torstai 18. lokakuuta 2012

Oivaltavaa agilitya

Eilen matkasin Lykyn kanssa privaattiryhmätreeniin. Ennen treenin alkua kävin kontakteja läpi hyvällä vauhdilla. Kolmesti Lykky hyppäsi yli ylösmenon, toistoja tuli noin 15 yhteensä eli osumatarkkuus on vauhdissa nyt 80 %. Se vaan iloisesti loikkaa, ei ole vallattoman oloinen, ihan kuin vain unohtaisi. Kun huudan "eheeiii", korvat painuvat luimuun, koira hidastaa ja keskeyttää kontaktin. Ilahduin, kun se muutaman toiston jälkeen selvästi täsmäsi tassunsa kontaktille. Ehkä asia lopulta näin toistojen kautta hahmottuu?

Varsinainen treeni muodostui tylsän tuntuisesta muutaman hypyn radan pätkästä. Hypyt sijaitsivat suoralla linjalla vinksin vonksin ja perällä linjasta vähän syrjässä oli yksi hyppy, joka piti hypätä "väärään" suuntaan. Tämän viimeisen hypyn takia piti suoran aikana suoriutua persjätöstä ja kahdesta valssista. Olisi ollut helppoa, jos olisin nopeampi kuin koira, mutten ole. Ratkaisuksi tarjottiin vippaskonstina koiran irrotusta ekalle, suoraa omaa juoksulinja plus yllättäen koiran informoimista ajoissa. Onnistui se lopulta ilman kiirettä (!), mutten ikinä kokeilisi moista kisoissa. 

Sinänsä harjoitus tuli hyvään saumaan, koska MM-radoilla koiria ohjattiin vain persjätöillä ja jaakotuksilla. Persjättöä inhoan, koska koira jää taakseni enkä tiedä minne se menee ja toiseksi, pelkään sen törmäävän jalkoihini, jolloin jalka murtuu taas (*tarkempia tietoja*) tai kaadun niin, että selästä menee viimeisinkin hermoyhteys. 

Valsseistani huomautettiin, että tiukassakin paikassa JÄTÄ KOIRALLE TILAA!

Noin muuten Lykky sai jälleen lepo- ja paikka-harjoitukset. Hyvin se piti katsekontaktin ja odotti luvan nousta vilkkaassa ja ahtaassa treeninodotuspaikassa. Hetken kylmäsi, kun palkalle vapauttamisen jälkeen (Lykky oli siis hihnassa) sen takajalkojen väliin karkasi 7-viikkoinen shelttipentu havitellen Lykyn suussa ollutta lelua. Kärppänä käärin Lykyn hihnan, katsoin pahasti omistjaa, joka hihitteli hermostuneena: "Ohhoh, hehheh, se tuli sinne" ja sanoin: "Tämä ei välttämättä ole mukava pennullesi." (Varsinkaan tuntemattomalle pennulle, joka havittelee sen omaa lelua.) Lykky jatkoi lelunsa jauhamista ja mulkaisi ohimennen pentua välittämättä siitä sen enempää. En silti kaipaa tällaisia tilanteita yhtään! Varsinkin kun mielestäni koirallani olisi ollut ihan täysi oikeus näyttää tunkeilijapennulle närhen munat. Miksi omistajat eivät pidä omistaan huolta? Yksi opettavainen rouskaisu ja hällä olisi ollut edessä uuden reiättömän pennun etsintä.

Tänään oli Lystin vuoro harjoitella. Ryhmätreeniä veti Harri S. Että pidän hänen opetuksestaan. Tällä kertaa opeiksi nousivat ole ajoissa ja yritä jatkaa liikettä sujuvammin, nyt vähän pysähdyn käskyttäessäni tai esim. takaakierto-ohjauksen jälkeen. Lysti oli innokas ja sai kehuja kääntymistaidoistaan. Kokeilin pitkästä aikaa suhinaa ennen jaakotusta ja koira kääntyi kuulemma pennin päällä. Lenkit onkin saatava pienemmiksi, jos aikoo pärjätä. Lysti ei ole tykkinopea ja häviää kolmosten kärki-bortsuille sen 5 sekuntia. Väliin mahtuu turhan monta koiraa, jos sertejä mielii. Liian moni onnistuu silloin, kun mekin. :D

P.S. Töiden jälkeen olen tehnyt Lykylle jäljet (2., 3.). Tänään jopa tarkistin, että tuuli tuli takaa, jolloin pentu pysyi jäljen päällä hyvin.

2 kommenttia:

Sarianne kirjoitti...

Minunkin pitäisi muistaa noissa valsseissa jättää tilaa Aksulle. Ihan liian usein unohdan tehdä sille tilaa ja siitähän seuraa niitä rumia kaarroksia :/

Eeva/Kolmiokorvat kirjoitti...

Syntini on se, että vien tilaa tiukassa paikassa myös laskeutumispäästä ja silloin rima tulee alas. Pihkura sentään.