Kirurgilla

Mietin, miksi kirjoitan tätä näin avoimesti. Ehkä joku saa selostuksesta vertaistukea koiransa mastsolukasvain-ahdistukseen?

Lauantai-iltana sattui silmääni mastsolukasvainjuttu, josta jäin käsitykseen, että vain jyväskyläläisellä eläinlääkäriasemalla on laite, jolla tehdään vartijaimusolmuketutkimuksia. Mainittakoon tässä välissä, että kun tulee syöpä tai tulehdus, imusuonet kuljettavat materiaalia imusolmukkeisiin. Nämä imusolmukkeet eivät välttämättä ole ne lähimmät. Varsinkin syövässä olisi hyvä tietää, mikä on oikea vartijaimusolmuke, jotta juuri se poistetaan ja tutkitaan. Sen poistamisella voi saada imusolmukkeeseen edenneen syövän pysäytettyä. Imusolmukestatus vaikuttaa myös jatkohoitoon. Sunnuntaina mietin, miten minulle suositeltiin helsinkiläistä kirurgia, joka arvaamalla valitsee imusolmukkeen. Olin katsonut hänen leikkauskertomuksiaan, jotka olivat vakuuttavia. Tuli valtavan ristiriitainen olo: ilkeänkö sanoa, että anteeksi vaan, että olet varmasti hyvä, mutta haluan oikean imusolmukkeen tutkittavaksi.

Kirurgi oli ystävällinen ja selkeä. Hän totesi heti alkuun, että olisi hyvä tehdä vartijaimusolmuketutkimus. Huokaisin helpotuksesta. Sen pystyi tekemään heillä. Hän kertoi mastsolukasvaimesta, sen oireista ja ennusteesta. Mastsolukasvain erittää mm. histamiinia. Se lisää riskiä mahasuolikanavan haavaumiin. Niissä verikokeissa, joiden vastauksesta ei kerrottu ja jotka sain jälkikäteen tilattua, oli eosinofiilit koholla, mitä mastsolukasvain voi tehdä myös. Sitten Gibli otti lyhyet unet. Tänä aikana tehtiin jodilla vartijaimusolmuketutkimus. Giblin imusolmuke sijaitsi lavan edessä, josta pystyi ottamaan näytteen samalla. Toisena vaihtoehtona olisi ollut kainalo, mistä näyte olisi voitu ottaa vasta leikkauksessa. 

Kasvain yleensä turpoaa tästä tutkimuksesta. Gibli sai jo tutkimuksen aikana antihistamiinia ja kortisonia. Kotiin tuli antihistamiini isolla annoksella ja vatsansuojalääke famotidiini leikkaukseen saakka. Nyt ei saa juosta vapaasti tai uida eikä kasvainta kosketella, jotta se ei turpoa. Leikkaus on hankalampi, jos kasvain on turpeana. Leikkausaika sovittiin ensi maanantaiksi.   

Illalla tuli sähköpostissa imusolmukevastaus: normaali imusolmuke, ei mastsoluja tai eosinofiileja. 

Yksi vastaus lisää

Perjantai-iltana minulle soitettiin. Maanantaille oli tullut kirurgille peruutusaika. 

On tuntunut siltä kuin eläisi painajaista, joka ei lopu ikinä, vaan jatkuu herättyä.

Tänään tuli sähköpostia, että Giblin maksan ja pernan ohutneulanäytteiden vastaukset olivat tulleet. En pystynyt avaamaan viestiä heti, vaan vajaan tunnin päästä. Mastsolukasvaimeen viittaavia muutoksia ei todettu. Tuli kylmät väreet ja itketti samaan aikaan.

Menemme siis huomenna kirurgin arvioon. 

Jos-vakuutus

Kun näitä eläinlääkärikuluja on kertynyt ja lisää tulee, tarkistin lauantaina Giblin vakuutuksen ehtoja. Että onneksi on vakuutusturva ja että montakos tonnia per vuosi vakuutus korvaakaan. 

