sunnuntai 19. elokuuta 2012

Kisakuulumisia Melkorannalta

"Aurinkoiselta kentältä hyvää aamupäivää kaikille. Täällä vietetään suurta koiraurheilun juhlaa,  kolmosluokkalaiset kisaavat paremmuudestaan. Meitä tietenkin kiinnostaa Lystin ohjaajan kuulumiset. Ohjaajan oli tarkoitus kisata kahdella koiralla, mutta Lysti ei osallistu, jottei houkuttelisi kaikkia kisapaikan uroita luokseen. Luksi sen sijaan on kisakuntoinen ja pari starttaa neljäntenä. Ja siinä ensimmäinen koira starttaakin, kaksi on jäänyt pois, ja ohoh, Luksi onkin jo toisena koirakkona. Laura kiirehtii, ohjaaja juoksee lähtöön ja heti pilli soi."

"Luksi istuu lähdössä ja toisesta käskystä hyppää, siitä pakkovalssilla takaakiertoon, pyöräytys U-putkeen, hyppy ja kepeille. Mutta voi sentään, Luksi on päättänyt toisin, se hyppää ylimääräisen hypyn ja vasta nyt tulee kepeille. Se on hylkäys jo tässä vaiheessa. Luksi pujottelee nätisti loppuun ja siitä pituudelle, mistä heti takaisin puomille. Pitkä kaarros tulee pituuden jälkeen, puomin kontaktit nätit ja ohjaaja selvästi niihin koiran rauhoittaa. Siitä hyppy, päällejuoksu ja koira suoraan putkeen. Mutta putki onkin katveessa eikä Luksi siihen heti löydä. Toisella yrittämällä onnistuu, siitä hyppy, hyppy ja taas olisi päällejuoksu, mutta ohjaaja kiirehtii ja koiralta jää hyppy väliin. Siitä muurille, takanaleikkaus, ei kovin sujuva. A:lle kontakti ok, putkeen ja maaliin. Se oli tavallaan yksi kielto ja kaksi hylkäystä. Ensimmäinen yhteinen rata tälle parille, ei aivan katastrofi, mutta kysytään ohjaajan tunnelmat tuoreeltaan.

- "Miltä tuntuu?"
- "No moninkertainen hylkäyshän tuo oli. Olen kuitenkin tyytyväinen että suht koht radalla pysyttiin. Olin Lauran puheista osannut ennakoida, että koira on kovempi kisoissa, mutta pääsi se silti yllättämään. Kepeistä ja kontakteista olen iloinen, ne se teki hyvin. Pituudella en uskaltanut ennakkoon kovasti kääntää, jottei Luksi olisi hypännyt sivusta ulos. Putki kyllä yllätti. En rataantutustumisessa arvannut, että koirat eivät näe sitä ollenkaan. Välillä Luksi haukkui minua, mutta siihen olen Lystin kanssa tottunut. Pitää ohjata napakammin ja tarkemmin, loppuun asti. Olin nyt liian löperö, mutta en halunnut ekalla yhteisellä radalla heti alkuun olla Luksille liian kova, jotta sen olisi kiva tehdä kanssani töitä. "

"Tässä on minit ja medit välissä pyörähtäneet hyppyradan ja nyt on maksien vuoro. Laura on Luksin riehuttanut ja pikaiseen starttiin on selvästi valmistauduttu. Koira lähtöön, eka hyppy, takaakierto, takaakierto ja edestä hyppy, koira miltei menee ansaputkeen, mutta ottautuu ohjaukseen ja muurille. Siitä pimeään kulmaan suoraan putkeen ja nyt on rähinä päällä molemmilla. Koira otetaan kahden käden ohjaukseen, sillä rinkula, missä rengaskin, yksi hyppy vastakäännöksellä, jottei koira ole putkessa uudelleen. Niin se kääntyy nätisti, muurille valssi, ja siitä pituudelle. Pituudelle ohjaaja kiihdyttää, jotta ehtii valssilla kääntää koiran kepeille ja pääsee itse paremmalle puolelle. Koira vähän hakee aloitusta, mutta sinne sujahtaa. Keppien lopussa jälleen valssi, millä koira saadaan ohjattua putkeen eikä hypylle, mikä on tyrkyllä. Putkesta eka hyppy, toinen ja kolmas ja maalissa nnnäinnn! Nollarata! Iloinen ohjaaja ja iloinen koira ja iloinen koiran omistaja! Olipas huikeaa!"

- "Miltä nyt tuntuu?"
- "Super-Töpsö! Hehhee! Uskomatonta. Enpä olis uskonut. Tai siis kun treeneissä kokeilin, niin tämä tuntui niin kivan tuntuiselta. Ekalla radalla huomasin miten erilainen koira on kisoissa kuin treeneissä ja tajusin toiselle radalle kokeilla samaa, mitä on kokeiltu Lystin treeneissä. Ärisen takaisin. En silleen vihaisesti, että himputin koira, vaan ohjaan matalammalla äänellä "nyt rähinä päälle, nyt perskule mennään eikä meinata, mä määrään suunnan, sä vauhdin" -tyylisesti. Se tepsi ainakin nyt Luksiin. Lauran kanssa käytiin molemmat radat läpi ennen rataantutustumista, kyselin miten Luksi kannattaa ohjata, ei siitä muuten olisi tullut mitään. Rataantutustumisen jälkeen en ehtinytkään muuta kuin hakea koiran. Alun takaakierrot moni ohjasi toiselta puolelta, mutta itselleni oli luontevampi työntää koira taakse. Muurille tuli vähän tiukka paikka, mutta sain ohjattua sinne. Valssit muistin tehdä ajoissa. Ennen keppejä oli vähän hakemista, mutta oikeaan väliin se Luksi sujahti, malttoi pujotella loppuun. Kun olin saanut sen oikeaan putkenpäähän, tajusin että nyt tulee  nolla, että älä nyt ihmeessä mokaa tätä loppua. Siinä se sitten oli. Tekee kyllä hyvää."
- "Mitä jatkossa?"
- "Agi-treeniä ja kisoja on jo katsottu. Sovitellaan aikatauluja."

3 kommenttia:

E kirjoitti...

Mukavan näköistä (kunpa videolta erottaisi teidän kahden "keskustelun" :-)) Onneksi olkoon!

Eeva/Kolmiokorvat kirjoitti...

Kiitos! Kiva oli ohjata. Minäkin yritin videolta kuunnella meidän "keskustelua", mutta vain muutama käsky kuuluu ja Luksin kuonon liikkeistä näkee vastakommentit.

Ennen keppejä se olisi varmaan jotakin: "Jos sä oot mun eessä aluks, en mä voi keppejä nähdä. Mitä sä nyt näin kauaks ohjasit? Tässä tulee älyttömästi liikasekunteja. Meenks mä nyt kepeille vai enkö? Liiku hyvä ihminen!"

laura kirjoitti...

Olis kyllä kiva tietää mitä se koira yrittää huutaa :D. Ihan vaan että vauhtia köntys?

Se huutaa vähän eri sävyllä silloin kun sitä tulee tuutin täydeltä ja se tekee omiaan, kuin silloin, kun se on käsissä.