lauantai 12. lokakuuta 2019

Hyvän mielen hylyt

Kisat oli merkattu alkavaksi puolilta päivin. En illalla pakannut autoa, koska ei siinä nyt niin paljon ollut pakattavaakaan: Giblin paperit, koirien juomat ja nappuloita, itselle varavaatteet sateen varalle, vaatteet ravintolassa syömistä varten kisojen jälkeen, vähän syömistä ja juomista. Jostakin syystä herään viikonloppuisin 7 maissa, joten uumoilin herääväni ennen kellonsoittoa. Enpä herännytkään, vaan vasta kellon soittoon. Siinä sängyssä pötkötellessäni laskeskelin, että laitoin kellon soimaan liian myöhään ja olisi korkea aika lähteä. Pikavauhdilla pakkasin koirat, tavarat ja itseni matkaan. Olin tasan puoli tuntia ennen kisapaikalla ja kisat vartin etuajassa. Gibli starttasi neljäntenä, joten siinä ei ylimääräisiä kiemuroita tehty. Sopi minulle.

Tuomarina oli Kerminen, jonka radoille voisin mennä toistekin. Radat vaihtuivat nopsaan tahtiin ja kisat olivat todella sujuvat ja etuajassa loppuun saakka. Kisakirjankin sai takaisin odottamatta. Kaiken lisäksi perillä oli puoliaurinkoista, vaikka automatkalla satoi mennessä ja tullessa.

Eka rata oli hyppäri. Gibli eteni hyvin, kääntyi hyvin, pujotteli virheittä. Radalla oli yksi hankala kohta, "vauhtisuora" läpi radan putkelta toiseen putkeen, välissä 3 hyppyä ja pituus ja viimeisin hyppy ennen toista putkea poissa linjasta ja sen jälkeen kääntö kauempaan putkensuuhun. Vaikka mallasin minkälaisia kuvioita eri puolilta, totesin, että koira tulee kintuille joka tapauksessa enkä luottanut takana leikkaamisen voimaan putken edessä. Gibli sujahti väärään putkensuuhun. Muita virheitä ei tehtykään. 

Toinen rata oli agilityrata. Olin etukäteen päättänyt, että tarkkailen Giblin ylösmenokontakteja ja jos virhe tulee, otetaan uusiksi. Puomi oli kolmantena eikä koira osunut ylösmenolle. Otin sen uudelleen eli hylkäys tuli jo siinä. Seuraavaksi oli takaakierto putken edessä. Olin kaavaillut siivekkeen ympäri kieputusta, mutta Gibli oli jo lukinnut väärän putkenpään. Sinne meni, mutta ei sillä enää ollut tuloksen kannalta merkitystä. Loppuradalla taas kaikki oikein: kontaktit ja pujottelu.

Kolmas oli agilityrata myös. Gibli tuntui liukkaalta muikulta. Radalla oli taas yksi kohta, mitä mallasin etukäteen monta kertaa: kaksi takaakiertoa peräkkäin ja taas epäloogiseen päähän putkea. Hukkasin Giblin ennen ekaa takaakiertoa, mutta siitä selvittiin. Selvittiin vielä toisestakin takaakierrosta, mutta en ottanut hypyn jälkeen Gibliä kunnolla haltuun, joten se sujahti selkäni takaa u-putkeen. Sen jälkeen taas "tehtiin nollaa".

Hyvää:
  • Lähdöt (ei varastanut)
  • Rimat pysyivät
  • Kontaktit ok sitä yhtä puomin ylösmenoa lukuun ottamatta
  • Pujottelut virheettömät, vaikka oli hankaliakin menokulmia ja poistumisia
  • Kääntymiset ovat parantuneet merkittävästi ja takaakierrot Gibli teki pienin tein.
  • Yhteistyö tuntui hyvältä ja tunsin, kuinka koira menee.
  • Parasta: Giblin menossa oli sitä jotakin samaa, mitä Lykyllä aikoinaan: kovalla vietillä etenemistä.
Huonoa:
  • Joka radalla yksi virhe, joten ei saatu tuloksia. Mutta jotenkin se ei edes harmita. Edelleen suhtaudun Giblin kanssa kisaamiseen kuin oltaisin epävirallisissa kisoissa. Korjaan virheitä sitä myötä, kun niitä tulee.
Lysti oli mukana mainiona matkamiehenä.

torstai 10. lokakuuta 2019

Tokoa ja agilitya

Eilen oli tokossa omatoimitreenit. Gibli kiljui aika ponnekkaasti. Tuli hiljaisiakin pätkiä, joten lopulta sain lopetettua treenin "hyvään mieleen" ja mietittyä kotimatkalla, että voisi sen tokoilun jo jättää.

