sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Entä, jos joudun koirieni kanssa kolariin?

Tämän päivän Helsingin Sanomissa oli juttu kolarista, jossa oli koira mukana. Spoilaan nyt jutun, joten älä lue pidemmälle, jos haluat lukea sen ensin. 

Koira selvisi, koska vakavasti loukkaantunut kuljettaja oli tajuissaan ja kertoi koiran olevan autossa. Se oli hiljaa, kun pelastajat löysivät sen takakontista. Paikalla töissä ollut palomies oli koiraihminen ja kieltäytyi lopettamisesta, kun poliisit siitä kysyivät. Lisäksi paikalle saatiin eläinlääkäri, joka antoi ensihoidon lantiomurtuman saaneelle koiralle. Perheen mies haki lopulta koiran eläinlääkäristä ja se sai tarvitsemansa jatkohoidon.

Tämä sai minut miettimään, kuinka olen varautunut kolariin koirien kanssa. Autohäkki on kolariturvalliseksi testattu, siinä kaikki. Häkin mukana tullut "Hundarna i bilen" -varoituskolmiotarra on hävinnyt jonnekin. Tositilanteessa kellään paikalle tulleella ei ole aavistustakaan, että autossa on koiria, elleivät ne satu pitämään ääntä tai ellen ole kykenevä sitä sanomaan.

Tilasin tänään autoon "Agilitykoiria autossa" -tarran. Ajattelin sen antavan koirista sympaattisen vaikutelman. :) En laitattanut siihen belgianpaimenkoiran logoa, jottei joku luule koiria "vaarallisiksi susikoiriksi" ja ammu niitä heti varmuuden vuoksi. Tilaan toisen tarran auton sivuikkunaan. Laitan autohäkkiin kahden ystäväni (koiraihmisiä) puhelinnumerot siltä varalta, että minusta ei ole vastaajaksi, kun koirien kohtalosta päätetään. 

Lysti Oulussa viime kesänä
Kevennysosio: Pitäisikö autohäkin vieressä olla Survival Pack pelastajalle? Jos koirat ovatkin aivan sekaisin? Siinä olisi "haukankoulutusrukkaset", jääkiekkomaalivahdin maski, talutushihna, kuonokoppa, sidetarpeita ja antibioottikuuri.

Lystin reaktiosta minulla on jotakin aavistusta. Mursin nilkkani v. 2011 agilitytreeneissä. Treenikaveri talutti Lystin autohäkkiini. Sen jälkeen ajoin autolla Pieksämäelle, minne ystäväni Mikkelistä tuli junalla ja ajoi auton perille. Kotipihassa linkutin ottamaan Lystiä takakontista. Se oli painautunut autohäkin takaseinään kiinni eikä suostunut tulemaan ulos. Aikani maaniteltuani työnsin käteni häkkiin. Lysti hyökkäsi ärinän, kuolan ja hampaiden säestämänä käteeni. Siitä huolimatta tartuin kaulapannasta kiinni ja vedin vastaan haraavan belgini autosta ulos. Kun tassut tavoittivat kotipihan maakamaran, koira oli ennallaan. Kädessäni ei ollut naarmuakaan. MUTTA, jos en olisi Lystiä tuntenut, olisin varmasti vetänyt käteni pois. 

Sovin tänään, mitä kautta voi kysyä jatkosijoituspaikkaa, jos sellainen tulee tarpeeseen. Sälytän kavereilleni kohtalaisen vastuun. Toivon, että he eläinlääkärin tuella tekevät päätöksen koirien jatkoista. Jos toipumisennuste on huono, koiraparka/-parat kuuluu lopettaa. Jos ennuste on hyvä, hoitoihin vaan. Koirien vakuutus ja tarv. kuolinpesä maksakoot.

Toivottavasti joku vakuutusyhtiö tarttuu markkinarakoon ja alkaa tarjota koirille vakuutusta liikennetapaturman varalle. Nyt koira on kolarissa vain esine, jonka hoitoa ei korvata arvoaan enempää. Kunpa vakuutusyhtiöt tietäisivät, miten paljon ympäri maata ajaa koiraharrastajia ympäri vuoden, treenattu ja arvokas harrastuskaveri mukanaan.

***

Pakkasta on 25 astetta. Pääsin mukaan koirien tossujen kimppatilaukseen. Vaikka tossut ovat "vain" kangasta, niiden teho on ihmeellinen. Kumpikaan hurtta ei nostele jalkojaan, vaikka pissalenkki kestäisi 15 minuuttia. Aiemmin koirista tuli jalattomia 5 minuutissa.

4 kommenttia:

Eeva kirjoitti...

Vielä en ole artikkelia lukenut, joten kuulopuheiden varassa olen. Pakko silti kommentoida. Itsellä ei ole mitään tarvetta pitää väkisin koiraa hengissä, eutanasia on onneksi eläimillä sallittu. Aktiivisen koiran omistajana tiedän, että mikäli kuntoutus on pitkä eikä paluuta toimivaan ja kivuttomaan oloon ole niin päästäisin eläimen pois.

Eeva/Kolmiokorvat kirjoitti...

Luin ja ajattelen tuon eri tavalla. Minusta on ikävää ja väärin, jos koira kuolee kärsien siksi, että kukaan auttaja ei edes tiennyt sen olevan autossa tai lopetetaan liian hätäisen tai asiantuntemattoman tilannearvion perusteella. Niiltä kohtaloilta haluan omani säästää. Tuokin koira pääsee lehtijutun perusteella ensi kesänä metsälle. Perustellusta syystä suoritettua eutanasiaa vastaan en ole.

Sarianne kirjoitti...

Juttu oli pysähdyttävä. Oli koiran ja sen perheen onni, että kohdalle osui palomies, joka oli koiranomistaja itsekin ja ymmärsi koiran arvon perheelleen, sekä tajusi vielä rauhoitella koiraakin siinä kaiken keskellä. Mikäli joutuisin kolariin, toivoisin kyllä, että myös koirani huomattaisiin ja hoidettaisiin (vammoista riippuen joko kuntoutus tai lopetus).

Eeva/Kolmiokorvat kirjoitti...

Minulla ei ole tuohon lisättävää, samaa mieltä.