Vastauksia

Patologin vastauksessa ei tullut ikäviä eikä hyviä yllätyksiä. Kasvain oli edelleen rauhallinen low grade eikä vartijaimusolmukkeessa ollut kasvainta, mutta leikkeen reunat eivät ole puhtaat. Tarkoittaa sitä, että kasvainta ulottuu reunaan, siellä näkyy mikrometastaaseja. Tästä kirurgi varoittikin jo leikkauksen jälkeen. 2 cm marginaalia ei vaan syvyyssuunnassa saanut. Uusimisriskin pitäisi olla pieni, mutta siellä on nyt kuitenkin kasvainsoluja ja ne menevät lihastasolle, joten jatkohoitoa suositellaan. 

Maailmalla eniten käytetty jatkohoito on sädetys näissä tilanteissa. 300 koiran tutkimuksessa on tutkittu koiria, joilla on low-grade-mastsolukasvain, jota ei ole saatu poistettua täydellisesti. Sädetyksen jälkeen koirilla, joilla mastsolukasvain oli ihossa, 6,6 %:lla koirista kasvain uusi keskimäärin 526 päivän kohdalla, ilman sädetystä 36 %:lla. Näistä koirista 19 % kuoli mastsolukasvaimeen. Ihonalaisista mastsolukasvaimista uusi 0 % ja ihonalaiseen mastolukasvaimeen kuoli 7 % koirista. Giblillä on ihonalainen kasvain. Luvut ovat sellaisia, että en voi olla antamatta Giblille tilaisuutta. 

Sädetyksen haittoja on akuutisti enimmäkseen ihon paikallisreaktiot (61 % koirista), pidemmällä aikavälillä voi tulla muutakin (36 %:lle), riippuen mm. sädetyksen kohteesta, onko lähellä limakalvoja, sydän tms. Sytostaatteja käytettäisiin, jos kasvain olisi levinnyt tai high-grade.

Seuraava etappi on suomalainen onkologi ensi perjantaina, jos en saa klikattua peruutusaikaa sitä ennen. Gibli on hyvin satunnaisesti yskinyt toukokuisen kennelyskän jälkeen, ehkä pari kertaa viikossa, joten keuhkot on hyvä kuvata, vaikka mastsolukasvain ei keuhkoihin yleensä leviäkään, mutta siellä on imusolmukkeita.  

Käsittääkseni sädetys on hyvä aloittaa heti, kun haava on parantunut. Sädetyksen kesto on viikosta 5 viikkoon, riippuen siitäkin, onko tavoite parantava vai palliatiivinen. Lähimmät paikat on saamani listan mukaan Hannoverissa. Harmi, että saksaa tuli aikoinaan luettua vain 2 vuotta. Töideni selvittely on kesken. Jos sädetys toteutuu, pitää vuokrata asunto. Mietin lentämistä kohteeseen, mutta tulen tarvitsemaan perillä auton enkä ole varma, miten Gibli pärjäisi lentokoneessa. Paluumatka lentäen voi olla kolmas ongelma, jos/kun tulee komplikaatioita. Täytyy sanoa, että kaiken kaikkiaan suunnittelisin mieluummin oikeaa lomaa tai kisamatkaa kuin sädehoitomatkaa. Kaikki on kuitenkin vielä auki. Odotan nyt onkologin kannan.

En nukkunut kovin hyvin viime yönä. Nämä uutiset järkyttävät, vaikka niihin olisin kuinka valmistautunut. Gibli käy sääliksi. Ei ole yhden käden sormien laskettavissa ne kerrat, kun olen kironnut myöhästyneen diagnostiikan.

Poistin tänään tikit imusolmukealueelta. Haava on siisti. Laitoin Giblille korkeakauluksisen paidan, jottei saa raavittua haavaa rikki, jos kutka iskee. Pissareissujen annan kestää jo 5 minuuttia.

9. ja 10. leikkauksen jälkeinen päivä (ke ja to)

Olen herännyt parina yönä siihen, että Gibli on "maiskutellut". Ei siis varsinaisesti maiskutellut, mutta kieli tarttuu kitalakeen. Ilmalämpöpumpulla on varmaan osansa. Olen ottanut kuonokopan pois ja antanut Giblin juoda. Tötterön kanssa juominen ei onnistuisi sen paremmin, jos joku nyt sitä miettii.

Suihkussa käydessäni Gibli riisui itsensä noista "pinteleistä", jotka pitävät hihoja paikallaan. Eilisaamuna Gibli oli ilman paitaa. Harmittaa, etten nähnyt öistä riisumisoperaatiota. Tarkoittaa sitä, että yksin ei tee mieli jättää pidemmäksi aikaa.

Edelleen Gibli on minimiliikunnalla. Olen vaihtelun vuoksi ajanut välillä 2 minuutin päähän, missä Gibli saa katsella maailman menoa. Tien toisella puolella on uimapaikka, minne Gibli haikailee. Kauemmas ei tee mieli ajaa, koska Gibli halua istua autossa ja se vastaisi tasapainotyynyllä taiteilua.

Tämä on todellakin erilaista. Liikuntani on jäänyt minimiin. Ei huvita käydä poimimassa mustikoita, koska puuttuu koirakaveri. Kävin pikaisesti uimassa. Jätin Giblin kotiin kuonokoppa päässä, peitin sohvan kompostikehikoilla. Kuonokoppa on vinttarimallinen, joten siinä mahtuu suu aukeamaan. Uimarannalle mennessä aloin miettiä, jos Gibliä alkaakin oksettaa eikä saa suutaan tarpeeksi auki? Tuli pikainen uimareissu. Huokaisin helpotuksesta, kun kaikki oli kotona kunnossa.

Jatkohoito on auki. Se riippuu patologin vastauksesta. Jos 1-3 kk hoito tuottaa hyvää elämää pitkään, hoidatan Giblin. Joka kerta kun koirani on kuollut, on iskenyt niin hirveä ikävä ja itsesyytökset, että haluan niitä välttää niin pitkälle kuin se koiran etu huomioiden on järkevää. Sytostaatteja annettaisiin ilmeisesti 3 kk, jos noudatetaan normaalia protokollaa. Käsittääkseni niitä annetaan koirille vähemmän kuin ihmisille, jolloin sivuvaikutukset ovat vähäisempiä. Sädetys on hyvä mastsoluihin, mutta vaikuttaako siitä tuleva arpi liikaa toiminnallisesti? Jos tulee hyviä yllätyksiä: kasvain on yhä low grade eikä sitä ole vartijaimusolmukkeessa ja marginaalit ovat riittävät, silloin seuranta riittänee. Pelkään, että on realismia odottaa muuta kuin hyviä yllätyksiä.

6. ja 8. leikkauksen jälkeiset päivät (su-ti)

Su-iltana päästiin eroon oranssista koko jalan mittaisesta kääröstä. Se helpotti välittömästi ulkoilua, koska raaja pääsi taipumaan eikä jalkaa tarvinnut paketoida ulos. 

Seuraavana aamuna tassu oli turvoksissa kudosnesteestä, mutta hellällä tassun pumppauksella turvotus väheni. Gibli kiinnostui haavasta tai sen ympäristöstä. Varmaan kasvava turkkii kutittaa. Joka tapauksessa jouduin laittamaan kuonokopan aina, kun en ollut vieressä vahtimassa eli yöksi. Viime yönä heräsin siihen, että Gibli istui ja lipoi huuliaan tai kuonokoppaansa eikä suostunut makuulle. Yöt Gibli on omalla makuualustallaan sänkyni vieressä. Nukuskelin sitten Giblin vieressä pedillänsä niin, että Gibli oli ilman kuonokoppaa pää olkavarteni päällä. Olen niin herkkäuninen, että arvioin herääväni, jos Gibli siitä liikahtaa. Näin saatiin jotenkin nukuttua aamuun. Tötterö päässä Gibli ei kykene nukkumaan laisinkaan.

Tänään pissatuksella, edelleenkin saa siis kävellä vain "pissapuulle" ja takaisin, Gibli olisi vetänyt. Liikkumisesta ei huomaisi, että mitään lihasta ja muita olan osia olisi ikinä vietykään. En toki vetämistä sallinut.

Tällä viikolla tulee varmaan patologin vastaus. 

Päiväunilla. Takana näkyy viime yön sänkyni.

3. - 5. leikkauksen jälkeiset päivät (to - la)

Olen päässyt vähentämään tramadolia. Alun perin sitä meni 3 tablettia päivässä, nyt määrä on laskenut ½ x 2:een. Perjantaina pystyin käyttämään Giblin yksin pissalla. Gibli pystyy kävelemään sen verran paremmin. Kannan yhä portaissa ja katukiveysten yli. Gibli auttaa hellyttävästi takatassuillaan tukemalla niitä reisiini ja ponnistamalla askelteni tahdissa.

Yöllä olen pitänyt vielä kuonokoppaa, jottei neiti ala askarrella. Pidän koppaa myös, jos vaihdan yksin siteitä, jottei koira vaan nuolaise haavaa. Perjantaina kävin suihkussa siteiden vaihtamisen jälkeen. Palattua oli kipsinalusvanuja ja haavasidoksia matolla. Töpöttelin haavan yläosan Vetericynillä (sitä saatiin putsaamista varten) ja paketoin haavat uudelleen. Lauantaina haava näytti onneksi siistiltä yhä. Tässä on videota siteiden vaihdon jälkeen. Gibli ottaa ne rauhallisesti.

Eilen Gibli jäi ensimmäisen kerran vajaaksi tunniksi yksin. Kävin syömässä keskustassa italialaista jäätelöä. Laitoin Giblille kuonokopan. Sohvan eteen asettelin kompostikehikkoa. Palattua kaikki oli kunnossa. 

Menin katsomaan mastsolukasvaimen ulkomaisia hoitosuosituksia. Jäi kamala olo, isku suru ja ahdistus sekä sääli viatonta koiraa kohtaan. Muuten olen yhä turta ja mietin, kuinka elämä muuttui.

Puoliksi ajeltu sydänmerkki.

2. leikkauksen jälkeinen päivä (ke)

Systeemi on muodostunut sellaiseksi, että lähellä asuva miesystäväni on ajanut tänne 3 x päivässä auttamaan, kun käytän Gibliä pissalla. Koko ajan hän ei ole voinut olla täällä, koska Gibli haluaa olla aktiivinen seuraneiti eikä jalkaa nyt saa rasittaa liikaa. Eilen miesystävä katsoi Gibliä pari tuntia. Kävin poimimassa vähän mustikoita ja paluumatkalla apteekissa. Gibli ei ollut nukkunut sinä aikana ollenkaan, ja nukkuikin sitten miltei loppupäivän. Illalla ajoimme autolla isomman nurmikon laitaan, missä Gibli sai pari minuuttia tuoksutella kesän tuoksuja ja tehdä asiansa.

