tiistai 19. lokakuuta 2021

FI AVA-H GIBLI

SKL vahvisti Giblin valioitumisen. Onnea pieni kallisarvoinen ystäväni!

Kävimme treenaamassa ja jotenkin tuli ihan hajanaiset treenit, 2 esteen pätkiä:

  • Hyppytekniikan alastuloharjoitus
  • Pujottelu lelun kanssa, u-putkeen päin Gibli kävi yhä epävarmaksi, mutta U-putken läheltä keppien hakeminen oli erehtymätöntä
  • Kahdella hypyllä "toinen pakkovalssilla" -ohjausta, pakkovalssi myös putken jälkeen
  • A
  • Puomin ylösmeno ja alastulo vedättäen
  • Siivekkeen ympäri ulkopuolelta ohjaten
  • Mene-mene-käsky putki-muuri leijeröitynä
  • Vähän vieheleikkiäkin
  • Tuli vähän sitä ilmiötä, mitä sunnuntaina kisoissa, yhtäkkiä Gibli alkoi odottaa minulta lelua ja lakkasi ohjautumasta tai keskeytti radan.
Sunnuntaina kävin kuntoportailla, tein 100 portaalla lihasvoimaa. En kipittänyt ylös saakka. Oli raaka tuuli.

Niin ja iltaisin olen jumpannut Gibliä ohjeiden mukaisesti.

lauantai 16. lokakuuta 2021

Hyl-hyl-10

Olimme Muotkan radoilla ja nyt kyllä Muotkan tuomari-ranking-sijoitus laski. Radat tuntuivat vaikeilta, mikä näkyy tuloksissammekin.

1. Agilityradalla tein huonon vippauksen tapauksen tms., ja Gibli hyppäsi hypyn ristiin. Sen jälkeen olisi ollut kamala puomille lähestyminen, mutta onneksi Gibli sujahti putkeen. Sitten mentiinkin ihan numerojärjestyksessä, paitsi toiseksi viimeinen hyppy jäi hyppäämättä.

2. Hyppärillä olin ajatellut toiselle hypylle pakkovalssia, mutta Gibli ajautui sen ohi putkeen. Pujottelu sujui hyvin, ja Gibli kesti hyvin edellä menemiseni, mutta sen jälkeisessä pakkovalssissa olin taas huolimaton, minkä jälkeen Gibli jäi pyörimään ympärilleni hyvin poikkeuksellisesti. Siitä jatkettiin sitten rataa jostakin 7. esteeltä loppuun saakka "nollalla".

3. Agilityradalla toinen hyppy oli pakkovalssi, siitä Gibli tiputti riman, mitä en radalla huomannut. Kepeille vienti oli vaikea, mutta selvittiin. Taas otin etumatkaa. Takaakierto, ja puomi, mikä oli hyvä. Paljon piti koiraa irrottaa edelle ja toisaalta ehtiä takaakiertoihin. Aivan lopussa jäin jälkeen ja Gibli kaarsi pituuden ohi. Kympillä maaliin ja sijoitus 4. 

Hyvää

  • Pujottelu, hankalistakin keppikulmista, ja Gibli kesti vedätyksenkin
  • Kontaktit
Kehitettävää:
  • Kiinnitä huomiota jarruun
  • Ei tarvitse mennä halaamaan niitä esteitä

torstai 14. lokakuuta 2021

Lysti 28.5.2008 - 31.8.2021


Kaunotar Lysti oli hienotunteinen ja sympaattinen luottoystäväni ja perheenjäsenemme yli 13 vuoden ajan. Ensimmäinen koirani. 

On vaikea tiivistää vuosien tapahtumat ja iso osa jää kirjoittamattomiksi muistoiksi. Joka tapauksessa Lysti opetti paljon. Jo ensimmäisen koiran omistaminen toi kaikkea uutta, koirien elämään tutustumista. Lystin aikana tuli digikamera, blogi, farmariauto, koirahäkki, vain joitakin mainitakseni. 

