keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Tottista ja kuntoilua

Agilitytauko jatkuu olosuhteiden vuoksi.

Maanantaina hyödynsin pk-seuran tämän kauden viimeiset ryhmätreenit ja seuruutin Lykkyä koirahäiriössä. Kun se muutama kuukausi sitten kiinnostui ihan valtavasti toisista koirista, nyt se keskittyi minuun ja leluun. :) Seuraamisessa se ei paina enää kuin hetkittäin, jolloin heti huomautan tilantarpeestani. "Au" ja "höh" ovat varsin tehokkaita. Maihin Lykky lakoaa pelkästä ajatuksesta, istuminen on myös täsmällinen, mutta seuruusta pysähtymisessä se tarjoaa kaikkea. Jos erehdyn sitä vilkaisemaan silmäkulmastani, se painuu maihin. Luultavasti minulla on joku muukin non-verbaalinen apu, jota en ole tajunnut, koska koira toppaa täsmällisesti muualta kuin sivultani.

Tiistaina pelto-tottisteltiin, seuraamisen lisäksi myös luoksetuloja ja eteenmeno lelulle. 

Tänään otettiin pelkästään kuntoilun kannalta. Lunta oli satanut 10 cm lisää ja molemmat koirat saivat juosta lelut suissaan pitkään. Toivat lelut vuorotellen viskeltäviksi. 

Lystihän on ollut nukkumarauhastaan tosi tarkka eikä halua häiriötä ihmisistä eikä eläimistä, murahtaa tai väistää. Toissailtana Lykky kävi kerälle polvitaipeeseeni nukkumaan. Lysti kipusi jalkojeni toiselle puolelle. Kohta Lykky oikaisi itsensä suoraksi, jolloin sen niska ja pää siirtyivät jalkani yli Lystin puolelle niin, että koirien korvat ja niskakarvat olivat lomittain. Pidätin hengitystäni odottaen mitä Lysti tuumaa. Ei mitään. Sitä ei korva korvassa nukkuminen haitannut ollenkaan. Tilanne purkaantui lopulta, kun jalkani puutui ja minun oli pakko liikahtaa. Silloin Lysti hyppäsi lattialle. 

Agilitya on jatkossa tulossa. Yritän päästä testaamaan yhtä hallia ja viikonloppuna on kisat. Tiistaina olisi mölli-agilitykisat Jyväskylässä, en ehkä sinne saakka jaksa ajella. Sitten on luvassa koulutusvierailuja, joten eiköhän tämä tästä.

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Keppi-ilmaisu

Nyt se Lykky sen oppi. Asetin kepin olohuoneen matolle. Vapautin koiran keittiöstä ja usutin: "Jälki". Koira nuuskutteli maton ja kävi makaamaan etujalat jälkikepin molemmin puolin. Naksu, kehu ja makkaraa. Ja toinen perään, jotta koira pääsi todistamaan, ettei vahingossa tehnyt oikein. ;)

Pysähtymiskäskyn alainen Lykky tuijottaa lelua


Toisena kerrattiin kaukoja. Maa-seiso-maa on hieno hissiliike. Himputin istumisesta seisominen sotkee kaiken. Argh.

Laukannosto

Kolmantena kerrattiin laudan avulla kontakteja

Lysti seurasi lenkillä pitkähkön matkan kaikkine siirtymineen riisikeksipalkalla. Kuin vierellä olisi kulkenut 23 kg pumpulia.

Aamulla vedin viimeisimmän pentujen alkeiskurssikerran. Muuten tänään on ollut ulkoilupäivä. Raikas olo. 


lauantai 27. lokakuuta 2012

Valokuvia

Lystin tassumuutokset ovat taas kuivahtaneet, joten sen kanssa pääsen kohta kunnolla ulkoilemaan. Toivottavasti tassut pysyvät pakkaskauden kunnossa.

Lykyn kanssa käytiin juoksentelemassa kera kameran. Tuokio keskeytyi, kun huomasin liukkaita jäätyneitä lätäköitä ruohojen välissä. Hui!

Nyt alkoi kurjat ajat agilityn suhteen, ulkokausi loppui ellei ilmat lämpene. Hallin pohja on liukas koirieni tassujen alla. Esimerkiksi Lystillä pujottelussa lipeävät etutassut sivuun joka laukka-askeleella. Viime talvena Lykyllä aukesi yläanturat ja kerran se liukui kylki edellä päin puomin jalkoja enkä sen jälkeen hallissa treenannut. Toissaviikolla kokeilin hallissa tokoilua, tilanne on ihan sama. En kestä katsoa palkan perään rientävän Lykyn liukastelua. Edes kontaktien treenaaminen tuntuu mahdottomalta. Namipalkka ei ole ratkaisu, koska sillä Lykky ei palkkaannu ja treenattava on oikeassa vireessä. On vain ajan kysymys, milloin joku paikka hajoaisi. Ratkaisu: Varailen ympäristön halleista vuoroja huhtikuulle saakka. Lähimpäänkin on reippaasti matkaa, joten on revittävä huumoria. Taukoa tulee juoksuaikana ja pahimpana pakkaskautena, mutta olisi kätsää päästä treenaamaan silloin kuin haluan. Ei meillä ole varaa antaa tällaista tasoitusta kellekään. :(

Tämän päivän kuvia: 


Lykky jäljellä 

Suussa Lystin voittama ruskea pallo





perjantai 26. lokakuuta 2012

Talvi tuli

Yöllä oli 10 astetta pakkasta ja nyt sataa lunta. Lysti on linkuttanut tassujensa takia ja pitää taas lenkkareita. 

Eilen kävin Lykyn kanssa agilitykentällä. Maa oli jäässä varjoisista paikoista ja niin myös A:n pinta, siksi vain puomilla kokeilin kontakteja. Ylösmeno on edelleen arpapeliä ja alkaa oikeasti risoa, kun en saa koiraa tajuamaan. Keppikulmaa halusin ohjata tuosta kulmasta ja ekalla kerralla varmistin kepeille menemättömyyden pysähtymällä. :S


Sujui se sitten, mutta on selvästi treenattava kulma. Hienoksi suheroksi meni tämäkin video, jotakin tapahtuu välillä kamera-Youtube vaikken tekisi mitään.



Irtoamista:



Lopuksi tottisteltiin. Sattui pieni välikohtaus. Aluksi Lykky painoi, se oikeasti puskee niin, että polveni kolisevat toistensa lomitse. Kompastuin jalkoihini, osuin ilmeisesti Lykkyyn ja kirosin mehevästi. Tämän jälkeen koira päätti, että voin ihan hyvin seurata keskenäni, kunnes pysyn pystyssä. Sivulle-käskyllä se tuli eteeni, uudella käskyllä kävi kenkieni päälle makuulle ja lopulta kiersi sivulleni jääden 10 cm normaalia taaemmas, kuikuillen käteni alta, että älä ihmeessä liiku. Seuruussa se jätätti jalkani takana ja istahteli ihan omaan tahtiinsa. Koira johon ei mikään vaikuta, oli ottanut itseensä. Ehdin jo miettiä pilanneeni sen lopullisesti, mutta leikitin sitä kunnolla, mistä se kiitti puremalla (vahingossa(?)) peukaloni tyveen. Reikää ei tullut ihoon, mutta johonkin suoneen osui, koska alue turposi tuplaksi. En voinut jättää "Lykky nousuun" -projektia kesken, joten jatkoin leikitystä ja tottistelua. Lopulta minulle palautui koira, joka seurasi oikeassa paikassa painamatta yhtään. Vähän vire oli vaisumpi kuin normaalisti, mutta kelpo kuitenkin. 

