Vastauksia

Patologin vastauksessa ei tullut ikäviä eikä hyviä yllätyksiä. Kasvain oli edelleen rauhallinen low grade eikä vartijaimusolmukkeessa ollut kasvainta, mutta leikkeen reunat eivät ole puhtaat. Tarkoittaa sitä, että kasvainta ulottuu reunaan, siellä näkyy mikrometastaaseja. Tästä kirurgi varoittikin jo leikkauksen jälkeen. 2 cm marginaalia ei vaan syvyyssuunnassa saanut. Uusimisriskin pitäisi olla pieni, mutta siellä on nyt kuitenkin kasvainsoluja ja ne menevät lihastasolle, joten jatkohoitoa suositellaan. 

Maailmalla eniten käytetty jatkohoito on sädetys näissä tilanteissa. 300 koiran tutkimuksessa on tutkittu koiria, joilla on low-grade-mastsolukasvain, jota ei ole saatu poistettua täydellisesti. Sädetyksen jälkeen koirilla, joilla mastsolukasvain oli ihossa, 6,6 %:lla koirista kasvain uusi keskimäärin 526 päivän kohdalla, ilman sädetystä 36 %:lla. Näistä koirista 19 % kuoli mastsolukasvaimeen. Ihonalaisista mastsolukasvaimista uusi 0 % ja ihonalaiseen mastolukasvaimeen kuoli 7 % koirista. Giblillä on ihonalainen kasvain. Luvut ovat sellaisia, että en voi olla antamatta Giblille tilaisuutta. 

Sädetyksen haittoja on akuutisti enimmäkseen ihon paikallisreaktiot (61 % koirista), pidemmällä aikavälillä voi tulla muutakin (36 %:lle), riippuen mm. sädetyksen kohteesta, onko lähellä limakalvoja, sydän tms. Sytostaatteja käytettäisiin, jos kasvain olisi levinnyt tai high-grade.

Seuraava etappi on suomalainen onkologi ensi perjantaina, jos en saa klikattua peruutusaikaa sitä ennen. Gibli on hyvin satunnaisesti yskinyt toukokuisen kennelyskän jälkeen, ehkä pari kertaa viikossa, joten keuhkot on hyvä kuvata, vaikka mastsolukasvain ei keuhkoihin yleensä leviäkään, mutta siellä on imusolmukkeita.  

Käsittääkseni sädetys on hyvä aloittaa heti, kun haava on parantunut. Sädetyksen kesto on viikosta 5 viikkoon, riippuen siitäkin, onko tavoite parantava vai palliatiivinen. Lähimmät paikat on saamani listan mukaan Hannoverissa. Harmi, että saksaa tuli aikoinaan luettua vain 2 vuotta. Töideni selvittely on kesken. Jos sädetys toteutuu, pitää vuokrata asunto. Mietin lentämistä kohteeseen, mutta tulen tarvitsemaan perillä auton enkä ole varma, miten Gibli pärjäisi lentokoneessa. Paluumatka lentäen voi olla kolmas ongelma, jos/kun tulee komplikaatioita. Täytyy sanoa, että kaiken kaikkiaan suunnittelisin mieluummin oikeaa lomaa tai kisamatkaa kuin sädehoitomatkaa. Kaikki on kuitenkin vielä auki. Odotan nyt onkologin kannan.

En nukkunut kovin hyvin viime yönä. Nämä uutiset järkyttävät, vaikka niihin olisin kuinka valmistautunut. Gibli käy sääliksi. Ei ole yhden käden sormien laskettavissa ne kerrat, kun olen kironnut myöhästyneen diagnostiikan.

Poistin tänään tikit imusolmukealueelta. Haava on siisti. Laitoin Giblille korkeakauluksisen paidan, jottei saa raavittua haavaa rikki, jos kutka iskee. Pissareissujen annan kestää jo 5 minuuttia.

9. ja 10. leikkauksen jälkeinen päivä (ke ja to)

Olen herännyt parina yönä siihen, että Gibli on "maiskutellut". Ei siis varsinaisesti maiskutellut, mutta kieli tarttuu kitalakeen. Ilmalämpöpumpulla on varmaan osansa. Olen ottanut kuonokopan pois ja antanut Giblin juoda. Tötterön kanssa juominen ei onnistuisi sen paremmin, jos joku nyt sitä miettii.

Suihkussa käydessäni Gibli riisui itsensä noista "pinteleistä", jotka pitävät hihoja paikallaan. Eilisaamuna Gibli oli ilman paitaa. Harmittaa, etten nähnyt öistä riisumisoperaatiota. Tarkoittaa sitä, että yksin ei tee mieli jättää pidemmäksi aikaa.

Edelleen Gibli on minimiliikunnalla. Olen vaihtelun vuoksi ajanut välillä 2 minuutin päähän, missä Gibli saa katsella maailman menoa. Tien toisella puolella on uimapaikka, minne Gibli haikailee. Kauemmas ei tee mieli ajaa, koska Gibli halua istua autossa ja se vastaisi tasapainotyynyllä taiteilua.

Tämä on todellakin erilaista. Liikuntani on jäänyt minimiin. Ei huvita käydä poimimassa mustikoita, koska puuttuu koirakaveri. Kävin pikaisesti uimassa. Jätin Giblin kotiin kuonokoppa päässä, peitin sohvan kompostikehikoilla. Kuonokoppa on vinttarimallinen, joten siinä mahtuu suu aukeamaan. Uimarannalle mennessä aloin miettiä, jos Gibliä alkaakin oksettaa eikä saa suutaan tarpeeksi auki? Tuli pikainen uimareissu. Huokaisin helpotuksesta, kun kaikki oli kotona kunnossa.

Jatkohoito on auki. Se riippuu patologin vastauksesta. Jos 1-3 kk hoito tuottaa hyvää elämää pitkään, hoidatan Giblin. Joka kerta kun koirani on kuollut, on iskenyt niin hirveä ikävä ja itsesyytökset, että haluan niitä välttää niin pitkälle kuin se koiran etu huomioiden on järkevää. Sytostaatteja annettaisiin ilmeisesti 3 kk, jos noudatetaan normaalia protokollaa. Käsittääkseni niitä annetaan koirille vähemmän kuin ihmisille, jolloin sivuvaikutukset ovat vähäisempiä. Sädetys on hyvä mastsoluihin, mutta vaikuttaako siitä tuleva arpi liikaa toiminnallisesti? Jos tulee hyviä yllätyksiä: kasvain on yhä low grade eikä sitä ole vartijaimusolmukkeessa ja marginaalit ovat riittävät, silloin seuranta riittänee. Pelkään, että on realismia odottaa muuta kuin hyviä yllätyksiä.