Tiellä oli taas kyy, elävä. Ja hetken päässä aurinkoisessa rinteessä kahahti kahteen kertaan siihen malliin, että tarkkasilmäisempi ja rohkeampi olisi havainnut sahalaitoja. Onneksi en minä. Vähän hyytää, miten kauan tuuri kestää. Lystiä on pentuna purrut kyy, joten en sille uusintaiskua halua. En halua osumaa itsekään. Mikäs siinä, jos vähän kihelmöi, mutta jos tulee yleisreaktio ja taju lähtee, niin on siinä autolle könyämistä.
Uimassa on käyty molempien kanssa. Voi sitä riemua!
Temppuna opetin Lystin hyppäämään käsieni muodostaman renkaan läpi. Olen sitä joskus ennenkin yrittänyt, mutta nyt koira ponkaisi korkealta läpi monta kertaa. Jännältä tuntuu, kun turkki hipoo käsiä. :)
Otin Lykyn mukaani ryhmätreeniin. Tällä kertaa mentiin rataa, missä oli heti aluksi välistäveto. Lykky tuli parhaiten pakkovalssiin. Myöhästyneellä japanilaisella se ponnisti viime tingassa ja osui siivekkeeseen. Uih. Ajoissa olevalla japanilaisella onnistuttiin hyvin.
Sitten oli putkirallatusta ja erityisesti putkijarruja, joihin Lykky reagoi hyvin. Välillä oli vedätyksen paikkoja, koska piti ehtiä suoran putken jälkeen ohjaamaan koira takaakiertoon. Ekalla vedätyksellä Lysky tiputti riman, mutta paremmalla kontaktilla rimat pysyivät jatkossa. Sen kanssa sain painella hyvää haipakkaa. Rytmityksiin Lysky reagoi hyvin ja lopun välistävedossa se oli taas mainiosti kuulolla.
Yhdessä välissä otin puomin x 4 ja keinun. Se täsmäsi upeasti ylösmenokontaktit, vaikka vedätin kunnolla. Upea Pössykkä.
2 kommenttia:
Meilläkin on tehty tuota käsirengastemppua, ja jostain syystä Hukalla on tapana silloin tällöin hypätä huonosti ja jäädä kiinni käsiini... Eilen esittelin kavereille Hukan temppuja, mutta en tuota. Illuusio ihmekoirasta olisi mennyt pilalle.
Lysti on päässyt tekemään temppuja nyt lapsille. He kutsuvat sitä sirkuskoiraksi. Hellyttävää.
Lähetä kommentti