Alkuviikosta venyttelin Gibliä ohjeiden mukaisesti.
Olin klikannut matkan Kreikkaan 12.-15.9. jo toukokuun lopussa. Odotimme viime hetkeen saakka, voimmeko lähteä vai emme. Olin maksanut reissun luottokortilla, koska sillä saa varsin hyvän peruutusturvan. Toisaalta tuumasimme, että maksupalautus on toissijainen juttu, jos olisi pitänyt jäädä kotiin. Läheiseni vointi petraantui niin nopeasti, että uskalsimme lähteä.
Gibliä hoiti tutuksi käynyt hoitaja. Kiva oli katsoa, miten iloisesti Gibli tervehti kaitsijaansa. Lento lähti torstaipäivänä. Perillä olimme illalla. Perjantaina ja lauantaina kävelimme kaupungilla sekä lutrasimme lämpimässä meressä ja hypimme uimatornista, minä korkeanpaikankammoani uhmaten. Söimme hyvin. Iltamyöhäänkin lämmintä oli vielä 27 astetta ja sunnuntaiaamuna lentokentälle lähtiessä 26 astetta.
Eilen jumppasin ja venyttelin Giblin. Tänään kävimme metsässä. Auton mittari näytti 15, oli sumua ja satoi kevyesti. En ole ikinä pitänyt syksystä.
Mitenkä se nyt menikään. Maanantaina tai tiistaina käytiin metsäkävelyllä. Toisena päivänä oltiin enemmän kotosalla.
Keskiviikkona kesken työpäivän sain viestin, että läheiseni vointi oli yhtäkkiä romahtanut. Minun oli lähdettävä pikaisesti Kuopioon. Peruin Giblin kontrolli-fysioterapian. Varattiin se perjantaiaamuksi ajatuksella toteutuu, jos toteutuu. Peruin torstain työt. Pakkasin auton nopeasti ja lähdin ajamaan. Matkalta soitin sairaalaan ja ymmärsin, että parasta on mennä katsomaan vasta torstaina. Jäimme puoliväliin Mikkeliin tuttuun paikkaan yöksi.
Torstaiaamuna jatkoin matkaa Kuopioon. Gibli jäi hoitoon. En tiennyt, milloin tulen takaisin. Perillä kävin kävelyllä lapsuuden maisemissa ja mietin, minne nämä vuodet ovat vierineet.
Sairaalassa ei voi olla kuin lyhyen aikaa. Palasin illaksi Giblin luokse majapaikkaan. Koska pahin kriisi oli siltä erää selätetty, jatkoin torstai-iltana takaisin Helsinkiin.
Perjantaiaamuna sain viestin, että on tullut takapakkia, joten tein uuden suunnitelman Kuopioon paluusta. Katsoin lentoja, mutta just oli ne 2 tunnin lähtöselvitysruuhkat, joten lentämisen ajan säästö sulaa niihin eikä Gibliä voi oikein ottaa koneeseen mukaan, pitäisi löytää sukkelaan hoitopaikka jne. Tein aamulla työt, mukaan lukien keskiviikkona kesken jääneet työt. Päivän olin jättänyt aiemmin täyttämättä. Kävin Giblin kanssa fysioterapiassa, onneksi aika oli varattu aamuksi.
Gibli oli toipunut mainiosti, mm. lanneselkä oli pehmeä ja elastinen. Vasemmalla rangan vieressä oli faskiakireyttä, oikealla lavan takana trigger. Niskassa oli lievää kireyttä vasenvoittoisesti. Gibli reagoi hyvin hoitoon ja saatiin lupa palata normaaliin liikuntaan.
Sitten pakkasin taas kimpsut ja kampsut, missä oli harvinaisen vähän hommaa, koska en niitä edellisenä iltana ollut juuri purkanutkaan. Lähinnä laitoin takaisin hammastahnan, uutena Giblin kilpailukirjan, ja taas lähdettiin puolivälin krouviin. Siitä sitten lauantaina ajoin taas KYS:iin ja vierailuajan jälkeen takaisin Mikkeliin.
