perjantai 30. marraskuuta 2012

Lystin agi ja Lykyn jumppa

Eilen Kataisen Harri valmensi. Olin Lystillä. Just kun olen manipuloinut itseni vedättämään koiraa pelkästään edeltä, ratapohjalla treenasimme takaa ohjaamista. Sopi mainiosti. Rimatkin pidettiin matalalla, jotta koirat saavat rentoa menoa. Olisi ollut niin Lykyllekin sopiva treeni! 

Kokeilin tänään Lykylle tasapainoalustaa vakaan alustan sijaan. Hyvin sujui. Yleensä Lykky on käynyt tuon punaisen ympyrän kimppuun hampaillaan, mutta nyt jätti sen tekemäti.


keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Minäkiii!

Lykyn kanssa olen peltotottistellut.
  • Seurauttanut olen pidempää pätkää, koska koira jostakin syystä pysähteli noin 9 askeleen jälkeen. Palkkaustaajuuteni? Lykky on siitä velho, että seuratessaan ottaa katseestani vihjeet. Jos vilkaisen maahan, koira on heti maassa. Tämä on herättänyt hämmästystä treeneissä "Miksi se meni maihin?" -"No, kun vahingossa vilkaisin maahan." Jos katson yhtään ylemmäs, se pysähtyy. Olen nyt tarkkaillut omaa katsettani. Kun pidän sen vasempaan etuviistoon, niin että just silmänsyrjästä näen koiran kuonoa, Lykky pysyy seuruupaikassa. Kulmia, täyskäännöksiä, juoksuja, pysähdyksiä ja hidasta käyntiä oli nyt kuvioina. Hitaassa käynnissä koira tykkää niiailla enkä ole vielä varma kävelenkö nopeahkolla rytmillä lyhyitä askelia vai lompsinko harvakseltaan normaaleja askelia. Painamisongelma on jäänyt pois. 
  • Jääviä olen ottanut juoksusta. Hyvin se tekee. :) Seisahtumisesta on jäänyt upea fiilis parina päivänä.
  • Noutoa olen palautellut mieliin. Sain leikkitreenillä otteen ja asenteen niin hyväksi, että koira tosiaan piti kapulaa palkkanaan. Vaihdoin kapulan eilen kahdesti leuan alta narupalloon. Toisella koira jäi vähän kauemmas kyttäämään, korjasi sitten itse ihan eteeni, tästä palkka. Narupallo leuan alla -systeemiä ei kannattane jatkaa.
  • Lopuksi olen piilottanut lelun esineruutuun. Hyvin koira tallotun ja tallaamattoman alueen erottaa ja löytää hukatut tavarat. 

Kotona on jatkettu jumppaa fysioterapeutin ohjeiden mukaisesti. Lykyn tasapaino edistyy. Lysti on saanut tehdä samat jutut, ei ne sillekään pahaa tee vaikka on selvästi edistyneemmällä tasolla.

Tänään vuokrasin kauempaa agihallin, kun ei tuohon "omaan" voi koiria viedä. Lysti teki lyhyen ratapätkän ja kontaktit eikä muuta, koska pääsee huomenna valmennukseen.

Lykyn kanssa tein hyppytekniikkaa. Puomia ja keinua tehtiin myös, niissä priimat toistot. Kokeilin samaa ratapätkää kuin Lystille ja pari rimaa tipahti. Ei kuitenkaan enempää, mutta siinäkin tarpeeksi. No vastahan tässä on vajaa viikko hyppyihin paneuduttu.

Loppuun säikähdysosio. Olin Lystin kanssa hallissa. Kesken treenin seuraamme tupsahti Lykky! Se juoksenteli ympärillämme, että tehdään kolmisin! Lystille yhteistreeni olisi sopinut myös. Hetken mietin, mitä Lykky on tehnyt päästäkseen seuraamme. Autohäkin oven se oli avannut. Auton takakontti oli raollaan, joten se ei ollut ongelma. Hallin raskaan metallioven se on raapinut tai työntänyt kuonollaan auki. Onneksi ei minnekään muualle juossut. Olisi ollut kamalaa palata tyhjälle autolle. Tuolla ei aivan vieressä ole vilkasta tietä, mutta liian lähellä joka tapauksessa. 

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

5 ja hyl

Tänään olin jahtaamassa Lystin kanssa lisää nollia agilityradoilta. Ensimmäiseltä radalta tienattiin vitonen. Kiskaisin Lystin liian aikaisin kepeiltä ohjatessani sitä putkeen, jottei hyppäisi tyrkyllä ollutta hyppyä. Ihan vähän harmittaa. Voi raivostus! Alla on video. Kiitos Sarianne kuvaamisesta!



Toisella radalla Lysti hiipi lähdössä, teki virheen puomin ylösmenolla - eipä ole niitä aiemmin tehnyt, samoin alastulolla ja lopulta hylkäännyimme, kun vedin koiran renkaalle ennen kepeille menoa. Loppu olisi ollut nollan arvoista suoritusta, mutta sillä ei ollut mitään merkitystä. Ohjasin kuitenkin täysillä. 

Otamme seuraavaksi kontaktikuurin ja lähtöön taidan kokeilla makuuasentoa. Josko ex-tokokoiralla olisi varmempi paikkamakuu. ;) Paikkaistumiseen saakka emme ikinä edenneet.

Lykky jumppasi minun ja naksuttimen kanssa illalla. Sain toivottua tasapainoilua aikaiseksi. 

lauantai 24. marraskuuta 2012

Sinne missä suopursu kasvaa

Minä (ja koirat) olivat metsäilyä vailla, joten ajoin seudulle, missä kesällä uimme. Entisajan biologian mukaan kyyt, punkit ja karhut nukkuvat, mutta vähän kaihersi, päteekö moinen + 7 asteessa. Havaintoja edellä mainituista elikoista ei onneksi kertynyt eikä tarvinnut pelätä heikkoja jäitä. Eh-heh. 

Ilo oli katsoa koirien kirmailua. Eivät ne enää leiki tai jahtaa toisiaan (paitsi kerran), mutta vierekkäin ja perätysten juoksentelevat ympärilläni. Lykky kipaisi rantaan jokaisessa uimapaikassa ja kerran hyppäsi onneton uimaankin, kääntyi nopeasti takaisin, joten kylmää vissiin oli. Toivottavasti ei vilustunut. 

Lykyllä aloitin sisällä heti jumpan. Se pitäisi nyt saada naksuttelemalla seisomaan alustalla, millä on harjoiteltu 2o2o:ta. Ei ole vaikea arvata, mitä koira tarjoaa.

Alla on kuvia lenkiltä. On sitten harmaata. Kuulitteko? Harmaata!

Harmaa taivas heijastuu veteen ja sen huomaa. Lykky haaveilee uimisesta.

Lysti ja suopursut

Lykky - tulen niin hyvälle tuulelle tästä kuvasta. :)

Viidakon tähtönen salamavalon loisteessa

perjantai 23. marraskuuta 2012

Ryteikköön rämpimään

Aamupäivästä treenasin molemmilla agilitya. Lykyllä teetin kontaktit ja hyppytekniikkaa. Lystillä menin myös hyppytekniikkaa, mutta lisäksi kertasin asioita, mitkä ovat vaivanneet eli: 
  • Lukeeko se nykyään pakkovalssin, jos se on radan toisen esteen ohjauksena? Nyt luki, sehän on joskus tullut läpi. Imatralla meni aloitus päin perstaskuja, kun oli keksittävä vaihtoehtoinen ohjaus.
  • Tarkastin persjätöt, tuntui niillä ohjautuvan hyvin.
  • Lähetin pujottelemaan, keppien aloitus oli U-putken sisällä. Kepit löytyivät. 
  • Kertasin kontaktit.