Miellyttävän luonteensa vuoksi Lystiin oli helppo tykästyä. Katseesta huokui viisaus, ymmärrys ja lämpö. Lysti oli taustatukemme, puolusti tarvittaessa laumaansa, mutta oli silti luotettava ihmisten ja toisten koirien parissa. Vuosien ajan talutushihna oli turha. 

Lysti auttoi Lykyn ja Giblin kasvattamisessa. Olen iloinen, että Lysti ja Gibli ystävystyivät ja luottivat toisiinsa. Heille kehittyi oma yhteinen leikkinsä. Silti Lysti säilytti johtoasemansa. 



Harrastusuramme alku oli haasteellinen Lystin herkkyyden ja oman kokemattomuuteni vuoksi. Empaattinen luonnetestituomari totesi: "Kaikki mitä koiran kanssa saavutetaan, on plussaa. Moni olisi jo luovuttanut. Oikealla omistajalla ja oikealla käsittelyllä se pystyy elämään kuitenkin.” Tulokset vahvistivat ajatuksiani positiivisella tavalla. Jo Lystin ollessa pentu olin tykästynyt siihen kovasti. Ajattelin, että tämä on tämän koiran ainutkertainen elämä ja minä en tästä koirasta luovu. Silti siedättäessäni ilmassa roikkuviin sähkölinjoihin koiraa, joka kiskoi karkuun henkensä hädässä, mietin, että melkoista on tämän koiran pitäminen. Kuitenkin Lystin arvostus kasvoi vuosi vuodelta. Kunnioitimme sitä, kuinka rohkea Lystin täytyi ollakaan, kun uskalsi, vaikka pelkäsi.


Agility vahvisti Lystiä hyvällä tavalla ja Lystin vahvuudet pääsivät siinä oikeuksiinsa. Tietynlainen varovaisuus säästi Lystiä loukkaantumisilta ja Tikkinen oli hyvin rimavarma. Saimme yhdessä kasvaa aina agilityn FMBB-joukkueeseen saakka, vaikka itse reissu jäikin väliin loukkaantumiseni vuoksi. Toinen korkealle arvostamani saavutus oli osallistua kuutena peräkkäisenä vuotena agilityn yksilö-SM-kisoihin. Eläkkeelle Lysti jäi agilitysta 10-vuotiaana. Olen syvästi kiitollinen Lystille kaikesta, mitä agilityssa saimme yhdessä tehdä.





Tämä kuva on otettu niiden agilitykilpailujen
jälkeen, missä Lysti jäi eläkkeelle.


Mutta harrastaminen oli vain pieni osa Lystin kanssa elämistä. Tärkeintä oli se kaikki muu: Yhteenkuuluvuus, kumppanuus, luottamus, toisen huomion ottaminen, toisen arvostaminen ja sanaton viestintä. Lukuisat tapahtumat, jotka saavat yhä hymyn suupieliini. Kuinka Lysti painoi korvansa mielihyvästä luimuun, heilutti häntäänsä ja kevensi etujalkojaan, kun tapasimme eron jälkeen. Eroja tuli onneksi vain harvoin, koska olin jo v. 2010 alkaen selkäni takia sairauslomalla ja siitä lähtien pelkästään etätöissä. Lysti oli korvaamaton, kun selkäni oli pahimmillaan. Lystistä oli seuraa ja karvaturrini malttoi odottaa, kun köpötin kävellä yhden pylväänvälin ja takaisin kotiin. Myöhemminkin apua löytyi vaivaan kuin vaivaan.



Lystille puhkesi muutaman vuoden ikäisenä hankalat allergiat ja atooppinen tassuihottuma. Hoidoksi kokeiltiin kaikki mahdolliset lääkkeet ja siedätyshoito. Allergiat näkyivät myös arkielämässä. Pidin Lystillä monta vuotta ulkomailta ostettuja koirien lenkkareita aina sulan maan aikaan. Ostin Lystille pellavapyyhkeen, koska allergiaa oli puuvillallekin. Talon aidatulle pihalle tuli kivipohja, jotta ruoho ei aiheuttanut ihottumaa. Ruokavalio oli tiukka. Tilanne alkoi olla toivoton, mutta sitten löytyi siklosporiini, mikä tepsi hyvin, vaikka muutaman kerran vuodessa tassut aukesivat silti. Siklosporiinin kanssa sai onneksi kisata erityisluvalla. 

