keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Lykyn metsätottis

Illemmalla oli Lykyn vuoro. Metsässä on edelleen kuivinta ja vähiten liukasta. Lykky tunnistaa jo tottispaikan ja sen merkiksi alkoi pörrätä ja hyppiä ympärilläni. "Tottistellaanko?" innosti vielä lisää. Vähän sen into lässähti, kun otinkin taskusta viipaloidut nakit - sitä olin uumoillutkin. Teetin silti niillä pysähtymisiä itse peruuttaen, jotta sain monta toistoa nopeasti peräkkäin, mikä ei pallolla onnistu. Ilme kirkastui kaivaessani esiin narupallon ja sillä tuli liikkeeseen kaipaamaani säpäkkyys. Sivulta teetin seisahtumisia myös. Välillä palkkasin muutaman sekunnin seisotuksen jälkeen. 

Toisena seuruutin Lykkyä kerran noin 10 metriä ylämäkeen. Palkka oli oikeassa kädessäni näkymättömissä, palkkasin  takapuoleni takaa. Unohtui taas täyskäännökset. Juoksua ja hidasta kävelyä pitää aloitella myös. :) Ensi kerralla sitten.

Lykyn leikkimoottori on kyltymätön. Se kävi taas välillä laukkaamassa hangessa ihan kuin olisi huokunut mennessään "Jumppaa, jumppaa reisilihaksia!" ja sitten tuli taas luokseni vääntämään. Omanlaisensa, rakas superkoirani.

P.S. Ihmettelin äsken, kun se lipoi huuliaan kovasti. Oli kaivanut matkakassistani dödön ja raikastanut hengityksensä. Hengissä on vielä. 

4 kommenttia:

Sarianne kirjoitti...

Voi miten huomaavainen Lykky onkaan! Meidän koirat eivät ole kertaakaan raikastaneet hengitystään minun mielikseni.

Eeva/Kolmiokorvat kirjoitti...

Ronskin kuorensa alla siinä on jotakin naisellista sittenkin. Jos se tekee juoksua? ;)

Sarianne kirjoitti...

Haha :D voi olla! Tiedän itsekin sitten katsella Jäynää "sillä silmällä", jos se alkaa raikastella hengitystään tms.

Eeva/Kolmiokorvat kirjoitti...

:)