maanantai 15. heinäkuuta 2019

Uudelleensyntynyt Lysti

Lystin perjantaiset lab-arvot olivat huolestuttavat verenkuvan osalta. Koska näytteenottovirhe oli mahdollinen ja koira hyvävointinen, kontrolli sovittiin täksi aamuksi. Viikonloppuna katselin Lystiä pala kurkussa ja koira nautti erityishuomiosta. 

Aamun kontrollissa verenkuva oli normaali ja elämä jatkuu. Voi rakas Lystikki.

sunnuntai 14. heinäkuuta 2019

Hyl

Ajelin koirat seuranain niihin avo-SM-kisoihin, kun kerran lippu oli sinne lunastettu. Meikäläisittän kyseessä oli kuitenkin lähikisat. Tunnelma oli kuin isoissa kisoissa. Jännitti sen verran, että suuta kuivasi.

Giblikki ei eka yrittämällä löytänyt puomia ja myöhemmin takaakierron sijaan ohjasin sen etukautta hypylle. Siitä hylkäys. Muuten taisi mennä virheittä. Lopussa olin kaavaillut valssia, mutta koira kääntyikin nopeammin, joten tein huonon takaa ohjaamisen.

Kisojen jälkeen sukuloin jälleen ja käveltiin Vierumäellä. Sinne voisi joskus mennä uudelleen muutenkin kuin koiraharrastamaan. Niin ja kentän pohja itselle muistiin, että vaikutti hyvältä. Tekonurmen seassa oli hiekkaa ja kumirouhetta, ei ollut liian tarttuva enkä nähnyt liukastumisiakaan.

lauantai 13. heinäkuuta 2019

Giblille tie auki kolmosiin

Tänään oltiin Giblin kanssa kahdella agilityradalla. 

Ensimmäinen oli Lahikaisen tuomaroima. Kolmannen hypyn siivekkeen ympäri pyörittämisen jälkeen oli kepit, siitä hypyn kautta 180 astetta A:lle, miltä nopsa kaarros kentän laitaa putkineen ja pituuksineen hypylle, miltä kääntö väärän u-putken pään ohi toiselle. Putkelta puomille, putkeen, keinu, takaakierto, loppukiemurat ja maaliin. Gibli teki nollan ja voitti. Radan pitäisi aueta tästä

Sitten oli väliä noin 4 tuntia. Sattumalta sisko oli vuokrannut vierestä loma-asunnon, minne mentiin viettämään väliaikaa.

Toinen rata oli Nybergin käsialaa. Haastavin kohta oli heti alussa hypyn ja pituuden kautta kovavauhtinen lähestyminen kepeille. Gibli sen osasi. Sitten oli mutkia, joissa sai varmistaa koiran irtoamista ja kääntymistä. Gibli otti kontaktit kiltisti. Nolla tuli tältäkin radalta. Tultiin kolmansiksi, hävittiin juoksukontaktiselle 3 sekuntia. Kolmas sija riitti luokan vaihtoon oikeuttavaan tulokseen. Tässä on video toiselta radalta. 

Aamuiselta radalta lunastettiin lippu huomisiin Avo-SM-kisoihin. Tässä vielä aprikoin, ajetaanko tuonne uudelleen vai ei. 

Mainio Giblikki!


perjantai 12. heinäkuuta 2019

Tottista, agilitya, uimista ja eläinlääkärin tsekkaus

Agilitya on treenattu kahdesti tällä viikolla, eilen ja tänään, muutaman kontaktivahvistuksen verran. Tosi vähän siis. Siinä ohessa olen tokoillut Giblin kanssa. Se tuntuu ymmärtävän pysähdyksen päälle. Seuraaminenkin on ottanut pykäliä eteenpäin. Lystillä olen harjoitellut oikealla puolella seuraamista "oikee".

Käytiin keskiviikkona pidemmällä metsälenkillä. Molemmat saivat uida. 



Tänään käytin Lystin eläinlääkärissä siklosporiinin vuoksi. Viimeksi vuosi sitten on katsottu lab-kokeet. Talvisinhan siklosporiinia en syötä. Virtsanäyte, verensokeri, maksa- ja munuaisarvot ym. ovat kunnossa, mutta perusverenkuva kontrolloidaan maanantaina. Lysti painoi 24,8 kg. Pyysin kipulääkkeen kokeeksi, koska aika ajoin Lysti jotenkin keventää oikeaa takajalkaansa, mitä on fysioterapiassakin hoidettu.

sunnuntai 7. heinäkuuta 2019

2 hylkyä lisää

Kotipaikkakunnan kisat jatkuivat. Tuomarina oli Hilpi Yli-Jaskari, joka oli tehnyt yhtä kivat radat kuin muistelinkin hänen tekevän.

Ekalla agilityradalla tehtiin nollaa, kunnes sain Giblin hypyltä putkeen, kun piti puomille. Hylkäys. Rata meni kyllä siihen, että kyttäsin, kuinka se hyppää. Hyppäsi normaalisti. Niin, ja lähdöstä varasti. Huomasin ajoissa, toruin ja vein uudelleen lähtöön. Sitten pysyi.

Tokalla agilityradalla Gibli keskittyi kuvaajan etsintään ja löysikin. Siitä pitäisi ehkä tehdä hakukoira. Hylkäys. Ukkosti, mutta Gibliä ei haitannut.