Sitten Lykkyyn:

En arvannut kuinka oikeaan osuin, kun kiitin kaveriani Lykyn kisavideoista: "Nämä videot ovat arvokkaita." Nyt on konsultoitu sekä hyppykouluttajaa että käyty eläinfysioterapeutilla

Ensin helpotuksen huokaus: Koira saa/sen kuuluu isossa ja vauhdikkaassa hypyssä ojentaa takajalkansa taakse hypyn päällä ja laskeutuessaan. Kaikki koirat vaan eivät uskalla tehdä tai kykene tekemään niin. 

Lykky ajautuu kovassa vauhdissa hyppäämään liian läheltä rimaa. Siihen liittyy oman ohjaukseni puutteet, pahimpana myöhässä oleminen ja se, että koira on ohjauksellisesti nuori. Saimme hyppytekniikkaohjeita.

Fysioterapeutin mielestä Lykyllä on hyvän harrastuskoiran rakenne: hyvä selän pituus, etu- ja takakulmaukset. Mutta se on edelleen keskenkasvuisen näköinen ja ft yhtyi näkemykseeni hirvenvasamaisuudesta. :) Vaikka Lykky on jo iso, se kasvaa vielä ja on joka aamu eri kropassa. Periaatteessa se on vasta 3-vuotiaana rakenteeltaan valmis! Kokoon ja pitkiin raajoihin liittyen takaosan hallintaa kannattaa parantaa ja saimme sitä varten harjoituksia, yhtenä niistä hidas "ryteikössä rämpiminen".

Itse käsittelyssä Lykky pötkötti kyljellään ja torkahteli. Sillä oli hyvin pientä jumia, mutta ei mitään sellaista mitä tarvitsisi hoitaa. Hierontani riittää, hyvä niin. :) Kontrolli on 2 kk päästä.

Käynnin jälkeen olin helpottunut. Parasta on se, että koiran rakenne on hyvä eikä siinä käytännössä ollut jumeja eikä mitään muutakaan ongelmaa. Lykyn kanssa teen talven kuukaudet rauhassa jumppaa, hyppytekniikkaa ja suunniteltua rämpimistä. Ei minulla ole mikään kiire kisata koiran kanssa, joka ei siihen ole valmis. En halua edelleenkään rimoja räiskivää koiraa, joka pahimmillaan hajottaa itsensä. 

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Peltotottista

Viikonlopun jäljiltä ollaan oltu kuin siat vatukossa. Tänään tormistauduin, pakkasin noutokapulan kainaloon ja kävelin Lykyn kanssa pellolle tottistelemaan. 

Tein putkeen seuruun, liikkeestä pysähtymisen, luoksetulon ja liikkeestä maahanmenon. En palkannut välissä. En myöskään muistanut pitää Lykkyä käskyn alla, joten jäniksen papanat houkuttivat, äh. Videolla seuruu on eri kuin putkeen tehdyssä setissä. Lykky ei enää paina! :) 

Kuten tulette huomaamaan, kamera ei kuvannut sieltä mistä luulin. Video on  yhtä värikäs kuin sää: jos joku taidemaalari näinä päivinä maalaisi taulun, ei tarttisi kuin hiilet, koska värejä ei ole.



Häiriköin paikkamakuussa:


Lopuksi muistin kapulan. Treenasimme kunnon otetta ja rauhavaihetta eli ihan noudon loppuosaa. 

Mietin vielä Lykyn hyppytyyliä agilitykisoissa. Olen tullut siihen tulokseen, että vietti ja tekniikka eivät vielä kohdanneet. Olen jutellut asiasta eläinfysioterapeutin ja hyppykouluttajan kanssa. Hypyt katson tällä viikolla uudelleen. Tarvittaessa koiran käytän fysioterapeutilla. Joka tapauksessa edessä on hyppytekniikkatreeniä.   

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

P.S.

Tässä on tämän päivän Lykyn 10 vp:n radan video: *KLIK*. Molemmat tipahtaneet rimat ovat ennen putkea. Siinä kohtaa missä ratahenkilö sattuu eteen, hypätään kohti kameraa loivan S:n mallista reittiä.

Tällä hetkellä olen sitä mieltä, että niin kauan kun treeneissä tipahtelee rimoja, ei uusia kisailmoja klikkailla. En radalla kuitenkaan ehdi koiraa pysäyttää riman tipahdettua, joten väärä käytös vahvistuisi.

Lykyn vuoro

Tänään jatkoin kisaamista Lykyn kanssa.

1. radalla kontaktivarma koirani hyppäsi A:n harjalta edessä odottaneeseen putkeen. Olin niin äimistynyt, etten osannut keskeyttää. Kohta se himpun varasti keinulta, yritti itse korjata, mutta keinu oli jo noussut. Tämän jälkeen yksi hyppy jäi hyppäämättä, joten hylkäännyimme. Matka jatkui muuten normaalisti. Hylky sinetöityi, kun pyysin Lykyn puomille takaisin 2o2o:iin. Rimoja ei tippunut. Suunnittelemani ohjaus oli kokonaisuudessaan ihan kökkö, en ehtinyt sinne minne piti. Silti nauratti maalissa, Lykyn kanssa oli niin mainiota mennä. 

2. rata oli hyppäri. Siinä meiltä tuli alas 2 rimaa eli 10 vp. Tein runsaasti persjättöjä. "Vikkelä kaveri", totesi tuttu Lykystä. Aika oli nopein. Sijoitus oli ehkä 8. Radan pitäisi olla videolla, jonka toivottavasti saan myöhemmin. 

3. oli agirata. Välissä olin kentän laidalla käynyt otattamassa A:ta ja puomia, millä kontaktit taas toimivat. Radalle mennessä oli este: Kavennetun sisääntulon toisessa laidassa oli pentu, ohjaaja toisessa laidassa pitkän hihnan päässä. Pyysin kaverinsa kanssa jutellutta sosiaalistajaa siirtämään pennun, jotta pääsimme radalle.  

Nyt Lykky A:n ottikin, mutta U-putkesta tultuaan sujahti kepeille, kun piti hypylle. Rataan tutustuessani tämän kohdan rekisteröin, koska Lykky hakee kepit mielellään, mutten tarpeeksi jämäkästi ohjannut kuitenkaan. Sitten ohjaus ja koko touhu hajosi ihan täysin. Yritin jatkaa rataa normaalisti, mutta Lykky ei enää irronnutkaan, pyöri edessäni, tiputti 2 rimaa ja kaiken kukkuraksi hyppäsi puomilta kesken kaiken putkeen.  

