torstai 26. heinäkuuta 2012

"Onkse vähän ruosteessa?"

Poika lähti hampurilaispalkalla tottishäiriöksi ja kuvaamaan. Otsikkolauseen kuulin puoli minuuttia harjoiteltuamme.

Ensin varmat maahanmenot: Lykky istui tai seisoi, naurahdin hölmistyneenä. Lopulta piti auttaa kädellä ja nakilla kuten pentua, minkä jälkeen sivulta onnistui, mistä kunnon palkka. 

Liikkeestä istumiset muuten ok, paitsi kerran painui maihin eikä ihme aloituksen jälkeen. 

Liikkeestä seisahtumisissa se otti pari askelta taas perääni. Pysähdyksiä treenasin erikseen. Narupallon kanssa hetsaamalla stoppaa juoksustakin heti. Pitää vaan siirtää taito sivulleni. 

Seuruussa koira oli vähän kuutamolla. Poika häiritsi. Kahistelut ja käsien taputus vielä meni, mutta vihellys oli liikaa. Ei auttanut hupsis-tekniikka. Se on metodi, missä koiralle sanotaan hupsis aina kun kontakti katkeaa, jolloin koira tajuaa että tästä ei tule palkkaa ja seuraavalla kerralla pitää kontaktin. Kunnon hetsaaminen ja välimatkan kasvattaminen 20-kertaiseksi sai suorituksen onnistumaan. Tämän jälkeen poika kuvasi:


Hitaassa kävelyssä Lykky tarjoaa istumista edelleen, pitäisi muistaa harjoitella sitä ja jämäköitä pysähdyksiä. Nyt se ei painanut, vasemmalle kääntymiset tepsivät yllättävän hyvin. Tässä pidempi pätkä:


En tajua kuulemaani, että osa toko- ja pk-tuomareista vaatii käden koiran ja ihmisen väliin, koska käsi ulkopuolella on pakote. Eikö se pakota, jos koiraa huidotaan päähän joka askeleella? Huomasin tosin videolta, että mulla käsi ei liiku minnekään, kun keskityn kääntymiseen. :D

Paikkamakuussa piileksin puoliksi auton takana noin minuutin ajan. Yhden kerran Lykky haisteli, kielsin siitä.

Siitä kurvasimme Heselle ja hampurilaista mussuttaessani salaatit rinnuksillani sanoin pojalle optimistiseen sävyyn: "Istumiset oli sentään ihan hyviä." Poika vastasi: "Niin, paitsi istumisessa meni maihin." - "Niinhän se taisi olla", jatkoin pettyneenä.

Olen aina vähän inhonnut blogeja, jossa kaikki menee loistavasti. Nimim. Katkera. Alla on muutama treenimuistiinpanoni, joita en ole aikaisemmin julkaissut. Olge hää:
  • Tässä vaiheessa oma yritys- ja erehdyskiintiöni oli täyttynyt, joten autoin taluttimella. (pujottelutreeneissä) 
  • Ensin Lykylle hyppysuora, jossa pituus ja 3 tavallista hyppyä. Kiireellä ja rumasti loikki.
  • Onnistumisprosentti ehkä 40. Sisällä samaa. Narupallolla kiihtyy, onnistumisprosentti sillä 30-40.
  • A:n ylösmenolle läpyskä ja "kiipee", näyttäisi sillä nyt parhaiten tajuavan vaikka tarjosi alastulon asentoa.  

8 kommenttia:

M kirjoitti...

Onpa Lykyn tottis hienoa! Tosi kivaa seuruuta :)

Eeva/Kolmiokorvat kirjoitti...

Aah - kiitos.

Sirkku kirjoitti...

Näpsäkkää seuruuta! On hienoa katsoa, kun noin iso koira reagoi niin nopeasti ja on säpäkkä. Pakko kehaista myös aiemmissa postauksissa esiteltyjä Lykyn keppejä ja keinua, tosi hienot.

Ihan vakavalla ilmeellä en voinut noita muistiinpanoja lukea ;) Mutta tuollaistahan se on, koirien kanssa eläminen. Ainakin myös tässä taloudessa, jos yhtään lohduttaa :D

Eeva/Kolmiokorvat kirjoitti...

Kiitos kehuista. :)

Muistiinpanot on kirjoitettu vakavalla ilmeellä, mutta niiden lukeminen sai minunkin totisuuteni katoamaan. Hyvä että on ainakin yksi vertaiskoiratalous. ;)

Hanna kirjoitti...

Aina ei voi treenit mennä putkeen. Välillä tuntuu että treeneissä tulee enemmän epäonnistumisia kuin onnistumisia, välillä sitten toisinpäin. Ja totuus on se että kenelläkään ei treenit voi aina onnistua, se pystyykö sitä jakamaan julkisesti onkin sitten eri asia. Parasta antia on lukea blogia jossa kerrotaan avoimesti onnistumisista ja epäonnistumisista. Kukaan ei ole täydellinen.

Ja sulla on hienot ja taitavat koirat. Kadehdin Lykyn keppejä. Itelläni on pari kuukautta nuorempi koira ja meidän kepit ei ole vielä noin sujuvat.

Eeva/Kolmiokorvat kirjoitti...

Kiitos palautteestasi, Hanna! En ole ikinä ajatellut että koirani olisivat taitavia. :S

Olen kuullut koirista, jotka oppivat kepit kahdessa viikossa! Meillä meni tavoitteellisesti harjoitellessa vajaa 2 kk ja ainahan niissä riittää kehitettävää. Lystin kanssa taas oli ihan erilainen reitti ja tulos. Että on se koirakohtaistakin. Teillä on vielä hyvin aikaa. :)

Sarianne kirjoitti...

"Ja totuus on se että kenelläkään ei treenit voi aina onnistua, se pystyykö sitä jakamaan julkisesti onkin sitten eri asia. Parasta antia on lukea blogia jossa kerrotaan avoimesti onnistumisista ja epäonnistumisista. Kukaan ei ole täydellinen."

Minä tulin vain komppaamaan täysillä tätä kommenttipätkää. :) Epäonnistumiset ja vastoinkäymiset ovat elämää nekin. Niistäkin on hyödyllistä lukea.

Eeva/Kolmiokorvat kirjoitti...

Minulta jäi kokonaan komppaamatta tuo Sariannen esiin nostama juttu! Samaa mieltä. :)