Tänään kävin sen kanssa agilityssa. Mentiin puomin ylösmenoja, kepit putkihäiriöllä, hankalia viskileikkauksia ja siivekkeen ympäri kiertämistä putken edessä. Gibli oli taitava. Treeni ei kauan kestänyt. Lysti oli matkassa.


tiistai 8. lokakuuta 2019

Vire-agilitya ja varsinaista vire-tokoa

Kävin Giblin kanssa hallilla. Tein lyhyet treenit:
  • Putki-puomi-erottelu hypyltä lähettämällä. Gibli löysi hienosti puomin, mutta välillä ei osunut ylösmenokontaktille. Emmin jonkin aikaa, palkatako vai ei.
  • Kuudella kepillä 90 asteen avo- ja sulkukulmaan takaakiertohypyn jälkeen putkiansalla. Myös keppien "ulkopuolelta" lähettäminen onnistui. Gibli-minä: 6-1.
Gibli oli hämillään, kun treeni loppui sen mielestä kesken.

No kohta se jatkui tokoilemalla ystäväni kanssa. Giblin vire oli kaakossa, mikä näkyi ääntelynä, tarjoamisena ja kapulan pureskeluna. Lopulta vain odotettiin, että se on hiljaa. Palkkasin siitä sitten.

Sen jälkeen kävin molempien kanssa uudella alueella kävelyllä. On se hienoa, miten lenkki hidastuu, kun on uusia hajuja.

Itselle muistiin ensi kerran agilitytreenit: 12 kepin treenit ja niitä hankalia viskileikkauksia.

sunnuntai 6. lokakuuta 2019

Kisamotivaation kaivuu

Olin ilmoittautunut Giblin kanssa parin tunnin ajomatkan päässä oleviin agilitykisoihin. 

Eka startti oli alkamassa illalla puoli kuudelta. Laskeskelin, että olen takaisin kotona iltakymmeneltä. Pidän aamu- ja päivästarteista enemmän. Jos kisat ovat illalla, menee koko aamu odotellessa. Näihin kisoihin olin valmistautunut poikkeuksellisesti, koska säätiedote oli luvannut pakkasta ja lunta. Perjantaina vaihdatin talvirenkaat. Onneksi olin varannut rengasliikkeeseen ajan etukäteen, jolloin valinnanvaraa riitti. Perjantaina oli lunta täälläkin, rengasliikkeessä yhtäkkiä tungos ja sivusta kuunnellen myytiin ei oota.

Joka tapauksessa mietin, minkä ihmeen takia ilmoittauduin kisaamaan ja miksi pitää kisata, jos ei huvita? Ja mikä minut on saanut aiemmin huvittamaan? Miksi Lykyn tai Lystin kanssa kisaamisessa oli jotakin hienoa ja tavoittelemisen arvoista? Mitä Giblin kanssa nyt puuttuu? Kysyin miesystävältäni, että onko tämä jotakin poikkeuksellista vai onko tämä kisoihin lähtö ollut mulla aina samanlaista. Hän kertoi ja sitten muistin minäkin, että miltei aina ennen kisoja olen ollut perumassa osallistumiseni, mutta yleensä olen tyytyväinen kisojen jälkeen. Yksi merkittävä seikka on myös tavoitteiden puute. Gibli on vielä nuori ja osaamaton, joten en havittele mitään SM-kisanollia.

No, kisapaikalla ilmoitettiin aikataulun olevan puolisen tuntia myöhässä. Oikeasti se oli puolitoista tuntia myöhässä, mikä tiesi päivän venymistä puoleen yöhön. Päätin, etten enää katsele kelloa. Lysti oli matkassa ja molemmilla koirilla loimet nolla-asteisen ilman vuoksi.

Tuomarina oli Savioja ja kaikki radat loogisia ja mentäviä kolmosten ratoja. Etukäteen pelkäsin, miten kepit sujuvat ja onko Giblin meno sujuvaa/nopeaa/hyvävireistä ja miten saan sitä käännettyä.

Ekalla agilityradalla Gibli varasti vähän enkä tajunnut tehdä mitään. Se tuntui sukkelalta ja kääntyi hyvin. A mentiin radalla kahdesti, juoksukontakti onnistui molemmilla kerroilla. Takana leikkaaminen oli sujuva. Kepeille mentiin pituudelta ja kepit viettivät kohti seinää. Varoin ahdistelemasta, kuvittelin, että ollaan treeneissä. Gibli pujotteli hyvin ja hienolla sykkeellä virheittä. Keinu oli hyvä, ei siis tullut ylösmenovirhettäkään. Loppuun saakka meno oli sujuvaa. Yksi virhe me tehtiin. Radalla oli putki-puomi-erottelu takaakiertohypyn jälkeen. Putken molemmat päät olivat puomin ylösmenon ympärillä. Tiesin, ettei vielä osata erottelua kunnolla. Pitkään emmin, tehdäkö edeltävällä hypyllä persjättö vai valssi ja kumpi kääntää paremmin puomille. Valitsin persjätön. Gibli valitsi silti putken, mistä en voi sitä syyttää. Eli se oli hylkäys. Toisella yrittämällä se valitsi puomin.