Peruin Sipoon sunnuntain ensimmäisen startin, jotta ei tarvitsisi herätä niin aikaisin, ja mentiin Giblin kanssa vain 2. ja 3. startti. Ne olivat myös Belgianpaimenkoirien mestaruuskisat. Yritin koota ajatuksiani.
Eka rata menikin hienosti, ohjauskin juuri kuten olin ajatellut. Tehtiin 0, sijoitus 3./37, 5,61 m/s, kärkeen 1,5 sek. Siitä olikin hyvä lähteä puolustamaan rotumestaruutta belgien kärkipaikalta. Rotumestaruus kun ratkeaa kahden radan yhteistuloksella. Toisella radalla Gibli osui pituuden eka kalikkaan ja teki pujotteluvirheen, lopussa vedin renkaan ohi ja kun kisakaverini ehti vielä hypätä seuraavan hypyn, se oli hylkäys sitten. Tämän jälkimmäisen radan epäonnistuminen leimasi minut mielessäni epäonnistujaksi, vaikka ihme oli se, että sain koottua itseäni ekalle radallekaan, ja se on rytmillisesti yksi parhaita ratojamme.
Tässä on linkki Jau:n streamiin: rata 1 ja rata 2.
Ja tässä on tällä kertaa vähän erilainen kappale. Sain eilisellä vierailulla luvan soittaa kännykästäni potilaan mielikappaleita. Erityisesti tästä tuli hyvä mieli kaikille meille. Ihan kuin vanha hyvä aika olisi taas palannut.
Gibli pitää kauppakeskuksista. Pieni Ystäväni vetää niihin päin ja astelee liukuovista sisään, jos annan mahdollisuuden. Kävimme eilen kahdessa eri kauppakeskuksessa. Giblillä on myös suosikkiapteekki, josta kävimme hakemassa lääkkeitä. Jotenkin tuntuu hurjalta mennä niin puhtaana pidettävään paikkaan koiran kanssa, mutta kun kerran on sallittua ja henkilökunta hymyilee, niin mikäs siinä.
Tänään kävimme sisähallissa lyhyessä treenissä:
Hyppytekniikkana set point x 2
Pujottelu x 2
Saksalainen molemmin puolin itse edellä edeten
Itsenäinen eteneminen
Liikkeessä en huomaa mitään poikkeavaa.
Omat kinttuni ovat vielä niin jumissa viime keskiviikon mäkitreenistä, että ylimääräinen liikunta ei nappaa vieläkään.
Tänään tulee 3 vuotta Lystin kuolemasta. Keskustelin juuri ystävän kanssa siitä, että kai senkin voi yrittää hyväksyä, että päätöksen kanssa ei voi olla ikinä aivan sinut. Se on liian iso ja vaikea. Että se kalvaa loppuun saakka. Aina voi jossitella. Mutta sen kanssa voi silti elää. Ja kuten toinen ystäväni aikoinaan sanoi: "Kun se on vaan hyväksyttävä, että koira elää lyhyemmän aikaa kuin ihminen."
Lysti, rakas Champion, toivottavasti sinun on hyvä olla siellä jossakin.
Mitenkäs tämä viikko on nyt mennytkään. Maanantaina fysioterapia, tiistai ja keskiviikko hihnakävelyä. Torstaina ja perjantaina metsässä ja uimassa, tai enimmäkseen Gibli ruoppaa rantaa. Olen joka päivä venytellyt Giblin ohjeiden mukaisesti.
Tässä on kuvia SM-finaaliradalta:
(c) Susanna Raulio
(c) Irene Erling
Kävin keskiviikkona (?) juoksemassa kuntoportaat ylös ja alas ja lisäksi erikseen menin yhden pätkän pidemmillä harppauksilla. On siitä lähtien olleet lihakset kipeinä.
