sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Ilman koiria

Ennen matkustelin kohtalaisen paljon. Lysti on ollut minulla nyt reilu 8 vuotta. Sinä aikana en ole käynyt etelässä kertaakaan. Lysti on ollut max 2 yötä ilman minua, samoin Lykky.

Nyt lähdimme etelään viikoksi. Matka varattiin jo kesällä, kun isompia kolotuksia ei ollut, mutta niska teki temput ennen reissua. Ennen matkaa konsultoin erikoislääkäriä, voinko lähteä. Sain suosituksen lähteä lämpimään: "Niskasi takia et matkaasi peru." Hermopinneoireet puuttuivat, joten äkisti pahenevaa välilevytyrän riskiä ei pitänyt olla, jos en lomalla vallan riehaantuisi. :D Fysioterapeutin kanssa tehtiin suunnitelma: lentokoneeseen lähti matkaan niskatuki, tueksi teipit ja kylmetyssuositukset.

Vein Lystin kotihoitoon belgit tuntevalle kaverille. Lykky lähti koirahoitolaan, jonka omistajan tunnen ennestään (ja joka on hyvässä maineessa). Kävin tsekkaamassa paikan kesällä, samalla Lykkykin sai ensikosketuksen paikkaan. Koirat aavistivat matka-aikeeni, koska ennen hoitoon lähtöä Lysti oksensi ja Lykky tulehdutti mahansa mäkäränpuremat ja aloitti antibioottikuurin.

Koirat vietyäni paluumatka oli outo. Ihmettelin, kun Lykyn pää ei noussut taustapeiliin, kun ylitin tien täristävän keskilinjan autoja ohittaessani. Kotona siivosin rauhassa, ilman imuria kulman takaa kyttäävää Lykkyä. Luuttuamisen jälkeen karvat eivät täyttäneet lattiaa uudelleen. Kaupasta tullessa kukaan ei ollut odottamassa ja nuuskimassa kauppakasseja. Illalla ei tarvinnut ketään käyttää pissalenkillä eikä kuunnella iltaruuan odotuksesta tihenevää tassujen rapsetta. Täytyy myöntää, etten sellaista kaivannutkaan pakkaamisen lomassa. Yöllä "kuulin" makaavan Lystin tassujen liikkeen laattaa vasten, kunnes tajusin kuuntelevani ilmalämpöpumppua.

Ensimmäisen yön jälkeen, lähtöpäivän aamuna, mieltäni ilahdutti Lystin kuulumiset. Se keräsi pinnoja rauhallisesta ja kiltistä olemuksestaan ja sain valokuvan, missä se makasi levollisena olohuoneen matolla. Lykky oli rauhoittunut karsinaansa ja tutustui innolla ympäristöönsä. Molempien koirien varalle olisi ollut vielä varahoitopaikka, jos ne eivät olisi asettuneet.

Itse matkalla en koirien pyöritystä kaivannut ja sain olla rauhallisin mielin, koska tiesin niistä pidettävän hyvin huolta. Sain nauttia onnistuneesta reissusta täysipainoisesti.


Matkan jälkeen hain ensin Lystin. Se tervehti iloisesti ja asettui autoon tottuneesti. Lykky ilahtui jälleennäkemisestä ja haki pihalta litsahtaneen jalkapallon suuhunsa. Illalla kotona makasimme kaikki rentoina.

Niskani ja selkäni tykkäsivät lomasta. Ilmeisesti lämpö ja liikunta eri muodoissaan sopivat. Särkylääkkeet jäivät käyttämättä. Äsken istahdin koneelle tätä kirjoittamaan ja tuttu pakotus palasi niskaan. Jää nähtäväksi, miten työnteko onnistuu ensi viikolla.