Ensin huonot jutut:
  • Lykky keksi loikata alastulokontaktilta. Olen järkyttynyt edelleen. Niin kuin olen sen huolella kouluttanut. 
  • En osaa veikata mikä oli puomilta hyppäämisen syvin tarkoitus. Ehkä en kehaissut ylösmenon jälkeen ja koira luuli, että piti mennä putkeen?
  • Rimoja tippui.
  • Kolmas rata oli rehellisesti sanottuna katastrofi.
Hyvät asiat:
  • Kisa-alueella Lykky ei välittänyt toisista koirista vaikka muutama sille rähisi. 
  • Se osaa edelleen levätä lepo- tai paikkakäskyn alla ennen radalle menoa.
  • Lähtö
  • Kepit
  • A toisella agiradalla
  • Kaikki ylösmenokontaktit 
  • Ohjaus ja yhteistyö on sujuvampaa.
  • Ei se niitä rimoja räiskimällä tiputa.
  • Yritin rohkeasti ohjata edestä ja suunnitella ohjaukseni Lykyn vaatimalla tavalla.
Eilisen euforia siis raukesi kuin Tuhkimon puvun taika. 

Pohdin nyt kovasti mitä teen Lykyn loppuvuoden kisojen kanssa. Radat eivät ole olleet vaikeita, mutta samat virheet toistuvat. Olisi vielä 2-3 kisamahdollisuutta ennen joulutaukoa. Kontakteissa on fiksattavaa, samoin rimoissa. En vain tiedä pitäisikö ne saada varmemmiksi ennen seuraavia startteja vai painimmeko nyt sellaisten asioiden äärellä, jotka vain kisaamalla ja kisavireessä täytyy oppia. Lykky on kisoissa korkeammassa vireessä kuin harjoituksissa. 

Rimoista on belgeistä ymmärtävä agilitykouluttaja sanonut, että kisauran aluksi niitä voi lennellä, mutta sitten asettuu. En ole aivan varma, koska monta riman räiskijää olen nähnyt. Lisäksi olen pohtinut, että jos haluaisin olla oikein looginen, kisoissakin pitäisi reagoida tipahtaneisin rimoihin. Lähimmät möllikisat on kaukana. :S Toisaalta Lykky on valmiimpi kisoihin kuin Lysti aikoinaan.

Lopuksi eilisestä: Unohdin kertoa, että eilen toisen ja kolmannen radan välissä oli ilotulitus, minkä ajan Lysti oli autossa. Hyvä tuuri ettei ulkona tai radalla oltu. Autosta hakiessani se oli aluksi nuupea, mutta rohkaistui, kun paukkuja ei enempää ollut. Siksikin kolmannen radan suoritus oli niin yllättävä.

lauantai 17. marraskuuta 2012

Tuplanolla ja SERT-A!

- "Annetaan puheenvuoro heti Melkorannalle hornankattilaan, missä on agilitykilpailut menossa. Melkoranta, ole hyvä."
- "Hyvää iltapäivää kaikki koiraurheilun ystävät. Ensimmäinen agilityrata on juuri kilpailtu. Lystillä ja ohjaajallaan oli nolla todella lähellä. Hetken herpaantuminen eli valssin venähtäminen ennen U-putkea kostautui väärällä putken päällä, mikä tarkoitti tälle parille niin tavallista hylkäystä. Muuten rata olisi ollut nolla, jos näin voi sanoa. Ohjaaja on vieressäni. Mitkä on tunnelmat?"
- "Ottaa päähän tuo U-putki. Lysti oli siis tosi hyvä lähdössä ja radalla ja kontakteilla ja sitten minä mokaan tuolla tavalla. Olisi pitänyt ohjata vaan jämäkästi putkeenkin, minkäs sille enää mahtaa. Oli ainakin pienestä kiinni, jos siitä jotakin riemua jaksaa repiä."
- "Miten valmistaudut seuraaville radoille?"
- "No me oltiin 7. koirakko ja kisaajia on yli 40, käytän Lystiä nyt vähän kävelyllä ja katson sitten muiden suorituksia. Syön makkaran ja juon kokista. Sitten uuteen rataantutustumiseen."

- "Nyt koirakko on valmiina hyppyradalle. Lysti jää lähtöön istumaan. Ohjaaja kutsuu koiran ja tyrkkää sen toisen hypyn taakse takaakiertoon, peruuttaa hetken vetäen koiran seuraavan hypyn yli, jotta saa sille hyvän linjan kepeille. Lysti uppoaa pujottelemaan. Ohjaaja siirtyy keppien vasemmalle puolelle, ottaa sivuttaisetäisyyttä ja ohjaa renkaan miltei vierestä ja kääntää Lystin hypylle, mistä palataan taakse päin. Mutta mitä ihmettä! Lysti ei pyörähdäkään ohjaajaan päin vaan kiertää kauemman siivekkeen kautta. Ohjaaja ei näytä häkeltyvän, vaan ottaa koiran haltuun, tyrkkää sen uudelleen takaakiertoon ja siitä hypylle, jonka takana U-putken väärä pää houkuttelee. Hän iskee jarrut päälle, käännähtää, Lysti uskoo, siitä koira oikeaan käteen ja putkeen noin. Ohjastaja rientää seuraavan hypyn taa, sieltä ottaa koiransa päällejuoksulla vastaan ja saa sille näin hyvän linjan seuraavaan U-putkeen. Sieltä koira ulos ja taas päällejuoksulla ohjataan koiraa edestä, mistä jälleen putkeen. Täältä koira vastaan ja kolmen esteen rinkulaan, mistä leijeröimällä koira J:n malliseen putkeen. Sinne Lysti sujahtaa, viimeinen hyppy maaliin ja se on nolla! Se todellakin on nolla! Voi elämän kevät!"

- "Tulokset on nyt julkaistu ja se oli nolla, sijoitus kuudes. Mitä mietteitä sinulla on radasta?"
- "Tuo alku oli aika jännä, mutta sujuihan se. Renkaan jälkeisellä hypyllä säikähdin, kun Lysti ei kiertänytkään minun puoleista siivekettä. Ihmeesti kuitenkin keksin uuden ohjauksen ja koiran oikealle reitille, mutta se lenkki maksoi aikaa. Päällejuoksut tuntuivat hyvärytmisiltä ja hyvin linjaavilta. Onpa kiva saada nolla!"

- "Tässä on tämän päivän kolmas rata eli agilityrata alkamassa. Lysti jätetään taas alkuun, kuono kohti puomin vieressä olevaa putkea päin. Sitten lähtee, koira putkeen ja heti hyppy kepeille päin, ohjaaja huudahtaa sitä nimeltä ja saa koiran huomion. Vähän pakkovalssimaisesti vetää neljännelle hypylle ja siitä viidennelle ja taas hetken vetää koiraa, jotta saa sen puomille. Lysti ottaa puomin kontaktit nätisti, seuraavalle hypylle jaakotus, minkä Lysti toteuttaa hyvin, vaikka hypyn takan on houkuttimena U-putki. Hyppy ja putkeen, mistä A:lle. A:n kontakti hyvä jälleen, ohjaaja ottaa sivuttaisetäisyyttä ja päällejuoksulla ohjaa seuraavan hypyn, mistä putkeen. Putkesta kaksi hyppyä, millä ohjaaja ottaa taas etumatkaa ja taas U-putkeen. Ohjaaja on taas ottanut etumatkaa, ohjaa 2 hyppyä edestä ja sivulta ja kolmannen päällejuoksuna jälleen, mistä kepeille. Lysti pujottelee varmasti. Jälleen ohjastaja ottaa sivuttaisetäisyyttä, jaakottaa ja nappaa Lystin vasempaan käteensä, työntää sen takaakiertoon, minkä jälkeen jälleen päällejuoksu ja maaliin nnnäinnn! Eikä tuomari ole nostanut kättään! Se on taas nolla! Juoksen ohjaajan kiinni. Miltäs nyt tuntuu?"
- "En vielä uskalla tuulettaa, kun en ole saanut virallisia tuloksia. Radalla meni kaikki suunnitelmien mukaan. Lysti oli nopean tuntuinen ja kuuliainen. Muistin ottaa sen ennakkoon kuulolle ennen pahoja paikkoja. Toiseksi viimeinen hyppy olisi ollut nopeampi toisen siivekkeen kautta, mutta en uskaltanut ottaa riskiä, että Lysti hyppää väärään suuntaan. Tuo reitti maksoi meille aikaa."
- "Päästän teidät nyt jäähdyttelemään."
- "Kiitos."