Lauantaisen kaatumisen jäljiltä vein Giblin varsin kevyin mielin "varmuuden vuoksi -tarkastukseen" fyssarille. Toisaalta tiesin, että Gibli jumittaa herkästi ja en ole ennenkään havainnut ongelmia. "Tultiinko turhaan?" karisi tarkistuksen edetessä.
Giblistä löytyi voimakasta kireyttä koko rintakehästä, erityisesti oikeasta lavantauksesta ja rintarangan molemmin puolin. Kireyttä oli koko niskan matkalla ja kallonpohjassa, voimakkaammin vasemmalla. Vasen
eturaaja sisäkierrossa. Oikeassa takaraajassa ja lanteessa tiukkaa.
Hoidolla saatiin liikeradat normaaleiksi, myös vasemman eturaajan kierto suoristui melko hyvin. Mitään varsinaista rikki mennyttä kohtaa ei löytynyt, onneksi.
Nyt pari päivää hihnalenkkiä, sen jälkeen omaehtoista ja rentoa liikkumista. Varovaista treeniä viikonloppuna tai alkuviikosta. Kontrolli varattiin reilun viikon päähän.
"No hyvää huomenta vaan pitkästä aikaa täältä Valkeakoskelta. Sitten viime kisojen Repe pyysi taas kaveriksi ja ollaan vähän käyty humputtelemassa. Elämää eletään vain kerran, juu nou. Tänne kaivattiin hyvää selostajaa ja kun taskurahaa ei ole ikinä tarpeeksi, niin meikäpoika tarttui mikkiin.
Siinä onkin Gibli lähdössä karsintaradalle. Kysyin ohjaajaltaan tunnelmia ennen rataa. Hän päätti ohjata kakkoshypyn valssilla, jotta Gibli pitäisi riman paremmin. Näyttää rima pysyvän. Eka putken jälkeen hän ajatteli ohjata päätyhypyn ulkokautta, jotta ehtii persjättöön toisen putken jälkeen. Sekin näyttää menevän suunnitelmien mukaisesti. Okserin jälkeistä puolenvaihtoa hän mietti pitkään, mutta päätyi siihen, jotta ehtii jatkossa viemään kepeille. Ja siellä hän edellä Gibliä kääntääkin. Keppien ohjausta hän mietti ihan radalle menoon saakka, ohjatako edellinen putki ulko- vai sisäpuolelta. Päätyi sitten sisäpuolelle, jotta ehtisi parempiin asemiin. Gibli solahtaakin pujottelemaan juuri oikein. Sen jälkeen kulmassa Gibliltä tipahtaa rima, taitaa osua vähän siivekkeeseen. Loppuun hän sitten kaavaili viskin ennen viimeisintä putkea. Kysyn tunnelmia radan jälkeen."
- "Odotas, katson videota. En edes nähnyt, että rima tippui, mutta kisakaverit sanoivat niin käyneen. Keppien jälkeen jouduin Gibliä vähän tönimään kulmahypylle. Aha, ja ai, just se rima tippuikin. Ja oijoi, live streamissa Gibli kyntää kuonollaan viskileikkauksen jälkeen ihan radan loppupuolella. Juuri, kun tuumin, että pohja tuntui hyvältä."
- "Riittääkö vitonen?"
- "En tiedä. Juuri tuli kisakavereilta tietoa, että ollaan sijalla 14. 40 pääsee finaaliin. Siellä on ne 30 kuuman ryhmän koiraa vielä jäljellä tai no niitä on mennyt jo aika monta."
"Nyt tulokset ovat varmistuneet. Hyppyradalla Gibli ja ohjaajansa tulivat sijalle 23 eli finaali kutsuu. Ja missä tunnelmissa?"
