tiistai 21. syyskuuta 2021

Treenit ja kuolematon Lysti

 Kävin hallilla:

  1. Hyppytekniikasta alastuloharjoitus, taisi tulla yhteensä 5 toistoa.
  2. "Kuinka ohjaisin käännöksen 2 rinnakkaisella hypyllä?"
  3. Puomia
  4. A x 1
  5. Kepit, myös putken takana
  6. Muuri, rengas, ja pituudelta käännökset
Kävin juoksemassa Malminkartanon portaat ja sitten kapusin alimmat 100 uudelleen joka toisella askelmalla.

Minulla on ikävä Lystiä. Ahdistus hioo rosoista surua sileämmäksi. Kun on helpompi olo, on vain kova ikävä. Olen aikonut koota tietokoneella olevista kuvista muistokirjan, mutten vielä pysty. 

Joskus Lystin eläessä - ja varsinkin Tikkisen toivuttua kulloisestakin haimatulehduksestaan - poika totesi, että ei Lysti ikinä kuole. Leikimme ajatuksella, että Lysti eläisi tuhatvuotiaaksi ja kertoisi tuleville ihmisilleen, kuinka elämässään oli joskus minä ja poikani, ja kuinka maailma on muuttunut. 

Silitän Gibliä ja varsinkin sen vähän kiharaisia niskakarvoja. Alkuperäiset Kolmiokorvat ovat kuolleet.

Lysti ja Lykky


Sama kaksikko

lauantai 18. syyskuuta 2021

Hyl - hyl - 0

Aamulla vein apteekkiin Lystin käyttämättä jääneet siklosporiinit ja vahvat kipulääkkeet. Kotiin jäivät ihmisillekin kelpaavat erilaiset mahalääkkeet, joita oli 4 erilaista. Tuli kamala olo. Tunsin ikävän fyysisenä rinnassani. Samalla yritin tyynnytellä itseäni, että Lysti eli kuitenkin pitkän elämän. Ja nytkin tuntuu oudolta kirjoittaa Lystistä menneessä aikamuodossa. Kuten yksi koiraihminen sanoi ikääntyneen koiransa kohdalla, että vaikka Sen tietää, "siihen ei voi valmistautua".

Ajoin yhtenä päivänä Leppävaaran Selloon. Siellä yövyin ensimmäisissä SM-kisoissamme. Oli tuttu nurmikko, mihin pissitin Lystin. Ystäväni oli silloin linkannut seuraavan kappaleen, mitä kuuntelin. Se tuli niin elävästi mieleeni, että oli vaikea olla.


Oli illemmalla kisat. Tuomarina Mikkilä, joka tekee ratoja, joissa koirakin saa juosta. Startattiin ekana. Ennen olen pitänyt ensimmäisenä lähtemisestä, mutta nyt oli vähän kiireen tuntu.
  1. hyppärillä Gibli tiputti 2. riman ja huitaisin hänet ohi 3. hypyn. Siinäpä ne virheet olivatkin.
  2. agilityradalla ohjasin A:n jälkeen persjätön, vaikka olin kaavaillut valssiakin. Olisi kannattanut pitäytyä valssissa, koska Gibli lurahti väärään putkeen. Kepeille mennessä otettiin keppien sisäänmenon jälkeen suoraan väärä putki myös, joten tuplahylky. Ei se puomin ylösmenokaan ihan osunut. Mutta tein poispäinkäännöksen kepeiltä putkeen, mitä en ehkä ilman hylkyä olisi uskaltanut tehdä.
  3. hyppärillä tehtiin sitten nolla ja tultiin neljänsiksi. Livestreamin perusteella minun kannattaisi oikeasti ilmoittaa käännöksistä Giblille etukäteen. Gibli myös hyötyy edellä ohjaamisesta. Radan pitäisi löytyä tästä.

tiistai 14. syyskuuta 2021

Agilitytreeniä

Kävin Giblin kanssa hallilla:

  • Pituus suoraan "menemene" ja käännökset
  • Radalla myös muuri
  • Myös hypyillä eteneminen suoraan
  • Puomin ylösmenoa palikan avulla
  • Pujottelua niin, että lelu edessä. Ekan kerran sain Giblin pujottelemaan näin loppuun.
  • Kepeillä avokulmaan vastaanotto, onnistui.
  • Kepeiltä poispäinkäännös putkeen.
  • A x 1
Pidin kolme taukoa.

Lysti on paljon mielessäni.

sunnuntai 12. syyskuuta 2021

Hyl-hyl-hyl

Ekalla agilityradalla muuten nollaa, vedin Giblin renkaan ohi.

Tokalla agilityradalla sain Giblin ohi ekan hypyn. Vein lähtöön uudelleen, mistä hylkäys. Vaikka ei ollut mitään paineita, rata hajosi täysin.

Hyppärillä lopuksi sain Giblin pois ansaputkelta ja ohjausta höllättyäni sinne uudelleen. "Muuten nolla."