- "Tulokset ovat nyt tulleet. Lysti saa agility-sertin. Mikä olo on nyt?"
- "Huijaatko sinä? Ihanko totta?"
- "Kyllä siinä teidän nimenne jälkeen serti lukee."
- "Uskomatonta! Mentiin niin alkupäässä ja kun saatiin nolla, luulin että niitä tulee muillekin hirmu monta. Kun tulin Lystin lenkiltä katsomaan kisaajia, huomasin ettei moni nollia tehnytkään. En silti olisi sertiin uskonut. Vitsit, kun en olisi mokannut sitä eka rataa, olisi tullut tripla. Mutta olen hirmu tyytyväinen. Lystin vire oli aivan optimaalinen. Tämä tekee hyvää!"
- "Niin ohjaaja lähti palkintojenjakoon. Ilakoi nostamalla molemmat kätensä palkintopallilla ilmaan, kättelee muut ja kävelee luokseni. Onnea vielä ruusukkeesta."
- "Heh! Minä laitan tämän jouluna joulukuusen koristeeksi."

Kotona otettu kuva, serti loimen kauluksessa, Lysti
kuuntelee taakse komennetun Lykyn touhuja 

Tästä saa linkkaamalla vähän fiilistelymusiikkia: elokuvasta Top Gun High way to the Dangerzone.

perjantai 16. marraskuuta 2012

Viimeinen viini juomatta

Eilinen sai miettimään milloin tämä hauskuus loppuu. Kuin olisin elänyt loppuelämäni ensimmäisen päivän. Eikä mieltäni yhtään kevennä, että tutkimusten jälkeen selkä ja jalat ovat vihoitelleet normaalia enemmän. 

Pakollisen, heh, valituksen jälkeen palaan agilityyn. Pienenä vastaiskuna "vauvana valmiiksi" -koulutusbuumille laitan tähän Lykyn pujottelun kehityskaarta kesästä syksyyn. Harjoittelun aloitin koiran ollessa 1 v 3 kk. Videot ovat olleet täällä ennen yksitellen, nyt pistin ne pötköön.  


Tänään on ollut lepopäivä. Kävin jalkahoidossa rapsututtamassa kantapääni rahisemattomiksi. Onneksi koirat vain makaavat, kun mitään ei tapahdu. Viikonlopun pitäisi olla täynnä agilitya. :) Huomenna Lysti ja sunnuntaina Lykky.

torstai 15. marraskuuta 2012

Jossain kuulen laineen laulavan

Selkäjuttujani. Huoh.

Kävin fysiatrian poliklinikalla kontrollissa. Olen uumoillut, että selän tilanne on huonontunut ja niinhän sen luonnollisen taudinkulun mukaan on kuulunutkin mennä. Ei silti ollut kivaa, että se todettiin ääneen. Selinmakuulla alaraajaa pitäisi saada nostettua 90 astetta, minulla saa nostettua siitä puolet, jolloin tulee hermosärky. Tuntohäiriöitä on iskiashermon alueella, erityisesti vasemmalla. Pottuvarpaitten ojennusvoima on heikentynyt, ne hyytyvät. Tämä on muistaakseni uusi juttu. :( Jäykkä selkä on kuten ennenkin, sukkien ja kenkien laittamisessa on taiteilua. 

Lääkäri ihmetteli kuinka olen muokannut töitäni ja elämääni selän ehdoilla. Uutena juttuna kerroin hänelle, etten pysty enää olemaan palavereissa, koska jalkoja alkaa pakottaa. Sama ilmiö tulee kaupassa käydessä ajoittain, se on niin hidasta kävelyä ja seisahtelua, että jalkojen pakotuksen takia täytyy kiirehtiä kotiin mahalleen. Juttu selittyy samalla mekanismilla: näyteikkunakävelyn vauhdissa lihaspumput eivät tarpeeksi kierrätä verta = happea hermoille. Kerroin kyynärpäistäni, joihin tuli ihan kunnon nestepussit työasennostani, missä nojaan kyynärpäihini. Hoidoksi ostin K-raudasta parkettityöntekijöiden polvisuojat kyynärpäideni alle. Tämä huvitti molempia.

Tilanne on sen verran huono, että selän voisi leikata. Koska epäonnistumisriski on niin iso, en siihen vielä halua eikä sitä siksi vielä suositella. Sanoin lääkärille, että jos leikkaus vie juoksukyvyn, sitten romahdan noin henkisesti. Kun kerran koen pärjääväni näin, voidaan jatkaa samalla tavalla. Teen töitä mahallani ja olen kotona matolla muutenkin. Liikun ja harrastan koirieni kanssa, mikä pitää lihaskunnosta samalla huolen. Jos tulee kipuja, lääkettä lissee. Jos kipu ei asetu, kipinkapin päivystykseen suonensisäiseen kipulääkitykseen. Niin pahaksi en saa tilannetta päästää kuin vajaa vuosi sitten: *tästä klikkaamalla yhden päivän jutut*. Sain venyttelyohjeita takareisiin ja lonkan koukistajiin. Osatyökyvyttömyyttä haetaan toistaiseksi eli osa-aikaeläkettä. Työterveyslääkärille varaan ajan myös, hän kirjoittaa eläkevakuutuslaitokselle oman lausuntonsa. 

Ei kovin mukavalta tunnu. Selkä ärtyi testeistä, nyt makaan mahallani, otan varmaan ylimääräisen kipulääkkeen ja lähden sitten koirieni kanssa metsään.

P.S. Olen tykästynyt tähän Adelen Skyfall-kappaleeseen:



"Let the sky fall, when it crumbles
We will stand tall
Face it all together"

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Rästihommia

Aah, agilityssa molempien kanssa. Oli taas kertynyt juttuja mitä treenata. Ratana oli Jänesniemen radan alku. Ekstrana tein molemmilla A:n ja 2 x keppilähetykset eri kulmista.