- "No katson ja vääntelen Gibliä ja jalkojansa, että tuntuuko mitään eka radan jälkeen. Jos koira tuntuu olevan kunnossa, jatketaan. Eka radalle mennessä vähän jännitti, mutta musiikki auttoi. Nyt ei oikeastaan enää jännitä. Katsoin finaalirataa, että siellä on vaikka kuinka monta käytännössä 180 asteen käännöstä, jotka vähän hirvittävät, jos alusta luistaa. Ei ole ajallisesti meidän bravuuria muutenkaan tuollainen rata. Aamun radalla sai paremmin luukuttaa. Tässä finaaliradassa olisi puolenvaihdon paikkoja, mutta taidan vaan ottaa Gibliä vastakkaisella kädellä tai puolivalssilla mukaan."
- "Ja siellä startissa Gibli nyt onkin. Siitä eka hyppy pois päin, päällejuoksulla ja ikään kuin valssilla putkeen ja sieltä hyppy ja kepeille. Pujottelusta ohjaajan on erkaannuttava, joten ei pääse Gibliä kirittämään. Keppien jälkeen rengas ja kulmaus, Gibli ottaa ne nätisti. Putkeen ja hyppy ja puomille. Nätti kontakti. Hyppy ja keinulle. Keinulta hyppy ja kauimmainen putki. Ja mitä nyt käy?! Ohjaajan jalka osuu putkipainoon, hän horjahtaa ja käsi osuu putkeen. Tuomari antaa vitosen! Ohjaaja myöhästyy seuraavasta ohjauksesta ja Gibli on jo lähdössä väärälle hypylle, mutta kääntyy sitten oikealle hypylle, vielä A, putki, pituus ja okseri ja näinnn! 5 virhepistettä. Annetaan ohjaajan rauhoittua ja mennään sitten kyselemään."
- "Mitkä fiilikset?"
- "No harmittaa, että osuin putkipainoon. Katsoin sitä ennen, että Gibli varmasti menee taaimmaiseen putkeen ja oma juoksulinja jäi vähemmälle huomiolle. Näin juuri stadionin takana tuomarin. Hän kertoi, että vitonen annetaan, jos estekosketuksesta tuli ohjaajalle etua. Hän katsoi minun hyötyneen putkeen kädellä osumisesta, koska muuten olisin kaatunut. Harmi, koska tuli vain 3 nollatulosta. Harmi se putkeen osuminen myös siksi, että sen jälkeisen esteen ohjaus myöhästyi pahasti ja siitä tuli lisäaikaa. Jos oltaisiin saatu nolla ja niin ees päin, niin, no sitä voi jossitella. Giblihän teki nollan, että voin olla Gibliin pelkästään tyytyväinen. Mutta kun näitä tilaisuuksia ei kauhean monesti tule. Olisin voinut törmäillä esteeseen jossakin muualla kuin SM-finaalissa."
- "Itse asiassa teillä ei mennyt huonosti. Finaaliradalla sijoituitte sijalle 9 ja yhteistuloksissa sijalle 8. Tässä on finaalirata."
- "Oho, olemme sitten SM-kaseja. Nyt harmittaa vielä enemmän oma vitonen. Eka radan kaatuminen harmittaa Giblin kannalta. Onneksi itse kaatuminen näyttää vain hetkelliseltä kuonolla ryystämiseltä. Gibliä todella kääntelin ja vääntelin joka kohdasta eikä missään tunnu mitään ja koiruus liikkuu on normaalisti. Sain onneksi ajan fysioterapeutille tsekkaukseen jo maanantaille. Jos kaikki on ok, niin on tulossa ohjatut treenit ja jatketaan tätä kisataan viikonloppuna -hommaa."
- "Onko musiikkitoiveita?"
- "No se Gregory Porterin Revival svingaa edelleen. Ja oikeasti? Oltiinko me kahdeksansia? No se on oikeasti hyvä sijoitus."
.jpg)