sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Halleilua

Aamulla satoi noin 7 cm halkaisijaltaan olevia lumihiutaleita, mutta jäivät maahan loskaksi. Mukavuudenhaluani lähdin agi-hallille. Maija tuli aluksi kaveriksi, jotta sain häiriötreenille jatkoa. Nostan hattua ihmiselle, joka tulee märästä metsästä seuraksi noin vaan. 

Lykyllä siis alkuun ihan perustottistelua. Kasasin Alatalon Vapun hyppykoulutuksesta tutun taipumisharjoituksen supermatalilla rimoilla. Samaan hässäkkään kasataan viidestä rimasta kolmen hypyn taivutukset molempiin suuntiin ja yhdestä sivusta tulee neljän hypyn suoristussuora, jossa rimat ovat vinosti. Mietin etukäteen millainen kaaos mahtaa tulla, kun pentu syöksyy rimojen sekaan. Lykky juoksi autolta halliin ja hölkkäsin perässä. Siellä se itsekseen juoksi juoksusuoraa tiputtamatta rimaakaan!

Harjoittelimme kolme taivutussarjaa per suunta. Ensimmäinen suoritus oli haparoiva, mutta heti seuraavalla Lykky paransi ja edistyi koko ajan. Lopuksi hyppyytin suoristuksen x 3. Lykky loikkasi kaksi viimeistä rimaa kerrallaan, jos oli narupallopalkka. Ruokapalkalla hyppäsi jokaisen erikseen. Sillä vaihdoin välillä narupalloon, koska hinkui enemmän sen kuin ruuan perään. Aivan upeasti pentunen jaksoi odottaa lähdössä joka kerta!

Renkaan (alimmassa asennossa) se hyppäsi kahdesti noin 3 metrin päästä. Tätä pitäisi varmaan jatkossa hyppyyttää oikeassa korkeudessaan?

Puomin yhden osan toisen pään laitoin matalan pöydän päälle. Lykky tasapainoili sen alas 3 x per puoli. Jos Lykky saisi valita, vauhti olisi luokkaa kaahaus. Sehän on tietysti tavoitekin, mutta tuollainen hirvenvasa saisi olla tasapainossaan varmempi ennen sellaista menoa eli jarruttelin. Muuten se kestää laudan päällä, mutta kun kumartuu syömään palkkaa, takaosa tipahtaa pois. Sama oli aikoinaan Lystinkin kanssa. Pitäisi jaksaa kotona takaosatreenejä mutten ole saanut aikaiseksi.

Lystillä kokeilin niistoa ilman persjättöä. Sihisin vähän ennen, jotta koiruus ymmärsi kääntyä. Niistolle on varmaan käyttöä, mutta en tiedä siitä persjätön osuudesta.

A:lla vahvistin kontaktia. Juoksin ohi ja Lysti sai jäädä nauttimaan makupaloja.

Hyppyytin saman hyppytekniikkaharjoituksen kuin Lykylle. Lysti selvästi muisti mistä on kyse, mutta on se epäluuloinen. Sen oli haisteltava rimat ja siivekkeet ennen kuin pystyi harjoittelemaan. 

Valokuvasin tassut. Vaikka siirsin asetukset kaakkoon, venyi suljinaika silti pitkäksi ja otokset tärähtivät. Nämä ovat ainoat terävät. Pointti on se, että Lykyn anturat ovat korkeat, kynnet eivät ota maahan, jos ne on leikattu. Lykky ei siis rapise sisällä kävellessään. Lystillä taas on tuollaiset litteät lättätassut. Tuo on kuvakulma (mutta tuo on ainut kuva joka ei tärähtänyt enkä jaksa ottaa uusia), jossa tämä vielä korostuu, mutta jos yritätte katsoa objektiivisesti, niin eron huomaa. Luulen, että tämä rakenteellinen ominaisuus on yksi osa halliliukastelun salaisuutta.



2 kommenttia:

sarianne kirjoitti...

Hmm. Totta! Niillä on ihan erilaiset tassut! Pitää tutkailla Aksun koipia ja ottaa vertailevat kuvat. Aksuhan lipsui hyvinkään uudella matolla kovasti. Hassua, että samalla matolla osa koirista meni ihan ok liukastelematta.

Eeva/Kolmiokorvat kirjoitti...

Yritän tänään ottaa uuden kuvan, jossa kulma olisi parempi. :)
Vähän kuin vertaisi kovapohjaista kävelykenkää ja paksupohjaista tossua?