maanantai 13. elokuuta 2012

Kesä palasi

Luksin ja Lauran kanssa oli sovittu tapaaminen. Testattavia juttuja on useita. Mentiin tällaista rataa, missä oli ansoja: 


Luksin sujautin eka kerralla 2. esteen jälkeen putkeen. Sitten se tuli 2. esteen ohi, kun lähdin liian aikaisin kolmosta kohti. A:lle ei ekalla osuttu, mutta valssaamalla sain sinne. Kolmannella kerralla päästiin 9:lle saakka, missä en käskyttänyt kepeillä kunnolla loppuun ja koira tuli välistä pois. Ne uusiksi, tässä pitää muistaa olla tarkkana! Hypylle 12 tuli kiire. A:n alla olevan putken unohdin kokonaan. :D Lopuksi kokeiltiin leijeröintiä putken takana olevalla hypyllä. Hyvin Luksi hoksasi mitä haetaan, ehkä hyvässä vauhdissa uskaltaisin kisoissa kokeillakin.

Minulla oli myös Lykky ja Lysti matkassa. Lysti sujahti myös putkeen ennen 3. estettä eikä malttanut pujotella loppuun, pyöri, haukkui ja räyhäsi. Ehkä sillä keitti yli tai sitten en vaan osannut. A:ta se ei hakenut millään putkensuiden välistä. Tähän oli keskityttävä ja melkein nostin sen A:n ylösmenolle. Tämän jälkeen osasi kauempaakin kiivetä, mistä superpalkka.

Lykkyä seuruutin häiriössä. Laura häiriköi Luksin kanssa. Eka oli levoton, Lykky nojasi ja itse kävelin levottomasti, hyvä huomio Lauralta. Kun kävelin tyynemmin, koirakin paransi. Muutaman kerran se siirsi katsekontaktin häiriöön, mutta lopulta kesti vilkuilematta. 

Koska rata oli vielä pystyssä, Lykynkin kanssa sitä menin. Taisin senkin saada ensin putkeen, en ohjannut kunnolla. Kun tämän korjasin, 1-7 ok, mutta ei se A:ta hakenut yhtään. A:ta ei olla kyllä tehtykään, ettei ihme. Keskityin treenaamaan pelkkää A:ta kosketusalusta ylösmenolla. Putki sai pysyä ympärillä, koska koira ei siitä enää välittänyt - tulipa hyvää erottelutreeniä ja lisäksi hyviä toistoja. A:lta lähetin vielä kepeille, ansaputki ei vetänytkään puoleensa ja tyytyväisenä palkkasin tyytyväisen oloisen koiran.

Lämmin tuli. Tummat pitkät ja paksut housut ja musta fleecetakki tekivät tehtävänsä. Ihanaa että kesä palasi!



Lystin kanssa olen tehnyt päätöksen, joka pysyy toistaiseksi. Siihen vaikuttaa sekä ajankäyttöni että koirasuojelulliset syyt. Lysti tänään agilityradalle mennessään pöhisi taas, kuten lauantainakin, muovituolille, joka oli eri paikassa kuin yleensä. Niitä tuoleja on ollut aidan vieressä aina. Eilen ja tänään se räjäytti haukut ulkona kuivumassa olleelle naapurin päiväpeitolle. Ääniherkkyyskään ei ole laimentunut yhtään. Yhden ukkosen aikaan olin kotona. Lysti oli levoton, kaivoi itselleen poteroa sänkyni alle. Kutsuin sen luokseni. Tuli se luimuna lopulta. Takajalkojen vapina oli jotenkin järkyttävää. Pahinta on se, etten pystynyt sitä auttamaan. Lisäksi Lykyn kanssa treenatessani huomaan joka kerta eron mitä on treenata koiraa, jonka kanssa harjoitellaan oikeita asioita verrattuna Lystiin, jonka kanssa treenaamisesta 95 % menee siedätykseen ja turvallisen mielentilan luomisen yrittämiseen, mikä on yhtä kuin pään hakkaamista seinään. En kiusaa sitä enää tottelevaisuuskokeilla. Pitkä treenitauko ja iän lisääntyminen ei ole sitä vahvistanut. Treeniä se saa jatkossakin, mutta kokeisiin ei tähdätä.

3 kommenttia:

Sarianne kirjoitti...

Oho, samaa aihetta sivusin omassa blogissani. En voi sanoa, että olisin erityisemmin kaivannut tokoilua Aksun kanssa. En tiedä osaisiko se enää seuratakaan siivosti :) Kivempihän se on keskittyä siihen tokoiluun sen normihermoisen kanssa. Myönnän :)

Sirkku kirjoitti...

Ei varmasti yhtään hullumpi päätös. Ja takuulla se koiraystävällisin! On kuitenkin tärkeintä, että koira pääsee puuhastelemaan kaikkea mukavaa yhdessä ja että sillä on hauskaa – tulokset loppujen lopuksi ovat vain meitä ihmisiä varten.

Eeva/Kolmiokorvat kirjoitti...

Pitääkin katsoa mitä olet kirjoittanut, Sarianne. :) Ehkä meillä on "vähän" sama tilanne koirien kanssa.

Lystin kanssa keskityn agilityyn, sitä se hinkuaa. Tottistelen sen verran että muistissa pysyy. Eikä se harjoituksia ole ikinä vastustanutkaan, tutulla kentällä on ihan elementissään.