Ulkoiluvarusteet

Lääkkeinä menee nyt tramadoli, esomepratsoli ja profylaktinen antibiootti kolmannen päivän. Tulehduskipulääkettä ei aloitettu närästyksen vuoksi. Leikannut kirurgi pitää hyvää huolta ja seuraa haavaa valokuvistani. Askartelin suojan putkiharsosta haavan päälle. Tuo "ulkoilupaita" on liian lämmin sisällä.

Herään yhä suruun ja huoleen. On elämä ennen syöpää ja elämä Giblin syöpädiagnoosin jälkeen. 

Ajattelen myös harrastuksiani. Agility on ollut elämässä vuodesta 2009. Se on rytmittänyt viikkoja ja viikonloppuja, ja tarjonnut tekemistä sekä keholle että aivoille. Nyt minulla on kisa- ja treenikassi huoneen nurkassa, kännykässä ja tietokoneella linkkejä eri agilityaiheisiin sivustoihin ja autossa kisatavaroita (kengät, varakengät jne.). Mietin varsin ristiriitaista suhtautumistani agilityyn jo kisa-aikana. Se on niin valtavan tuloskeskeinen laji. Toisaalta se tarjoaa onnistuessa euforiaa. Gibli tarjosi euforiaa niin paljon, että kisakirja tuli miltei täyteen. Jos jatkan lajia, pentua en nyt voi ottaa. Olen pohtinut lainakoiraa. Tarjoaako toisen koiran kanssa harrastaminen sitä, mitä haluan? En tiedä. Mitä muuta sitä harrastaisi? Jotakin jumppaa kuten joskus muinoin? Mutta siitä puuttuu jotakin. Jos Gibli toipuu johonkin kuntoon, koiratanssi? Hoopers? En jaksa nyt ajatella enempää.

Leikkauspäivä (ma) ja 1. leikkauksen jälkeinen päivä (ti)

Tästä ei nyt tule mitään loppuunsa hiottua tekstiä, koska en jaksa. Kunhan laitan ylös. 

Gibli leikattiin maanantaina. Kirurgin puhelu oli asiantunteva, myötätuntoinen ja pohdiskeleva. Kasvain oli kasvanut lihasten väliin, syvemmälle kuin oli ennakkolta ajateltu. Jos se olisi rajautunut lihasfaskiaan, olisi kalvon poistaminen riittänyt syvyyssuunnassa. Nyt yksi tricepsin lihas poistettiin. Kirurgi (Giblin ja minun onneksi Anu Saikku-Bäckström) leikkasi sen mitä pystyi. Makroskooppisesti hän sai pois kaiken kasvaimelta näyttävän, mutta tavoiteltuja turvamarginaaleja ei saatu. Etujalasta ei voi viedä kaikkea. Vartijaimusolmuke poistettiin. Patologin vastaus tulee 2 viikon sisällä. Täytyy varautua jatkohoitojen tarpeeseen: sytostaatit tai sädehoito (ulkomailla, muistaakseni Saksassa). Yksi vaihtoehto on seurantakin, patologin tuloksesta riippuen.

Minua sieppaa se, että Giblin patti on ultrattu 3 kertaa: syksyllä 2021 ja alkuvuodesta 2022 kahden eri lääkärin toimesta ja selvästikin urheilukoiran vaivana. Ohutneulanäyte siinä vaiheessa, kun patti oli 0,5 cm, olisi tuottanut aivan erilaisen lopputuloksen. Tuolloin oli myös tiedossa, että patin koko vaihtelee, mikä nyt valistuksen saatuani kuuluu mast-solukasvaimen luonteeseen. Että jos siellä nyt jollakin lukijalla on koira, jolla on patti, niin vaatikaa ohutneulanäyte. Neulanäytteen voi ottaa rauhoittamatta, kun ei se koiraan juurikaan satu. Minä en tajunnut sitä vaatia enkä jälkiviisaanakaan ole sitä mieltä, että minun hommiin olisi erotusdiagnostiikka kuulunut. Nyt elin väärässä turvallisuudentunteessa, hoitona faskiaterapia ja tarvittaessa kylmä. Ja kuinka monta kertaa olen sanonut eri fysioterapeuteille, että tutkittu on, patti ei ole jänteessä vaan faskiassa. Koiraparka on juossut agilitykisoja nämä vuodet kasvain jalassaan. Kun patti hiljalleen alkoi kasvaa eikä enää välillä kadonnut, ajattelin "nestepatin" iän myötä venyvän. Vaikea on päästä ikinä näistä itsesyytöksistä.

Gibli oli haettaessa vahvasti lääkitty. Koira käveli omilla jaloillaan, mutta nostin syliini. Autoon kantaessa olin pillahtaa itkuun itsekin, mutta enimmäkseen olin vain turta uutisista. Ensimmäisenä yönä en juuri nukkunut, valvoskelin lattialla koiraraasuni vieressä, Tuli ajatuksia kiikuttaa koira ultranneille lääkäreille, että tässä olisi teille nyt vähän hoidettavaa. Että tämä viaton koira maksaa tämän elämänlaadullaan ja hengellään. Eilinen meni sumussa univelastakin johtuen. 

Liikunnan täytyy olla minimissä ensimmäiset 2 viikkoa ja sitä seuraavat 2 viikkoa yhä varsin minimissä. Kannan Giblin pissalle ja takaisin. Oli vaikea kantaa koiraa, jonka etuosa aristi kovasti. Kun katsoin paketoitua ja uikuttavaa koiraa, säälitti ja harmitti niin, etten tiennyt, miten päin olisin. Alemmassa kuvassa näkyvä oranssi side on koko raajan mittainen, jotta raaja ei turpoa. Sen saa viikon kuluttua pois. Harmi on se, että se tekee koko jalan tönköksi. Kaveri sanoi sen muistuttavan pesäpallomailaa, mikä sai väkisinkin hymyn häivähtämään.

Leikkauksesta kotiin tultua

Matkapaketti riisuttuna

Tiistaina Gibli voi paremmin. Kantaminen sujui jo hyvin. Tramadoli auttoi kipuun, mutta ei sekoittanut Giblin päätä. Iltapäivällä Giblille tuli 2 närästyskohtausta, jolloin koira nuoli kaikkea ja nieli ilmaa. Soitin eläinlääkäriasemalle ja ajattelin, että mahalaukun kiertymä tästä enää puuttuikin. Onneksi tilanne ei eskaloitunut sen pahemmin, vaan meni ohi Pepcidillä, esomepratsolilla, asidofiluspiimällä ja pienellä ruoka-annoksella. Tänään olen jatkanut ruuan antamista 3 x päivässä.

Omassa päässäni kulkee hajanaisia ajatuksia tulevaisuudesta. Enimmäkseen olen ollut turta. Eläinlääkäristä lähtiessä ajattelin vaan, että se en voi olla minä, joka tässä kuuntelee syöpäsairaan koiran jatko-ohjeita. Että 3 viikkoa sitten oltiin menossa SM-kisoihin ja nyt ollaan tässä. Haaveillaan siitä, että syksyllä päästään metsäkävelylle. Olen varmaan yhä enimmäkseen sokkivaiheessa. Aivot joutuvat piirtämään tapahtunutta todeksi yhä uudelleen.

Odotusta

Kun Giblin diagnoosi tuli, toivoin vaan, että saan koiran leikkauspöydälle. Siihen sisältyi mahdollisuus, että on jotakin tehtävissä.

Viikko on eletty koira pumpulissa, jottei tulisi mitään, mikä estäisi huomisen leikkauksen. Riehumiset ja uimiset on kielletty, jotta kasvain ei turpoa. Giblin olisi voinut ottaa metsään hihnassa syömään mustikoita, En uskalla, jotta ei kyy pure tms. Itse kävin poimimassa mustikoita, annoin niitä Giblille kotona.

Onhan tämä edelleenkin hirveä järkytys. Seuraavaksi jännitän leikkauksesta selviämistä, patin levinneisyyttä ja mikä patin lopullinen pad on.

Voi rakas Gibli.

Kirurgilla

Mietin, miksi kirjoitan tätä näin avoimesti. Ehkä joku saa selostuksesta vertaistukea koiransa mastsolukasvain-ahdistukseen?

Lauantai-iltana sattui silmääni mastsolukasvainjuttu, josta jäin käsitykseen, että vain jyväskyläläisellä eläinlääkäriasemalla on laite, jolla tehdään vartijaimusolmuketutkimuksia. Mainittakoon tässä välissä, että kun tulee syöpä tai tulehdus, imusuonet kuljettavat materiaalia imusolmukkeisiin. Nämä imusolmukkeet eivät välttämättä ole ne lähimmät. Varsinkin syövässä olisi hyvä tietää, mikä on oikea vartijaimusolmuke, jotta juuri se poistetaan ja tutkitaan. Sen poistamisella voi saada imusolmukkeeseen edenneen syövän pysäytettyä. Imusolmukestatus vaikuttaa myös jatkohoitoon. Sunnuntaina mietin, miten minulle suositeltiin helsinkiläistä kirurgia, joka arvaamalla valitsee imusolmukkeen. Olin katsonut hänen leikkauskertomuksiaan, jotka olivat vakuuttavia. Tuli valtavan ristiriitainen olo: ilkeänkö sanoa, että anteeksi vaan, että olet varmasti hyvä, mutta haluan oikean imusolmukkeen tutkittavaksi.

Kirurgi oli ystävällinen ja selkeä. Hän totesi heti alkuun, että olisi hyvä tehdä vartijaimusolmuketutkimus. Huokaisin helpotuksesta. Sen pystyi tekemään heillä. Hän kertoi mastsolukasvaimesta, sen oireista ja ennusteesta. Mastsolukasvain erittää mm. histamiinia. Se lisää riskiä mahasuolikanavan haavaumiin. Niissä verikokeissa, joiden vastauksesta ei kerrottu ja jotka sain jälkikäteen tilattua, oli eosinofiilit koholla, mitä mastsolukasvain voi tehdä myös. Sitten Gibli otti lyhyet unet. Tänä aikana tehtiin jodilla vartijaimusolmuketutkimus. Giblin imusolmuke sijaitsi lavan edessä, josta pystyi ottamaan näytteen samalla. Toisena vaihtoehtona olisi ollut kainalo, mistä näyte olisi voitu ottaa vasta leikkauksessa. 

