Olen päässyt vähentämään tramadolia. Alun perin sitä meni 3 tablettia päivässä, nyt määrä on laskenut ½ x 2:een. Perjantaina pystyin käyttämään Giblin yksin pissalla. Gibli pystyy kävelemään sen verran paremmin. Kannan yhä portaissa ja katukiveysten yli. Gibli auttaa hellyttävästi takatassuillaan tukemalla niitä reisiini ja ponnistamalla askelteni tahdissa.
Yöllä olen pitänyt vielä kuonokoppaa, jottei neiti ala askarrella. Pidän koppaa myös, jos vaihdan yksin siteitä, jottei koira vaan nuolaise haavaa. Perjantaina kävin suihkussa siteiden vaihtamisen jälkeen. Palattua oli kipsinalusvanuja ja haavasidoksia matolla. Töpöttelin haavan yläosan Vetericynillä (sitä saatiin putsaamista varten) ja paketoin haavat uudelleen. Lauantaina haava näytti onneksi siistiltä yhä. Tässä on videota siteiden vaihdon jälkeen. Gibli ottaa ne rauhallisesti.
Eilen Gibli jäi ensimmäisen kerran vajaaksi tunniksi yksin. Kävin syömässä keskustassa italialaista jäätelöä. Laitoin Giblille kuonokopan. Sohvan eteen asettelin kompostikehikkoa. Palattua kaikki oli kunnossa.
Menin katsomaan mastsolukasvaimen ulkomaisia hoitosuosituksia. Jäi kamala olo, isku suru ja ahdistus sekä sääli viatonta koiraa kohtaan. Muuten olen yhä turta ja mietin, kuinka elämä muuttui.
 |
| Puoliksi ajeltu sydänmerkki. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti