sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Joko loistavia tai hirveitä

Viikkoraporttia pukkaa.

Aloitan Lystillä. Sen viikkoa on leimannut tassuvaivan parantelu. Vahvaksi epäilyksi jää toissalauantaisten kisojen suolattu alusta. Lystin tassut eivät tiesuolasta pidä, joten halli menee boikottiin. Tassurikot onneksi kuivuivat nopeasti, mutta jos vaiva vielä uusii, vien allergikkokoirani tarkempiin selvityksiin. Peruutuslistalle lisättiin torstain ryhmätreenit ja eilinen agilityvalmennus, ja jännäsin tähän aamuun saakka kestääkö uudistunut iho agilitya.

Rohkenin kisoihin, tassut tarkastin keskeytysvalmiudessa ennen ja jälkeen startteja ja ne kestivät. Otsikko tulee siitä, että joku joskus sanoi, että belgin kanssa kisaradat ovat joko loistavia tai hirveitä. Noudatamme sääntöä. ;) Ensimmäisellä radalla napattiin 5 virhepistettä jo suorasta kepeille menosta, koiralla oli niin paljon asiaa ja energiaa, ettei luultavasti kuullut käskyäni. Mustan putken katveessa ollut sisäänmeno etsitytti, väärä löytyi, mistä hyl, minkä jälkeen jatkoimme ihan hyvää rataa. Puomin alastulolla horjahdus, mutta sitten taas loppurata ok.

Toisella agilityradalla napattiin eka kolmosten nolla, -7.73 sekuntia, etenemä 4.30 m/s, voittajalle 4.0 sek hävinneinä. Juu, ei kannata enää kolmosissa koiraa kontakteilla pysäytellä, varsinkin kun annetaan muille etumatkaa jo keinulla ja kepeillä. Idioottia treenata pysäytyskontakteja ja aina kisoissa rikkoa sääntö?!

Kolmas rata oli hyppäri ja se oli haastavin tulosten osalta muillekin kuin meille. Joka tapauksessa hylkäys ei jäänyt pienestä kiinni. Huomaa että kuukauden sisällä on käyty yksissä agilitytreeneissä, tuntuma oli sen verran kadoksissa. Kiva fiilis jäi kisoista silti, saatiin se nollarata, mikä piristi!

Lykyn kanssa on metsälenkkeilty ja tottisteltu. Olemme jatkaneet noudon ja jäävien opettelua, lisäksi seuraamisen vaihtelevia osioita on harjoiteltu. Sivulta maahanmeno oli jotenkin unohtunut, mutta näyttää muistuvan koirulin mieleen. Maanantaina ammuttiin kentällä. Ensimmäisellä Lykky vilkaisi mistä ääni kuului, seuraavaan kahteen tai kolmeen laukaukseen ei reagoinut mitenkään, joko puri leluun koko ajan yhtä hyvin tai seurasi kontaktin tipahtamatta. Syksyllä ammuttiin viimeksi eikä koira silloinkaan välittänyt. Helpottaa. 

Töissä vaihtui työtilat ja hengityselimeni pitävät muutoksesta. Selkä taas ei pidä, koska työasento ei ole niin optimaalinen kuin ex-työhuoneessani. Yllättäen kesä tulla tupsahti viime viikolla - täällä kaksi vesipetoa odotteleekin jo polskuttelua.

8 kommenttia:

Piia kirjoitti...

Hienoahienoa, ONNEA nollasta ;))

Eeva/Kolmiokorvat kirjoitti...

Kiitos! Hyvä Piia! :D

Sarianne kirjoitti...

Onnittelut nollasta vielä tätäkin kautta! :)

Eeva/Kolmiokorvat kirjoitti...

No kiitos! :)

Satu kirjoitti...

Hienoa, nolla kolmosista, ja noin paljon miinusta:)

Eeva/Kolmiokorvat kirjoitti...

Kiva (ja turhan harvinaista herkkua) oli tulla maaliin, kun esteet oli suoritettu oikeassa järjestyksessä. Mutta liian monella muulla oli vielä enemmän miinusta. :/ On se vaan silti kiva laji!

Eeva kirjoitti...

Onnittelut nollasta! :)

Eeva/Kolmiokorvat kirjoitti...

Kiitos paljon!