Kasvain yleensä turpoaa tästä tutkimuksesta. Gibli sai jo tutkimuksen aikana antihistamiinia ja kortisonia. Kotiin tuli antihistamiini isolla annoksella ja vatsansuojalääke famotidiini leikkaukseen saakka. Nyt ei saa juosta vapaasti tai uida eikä kasvainta kosketella, jotta se ei turpoa. Leikkaus on hankalampi, jos kasvain on turpeana. Leikkausaika sovittiin ensi maanantaiksi.   

Illalla tuli sähköpostissa imusolmukevastaus: normaali imusolmuke, ei mastsoluja tai eosinofiileja. 

Yksi vastaus lisää

Perjantai-iltana minulle soitettiin. Maanantaille oli tullut kirurgille peruutusaika. 

On tuntunut siltä kuin eläisi painajaista, joka ei lopu ikinä, vaan jatkuu herättyä.

Tänään tuli sähköpostia, että Giblin maksan ja pernan ohutneulanäytteiden vastaukset olivat tulleet. En pystynyt avaamaan viestiä heti, vaan vajaan tunnin päästä. Mastsolukasvaimeen viittaavia muutoksia ei todettu. Tuli kylmät väreet ja itketti samaan aikaan.

Menemme siis huomenna kirurgin arvioon. 

Jos-vakuutus

Kun näitä eläinlääkärikuluja on kertynyt ja lisää tulee, tarkistin lauantaina Giblin vakuutuksen ehtoja. Että onneksi on vakuutusturva ja että montakos tonnia per vuosi vakuutus korvaakaan. 

If-vakuutus v. 2025: Enimmäiskorvausmäärä vakuutuskaudessa (1 vuosi) on 1 445 euroa. Omavastuu on 35 prosenttia korvattavista kustannuksista. Eläinlääkärikuluihin sisältyy kuntoutusturva, jonka enimmäiskorvausmäärä vakuutuskaudessa on 300 euroa. Henkivakuutus 723 euroa. Vakuutusmaksu 730,96 euroa vuodessa. 

Aloin miettiä, olenko ollut oikeustoimikelpoinen vakuutusta ottaessani: kohtalainen vakuutusmaksu ja summat eivät riitä mihinkään. Että olenko oikeasti langennut tällaiseen?

Pyysin v. 2017 vakuutussopimuksen. Alkuperäisesä vakuutussopimuksessa: Enimmäiskorvausmäärä vakuutuskaudessa 2 000 euroa, kuntoutusturva 300 euroa ja henkivakuutus 1 000 euroa. Vuosimaksu 260,81 euroa.

Jonkin sortin "onni" tässä on se, että Giblin vakuutuskausi vaihtuu juhannuksena, joten 2 kesäkuista eläinsairaalareissua menevät edelliseen vakuutuskauteen. 

Enkä sano tätä sillä, että alkaisin rahasta kitistä. Tärkeintä on, että koira säilyisi hengissä. Mutta kannattaa vilkaista niitä summia ja ehtoja vakuutusta ottaessaan. Ei ole reilua se, että alkuperäinen sopimus muuttuu koko ajan epäedullisemmaksi: vakuutusmaksu kolminkertaistuu ja korvaussummat pienenevät. Varsinkaan, kun yli 8-vuotiaan koiran vakuutusta ei pysty siirtämään mihinkään. Toukokuussa ajattelin selvitin asiaa, kun Giblin ienpattia ei korvattu. Alan ymmärtää heitä, jotka jättävät vakuutuksen ottamatta ja maksavat säästyneillä rahoilla, kun jotakin sattuu.

Päivitys: Vakuutusehdoissa lukeekin, että korvausmäärät pienenevät 15 % vuodessa sen jälkeen, kun koira täyttää 7 vuotta. Vakuutuksestahan tulee ihan mahdoton vuosien kuluessa: vakuutusmaksu on korkeampi kuin korvaussumma. 

On piilossa viidakon...

Eilen olimme metsässä, rannalla ja mustikoita syömässä. Minulla on Gibliä jo nyt kova ikävä.

Olen usein kallion päällä miettinyt, että täällä täytyy olla kyitä. Eilen polku laskeutui matalalta kalliolta ja juuri kun olin ponnistamassa kalliolta, polulla olikin sahalaita kiepillä. 

En tiedä, miten se on mahdollista, mutta jarrutin ponnistavalla jalallani, jäkälä luisti alta, kaaduin selälleni ja samalla sudin takaisin päin, jotta en ole käärmeen päällä. Gibli oli jo loikannut käärmeen yli, joten kyy oli välissämme. Käskin koirani olemaan paikoillaan, kutsuin sivukautta luokseni ja kytkin. Kuvasin kyytä vähän. Harmittelin, ettei ollut kunnon kamera mukana. Kyy liikkui aina kohti ja piti päätään ylhäällä, joten edestä päin en halunnut ottaa kuvia läheltä. Eteenhän heikäläiset iskevät.

Tässä on vielä video luikerosta. Puun takana näkyy kallio, jolta olin laskeutumassa. Kyy oli alun perin siis videolla näkyvän puun takana.

 Kotimatka oli luonnollisesti hankala, koska käärmepelossa oli vaikea astua yhtään mihinkään.

Lisäselvityksiä

Hetken huojennus: Giblin patti on low grade, millä on vähemmän metastasoimistaipumusta. (Pessimisti/inhorealisti minussa: Tai ainakin ne solut, jotka osuivat neulaan, ovat low grade.) Ultraäänitutkimuksessa maksa näytti lievästi suurentuneelta, mikä pelottaa. Otettiin ohutneulanäytteet maksasta ja pernasta. Niiden ottaminen ei koske eikä Gibliä tarvinnut rauhoittaa. Kävi sääliksi, miten kiltti ja ystävällinen Gibli jaksaa olla. Näytteet katsoo patologi. Mastsolukasvain on sen verran iso, että poistoa suositellaan kasvainten poistoon erikoistuneelle kirurgille. Saatiin aika tutkimusajalle ensi keskiviikoksi. Jos voisin asiaan vaikuttaa, kippaisin koiran heti leikkauspöydälle. Keskiviikkoon mennessä pitäisi onb-tulosten olla käytettävissä. Keuhkokuvia ei nykysuositusten mukaan oteta. Jos tauti ei ole levinnyt (maksa, perna, imusolmukkeet) ja kirurgi tekee taikatemppunsa, tauti ei juuri vaikuta elinikään. Jos tauti on levinnyt, voi yrittää sytostaatteja.

Giblillä on 3 muuta pientä pattia, jotka tarkistettiin myös. Giblillä on ollut elämänsä aikana talipatteja, jotka ovat aina kypsyneet. Jossakin vaiheessa kyllästyin kiikuttamaan koiran aina eläinlääkärille niiden varmistukseen. Nyt niihin suhtaudun aivan eri lailla. Onneksi kahdessa oli talia, kuten oletinkin. Kolmas oli niin pieni, ettei siitä saatu näytettä. Senkin voi poistaa jatkossa. 

Olen ahdistunut, välillä kauhuissani, enkä saa rauhaa itsesyytöksiltä. On irvokasta, että viikko sitten pelkäsin ontumisen johtuvan jostakin lihas- tai jännevammasta, minkä takia tulisi pidempi tauko agilitysta. 

Onneksi Gibli on oireettoman oloinen: on pirteä, ei linkuta ja ruoka maistuu. Päälle päin ei uskoisi, missä mennään.

Erilainen kesä

Olen yhä kuin puulla päähän lyöty. Oli tarkoitus tänä kesänä käydä metsässä kuten ennenkin, poimia mustikoita ja uida. Katsella uusia paikkoja. Ehkä käydä Yyterissä tai jopa Baltiassa rantoja ihastelemassa. Käydä kisoissa ja nauttia pitkistä kesäilloista. Piti olla pentu kaverina kasvamassa.

Nyt odotan ahdistuneena koevastauksia ja vatsan ultraääntä. Mietin, onko tauti levinnyt. Olen lukenut, mitkä ovat hyviä ja mitkä huonoja ennusmerkkejä. Leikataanko Gibli? Miksi en tajunnut pyytää jatkotutkimuksia aiemmin? Siksikö kennelyskä meni keuhkoihin, että Gibli oli jo sairas? En kestä, että syöpää pursuaa joka suunnasta. Ostanko vielä seuraavan koiranruokasäkin? Harrastanko vielä joskus agilitya? En katso kisatuloksia, livestreamia, kisakalenteria enkä rankingia. Viikonloput ovat tyhjiä. Autossa on paljon koira- ja kisatavaroita. Auton aurinkopeite, varakisakengät, kumisaappaat, itseensä tarttuvaa sidettä, keittosuolasilmätippoja pölyn ja hiekan varalta jne. Miten etuoikeutettu olen ollutkaan, että minulla on ollut kolme kisakykyistä koiraa. Miten upea Gibli on ollut, miten ylpeä olen hänestä ollutkaan! Miten ainutlaatuisen upea luonteeltaan. Kuinka hienoa minusta on ollut kisata malinoisin kanssa.

Saan jotenkin nukuttua. Nukahtamisvaiheessa havahdun Gibli-ajatuksiin. Yöllä herätessä Gibli on heti mielessä. Samoin aamulla. Välillä saan koko sairauden pinnalta painumaan. Siirrän lomaa lisää. Puolipäiväisten töiden avulla pysyn järjissäni. Mietin tuttavia, joilta koira on menehtynyt nuorempana. Olisihan Giblikin voinut kuolla anafylaksiaan. Tai loukata itsensä metsässä. Ehdin monesti sanoa, että 8-vuotiaalle koiralle voi tulla jo vaikka mitä. En minä silti tätä tarkoittanut. Enhän minä ollut varautunut tällaiseen vaihtoehtoon ollenkaan. Olin ajatellut, että meillä on vielä ainakin 7 vuotta aikaa.

Yritän keskittyä yhdessäoloon. Tarjoan Giblille asioita, mistä hän nauttii.

