sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Hyppytekniikkaa ja lämpenevää

Pienen lämpötilanotkahduksen jälkeen alkaa taas tareta. Joudun muistuttamaan itselleni, että nyt on vasta toukokuu, koska tuntuu niin heinäkuulta. Tosin harvoin heinäkuussakaan tällaista lämpöä on ollut.

Kävin aamulla koirien kanssa hallilla. Säälin Lystin kynttä, joten jätin sen taas treenaamatta. Teetin Giblillä hyppytekniikkaa: taipumista, perussarjaa, rimoja eri asennossa ja okserin. Laitoin Giblin usein paikkamakuuseen huilaamaan, tulipa tottista samalla. Pari kertaa se sieltä nousi. Seuruutin myös, mutta ruuan avulla mennään yhä. Olen ollut laiska sen kanssa puuhaillessa, en vähiten olkapään takia.

Tässä on taipumista *KLIK*. Tässä on vinoja rimoja. Noilla sarjoilla rimat olivat 20 cm. Giblin nimi näyttää vääntyvän yhä useammin Tombaksi.

Pihalla kokeiltiin eilen 2x2-pujottelun alkeita. Täydellinen hoksaaminen puuttuu vielä. Koira juoksee yhtä innokkaasti keppiparin ohi kuin välistäkin.

P.s. Laitoin punkkipannat molemmille. Omissa koirissa ei tänä vuonna ole ollut vielä punkkeja, mutten aio pidempään odotella sitä ensimmäistä.

torstai 17. toukokuuta 2018

Uintia, kynsi ja olkapään varjoainekuvaus

Lämmintä on edelleen, lukemat helteisiä. Yhden illan vietimme veden äärellä. Ihan ihmisen uitavalta vesi ei vielä tuntunut, mutta saattoi siinä kahlata ilman, että kävi luihin ja ytimiin. Lysti ui paljon ja mielellään. Lopuksi huomasin verta sen tassussa. Syyksi palastui liian lyhyeksi nyrhiintynyt kynsi. Ehkä se sama, jonka taannoin leikkasin lyhyeksi? Kalliolta hyppiminen ja sille kipuaminen oli lyhentänyt muitakin kynsiä. Verenvuoto oli lakannut kotiin mennessä eikä koira sitä arkonut. Pitää nyt kuitenkin olla varovainen kynnen kanssa.

Giblistä ei tullut  vielä uimaria. Kyllä se kiljui kovasti ja mieli lelun perään. Vahingossa kastelikin itseään, mutta kipusi heti maalle. Uimansa 2 metriä raasu veti pystyssä. Ehkä hommaan sille uimaliivit. Luulen tosin, että vähän lämpimämmässä vedessä ja paremmalla lelulla Gibli vielä suorastaan ihastuu uuteen elementtiin. Noin se Lystinkin uimarin ura muinoin alkoi *KLIK*. Lykky taasen oli jo pienenä pentuna vedessä kuin kotonaan.

***

Sitten se olkapään varjoainekuvaus, artrografia. Varjoaine antaa luotettavammat tulokset kuin kuvat ilman sitä. Googlasin kuvauksesta ennakkoon ja laitan kokemuksen tännekin, jos löytyisi jollekin yhtä uteliaalle.

Lisenssivakuutusyhtiö ohjaa Pohjolasairaaloihin. Lähimmät ovat täältä katsottuna Kuopiossa ja Helsingissä. Valitsin Helsingin ja otin kuljettajan mukaan varmuuden vuoksi.

Magneettikuvissa otatetaan kaikki metallit pois. Hipsin pöydälle firman tarjoamassa aamutakissa. Rillit sain pitää kuvaushuoneeseen asti.

Sitten selälleen. Ensin olkapäätä katsottiin ultraäänellä, sitten pestiin huolella. Radiologi laittoi steriilit systeemit leikkausliinoineen. Hän sanoi, että pistos tuntuu, muttei ole hirveää. Olin lukenut, että joillekin laitetaan puudutusainetta, mutta minulle ei. Jossakin luki, että käsi laitetaan outoon asentoon, mutta ei nyt ainakaan. Yläraaja tuli suoraksi vartalon viereen, kämmen ylöspäin. Sitten radiologi etsi pistospaikan ultralla uudelleen ja sanoi, kun alkoi pistää. Lupausten mukaisesti itse pistos tuntui vähän ja tunsin neulan nivelessä, mutten pahasti. Varjoaineen ruiskutus täytti niveltä, mutta ei sekään varsinaisesti koskenut, vaikka varpaita kipristelinkin varmuuden vuoksi. Neula oli nivelessä ehkä 10 sek. Pistoskohta peitettiin. Vuorokauteen ei saa rasittaa olkapäätä liikaa. Lapun pitää olla seuraavaan päivään. Kastelukielto vuorokauden. Jos olka kipeytyy, tulehduskipulääke. Olin ottanut sellaisen kotoa lähtiessäni. Jos olkapää kipeytyy ja alkaa sykkiä, on olkapäähän onnistunut saamaan bakteerin, mikä ei hymyilytä ketään.

