perjantai 11. syyskuuta 2015

Pullistuma

Tietenkin kaularangassa on sellainen, virallisesti protruusio. Sanoin jo aiemmin fysioterapeutille, omt-fysioterapeutille ja työterveyslääkärille, että tuntuu ihan kuin olisi. Privaatissa otetut magneettikuvat ajettiin keskussairaalan tietokantaan ja vastauksista soitettiin eilen. Kokenut radiologi näki pullistuman samassa kohdassa kuin minäkin. Se ei ole iso, mutta tarpeeksi iso, jotta selittää oireet ja pitää ottaa huomioon. Lisäksi ryhtivika on hankala. Ranka tekee mutkan väärään suuntaan, mikä tarkoittaa sitä, että priimaa ei enää tule, vaikka mitä tekisi. Kun edes jotenkin pärjäisi. Mutta ei minusta tule niitä vanhuksia, jotka vääntelevät itseään jooga-asennoissa nurmikolla kesäisin.

Nuolen kohdalla/yläpuolella ranka tekee mutkan väärään suuntaan. 
Samassa kohdassa nuolesta vasemmalle mustaa välilevyä pullistuu nikamien välistä painaen selkäydintä.
(Näen samaa pullistumista kahdessa muussakin välissä, mutta niitä ei lasketa jostakin syystä.)
Hyvää tässä on se, että oireisto rajoittuu niskan poltteeseen (pullistuma-alueen tuntohermotus kattaa kyseisen alueen) ja varsin harvakseltaan esiintyvään käden hermosärkyyn. Näillä oireilla ei pitäisi joutua leikkuuseen. Oireilu on suht hallinnassa välttämällä huonoja asentoja. Polte asettuu jäillä. Tulehduskipulääke auttaa vähän. Vahvempia mömmöjä en ole vielä ottanut. Oireilu on kestänyt jo kuutisen viikkoa, että kait jotakin arpeutumistakin on käynnissä. Huonoa on se, että päätä ei voi taivuttaa alas- eikä ylöspäin, mikä rajoittaa KAIKKEA. Se ei siis taivu tai kipu alkaa välittömästi. Esimerkkejä:
  • Hampaiden harjaaminen
  • Juomalasin lopun juominen
  • Astioiden otto astiakaapista/laittaminen sinne
  • Mikä tahansa asia komeron ylähyllyllä on hankala
  • Ruuanlaitto (leikkuulaudalla pilkkominen, ruuan hämmentäminen, paistaminen)
  • Valokuvaus
  • Tietokoneella olo
  • Hiusten pesu niin, ettei kasvoihin valuisi shampoota
  • Lukeminen
  • Tv:n katselu vaatii asennon hakemista
Elämä on oikeasti tylsää, koska lukeminen ja tietokoneella olo on hankalaa. Selällään kännykän katselu väsyttää kädet. Agilitya ei varsinaisesti ole kielletty, mutta alas en voi päätä taivuttaa ja lie myös persjätöt mennyttä elämää. Tuntematon tulevaisuus mietityttää taas kerran. 

Miksei niskassa voinut olla viaton lihasjumi? Olin varautunut siihen, että kohtaloni on selkä, mutta nyt niska hiipi kimppuuni takavasemmalta. En voi välttyä ajatukselta: "Miksi just minä? Taas?" Vaikka nuoria ihmisiä kuolee syöpään, onnettomuuksiin ja järjettömien sotien seurauksena.

***

Lysti sentään ilahdutti yhtenä iltana ja teki valtavan yrjön, joka sisälsi lenkillä ahmittua mädäntynyttä lohta. Oksennus imeytyi maton läpi ja kasteli lattian. Haju oli niin kamala, että kohteen ollessa vielä metrien päässä vedet tuli silmiin ja yökkäily alkoi. Onneksi Lysti ei ole tanskandoggi, joka oksensi autoon, kuten kaverilleni kävi. Hän ansaitsisi diplomin.

Pojan kanssa käytiin tänään uittamassa koirat, koska onhan nyt lämpimämpää kuin heinäkuussa. Alla olevat kuvat ovat sieltä. Kuvaaminen paljasti, että kuvatessa täytyy kaulan kanssa olla tosi tarkka ja kyljellään kuvien käsittely näytöllä on hankalaa.

Lysti moshaa.

Lykky nuolaisee ennen kuin tipahtaa.


6 kommenttia:

Satu kirjoitti...

Eihän se ole reilua. Koita jaksaa vaikeassa tilanteessa; jospa se kuitenkin helpottaa.

Eeva/Kolmiokorvat kirjoitti...

Kiitos, Satu.

Sara kirjoitti...

Voi kökkö tuo kaulajuttu! Minä aina tunnen sympatiaa näitä sun sairaskertomuksia lukiessa. Toivottavasti parempaa olisi edessäpäin.

Lykyn nuolaisukuva on söpö.

Eeva/Kolmiokorvat kirjoitti...

Kiitos sympatiasta. Luultavasti pääset tuntemaan sitä syksyn kuluessa lisää. :S Parempaa odottelen minäkin.

Sarianne kirjoitti...

plääh :( Toivottavasti niska jää nyt viimeiseksi ylläriksi.

Eeva/Kolmiokorvat kirjoitti...

En uskalla toivoa enää yhtään mitään.