Ikäviä uutisia

Tänään kävimme eläinlääkärissä. Gibli ei enää ontunut eilisiltana eikä eläinlääkärissä. Etsimällä löytyi lopulta aristusta yhden varpaan nuljuluun seudusta. Epäilin itse myös vanhaa olan seudun pattia, joka on vuosia sitten ultrattu kahteen otteeseen viattomaksi ja on hiljalleen kasvanut. Että olisiko se jotenkin revennyt A:n alastulossa. Se ultrattiin ja siellä olikin uutta massaa. Otettiin ohutneulanäytteitä. Sovittiin ensi keskiviikolle vatsan ultraääni aiemman verioksentelun ja -ripulin vuoksi. (Siitä tiistaisesta erikoiseläinlääkäristä ei ole kuulunut mitään.) Ja koska jatkossa todennäköisesti tulee gastroskopia, niin samalla rauhoituksella kuvataan luusto. En halua ylimääräisiä rauhoituksia. Tassu paketoitiin. Ohjeeksi 3 viikkoa 10 min pissakävelyt ja sitten paketti pois. 

Ajattelin kotimatkalla, että on siinä ja siinä, että ehditään kuntoutua agilityn SM-kisoihin elokuun lopulle. Vatsasta ajattelin, että eiköhän se ollut stressin ja heinän syömisen seurausta. Olan patin ajattelin vain suurentuneen iän myötä ja massan olevan hyytynyttä verta tai jotakin sidekudosreaktiota. Pohdin kesäloman siirtämistä elokuulle, koska heinäkuussa se menee hukkaan, kun emme pääse metsään ja uimaan. Peruin osallistumisemme huomisiin SM-kisoihin.

Illalla soitti eläinlääkäri. Ohutneulanäytteessä on mast-soluja. Jos kasvain on low grade, se on mahdollista leikata isolla marginaalilla. Jos on high grade, kasvain lähettää herkästi etäpesäkkeitä. Tyypitystä yritetään kiirehtiä ensi keskiviikoksi.

En voi uskoa tätä todeksi. Ensimmäiset itkut on itketty. Alkoi yhdessäolohetkien ahmiminen.

Illalla

Smoothie Jungle

- En ole ehtinyt syömään tänään töissä mitään. On hirveä nälkä. Ruokatauko meni puheluihin.

- En tajua, miten voit olla syömättä. Sinun pitäisi tehdä smoothie itsellesi, se olisi nopea juoda ja saisit energiaa.

- Ai joku broileri-cashewpähkinä-smoothie? Se olisi niin hirveän väristä, että pitäisi laittaa mustaan mukiin.

- Hirveän värisiä ne muutkin smoothiet ovat.

- Sehän on se Jungle Bar ollut menestys. Jos perustettaisiin sellainen firma, missä myytäisiin lounas-smoothieita. Nimetkin voisi olla sitä, miltä ne näyttävät. Jotakin hirveää.

- Ai vaikka ”sinilevä”?

- Ai kauhee! Hehhehheh! Mitä siihen tulisi, että saataisiin oikean väristä? Appelsiinimehua, pähkinöitä, broileria, pitaijaa, sitten jotakin tammenlehtisalaattia ja persiljaa.

- Ja mites olis vaan ”myrkky”?

- Myrkky on hyvä! Mitä siihen kuuluisi? Sinistä saisi olla. Mustikoita, seitä, riisiä ja lehtiselleriä? Entä sitten?

- No ”yrjö” olisi hyvä, sellainen perus.

- ”Rekkamiehen yrjö”?

- Siinä pitäisi olla nakkeja. Ranskalaisia perunoita ja kurkkusalaattia. Ja sitten vaan sur-rurr, mutta ei liikaa. Pitää jäädä kunnolla sattumia.

- Jossakin lounasravintolan naapurissa voisi olla ”left overit” tai tulisiko siitä vaan ”överit”?

- Joo! Siihen tulisi maissipaneroidut broilerileikkeet, uunisilakat, pastaa, tomaattia, jäävuorisalaattia, kurkkua ja kotikaljaa.

- Ja kokojyväleipää.

Meillä ei mene nyt kovin hyvin

Belgianpaimenkoirilla on mahalaukun syöpää. Verioksentelu yli 8-vuotiaalla ei ole oikein kivaa. Yleissuositus oli ensin mennä vatsan ultraääneen ja sen jälkeen mahalaukun tähystykseen. Vähän ihmettelin, miten sinne mahalaukkuun ultraäänellä näkee, mutta etenin ohjeiden mukaan. Syövän esiasteelle voi jotakin tehdäkin.

Kävimme tiistaina ison eläinlääkäriketjun erikoiseläinlääkärillä. Giblihän on ollut nyt hyvävointinen, ei ole oksentanut eikä ripuloinut ja ruoka maistuu. Aiemmalle oireilulle oli monta laukaisevaa tekijää. Lekuri oli sitä mieltä, että ultraääni ei tilanteessa anna uutta eikä sitä siksi tehnyt, mutta aikoo konsultoida tähystysten tekijää ja ilmoittaa loppuviikosta, mikä oli keskustelun lopputulos. En nyt ole hyppien keikkuen viemässä Gibliä nukutusta vaativaan gastroskopiaan, jos oireilu oli tuossa. Pyydettiin B-12-vitamiinipitoisuus ja perusverenkuva, jälkimmäisen vastauksista eläinlääkäri lupasi ilmoittaa illalla. (Ei ole ilmoittanut torstai-iltaan mennessä.) Verinäytteen ottaja sai Giblistä verta kolmannella yrityksellä. Minua säälitti Gibli, joka kiljui sylissäni, kun neulalla kaiveltiin nahan alla. Gibli siis tulee syliin, kun otetaan verikokeita. Gibli on tätä ennen ollut eläinlääkärissä luottavainen. 

Eilen tuli puhelu yksityisestä numerosta. En ihan ehtinyt vastaamaan. Oletin, että eläinlääkäri soittaa. Tuli tekstiviesti, että Giblin B-12-verinäyte on kadonnut ja pitäisi soittaa numeroon (maksullinen) ja varata uusi verikoeaika. En ole vielä varannut sitä aikaa, koska sapetti koko juttu. Lisäksi tuli muuta.

Kävin eilen pitkän tauon jälkeen treenaamassa Giblin lyhyesti, että saan vähän tuntumaa ennen lauantain SM-kisoja. Kunnossa ei pitäisi olla isompaa vikaa, koska olemme tehneet pitkiä metsälenkkejä ja jumppia. Gibli oli todella innoissaan. Tehtiin kepit 2 kertaa, keinu kerran, puomi molempiin suuntiin ja A 3 kertaa, koska ekalla kerralla tassut eivät osuneet hyvin. Kerran tassut luistivat keinonurmella. Lopetin treenin lyhyeen, ennen kuin sattuu mitään. Gibli hölkkäsi lelu suussa ja katsoin, että vähän koira alkaa kulkea epätasaisesti. Lyhensin narupallon narua tekemällä siihen solmun, jotta se ei osu etujalkoihin. Koiran ontuminen vaan paheni ja sitten Gibli jäi seisomaan etutassu ilmassa. En vielä tästä hätkähtänyt, koska tuolla on tassuun tullut ihorikko ennenkin ihan vastaavin oirein. 

Kotona tassusta ei löytynyt vikaa. Koira linkutti lievästi vielä illallakin. Tänään Gibli on aivan hivenen epäpuhdas ajoittain, mutta ilman eilistä en sitä huomaisi. Huomenna on sitten aika tarkempiin tutkimuksiin. Vähän hirvittää, oliko agilitykin nyt tässä sitten. On aika epätodellinen olo.

Vakuutusyhtiö Jos sentään korvasi 2 eläinsairaalareissua. No ei hätää Jos, lisää laskuja on tulossa.

Täällä ei ole mitään nähtävää

Gibli näyttää toipuneen. Koirani on doping-koira vielä ensi viikon alkuun saakka lääkkeiden vuoksi. Olemme käyneet lomaviikolla lomahuoneistossa (olimme 1 yön vähemmän, mitä olimme maksaneet), käyneet pitkillä metsälenkeillä ja olen jumpannut Gibliä.

Pentuasiat mietityttävät kovasti.

Hei, hei, pieni

Pieni Boi palasi tänään kasvattajalleen. 

On ollut vaikea päivä ja ahdistavat 2 viikkoa. Olen käynyt pitkiä keskusteluja koira- ja bc-ihmisten sekä ei-koiraihmisten kanssa. Ensimmäistä kertaa elämässäni kävi niin, että pentu ei ollut meille oikea, vaikka kovasti yritimme. Giblin voimakas ahdistus vaikutti myös, vaikka se lieventyikin paljon. Luulin ottaneeni Giblille kaverin, mutta Gibli oli aivan liian kiltti. Tämän lisäksi pennussa ilmeni monia muitakin yllättäviä haasteita ja ongelmia, joita en tässä erittele enempää. Kiinnyimme pentuun silti. Pennussa oli todella paljon hyvää ja nautimme yhdessäolosta. Oli aivan ihana opettaa temppuja pienelle ja nopeasti oppivalle pennulle! Mutta aina kun olin päättänyt, että pentu jää, tuli taas jotakin. 

Päätöksen jälkeen ahmimme yhteistä aikaa, mitä ilman kohta olisimme. Haikein mielin kävimme paikoissa, mitkä olin jo keväällä ajatellut näyttää pennulle. 

Kotona tuntuu nyt kovin tyhjältä, vaikka täällä on Gibli. Nyt pääsemme ehkä kuitenkin vähimmillä itkuilla. Jää silti kova ikävä. En tule ikinä unohtamaan Pientä prinssiäni. Rakas Karvapunkero, be brave and be strong.

Kerää koko sarja

En nyt kuvailisi tätä viikkoa helpoksi. Sunnuntaina tehtiin päätös pennun palauttamisesta. Palautuspäiväksi tuli keskiviikko. Olin ostanut pennulle kalkkunatreenimakkaraa. Annoin sitä viikonlopun kisoissa Giblille normaalin pentunappulan sijaan. En muistanut, että aiemmin Gibli on saanut veriripulin hevosmakkarasta ja tarkemmin muistellessa myös jostakin toisesta yhden proteiinin treenimakkarasta. 

Sunnuntai-iltana Gibli alkoi ahmia ruohoa. Maanantaina koira oksensi. Oksennuksessa oli yksi veriviiru. Illalla toinen oksennus oli limaista verta. Eläinlääkärin etäkonsultaation jälkeen vein iltamyöhällä pennun miesystävälle ja ajoin Giblin kanssa Aistiin. Päädyimme oireenmukaiseen hoitoon. Hoito oli ystävällistä ja asiallista. Gibli sai suoneen erilaisia mahalääkkeitä ja nesteytettiin ihon alle. Tiistaina Gibli oli hyvin vaisu ja veriset gi-oireet jatkuivat nyt veriripulina. Koira ei reagoinut edes juustopaketin aukaisuun. Soitin sen seitsemän eläinlääkäriasemaa läpi. Lopulta Tammiston eläinsairaalaan mahtui ja ajoin sinne. Jälleen saimme hyvää kohtelua. Gibli jäi nyt tippaan 4 tunniksi ja sai erilaisia vatsalääkkeitä. Sinä aikana ajoin takaisin miesystäväni ja pennun luokse viettämään viimeisimpiä yhteisiä hetkiä. Giblin tulehdusarvot olivat matalat ja kaikki veriarvot muutenkin kunnossa. Eläinlääkäri piti oireiden todennäköisenä aiheuttajana ruuan ja stressin yhdistelmää. Gibli sai kiitosta kauniista käytöksestään. Verikokeiden ja tipan laiton ajan se oli molemmissa paikoissa sylissäni, kun istuin tuolilla.