Jatkoin treeniä. Ensimmäistä kertaa (!) ketjutin välillä palkkaamatta seuraamisen, liikkeestä seisahtumisen, maahanmenon ja luoksetulon. Koira tuijotti liikkeiden välit, että mikä unohtui, muttei haukkunut tai haahuillut. Otan nämä ketjutukset kuvioihin. Luoksetulossa Lykky tulee huusin mitä tahansa. :D On harjoiteltava kuuntelua ihan kunnolla. Nyt vain hymyilytti innokas luoksetulo.



Kotona olen jatkanut keppi-ilmaisuja molemmilla koirilla. Lysti näppäränä likkana siirtää kepin tassullaan tai suullaan oikeaan kohtaan etujalkojensa väliin, jos maihinmeno sattuu vähän sinnepäin. Lykky ottaa reippaasti uuden makuun joka kerta.

Aamulla ulkoilutin Lykyn pellolla. Siellä tottisteltiin samat seuruut, maahanmenot, seisahdukset, istumiset ja luoksetulot. En nyt ketjuttanut. Vire oli vahva eikä koira painanut yhtään. :)

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Selkäpäivitystä

Nyt tulee pelkkää omaa selkääni, joten koiratekstejä halajaville ei ole tarjolla luettavaa.

Kuntien eläkevakuutus lähetti kirjeen, jossa pyysi uutta lausuntoa, jos helmikuun loppuun myönnetty osatyökyvyttömyys jatkuu. Käsitykseni mukaan minulla ei ole mitään saumaa tehdä täyttä työpäivää. Lääkkeet alkavat myös loppua, joten kirjoitin sähköpostia työterveyslääkärilleni. Napsuttelin näppäimistölle hymy naamallani, kuinka teen nykyään etätöitä, makaan työpäivät mahallani, minkä ansiosta ei ole tarvinnut olla s-lomalla eikä lisätä lääkkeitä. Totesin ahtaumien etenevän, koska jalkojen tunnottomuus on lisinyt ja välillä vihlookin aika kovaa. Tuntohäiriöitä on myös, tänään piti katsoa onko oikea pohje märkä, ei ollut. Kokouksissa ja palavereissa olen lakannut käymästä. En voi istua, ja paikoillaan seisominen aiheuttaa hermosärkyä aika pian, hissukävely tuolirivin takana ei riitä estämään kipua. Kokouksissa en pysty kävelemään ulkoilukävelyvauhtia enkä halua pitää omaa pikku showta, joten etäkokouksia järjestetään tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan. 

Työterveyslääkäri soitti ja oli huolissaan. Minä siihen, että en minä niin huono ole, lääkkeitä nielen vähemmän kuin viime tammikuussa, jolloin napsin 18 tabl päivässä. Hän kysyi vieläkö olen agilitya pystynyt harrastamaan. "Vielä", vastasin iloisesti. Hän kehotti kiirehtimään fysiatrian pkl:n aikaa. Ajan sainkin marraskuun alkupuolelle. Eivät fys.pkl:lla pidä kireässä lieassa, viimeksi kävin siellä muistaakseni tammikuussa. Jalkojen kiristyksestä päätellen tiedän saavani kamalat lukemat hermotesteissä.

Puhelun jälkeen ajoin kaupungille ruokakauppaan ja hakemaan reseptit. Puolen tunnin reissun jälkeen kiirehdin kotiin mahalleni, jotta sain jaloista pakotuksen pois. Tajusin tekeväni niin aina. En jaksa olla pitkään kaupungilla, jalat eivät jaksa. Vieläkään pakotus ei ole mennyt pois.

Elämäni on olohuoneen matolla. Siinä teen työt, syön ja makoilen iltaisin. Poistun matolta kotiaskareisiin ja koirajuttuihin. Aika erikoista tarkemmin ajateltuna. Agilitya ja koirajuttuja mietin - miten niitä pystyn harrastamaan? En keksi muuta selitystä kuin että koirajutuissa selän rasitus on hyvin vaihtelevaa. Se ei ole seisomista tai hissukävelyä vaan kaikkea muuta, mikä ehkä pumppaa verta ja happea just sopivasti ahtailla oleville hermoparoille. Liekö motivaatiollakin merkitystä? Sillä ainakin on, että ilman liikuntaa ja selkäjumppaa tilanne olisi vielä hirveämpi.

Soitin vakavasti sairaalle ystävälleni, keskusteltiin niitä näitä. Hänkin kysyi vieläkö pystyn harrastamaan koirien kanssa. "Vielä", vastasin hänellekin. "Pidä siitä kiinni", hän kehotti lämpimästi.

Loppuun Pink Floydin Learning to fly. Olen ehkä linkannut tämän ennenkin tai ainakin aikonut linkittää. *Tästä klikkaamalla* se löytyy joka tapauksessa.

tiistai 23. lokakuuta 2012

Tottista ja jälkeä

Eilen skarppasin ja kunnostauduin panostamalla agilityn varjoon jääneisiin tottikseen ja jälkeen.

Ensinnäkin päivällä Lysti sai ajaa elämänsä pisimmän eli 80 metrin jäljen. Lyhyt oikealla mittapuulla, mutta silti. Kivasti se minun silmiini haisteli. Tämän jälkeen pesin tassut huolella, jottei märkä ruoho niissä muhisi. Tossuja en laittanut, koska ne olisivat kastuneet pellon isoissa vesilätäköissä. 

Illalla ajoin Lykyn kanssa pk-ryhmätreeniin. Häiriössä seuruutin. Nyt se kesti hyvin Maijan aiheuttaman häiriön ja toisen koiran yllättävän hyvin. Maija opetti myös jälkikepin ilmaisua. Lykky kiitti kepistä ja rouskutti sitä mielellään. Illallakin nauratti, kun Maija sanoi, että ei auta, jos se kepit löytää, jos pureskelee ne tunnistamattomiksi. Muutaman toiston aikana saatiin pureksinta vähemmäksi. Tänään jatkoin kotona harjoituksia, idea selvästi koirassa itää.

Tänään tavattiin uudelleen häiriötreenin merkeissä. Lykky oli yhä parempi koirahäiriössä. Seuruussa kontakti piti, vaikka toinen koira tuli 2 metrin päässä suoralla tai ympyrässä. Teetin sillä myös jääviä, ihan ok ne. Paikkamakuussa kyynärät nousivat toisen koiran leikkiessä, huomautuksen jälkeen pysyi hyvin. 