Lysti 5-vuotissyntymäpäivänään

Ensimmäinen haimatulehdus tuli v. 2012. Haimatulehdukset uusivat tihenevästi ja vaativat ajoittain hyvin intensiivistä hoitoa. Ne saivat äkillisyydellään ja vakavuudellaan arvostamaan yhteistä aikaa yhä enemmän. Lysti sairasti niitä kymmenkunta. Ilmoitin aina pojalle, että nyt ollaan Lystin kanssa taas tiputuksessa. Lystin toipuminen yhä uudestaan henkeä uhkaavasta taudistaan sai helpotuksen huumorin kukkimaan: "Lysti huijasi taas kuolemaa." "Lysti väisti viikatteen humahduksen." "Kuunneltiin taas enkeleiden siipien havinaa." "Lysti on kuolematon." Haiman vajaatoimintaa Lysti ei kehittänyt. Epäilen, että lopulta siklosporiini saattoi olla haimatulehduksia laukaisemassa, mutta ilman siklosporiinia Lysti ei tullut toimeen.  

Lysti kuvattiin muutaman kerran elämänsä aikana. Vasta 12-vuotiaana löytyi spondyloosia. Lysti sieti huonosti eri kipulääkkeitä, yhdestä turposi kuono, toisen jälkeen tuli hankala haimatulehdus. Nuorena Lystin munuaisarvot olivat ajoittain koholla, sekin oli huomioitava kipulääkityksessä. Akupunktio tuntui lopulta auttavan parhaiten. Lysti alkoi kipeytyä automatkoilla, joten vein hänet hoitoon kisamatkojen ajaksi. Lysti alkoi ontua yhä useammin oikeaa takajalkaansa, vähemmän metsässä. Takajalkojen kynsiä ei tarvinnut leikata aikoihin. Minusta näytti, että osa kynsistä lyheni niin lyhyiksi, että Lysti arkoi siksi kovalla kävelemistä. Olin jo etukäteen ajatellut, että ystävälleni en enää tossuja laita, tässä elämässä niitä oli pidetty jo ihan tarpeeksi. Enkä ikinä ollut varma, osuivatko kynnet sittenkin kenkien kärkeen aiheuttaen kipua tai epämukavuutta.

Katson monesti valokuvaa, missä Lysti makaa lattialla itseensä tyytyväisenä ja raukeana kisapäivän jäljiltä minuun katsoen. Olen kirjoittanut Lystille ajatuskuplaan Faith no moren kappaleen sanat ”Without me you are only you”, suomennettuna: ”Ilman minua olet vain sinä.” Nyt haluan jatkaa: ”Ilman Lystiä en olisi (edes) minä.” Niin tärkeä Se Koira oli minulle.



Lopulta oli pakko hyväksyä, että yhteinen aikamme alkaa käydä vähiin. Ikä ei vaikuttanut Lystin hoksottimiin, kuuloon tai näköön. Joskus toivoin, että Lysti kuolisi kesken uniensa ja näyttäisi tyyneltä, kun hänet löytäisin. Silti, tietenkin, olin aina helpottunut, kun Tikkinen käveli vastaan ja venytteli tuttuun tyyliinsä ensin taakse ja sitten eteen. Kävimme aika ajoin lyhyillä ajeluilla ja kävelyillä vain kahdestaan, jotta saimme olla yhdessä kenenkään häiritsemättä, ja Lysti saattoi haistella milloin mitäkin juuri niin pitkään kuin huvitti. Minulle ne kävelyt olivat tärkeitä ja rentouttavia. Enimmäkseen kävimme yhdessä Gibli mukanamme metsälenkeillä, missä Lysti piehtaroi, juoksenteli, ui ja söi mustikoita. Giblillä ja Lystillä oli oma keskinäinen leikkirutiininsa loppuun saakka. Silittelin arvokasta Lystiäni paljon, ahmin turkin tuntua kaikilla soluillani, jotten ikinä unohtaisi. Otin kuvia ja videoita. Annoin Lystin tietää olevansa maailman paras koira. 