Ei tietenkään auttanut asiaa, että kisapaikalla mietin toistuvasti, kuinka edellisen kerran siellä ollessani Lysti vielä eli.

Kisojen plussat:

  • Gibli oli hyvin ohjauksessa.
  • Kaikki rimat, kalikat ja palikat pysyivät paikoillaan.
  • Ei keppivirheitä.
  • Ei kontaktivirheitä.
  • Takana ohjaaminenkin onnistui, siis viskileikkaukset, jotka tässä välissä epäonnistuivat. 
  • Kepeillä takana leikkaaminen onnistui hienosti, samoin niille ohjaaminen takana leikkaamalla.

perjantai 10. syyskuuta 2021

Liuhdon treeni

Olin Liuhdon Timon treenissä. Huomiot:

  • Gibli otti hyvin kontaktit.
  • Vippaus toimi. Persjättö ja sylivekki sujui myös.
  • Kepeillä toiseen suuntaan oli ongelmia, Gibli tuli pois ennen viimeisintä väliä. Tässä näkyi varmasti tiistain treeni. Auta kädellä näissä! Voit tukea noin yleensä myös liikkeellä, vaikka olisit kauempana. Toiseen suuntaan pujotteli sujui ongelmitta, vaikka leijeröin keinun ja sivuetäisyyttä oli reilusti. Voit harkita palkkaa siivekkeen takana.
  • Poispäinkääntö keinulta kepeille onnistui ekalla.
  • Välistävetosarja ja vippaus sujui hyvin myös.
  • Muista oma sijainti ja liikkeen suunta. Irrotus muurille oli tästä hyvänä esimerkkinä. Muita "mene"-käsky äläkä huuda Giblin nimeä (automaattisestikaan), jos pitää jatkaa suoraan.
  • Olipa jäjlleen tukea antavaa keskustella koiran menetyksestä.

Olen unohtanut merkitä tänne Malminkartanon portaat. Kävin ne juoksemassa tiistaina ja muistaakseni viikonlopun jonakin päivänä. En ole edennyt ohjelmassa mitenkään.

Lystistä tulee kaikenlaista mieleen. Mietin, kuinka Tikkisen näkö, kuulo ja pää pelasivat moitteetta loppuun saakka. Kun saisin vielä upottaa sormeni kaulakarvojen sekaan ja nähdä Lystin hyväksyvän katseen.

Tällaisia rapsutuskuvia otin paljon talteen.
Kun tällaista katson, voin tuntea Lystin sormissani.

tiistai 7. syyskuuta 2021

Treeni

Jotenkin toisarvoiselta tuntuu kaikki. Viikko sitten en vielä aamulla tiennyt, mitä tuleman pitää. Illalla Lysti oli jo poissa. 

Näin unta, että Lysti oli ollut karussa ja juoksi luokseni vaaleanpunainen grippiliina perässään. "Missä sinä oikein olet ollut?" naurahdin helpottuneena ja pörrötin Lystin kaulakarvoja.

Lenkkeillessä olen nyt tajunnut, miten iso rooli Lystillä oli lenkkirauhamme kannalta. Kahta belgiä ei kukaan tarjoutunut tervehtimään, mutta tarvittaessa Lysti myös suojeli Gibliä rähähtelijöiltä. Eilen pikkukoira karkasi autosta Giblin luo. Vaikka ehdin väliin, harmitti silti Giblin puolesta, ja samalla tajusin, että Lystin aikana kukaan ei olisi päässyt luokse. Lysti osasi nostaa häntänsä pörheäksi ja tarvittavasti rähähtää uskottavasti, ja silti minun ei tarvinnut pelätä, että se olisi tehnyt kenenkään pikkukoirasta silppua. Nyt minun täytyy nostaa rooliani Giblin suojelijana. 

Ystävykset 19.8.2021

Treenasin tänään kuitenkin Giblin, kun kerran oli kenttä käytössä.

  • Puomin ylösmenoa muurin kalikan auttamana. Se auttaa, mutta toistojen kautta pitäisi saada rutiinia ja Giblillä on jo paljon vääränlaisia toistoja. Vieressä hidastaminen on hidasta.
  • Kepeillä oli liian vaikea kuvio: toisaalta 180 asteen sylkkäri kepeille ja toisaalta pujottelu päin mutkaputkea. Molemmat jäävät treeniin.
  • Pituuden venytin täyteen mittaansa eli 150 cm:iin. Gibli kaatoi viimeisen kalikan, jos häiritsin esim. kääntämällä. Muuten otti hyvin. Tämäkin jää treeniin.
  • Ulkopuolelta takaakierron ohjaaminen sujui hyvin. Reisiläpsyä kokeilin ekan kerran, kyllähän sekin Giblin huomion hyvin nappaa.
Treeniin: 
  • Pituus
  • Kepit ja putki
  • Puomin ylösmeno

sunnuntai 5. syyskuuta 2021

Hyl - 5 - hyl - ja suru lainehtii

Olin kisoissa Giblin kanssa, samalla oli myös belgi-mestikset. Silloin, kun ilmoittauduin, Lysti oli vielä hengissä. Ja viimeksi, kun kävin Sipoon hallissa, minulla oli Lysti ja Lykky. Nyt ei enää kumpaakaan. Oli siis varsin ikävä olo, miten tämä elämä meneekään.