Yhteenvetona voisin todeta, että matkustaminen onnistuu ilman koiriakin ja tauko jatkuvasta koirien pyörityksestä teki hyvää. Tajusin myös, että jos minulle sattuisi jotakin, koirani pärjäisivät muissakin huusholleissa.

torstai 15. syyskuuta 2016

Pussi säilyy

Tässä on Suomen Agilityliiton päätös. Pussi säilyy ja sen turvallinen käyttö radalla kipataan tuomarin niskaan. Minua harmittaa, että päätöksestä tulee vaikutelma, että pussi olisi turvallinen "oikein käytettynä". Sitä se ei ole. Vaikka koiran laittaisi ideaaliolosuhteissa "turvapussiin", silti vahinkoja sattuu, mikä maailmalla on ymmärretty. Agilityharrastajien piirissä tietoisuus pussin riskeistä on lisinyt, mikä on hyvä. Jää nähtäväksi, mitä vaikutuksia agilityliiton päätöksellä on käytännössä.

***

Lystille laitoin punkkilitkut tiistaina. Niskani on ennallaan. Heräilen aamuyöstä sen takia.

lauantai 10. syyskuuta 2016

Piirinmestikset

Oli kotikisat. Lysti lähti alkupäässä, Lykky noin 15 koiraa sen jälkeen. Tuomarina toimi Pertti Siimes, jolla oli virtaavat radat, joissa kaikissa oli myös tarkemman ohjaamisen paikkoja. Eka agilityrata oli normaali kisarata. Seuraava agilityrata ja hyppäri olivat piirinmestaruusratoja, joiden yhteistulos ratkaisi mestarin.

Menin taas niskatuen kanssa eikä kovin jouhevalta tuntunut.

Ensimmäisellä agilityradalla piti keinun jälkeisellä hypyllä vaihtaa puolta. Olin jo Lystin edessä ja myöhemmin Lykyn edessä vielä pahemmin. Lysti kerästi 15 pistettä, puomin ylösmenolta ja keppien sisäänmenosta, en tiedä, mistä kolmas virhe tuli, mutta ei sillä paljon ollut väliäkään. Lykyn kanssa rata hajosi täydellisesti keinun jälkeen. Lykky yritti huonolla ohjauksellani hakea joitakin esteitä. Lopulta kytkin koiran ja palkkasin sen maalissa.

Toisella agilityradalla heti toinen hyppy oli takaakierto ja sen jälkeen todella jännä klik-klak-suora putkelle. Esteet olivat "suoralla" ihan vinksin vonksin. Sitten kaarrettiin hypyn kautta keinulle, miltä puoliympyrää puomille. Puomilta renkaalle ja putkeen, hyppy ja 90 asteen umpikulmaan kepeille. Siitä takaakierto, päällejuoksu, A ja kaksi hyppyä. 

Lysti teki työtä käskettyä ja tulimme nollalla maaliin. Lykky teki myös työtä käskettyä, mutta tiputti 10 pinnan edestä rimoja. 

Hyppärille päästiin kuuluttajan mukaan "hyvistä asemista puolustamaan piirinmestaruutta". Tehtiinkin Lystin kanssa nollaa  ja koira toimi kuin unelma. Sitten yksi putki syötti hypyn ohi, Lysti haki loogisimman hypyn ja se oli hylkäys. Loppurata mentiin taas suunnitelmien mukaan. Kyllä harmitti, etten hoksannut rataantutustumisessa tuota kohtaa. Samaan vipuun meni muutkin, mutta koska mentiin niin alussa, en ehtinyt huomata miinaa. Maalissa kehuin Lystiä kuin se olisi voittanut maailmanmestaruuden.

Lykky tiputteli rimoja 15 pinnan edestä. Sen kanssa olin tarkkana miinakohdassa, joten hylkäystä ei saatu. Pariin kohtaan tuli kyllä isot kaarrokset. Lykky oli lopulta neljäs piirinmestaruuskisoissa.

Katsoin Lystin kakkosradan sijoituksen kisojen jälkeen. Olimme voittaneet agilityradan ja päässeet piikkipaikalta puolustamaan mestaruutta. Yksi väärä hyppy ja se oli siinä. Lohtua toi Lystin voittonolla - niitä ei olla päästy aikoihin juhlimaan. Hyvä Tikkinen!

Palkintojenjaossa yksi kisaaja ilmoitti kisan olleen koiransa uran viimeinen. Jostakin syystä pisti nieleskelemään aika lailla enkä ollut ainut. Tiedän jo nyt, miten kova paikka tulee aikoinaan olemaan, kun syömähampaani Lysti jättää agilityradat. Without me you are only you.