Lykyn kanssa keskityin:
  • Lähdössä pysymiseen, jotta lähtee varmasti vasta käskystä eikä liikkeestä. Heilutin käsiä kutsupaikalle mennessäni ja siinä vielä erikseen. Kerran meni vipuun, muuten pysyi. 
  • Puomin alastuloon, jotta lähtee vain suullisesta käskystä. Tämä meni just kuten piti, esim. Lykky ei lähtenyt vaikka juoksin ohi ja tiputin lelun, vasta "vapaalla" pinkaisi palkalle. Tästä täytyy pitää myös kisoissa kiinni.
  • Rimoihin: Aina riman tipahdettua lösähdin, lopetin ohjauksen, virkoin kyllästyneellä äänellä "hupsis", nostin riman ja kokeiltiin uudelleen. Rimat olivat lisäksi korkeuksilla 50-65 cm, jotta Lykky oppisi katsomaan jalkoihinsa. Jonkinlainen saldo: kerran tipahti ensimmäinen rima, sitten satunnaisia rimoja takaakierrossa, varsinkin jos sanoin jotakin samaan aikaan.
  • Putkijarru
  • Lähelle tulo
  • Eteneminen/irtoaminen
Lystin kanssa:
  • Lähdössä pysyminen
  • Käännösten pienentäminen, suhina on aika hyvä
  • Lähelle tuleminen
  • Putkijarru
  • Takaakierto-persjättö
  • Sylkkäri
Molempien kanssa päästiin ongelmakoirakouluttajan asiakaskoiran testikoiriksi. Lystiä vein aluksi ohi "nätisti"-käskyllä, kunnes kouluttaja pyysi koiran kulkemaan käskyttä, Lystin provosoiva käytös ei olisi ollut haitaksi. Ei se mitään pörhistellyt, haisteli ja käveli koiran ohi kuin ei olisi sitä huomannut. Lykky sentään vilkaisi. Olin ihan vähän polleana. ;)

tiistai 13. marraskuuta 2012

Hellä kuin kaivinkone

Lykky on treenannut tottelevaisuutta. Eilen tien pätkällä ja tänään häiriötreeneissä pk-kentällä. Seuraaminen alkaa palautua painamattomaksi. Tänään huomattiin, että Lysti pysähtyy usein noin 10 askeleen jälkeen, liekö kohta, missä yleensä palkkaan? Ehdottomasti täytyy alkaa etukäteen suunnitella satunnaiset askelmäärät, mitä seuruutan. Tänään vilisti yhtä aikaa neljä koiraa kentällä, muutaman kerran Lykky vilkaisi muita, sitten pysyi taas kontakti.

Seuraamisesta pysähtyminen tuntuu nyt vahvistuneen. Istumaanmeno myös hyvä. Maihin en ole litimärkään maahan nyt käskenyt. Ehkä pitäisi, mutta en vaan ole niin tehnyt. 

Sisällä ollaan lankun pätkällä treenattu kontakteja, erityisesti alastulon vapautusta. Ruokapalan laitan matolle ja vapauttelen koiraa liikkeestä tai liikkumatta. Hyvin tuntuu sisäistäneen "vapaa"-käskyn. Huomenna agi-kentällä päästään ihan oikeisiin olosuhteisiin kokeilemaan joko taito palautui.

Tänään treenin jälkeen kävin Lykyn kanssa kauppakeskuksessa ensimmäistä kertaa. Lattia oli varmaan vahattu, koska oli tosi liukas. Koira haisteli innokkaasti ja kulki häntä pystyssä. Pyysin kerran sivulle ja siinä se kontaktissa napotti. :)

Lystin kanssa olen keskittynyt kunnon kasvattamiseen. Senkin kanssa on lankulla leikitty, mutta ulkona on tehty pidempiä lenkkejä Lykyn kanssa tai ihan keskenämme. 

Otsikko tulee tämän päivän leikeistä. Ennen pk-kentälle lähtöä Lykky innostui painimaan kanssani, nujusi vasten, mallasi kitaansa olkavarttani ja yritti pysyä hellyyden puolella. Poika totesi katsoessaan, että Lykky on hellä kuin kaivinkone. :)


lauantai 10. marraskuuta 2012

Tärkeintä on, ettei ote liaanista pääse herpaantumaan. -Tarzan-

Lykyn kanssa vierailimme Elina Jänesniemen koulutuksessa. Viimeksi olen hänen opissaan ollut v. 2010 Lystin kanssa, silloin kaikki oli agilityssa minulle aivan uutta. Nytkin koulutus tuli hyvään saumaan. Jännä oli huomata, että varsinaisia uusia asioita ei tullut, sen verran olen vuosien aikana oppinut. Mutta moni opittu sääntö on päässyt unohtumaan tai vaikka muistaisinkin, en ohjatessani niitä toteuta. :( Pidän Elinan tarkasta, perustellusta ja ystävällisestä tavasta opettaa. 

Päästiin esteelle numero 16 saakka, jos sillä on jotakin merkitystä. Lähinnä mentiin muutaman esteen pätkiä. Sanalliset opetushetket pidin Lykkyä paikka- tai lepo-käskyn alla. Levossa se sai mussuttaa lelua. Fleece-wubba hajosikin tällä reissulla.

  • Radalla oli paikka, missä hypyn jälkeen oli väärä putki tarjolla. Koira vältti ansan, jos sanoin "Lykky" ennen ponnistusta. Mutta olipa vaikea muistaa sanoa ohje ajoissa ja osoituksena siitä videolta löytyy monta ylimääräistä putkeenmenoa. Ärsyttää, miten toistin samaa virhettä kerta toisensa jälkeen!
  • Takaakierto-persjättö oli kelpo Elinan silmään. 
  • Puomille kokeiltiin vaihtoehtoisena ohjauksena takaakierron jälkeisen pyöräytyksen sijaan poispäinkäännöstä. Sujui. Videolla näkyy yllä mainittu putkipaikka myös. *Tässä on linkki.* 
  • Yleistä: Ohjaa linjoja äläkä esteitä, kyllä se koira hyppää mitä eteen tulee.
Tässä on kooste:


Elina poimi kaksi tärkeää asiaa. Ensin rimojen tiputtelu: Lykky tiputtaa niitä herkästi, erityisesti, jos käskytän riman päällä. Tiedetään, tiedetään, mutta kun on hätä ja kiire varsinkin valmennuksessa, niin tulee sohellettua. Älä myöskään pysähdy esteen eteen. :o En uskoisi moista harrastavani ellei löytyisi todistetta. Anna siis koiralle rauha esteellä.

Mutta Lykkykin saa alkaa ottaa vastuuta itselleen. Oikeastaan ensimmäistä kertaa sekin sai syytä niskoilleen, tähän saakka on soimattu vain minua. Helpolla en silti pääse, sillä opetuksesta (=minusta) asia on nytkin kiinni: mistä Lykky voi tietää, että rimojen tiputtelu on huono juttu, jos rata aina jatkuu? Se ei sentään tiputtele rimoja ihan huvikseen räiskiäkseen, mutta saisi olla tarkempi. Jatkossa rata loppuu, kun rima tipahtaa. Ihan kuin keppien tai kontaktien erheiden kanssa. Sanon vaikka "oho", nostan riman ja otetaan uusiksi. Korjaantumiseen saan varata 1-2 kk aikaa. Videoilla ei nyt sattumalta (hehheh) rimojen tiputuksia näy, mutta monesti niitä sai nostella.

Toinen juttu kontaktin alastulo. Nyt Lykyn ylösmenot olivat virheettömät ja alastulot otti hyvin, mutta vapautus on epäselvä. En ole kuulemma ainut, jolla kontaktin vapautus pikku hiljaa siirtyy liikkeellä vapautukseksi. Tämä testattiin Lykyn kanssa. Testi 1: Koira alastulolle, palkka muutaman metrin päähän, itse seisoin Lykyn edellä, selkä koiraan päin ja sanoin "vapaa" liikahtamatta. Koira ei liikahtanut. Testi 2: Koira alastulolle. Olin taas samalla tavalla, mutta mitään sanomatta liikautin kättäni ohjatakseni. Lykky lähti nätisti. Palaamme 2o2o:n alkulähteille ja opetan Lykylle uudelleen milloin kuuluu lähteä ja milloin ei. 