Olen seuruun painamiseen kokeillut tähän mennessä vasemmalle kääntymisiä, jotka auttavat vain juuri kääntymisten jälkeen, mutta systeemi ei kanna pidemmälle. Palkkaamista olen yrittänyt vasemmalle kolmella eri tyylillä, ei auta. Kokeilin tänään sellaista, että kiljahdin kimeästi "Aih!" aina kun koira painoi polvea. Tämä tuntui auttavan ja Lykky loittoni just sopivasti. Jatkan sillä.

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Juokse!

Agilityn tehoviikko huipentui, kun kävin lähiseurassa Lykyn kanssa kuokkimassa Juha Oreniuksen koulutuksessa. En ole ennen hänen koulutuksessaan vieraillut, joten mielenkiinnolla odotin tilaisuutta. Paikka oli aamun ensimmäisessä ryhmässä. Herätessäni pimeään aamuun mietin homman järkevyyttä, mutta uni karisi silmistä hengitettyäni 3-asteista ulkoilmaa.

Radalla oli 25 estettä, kontakteista puomi ja A. Hyppyjen ohjauksissa käytettiin takaakierto-niistoa persjätöllä ja ilman (ok), puoli- ja pakkovalsseja (ok) sekä takaakierto-päällejuoksuja (ok) & päällejuoksuja (ok). Eipä ollut yhtään valssia vaan persjättöilemään pääsi monessa kohtaa, mitä olin salaa odottanutkin. Lykky irtosi hyvin hypyille suoraan tai takaakiertoon ja sain hyvin etumatkaa, mille oli käyttöä. Rataa mentiin sellaisissa pätkissä mitä osaamattomuus vaati, ensimmäisellä päästiin peräti 10:lle saakka. Sitten hiottiin osasia ja kokonaista rataa saimme myös kirmata.

Persjätöissä täytyy muistaa ottaa koira mukaan. :) Jos viimeisin ajatukseni ennen persjättöä oli, että olen ajoissa ja huolellinen, kaikki sujui. Jos viimeisin ajatukseni oli kiire, unohdin koiran, sillä päähäni mahtui vain juokseminen, kuten Forrest Gumpille jalkapallokentällä. Rytmityksestä ja koiran esteiden lukitsemisesta sanottiin monessa kohtaa. Yksityiskohtaisempia neuvoja tuli mm. takaakiertoon ja niistoon, näytä kunnolla! 

Periaate on monessa kohtaa: jätä koira suorittamaan estettä ja juokse. Tämä toistui niin usein, että tosissaan alkoi kaduttamaan paksut villasukkahousut oikeiden housujen alla. En yleensä hikoile agilityharjoituksissa, mutta nyt tuli lämmin. 

Huomasi helposti, että J.O. on opettanut monta koirakkoa. Lykynkin ominaisuudet hän nopeasti pani merkille ja kertoi miten kannattaa jatkossa treenata. Koirani sai sai hyvää palautetta hyppytekniikastaan. Se on kuuliainen ohjattava. Kannattaa pyrkiä ohjaamaan sitä edestä. Irtoamista on harjoiteltava lisää.

Oma huomioni: Juoksin kontaktien ylösmenojenkin ajan lujaa, Lykky otti silti hyvin kontaktit. Jes!

Jälkikirjoitus: Takaakierto-persjätöistä tuli mieleeni kauppareissulla se, että muutama viikko sitten Anna Oreniuksen koulutuksessa Lykky ei vielä kunnolla osannut, vaan tuli esteen ohi. Nyt sitä ongelmaa ei ollut. Niin se vuffe kehittyy. Kunpa ohjaajakin.

torstai 18. lokakuuta 2012

Oivaltavaa agilitya

Eilen matkasin Lykyn kanssa privaattiryhmätreeniin. Ennen treenin alkua kävin kontakteja läpi hyvällä vauhdilla. Kolmesti Lykky hyppäsi yli ylösmenon, toistoja tuli noin 15 yhteensä eli osumatarkkuus on vauhdissa nyt 80 %. Se vaan iloisesti loikkaa, ei ole vallattoman oloinen, ihan kuin vain unohtaisi. Kun huudan "eheeiii", korvat painuvat luimuun, koira hidastaa ja keskeyttää kontaktin. Ilahduin, kun se muutaman toiston jälkeen selvästi täsmäsi tassunsa kontaktille. Ehkä asia lopulta näin toistojen kautta hahmottuu?

Varsinainen treeni muodostui tylsän tuntuisesta muutaman hypyn radan pätkästä. Hypyt sijaitsivat suoralla linjalla vinksin vonksin ja perällä linjasta vähän syrjässä oli yksi hyppy, joka piti hypätä "väärään" suuntaan. Tämän viimeisen hypyn takia piti suoran aikana suoriutua persjätöstä ja kahdesta valssista. Olisi ollut helppoa, jos olisin nopeampi kuin koira, mutten ole. Ratkaisuksi tarjottiin vippaskonstina koiran irrotusta ekalle, suoraa omaa juoksulinja plus yllättäen koiran informoimista ajoissa. Onnistui se lopulta ilman kiirettä (!), mutten ikinä kokeilisi moista kisoissa. 

Sinänsä harjoitus tuli hyvään saumaan, koska MM-radoilla koiria ohjattiin vain persjätöillä ja jaakotuksilla. Persjättöä inhoan, koska koira jää taakseni enkä tiedä minne se menee ja toiseksi, pelkään sen törmäävän jalkoihini, jolloin jalka murtuu taas (*tarkempia tietoja*) tai kaadun niin, että selästä menee viimeisinkin hermoyhteys. 

Valsseistani huomautettiin, että tiukassakin paikassa JÄTÄ KOIRALLE TILAA!

Noin muuten Lykky sai jälleen lepo- ja paikka-harjoitukset. Hyvin se piti katsekontaktin ja odotti luvan nousta vilkkaassa ja ahtaassa treeninodotuspaikassa. Hetken kylmäsi, kun palkalle vapauttamisen jälkeen (Lykky oli siis hihnassa) sen takajalkojen väliin karkasi 7-viikkoinen shelttipentu havitellen Lykyn suussa ollutta lelua. Kärppänä käärin Lykyn hihnan, katsoin pahasti omistjaa, joka hihitteli hermostuneena: "Ohhoh, hehheh, se tuli sinne" ja sanoin: "Tämä ei välttämättä ole mukava pennullesi." (Varsinkaan tuntemattomalle pennulle, joka havittelee sen omaa lelua.) Lykky jatkoi lelunsa jauhamista ja mulkaisi ohimennen pentua välittämättä siitä sen enempää. En silti kaipaa tällaisia tilanteita yhtään! Varsinkin kun mielestäni koirallani olisi ollut ihan täysi oikeus näyttää tunkeilijapennulle närhen munat. Miksi omistajat eivät pidä omistaan huolta? Yksi opettavainen rouskaisu ja hällä olisi ollut edessä uuden reiättömän pennun etsintä.