Yhtenä iltana kävimme jälleen metsälenkillä, minkä jälkeen Lysti kävi viereeni matolle lepäämään. Aamulla Lysti hyppäsi sänkyyni. Olin niin onnellinen, kun silkkiturkkini oli iloinen ja vetreä. En tiennyt aamun jäävän Lystin viimeiseksi. Päivällä iski viimeinen haimatulehdus. Oli jäähyväissilitysten aika.



***

Olin kirjoittanut Lystille runoa jo vuosia sitten, kun Lystin tilanne näytti huonolta.


”Sinut ystäväkseni hain,

vierelleni kulkemaan.

Lukemattomat kerrat

kevensit mieltäni,

kaivettiin harmitukset metsälenkeillä

sammalmättäiden alle.

Kuten sen hanskan silloin kerran,

muistatko?

 

Ääneti vannoin lupauksen

ensimmäisellä kotimatkalla,

sateisessa ja pimeässä metsässä,

tammikuun pakkasilla järven jäällä,

lukuisissa harjoituksissa ja kisoissa,

autolle palattua,

kun molemmat juovat janoonsa:

 

Jos olet kipeä ja kärsivä,

otan kärsimyksesi

kannettavakseni.

Kun tulee aika,

toivon että sinulla

on turvallinen ja tyyni mieli,

täysi eletty elämä takanasi.

Minua lohduttaa ajatus:

Sitten kun se on ohi,

kaikki tuska on enää minussa.

Ainoastaan minussa.”

 

Tänään en päässyt enää lupaustani karkuun.

Kaunotar Lysti, Lystikki, Tikki Tikkinen, Hopearinta, Miun Mössykkäin, upea ja viisas tyttö, Champpion, Vanha kunnon Luotto-Lysti. Minulla oli suuri kunnia olla emäntäsi.

Ole urhea, rakas Lysti. Älä mene kauas. Minulle jää niin kamala ikävä sinua.

Ohjatut treenit

Suoknuutin opissa. 

  1. Puomin ylösmeno on parempi. Gibli varasti puomin alastulolta miltei ensimmäistä kertaa elämässään. Mieti tähän ja keinulle selkeä vapautus.
  2. Muista rataan tutustumisessa virtuaalikoira.
  3. Katso rataa koiran silmin. Nyt pidin suotta vääriä esteitä ansaesteinä.
  4. Käytä kokoamista.
  5. Käytä tarvittaessa koiran nimeä.
  6. Voit vedättää kepeillä. Gibli oli yllättävän hyvä. Seinää päin kannatti tukea. 
  7. Katso jarrussa koiraa.
  8. Muista katse muutenkin.
  9. Joskus "oikea valssi" ja ohjaajan puoli voi kaarrattaa yllättävän jyrkästi.
  10. Voit lähettää Giblin kaukaa takaakiertoon varsinkin, jos linja vie suotuisasti. Myös "mene" toimii.
  11. Etene rohkeammin.
  12. Paljon oli puhetta ohjauksessa olemisen ja vauhdin tasapainosta sekä pohjien rakentamisesta.


tiistai 12. lokakuuta 2021

Treenit

Giblikki Tomban kanssa hallilla:

  • Hyppytekniikan alastulotreeni
  • Vieheleikkiä
  • Puomin ylösmenoja putkierottelulla
  • Keppien leijeröinti puomin toiselta puolelta
  • Lelu maassa valmiina ja sen testaus, kestääkö pakka
  • A & pituus
  • Se inin:in tapainen
  • Mene-mene
Alla on Irene Erlingin ottamia kuvia.



