torstai 17. marraskuuta 2011

Piha-agia

Auringonnousu oli tänään 8:24, lasku 15:27. Reilu kuukausi vielä ja helpottaa.

Rakensin pihalle agilitysiivekkeen muistitaulusta ja parista agi-kepistä. Lykylle oli tarjolla takaakiertoja (tuttua), sylkkäreitä (uutta) ja poispäinkäännöksiä (uutta). Sain samalla palkattua lähellä olemisesta ainaisen irtoamisen korostamisen vastapainoksi. Takaakiertoon koiruus lähti jo 2 metristä ja tarjosi itse muutaman ekstran. Pidän moisesta motivaatiosta! Poispäinkäännöksessä tuli vielä vähän isoa lenkkiä. Palkkasin aluksi nakilla, lopuksi lelulla. Masokistikoirani kiitti ja hakkasi wuballa kylkiään raivoisasti.

Olisihan noita ehtinyt harjoitella koko syksyn, mutta Lykky on ollut kropaltaan niin keskeneräinen etten ole kiirehtinyt. Jos mutkittelu eli pujottelu on pahasta alle vuosikkaalla, niin tulee näinkin tiukkoja mutkia. Toisaalta tuon koiran omaehtoinen leikkiminen ja juokseminen on itsetuhoista eikä leikit Lystinkään kanssa kovin keveitä ole. Mutta onhan siinä ero, onko kiemurtelu vapaaehtoista ja satunnaista vai systemaattista. En aio näitä hinkata enempää, mennään läpi, jätän hautumaan ja kirmataan suoraviivaisempia juttuja talven aikana.

Toisena juttuna oli kosketusalusta, mitä olimme myös eilen. Ulkona Lykky sotkee sitä vähän noutoon, koska välillä nappaa alustan suuhun. Enimmäkseen koskee tassulla ja päästiin jo siihen, että se laukkasi alustan päältä tassukosketuksen kera. Juoksukontakti on taka-ajatuksenain.

Sisällä treenasimme perusasentoja, seuraamista, perusasennosta maahanmenoja ja seisahtumisia. Edelleen Lykky tökkää sormiini vaikka ne olisivat reidessä kiinni. :/ Mutta selvästi seisominen ja seuraaminen tulevat nyt hoksaamisen kautta. Tästä on hyvä edetä. Stoppauksiin olen saanut säpäkkyyttä heittämällä namin koiran taakse. 

Mitäs muuta me eilen. Lystin kanssa lenkkeilimme kahdestaan metsässä, juoksin noin puolet matkasta. Onpa kuntoni huono, nopeasti hengästyin. Lykky oli seuranani kaupunginosakävelyllä ja -juoksulla. Huomaan kuinka kiitokinkkuni käynnistyy vetoon, kun alan juosta, ihan kuin edessäni jylisisi iso matkustajakone lähtökiihdytyksessään. Jarruvarjoa kaipailin (vaikkei sellaista matkustajakoneissa tietääkseni käytetä), koska ei tuollaisen naperon kuulu vielä vetääkään.

P.S. Nilkkani pärjäsi hyvin!

4 kommenttia:

Eeva kirjoitti...

Täytyy sanoa, että olet kova kaveri jos juoksareita Lykylle käytät. :) Tai ainakin erittäin vikkelä jaloistasi. :)

Eeva/Kolmiokorvat kirjoitti...

Mitäh?! Tuhoon tuomittua? Mä katsos ohjaan niin etänä irtoavaa ja kuuntelevaa koiraani. (= Hitto, kaimani on oikeassa. Onneksi en ole ehtinyt vielä aloittamaan kontakteja.)

Eeva kirjoitti...

En mä tiiä onko se tuhoontuomittua, mutta Gimma menee ainakin sen verta haipakkaa, että kontaktit on ainoat paikat jossa saan sitä kiinni (lue: hengähtää edes henkisesti). Mutta sinulla on kokemusta enemmän niin juoksarit voivat ehkä teillä toimia. En minä tiiä, tee niinkuin parhaaksi näet. :)

Eeva/Kolmiokorvat kirjoitti...

En tosiaankaan tiedä mikä on järkevää. 2o2o:ssa jurppii se, että koiraparka rysäyttää etupäälleen painonsa etenkin A:lla. Ja kisoissa ainakaan Lystin kanssa en malta pitää sitä kontaktilla ja jää kyllä LUVA:t ja sertit saamatta ainakin meidän nopeuksilla jos koiran pysäyttää. Tarkoittaa sitä, että kisoissa teen aina eri tavalla. Ei hyvä. Toisaalta hirveää, jos ei saa koiraa missään kiinni. :/