Olisi valtava etu asua "kunnollisella" agilitypaikkakunnalla, missä olisi hallit ja taitavat opettajat.

(Lisäys 11.11.12: Vaihdoin linkit.)

perjantai 9. marraskuuta 2012

Tottikset jatkuu

Päivällä kävin Lystin kanssa metsälenkillä. Lämpötila oli just miinuksen puolella ja lunta hento kerros. Aurinko paistoi. Lystin olen saanut "lihotettua" normilukemiin. Enää lonkkaluut eivät törrötä sormiin ja sormet ulotu vyötärön ympäri.

Askartelua varjoisessa metsässä

Pönötystä auringossa

Iltapäivästä tottistelin Lykyn kanssa pk-kentällä. Maija häiriköi jälleen koirinensa. ;) Lykky makasi paikkamakuussa Reinon vieressä. Kun Reino kutsuttiin rivistä, ekalla Lykyn kyynärät nousivat, mutta "ei":llä laskivat. Toisella yrittämällä se pysyi. Reinon ylösnousut istumaan tai seisomaan eivät koiraani vaikuttaneet. Samaan aikaan tuli vielä yksi malinois leikkimään kentän laidalle, sekään ei Lykkyä liikauttanut. Palkkasin eri osioiden välissä. Vähän aikaa pidin maassa siksi, että Lykky ei ole mikään karvamaha ja aloin miettiä noidenkin pätkien miellyttävyyttä. Kaverikoiran luoksetuloa on vielä treenattava, se se todennäköisin häiriö tulee sitten joskus olemaan tokon alokasluokassa.

Toisena juttuna oli tarkoitus tehdä putkeen luoksetulo, seisahtuminen ja hyppy eli alokasluokan loppuosaa. Luoksetulossa Lykky tuli vähän vinoon. Seisahtumiskäskyä se ei vaan kuullut, sanoin niin hennosti, pysähtyi vasta toisella käskyllä. Otettiin tästä heti uusiksi ja sanottuani selvemmin, koira pysähtyi hyvin. Hypyn jälkeen Lykky käännähtää tosi nopeasti, joten saan ripeästi pysäyttää, jottei ehdi hypyn ohi. Tässäkin pysähdys oli hyvä. 

Noin yleisesti Lykky oli epätavallisen herkkä hajujen perään. Haistelu ei aikoihin ole ollut ongelma. Joko juoksut siintää tai sitten se on hämillään, kun leikkiä ei tulekaan joka välissä, ainoastaan hillitty kehu. Antoisat oli treenit!

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Tämän päivän tottelevaisuus

Lunta sataa. Lämpötila on +1, joten lumi sulaa sohjoksi. Otan Lykyn mukaani tarkoituksenani piipahtaa tottistelemaan pienelle lähikentälle. Siellä on lampi, joka vie niukasta pinta-alasta puolet. Hetken mietinnän jälkeen jatkan tallustamista kumppareissani. Eipä kastu varpaat, ellei sohjoa lennä varsista sisään. Seuraavalle kentälle on reilu kilometri. Pisaraisten silmälasien läpi maailmasta tulee pilkullinen ja epäselvä. 

Tällä kentällä ei ole lampea. Lykky vetää sinne, tietää mitä on tulossa. Päätän ketjuttaa alokasluokan  liikkeitä. Irrotan hihnan ja kuiskaan tottistellaan. Koirani skarppaa ja hyppelehtii. Sivu. Mielikuvitusihminen kysyy minulta: "Onko valmista?" Vastaan ääneen kyllä. Koiralle totean seuraa, kymmenen askeleen päästä maa ja siihen Lykky tipahtaa. Jatkan matkaani. Käännyttyäni se tuijottaa. Palaan sen ohi ja takaisin sivulle. Koira ei nouse, se muistaa eilisestä ettei niin kuulunut tehdä. Sivu, zap, vapaa, hieno tyttö ja sivu. Lykky katsoo.

Käsken paikka ja lähden kävelemään, lasken askeleita mielessäni, en muista paljonko piti olla. Lopulta käännyn ja hihkaisen hiit. Lykky tulee kovalla laukalla perille saakka, istahtaa eteeni. Odotan hetkisen, jolloin se vähän korjaa asentoaan. Sivu ja takaa kiertävä koirani käännähtää sivulleni etukautta. Yllätyn, mutten kommentoi, koska ollaan mielikuvituskokeessa. Taas zap, vapaa, hyvä tyttö ja sivu. Koira tuijottaa ja ihmettelee miksei saa palkkaa. Näen kuinka se on valmistautunut syöksymään lelun perään millä hetkellä hyvänsä. Tunnen itseni huijariksi. 

Pakottaudun kehottamaan seuraa ja Lykkyhän seuraa. Yritän sanoa tavallisella seisautusäänellä top, jatkan matkaani, käännyn ja Lykky seisoo. Voi että! Se osaa! Palaan hymyillen sen ohi ja vierelle. Sivu, zap, vapaa, upea tyttö! 

Ja vihdoin palkka lentää! Rakas belgialaiseni nappaa sen lumisesta maasta, ravistelee, laukkaa luokseni, hyppää vasten haluten leikkiseuraa. Vedän sinisestä wubasta, läiskin koiraani kylkiin kehuen samalla, se vetää vastaan ja voittaa lelun, ottaa taas vauhtia ja hyppää päin. Temuan koirani kanssa, nautin sen voimasta, innosta, rohkeudesta, haastamisesta, yhteisestä hetkestämme, siitä että olemme leikkikavereita. Lopulta pyydän irti.

Varmuuden vuoksi pyydän seisomisen uudelleen. Koira onnistuu taas, heti siitä palkka. Seurauttamisessa keskityn käännöksiin ja kuljen portaiden mallista uraa, koira askeltaa vierelläni oikealla paikalla kontaktin herpaantumatta. Zap ja leikkiä. Kokeilen luoksetulon pysäytyksen seisomaan takapalkalla. Koira istuu ensimmäisellä, sitten se seisoo. Näitä toinen, onnistuu.

Lopuksi käsken Lykyn maahan. Se on paikkamakuussa, kun juoksen sen ohi, hyppelen, heittelen lelua, heitän lelun koiran takaa sen eteen, kävelen sivulle ja heilautan lelua sen yläpuolella. Koira ei hievahdakaan. Zap ja heitän lelun sen taakse. Leikitään taas. Sitten riittää. Kytken koiran. 

Paluumatkalla kolme ekaluokkalaista tepastelee edellämme. Yksi heistä kysyy saako silittää. Vastaan, että saisi, mutta tämä on vielä niin pentu, että se innostuessaan saattaa hypätä päälle ja kaataa. Selitys riittää lapsille, jotka huokaillen ihastelevat koiraa. Muistan kuinka pienenä itse halusin silittää koiria.

Katson kuinka vesi on vallannut alavalla maalla olevan metsän. Pitäisi ottaa valokuva. Lykky haistelee.