Hienoa, että Gibli ehtii poseeraamaan...

Olen jumpannut Gibliä viimeisimpien ft:n ohjeiden mukaisesti. Ihan kuin Gibli edistyisi.

Kävin eilen kipittämässä Malminkartanon portaat. En tunne edistyneeni. Hyvin läähätyttää joka seisakkeella.

sunnuntai 10. lokakuuta 2021

Dabl-öu-Gibli, tuleva hyppyvalio

Olimme aamusta agilitykisoissa. Olin ilmoittanut meidät maltillisesti kahdelle radalle. Ne olivat Jessi Landenin käsialaa. En ole ollutkaan aiemmin hänen radoillaan.

Eka oli agilityrata. Siinä oli putki-puomierottelu, muutama siivekkeen ympäri pyörittäminen ja pari ansahyppyä oikeiden hyppyjen takana. Gibli kulki kuuliaisesti ja virheettömästi. Tulimme nollalla maaliin ja sijoituimme kolmansiksi. Edelle menivät joensuulainen ja itävaltalainen agilitylahja maailmalle.

Toinen oli hyppyrata. Siinäkin oli siivekkeen ympäri pyörittämisiä pari, ansahyppyja ja ansaputki. Kepeillä tuli paljon virheitä, mutta Gibli pujotteli virheittä. Pituudelta oli tiukka käännös, tein sinne valssin. Videoita ei ole, mutta pari käännöstä venähti. Minulla oli sentään edes ajatuksissa Giblin varoittaminen niistä etukäteen, mutta käytännön toteutus ontui varmasti taas. Nollalla tultiin nytkin maaliin, sijoituimme toisiksi. Se oli sitten toinen tuplanolla. Gibli sai hyppysertin, mikä on nyt kolmas ja koska meillä on näyttelytulos, lähetän Kennelliittoon valiohakemuksen.

Pillahdin tietysti palkintojenjaossa itkemään ja selitin sitten koetoimitsijalle, että suren tässä menettämääni vanhempaa koiraa. Hän vaikutti lämpimän ymmärtäväiselle.

Ratoja olisi ollut vielä kaksi jäljellä ja kieltämättä kävi mielessä, että siellä olisi voinut olla vielä nollia tarjolla. Näin jäi kuitenkin hyvä mieli ja Läppäkorva (*) sai ansaitsemansa kehut useampaan otteeseen. 

(*) Giblillä on tapana pitää korviaan vasten niskaa, varsinkin kun humputtaa edelläni lelu suussaan. Läpät heiluvat hauskasti niskaa vasten.

Tästä tulee nykyisin kylmät väreet Imagine Dragons Believer.



perjantai 8. lokakuuta 2021

145 679 -143 - 28 - 1096 - Giblin jumppaa ja metsäkävelyjä

Alkaa  käydä haastavaksi löytää suomalaisilta sivuilta kaikki koronaluvut. Onneksi Worldometers ei keskity vain rokotuskattavuuteen. 

Tein itselleni koronatestin, mikä oli negatiivinen. Ei minulla mitään oireitakaan ole. Jos olisin palannut riskimaasta, testi olisi kuulunut tehdä 3-5 vrk paluusta. Italia ei kuulu riskimaihin.

Näyttää siltä, että Suomessa koronapassi sössitään tehottomaksi, ts. sitä ei saa juurikaan vaatia, vaikka tulisi voimaan. Ottaa päähän. 

Gibliä olen jumpannut. Metsässä käytiin keskiviikkona ja tänään. Gibli syö vielä mustikoita. Minä poimin suppilovahveroita, joita ensimmäisen kerran oli liikaa poimittavaksi.

Ja keskiviikkona juoksemassa Malminkartanon portaat.

Olen miettinyt paljon Lystiä. En saa vieläkään tehtyä valokuvakirjaa tai muistokirjoitusta. Minulla on ikävä rakasta Mössykkääni.