Muutama minuutti pistoksen jälkeen pääsin kuviin. Kuvasarjojen ottoon meni 20 min. Kuuntelin kuulokkeista Radio Cityä, kun kerran valita sai ja stadissa oltiin. Kone pitää kovaa meteliä, joten kuulokkeet ovat pakolliset. Vaikeinta  oli hengittää normaalisti ja olla rento. Olkapää on niin lähellä keuhkoja, että heiluu helposti.

Sitten se oli ohi. Vaatteet päälle, tablettiin palaute palvelusta ja autolle. Privaattikuljettajani palveluihin kuului Giblin ulkoilutus ja niin hän oli tehnytkin. Gibliä en tohtinut jättää kotiin, jos kuvaus olisikin venynyt. Olkapää tuntui sen verran "täydeltä" ja sormetkin vähän turposivat, että kuljettaja tuntui järkevältä ratkaisulta. 2,5 tuntia ajoa on kohtalaisen paljon. 

Kotona Lysti venytteli vastaan. Klo oli 22. Nukuin kivuitta aamuun.

tiistai 15. toukokuuta 2018

Agilitya vapaapäivänä

Vietän vapaapäivää helteen helliessä. Kävin siksi jo aamulla klo 8 Giblin kanssa treenaamassa. Lysti parantelee kotona tassuaan, mutta onneksi pystyy jo liikkumaan linkuttamatta.

Nostin Giblille rimat 25 cm:sta 30 cm:iin. Jos niitä nostaa 5 cm/kk, niin tällä tahdilla rimat on marraskuussa 60 cm. Ensin Gibli hyppäsi pituuden pariin otteeseen. Sitten tehtiin rinkulaa ja lopuksi takaakiertoja ja käännöksiä. Renkaan hyppyytin kahdesti. Treeni lopetettiin luopumisharjoitukseen.


Tässä on käännöksiä ja luopumista. Tassut kestivät hyvin koko treenin.

Huomenna on olkapääni magneettikuvaus. Niveleen truutataan varjoainetta. Lyhyellä googlaamisella toimenpide ei ole herättänyt ihastusta. 

Katselin tulevia kisoja ja tajusin, että joillekin paikkakunnille tuskin enää Lystin kanssa tullaan menemään, jos sen kanssa kisaan nyt viimeisintä kesää. Kisastartteja on kertynyt kunnioitettavat 385. Satuin kuulemaan Terhi Kokkosen version "Me vain" -kappaleesta, missä lausutaan Junnu Vainion sanoittamana: Aurinkoon mä matkan kanssas tehnyt oon... Sopii hyvin Lystiin ja minuun.

sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Perutut kisat

Helteiden myötä kevät on edennyt harppauksin. Ruoho on vihertynyt vauhdilla ja sitä voisi varmaan jo leikata. Kävi kuten aiempina vuosina. Aamulla käytin koirat ulkona ja olin lähdössä kisoihin. Ei tarvinnut. Lysti linkutti ja tassusta löytyi rakkulan jälki. Se on saanut nyt siklosporiinia vähemmän, koska tassut ovat olleet kunnossa. Lisäksi sitä näyttäisi siklosporiini vähän närästävän, joten en halua syöttää sitä yhtään enempää kuin on pakko.

Giblin kanssa käytiin aamusta pidemmästi metsällä. En syöttänyt sitä, jotta saatiin ulkoiltua ennen lämpimimpiä ilmoja. Tehtiin jälki, jolla Gibli olisi halunnut olla liian kiireinen. Ihan hyvin se sujui, mutta oli vähän liian vaikea.

Lysti linkuttaa tassuaan ja just kun pääsin toisen tassuja paketoimasta, käärin toisen tassuja. Plääh.

perjantai 11. toukokuuta 2018

Pienet agilityt lämpimässä

Tomba (=Gibli) jatkoi slalom-harjoitusta 25-senttisillä rimoilla. Tämä jäi kaihertamaan viikon takaa, kun yritin sitä opettaa taas ihan "väärin". Pääsimme vaiheeseen, jossa rimat olivat enemmän pitkittäin kuin poikittain. Pitkään en tehnyt, koska säästelin tassuja. Ne näyttävät kestäneen.

Lystillä menin samaa slalom-kuviota ja siitä 2 tai 3 x eri keppikulmat. 