Jatkamme toipumista tästä kaikesta.

Mainittakoon vielä, että Vakuutusyhtiö Jos ei ole maksanut vielä kumpaakaan käyntiä ja pyysi lisäselvityksiä. En odota korvauksia kieli pitkällä. Aiemmin rokotuksen aiheuttaman anafylaksian hoito ei kuulunut maksettavaksi, koska on ennaltaehkäisevän hoidon komplikaatio. Myöskään ikenen kasvain ei kuulunut korvattavaksi. 8-vuotiaan koiran vakuutusta ei noin vaan vaihdeta toiseen vakuutusyhtiöön.

JSP-kisat

Seniorien SM-kisoissa olimme hyppyradan jälkeen Giblin kanssa sijalla 9 nollaradalla. Finaaliradalla Gibli hyppäsi puomin alastulon ja meni ansaputkeen eli hylkäys.

Tänään olimme Para-SM-kisoissa. Rimoja säädettiin, kun menin Giblin kanssa radalle. Laskin Giblin liian aikaisin irti. Koira ehti hypätä ekan hypyn ja kun yritin siitä kiireellä lähteä jatkamaan, Gibli hyppäsi ekan hypyn uudelleen. Sen jälkeen teimmekin nollaa loppuun saakka. Hylätty suoritus se oli silti. Lähdimme kotiin. Oli 26 astetta lämmintä. Vaikka kisat olivatkin sisähallissa, ei siellä voinut olla koko ajan ja sielläkin oli lämmin. Aikataulu oli hyvin hankala, eka rataantutustuminen klo 9.15 ja toinen klo 14.45. Pentu oli hyvässä huomassa kisojen ajan.

Opissa

Giblin ja Boin kanssa Janitan opissa.

Gibli:

• Olipa hankala rata. Koira näki ed. esteeltä aina väärän esteen, joten piti ohjata jatkuvasti.
• Sivuttaisirrotus onnistui.
• Pujottelut hyvät
• Muista mene!
• Kepeille voit näyttää kättä.
• Muista, kuinka omat linjat ohjaavat koiran linjoja!

Boi pääsi kokeilemaan pentujuttuja. :)

Huomioita pennusta

Boi:

• Katsoo televisiota ihan oikeasti.
• Osaa nostaa itse etu- ja takatassun yli talutushihnan, joka on jalkojen välissä.
• Nukahtaa klo 22 maissa ja herää klo 8 maissa. Yölläkin saattaa jotakin pientä nakertamista kuulua.
• Pääosin pissii ulos. Parvekkeella on muovitettuja vuodesuojia laarissa, samoin sisällä. 
• Osasi antaa minulle tänään työrauhan.
• Osaa olla kymmenisen minuuttia hiljaa makuuhuoneessani suljetun oven takana. 
• Matkustaa autossa hyvin, nukkuu tai nakertaa puruluuta.
• Kävelee hihnassa enimmäkseen nätisti.
• Kävelee reippaasti liukkailla lattioilla, ritilän yli ja kävelysillalla.
• Boi on käynyt 2 eri kauppakeskuksessa, ajanut kaupan koiraostoskärryllä ja kulkenut hississä.
• Matalallakaan lentävät lentokoneet eivät haittaa.
• Ruokahalu on erittäin hyvä. 
• Saalisleikki kiinnostaa kovasti.
• Suosikit kielletyistä leluista ovat sukat, paperit, mattojen keskikohdat, sähköjohdot, rahin pehmusteet (menee selälleen rahin alle ja jylsii), satulatuolin jalka ja sohvan keinoturkikset.
• On kovahko. Vasta toinen tai kolmas kielto tepsii. 
• Ilahtuu näkemisistä ja heiluttaa häntää kovasti.
• Haluaisi edelleen olla Giblin läheinen ystävä, mutta Gibli on yhä varovainen, hämmentynyt ja pelokkaankin oloinen. Olen arvioinut Giblin aivan väärin. Ulkona sujuu. Sisällä nukkumaetäisyys on 1,5 metriä.

Pyyhitään silmäkulma

Ulkoilua, jumppia, agilitya

Olemme ulkoilleet paljon.

Olen jumpannut Gibliä ja pentu on saanut tehdä pentujumppia.

Tänään kävin agilityhallilla muistuttamassa Giblille kontaktit ja siivekkeen ympäri kääntymiset. Pentu pääsi halliin myös. Tajusin, etten yksin voi opettaa oikein mitään, koska pentu ei osaa vielä pysyä paikoillaan. 

Agility ja ohjaajan vaativat piirteet

Tällä kertaa kirjoitan agilitysta ohjaajan ylivaativien piirteiden kannalta. Sovellan siihen skeematerapiaa. Kaaviota sopii muihinkin urheilulajeihin.

Skeematerapiassa ajatellaan, että päämme sisällä on erilaisia puolia. Niiden ajatellaan olevan joko lapsi-alkuisia tai aikuis-alkuisia. Jos lapsi-aikuis-alkuisuus ei kunnolla hahmotu, voi käyttää niiden synonyyminä termiä "puoli". Skeematerapiassa piirretään paljon erilaisia kaavioita. Itse käytän tätä (yli)vaativilla ihmisillä:

Selitän nämä pallukat:

• Toimiva aikuinen on hyvä tyyppi päämme sisällä. Hän on psykologisesti hyvin voiva ihminen. 
• Leikkisä/tyytyväinen/onnellinen lapsi on toinen hyvä tyyppi päämme sisällä. Siinä pallukassa on mm. ihmissuhteet ja harrastukset. 

Siihen hyvät tai hyvin voivat tyypit tässä kaaviossa loppuivatkin. 

• Kriittinen tai ylivaativa aikuinen on liian ankara. Hänestä tulee sisäiset säännöt ja lait, jotka ovat liian jäykkiä ja ehdottomia. Kriittisestä tai vaativasta aikuisesta tulee liialliset itsesyytökset, jälkiviisaus ja pahimmillaan rankaisevuus. Kriittisyys/vaativuus kohdistuu yleensä itseen, mutta voi kohdistua toisiin ihmisiin tai eläimiin, toivottavasti ei omaan koiraan. Kriittinen tai vaativa puoli on äänessä silloin, jos sanot mielessäsi: "minun pitäisi, kuuluisi, ei pitäisi tai ei kuuluisi". - Korostan vielä, että normaali vaativuus ei ole pahasta, vaan auttaa sopivalla tavalla etenemään elämässä. Jos ei vaatisi itseltään mitään, jäisi moni normaalistikin tavoiteltava asia saavuttamatta.
• Hylätty/yksinäinen lapsi voi olla myös kelpaamaton, riittämätön, huono, tyhmä, heikko, turvaton tai ahdistunut puoli meissä. Hän voi kokea itsensä ulkopuoliseksi. Hän kärsii kriittisestä ja vaativasta aikuisesta. Hän on pieni lapsi, joka tarvitsee lisää ahdistuksenhallintakeinoja.
• Impulsiivinen/vihainen lapsi on lapsi, joka on pettynyt eikä saanut tahtoaan läpi tai ei osannut pitää puoliaan. Impulsiivisuus/vihaisuus voi olla liian  ylös viritetty, jolloin ihminen on aggressiivinen ja hyökkäävä. Tai sitten tämä voi olla liian alas säädelty, jolloin ihminen "ei oikeastaan ikinä ole vihainen", mikä voi johtaa vaikeuteen pitää omia puoliaan.

Seuraavaksi on kompensaatiokeinot. Mitä ihminen tekee, jotta pärjää liiallisen vaativuutensa kanssa?

• Eristäytynyt suojautuja/välttelijä haluaa olla rauhassa tai omassa kuplassaan ja näin välttää huonoa oloaan. Tätä voi tehdä monella eri tavalla. Kaikki ei ole mitenkään patologista, vaan sopivissa määrin normaalia. Osa voi kuitenkin käyttää alkoholia tai huumeita, toinen ahmii tai paastoaa, kolmas tekee ultrapitkiä juoksulenkkejä jne.
• Ylisuorittaja/kontrolloija haluaa pitää asiat kontrollissa ja omissa näpeissään. Hän tekee aivan liikaa ja voi uuvuttaa sillä itsensä. Hänen on vaikea delegoida tehtäviä toisille. Hän tekee itse, jotta asiat "tulee tehtyä oikein".
• Alistuja/mukautuja on kiltti ihminen, jolta voi aina kysyä, koska hän varmaan suostuu. Hänelle kasautuu tehtäviä töissä, kotona ja harrastuksissa. Jos hän pitäisi puoliaan, hän kokisi olevansa liian itsekäs.

Miten pallukkataulusta voi hyötyä? Kannattaa alkaa havainnoida, milloin on missäkin pallukassa. Tavoite on löytää aina reitti hyvien tyyppien eli toimivan aikuisen tai leikkisän lapsen pallukkaan. Parasta on, jos päähän ei muuta mahtuisikaan heidän lisäkseen. Kriittinen/vaativa aikuinen olisi tunnistettu ja hävitetty, ahdistunut lapsi oppinut ahdistuksenhallintakeinot ja vihainen/impulsiivinen säätelemään vihansa määrää tai pitämään omia puoliaan. Tällöin ei enää tarvitse kompensaatiokeinojakaan. Koko pallukkataulussa olisi enää nämä kaksi hyvää tyyppiä.

Tätä pallukkataulua voi soveltaa elämässä kaikkeen, mutta sovelletaan nyt agilityyn: Kuvitellaan 5 virhepisteen virhe agilityn SM-kisoissa. Heti radan jälkeen voi tulla riittämätön ja tyhmä olo (hylätty ja yksinäinen lapsi). Sen perään vaativa/kriittinen puoli tulee sanomaan, että "Miksi et ohjannut toiselta puolelta? Miksi annoit koiralle käännösvihjeen liian myöhään?" Kriittinen puoli voi vielä jatkaa: "Sinä et tule ikinä pärjäämään agilityssa." (Haitallinen sääntö.) Tämän jälkeen voi paikalle tulla vihainen/impulsiivinen lapsi aggressiivisena "Voihan ***, kun aina pitää mokata!". Sen jälkeen voi seurata kompensaatiota: esim. känni tai omiin oloihin vetäytyminen (eristäytynyt suojautuja).

