Toipilaan kanssa elämistä

Ihoreaktio on laajentunut, kuten "pitikin". Onpahan varmaa se, että koira ei saanut plasebo-valohoitoa. En toki valohoitoa oikeasti epäillytkään.

Olen pitänyt palovammassa 2 x vrk:ssa keittosuolahaudetta, josta Gibli pitää. Suihkuttelin vamma-alueelle alkuun Vetramilia, mutta en kestä sitä hajua enää itse. En tiedä, paljonko se ottaa koiran nenään. Ostin apteekista ihmisille tarkoitettua manuka-hunajapitoista steriiliä voidetta, joka ei haise. 

Aamulla Gibliä kiinnosti vamma-alue vimmaisesti. Siitä irtosikin 1 x 2 cm ihoa tai rupea. En tiedä, koskiko Gibliin. Laitoin keittosuolahauteen, mikä rauhoitti Giblin heti. Sitten laitoin uutta hunajavoidetta. Sen ongelma on se, että koira voi innostua sitä nuolemaan. Gibli rauhoittui selvästi operaation jälkeen eikä ole sen jälkeen haavaan juuri vilkaissutkaan. Hunaja varmaan suojaa pintaa niin, ettei se arista. Hunajahimoa koirallani ei näytä olevan.

Kävimme päivällä kävelyllä. Gibli olisi taas jaksanut pidempään kuin reilu puoli tuntia. Illemmalla jumppasin Giblin kevyesti ihan jotakin tehdäksemme. Tehtävä oli siis seisoa kahdella tasapainotyynyllä, kun syötin nameja. Toinen tehtävä oli takajalkakyykyt 2 x 3 toistoa. Valitsin tehtävät niin, että ne eivät rasittaisi etujalkaa enempää kuin normaali liikunta.

Iltalenkillä Gibli linkutti lievästi. Siitäkin sanottiin etukäteen. Iltalenkistä tuli 4 minuutin mittainen. Käännyttiin heti takaisin, kun oli saatu asiat tehtyä. Jäin miettimään, tehtiinkö sittenkin jotakin liikaa.

***

Gibli leikattiin tasan 2 kuukautta sitten. Alkuaika oli järkyttävää kipeän ja käytännössä liikuntakyvyttömän koiran kanssa, koska vielä tiesi, että se ei siihen tule loppumaan. Uutiset olivat huonoja ja heti leikkauksen jälkeen oli selvää, että jatkohoitoa tarvitaan. Nyt sädehoidon jälkeen ennuste on yhä epävarma.

Palovamman nuolemisen estämiseksi on pidettävä kuonokoppaa silloin, kun koira ei ole silmän alla. En ole varma, saako Gibli suunsa aivan auki, jos on pakko oksentaa, joten en voi jättää Gibliä yksin. Sisällä ollessamme olemme samassa huoneessa. En poistu asunnosta ilman Gibliä. Öisin nukkuessani Giblillä on koppa. Oletan herääväni yöllä, jos yökkäys alkaa. Luulen, että kaikki koiranomistajat ovat herkistyneet siihen ääneen.

Metsässä Gibli on pidettävä hihnassa, kunnes palovamma on kunnossa. Gibli rakastaa liikaa sammaleessa piehtarointia, jotta iho sitä nyt kestäisi. Koira onneksi pääsee autohäkkiin ja pois jo itsekseen ja liikkuu aika normaalisti. 

Paita on päällä koko ajan. Palovamma erittää kudosnestettä. Pesukierrätyksen vuoksi vaatteita on kolme: 1 urheilupaitani, 1 Giblin college ja 1 medical sleeve. Ne eivat saa hangata ihoa tai puristaa kainalosta. Medical sleeve on vähän liian kapea palovammakohdasta. Hiha pääsee myös kiertymään. Rapsuttaminen onnistuisi.

Medical sleeve