Tänään oli Lystin vuoro harjoitella. Ryhmätreeniä veti Harri S. Että pidän hänen opetuksestaan. Tällä kertaa opeiksi nousivat ole ajoissa ja yritä jatkaa liikettä sujuvammin, nyt vähän pysähdyn käskyttäessäni tai esim. takaakierto-ohjauksen jälkeen. Lysti oli innokas ja sai kehuja kääntymistaidoistaan. Kokeilin pitkästä aikaa suhinaa ennen jaakotusta ja koira kääntyi kuulemma pennin päällä. Lenkit onkin saatava pienemmiksi, jos aikoo pärjätä. Lysti ei ole tykkinopea ja häviää kolmosten kärki-bortsuille sen 5 sekuntia. Väliin mahtuu turhan monta koiraa, jos sertejä mielii. Liian moni onnistuu silloin, kun mekin. :D

P.S. Töiden jälkeen olen tehnyt Lykylle jäljet (2., 3.). Tänään jopa tarkistin, että tuuli tuli takaa, jolloin pentu pysyi jäljen päällä hyvin.

tiistai 16. lokakuuta 2012

Videota

Otin kentälle Lykyn ja kameran. Kamera ei osaa videoita yhdistellä enkä halunnut tänne laittaa tusinaa pätkää. Netin ohjelmalla yhdistettynä alkuperäinen laatu (?) kärsi kovasti, anteeksi. Minusta se oli silti parempi vaihtoehto.
  1. Tarkistelin kontaktit A:lla ja puomilla. Pari kertaa Lykky loikkasi ylösmenon, muuten ok. Vauhtina oli joko hyppy tai putki ja hyppy.
  2. Harjoiteltiin putkesta kepeille lähestymistä n. klo 2:sta, putki syötti toiseen väliin ja sinne koira menikin, jos en auttanut. Ei kait kellotaulua koskaan saa valmiiksi? Mutta jos oppisi koiraa auttamaan sopivalla tavalla.
  3. Putkesta hypylle, siinä valssi ja takaakierrot "tavallisesti" ja päällejuoksujen kera. Yksi ihminen voisi olla ajoissa ja liikkua liukkaammin. Koiran täytyy hypätä miltei päälle. Aargh.
  4. Lepoa lelu suussa eri osioiden välissä
  5. Alokasluokan tokon hyppy aluksi koiran korkeudella, sitten niin paljon lautoja kuin löytyi. Silloin se näyttää metriseltä. Yksi - kaksi askelta koira otti pysähdyskäskyn jälkeen. Tätä on harjoiteltu hirmu vähän, mutta kivasti tuo penikka osasi yhdistää käskyt.
  6. Seuraamista heittäen lelua palkaksi vasemmalle. Tällä yritän korjata painamista. Tuntuu paikka jo paremmalta, mutta ei vieläkään niin irtonaiselta kuin ennen kyseistä ongelmaa.



sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Melkoranta kuuluttamossa

"Hyvää aurinkoista iltapäivää kaikki koiraurheilun ystävät. Lysti on jälleen agilitykilpailuissa ohjaajansa kera. Koirakkoja on noin 37, Lystillä on taas alkupään numero eli 4. Ensin on agilityrata ja siinä on varsin erikoinen alku. Toinen este on heti ensimmäisen vieressä. 

Siinä Lysti jo lähdössä istuukin. Ja kävelee ja istuu. Ja nyt käy kutsu! Ohjaaja ottaa koiran vastaan pakkovalssilla kakkosesteen takaa, Lysti kääntyy varsin pienesti. Siitä kolmoshypylle ja suora linja kepeille. Lysti uppoaa kepeille kuten kuuluu, ohjaaja ottaa sivuttaisetäisyyttä ja kohdistaa rintamalinjansa ja oikean käden kohti koiraa vetääkseen sen seuraavan hypyn vasemmalle puolelle. Ja vielä mitä! Ohjaaja on ehkä vähän epämääräinen ja Lysti lukee ohjauksen hypäten väärään suuntaan ja hylkäyshän siitä tulee! Siinä lepää hylky ja sen kunniaksi tuomari ristii yläraajansa. Ohjastaja jatkaa kuin ei mitään, hyppysuora jatkuu, siinä on pituutta ja muuria, perälle slalomille. Oikein kivan näköinen slalom tässä, siitä putkeen. Seuraavana A ja putkensuu vierekkäin, A:lle kuuluu mennä ja sinne Lysti kipuaa. Nämä erottelut on selvästi harjoiteltu. Hyppy, keinu, se on hyvä nyt. Putkeen A:n alle, lähetys kaukaa on helppo. Sitten pieni hyppy ja käännös, takaakierto päällejuoksun kera ja koira puomille. Alastulolla ohjaaja pysäyttää koiransa hetkeksi ja koira tottelee. Vielä kaksi hyppyä ja maaliin - nnnäinnn!"

- "Miltä tuntuu?"
- "No tekisi mieli kiroilla rumasti. Mielestäni yritin näyttää keppien jälkeen Lystille selvästi, että hyppää tätä kautta, mutta niin vaan kiersi hypyn väärälle puolelle. Voi vitalis sentään. Aina tulee joku juttu. Muuten rata olisi ollut nolla, heh. Ei sentään mitään tullut kaahattua triplahylkyä, vaan ihan siisti suoritus. Mutta jos tänään ei saada nollaa, niin jään tauolle ikuisiksi ajoiksi. Aina jää pienestä kiinni, kun lähelle menneitä ei lasketa. Lysti saa kyllä pinnat, oli kuuliainen ja innokas."
- "Seuraavaksi hyppärille."
- "No niin just joo."

"Nyt ollaan hyppärin lähtölinjalla. Alussa on hyppyneliö. Näin Lysti lähtee, ohjaaja hyppyyttää sen neliöstä ulos näin ja ulkokulmasta hypyn kautta sisään, siihen valssi, pyöräytys neljännen hypyn kautta kepeille. Keppien jälkeen on samantapainen kuvio kuin äskeisellä radalla. Koira pitää saada vedettyä esteen tälle puolelle. Ohjaaja on nyt selvästi jämäkkä, kutsuu koiraa nimeltä ja koira kääntyy. Hyppy, takaakierto, valssi ja suoraan putkeen ja mutkaputkeen seuraavaksi. Ohjaaja pääsee koiraansa edelle, ottaa jo muurin takaa vastaan, ohjaa seuraavan hypyn takaakiertona, päällejuoksu siihen ja putkeen. Sitten on okseri ja tiukka käännös, takaviistoon suoraan putkeen. Tähän valssi, vähän taitaa myöhästyä tai koira ainakin hyppää isosti ja hakee putkeen mainiosti, samaan putkeen kuin äsken. Nyt ei jatketa heti edessä olevaan mutkaputkeen eikä Lysti sinne himoitsekaan. Kääntyy hyvin, hyppy ja rengas ja hyppy, ohjaaja kiirehtii valssiin. Siitä kaarros yhdelle hypylle ja heti takaisin kahdelle ja maaliin näin. Se on nolla! Ei voi olla totta! Voihan elämän kevät! Ohjaaja tuulettaa kuin Lasse Viren ja leipoo koiraansa. Juoksen heidän peräänsä."

