keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Huh helpotus!

Selästä ensin. Pötkötin eilen magneettikuvauksessa. Tänään soitettiin. Selkää ei vielä leikata näin nuorelta. Tilanne on hyvin sama kuin vuosi sitten otetuissa kuvissa. Sitten on eri juttu, jos katkokävely (= pitää pysähtyä, koska voimat häviää jaloista) pahenee tai tulee voimapuutoksia tms. Nyt vaan odotellaan, että tämä pahenemisvaihe rauhoittuu. Kirurgin kanssa tulen käymään vielä keskusteluissa. Liekö magneettihoito tehonnut, mutta eilisilta oli parempi, sain yölläkin nukuttua. Naprokseeni vaihdettiin toiseksi tulehduskipulääkkeeksi ja Panacodit jätin aamulla väliin. Neurontin jatkuu. Taisin välttää myös osastohoidon. :)

Laitoin tukiliivin ja menin L & L:n kanssa pk-kentälle. Lysti sai tehdä seuraamista, voittajaluokan luoksetulon pysäytyksen kokonaisena takapalkalla ja eteenmenon. Sehän osaa ne mainiosti, ei ollut mitään korjattavaa. No luoksetulon pysäytyksissä kääntyi vinoon, mutta sillä ei ole mitään merkitystä.

Maijan kanssa katsottiin taas Lykyn menoa.
  • Kiinnitettiin huomiota jo siihen, että koira kiinnostuisi minusta ja aktivoisi itsensä, kun otan sen autosta.
  • Perusasennossa palkka oli oikealla takataskussa. Lykky sivulla sanoin "seuraa" ja Maija tarjosi pientä häiriötä. Kontaktin herpaantumisesta huomautin nyppäämällä minimaalisesti kaulapannasta ja tällä systeemillä Lykky aktivoitui selvästi. Se patosi ja oli tarkka. Kehuja, vapautus ja narupallo. Tämä vire on tarkoitus saada seuruuseen.
  • Seuraamisessa imutuksessa toimi Maijan antamat nakit parhaiten. Ensin odotin, että Lykky tasapainottui sivulle, nosti päänsä kunnolla ja sitten nostin käden 5 cm päähän nenästä. Tämä toimi ja tätä lisää. Ööh. Paljon.
  • Seuraamisessa kokeilin myös sitä, että palkka oli oikeassa kädessäni, koska kotona se toimi. Tämä ei ollut hyvä nyt ollenkaan. Sen sijaan hyvä oli se, että laitoin palkan vasemmalle kauluksen alle ja otin askeleen, sillä kontakti ja vire piti. Näitä lisää myös.
  • Luoksetulossa Lykky oli hillitty toko-koira. Näitähän en sen kanssa ole tehnyt. Siltä puuttui täysin kaipaamani kunnon draivi perääni, se odotti Maijan luona korvat hörössä. Tulihan se luokse laukaten, mutta kaipaamani lähtöreuhtominen ja korvat luimussa kiitäminen olivat kadoksissa. Näitä tehdään lisää, hetsaan ensi kerralla enemmän. Ärsyttää, että saan tällaisesta viettikoirastakin piimän.
Päivän paras on se, että elämä jatkuu (=selkää ei vielä tarvitse leikata).


5 kommenttia:

Eeva kirjoitti...

Lykky ja piimä ei sovi samaan lauseeseen. :) Hei..jos se kerran juoksee luoksesi korvat pystyssä niin ei se ole pilalla. Sano minun sanoneeni, mutta tulee päiviä kun toivot sen juoksevan hieman hiljempaa. ;)

Eeva kirjoitti...

Niin ja unohtui ihan kirjoittaa.. Hyvä että selkäsi ei olekaan niin pahassa kunnossa. Toivottavasti helpottaa kun lääkitys menee kohdalle eikä kipuile tai lähde taju (kuulostaa meinaan todella pahalle).

Eeva/Kolmiokorvat kirjoitti...

Hei!

No sepä just, kun Lykky ja piimä eivät sovi samaan lauseeseen, mutta silti näyttää melkein siltä. Uuh.

Selkä on onneksi parempi. Nytkin tosin vihloo vasempaan reiteen ja meinasin kaupungille pyörtyä, mutta suunta on silti nousujohteinen. Ei ole kiva kontata lattioita pitkin, kun olo on kammottava. Ei siitä paljon alemmas pääse, ihan konkreettisesti. Heh. ;)

Minna kirjoitti...

Belgien hyvä(ja tietty myös huono)puoli on juuri se, että ne mukautuvat yllättävän paljon ohjaajan toiminnan mukaan. Näkee tosi hyvin sen, mitä vahvistaa.

Tsemppiä treeneihin, kiinnität vaan huomiota siihen mistä palkkaat, niin kyllä se malinuaa sieltä tulee esiin. :)

Rauhallista Joulunaikaa!

Eeva/Kolmiokorvat kirjoitti...

Kiitos Minna kommentistasi ja joulun toivotuksesta.

Tätä virejuttua ym. on just alettu tehdä Maijan avustuksella. Olen niin alkeinen näissä jutuissa ja nyt kun on koira, jossa on oikeasti potentiaalia, niin olisi noloa epäonnistua senkin kanssa. :o

Hyvää joulua myös sinulle!