Kotona on Lysti vastassa. Lykky saa nyt jäädä sisälle. Käyn Lystin kanssa lyhyemmällä kävelyllä. En halua sen herkkiä tassuja liottaa märillä teillä pitkään. Lumisade jatkuu. Yöksi on luvattu pakkasta.

tiistai 6. marraskuuta 2012

Tottelevaisuutta ja ajatuksia

Olin pk-kentällä Lykyn kanssa. Heitin viime viikolla Maijalle, josko pk-kentällä voisi olla vapaamuotoiset omatoimiset häiriötreenit. Tämä toteutettiin oitis ja eilen oli ensimmäinen kerta. Ihan jännitti tuleeko ketään, mutta tulihan sinne.

Oli hilkulla, etten itse ajanut mölli-agilitykisoihin, joista olisi todella ollut hyötyä varsinkin Lystille. Mutta en jaksanut lähteä sohjoon ajamaan eikä siinä olisi ollut järkeä selkääni ajatellen.

Maija auttoi aluksi, hän toimi toko-liikkurina tehdessäni putkeen seuraamisen ja seuraamisesta maahanmenon. Lykky ei ole ikinä liikkurin kanssa työskennellyt, mutta ei se Maijasta välittänyt. Seuraamisessa en osannut itse kääntyä oikealle ja vasemmalle, mikä vaikutti Lykkyynkin, joka miltei istahti kulmissa, koska vauhtini töksähti. :( Täyskäännökset ok. Seuraamisessa Lykky painoi vain ihan aluksi, sitten ei enää. Siirtymäaika seuraamisesta maahanmenoon ok, kehuin hillitysti. Lykky ei haukkunut. Maahanmeno moitteeton, mutta sivulle tultuani koira nousi itsenäisesti istumaan, käskin uudelleen maihin ja siitä sitten ylös. - Jatkossa ketjuttelen pidempiä pätkiä.

Tämän jälkeen harjoittelin kääntymisiä oikealle ja vasemmalle, Lykky oppi ne siinä samalla. Itsekseni teetin vielä seuruuta ja pysähtymiset häiriökoirien kanssa. Pysähtyminen ei onnistunut ekalla, ilmeisesti käsky on edelleen Lykylle jotenkin hämärä. Tämä virhe toistuu aina vaan.

Koirahäiriöön, ainakin belgihäiriöön Lykky näyttää tottuneen mainiosti. Silmä ei juuri enää muljahda vaikka kuinka lähelle tulisi toinen leikkimäänkään. 

Sitten ajatteluosio. Vu-huu. Lykky kohoaa haukutuksesta ja mielellään haukkua tarjoaa. Toko-kokeessa tämä ei ole sallittua. Ratkaisu on, etten vapauta koiraa liikkeiden välissä. Mutta kehua haluan. 
  1. Jos kehun vapauttamatta, koira liikkuu ja vesitän selkeät liikkeiden alut ja loput. Ei hyvä.
  2. Sanonko nopeasti vapaa-hyvä-sivu?
  3. Vai zap-vapaa, kehupöyhimistä, sivu tai lepo, millä koira käy maihin? Lepo-käskyn jätän niihin kokeisiin, joissa tuomari on puheliasta sorttia. Zapin jälkeen Lykky alkaa etsiä palkkaa ja kun ei sitä löydä, haukkuu, koska niin sen on kannattanut treeneissä tehdä. Jos kovin kiittelen taputellen, se hyppää minua vasten arvostamaansa pystypainiin ja todennäköisesti hellästi pureskelee olkavarttani, mikä voi näyttää punaisen kortin arvoiselta. :D 

Onko kellään ideoita? Jonkun systeemin ajan sisään ennen ensimmäistä koetta, joka voisi olla vaikka ensi vuonna.

Ajatusteni syöverit

maanantai 5. marraskuuta 2012

Kisoissa

Lauantaina oli tarkoitus kisata, mutta selkä oli perjantaina tosi hankala, poltti jalkoihin enkä voinut olla mitenkään päin. Aluksi yritin säästää kipulääkkeissä, jotta olisin lauantaiaamuna ollut ajokykyinen ja jotenkin virkku kisoissa, mutta luovutin valvottuani muutaman tunnin, popsin kiltisti pillerit ja peruin osallistumiseni tekstarilla. Ketutti lauantaina edelleen särkevien kinttujen kanssa. Maailma tuntui mustalta ja epäreilulta, mutta minkäs mahtoi. 

Säännöllisesti ilmaantuvassa kisailmo-angstissani olin klikannut kisat myös sunnuntaille ja vieläpä molemmille koirille. Kun toinen on ykkösissa ja toinen kolmosissa, tietää päivälle pituutta, kun ekat lähdöt on aamulla ja toiset iltapäivällä. Mutta tuntuu niin kurjalta kisata vain toisella, kuten toistaiseksi olen tehnyt. Kisapäivän ajan toinen on vähällä aktiviteetilla ja kotiin palattua on kalvanut huono omatunto, kun en jaksa järjestää leikkejä tai kunnon lenkkiä toisellekin.

Ei mennyt yö putkeen sunnuntaitakaan vasten. Lysti hyppäsi keskellä yötä sänkyyni poikastensa kanssa. Sillä on valeraskaus ja poikasina 2 omaa tossuansa. Sen verran tosissaan se emon roolin ottaa, että pimeässä  raivasin sänkyäni murinan säestämänä.

Lykyllä oli elämänsä toiset agilitykisat. Ne olivat hyvin upottavassa heppamaneesissa. Ensimmäisellä agilityradalla oli kivoja kiekuroita, A ja keinu. Pääsin merkkaamaan valssilla ponnistuspaikkoja. Rimat olivat 60 cm:ssä ja niitä tipui peräti 3 kpl. 15 vp, aika -14.47, sijoitus 9. Nollaratoja ei tullut.

Toisella agilityradalla oli myös ihan kivoja kiekuroita, ei mikään M-kirjaimen mallinen rata. Rimat oli laskettu 55 cm:iin. Sain radalle ujutettua persjätön ja mielestäni Lykky irtoili kivasti. Keinu oli kahdesti, A kerran. Keinulle tultiin u-putkesta ja eka kerralla Lykyn vauhti oli luja. Se keinun päällä jarrutti minkä kykeni neljällä tassullaan, kynnet pintaa raapien. Tuomarin käsi heilahti myöhässä, ylösmenolta kait sitten, koska koira ei alastulolta varastanut. Lopulta virhepisteitä kertyi 10. En tiedä mistä toinen virhe tuli, ei oltu merkattu tuloslappuseen. Aika jälleen nopein, -16.04. Nollia ei tullut, me sijoituttiin kolmansiksi. Palkinnoksi ruusuke ja littana pehmolelu, joka on osoittautunut mieleiseksi. Lykyn ekat palkinnot. :)

Jos olisi satanut, olisin kisannut vain yhdellä koiralla. Nyt otin kisareissun perhematkan kannalta - eipä missään olla aikoihin käytykään ajan kanssa. Ratojen välissä läksin pitkälle metsäkävelylle koirien kanssa. Etukäteen selvitin sopivat seudut. Molemmat saivat kivasti liikuntaa autohäkeissä makoilun sijaan ja Lystiltä oletin saavani pahimman kiihkon pois, lisäksi kävely oli selälleni paras vaihtoehto.

Päivänsäde ja menninkäinen

Parin tunnin luontosamoilun ja ravitsevan Hesburgerin kerrosaterian jälkeen kävin katsomassa yhden kosken, kunnes palasimme kisapaikalle.