If-vakuutus v. 2025: Enimmäiskorvausmäärä vakuutuskaudessa (1 vuosi) on 1 445 euroa. Omavastuu on 35 prosenttia korvattavista kustannuksista. Eläinlääkärikuluihin sisältyy kuntoutusturva, jonka enimmäiskorvausmäärä vakuutuskaudessa on 300 euroa. Henkivakuutus 723 euroa. Vakuutusmaksu 730,96 euroa vuodessa. 

Aloin miettiä, olenko ollut oikeustoimikelpoinen vakuutusta ottaessani: kohtalainen vakuutusmaksu ja summat eivät riitä mihinkään. Että olenko oikeasti langennut tällaiseen?

Pyysin v. 2017 vakuutussopimuksen. Alkuperäisesä vakuutussopimuksessa: Enimmäiskorvausmäärä vakuutuskaudessa 2 000 euroa, kuntoutusturva 300 euroa ja henkivakuutus 1 000 euroa. Vuosimaksu 260,81 euroa.

Jonkin sortin "onni" tässä on se, että Giblin vakuutuskausi vaihtuu juhannuksena, joten 2 kesäkuista eläinsairaalareissua menevät edelliseen vakuutuskauteen. 

Enkä sano tätä sillä, että alkaisin rahasta kitistä. Tärkeintä on, että koira säilyisi hengissä. Mutta kannattaa vilkaista niitä summia ja ehtoja vakuutusta ottaessaan. Ei ole reilua se, että alkuperäinen sopimus muuttuu koko ajan epäedullisemmaksi: vakuutusmaksu kolminkertaistuu ja korvaussummat pienenevät. Varsinkaan, kun yli 8-vuotiaan koiran vakuutusta ei pysty siirtämään mihinkään. Toukokuussa ajattelin selvitin asiaa, kun Giblin ienpattia ei korvattu. Alan ymmärtää heitä, jotka jättävät vakuutuksen ottamatta ja maksavat säästyneillä rahoilla, kun jotakin sattuu.

On piilossa viidakon...

Eilen olimme metsässä, rannalla ja mustikoita syömässä. Minulla on Gibliä jo nyt kova ikävä.

Olen usein kallion päällä miettinyt, että täällä täytyy olla kyitä. Eilen polku laskeutui matalalta kalliolta ja juuri kun olin ponnistamassa kalliolta, polulla olikin sahalaita kiepillä. 

En tiedä, miten se on mahdollista, mutta jarrutin ponnistavalla jalallani, jäkälä luisti alta, kaaduin selälleni ja samalla sudin takaisin päin, jotta en ole käärmeen päällä. Gibli oli jo loikannut käärmeen yli, joten kyy oli välissämme. Käskin koirani olemaan paikoillaan, kutsuin sivukautta luokseni ja kytkin. Kuvasin kyytä vähän. Harmittelin, ettei ollut kunnon kamera mukana. Kyy liikkui aina kohti ja piti päätään ylhäällä, joten edestä päin en halunnut ottaa kuvia läheltä. Eteenhän heikäläiset iskevät.

Tässä on vielä video luikerosta. Puun takana näkyy kallio, jolta olin laskeutumassa. Kyy oli alun perin siis videolla näkyvän puun takana.

 Kotimatka oli luonnollisesti hankala, koska käärmepelossa oli vaikea astua yhtään mihinkään.

Lisäselvityksiä

Hetken huojennus: Giblin patti on low grade, millä on vähemmän metastasoimistaipumusta. (Pessimisti/inhorealisti minussa: Tai ainakin ne solut, jotka osuivat neulaan, ovat low grade.) Ultraäänitutkimuksessa maksa näytti lievästi suurentuneelta, mikä pelottaa. Otettiin ohutneulanäytteet maksasta ja pernasta. Niiden ottaminen ei koske eikä Gibliä tarvinnut rauhoittaa. Kävi sääliksi, miten kiltti ja ystävällinen Gibli jaksaa olla. Näytteet katsoo patologi. Mastsolukasvain on sen verran iso, että poistoa suositellaan kasvainten poistoon erikoistuneelle kirurgille. Saatiin aika tutkimusajalle ensi keskiviikoksi. Jos voisin asiaan vaikuttaa, kippaisin koiran heti leikkauspöydälle. Keskiviikkoon mennessä pitäisi onb-tulosten olla käytettävissä. Keuhkokuvia ei nykysuositusten mukaan oteta. Jos tauti ei ole levinnyt (maksa, perna, imusolmukkeet) ja kirurgi tekee taikatemppunsa, tauti ei juuri vaikuta elinikään. Jos tauti on levinnyt, voi yrittää sytostaatteja.

