14-15/15 sädetykset

Ei tästä taaskaan mitään harkittua koostetta tule, mutta kirjoitan tunnelmia ylös. 

On jäänyt mainitsematta, että asuimme kolmannessa hotellihuoneessa lauantaista alkaen. Ensimmäisen ilmastointilaitteen kondenssiveden poistopumppu piti kovaa ääntä, toinen huone oli ihan receptionin vieressä ja sinne kantautui ravintolasta meteliä kahteen otteeseen keskellä yötä. Onneksi receptionissa oli ymmärtäväinen ihminen. Tämä kolmas huone oli rauhallisin. Nautimme näkymistä ja parvekkeella olemisesta.

Maanantai oli hyvin kesäinen ja lämmin iltaan saakka. 

Giblille piti jälleen asettaa kanyyli. Pääsin takahuoneeseen mukaan. Ensin Gibli rauhoitettiin lihakseen. Kanyyli laitettiin säteilytysjalkaan, koska se oli ainut jalka, missä oli vielä käyttökelpoisia laskimoita. Ensimmäisellä ei tämäkään kanyyli vetänyt, joten toinen laitettiin vähän korkeammalle, ei kuitenkaan säteilytyskenttään. Se kanyyli toimi. Reilun vartin päästä Gibli palasi, oli aivan tööt tuplanukutuksen jäljiltä. Laitoin Giblin pedin parvekkeelle. Gibli sai nukkua pois pöhnäänsä vieressäni.

Illemmalla ajoin Giblin kanssa Utrechtiin vastaan ystävääni, joka lensi Helsingistä Amsterdamiin ja tuli junalla Utrechtiin. Piipahdimme nopeasti keskustassa, jotta hän näkisi kaupungista edes vilahduksen. Sitten kävimme hiekkadyyneillä, jotta hän näki nekin ja selkiintynyt Gibli sai vähän liikuntaa.

Tiistaina satoi kunnolla, koko päivän, ensimmäistä kertaa koko Hollannissa oloni aikana. Pakkasimme auton ja ajoimme eläinsairaalaan. Nyt Gibli ei olisi halunnut enää hypätä autosta parkkipaikalle lainkaan. Tämä kerta vielä, Gibli.

Säteilytykseen odottamassa.

Jälleen olin Giblin mukana takahuoneessa. Onneksi kanyyli veti ja Gibli pääsi yhdellä nukutuksella. Säteilytyksestä Gibli palasi tämä kortti kaulassaan. Liikuttavaa. 

Vein Giblin autoon toipumaan nukutuksestaan. Sinne tuli minulle uusi onkologi. Koska Gibli oli sen verran virkku, sai matolääkkeen ekinokokkia ym. mönkiäisiä vastaan. Sitten Gibli sai jäädä autolle ja keskustelin onkologin kanssa. Pääasiat:

• Syöpä voi uusia kolmella lailla: paikallisesti, etäpesäkkeinä tai uutena mastsolukasvaimena, koska koiralla on niihin alttius.
• Giblin iho on kestänyt yllättävän hyvin. Jos olisi hankala reaktio, se näkyisi jo. Jos iho ei pahene 5-6 vrk kohdalla, se ennustaa sitä, että selvisimme vähällä. 20 % koirista selviää vähillä ihoreaktioilla. Joka tapauksessa on tärkeää, että Gibli ei saa nuoltua mahdollista ihoreaktiota. Hain maanantaina apteekista Metacamit ja gabapentiinit, joita aloitan, jos Gibli on kipeän oloinen jollakin tavalla. Itse iholle ei tarvitse laittaa mitään. Hunaja on se, mitä käytetään eniten, mutta ei kannata käyttää, jos koira haluaa sitä nuolla. Jos iho tulehtuu, antibiootti.
• Gibli on todennäköisesti väsyneempi vielä muutaman (?) viikon, koska unilääkkeitä on elimistössä vielä pitkään. Kannattaa kuulostella koiran jaksamista mm. ulkoiltaessa.
• Seuranta on 3 viikon kuluttua. Sen jälkeen seurannat Suomessa kuukausien tai vuoden kohdalla. Ei ole tarkkaa protokollaa eikä kukaan tietenkään valvo, miten niitä noudatetaan. Mutta jos koiralle tulee jotakin uutta, kuuluu käydä lääkärissä. (Kts. ensimmäinen kohta.)
• Jatkossa meihin voidaan olla yhteydessä tutkimusmielessä. Tässä kohtaa olin erityisen iloinen, että olimme hoidossa yliopistosairaalassa. Hoito tuntui muutenkin vilpittömältä ja koiran parasta ajattelevalta eikä rahan nyhtämiseltä.
• Lopulta lääkäri kätteli ja toivoi kuulevansa kuulumisia. Kiitin jälleen mahdollisuudesta päästä heille hoitoon.

Sitten kävelin autolle vähän haikein tunnelmin. Näytin ihmisseuralaiselleni 15 parkkikortin pinkkaa ja kerroin, kuinka ensimmäisen parkkilipun saatuani päätin säästää jokaisen. Sitten lähdimme ajamaan vesisateessa kohti Saksaa. Niin se syksy tuli Hollantiinkin.