Toisella agilityradalla Gibli varasti lähdöstä törkeästi ja vein sen maaliin. Oli se aika kuumakin ennen starttia.

Kolmannella, hyppärillä, tehtiin hyvää rataa myös. Gibli pysyi lähdössä. Pakkovalssi onnistui. Kepit olivat suht haastavasti, meno avoimeen suorakulmaan, ohjaajan puolen vaihto, lisäksi menivät "päin seinää" ja rata jatkui toiseen suuntaan. Loivensin kepeille menemisen kulmaa, jolloin Gibli ottikin putken toiselta puoleltani. Toisella yrittämällä se haki kepit hyvin ja pujotteli taas hyvällä rytmillä loppuun saakka. Aika lopussa hukkasin sen persjätössä ja joku sählinki tuli hypyn kanssa. Viimeisimmät kolme estettä mentiin käsikirjoituksen mukaan.

Hyvää: 
  • Kepit - tämä on suuri helpotus, toivottavasti jatkuukin näin.
  • Kontaktit
  • Vire
  • Käännökset (videota ei ole, mutta tuntuma niistä)
  • Gibli pitää rimat.
  • Osasin arvioida, miten koira liikkuu.
  • Kaikki etukäteen miettimäni kehityskohteena olleet jutut onnistuivat.
Huonoa:
  • Lähdöstä varastaminen - ole tarkempi!
  • Ohjaan huonosti - kadotan kontaktin. Lykky ei olisi antanut anteeksi, Gibli antaa.

Yhteenveto: Edelleen Gibli on nuori kisakoira. 

Ajattelen, että agilityssa harjoitellaan kahta asiaa: pieniä temppuja ja laajempia kokonaisuuksia. Nyt painopiste temppupuolella on ollut kontaktit, pujottelu ja takaakierrot. Kisoissa tulee yhä vastaan ohjauksia, joita menisin tai menen siellä eka kertaa. Nyt esim. hankalan hyppykulman viskileikkaus (osasi) ja pakkovalssi (osasi). Näistä kisoja opeteltavaksi jäi putki-puomi-erottelu ja persjätöt, varmuutta voin lisätä myös yhä vaikeampiin viskileikkauksiin. Keppien kanssa jatketaan entisellä rennolla asenteella ja haastavilla kepeillä. 

Laajempien linjojen suhteen olen panostanut vireeseen eli tehnyt lyhyitä hyvävireisiä treenejä. Olen rakentanut vireen kestoa kuin johonkin BH-kokeen seuraamiseen, koska havahduin siihen, että yhtäkkiä muutaman esteen radoista on tullut yli 20 esteen kolmosten ratoja, jossa palkan saanti kestää ja kestää. Se näyttää tuottaneen tulosta. Videoita ei ole eikä ratoja kellotettu, mutta tuntuma on siihen suuntaan.

***

No miten se kotimatka? Matkaa ei lyhentänyt voitonriemu takapenkillä killuvista serteistä ja palkinnoista. Oli pimeää, kaikki valo imeytyi 1-3-asteiseen vitostien asfalttiin. Valkeita lumilaikkuja oli tien reunuksien nurmikoilla. Ajattelin, että tästä ei enää puutu kuin hirvi konepelliltä. Ja sitten, yhtäkkiä, oikealta tuli tielle kissa tai pieni supikoira. Jarrutin. Eläin jatkoi vastaantulijoiden kaistalle. Ja sitten se onneton teki u-käännöksen. Kaikki kävi hyvin nopeasti. Jarrutuksesta huolimatta vauhtia oli vielä, näin, että nyt osuu, ja sitten auton alla tömähti. Näin taustapeilistä, että karvaturri jatkoi matkaa juosten ojaan ja penkan yli pellolle. Varmasti se oli loukkaantunut. No, uukkari x 2 vitostiellä, (oli siinä pienet tienristeykset, joissa sain käännettyä), nopeusrajoitus 80-100 km/h, jolloin mietin, että tässä lähtee kohta henki kolmelta muultakin. Hätävilkut päälle, auto niin laitaan kuin ikinä, ja tiirailemaan pellolle ja kuuntelemaan, uikuttaako joku jossakin. Että eläinsuojelulakikin velvoittaa johonkin. Tajusin, että ei mulla siinä pimeässä ja aseettomana ole mitään saumaa tehdä yhtään mitään, varsinkaan, kun eläintä ei näkynyt missään. Että tappaisinko kuristamalla käsin tai talutushihnalla, jos löytäisin? Vai hakkaisinko kivellä päähän? Miten pahasti tulisin itse purruksi? Poliisille tai suurriista-avulle oli turha soittaa. Sinne jäi eläinparka ties minkälaisten ruhjeiden ja sisäisten verenvuotojen kanssa kuolemaan. Jos joku tietää, mitä olisi pitänyt tehdä ja kelle soittaa, voi kommentoida tai lähettää sähköpostia. Mulla on tarkka paikka tiedossa.