Tärkeää olisi aina löytää reitti toimivan aikuisen tai leikkisän/tyytyväisen/onnellisen lapsen mielentilaan. Siihen auttaa mm. seuraava: "Mitä sanoisit ystävällesi, joka kertoisi sinulle vastaavan tilanteen?" - "No minä sanoisin hänelle, että 95 prosenttia radasta meni erinomaisesti. Agility on sellainen laji, että sekunnin murto-osassa tapahtuu jotakin, joka vie nollatuloksen. Kaikki agilitya harrastavat tietävät, miten pienestä se on kiinni. Muista, että se on vain agilitya. Tärkeintä on yhteistyö koiran kanssa." Ja sitten kun olet sanonut sen "ystävällesi", voit sanoa sen itsellesi. Tai toisena, jos tiedät, miten pääset leikkisän/tyytyväisen/onnellisen lapsen pallukkaan, tee se. Pörrötä koiraasi ja lähde kisakaverisi kanssa uimaan. Muista, miten onnellinen saat olla, että sinulla on kisakuntoinen koira tai koira ylipäätään.

Giblin ft

Kävimme Giblin kanssa fysioterapiassa torstaina. Mietin, paljonko kennelyskä ja treenitauko olivat vaikuttaneet. Oli lievää kireyttä vasemmassa yläniskassa, rintalihaksissa, rintarangan etuosassa ja lapojen takana sekä si-nivelen liu'ussa ja hännän tyvessä. Ei siis mitään ihmeellistä. 

Noin muuten olemme ulkoilleet paljon sekä kaupungilla, kaupoissa, puistoissa ja metsässä. 

Pieni prinssi

Minun ei pitänyt ottaa enää uutta koiraa. Ikää ja vaivoja on jo. Emmin, jaksanko vielä yhden kierroksen koiran kasvatusta ja koulutusta. Pohdimme elämää ilman koiria miesystäväni kanssa. Tulisiko ulkoiltua lainkaan ilman koiraa? Nauttisimmeko vaihtoehtoisesta elämänmuodosta asumalla ulkomailla talvisin? Joskus lentokentälle ajaessa olen tosissani ajatellut kääntyä takaisin, koska mieluiten istuisin koiran kanssa järven rannalla. Pitäisikö koirallinen elämä sittenkin kunnossa? Entä, jos koirien yhteiselo ei suju?

Vähän kävi sääliksi myös Gibli, joka piti Lystin seurasta kovastikin. Vaikka Gibli näyttää tyytyväiseltä, jääkö Giblin elämästä silti jotakin olennaista pois? Gibli selvästi pitää uroksista. Etsiskelin sopivaa belgianpaimenkoiraa, mutta monilla on liian suorat etuosat mm. agilitya ajatellen. Koska en uskalla ottaa nartturiskiä, Giblille pitää olla uros, jolloin on riskinä 40-kiloinen belgi. Pari vuotta sitten olin ottamassa bordercollien pentua ulkomailta, mutta en sitten kuitenkaan. 

Kävi sitten sillä lailla, että huomasin, että agilitytutuilleni Sannalle ja Harrille oli tulossa Kuopioon bordercollie-pentue. 2.4. syntyi kaksi urosta, joista toinen tricolour. Tricolour on ollut aina toivevärini. Pentueen muut jäsenet ovat lyhytkarvaisia, mutta tämän pojan karva venähti. Pörröisen olemuksen vuoksi pentunimeksi vakiintui Karvapunkero, mistä ei vieläkään olla päästy eroon, koska en ole osannut päättää, mikä on oikea virallinen kutsumanimi. Pentujen ensimmäinen katsominen piti perua, koska Gibli sairasti kennelyskää. Eläinlääkärin ohjeiden mukaan vierailu olisi vaatinut melkoiset rituaalit. Silti olisin jäänyt pelkäämään, sairastutinko pentueen. Helatorstaina kävimme ajelulla. Pitkän kotimatkan pentu matkusti kuin tottunut autoilija, nukkui tai söi puruleluaan. 

Gibli on ollut hyvin hämmentynyt, suorastaan pelokas, harvakseltaan liian innokas ja turhankin kiltti. Giblin koirasosiaaliset taidot ovat muodostuneet lähinnä Lystin kanssa. Pentu taasen on rohkea ja hieroisi välittömästi läheistä tuttavuutta, yrittää kaikki konstit. Kokoero on vielä valtava, 5 kg versus 21 kg. Tämän vuoksi on järjestelty niin, että Gibli ja pentu tapaavat ulkona ja muuten vuorottelevat minun ja miesystäväni luona. Näin molemmat koirat saavat olla vapautuneesti kodeissamme ja tutustua rauhassa toisiinsa ei kenenkään -maalla. 

Tervetuloa, Boi! 

5 ja 0

Tänään olin Giblin kanssa kahdella hyppärillä a'la Laamanen.

Ensimmäisellä hyppärillä tuli täpärästi rima. Olimme vitosella toisia etenemällä 5,31. Ranking-mielessä olisi kannattanut pitää rima ja voittaa.

Toisella radalla tehtiin 0, millä voitimme kilpailun etenemällä 5,33. Alussa tuli isompi kaarros.

Upea Gibli.

Koukuttava agility

Aloin miettiä agilitya riippuvuusnäkökulmasta. Agilityssa jahdataan puhtaita ratoja. Jos sellaisen saa, tulee euforia. Jos ei saa nollaa, ei saa euforiakaan. Sunnuntai-iltana klikataan uudet panokset koneeseen ja toivotaan niille vastinetta seuraavana viikonloppuna. Pahimmalta leimalta agilityn pelastaa se, että se on urheilua koiran kanssa kaikkine hyvine puolineen. Silti, yhtäläisyyksiä peliriippuvuudessa ja agilityssa löytyy paljon.

Pelatessa saa mielihyvää ja palkkioita. Pelaaminen kiihdyttää. Päätökset perustuvat muistiin ja aiemmin opittuun. Aivojen välittäjäaineilla on merkittävä rooli. Aivojen aktiivisuutta lisää nimenomaan voiton odottaminen ja epävarmuus. Erityisesti yllättävä, sattumaan perustuva ajoittainen voitto saa aikaan dopamiinijärjestelmän euforisen aktivoitumisen. Raha-automaatilla epävarmuus ja sattumanvaraisten voittojen suhde häviöihin oikea, joten euforiakoukku ylläpitää toimintaa tappioista huolimatta. Pelien nopeus ja välitön palaute koukuttavat. Päätöksenteon vinoumat voivat selittää pelaamisen jatkamisen: voittaminen on omaa taitoa ja häviäminen vain huonoa onnea. Jos rahapelissä häviää monta kertaa peräkkäin, uskoo moni voiton tulevan kohta "todennäköisesti". 

Mistä tietää, että on peliongelma? Pelaaminen alkaa haitata töitä, muita harrastuksia ja sosiaalisia suhteita. Se jatkuu, vaikka seurauksena olisi henkilökohtaista ahdinkoa. Siihen liittyy ylenpalttista kiinnostusta. Pahimmassa tapauksessa se saattaa olla ainut mielihyvän lähde. Voimakasta pelaamisen tarvetta on vaikea hillitä. Jos ei pääse pelaamaan, voi tulla ärtyneeksi, ahdistuneeksi tai surulliseksi. Kavereiden pelaaminen lisää pelaamisen hyväksyttävyyttä. Toleranssin kasvu voi johtaa siihen, että pelaaminen vie yhä enemmän aikaa. Pelimäärät ja panokset kasvavat. 

Ei ole vaikeaa löytää yhtymäkohtia agilityyn.

2 kisat

Olin keskiviikkona Giblin kanssa Liukan radoilla. Ensimmäisellä agilityradalla tehtiin hylkäys. Gibli hyppäsi takaakierron ristiin, mistä tuli mahdoton kulma A:lle. Otin hypyn uusiksi. Ihan lopussa haettiin yhtä hyppyä vähän, mutta muita ongelmia ei ollut. Toisella radalla tehtiin 0. Sillä olimme neljänsiä etenemällä 5,64 m/s. Jäimme 1,7 sekuntia nopeimmasta vitosesta.

Eilen olimme Marika Blomin radoilla. Ensimmäisellä radalla ohjasin huonosti yhden takaakierron, sen jälkeen tuli huolimattomuusvirheitä. Gibli otti kontaktit hyvin. Toisella agilityradalla tehtiin 0 ja voitettiin se etenemällä 5,04 m/s. 

Kisoissa

No nyt on lusittu karanteeni. Viimeksi 27.4. on harrastettu agilitya, joten menimme kylmiltään kisoihin. Radat olivat ei-niin-helppo-Amanda-Sjölanderin. 

Eka rata oli hyppyrata, jolla tehtiin 0 ja sijoituimme sijalle 7. Jäimme kärjestä reilu 3 sekuntia. En vielä liitä videolinkkiä, koska kisat on kesken.

Toisella radalla, agilityradalla, Gibli ei ottanut puomin kontaktia. Ennen radalle menoa ja yleensäkin koko kisapaikalla Gibli oli niin innoissaan, että olin varma, ettei ota. Rata hajosi sitten muutenkin, joten ei siitä sen enempää.

Tässä on se linkki videoon. 

Paluuta normaaliin

Viikonloppuna aloimme käydä metsälenkeillä. Gibli jaksaa hyvin. Olemme myös jumpanneet.

Pikku-Tomppa jatkaa toipumistaan

Kyllä tuollainen keuhkotulehdus vaatii veronsa. Edelleen joudutaan välttämään pidempiä lenkkejä. Ulkoilu on rauhallista haistelua hihnassa vartin verran kerrallaan. Gibli on onneksi noin muuten energinen. Olen alkanut teettää pikkujumppia, jotta lihaskunto ei aivan romahda. Ne eivät sillä tavalla hengästytä ja on Giblille jotakin tekemistä ja vaihtelua. Muutenhan Pieni Ystäväni lötköttelee sängyn tai sohvan päällä.

