Sitä sun tätä älä tekemättä jätä

Perjantai eli eilinen oli nysvö päivä, iski taas negatiivinen realismi. Etätyön ja tietotekniikan hyödyntäminen työnkuvassani eteni jälleen, hyvä, mutta samalla realisoi tilannettani. En haluaisi olla vajaakuntoinen. Työkaverini kysyi miten nuppini kestää. Sanoin, että joskus tekee mieli lopettaa kaikki, mutta sitten lähden koirien kanssa ulos tietäen, että mieli siitä virkistyy. - Jokohan muuten kuulun paragilitylaisiin? 

Koiria aktivoin vaihtokaupalla: ne saivat kongiinsa täytettä eli broileripullan tuomalla minulle joko roskan lattialta (Lysti) tai kongan (Lykky). Koska ne silppuavat jugurttipurkit ym., poimittavaa lattialla ajoittain riittää. Kun Lysti oli hakenut kaikki pahviset palat, se toi minulle Lykyn ulkoilutossun ja kuulakärkikynän, nämä eivät kuulu lattialle. Suloinen ja fiksu Lysti! 

Syytön Lysti sängyllä, mistä petarin päällinen on pesulassa

Lykky harjoitteli tunnaria. Piilotin maton sisälle tunnarikapulaa ja hirmuisesti nuuskutellen se sen löysi. Treenattiin erikseen myös kapulan luovutuksia. Lysti muistaa tunnarin hyvin. 

Lykyn kanssa otin perusasentoa pienin siirtymin sisällä ruokapalkalla. Hyvin se liimautuu vasempaan jalkaani. Peruutusta autoin välillä palkka näkösällä, se auttoi hoksaamaan. Sivulta se laskeutui maihin suoraan, ei enää käänny eteeni. Tässä palkkauksen suunta on ollut tärkeä.

Lykyn tassut punoittavat ja yhden anturan pinnasta on ohentunut nahka. Se onneton revittää paljastuneella asfaltilla ja sepelisellä jäätiköllä, ihmekö tuo. Anturapunoitusta hoidetaan suihkutuksilla ulkoilun jälkeen ja mäntysuopakylvyin. Voisin teillä kuvitella olevan suolaa, mietin myös mausteisten broileripullien osuutta oireiluun. Lysti siirtyi myös suihkuttelukerhoon vastaavan vaivan ehkäisemiseksi, sillä kukki anturat syksyllä.

Madotin eilen molemmat koirat ja varasin ajat silmäpeilaukseen. Kennelyskäkaranteeni loppuu vihdoin huomenna, Lysti pääsee heti tositoimiin, Lykky saa parannella tassuaan.