- "Phuuh, huuh. Joko helpottaa?"
- "En voi muuta sanoa kuin että tuli hyvään paikkaan tämä nolla. Mietin jo, että ollaanko me kuitenkin niin kamalan surkeita, kun ei ikinä natsaa, mutta nyt sentään."
- "Oliko mitään ongelmapaikkoja?"
- "No tuo lopun kuvio renkaan jälkeen. En uskaltanut tehdä persjättöä, koska sen yhden ekstrahypyn jälkeen oli muita hyppyjä jonossa ja joskus Lysti irtoaa tosi herkästi. Valssilla sain sen paremmin haltuun, mutta siinä oli aika töksähdyskohta. Ja toinen keppien jälkeen. Mietin siinä uskallanko yrittää samaa ohjausta kuin ekalla radalla, mutta ei siinä kohtaa ollut muita vaihtoehtoja. Otin siinä Lystin paremmin haltuun ja siinä tuli turhan isoa lenkkiä. "
- "Vielä yksi rata, lasken teidät jäähdyttelemään."
- "Kiitos."

"Päivä alkaa lähestyä loppuaan. Sanotaan tähän väliin, että Lysti oli 8. ajallaan, nollia tuli vielä enemmän. Mutta vielä on yksi rata jäljellä ja kolmiokorva on taas lähdössä. Näin lähdetään, kaksi hyppyä aika suoraan, ohjaaja merkkaa toisen hypyn, valssaa kolmannen ja neljännen samalla ja siitä A:lle. A:n jälkeen on pitkähkö putki, jonka suoraan edessä olevaan päähän kuuluu mennä. Mutta mitä tekee Lysti - Lysti ampaisee kohti väärää putkensuuta eikä välitä perään huutavasta ohjaajasta! Onpas erikoista. Ohjaaja ei näytä antavan tuohon suuntaan mitään vinkkiä, mutta niin vaan koira on lukinnut väärän pään ja siinä sitä ollaan. Se on hylkäys, ei voi Suomen nainen tälle mitään. Ohjastaja jatkaa kuin olisi nolla alla, ohjaa koiran puomin vieressä olevalle seuraavalle putkelle. Putkelta hypylle, mihin pyöritys ja puomille. Puomilta u-putkeen ja pakkovalssilla koira takaakiertoon, nyt lukee Lysti hyvin tätä ohjausta. Siitä kaksi hyppyä ja kepeille, Lysti hakee ne hyvin ja pujottelee tasaisesti. Siitä u-putkeen ja hyvin vinossa olevalle muurille ja keinulle. Keinulta Lysti hyppää just, kun se osuu maahan. Siitä vielä 4 lopun kiemuran hyppyä ja loppukiihdytys ja maalissa näin!"

- "Mitäs tästä radasta sanot?"
- "Siis minusta tämä oli taas ihan hyvä rata. En vaan tajua mistä Lysti sai idean syöksyä väärään putkenpäähän A:n jälkeen. Pitää videolta katsoa, onko rintamasuuntani sinne ennen A:ta vai mitä ihmettä, mistä se noin lukee. Muuten kuviot meni hyvin. Puomin jälkeisen hypyn jälkeen unohdin vaihtaa puolta, mutta ei sillä tavallaan enää ollut väliä."
- "Mitä sanoisit päivästä ja jatkoista muuten?"
- "Lystin vire oli varsin optimaalinen. Tuo varhainen lähtönumero on meille hyvä. Lisäksi täällä on toimitsijateltta kivasti näköesteenä, jotta koira ei kuumu liikaa. Nyt ei kisata vähään aikaan, Lykyllä on viikon päästä agivalmennus, sitten taitaa olla ihan vapaa viikonloppu. Nolla lämmittää mieltä vielä hyvän aikaa."

"Studiosta lopetellaan tähän tänään. Nettipalvelussamme on kaksi rataa, *tässä hyppäri* ja *tässä toinen agilityrata*, mistä jokainen voi etsiä selitystä miksi Lysti irtosi väärään putken päähän. Kuvaaja ei halunnut nimeään julkisuuteen. Mainittakoon että häntä ei suositeltu zoomailemaan, ehkä olisi kannattanut. Hyvää sunnuntaita kaikille kuulijoille."

torstai 11. lokakuuta 2012

Aksaa

Enpä hölmö tajunnut, että Lystin tassut eivät kestä märällä ja niitetyllä heinäpellolla kävelyä. Tai ainakin sitä epäilen suurimmaksi syypääksi. Raasulle puhkesi taas rakkula tassuun, linkutti tiistaina. Nyt alkaa olla uutta ihoa. 

Käytiin tänään eläinlääkärissä. Kontrolloitiin lab-arvot maha- ja allergiaepisodin jäljiltä. Vastaukset tulevat ensi viikolla. Painoa on nyt 21.8 kg, lisää saisi tulla vieläkin.

Lykyn kanssa olin eilen privaattiopissa. Jotakin sen päässä tapahtui agilitykisoissa, sillä nyt se näyttää syttyneen agilityyn. Valmentajakin sanoi koiran nähdessään: "Ja siinä on asenne kohdallaan." :) Hioimme vastakäännöksen tekemistä pienemmillä avuilla. Kun minun ei tarvitse saattaa loppuun saakka, käännyn nopeammin ja olen ajoissa. Vielä tehdessäni ohjaus tuntui kummalliselta, koska esteelle tultiin jännästä kulmasta. Vasta kotimatkalla tajusin, että sehän oli tavallaan vastakäännös. Toisena juttuna oli niisto, siinä aluksi varmistus, että koira tulee hypyn yli ja myöhemmin avun vähentämistä. 

Kolmantena oli ajoituskysymyksiä, ensimmäinen niistä ihan alussa. Jos valssi lähti yhtään myöhässä, koira oli väärässä putkessa. Toinen paikka oli takana leikkaamisen ajoitus. Jos en leikannut ennen kuin koira ponnisti, se jatkoi suoraan renkaalle, trööt. Kun leikkasin ajoissa, koira kääntyi kuten kuuluu. Nämä taas mietintämyssyyn ja toivottavasti siirtyvät joskus motoriikan tasolle. 

Lopuksi koiraa ennen näkemättömän valmentajan analyysi Lykystä oli: tekee mielellään, hakee hyvin esteitä ja lukee herkästi ohjausta. Kun saan ohjauksen kuntoon, pitäisi sujua.

Living security systemin Pössykkä

Tänään oli torstaivalmentajamme viimeisin ohjauskerta. Lystiä en voinut ottaa tassurikon vuoksi, joten Lykky joutui kahtena peräkkäisenä päivänä agilityyn. Koira kiitti ja viiletti tuli hännän alla. En ole vielä kertaakaan ohjannut sitä noin nopean tuntuisena.