Keskiviikkona käytiin kontrollissa eläinlääkärissä. CRP on tippunut 80:stä 12,5:een, yläraja on 10. Keuhkot kuulostivat nyt puhtailta. Sanoin eläinlääkärille, että ei minun koirilla ennen ole kennelyskä tällaista tehnyt. Hän sanoi, että meillä on ollut hyvä tuuri. Oli puhe kennelyskän KC-rokotteesta. Nythän Giblillä on vasta-aineita ainakin johonkin flunssaan. Otetaan se syksyllä. Aiempi anafylaksia ei ole houkutellut yhteenkään ekstrarokotukseen.

Tuollainen pulleampi kone tällä kertaa.

Toipilas

Gibli voi paremmin. Yskä loppui eilen. Doksisykliini näyttää siis tepsineen, mutta ilman ongelmia se ei uponnut. Gibli oksensi aina 3 tuntia ruokailun jälkeen. Onneksi Giblikki söi oksennuksensa uudelleen, joten minun ei tarvinnut arvioida, paljonko annan korvaavaa satsia. Oksentelu loppui sillä systeemillä, että annoin ensin puolet ruuasta. Sitten odotin 20-30 minuuttia ja annoin vasta sitten antibiootin, jotta se ei tipahtanut tyhjään mahaan. Sen jälkeen syötin loput ruuat, jotta antibiootti ei jää ruokatorveen jumiin. Siitä varoitettiin erityisesti. 

Eilen Gibli jäi yövieraaksi, kun itse kävin tänään isää katsomassa. Hyvin on kuulemma sujunut. 

Hyvää syntymäpäivää!

Rakas pieni Gibli, hyvää syntymäpäivää!

Syntymäpäiväjuhlia Pieni Ystäväni viettää poikkeuksellisesti. Parempaan päin menossa ollut kennelyskä pahenikin. Gibli alkoi aamupäivällä yskiä kostean kuuloisesti. Sain ajan iltapäiväksi. Päivällä ei vielä ollut kuumetta, mutta iltapäivästä eläinlääkärissä 39,7 (koirilla kuumeraja on korkeampi kuin ihmisillä) ja CRP 80 (pitäisi olla alle 10, laite näyttää 100:aan saakka). Synttärikakun sijaan meillä on antibioottikuuri, jonka toivon tepsivän. Voi pikkuinen, tule pian kuntoon.

Jotakin muuta

Annan Giblin nyt tosiaan levätä ja toipua. Omat pohkeet ja reidet kipeytyivät perjantaisesta kipuamisesta odotetunlaisesti. Kävimme tänään Porvoossa.

Paluumatkalla pysähdyin kuvaamaan lentokoneita.

Porrasjuoksua

Tämä ikä ei armahda. Kävin töiden jälkeen juoksemassa kertaalleen Malminkartanon portaat ennen kuin olen aivan mummoutunut. Pelkäsin, että portaat tuntuvat hirveämmille talven tauon jäljiltä. Ilmeisesti kiipeily mäkisessä metsässä on auttanut, koska ei se nyt aivan kamalaa ollut. Silti lepäsin joka porrastasanteella. Polvet vähän notkuivat alaspäin laskeutuessa.

Giblistä ei ole nyt reippailukaveriksi. Hän yski karsintojen jälkeen. 14 vrk karanteeni on menossa. Peruin suunnitellut kisat ja valmennuksen. En rasita Pientä Ystävääni turhaan.

(c) Vieristö

Video

Alla on Aussie Photographin ottama video maajoukkuekarsinnoista.

2. karsintapäivä

Ekalta agilityradalta a'la Pupik Gibli teki puomin alastulovitosen. Olisi voinut ottaa sen kontaktin. Sillä saatiin 0,84 pistettä ja olimme sijalla 12. Video.

Tokalla, Mikkilän hyppärillä, pelkäsin hypyn 12 takana ollutta toista hyppyä ja sanoin ihan kevyesti Gibli. Sillä seurauksella Gibli käännähti ja tuli seuraavan hypyn väärin päin. Muuten olisi tehty nollaa. Tämä oli viikonlopun paras rata meiltä. Video. 

Mietin pitkään, jäänkö kolmannelle radalle. Lähdimme sinne sijalta 42, 60 koirakkoa taisi olla kaiken kaikkiaan. Mutta ajattelin, että näitä tilaisuuksia ei loputtomiin tule. Lisäksi se tunnelma on hieno. Miksi kerätä ranking-nollia, jos ei niitä hyödynnä? Päätin myös jäädä, jotta saisin päivän epäonnistuneet radat käännettyä onnistuneeksi. En kääntänyt. Näytimme kaikille, mitä emme vielä osaa. Gibli haki kepit hyvin, mutta yllättäen tuli epävarmaksi eikä pujotellut loppuun. Tai ei yllättäen, Gibli on sellainen. Minun olisi pitänyt se muistaa ja tukea paremmin. Keinulle hän ei irronnut. Sinne oli pakko irrottaa, jotta ehti itse jatkoon. Kontaktit hän otti hyvin, että niistä jäi hyvä mieli. Videota en tähän laita. Olimme lopulta sijalla 51./60.

Maajoukkuekarsinnoissa

Piti taas käydä arvokisoissa kokeilemassa, miltä tuntuu, kun putkipaino käy kimppuun.

Eka radalla, Pupikin agilityradalla, ennen puomia siis kompastuin. Puomin alastulolta 5 vp, luulin Giblin sen ottaneen. Oikeasti luulin meidän jo suurin piirtein hylkääntyneen. Aivan lopussa Gibli lurahti pituudelle, kun piti putkeen. Olisi pitänyt kääntää ed. hypyltä.

Toka radalla, Mikkilän hyppärillä en tajunnut, että yksi hyppy syötti seuraavan takaakiertoon, joten siitä hylkäys. 

Kahdessa kohtaa Gibli hyppäsi siivekkeen ympäri tarkoitetun ohjauksen ristiin. Näissä pitää olla tarkempi.

Vähän treeniä

Kävimme hallilla lyhyesti. 

• Takaakierrot, koska olen itse näissä huono, mutta sain jotenkin motoriikkani kohdalleen. Koska Gibli teki moitteettomasti, näitä vain 1/puoli.
• 2 vierekkäisen hypyn kaarroksen pienennys. 
• Luoksetulo/jarrutus ennen hyppyä
• Kepeille viivästetty valssi - älä ahdista Gibliä tässäkään!
• Kontaktit x 1
• Sitten hömpöttelyä, jotta ei vaan satu mitään.

Metsäkuvia

Kyllä mä sanoisin, että tämä Pieni Ystäväni näyttää onnelliselta.

Metsässä ja kisoissa 0 ja hyl

Eilen kävimme metsässä leppoisalla kävelyllä.

Tänään olimme Jenny Naumasen radoilla. Olin ilmoittautunut kolmelle, mutta päättänyt jo etukäteen, että kisataan vain kaksi rataa. Radoissa ei kyllä olisi ollut vikaa. Lähdimme ensimmäisenä, mikä toi haasteensa Giblin lämmittelyyn. Rata valmistui juuri ennen rataantutustumista. Lähdin rataantutustumisesta kesken enkä ehtinyt käydä läpi ohjausta mielessäni. Satoi.

1. hyppyradalla tehtiin nolla vähän ex tempore, millä sijoituimme kolmansiksi. Tuli kaksi isompaa kieppiä. Tässä on linkki livestreamiin.

2. agilityradalla tuli hylkäys heti alussa, kun käänsin Gibliä liikaa putkelta. Myöhemmin Gibli loikkasi puomin alastulon. Otin puomin uusiksi. Tässä on linkki siihen rataan. 

Eka radan jälkeen joku tuli kiltisti sanomaan, että meidän meno näytti niin kevyeltä. Lauantain starttejakin kehui joku. Lähdössä näyttää kuulemma siltä, että mitähän tuosta tulee ja sitten koira onkin ihan ohjauksessa. 

Gibli nousi rankingissa sijalle 31, mikä on tänä vuonna paras sijoituksemme.

Tuplanollavoitto!

Pikku-Tomban kanssa olimme tänään Esa Muotkan hyppyradolla. Oli jo kesän tuntua, varjossa tosin vilakka tuuli. Viimeksi olemme kisanneet hiekalla viime syksyllä.

1. radalla Gibli sujahti ansaputkeen 5. esteen jälkeen. Otimme kohdan uusiksi. Muuten rata olisi ollut nolla. Video.
2. radalla Gibli oli sujahtaa samaan ansaputkeen, mutta viime hetkellä pienen ystäväni korvat tavoittivat ihan vahingossa tekemäni läpytykset molempiin reisiini. Tämä oli siis lähinnä epätoivoinen ele, että sinne meni. Seuraavaksi Gibli hyppäsi ristiin hypyn ennen keppejä ja kalastin hänet sylkkärillä hypylle ja kepeille. Nollalla maaliin ja voitto. Video.
3. rata meni jo suunnitellusti. Arvelin etukäteen, etten saa Gibliä kiertämään siivekkeen ympäri toiseksi viimeisimmällä hypyllä enkä saanutkaan. Tältäkin radalta nolla ja voitto. Muita tuloksia ei tullutkaan. 

Agilitytreeni - ja kannattaa harkita, mistä vakuutuksensa ottaa

Olimme Janitan tarkan silmän alla tänään. Tärkeimmät asiat:

• Jos tarvitset käännöksen, jarruta kunnolla.
• Katso oman sijaintisi, liikkeesi ja koiran lähestymiskulman vaikutus esteille vientiin.
• Muista vippauksen ja poispäinkäännöksen ero jatkon kannalta!
• Kepeiltä poispäinkäännön erot eri suuntiin

If... Vakuutusyhtiö ei korvaa Giblin ienpatin poistoa. "Eläinvakuutuksen hoitokuluturvasta korvataan sairauden tai tapaturman hoidosta aiheutuneet kulut. Hammashoitokuluina ei korvata muuta kuin tapaturman aiheuttamia hammas- ja ienhoitokuluja, silloinkaan kun kyseessä on jonkin muun sairauden hoitoon liittyvät toimenpide. Ienkasvaimen muodostuminen johtuu kroonisesta tulehduksesta. Hampaiden ja ikenien hoitoa ei tässä tapauksessa ole tehty tapaturman hoitamiseksi, eikä korvausta tämän vuoksi makseta." Kun lähetin patologin lausunnon ja olin sitä mieltä, että kroonista tulehdusta ei ole, uusi versio on: "Lausunnon mukaan muutos on saanut alkunsa ikenen ligamenttien sidekudoksesta. Kyseessä ei ole kasvain vaan ikenen ligamenttirakenteiden hyperplastinen muutos." Sama jos-firma ei reilu vuosi sitten korvannut rokotuksen aiheuttaman anafylaksian hoitoa, koska vakuutus ei korvaa "ennaltaehkäisevän hoidon aiheuttamaa haittavaikutusta". Kannattaa lukea ne pienet präntit ennen kuin ostaa vakuutusta. 