Hyvää: 
  • Kontaktien alastulot
  • Virheettömät kepit
Huonoa:

  • Puomin ylösmenot ovat vähintään hilkulla, voihan **ttu.

  • lauantai 6. heinäkuuta 2019

    Kisat - ja keppivirheitä

    Kotipaikkakunnan kisat.

    Eka rata oli Mujusen Salmen agilityrata. Toinen este oli pituus ja siitä suora linja kepeille. Gibli teki keppivirheen ja myöhemmin keinun ylösmenovirheen. Kymmenen virhepistettä. Oli rata, mikä olisi pitänyt selvittää.

    Toka rata oli Laitisen hyppäri, joka oli ihanan käärmemäinen kulultaan. Gibli teki jälleen keppivirheet. Ihan kuin ei olisi hahmottanut koko keppejä. Muita virheitä ei tullutkaan, mutta kepeiltä saalistettiin hylkäys. Tässäkään radassa ei ollut etukäteen ajateltuna mitään inhottavaa.

    Hyvää:

    - Ei rimojen tiputuksia
    - Hyvä A
    - Lähdöt
    - Käytös kisapaikalla

    Se kulki kisoissa varovaisen oloisesti. Mietin, onko jumissa. Toisella radalla sen tassut luistivat käännöksessä soralla/kivituhkalla. Liekö oudoksunut uutta alustaa? Ajoin omalle kentälle kameran kanssa katsomaan, hyppääkö se oudosti. Siellä se oli normaali kimmoisa itsensä, hyppäsi normaalisti ja pujotteli virheittä. 

    Eilen tottistelin sen kanssa. Seuraamisesta on kuvakin. Sitten käytiin metsälenkillä. Lysti oli mukana.

    (c) PM

    perjantai 5. heinäkuuta 2019

    Yläraajan hermoratatutkimus eli ENMG - miltä se tuntuu?

    Laitan nyt tämänkin tänne, koska aiemmin kirjoittamastani olkapään varjoainetutkimuksesta on tullut kiitoksia. 

    Minulla on ollut kaularangassa ongelmia erityisesti v. 2015 alkaen, mikä on oireillut vasemmassa yläräaajassa. Koska oireet ovat edenneet, oli aika suostua hermoratatutkimukseen. Tutkimusta kuvataan epämiellyttäväksi ja "joillekin kivuliaaksi", joten en mennyt sinne innosta pinkeänä. Seuraava on henkilökohtainen kokemukseni, ja eri ihmiset tuntevat tutkimuksen omalla tavallaan.

    Lääkäri oli kokeneen oloinen, hyvin mukava ja empaattinen nainen, joka katsoi lähetteen ja kyseli oireitani. Sitten kävin selälleni tutkimussängylle. Lääkäri selitti selkeästi aina, mitä tekee seuraavaksi.

    Ensin mitattiin tunto- ja liikehermovasteita. Tätä varten eri sormien ja ranteen ympärille laitettiin siirrettävä, kietaistava anturi. Oli myös liimalappu ja maadotuslappu. Käteen johdettiin hyvin mietoja sähkösykäyksiä, jotka tuntuivat lievinä sähköiskuina ja liikehermotestissä saivat sormet tai käden liikkumaan. Sähköiskut olivat niin lieviä, etteivät sattuneet. Niitä tuli muutama per kohta, jotta saatiin vasteen keskiarvo. Ei niitä ehkä loputtomiin olisi halunnut antaa napsuttaa, mutta eivät olleet varsinaisesti epämiellyttäviä.

    Sitten otettiin ohut neula kehiin. Luulin, että siihenkin laitetaan sähköä, mutta olin väärässä. Se pistettiin noin kuuteen eri lihakseen, peukalonhankaan, peukalon tyveen, ranteen ojentaja- ja koukistajapuolelle ja hauikseen, jos en väärin muista. Tässä kohtaa laitteeseen laitettiin myös äänet päälle, jolloin lihasten supistuksen kuuli särinänä. Jokaisessa kohdassa neulaa ensin liikutettiin vähän, jolloin lihas ärtyi supistelemaan. Neulaa liikutettiin niin minimaalisesti, että en tuntenut sitä juuri lainkaan. Keskityin kuuntelemaan surinaa. Tässä kohtaa epäilin, että kaularangan aiheuttama hermovaurio on varmaan vienyt tunnot kokonaan, koska neula tuntui niin vähän, vähemmän kuin akupunktioneulat. Eli ensin neulaa liikutettiin. Seuraavassa vaiheessa lääkäri käski jännittää tutkittavaa lihasta voimakkaasti ja vastusti voimailuani kädellään. Kolmannessa vaiheessa jännitin lihasta vähän vähemmän. En tuntenut neulaa ikävänä näissä supistuksissakaan. Olin pelännyt turhaan.

    Sitten sain palautteen. Tutkimuksissa näkyi vain kaularankaperäinen hermovaurio, mikä oli hyvä uutinen. Lopullinen lausunto ja tulokset tulee ensi viikolla. Sairaalla tavalla olin tyytyväinen, että muutaman vuoden takainen kaularankaongelma ei ollut luulotautia (tuki sitä toki kuvauslöydöksetkin). Kepein askelin kävelin vastaanotolta pois.