Suorasta putkesta tultiin kepeille, koira jarrutti kyllä, mutta jarrutus valui pitkäksi ja vauhti hiljeni vasta kolmanteen väliin. Tämä kohta otettiin varmaan kolmesti ennen kuin se jarrutti tarpeeksi ajoissa ja tehokkaasti. Treeniin lähti kepeille meno täydessä vauhdissa, täysvauhtiset ylösmenokontaktit ja takaakierrot. 

Yksi hyvä juttu vielä eiliseltä ja tältä päivältä: ei tippunut yksikään rima!


tiistai 9. lokakuuta 2012

Living security system

Eilen olin Lykyn kanssa pk-ryhmätreeneissä hakemassa häiriötreeniä. Maija oli avuksi, otti vastaan Lykyn ja minun ilmoittautumisen. Kahdella ekalla kerralla Lykyn silmämuna muljahti, kolmannella kontakti kesti. Toisena seuruutin Lykkyä lähelle pk-esteitä ja puupinoja. Ne eivät saa kontaktia herpaantumaan, mutta kaksi treenaavaa koiraa sai. Näiden välissä onnistui lopulta laaja kahdeksikko pysähdyksineen kontaktin katkeamatta. Siitä superpalkka ja koira autoon.

Oli jo pimeää, mutta päätin Lystin kanssa "ajaa jäljen". En oikein tiedä miten homma toimii, mutta kylvin pellolle jalanjälkiini kuivattua kalaa. Lysti odotti puuhun sidottuna (siis hihnastaan, heh). Sitten se sai etsiä ja syödä kalat. Tänään tein sen kanssa saman uudelleen. Hirmuisesti se tykkää syödä pellolta ruokansa. :) Yritän innostaa itseni tekemään Lykyllä samaa. Meiltä se pk-laji uupuu.

Tänään Lykyn kanssa kävin nopesti agilitykentällä katsomassa kontaktit. Laitoin pari hyppyä vauhtia antamaan. A:lle se osuu systemaattisesti, mutta puomin ylösmenokontakti taitaa mennä arpomalla. Ensi kerralla alusta mukaan! Toisena juttuna treenasin takaakierto-persjättöjä ja niissä se nyt tulee hypyn yli hyvin ja sain itsekin varmuutta ohjaukseen. 

Otsikkoon sitten. Päivällä ulko-ovemme ei ollut lukittuna, koska olin kotona. Olin suihkussa, kun kuulin ulko-oven käyvän ja koirien syöksyvän sinne haukkumaan. Ajattelin pojan tulleen koulusta, mutta ihmettelin, kun koirien haukku ei laantunut. Huusin niille suihkusta "hiljaa", kuulin niiden juoksevan kylppärin oven taakse edelleen äännellen ja samalla ovi kävi uudelleen. Järkeilin pojan kävelleen huoneeseensa ja aloin häntä huutaa. Ei vastausta, joten hetken mietin, että jospa se ei poika ollutkaan, jolloin murhaaja kävelee asunnossani. Sitten rauhoitin itseni, "höpöhöpö tässä missään Hitchcockin filmissä olla". Suihkusta tultuani huomasin, että poika ei ollutkaan kotona. Soitin hänelle, oli just päässyt koulusta. Olohuoneen matto oli ihan kasassa, Lykky oli vauhdilla lähtenyt tulijaa "tervehtimään". Kiva juttu, meillä kävi tuulikaapissa joku tunkeilija. Soitin myöhemmin poliisille, onko tällä seudulla liikkunut hiippareita tai ollut asuntomurtoja. Ei kuulemma, mutta laittoivat tapahtuman ylös. Ulko-ovella on Living security system -kyltti malinoisin kuvan kera. Pitää lisätä siihen myös tervun kuva, vaikka tämä heinäkuinen ennenkin täällä ollut otos. :D Luon illalla koiriini pari ihailevaa ja kiittelevää katsetta.

Kuva Kepeätaival

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Treenit jatkukoon

Lykky avasi tänään agilitykisauransa. Melkoranta ei ollut paikalla. Saavutimme 2 hylkäyksen arvoista suoritusta. Kisapaikka meni jo eilen suosikkilistalle: kisa-alusta on pitävä, kahvi on halpaa (0.50 euroa kuppi), vessat ovat oikeat sisävessat käsienpesumahdollisuuksineen ja henkilökunta on ystävällistä ja nopeaa eli mm. hylkykisakirjan saa heti luokan loputtua.

Miestuomari varmisti kilpailukirjan. Hän ehti juuri sanoa, että pöydälle ei tartte hypätä, kun Lykky jo ponnisti. Tuomari pitkään siveli Lykkyä ja koirani vain heilutti häntää haistellen samalla toimitsijan hiuksia. Heleppoo.

Ensimmäinen rata oli hyppäri. Alku oli varsin kiemurainen ja meni kivasti, valsseilla hoituivat käännökset. Kepit oli minusta hienot, sisäänmeno varma ja sain sivuttaisetäisyyttä kivasti. Perällä oli U-putki, jonka väärään päähän Lykky sujahti selkäni takaa tehden "lystit". Mikä koirieni yhteinen tekijä mahtaa olla? :S Siitä siis hylky. Edessä oli noin viiden hypyn loppusuora, jossa kirin (turhaan) ja Lykky tiputti siinä ainakin 2 rimaa. 

Maalissa se kääntyi minua päin ja sai palkaksi narupallon, mihin puri hanakasti kiinni. Laitoin kaulapannan ja juostiin koiran kanssa hallista ulos.  

(c) Terhi
Agilityradalla tein yhteen 180 asteen käännökseen valssin, minkä jälkeen rintamasuuntani näytti vähän yli. Kun sanoin "keinu", koira juoksi kepeille, minne kroppani osoitti. Hylky siis. Keinulle uudelleen ja loppurata piirroksen mukaan. Ylösmenokontaktit eivät ole vielä kunnossa. Yhtään rimaa ei nyt tipahtanut. Taas maalissa sama juttu kuin edellisellä radalla. Koira käännähti minua vastaan ja kiitti narupallosta. 

Hyvät jutut:
  • Lähtöjonossa laitoin Lykyn maihin lepo-käskyn alle ja syötin siinä nakkeja. Kesti hyvin. 
  • Lähdössä pysyi paikoillaan. 
  • Ohjaukseen reagoi herkästi, minkä vuoksi jälkimmäinen rata sai minut epävarmaksi. Tästä Lykyn ominaisuudesta jokainen eri kouluttaja on maininnut minulle. Se on siis hyvä juttu, mutta itse en osaa sen kanssa vielä pelata.
  • Vieraassa paikassa ja vierailla esteillä ei ollut mitään ongelmaa.
  • Rimat pysyivät, jos ei lasketa eka radan turhaa vedätystä.
  • Maalissa minuun keskittyminen.
  • Kisa-alueella mutkaton koira. Paitsi vetää ja hinkuu halliin joka kerta alue ohitettaessa.
Huonoa:
  • Ylösmenokontaktit, voi möhkö. Ei yllätys, mutta toivoin niiden viime treenien perusteella loksahtaneen kohdalleen.
  • Koira tuntuu vielä keskeneräiseltä. Tai siis yhteistyömme. Lykky on ihan erilainen ohjattava kuin Lysti.
Treenit jatkuvat eikä vähään aikaan kisailmoja klikkailla minnekään. Tätä kirjoittaessani ihmettelen miksi olin paluumatkalla niin varma tästä, mutta yleisvarmuutta pitää saada lisää ohjaukseen. Ja ne kontaktit kuntoon. Pelkän yhden hyppärin takia en matkusta minnekään. On treenattava helppoja ykkösluokan ratoja, jotta saisimme niihin tuntumaa. Muutaman esteen tekniikkatreeni ei luo sellaista rutiinia.

