torstai 22. joulukuuta 2011

Seilataan

Hallilla koirien kanssa:

Lykyn kanssa tottistelin ensin. Sillä olikin hyvä vire, koska ennakoi agilitya - plus hallinnan harjoittelu siinä tilassa on oivallista. Taskun pohjalla oli eilisiä nakkeja, niillä ensin kaksi kertaa imutusseuraamista. Ensin koira hyvään vireeseen, sitten n. 5 cm etäisyys. Tämä tuntuu makealta.

Sitten laitoin narupallon oikeaan takataskuun ja tein sivulla kontaktiharjoituksen, sanoin "seuraa". Lykky patosi ja tuijotti koko ajan intensiivisesti. Ei ollut kyllä häiriötä. Upealta tuntuu tällainen.

Narupallo siirtyi vasemman kaulukseni alle. Siitä seuraamista yksi-kaksi askelta pari kertaa ja vapautus.

Hallilla teetin hyppytekniikkana ns. alastuloharjoituksen x 3. Hienosti pomppi koira. Sitten hyppy ilman rimaa ja putkeen lähetys, hyvä oli. Twist ok, samoin takaakierrot. Siinä kaikki.

Lysti sai tehdä saman hyppytekniikkaharjoituksen. Se pujotteli klo 4:stä avokulmaan 6 kepillä, vaihdoin sijaintiani eri puolille koiraa. Kerran erehtyi, muuten ok.

Sylkkäriä Lysti ei tajunnut ollenkaan. Tein varmaan itse jonkin virheen. Se ei tullut käteen kunnolla. Tämäkin on ilmiö, joka on näkynyt harjoituksissa. Vahvistelen lähelle tulemista.

Puomi oli koottuna, sen takana oli houkuttimena putki. Lysti on alkanut hiljentää ennen kontaktia ja jäi kahdesti liian ylös. Kun huusin "menemene", se juoksi reippaasti kontaktille. Vahvistin oikeaa paikkaa. Paikka-käskyä ei tarvitse sanoa, "osu":lla koira pysyy paikoillaan. Sille on varmaan oikea paikka ollut vähän epäselvä.

Tämän jälkeen koirat saivat vuorotellen irrotella metsässä. Lykylle piilotin narupallon esineruutuun sammaleen alle. Kiva oli katsoa, miten se työskenteli, palasi aina tallatulle alueelle ja lopulta paikansi pallon nuuskutellen häntä heiluen.

Sitten selkäHeräsin aamulla takajalkojen ja sisäreisien pakotukseen. Vähän vihloo vasempaan reiteenkin. Panacodeja en uskalla ottaa, koska siitä tulee hirveä olo, vaikka sinänsä parhaiten hermosärkyyn tepsiikin. Neurontin vaikuttaa kivasti muistiin ja puheeseen, huomaan puhuvani puuta heinää välillä. Naprometin on vaihdettu Arcoxiaan, jotten saisi tähän päälle vielä mahahaavaa. Tavallaan pitää yrittää tehdä jotakin kivaa, jotten vaivu masennuksen kouriin. Toisaalta pitää yrittää säästää hermoparkoja ja antaa niille lepoa, kun kärsivät pinteestä. Seilaan siinä välissä sitten. Fiilis ei ole kovin kukkea. No eipä ole joulusiivouspaineita. :)

2 kommenttia:

Sirkku kirjoitti...

Tsemppiä selän kanssa! Tutulta kuulostavat Arcoxiat ja Panacodit... Minulla on selkä pysynyt koko tämän syksyn aika hyvin kurissa, kiitos kai säännölliselle fysioterapialle ja superahkeralle jumppaamiselle. Toivottavasti tämä treenaaminen ei kostaudu kahta kauheampana sitten parinkymmenen vuoden päästä :/

Eeva/Kolmiokorvat kirjoitti...

Kiitos. Eiköhän se oikeanlainen ja syviä lihaksia vahvistava fysioterapia ja jumppa juuri auta selkää selviämään muusta treenaamisesta. Ei sitä voi paikoilleenkaan jäädä odottelemaan.