Siinä se sitten olikin. :D

Aamulla Lysti meni heti pihalla tsekkaamaan eiliset rusakonpoikasten paikat. Sen jälkeen se tsekkasi vanhan piilon eli terassin alusen. Pienet kaverit olivat kadonneet.

torstai 10. toukokuuta 2018

Ulkoilua ja jälki

Gibli paranteli alkuviikon tassujaan. Lopulta pääsin niiden käärimisestä.

Giblin tassu revittelyn jäljiltä

Giblin tassu "parantuneena"
Kävin sen kanssa eilen lyhemmän metsälenkin, minkä tassut kestivät hyvin. Lisäsin ruokavalioon sinkkiä ja B-vitamiinia. Toivon, että tassureaktio oli vain tottumattomuutta sora-alustaan. Tänään kävelin jäljen hyvin kuivalle mäntykankaalle. Tuuli puuskaisesti. Oli hyvin kesäistä. Aluksi koira hukkasi jäljen, sitten sen löysi ja ahkerasti teki töitä perille päästäkseen. Tottistelin myös: seuruuta, luoksetuloa, sivulletuloja, maahanmenoa ja seisahtumista. Edelleen on nami ja naksu käytössä. 

Lysti sai luksus-laatuaikaa yksin metsälenkeillä ja juoksenteli hyvin vallattomana. Tänään se löysi pihalta kaksi pikku puutarhuria. Nämä olivat pienimmät rusakonpoikaset, mitkä olen nähnyt, olisivat mahtuneet kämmenelle. Luin, että rusakonpoikasilla on valkea viiru otsassaan, mikä erottaa ne metsäjäniksistä. Lysti vain katselee ja heiluttaa lauhkeasti häntää. Varmuuden vuoksi ja poikasten rauhan takaamiseksi vein Lystin sisälle ja jätin itsekin poikaset rauhaan kuvien jälkeen. Niiden "paikkamakuu" on kyllä hiottu viimeisen päälle.

Tämän huomasin vasta, kun olin heittämässä kasvin 
päälle multaa.

Tämäkin mytty pysyi paikoillaan tuntikausia.

sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Onnea Gibli!

Gibli täyttää tänään vuoden. Onnea pieni tyttö!



Tekee mieleni kuvailla Gibliä alias Tombaa. 

Giblille maistuu hyvin ruoka, saalis- ja taisteluleikki. Se on toistaiseksi ollut alustavarma. Se ei ole osoittanut ääniherkkyyttä, ukkoset tai ilotulitukset eivät hetkauta. Sisällä se rauhoittuu mukavasti. 

Tomba on ihmisiä kohtaan hyvin sosiaalinen ja kipuaisi niskaan, jos saisi itse päättää. Toisten koirien kanssa ei toistaiseksi ole ollut ongelmia, tosin ei meillä koiraystäviä olekaan. Lysti ei ole ikinä arvostanut vierekkäin nyhjäämistä, mutta on luotettava ja maltillinen reaktioissaan. Tarpeen tullen Lysti puolustaa "pentua".

Olen opettanut Giblille huomattavasti vähemmän asioita kuin Lystille tai Lykylle vastaavassa iässä, vaikka se on aktiivinen, nopea oppimaan ja siinä mielessä olisi kiitollinen opetettava.

Tottiksessa sivulle- ja eteentulo sujuu, samoin maihinmeno ja istuminen. Seisahtuminen ja seuraaminen ovat vielä vaiheessa, samoin nouto. Irrotukset onnistuvat. Luopumista on harjoiteltu. 

Agilityssa on harjoiteltu perusohjausta, minihyppyjä ja putkia. Hyppytekniikkaa on treenattu. Keinulla ja puomin pätkällä koira on taiteillut muutaman kerran. Kontaktimetodia en ole vielä päättänyt. Esittelin viime viikolla kaksi pujottelukeppiä. Pussia en varmaan edes opeta, ellen esittele sitä vahinkotilanteita varten (esim. kentällä on pussi, jonne koira karkaa). 

Jälkiä on ajettu viime kesästä lähtien ja siinä hommassa Gibli on lahjakas. Esineilmaisu on vaiheessa. 

Gibli juttelee ja kurnuttaa kohtalaisen paljon, innostuessaan se kiljuu. Säkäkorkeutta on kertynyt maltilliset 56 cm ja painoa 19 kg.

Giblin erityistaitoja ovat oven avaaminen kahvasta ja pussilakanan sisältä peiton kulman etsiminen ja nakertaminen.


Syntymäpäiväänsä Tomba viettää etutassut paketissa, koska eilen sorakentän treenien jälkeen molemmista isoista anturoista löytyi ihorikot. Toivon vaivan olevan kertaluontoinen.