Kotona

Giblille uni maistui hyvin matkan jälkeen. Koira veti syviä sikeitä. Siitä oli sanottu etukäteen. Nukutusten lisäksi väsytti varmasti itse matka ja paluumatka.

Ihossa oli maanantaihin saakka ne kaksi alle sentin kokoista vaaleanpunaista laikkua ja hyperpigmentaatiota eli tummempi iho. Tiistaina kävin Giblin kanssa metsässä. Otin pakasterasian mukaan puolukoita varten. Ajattelin, että ollaan suht paikoillaan ja Gibli saa liikkua omaan tahtiin. Koira juoksi heti järveen, onneksi vain "nilkkojaan" myöten, koska en halunnut palovammaan järvivettä yhtään. Sitten koiruus kävi piehtaroimaan sammalikkoon. Paita oli toki päällä. Tarkastin ihon piehtaroimisen jälkeen. Ihoa oli lähtenyt isommalta alueelta. En halunnut uusia piehtarointeja enkä ihoon liiallista paidan hinkkausta, joten käännyimme takaisin autolle. Kotona huuhdoin ihon keittosuolalla ja sumutin hunajaa päälle. Sitten Gibli sai taas paidan päälleen. 

Tässä on kuva ihosta tiistaina, tahallaan kauempaa otettu. Toivon, ettei koko säteilytysalueesta tule joulukinkun näköistä. Tuo reaktio syvenee ensi tiistaihin saakka noin keskimäärin. Turkki näyttää siltä, että tulee lähtemään säteilytysalueelta. Gibli osaa poseerata lasittunein silmin. Koira on huumorintajuisempi kuin ikinä osasin kuvitellakaan.

En ole vielä aloittanut kipulääkkeitä. Gibli on rauhallinen eikä ole palovammastaan kiinnostunut, nytkin pötköttää pedillään rauhallisena. Kipulääkkeet aloitettaisiin tulehduskipulääkkeillä. Kesäkuussa oli verioksentelua ja -ripulia, mikä todennäköisesti johtui mastsolusyövästä. Jos kipulääkkeen tarve tulee, annan silti kaveriksi omepratsolia.

Eilen ja tänään kävimme katukävelyillä. Tänään annoin Giblin päättää minne mennään. Kun loppuviikosta Gibli näytti selvästi, että ei kävellä pidemmälle, tänään koira pursui ideoita, minne matkaa jatketaan. Ulospäin ei näkynyt, mitä on ollut meneillään. Lopetin haistelukävelyn 40 min kohdalla.

***

Ennen matkaa ajattelin, että käymme Giblin kanssa lähikaupungeissa: Amsterdamissa, Rotterdamissa ja Haagissa. Se jäi. Viikot menivät sädetyksissä ja iltapäivät nukutusten jälkeen levätessä. Illat jäivät lyhyiksi. Viikonloppuisin halusin tarjota Giblille jotakin sellaista, mistä koira pitää. Siksi kävimme rannalla emmekä kaupungeissa. 

Hotellissa asuessa mietin, mihin aika kotona tuhrautuu. Mitkä ovat aikasyöpöt? Kotona on pakko siivota. Aamupala ja ruokaa täytyy tehdä. Pyykkiä voi pestä. Tein firman toimistoasioita, joita voi tehdä vain kotikoneella. Niihin meni aikaa. Pari päivää olen tehnyt yhtä artikkelia varsin intensiivisesti. Täältä on pidempi matka ulkoilemaan luontoon kuin Hollannin hotellista. Ei ole dyynit vieressä.

En vieläkään välillä usko, mitä Giblille ja elämällemme on tapahtunut. Olen kuitenkin alkanut nukkua paremmin enkä aina herätessäni havahdu kauhuun ja ahdistukseen siitä, mitä on meneillään.