P.s. Tuli mieleeni, että auton varoituskolmio on varmaankin takakontissa koirahäkin alla. Todella kätevä kaivaa esiin tarpeen tullen. Tuskin olen ainut koiraharrastaja, jolla näin on. 

perjantai 4. lokakuuta 2019

Tokoa ja agilitya lisää

Keskiviikkona kentällä humputtelin Lystin kanssa. Giblin kanssa treenasin seuruuta, kapulan pitämistä, kaukokäskyjä ja luoksetuloa. Seuraamisessa vierotan sitä yhä ruuasta.

Torstaina kävin Giblin kanssa treenaamassa agilitya. Harjoiteltiin puomia, slalomia, välistävetoja ja takaakiertoja. 

Kepeille tein putkiansat, joista Gibli ei välittänyt lainkaan. Siitä tuli aika hauska peli: 
- Minä: "Tähän ansaan sinä varmasti lankeat. Sinunhan pitää oikein väistää tuota putkensuuta, ettet lumpsahda sinne!" 
- Gibli: "Hah, enpä langennut! Helppoa! Etkö keksi muuta?!" 
Jatkan tällä linjalla keppien kanssa.

tiistai 1. lokakuuta 2019

Koira sisustuselementtinä

Kerrataan ensin treenit. Lauantaina ja sunnuntaina taidettiin huilia, koska kenttä oli varattu. Sunnuntaina käytiin parin tunnin metsäkävelyllä. 

Eilen tokoilin molempien kanssa. Gibli edistyy hiljaisuudessaan. Lystin kanssa kertasin sen osaamia juttuja.

Tänään kävin Giblin kanssa hallilla. Teetin 8 esteen ratapätkää molempiin suuntiin. Siinä oli kepeille suorakulma avopuolelta, keinu, takana leikkaaminen, pituus ja rengas. Toiseen suuntaan erkaannuin kepeiltä putkelle. Lopuksi teetin takaakiertoja ja A:n. Keskityin hyvään vireeseen. Gibli oli upea! Sen vire oli hyvä. Kaiken kukkuraksi se teki työnsä virheettömästi.

Sitten näitä sisustuskuvia:

Ei sillä, että vanha mäntyinen Lundia-hylly ja cd:t olisivat nykypäivää, mutta kaiken kruunaa
hyllyn päällä oleva "maljakko" eli pureskeltu ja lisävaurioilta suojassa oleva (entinen) koristetyyny,
jota käytän joskus koirien tasapaino-jumppatyynynä.

Maton pitsireunus

Reikäisempää aukkopitsiä. Minulla on 3 ehjää mattoa.

Giblin bravuuri, mikä yhä yllättää. Se kaivaa sängynpeiton
alta ja pussilakanan sisältä täkin kulman näkyviin.
Lisään vielä nämä varsinaiset sisustuselementit:

Pörrömaha
Gibli tekokarvojen keskellä

perjantai 27. syyskuuta 2019

Tossutarpeet rautakaupasta

Tarvitsin Lystille pahimman päivän varalle tossut, joiden pohjat pitävät kosteutta, eivät luista ja joiden päällisosa hengittää. Ostin K-raudasta työhanskoja á 2,90-3,90 €/pari. Rajasin niistä sormet pois ja laitoin varteen joustavaa tarranauhaa. "Kauneimmat" tuli, jos sauma tuli sisäpuolelle, mutta ehkä hankaamattomimmat, jos sauma ulkopuolella. Alla esittelen eri versioita:





Niin, ja tokoilut. Giblille: seuraamista, siinä kontaktia, kaukot, maahanmenoa ja ulkona kapulan pitämistä. Lystille seuraamista, kaukot, luoksetulon pysäytykset, minkä jälkeen se karkasi "takapalkalle" ja toi minulle noutokapulan. Ihana Lysti!

P.S. Illalla annoin molemmille matolääkkeet.