Giblillä on 3 muuta pientä pattia, jotka tarkistettiin myös. Giblillä on ollut elämänsä aikana talipatteja, jotka ovat aina kypsyneet. Jossakin vaiheessa kyllästyin kiikuttamaan koiran aina eläinlääkärille niiden varmistukseen. Nyt niihin suhtaudun aivan eri lailla. Onneksi kahdessa oli talia, kuten oletinkin. Kolmas oli niin pieni, ettei siitä saatu näytettä. Senkin voi poistaa jatkossa. 

Olen ahdistunut, välillä kauhuissani, enkä saa rauhaa itsesyytöksiltä. On irvokasta, että viikko sitten pelkäsin ontumisen johtuvan jostakin lihas- tai jännevammasta, minkä takia tulisi pidempi tauko agilitysta. 

Onneksi Gibli on oireettoman oloinen: on pirteä, ei linkuta ja ruoka maistuu. Päälle päin ei uskoisi, missä mennään.

Erilainen kesä

Olen yhä kuin puulla päähän lyöty. Oli tarkoitus tänä kesänä käydä metsässä kuten ennenkin, poimia mustikoita ja uida. Katsella uusia paikkoja. Ehkä käydä Yyterissä tai jopa Baltiassa rantoja ihastelemassa. Käydä kisoissa ja nauttia pitkistä kesäilloista. Piti olla pentu kaverina kasvamassa.

Nyt odotan ahdistuneena koevastauksia ja vatsan ultraääntä. Mietin, onko tauti levinnyt. Olen lukenut, mitkä ovat hyviä ja mitkä huonoja ennusmerkkejä. Leikataanko Gibli? Miksi en tajunnut pyytää jatkotutkimuksia aiemmin? Siksikö kennelyskä meni keuhkoihin, että Gibli oli jo sairas? En kestä, että syöpää pursuaa joka suunnasta. Ostanko vielä seuraavan koiranruokasäkin? Harrastanko vielä joskus agilitya? En katso kisatuloksia, livestreamia, kisakalenteria enkä rankingia. Viikonloput ovat tyhjiä. Autossa on paljon koira- ja kisatavaroita. Auton aurinkopeite, varakisakengät, kumisaappaat, itseensä tarttuvaa sidettä, keittosuolasilmätippoja pölyn ja hiekan varalta jne. Miten etuoikeutettu olen ollutkaan, että minulla on ollut kolme kisakykyistä koiraa. Miten upea Gibli on ollut, miten ylpeä olen hänestä ollutkaan! Miten ainutlaatuisen upea luonteeltaan. Kuinka hienoa minusta on ollut kisata malinoisin kanssa.

Saan jotenkin nukuttua. Nukahtamisvaiheessa havahdun Gibli-ajatuksiin. Yöllä herätessä Gibli on heti mielessä. Samoin aamulla. Välillä saan koko sairauden pinnalta painumaan. Siirrän lomaa lisää. Puolipäiväisten töiden avulla pysyn järjissäni. Mietin tuttavia, joilta koira on menehtynyt nuorempana. Olisihan Giblikin voinut kuolla anafylaksiaan. Tai loukata itsensä metsässä. Ehdin monesti sanoa, että 8-vuotiaalle koiralle voi tulla jo vaikka mitä. En minä silti tätä tarkoittanut. Enhän minä ollut varautunut tällaiseen vaihtoehtoon ollenkaan. Olin ajatellut, että meillä on vielä ainakin 7 vuotta aikaa.

