Olin Lystin ja Lykyn kanssa palaamassa iltalenkiltä, kun ne pysähtyivät katsomaan naapurin pensasaitaa. Näin ranskanbulldogin katsovan takaisin, jolloin lähdin heti molempien kanssa eteenpäin. Sillä siunaaman sekunnilla bulla syöksyi luo rähisten ja sai belgikuoron vastaansa. Huusin: "Apua!!! Tulkaa ottamaan koira kiinni!" Jostakin ilmestyneillä Super-Hessun voimilla siirsin koirieni hihnat vasempaan käteeni ja pidin 50 kg belgiä jalkojeni takana. Samalla yritin napata niiden seassa ärisevän suisidaalisen bullan hihnasta. Onneksi hetkeni koitti pian, kun bulla iski hampaansa Lykyn kankkuun. Voimailin hetken ristiriipunnassa - vimmastuneet belgini vasemmassa kädessäni ja räyhäävä bulla oikeassa.
Kohta kadulle ryntäsi bullan hoitaja, jolle ojensin bullan hihnan. Hän oli havahtunut keittiössä rähinään, kuten myös toinen koirallinen naapuri, joka tuli paikalle.
Bulla oli steriloitu maanantaina. Omistajat olivat pyytäneet hoitajan kaitsemaan koiraa ja ohjeistaneet, että se pysyy pihalla irti. Kehotin häntä seuraamaan koiran vointia illan aikana, jos leikkaushaava on auennut sisempää. Lohdutin, että ei sitä koirieni toimesta purtu, viskelty tai pyöritelty. Missään ei näkynyt verta, yksikään koira ei ulahtanut rähäkän aikana eikä yksikään linkannut. Lykylläkin oli vain sylkinen kankku. Minulta lähti kovettumat vasemmasta kädestä grippiliinojen hankauksesta.
Myöhemmin olin helpottunut. Vaikka omani puolustivat, molemmilla on silti vahva purunesto. Muuten olisin ojentanut velton pikkukoiran hoitajalleen.
2 kommenttia:
Nuo ovat tosi pelottavia tilanteita. :( Onneksi ei käynyt pahemmin.
Niin on. Kysyn naapurilta, kunhan näen, miten bulla jaksaa. Luulisin, että olisivat käyneet sanomassa, jos haava olisi auennut mahan sisältä.
Lähetä kommentti