Yhteenveto: Lysti oli mainiossa iskussa. Aamulla testasin sen triggerikohdan kyljestä, mitään reaktiota ei enää tullut. Kireyksien poisto näkyi vauhdissakin. Lykky kärsi pääni liikevajauksista ja tiputti rimoja. Ilman tiputuksia olisi eri fiilikset.

Tässä on laulu Lystille: 

torstai 8. syyskuuta 2016

Kaikenlaista

Metsässä on liikuttu koirain kanssa. Lykky pääsi lauantaina ex tempore jäljestämään. Kävelin Lystin kanssa metsässä 500 metriä (laskin kartasta). Jäljen vanhettua kaveri lähti Lykyn kanssa perään. Lykky jäljesti hyvin innokkaasti ja niin he saapuivat luoksemme matkustettuaan puolijuoksua kanervikossa, poluilla ja alas kallioilta (mistä minäkin tulin). Lykky oli hienosti hakenut jäljen uudelleen, jos oli kaahannut sen yli. Jos siitä haluaisi jälkikoiraa, peltotyöskentelyä pitäisi lisätä, mutta kun ei ole tavoitteita, niin taitaa jäädä.

Mustatorvisienihinku ja varsinkin niiden etsityttäminen koirilla kaikkosi, kun luin, että sieni kerää kohtalaisesti cesiumia. Kantarelli ja lampaankääpä ovat säteilyn suhteen turvallisempia, joten pitäydyn niissä.

Sunnuntaina käytiin kisaamassa. Ei saatu nollatuloksia. Tuomarina toimi Rauno Virta. Hän oli suunnitellut kivat radat. Niissä oli luukutussuoria, joissa oli sopivasti kääntöä ja päässä suht looginen u-putken pää. Välillä koira piti ottaa tarkemmin haltuun. Pussia ei ollut radoilla. Mulla oli niskatuki, joten rintamasuunta kääntyi silloin, kun pään olisi pitänyt kääntyä.

Ensimmäinen rata oli hyppäri, jolla ohjasin koiran päällejuoksulla u-putken ensimmäisen suun ohi. Kepeille oli okserilta 90 asteen avokulma, teetti monelle koiralle ongelmia. 

Ensin starttasin Lystillä, joka lähti noin kahdeksantena. Se teki kepeillä saman virheen, mikä löytyi treeneissä eli ei taipunut toiseen väliin. Vitosella maaliin.

Noin 15 koiran jälkeen oli Lykyn vuoro. Lykyn kanssa meno oli nautinnollista ja se haki kepit kaukaa, mielestäni upeasti. Saatoin hyödyntää sen irtoamisominaisuuksia ja etäohjata kerrankin kisaradalla. Ja himputin himputti, aivan lopussa yksi rima tippui. 5 vp ja kolmas sija.

Toinen rata oli agilityrata. Siinä koira kannatti irrottaa kakkoshypylle kauempaa, jotta ehti ohjata seuraavat kiemurat ja lähettää puomin toiselle puolelle putkeen. Tältäkin radalta löytyi "suora", mikä sisälsi mm. pituuden ja miltä koira piti saada u-putken vähän epäloogisempaan päähän. Kepeille ohjattiin 90 asteen sulkukulmaan. 

Lystillä yritin pakkovalssia kepeille, mutta ei onnistunut. Se hyppäsi yhden väärän hypyn ja hylky tuli. Kepeillä sählättiin pitkään. Kontaktit se teki hyvin.

Lykyn kanssa mokasin toisen hypyn. En kunnolla tökännyt sitä sille, joten se juoksi minua kohti. Siitä kielto. Sen jälkeen oli helppo luukuttaa etäohjaten. Esim. A:lta lähetin koiran kahden hypyn kautta putkeen, joten koiran tullessa putkesta minulla oli jo kaksi hyppyä etumatkaa. Lykky teki kaiken hyvin ja olisi ansainnut puhtaan radan. Vitosella se oli neljäs.

Kolmas oli myös agilityrata. Siinä oli kolmantena kepit ja kulma inhottava, kepit vähän sivussa. Tällä oli neljän (3?) hypyn suora ja putki-puomi-erottelua. 