Tuomarina oli Muotka ja varsin mentävät radat.

  1. Eka agilityradalla Gibli poimi ylimääräisen hypyn ja myöhemmin maalihypyn viereisen hypyn. Hylkäys siis.
  2. Agilityradalla pituuden viimeinen kalikka kaatui, 5 siitä.
  3. Hyppärillä ansaputki imi puoleensa, siitä hylkäys, "muuten 0".
Treenaa: 
  • Pituutta
  • Putkiansakuvio
***

Lystin ikävä on kova. Välillä on helpompaa, sitten iskee fyysiselle tasolle yltävä ahdistus, jolloin en voi olla mitenkään päin enkä varsinkaan olla kotona. 

Kaipaan sitä, miten kevyt Lystiä oli taluttaa. Talutushihnahan oli ihan turha. Kaipaan miellyttävää läsnäoloa. Välillä Tikkinen kävi hakemassa pari silitystä, sitten käveli taas omiin oloihinsa tai jäi viereen makaamaan, kuten tässä, viime maanantaina.


Viimeiset ajat Lysti opetti nauttimaan jokaisesta hetkestä, ja sanoisin, että otin kaiken mahdollisen irti ainakin pari vuotta. Nautin aina, kun näin Lystin uivan, piehtaroivan, ottavan juoksupyrähdyksiä Giblin perään, heiluttavan häntäänsä, kun tulin kotiin, kotiin kiirehtiessään (kun ruoka odotti) tai kun sain vain silittää. Nautin lenkeistä ja hitaista kävelyistä, kuten viikko sitten. "Haistele Lysti vaan, meillä ei ole kiire." Välillä iski kauhea ikävä Lystin elinaikanakin - kerran nousin sängystä iltayöstä silittämään ystävääni. Miesystäväni ikävöi Lystiä, partiokaveriaan, joka oli valtavan inhimillinen koira. Katsokaa nyt tuota katsetta, mistä huokuu viisaus, ymmärrys ja lämpö. Kuva on otettu, kun Lysti täytti 13.


Ja mihin tämä elämä meni? Lysti tuli, kun poikani oli vielä poika, kävi rippikoulun, lukion, armeijan. Lysti asui 4 osoitteessa kanssani. Lysti kasvatti Lykkyä ja Gibliä. En usko, että Gibli olisi asettunut kaltaisekseen ilman Lystiä. Minulle ei enää tule toista Lystiä eikä samoja elämänvaiheita. Minulla ei ole enää taustatukeani.

Nyt koirakaverinani on vain Gibli. Katselen Gibliä. Muistan, kuinka Lykyn kuoleman jälkeen katsoin Lystiä sillä silmällä, että Lysti on niin vaivaton ja huomaamaton, että kaipaan malikan paloa. Nyt Lystin poismenon jälkeen katson Gibliä, että minä haluan vaivattoman ja hiljaisen Lystin ja ne lenkit, jolloin nautitaan jokaisesta hetkestä.

Sitten katson Gibliä uudelleen. Sydäntyttö tuli meille, kun oli ihan tekemätön paikka olla ilman Lykkyä. Nyt samalla koiralla on myös Lystin isot saappaat täytettävinään. Ja Gibli tekee kaikkensa. Ensimmäisenä iltana Lystin kuoleman jälkeen Gibli piteli tassuillaan käsiäni ja nuoli käteni olkapäihin saakka. Sitten se kävi nukkumaan pää ja rinta rintani päällä. Eihän Gibli voi aina olla jonkin toisen koiran jatke. Giblinkin kanssakin voi kävellä ja pysähtyä aistimaan tätä maailmaa. 

Tänään kisoissa kuuntelin samoja kappaleita, joita kuuntelin Lystin kisa-aikoina. Tajusin, että Gibli on hyvin samanlainen ohjattava kuin Lysti ja voin siirtää tutun ohjauksen Gibliin. Ehkä kuvittelen kisaavani Lystin kanssa.

Välillä yritän huijata itseäni. Kuten nytkin. Yritän kuvitella, että Lysti on toisessa huoneessa nukkumassa ja tulee kohta, kun tästä nousen. 

Sitten kuulen taas korvissani elokuvan Englantilainen potilas yhtä tunnusmusiikkia: "Read me to sleep" ja ajattelen, kuinka silitin Lystin uneen. 

Kävin Giblin samassa metsässä, missä käytiin kolmisin maanantai-iltana, jolloin Lysti uikin. Kävin samalla rannalla ja ajattelen, kuinka hyvä oli ehkä kuitenkin, että Lysti sai lähteä miltei saappaat jalassa.

Nukun päiväunet, viikosta ja ikävästä väsyneenä. Kun herään, otan kännykän ja otan valokuvan: Gibli nukkuu vieressäni tassut polvieni päällä.