Metsäulkoiluja ja jumppia

Olemme käyneet pitkillä metsälenkeillä ja jumpanneet muutamana iltana. Sain pestyä ikkunatkin, kun ei ollut viikonloppuna mitään ekstraa. Ja nukkuneet päiväunia.

Tänään tuli patologin vastaus Giblin ienpatista. Se oli hyvänlaatuinen. Huh helpotus. Virallisesti patti oli periodontaalisen ligamentin fibromatoottinen epulis (=FEPLO = Perifeerinen odontogeeninen fibrooma =POF =Nodular hyperplasia of the gingival ligament). Uusimisriski on 0-17 %. Tältä se näytti ennen leikkausta. Ikään kuin olisi ollut verekäs punkki ikenessä.

Päiväunilla molemmat:

Seuraavanakin päivänä juuri päiväunilta herättyä. :D

Treenipäivä

On ollut niin agilitytäyteinen viikko, että päätin säästellä Gibliä. En kuitenkaan perunut vuoroa. Piti palkata varovaisesti.

• Kontaktit kerran
• Kokoaminen ennen hyppyä
• Eteneminen viskileikkauksen jälkeen
• Pituus x 2
• Muuri x 2
• Yleistä hölköttelyä

Illalla kävimme metsäkävelyllä.

Eläinlääkärissä

Viime keskiviikkona fysioterapiassa Giblin kaverina maatessani huomasin Giblin ikenessä patin vasemmalla ylhäällä poskihampaan vieressä. Se sopi epulikseksi, jotka yleensä ovat hyvänlaatuisia, mutta voivat olla pahanlaatuisiakin. Perjantaina kävin näyttämässä sitä eläinlääkärissä. Sovittiin leikkaus tälle päivälle. 

Vein Giblin aamupäivällä ja odotin, että koira nukahti syliini. Se on aina haikeaa. Eläinlääkärin kanssa oli jo aiemmin ollut puhe, että käytetään aineita, joissa on vain viikon doping-aika. Itse patti oli varren päässä, joten poistokohdasta ei ollut tulossa iso. Hampaista poistettiin hammaskivi samalla nukutuksella ja varmistettiin, ettei hampaissa ole muita ongelmia. 

Leikkaus sujui hyvin. Papereiden mukaan poistettiin "vähäinen hammaskivi". Hampaissa oli aivan lievää kulumaa, ei muuta. Patin pyysin laittamaan patologille, jotta tiedän, mikä se oli. Vastauksessa menee 1-2 viikkoa. Pari päivää vältetään kovempaa ruokaa.

Gibliä nukutti hyvin alkuiltaan saakka. Tassut tuntuivat yhdessä vaiheessa viileiltä, joten koiruus sai pörröpeiton ylleen. Illalla kävimme normaalilla kävelyllä.

En ole aiemmin esitellytkään Giblin petipaikkaa. Tätä vartenhan on keittiösaarekkeet, eikö? Huom. valokuvat seinällä.

Ryhmätreeni

Mietin, lähdenkö, mutta en halunnut peruakaan. Ryhmässä onneksi treeniaika on lyhyt. Timo Liuhto veti. 

• Heti aluksi oli sivuirrotus. En osannutkaan. Muista askeleet!
• 3. hypylle Gibli ei koonnut millään. Tähän ihan omaa harjoittelua. Liekö tottiksen tännetulo tepsisi?
• Kepeille sain tehtyä valssin.
• Muurin jälkeiselle tiukalle takaakierrolle riitti "tässä". "Kierrä"-käskyllä Gibli lähti etsimään seuraavaa estettä.
• Vippaus sujuu metrien päästä. 
• Keppien jälkeen mene takaakiertovalssiin  hypyn lähelle, muuten ei onnistu. Siitä ehti väistämään.

Tuplanolla, nollavoitto, hyllyjä myös

Olimme lauantaina Janakkalassa Laura Mätön radoilla.

1. agilityradalla Gibli teki nollan. Yhden hypyn hän hyppäsi ristiin, olin kaavaillut, että siivekkeen ympäri. Siinä paloi vähän aikaa, mutta sain kerättyä Giblin seuraavan hypyn oikealle puolelle. Radalta 0 ja sijoitus 3. Videolinkki.
2. agilityradalla Gibli teki myös nollan. Täällä oli paljon poispäinkääntöjä tai vippauksia (?), jotka Gibli haki hienosti. Tässäkin yksi hyppy ristiin, vaikka olin kaavaillut siivekkeen ympäri. Sen jälkeisen pituuden selvitti hyvin, vaikka tuli huonolla linjalla. Tästä voittonolla. Videolinkki.
3. agilityradalla päätin pyörittää siivekkeen ympäri, mutta sain Giblin kiepsahtamaan väärälle puolelle. Siitä hylkäys ja myöhemmin toisessakin kohtaa menimme eri tavalla kuin tuomari oli ajatellut.

Tänään kokeilimme kahta Petr Pupikin rataa. Ne olisivat olleet täysin mentäviä, toki aivan eri tyyppisiä kuin eiliset radat.

1. agilityradalla Gibli kääntyi liiankin hyvin, kun erehdyin sanomaan nimensä, ja ohitti hypyn ennen putkeenmenoa. Siitä hylkäys. Klippi.
2. hyppyradalla en työntänyt Gibliä takahypylle, jolloin Pieni Ystäväni tuli välistä pois. Olisi kannattanut sanoa etenemiskäsky. Myöhemmin Gibli jätti hyppäämättä yhden hypyn ennen putkea. Klippi.

Vastaisen varalle Pupikin radoille: 

• Pitkillä esteväleillä älä turhaan sano Giblin nimeä ja jarruta. Käytä mieluummin etenemiskäskyä!
• Varmista hypyt ennen putkea.

(c) Vieristö

Autoillessa on tullut nyt useita vaaratilanteita:

1. Ohitan rekkaa ohituskaistalla, missä on kaide. Yhtäkkiä rekka valuu omalta kaistaltaan ohituskaistalle ja on litistää minut kaidetta vasten. Jarrutus pelastaa möyhiintymästä renkaiden alle. Kuljettaja puhui puhelimeen.
2. Annoin kaksikaistaisella tiellä tietä lapselle, joka tuli oikealta suojatielle. Samalla näin, kuinka vasenta kaistaa pitkin tuli autoilija, joka ei näyttänyt aikovan pysähtyä. Soitin torvea. Lapsi hätkähti ja pysähtyi. Auto suhahti minun ja lapsen ohi ylinopeutta. Avasin ikkunan ja huusin lapsiparalle, että en minä sinulle töötännyt, vaan tuolle kuskille, jonka olisi pitänyt väistää. Sieluni silmin näin tilanteen, kuinka katson vierestä, kuinka lapsi lentää tuulilasiosuman jälkeen 30 metriä ja laskeutuu asfaltille pääkoppa edellä. Koska MINÄ olen tehnyt hänelle suojatiegiljotiinin. Tämä oli toinen kerta elämässä, kun näin kävi. Silloinkin tööttäys pelasti.
3. Tänään moottoritiellä oikealta tuli iso lintu. Ei se ollut mikään hanhi tai joutsen, näytti enemmän kotka-haukka-linjaiselta. Lintu lensi niin matalalla, että olisi juuri osunut tuulilasiini. Minun oli pakko jarruttaa ja väistää vasemman kautta. Vältimme osuman täpärästi. Samalla vilkaisin taustapeiliin. Giblin häkki heilahteli muutaman sentin laidasta toiseen, onneksi on neljällä kuormaliinalla kiinni. Mutta niin lensi makuulla ollut Giblikin laidasta toiseen ja jäi istumaan huuliaan lipojen. En tiedä satuttiko kuononsa. Nopealla vilkaisulla ei satuttanut. Varsin turvaton on häkissäkin matkustava koira. Liikaa ei saisi olla tilaa.

Tämä on taas "turvallinen"

Oliko se nyt loppu- vai alkuvuotta, kun tämä blogi ei ollut enää "safe". Hirveä varoituskolmio tuli osoiterivin eteen. Seurasi säätämistä blogin toimittajan, blogin nimen toimittajan että oman tilini kanssa. Yritin saada asiaa kuntoon "helper"-yhteisön kautta, mutta korjaus tyssäsi heti, kun tiliä ei tunnistettu enkä saanut oikeaa paikkaa auki. Lopulta sain jonkin hyvin palveluhenkisen ihmisen kiinni blogin nimen toimittajan chat-palvelun kautta. Senkin jälkeen vielä muutama klikkaus, odottelua, lisää klikkauksia. Ja ta-daa! Nyt ei ole enää varoituskolmiota.  

Kummasti sitä rakastuu omaan blogiinsakin, joka on jo 14-vuotias. Tuulahdus vanhaa maailmaa.

Tunnen itseni vanhaksi muutenkin. En ole enää edes seniorikisojen nuorinta ikäluokkaa. Kävin eilen äänestämässä. Kädessäni oli Swatch-kello, jossa on läpinäkyvä kellotaulu. Pidän siitä, koska ranneke on silikonia ja sen pystyy huuhtomaan huoletta, jos on ollut vaikka koirahommissa. Vaalivirkailija ihastui kellooni. Sanoin sen olevan sveitsiläinen Swatch, joita ennen ostettiin mm. lentokentiltä ja kelloliikkeistä. Hän totesi Swatchin varmaan olleen silloin trendi. Sanoin, että niin oli 1980-90-luvuilla. Hän totesi, ettei ollut silloin vielä syntynytkään. 

Treeni ja ft

Menimme hallille. Mitään ihmeitä ei ollut mielessä.

• Kepit avo- ja sulkukulmaan niin, että putki oli aivan vieressä.
• Kerran keinu, A ja 2 x puomi
• Ratapätkää, missä testasin valssia ja vastakäännöstä ja siivekkeen ympäri kierrätämistä sisä- ja ulkopuolelta. Sisäpuolelta ohjaten oli vastakäännöksestäkin hyötyä.

Sitten fysioterapiaan:

• Kireyksiä oli vähemmän kuin viimeksi, mutta niitä oli alakaulalla, hännän tyvessä ja vasemmassa lavassa. Gibli painoi siellä n. 21 kg.

(c) Irene Erling viime vkl SM-kisoista

(c) Lauri Vieristö