Lysti hilasi ekassa lähdössä persaustaan taas eteenpäin. Tössin aloituksessa: Toinen hyppy olisi kannattanut ottaa pakkovalssilla, mutten uskaltanut, koska Lysti tulee joskus ohjauksesta läpi. Tein normaalin takaakierron, päällejuoksupersjätön ja olin suloisesti myöhässä ohjaten koiran A:n ohi, mistä kielto. Sen jälkeen olisi ollut U-putki, mutta Lysti hyppäsi renkaan eli hylkäys. Loppuradalla yritin olla kisamainen. Yksi hyppy jäi silti välistä. Loppusuoran keinu oli kuitenkin hyvä.

Toisella radalla keinu oli jo toinen este, kolmantena u-putken jälkimmäinen pää. Kävi kuten joskus aiemminkin. Lysti hyppäsi keinulta vähän ajoissa miedosti säikähtäneenä minuun päin ja koska olin u-putken puolella, se ampaisi ensimmäiseen tarjoutuvaan päähän. Näissä tilanteissa minun pitäisi jäädä aina ulkopuolelle Lystin kanssa, jotta se hyppäisi poispäin ensimmäiseltä putken suulta. Eli hylkäys tuli jo tässä vaiheessa. Loppuradan vedin taas kisamaisesti. Slalom-kuviossa oli ensimmäisenä esteenä pituus. Yrittäessäni saada kurveja pieneksi ohjasin kait turhan ahtaaksi, koska yksi sivukeppi kaatui. Muuten rata olisi ollut puhdas. 

Jonkinlainen yhteenveto: 

Lykyn kanssa radat tuntuivat sujuvilta ja se tuntuu nopealta. Yhteistyö oli parempaa kuin ensimmäisissä kisoissa, mutta onhan se vielä nuoren koiran menoa. :) Parannettavaa on rimavarmuudessa ja kontakteissa. Hyvä mieli jäi silti!

Lystin kanssa ekalla radalla mokasin itse. Toisella radalla keinun epävarmuus kostautui - itsekään en muistanut varoa juuri tätä kuviota. Ei ole eka kerta, kun tuosta otetaan hylkäys. Hyvää on, että ei menty rataa miinaharavan lailla, vaan noita kohtia lukuun ottamatta oli ihan hyvät radat.

Omiksi ohjeiksi: Älä enää kisaa molemmilla, jos välissä on joku toinen luokka! Selkä ei pitkästä päivästä ilahtunut. Olisi pitänyt olla retkipatja mukana.

Kisoista palatessa näytti tältä muutama viikko sitten:



Nyt näky oli tällainen selkeillä alueilla, mutta useasti oli sakean sumun vuoksi hiljennettävä mateluvauhtiin. Tähystä siinä sitten hirviä, joita tuolla kuhisee varoitusmerkkien ja uutisten perusteella. Lämpötila keikkui virkistävästi +1:n molemmin puolin. Eikä kisakirjoissa yhtään uutta nollaa. [katsoo kisakalenteria]


perjantai 2. marraskuuta 2012

Keppi-ilmaisu

Etsin aamulla Lykyn keppiä, jolla on harjoiteltu ilmaisua. En löytänyt kalikkaa vakiopaikaltaan. Ajattelin koiran sen vieneen jonnekin, joten kokeilin huvikseni "jälki". Lykky nuuskutteli tietäväisenä ja kävi makuulle:


Jälkikepin käsittely vaatii hienosäätöä. :)

torstai 1. marraskuuta 2012

Agia ja tottista

Molempien koirien kanssa treenasin tänään. Koirat työskentelivät kahteen otteeseen. Rata näytti tältä, tämmöiset putkisysteemit näyttävät olevan muotia. (Saran ja Rinnan treeniblogissa on lähin alkuperäinen versio.)


Lysti
  • Aluksi tutkaili epäluuloisena uutta hallia. 
  • Mitään ongelmaa ei tuottanut putkesta putkeen menot, vaikka ohjata piti puomin takaa. Koira menee sinne minne kuono näyttää.
  • Kepeille meno yhtä hyvä molemmilta puolin ohjattuna.
  • Kepit pystyin leijeröimään 9-hypyn takana liikkumalla. Harjoittelin ohjaamaan 9. hypyn keppien takaa, ekalla vaati lelun taakse, sitten ei enää. 
  • Jos 10. hypyllä huusin hyppy putkeen ja rintamalinja oli auki, Lysti hyppäsi 7:n väärään suuntaan ja oli 3. putkessa. Kun ohjasin, se hyppäsi 11:n yli ja painui 12. putkeen. 
  • Loppusuora ok.
  • Erikseen treenasin keinua ja A:ta ottamalla vauhtia putkesta tai hypyiltä.
Lykky
  • Juoksi vierasta hallia ympäri riemuissaan, meni pari putkea ja kokeili baby-kontaktin.
  • Jos jätin lähtöön ja menin 2:n vierelle, kiersi 1. tai 2. hypyn. Katsomalla linjan ja olemalla 3:n lähellä koira juoksi putkeen.
  • 3-4 ja 12-13 piti treenata pari kertaa. Ekalla Lykky hyppäsi puomin yli luokseni, sitten alkoi onnistua.
  • Puomilla saatoin jättää Lykyn tekemään itsenäistä kontaktia, ohjata 6. ja 7:n läheltä.
  • Kepit pujotteli loppuun, vaikka jäin 9:n taakse, minkä jälkeen pyöritys 10:lla ja ohjaus & irtoaminen 11:n yli 12:lle.
  • Loppusuoralla koira jätti viimeisen hyppäämättä, jos en ohjannut kunnolla. 
  • Yllä olevat ajatuksella luettuani totean meillä todellakin olevan jonkin sortin irtoamisongelman, johon nyt tuli hyvää treeniä. Vahvistelin irtoamisia palkalla - myös kepeillä, jotta motivaatio kestää jatkossakin.
  • Erikseen putki - kepit helppona treeninä.
  • Erikseen keinua ja A:ta ja puomia. Ei yhtään kontaktivirhettä!!!
  • Paluumatkan aatos: Miksen rytmitä ylösmenon kontaktia jarrutuksella, koska Lykky on niin herkästi ohjattava? Kumosin sitten tämän, jos haluan nopeasti liikkuvan koiran, en halua sitä hidastaa. Toisaalta meidän juoksukontakti ei täysivauhtinen ole joka tapauksessa.


Illalla tottistelin Maijan kanssa pk-kentällä. Maija tottisteli oman koiransa kanssa ja minä Lykyn kanssa vapaassa muodostelmassa toisiamme häiriten. Lykyn otin kentälle niin, että haukutin, laitoin maihin, siinä koira oli hyvässä vireessä - palkka. Seuraavaksi haukutus, maihin, sivulle ja upeavireiselle koiralle palkka. 

Seuraamisessa alkuun vähän painoi, huomautin "höhr", korjasi eikä enää huomautuksia tarvinnut.  Täyskäännökset minusta ok, rytmivaihdokset ok, kerran jäi pysähdyttyäni seisomaan, muuten istui. Jäävät hyvät: juoksusta maihinmeno hyvä, istuminen kiva ja pysähtymiset useita kertoja ok. "Ilmoittautuminen" Heidille hyvä, katsekontakti ei herennyt vaikka Maija ilmoittautui meidän jälkeen. Koira siis tuijotti niin paikoillaan, että luulin siihen osuneen jähmetyssäteen.

Olin niin iloinen treenien jälkeen. Tänään oli molemmilla koirilla hyvä päivä. :)