Odotellessa oli oivasti koiria häiriöksi. Treenasin muutamaan kertaan kontaktia ja seuraamista. Kivasti meni.

Jokaisissa kisoissa toistuu pari ilmiötä, joita jaksan aina ihmetellä:
  • Lapsi: Kisoissa on mukana vaahtosammuttimen kokoinen lapsi, joka on haparoivista askelista päätellen oppinut juuri kävelemään ja ottamaan pari juoksuaskelta. Mikäs sen parempi paikka treenata uutta taitoa kuin hiekkatekonurmi ja maalialue, johon on jätetty tyhjää tilaa! Ei vanhempien päätä äly pakota tai ainakin tieto lisäisi tuskaa. Jos innokas saalisviettinen maksikoira ryntää radan hyppysuoran jälkeen maaliin vaikka palkankin perään, muksuun osuu, hän lentää ja laskeutuu epämukavasti. Joskus puutun asiaan vaikkei mulle kuuluisikaan.
  • Pieni seurakoira: Omistaja seuraa kisoja koiransa kanssa hallissa sisääntulosta 2 metrin päässä. Koiralla on omistajansa mielestä ihastuttava tapa olla koko ajan takajaloillaan, rähistä ja tuijottaa jokaista koiraa, joka sen ohi kulkee. Jos tämä "vähän adhd-vilpertti" pääsee lähietäisyydelle, se lyö etutassullaan uutta koiratuttavuutta otsaan tai lapojen väliin, tai syöksähtää jalkoihin. Tapa aiheuttaa lukuisia vastarähähdyksiä. Mutta ei se tämän omistajan toimintaa muuta, korkeintaan hän naurahtaa "noh". Koska agilityyn ei saa tuoda aggressiivia koiria, he ovat turvassa. 

lauantai 6. lokakuuta 2012

She was with me, yeah with me

"Sinussa on valo, sinussa on yö, sinulla on hmmhmhm-hmhm-hmhm-hmmmm... Ai on päällä jo? No miks tässä ei pala valo? Nyt hetikö? - Hyvää huomenta hyvät koiraurheilun ystävät. Täällä Melkoranta. Aamu on valjennut sumuisena ja aurinkoisena. Lysti on jälleen kisoissa. Koirakko starttaa jo toisena ja onkin nyt lähtöalueella. 

Lysti katselee rauhallisena ympärilleen eikä luultavasti vielä tajua olevansa kisoissa. No nyt se herää, nousee lähdössä kerran seisomaan ja liikkuu eteenpäin. Ohjaaja istuttaa sen rauhallisen kuuloisesti takaisin ja kutsuu toisen hypyn takaa pakkovalssilla takaakiertoon, kolmaskin hyppy takaakierto ja siitä valssilla suoraan putkeen. Putken toisella puolen on hyppy, missä ohjaaja on Lystiä vastassa, siitä muurille ja hypyllä valssataan 90 asteen käännös sujuvaksi ja viedään koira vähän takaviistoon kepeille. Lysti pujottelee varmasti, ohjaaja saa sivuttaisetäisyyttä, lähettää koiran pussiin ja kiirehtii kentän perälle, minne on ehdittävä valssiin. Sinne hän hirmuisella kiihdytyksellä ehtiikin ja valssilla saa koiran oikeaan päähän U-putkea. Koiran ollessa putkessa hän saa taas vähän etumatkaa, pituudelle ja heti käännös hypylle, siinä ennakoivan valssin ja jaakotuksen sekoitusta, mistä huolimatta Lysti jatkaa suoraan! Ohjaaja kutsuu Lystiä  nimeltä, mutta ei auta! Koira on lukinnut pimeän putken pään ja sinne sujahtaa. Se on hylkäys! Tästä loppusuoralle, rengas, okseri ja hyppy ja maaliin näin. No olipas pienestä kiinni tällä kertaa. Etsin ohjaajan haastateltavaksi."

- "Miltä rata tuntui?"
- "Alun kiemurat menivät hyvin, lupasin Lystille että olen ajoissa ja niin varmaan olinkin, koska jouhevalta tuntui. Kaikki meni tosi hyvin sinne putkelle saakka. En tajunnut rataan tutustuessani ollenkaan, että sellainen näkymätön putken pää niin vetää, mutta niin vain kävi. Harvoin on nolla näin lähellä ollut."
- "Miltä Lysti vaikutti?"
- "Meille oli selvästi etu tämä aikainen lähtönumero. Lysti ei kuumunut ennen lähtöä, oli oikein mukava ohjattava. Ihana oli tehdä yhteistyötä sen kanssa."
- "Lasken teidät jäähdyttelemään!"
- "Kiitos!"

"No nyt ollaan jo agiradalla. Sanottakoon tuosta hyppäristä, että ei se kovin helppo ollut. Koiria oli 48 ja vain 3 teki nollatuloksen. Moni meni samaan putkensuuhun kuin Lystikin. Rimat ovat 65 cm:ssä ja niitä tipahtelee paljon. Mutta nyt ollaan agiradalle lähdössä, tässäkin on kimurantin oloinen alku. Lysti näyttää rauhalliselta lähdössä taas. Nousee seisomaan ja petraa vähän lähtöasemiaan tuttuun tapaansa, mutta istuu uudelleen kuitenkin. Siitä taas heti toinen hyppy takaakiertoon, samoin kolmas, minkä jälkeen ohjaaja jää Lystin taakse ja olisi takana leikkaamassa. Lysti ajautuu neljännen hypyn ohi ja siitä tulee kielto ja pitkä lenkki. Uudelleen hypylle ja siitä A:lle. Kontakti hyvä. Rata kaartuu vasemmalle, hyppy ja muuri ja heti muurin jälkeen tiukka käännös kepeille. Ohjaaja vekkaa ennen muuria Lystille parempaa reittiä, mutta kyllä siinä silti melkoinen lenkki ennen keppejä tulee. Keppien lopussa valssilla palataan koiran kanssa keppien keskivaiheille hyppäämään hyppy ja siitä keinulle. Lysti ottaa keinun hyvin, suoraan putkeen ja nyt on kiire! Juokse nyt hyvä ihminen! Taas ollaan radan perällä, ohjaaja ehtii kuin ehtiikin valssaamaan ja saa koiransa hyppäytettyä oikeaan suuntaan ja siitä vielä U-putken oikeaan päähän. Tästä taas vastaanottaa koiransa kahdelle hypylle, mistä puomille. Siinä kontaktit hyvät, vielä U-putki ja maaliin, nnäinnn! Se tekee 5 virhepistettä. Tulos pitkästä aikaa."

