tiistai 2. heinäkuuta 2013

Olipa kerran

Kerron teille sadun.

Olipa kerran raihnainen keiju, joka harrasti sammakkoystävänsä Himpun kanssa agilitya. Himppu-sammakolla oli kuitenkin ongelma. Se rakasti agilitya liikaa. Se halusi vain hyppiä ja loikkia ja innoissaan unohti säännöt: varasti radoille ja hyppeli kontaktit, vaikka keiju kuiski sen korviin mitä.

Keijulla oli kuitenkin keino. Jos Himppu hyppeli miten sattuu, se silti uskoi, jos keiju keskeytti radan. Tätä konstia oli käytetty ennenkin hyväksi, moni muukin keiju sammakoidensa kanssa. Tämän jälkeen sammakot yleensä muistavat, miten kuuluu mennä. Nyt oli tulossa metsänväen kilpailut. Siellä keiju päätti käyttää metodia, sillä kisaaminen sammakkoystävän kanssa alkoi hankaloitua, kun se loikki miten sattui.
Ja kuinka ollakaan - karkeloissa Himpulla ja keijulla oli jo virhe alla, kun Himppu loikkasi sammalpuomin alastulokontaktin. Keiju keskeytti radan siihen. Maalissa Himppu ei saanut palkakseen itikoita, vaan vietiin lepohäkkiinsä. Viemiseen ei liittynyt mitään dramatiikkaa. Himppu hyppi ja loikki innoissaan, keiju vain käveli tyynesti. Keiju oli tyytyväinen. Se ei edes harmitellut radan keskeytystä, koska vitonen oli jo alla. Vähän ajan päästä keiju palasi Himpun luokse ja jäähdytteli sen normaalisti.

Mutta mitä kummaa! Keiju joutui tuomarin ja tuomariharjoittelijan puhutteluun. Syy oli se, ettei sammakko saanut radan jälkeen itikoitaan, vaan oli viety suoraan lepäämään. Varsinainen tuomari oli seurannut keijua ja sammakkoa maalilta häkille. Keiju oli aivan ihmeissään. Se yritti selittää puhuttelijoilleen, että Himppu innostuu vain kisoissa ja radan keskeytys on ainut keino, jolla Himppu palauttaa säännöt mieleensä. Ei auttanut. Keijun edessä heristettiin ruutupaperia peilin lailla: "Sammakko kuuluu aina palkata! Syy on aina peilikuvassa!" Toinen säesti: "Tuolla tavalla se ei ainakaan opi kontakteja." Ja: "Kontaktit pitää opettaa eri metodilla uusiksi!" Keiju ei voinut muuta kuin nöyristellä, jottei saisi huomautusta niskuroinnista.

Keiju ihmetteli kovasti. Miten sellaisia sammakoita voi kouluttaa, jotka tekevät vain kisainnossaan virheitä, jos siihen ei voi puuttua mitenkään? Mistä lähtien on kuulunut palkata virheistä? Sen mielestä uusi metodi olisi turha, koska sekin pitäisi opettaa erikseen kisaintoiselle sammakolle. Jos sammakko olisi laitettu puomille uusiksi, sekin olisi ollut palkka innostuneelle sammakolle - lisäksi sen vire olisi ollut matalampi, jolloin tilanne ei olisi ollut sama. Keiju ihmetteli, miksei kaikkia niitä kilpailijoita seurattu ja puhuteltu, jotka keskeyttivät ratansa tai kantoivat sammakkonsa pois kesken radan? Nekään sammakot eivät saaneet itikoita.

Keiju tunsi tulleensa kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti. Se meni kielon lehden alle miettimään. Se olisi ollut nöyrä ja nolo, jos olisi käsitellyt sammakkoystäväänsä ilkeästi, mutta kun niin ei tehnyt. Keiju oli pelkästään tyyni ja tyytyväinen radan jälkeen, kun sai sammakolleen muistutettua asiasta. Se mietti, eikö palkkaamatta jätetä pehmeässä naksukoulutuksessakin?

Seuraavalle radalle keijulla oli sama keskeytyssuunnitelma, sen toteutustapa vain mietitytti. Riittäisikö keskeytetyn radan palkaksi "hyvä"? Vai saisiko siitäkin varoituksen? - Onneksi Himppu pysyi lähdössä ja otti kontaktit, mikä oli riemullista puhuttelun jälkeen. 

Illalla keiju käveli kasteisessa metsässä mietteissään. Varmuuden vuoksi keiju kirjoitti Metsänväkisanomiin: "Hyvät keijuystävät! Muistakaa palkata sammakot virheistä, ettette joudu ikävyyksiin."

4 kommenttia:

Satu kirjoitti...

Mutta sitten heräsin, ja kaikki olikin vain unta.

Eeva/Kolmiokorvat kirjoitti...

Kuin olisikin.

Hanna kirjoitti...

Nyt täytyy kyllä sanoa että mitä ihmettä?! Eihän tuollaiseen ole koskaan puututtu ja mitä puuttumista siinä olisi? Sammakkoahan ei millään tavalla rangaistu, joten en oikein ymmärrä tuomarin reagointia. Tämäkin keiju harrastaa tuota ihan samaa nuoren sammakkoherran kanssa, nyt mietinkin että mitä sitten pitäisi tehdä? Mikä oli tuomarin idea, mitä metodia hän tähän ajatteli? Olen hämmentynyt!

Eeva/Kolmiokorvat kirjoitti...

Aivan! Ainut synti oli tosiaan se, että sammakkoa ei palkattu. Tuli sellainen fiilis, että tuomarin oletusarvo oli jotakin muuta autolle seuratessaan, mutta joutui pettymään(?).

Pitkähkön puhuttelun aikana kysyin, että mitä sitten pitäisi tehdä. Kuulemma opettaa kontaktit eri metodilla uudelleen, vaikka ryömimällä. Olen vain vakuuttunut, että sammakon ryömiminenkin muuttuisi kisatilanteessa loikaksi, jolloin oltaisiin samassa tilanteessa. Edelleen ihmettelen, millä ihmeellä sammakko oppii oikean ja väärän eron, jos se pitää palkata virheen jälkeen.

Minulle vieraammatkin keijut olivat ihmeissään. Heidän mielestään sääntöjä rikkonut sammakko ei edes paineistunut millään tavalla.

Kysyin jälkikäteen asiasta toiselta tuomarilta - mitään linjamuutosta ei ole tehty. Ehkä tämä oli yksittäinen kukkanen (jota nyt ehkä tuomariharjoittelijakin pitää oikeana)?