Yritän keskittyä yhdessäoloon. Tarjoan Giblille asioita, mistä hän nauttii.

Ikäviä uutisia

Tänään kävimme eläinlääkärissä. Gibli ei enää ontunut eilisiltana eikä eläinlääkärissä. Etsimällä löytyi lopulta aristusta yhden varpaan nuljuluun seudusta. Epäilin itse myös vanhaa olan seudun pattia, joka on vuosia sitten ultrattu kahteen otteeseen viattomaksi ja on hiljalleen kasvanut. Että olisiko se jotenkin revennyt A:n alastulossa. Se ultrattiin ja siellä olikin uutta massaa. Otettiin ohutneulanäytteitä. Sovittiin ensi keskiviikolle vatsan ultraääni aiemman verioksentelun ja -ripulin vuoksi. (Siitä tiistaisesta erikoiseläinlääkäristä ei ole kuulunut mitään.) Ja koska jatkossa todennäköisesti tulee gastroskopia, niin samalla rauhoituksella kuvataan luusto. En halua ylimääräisiä rauhoituksia. Tassu paketoitiin. Ohjeeksi 3 viikkoa 10 min pissakävelyt ja sitten paketti pois. 

Ajattelin kotimatkalla, että on siinä ja siinä, että ehditään kuntoutua agilityn SM-kisoihin elokuun lopulle. Vatsasta ajattelin, että eiköhän se ollut stressin ja heinän syömisen seurausta. Olan patin ajattelin vain suurentuneen iän myötä ja massan olevan hyytynyttä verta tai jotakin sidekudosreaktiota. Pohdin kesäloman siirtämistä elokuulle, koska heinäkuussa se menee hukkaan, kun emme pääse metsään ja uimaan. Peruin osallistumisemme huomisiin SM-kisoihin.

Illalla soitti eläinlääkäri. Ohutneulanäytteessä on mast-soluja. Jos kasvain on low grade, se on mahdollista leikata isolla marginaalilla. Jos on high grade, kasvain lähettää herkästi etäpesäkkeitä. Tyypitystä yritetään kiirehtiä ensi keskiviikoksi.

En voi uskoa tätä todeksi. Ensimmäiset itkut on itketty. Alkoi yhdessäolohetkien ahmiminen.

Illalla

Smoothie Jungle

- En ole ehtinyt syömään tänään töissä mitään. On hirveä nälkä. Ruokatauko meni puheluihin.

- En tajua, miten voit olla syömättä. Sinun pitäisi tehdä smoothie itsellesi, se olisi nopea juoda ja saisit energiaa.

- Ai joku broileri-cashewpähkinä-smoothie? Se olisi niin hirveän väristä, että pitäisi laittaa mustaan mukiin.

- Hirveän värisiä ne muutkin smoothiet ovat.

- Sehän on se Jungle Bar ollut menestys. Jos perustettaisiin sellainen firma, missä myytäisiin lounas-smoothieita. Nimetkin voisi olla sitä, miltä ne näyttävät. Jotakin hirveää.

- Ai vaikka ”sinilevä”?

- Ai kauhee! Hehhehheh! Mitä siihen tulisi, että saataisiin oikean väristä? Appelsiinimehua, pähkinöitä, broileria, pitaijaa, sitten jotakin tammenlehtisalaattia ja persiljaa.

- Ja mites olis vaan ”myrkky”?

- Myrkky on hyvä! Mitä siihen kuuluisi? Sinistä saisi olla. Mustikoita, seitä, riisiä ja lehtiselleriä? Entä sitten?

- No ”yrjö” olisi hyvä, sellainen perus.

- ”Rekkamiehen yrjö”?

- Siinä pitäisi olla nakkeja. Ranskalaisia perunoita ja kurkkusalaattia. Ja sitten vaan sur-rurr, mutta ei liikaa. Pitää jäädä kunnolla sattumia.

- Jossakin lounasravintolan naapurissa voisi olla ”left overit” tai tulisiko siitä vaan ”överit”?

