tiistai 21. syyskuuta 2021

Treenit ja kuolematon Lysti

 Kävin hallilla:

  1. Hyppytekniikasta alastuloharjoitus, taisi tulla yhteensä 5 toistoa.
  2. "Kuinka ohjaisin käännöksen 2 rinnakkaisella hypyllä?"
  3. Puomia
  4. A x 1
  5. Kepit, myös putken takana
  6. Muuri, rengas, ja pituudelta käännökset
Kävin juoksemassa Malminkartanon portaat ja sitten kapusin alimmat 100 uudelleen joka toisella askelmalla.

Minulla on ikävä Lystiä. Ahdistus hioo rosoista surua sileämmäksi. Kun on helpompi olo, on vain kova ikävä. Olen aikonut koota tietokoneella olevista kuvista muistokirjan, mutten vielä pysty. 

Joskus Lystin eläessä - ja varsinkin Tikkisen toivuttua kulloisestakin haimatulehduksestaan - poika totesi, että ei Lysti ikinä kuole. Leikimme ajatuksella, että Lysti eläisi tuhatvuotiaaksi ja kertoisi tuleville ihmisilleen, kuinka elämässään oli joskus minä ja poikani, ja kuinka maailma on muuttunut. 

Silitän Gibliä ja varsinkin sen vähän kiharaisia niskakarvoja. Alkuperäiset Kolmiokorvat ovat kuolleet.

Lysti ja Lykky


Sama kaksikko

2 kommenttia:

K-9 kirjoitti...

Ei Tikkistä voi liikaa kaivata. Kaipaus ja ikävä on kunnioitus Champpionia kohtaan. Pyyteetön ja oma itsensä loppuun asti. Loistava partiokaveri.

Eeva/Kolmiokorvat kirjoitti...

Kiitos sanoistasi ja avustasi.

Lystiin sopii niin hyvin tämä (Tolkien):

"... Jos minut kohtaisit,
minut aina muistaisit.
Ja jos kohtaamatta jään
et usko että elinkään."