Lysti tupsahti vierelleni omin luvin, kun olin toisen hypyn kohdalla. Keskeytin siihen.

Lykky teki taas hyvää työtä. Häiritsin sitä aika vähän, koska olin katsonut linjat ja saatoin taas lähettää sitä tekemään hommat. Menin samaan halpaan kuin moni muukin. Putken jälkeen vauhti syötti Lykyn pitkittäisen hypyn ohi. Siitä kielto. Tiputti se kaksi rimaakin. 15 tältä radalta. 

Päivän havainnot:

Molemmat tekivät hyvät kontaktit. 
Startissa pysymiset 5/6. Lystin vein maaliin varastamisestaan.
Lykky tuntui taitavammalta kuin Lysti.
Lystillä oli kepeissä ongelmia.

Kotona ihmettelin, kun Lysti rapsutteli vasenta kylkeään. Siitä löytyi triggeri, mikä hieromalla laukesi kuntoon. Aiemminkin on ollut sama vaiva ja samat oireet. Se sopisi aiheuttamaan keppiongelmia. Käännypä itse tiukasti oikealle, kun vasenta kylkeä kiristää.

Toissapäivänä kävin Lykyn kanssa hallilla. Ohjasin siellä ollutta rataa mahdollisimman etänä. Lykky teki työtä hyvin. Se menee sitä paremmin, mitä vähemmän sitä häiritsen. Alan olla yhä vakuuttuneempi, että tällä niskalla ja Lykyn nopeudella paras kombinaatio on etäohjaus ja sillä teemalla jatketaan.

Tänään kävin Lykylle muistuttamassa kontaktit ja muurin.

Niska on edelleen yhtä surkea staattisten asentojen kanssa ja herään öisin jomotukseen. Yllättäen nurmikon ajaminen työnnettävällä härvelillä helpotti niskakipua. Fyssari selitti, että siinä väkisin kontrolloi, että niska on oikeassa asennossa ja lisäksi tulee ilmeisesti just sopiva käsien pumppaus. Täytyy hinkata tuota nurmikkolaikkua ahkerammin. Kokeilin myös kuntosalia 3 viikon tauon jälkeen. Yllättäen vaikein oli laite, missä treenataan selkää sitä nostamalla. Siinä joutuu kannattelemaan päätään. Lopetin liikkeen ja tein muita liikkeitä pienillä painoilla huomioiden niskan joka kohdassa. Ei tuo suuttunut.

P.S. Kiitos kaikille teille, jotka olette allekirjoittaneet pussinkieltoadressin.

lauantai 3. syyskuuta 2016

Pussin kieltäminen agilityssa

Pussi ei jättänyt minua rauhaan. Jotakin konkreettista oli tehtävä. Tulos on alla. Kiitos Teemu, Niinu, eft Tanja ja kaikki selustatukea ja arvokkaita vinkkejä antaneet koirien ystävät. 

Nyt on mahdollisuus perehtyä pussin koostettuihin vaaroihin ja vaikuttaa koirien turvallisuuteen agilityssa. Saa myös jakaa.

http://www.adressit.com/pussi_pois_agilitysta

torstai 1. syyskuuta 2016

Ryhmätreenit

Niska vaivaa edelleen. Koneen ääressä ei juuri tarvitse olla. Käytössä on kevyemmät ja vahvemmat kipulääkkeet, jäät, teipit, akupunktio, niskatuki ja isometriset harjoitteet.

Koiria on edelleen uitettu ja kävelytetty. Tänään otin molemmat ryhmätreeniin, missä liikuin aika paljon varovaisemmin kuin normaalisti. Menin eka pätkän Lykyllä ja toisen Lystillä.