- Joo! Siihen tulisi maissipaneroidut broilerileikkeet, uunisilakat, pastaa, tomaattia, jäävuorisalaattia, kurkkua ja kotikaljaa.

- Ja kokojyväleipää.

Meillä ei mene nyt kovin hyvin

Belgianpaimenkoirilla on mahalaukun syöpää. Verioksentelu yli 8-vuotiaalla ei ole oikein kivaa. Yleissuositus oli ensin mennä vatsan ultraääneen ja sen jälkeen mahalaukun tähystykseen. Vähän ihmettelin, miten sinne mahalaukkuun ultraäänellä näkee, mutta etenin ohjeiden mukaan. Syövän esiasteelle voi jotakin tehdäkin.

Kävimme tiistaina ison eläinlääkäriketjun erikoiseläinlääkärillä. Giblihän on ollut nyt hyvävointinen, ei ole oksentanut eikä ripuloinut ja ruoka maistuu. Aiemmalle oireilulle oli monta laukaisevaa tekijää. Lekuri oli sitä mieltä, että ultraääni ei tilanteessa anna uutta eikä sitä siksi tehnyt, mutta aikoo konsultoida tähystysten tekijää ja ilmoittaa loppuviikosta, mikä oli keskustelun lopputulos. En nyt ole hyppien keikkuen viemässä Gibliä nukutusta vaativaan gastroskopiaan, jos oireilu oli tuossa. Pyydettiin B-12-vitamiinipitoisuus ja perusverenkuva, jälkimmäisen vastauksista eläinlääkäri lupasi ilmoittaa illalla. (Ei ole ilmoittanut torstai-iltaan mennessä.) Verinäytteen ottaja sai Giblistä verta kolmannella yrityksellä. Minua säälitti Gibli, joka kiljui sylissäni, kun neulalla kaiveltiin nahan alla. Gibli siis tulee syliin, kun otetaan verikokeita. Gibli on tätä ennen ollut eläinlääkärissä luottavainen. 

Eilen tuli puhelu yksityisestä numerosta. En ihan ehtinyt vastaamaan. Oletin, että eläinlääkäri soittaa. Tuli tekstiviesti, että Giblin B-12-verinäyte on kadonnut ja pitäisi soittaa numeroon (maksullinen) ja varata uusi verikoeaika. En ole vielä varannut sitä aikaa, koska sapetti koko juttu. Lisäksi tuli muuta.

Kävin eilen pitkän tauon jälkeen treenaamassa Giblin lyhyesti, että saan vähän tuntumaa ennen lauantain SM-kisoja. Kunnossa ei pitäisi olla isompaa vikaa, koska olemme tehneet pitkiä metsälenkkejä ja jumppia. Gibli oli todella innoissaan. Tehtiin kepit 2 kertaa, keinu kerran, puomi molempiin suuntiin ja A 3 kertaa, koska ekalla kerralla tassut eivät osuneet hyvin. Kerran tassut luistivat keinonurmella. Lopetin treenin lyhyeen, ennen kuin sattuu mitään. Gibli hölkkäsi lelu suussa ja katsoin, että vähän koira alkaa kulkea epätasaisesti. Lyhensin narupallon narua tekemällä siihen solmun, jotta se ei osu etujalkoihin. Koiran ontuminen vaan paheni ja sitten Gibli jäi seisomaan etutassu ilmassa. En vielä tästä hätkähtänyt, koska tuolla on tassuun tullut ihorikko ennenkin ihan vastaavin oirein. 

Kotona tassusta ei löytynyt vikaa. Koira linkutti lievästi vielä illallakin. Tänään Gibli on aivan hivenen epäpuhdas ajoittain, mutta ilman eilistä en sitä huomaisi. Huomenna on sitten aika tarkempiin tutkimuksiin. Vähän hirvittää, oliko agilitykin nyt tässä sitten. On aika epätodellinen olo.

Vakuutusyhtiö Jos sentään korvasi 2 eläinsairaalareissua. No ei hätää Jos, lisää laskuja on tulossa.