- "Mitkä fiilikset?"
- "Tämä oli selvästi huonompi rata kuin ensimmäinen. Pähkäilin pitkään tuota alkua, ohjaanko kolmosesteeltä neloselle valssilla vai takana leikaten. Valssilla en sitten uskaltanut, koska siinä oli kakkoseste ihan reitillä ja Lysti olisi voinut sen bongata. Takanaleikkauskaan ei ihan putkeen mennyt ja nyt kun katson seuraavia kisaajia, niin se valssi olisi ollut parempi ratkaisu. Alkua lukuunottamatta olen muuten ihan tyytyväinen. Muurilta pujotteluun oli tasan 5 metriä eikä koiran infoaminen ollut helppoa, joten siinäkin tuli lenkkiä. Mutta kontaktit hyvät, myös Lystille vieras keinu hyvä. Lystin vire oli aika ideaali. Tosin aikaisella lähtönumerolla menetetään se info, mitä muista kisaajista saadaan, mutta näin meno oli nautittavampaa."
- "Lasken teidät tästä lenkille."
- "Kiitos."

- "Tuloslista kertoo karua kieltään, noin 50 koirasta vain kahdelle nolla. Lystille noin 0.2 sek yliaikaa ja sijoitus kymmenes. Käyn vielä ohjaajan luona."
- "Onko sinulla biisitoiveita?"
- "Tuli hyvä mieli ja muinaisaikojen kappaleet mieleen, joten jos Joan Jettin I love rock'n'rollin saisin?"
- "Pistetään tulemaan. Se lähtee *tästä* käyntiin."

perjantai 5. lokakuuta 2012

Seuranmestaruuskisat

Lystin kanssa kävin kisaamassa seuramme epävirallisissa kisoissa. Nollavoitto. :D Kontaktit ok, kepit ok, koira kuulolla. Ei kamalia kaarroksia. Itse voisin olla vielä enemmän edellä. Kivalta tuntui onnistuminen ja yhteistyö. 

Lykyn kanssa treenasin päivemmällä helpohkoa rinkularataa, missä oli kaikki kontaktit ja hyppyjä. Keinu ok, A ok, mutta puomilla kahdesti ylösmenoloikka, enemmistö kuitenkin just kuten kuuluu. 

+13 ja vettä sataa kaatamalla. Ihan kuin viime heinäkuussa. :)

torstai 4. lokakuuta 2012

Meillä päin sitä kutsutaan sitkeydeksi

Aikani googlailin kirjoitetaanko meillä päin yhteen vai erikseen ja päädyin tuohon. Kotiin päinkin kirjoitetaan erikseen. Jos joku tietää tarkemmin, saa valistaa. Muistui yksi mainos mieleeni, jossa  kriminaalin uraa aloitellut nuori joutuu toistuvasti poliisin kynsiin. Poliisi on sitä mieltä, että poika on tyhmä. Poika vastaa otsikon sanoilla.

Viime lauantain jälkeen olin valmis lopettamaan agilityn Lystin kanssa. Jokainen tämän videon katsoja voi tukea mielipidettäni. Hyppärivideoon en suoraa linkkiä laita, mutta siinä olen vielä enemmän myöhässä. Mutta olipa hyödyllinen videointi. Syyllisen katseen voin kääntää itseeni, jälleen. Kraah. 

Tänään agilityn ryhmätreeneissä Lysti oli yhtä kiihkeä kuin kisoissa. Kaikesta louskutuksesta huolimatta se oli ohjattavissa. Minun täytyy pitää vain huoli, että olen sopivasti edellä. :) 

Treeneissä oli sopivasti kaikki kontaktit. Kerran Lysti possusi pahasti puomin alastulokontaktin, mutta uusinnalla kesti hienosti vaikka juoksin etäällä ohi. 

Kahdessa kohtaa tuli sopivasti poispäinkäännös. Olen niitä kisaradoilla välttänyt, mutta niille on oma paikkansa. Lysti ne osasikin, joten kisakäyttöön tämä. 

Keppikulma oli taas hankala. Avokulmaan klo 7:n viisaria pitkin, piti auttaa. Alkaa näitä hankalia keppikulmia olla niin paljon, jotta voisi treenatakin niitä välillä.

Viikonloppuna olisi taas kisat, joten mennään ne uudella innolla.

tiistai 2. lokakuuta 2012

Up!

Eilen kävin Lykyn kanssa tottistelemassa ryhmätreeneissä. Häiriön sieto ja kontakti oli taas päivän sana. Maija opasti, kiitos hänelle. Kokeiltiin sopivan vireen hakemista erilaisilla haukutus-kombinaatioilla. Mielestäni olemme edistyneet sitten viime kerran, mutta treeniä tarvitaan edelleen.

Tänään ajoin saman koiran kanssa agilitykentälle. Harjoittelin viikonlopun läksyjä: takaakierto-persjättöjä, haltuunottoa ja irtoamista. "Rata" oli helppo, 4 hyppyä peräkkäin lievässä kiemuralinjassa, keinu ja A. 

Lykky selvästi arvosti sivuttaissuunnassa antamaani tilaa. Tämä tuli esiin Alatalon hyppykoulutuksessakin. On kiva ohjatakin useiden metrien päästä. 

Viime viikolla Lykyn hoksattiin yhdistäneen kosketusalustan merkkaussana tsappiin, mikä ei ole ihme, kun koira on sen kuullut joka kerta alustalle osuessaan. Tsapin haluan yhä pitää merkkaus- ja kehusanana, joten valikoin kontaktikäskyksi siitä lyhyemmän version Up, siis [ap]. 

Kokeilin kontaktia hivenen aikamoisen jännittyneenä. En laittanut edes kosketusalustaa. Huusin up ajoissa ja Lykky otti kauniisti ylösmenon kontaktin. Vaikka uusin tilanteen muutaman kerran useiden hyppyjen takaa, silti tassu osui! En usko, että oli vahinko, Lykky näytti niin varmalta. Toivottavasti tämä pitää paikkansa. Siinä tapauksessa kontaktit ovat toistaiseksi kunnossa. :) Ihan kiva juttu, sillä kisaura on alkamassa, minkä ajattelu saa sydämeni muljuamaan.

Lystin kanssa olen käynyt metsäkävelyillä. Samalla olen syönyt puolukoita. 

Selkäosio: Pärjäsin pitkään 1 särkylääkkeellä yöksi. Olen aika pitkään nukkunut huonosti, herään usein alaraajojen särkyyn tai tunnottomuuteen. Olen nyt taipunut 2 tabletin öihin. Vaikken vahvojen rohtojen popsimisesta pidäkään, olen arvostanut kokonaisia yöuniani. 

Alla on kuva kasvattajan albumista hänen luvallaan. Kuvassa on Lykky silmälasien, rinnan ritarimerkin, kuonon ja tiettyjen varpaiden valkoisten merkkien perusteella. Pitkä matka on tultu näistä ajoista.

(c) kasvattaja