Radalla piti lähettää ykköshypyltä kakkoshypylle, millä 180 asteen käännös, ja siitä päällejuoksuun seuraavalle esteelle. Lykyn pystyi lähettää etäältä ja silti se kääntyi tiukasti. Lysti piti ohjata tarkemmin. Ennen putkea tuli takaakierto ja siivekkeen ympäri kierrätys. Lykky livahti toisaalle, jos jäin eteen seisomaan ja varpaat osoittivat "toisaalle". Nämä korjattua homma onnistui. Lystin kanssa ohjaus osui kohdalleen kertayrittämällä. Kepeille oli hankalahko kulma, hoitui vekkaamalla ja odottamalla. Takaakierroissa tein todistetusti persjätöt ajoissa. Sitten olikin tiukka avokulma kepeille. Lykky osasi heti. Lystin kanssa harjoiteltiin tätä. Se ei taipunut toiseen keppiväliin, jos yhtään puskin. Sama on tapahtunut kisoissa monesti. Erhe oli tosi pienestä kiinni. Keppien jälkeen lähetin koiran u-putkeen, minkä jälkeen pari hyppyä, puomi ja pituus. Molemmat ottivat puomin opetetusti.

Lykky oli kevyt ja osaavan tuntuinen, yhtään rimaakaan ei tipahtanut. Se hyötyy sitä enemmän, mitä vähemmän minä liikun ja häiritsen. Lystin kepit kaipaavat harjoitusta.


lauantai 27. elokuuta 2016

Pussi pois

Agilitypiirejä on alkanut kuohuttaa pussin turvattomuus. Youtubesta löytyy mm. tällainen ja tällainen video, jotka perustuvat osin samoihin materiaaleihin.

Lystille pussi on opetettu muun treenin ohessa. Suurin haaste oli siinä, että se yleensä uskalsi mennä pussiin. Lykyllä ei ollut uskalluksesta kiinni. Sen tekniikkaa vahvistettiin vetämällä lelua pussin pohjaa pitkin, jota koira sukeltaisi pussiin pää alhaalla. Ensimmäisen kerran havahduin pussin riskeihin, kun Lykky pussiin syöksyessään kolautti säkänsä tai otsansa sisäänmenokehikon yläreunaan, joka oli kova ja pehmustamaton. Sen säkä on yli 60 cm ja pussin sisäänmenon kuuluu olla vain 60 cm korkea. Tämän jälkeen aloin varoa estettä, mutta esim. kisaratoja en ole siksi jättänyt väliin. 

Katsottuani nuo videot tajusin, että on ihan tuurissaan, miten koira pussista selviää. Jokainen on varmaan kuullut humahduksen, kun iso koira menee pussiin kovalla vauhdilla? Se törmää päällään ja etukropallaan kiinni olevaan kankaaseen, jolloin vauhti hidastuu huomattavasti ennen kuin liike avaa pussia lisää. Mitäköhän tällainen voima aiheuttaa koiran niskoille? Saati, jos se ei juokse pää alhaalla, vaan pää ylempänä takertuu kankaaseen, taittaa niskojaan ja sitä myötä selkäänsä enemmän tai vähemmän. 

Aina voi vedota siihen, että agility on vaarallista. Niinhän se onkin. Koira voi kompastua millä esteellä tahansa. Pujottelu vääntää selkää ja kontaktit kuluttavat niveliä. Nämä muut esteet ovat kuitenkin ennakoitavissa ja opetettavissa. Pussikankaan käyttäytymistä ei kukaan pysty ennustamaan, vaikka itse este olisi muuten tehty mahdollisimman turvalliseksi eli sisäänmeno pehmustettu ja pussikankaan alaosa painotettu. Koiran tassu voi livetä tai ohjaaja tehdä virheen, mikä koituu kisakaverin kohtaloksi.

Päätin jo, etten Lykkyä laita enää pussiin. Sen jälkeen mietin, miksi riskeeraisin Lystiäkään? Mitä voin tehdä? Kerätä hankalan kisaajan mainetta ja ehdottaa tuomarille pussin vaihtoa putkeksi? Jos se ei onnistu, jätän osallistumatta? Kierrän esteen? Entä, jos en välitä, vaan ohjaan koiran pussiin ja toivon, että se tulee oikein päin pois? Entä, jos ei tule? "Sori? Mun vaan teki mieli saada nolla tältä radalta."

Onneksi pussi on jo nykyisin harvoin radalla. Toivon, että tiedon lisääntymisen myötä yleinen ilmapiiri kääntyy pussia vastaan sekä tuomareiden että kisaajien joukossa ja saadaan turhan loukkaantumisriskin aiheuttava este pois radoilta. Maailmalla asiaan on jo reagoitu.