Olen iloinnut tässä Giblin toipumisesta. Ihon pahin vaihe oli ehkä tiistaina ja keskiviikkona. Palovamma kiertää nyt kainaloon, mutta alkaa kuivua. Yhä pidän keittosuolalappuja kerran päivässä ja laitan sitten hunajaa.
Maanantaina tai tiistaina otin uutta kanariisinappulaa kokeiluun. Eilen ostin pitkästä aikaa hampurilaiset sekä Giblille että minulle, kuten aiemmin hyvin menneiden kisojen jälkeen. Gibli ei syönyt sämpyläosiota, mikä on poikkeuksellista. Iltalenkillä kakka oli löysähköä ja sitä Gibli teki kolme annosta. Illalla Gibli söi nappuloita vain syöttämällä ja niinkin vain 7 kpl.
Aamulla Gibli ei juossut ulkoa sisälle ruokakupin luokse eikä suostunut syömään yhtään. Koiralle ei maistunut myöskään kauramaito. Aloin soitella läpi eläinlääkäreitä. Saatiin iltapäivälle aika eläinsairaalan erikoislääkärille. Iski päälle tuttu ahdistus ja oudon tunnoton olo. Ennen lähtöä silittelin Gibliä. Lähtiessä mietin, että tulenko takaisin pelkän hihnan kanssa. Ajaessa katselin taivasta, että näin se oli nätti päivä silloinkin, kun Lysti lähti. Kuinka se ikävä iskee ihan eri tavalla sitten, kun koira on kuollut.
Gibli oli eläinlääkärissä aika ok. Kuumetta ei ollut. Tunnustellen ei ollut mitään poikkeavaa imusolmukkeissakaan. Vatsa aristi lievästi. Otettiin ultraääni märkäkohdun poissulkemiseksi. Ei ollut märkäkohtua. Sivulöydöksenä löytyi pernasta 0,5 cm muutos, jota ei ollut heinäkuussa. "Voi se olla hyvänlaatuinenkin muutos." Mastsolusyöpä leviää maksaan ja pernaan. Otettiin verikokeet. Niissä tulehdusarvo CRP 180 (raja alle 10), valkosoluista neutrofiilit ja monosyytit koholla. Muuten mm. maksa-arvot ok. Palovamma näytti rauhalliselta, ei selittänyt tulehdusta. Eläinlääkärit jäivät pohtimaan, nostaako sädetys tulehdusarvoja. Olin jo laittanut viestiä Utrechtiin ja odotin vastausta. Annettiin pahoinvointilääkkeet, antibiootit ja kontrolliaika onkologille viikon päähän, jolloin verikokeet, pernan ja maksan tutkimus.
Kotimatkalla ajattelin, että näin sitä roikutaan varassa narun, josta yksi säie kerrallaan katkaistaan. Että eihän minulle mitään luvattukaan. CRP voi nousta myös syövän vuoksi ja on huonon ennusteen merkki. Se sopi kuvaan, kun tauti on kerran jo pernassa. Miten tällaista kuoleman kanssa pelaamista ihan oikeasti voi kestää? Että onko kertarysäys kuitenkin parempi? Ja miksi ei päästä tästä nyt sen verran jaloilleen, että päästäisiin metsään? Jäikö meidän viimeiseksi hyväksi irtiolohetkeksi Pohjanmeren hiekkarannalla olo? Hieno muisto se onkin.
Kotona soi puhelin. Utrechtista soitti Giblin onkologi. Crp voi olla koholla sädetyksen jälkeen tai Giblillä voi olla esim. virustulehdus. Mastsolusyöpä ei yleensä leviä noin pernaan. Ensin se leviää imusolmukkeisiin. Jos oikein ymmärsin, silloinkaan pernassa ei ole vain yhtä muutosta. Tämän ikäisellä koiralla pernassa voi olla muutakin. Normaalia pidemmät unet kuuluvat yhä sädehoidon jälkeiseen aikaan. Hän ei suositellut antibioottia, kun ei kerran ollut kuumetta ja koira on virkeä hereillä ollessaan. Antibiootti vaan vie suolistosta hyvätkin bakteerit. Oireenmukainen hoito, jos koira kerran on virkeä ja kuumeeton. Ja ne uudet nappulat pois.
Enkelien siipien havina herkesi hetkeksi.
Jäin pohtimaan puhelun jälkeen, että entäpä jos olisinkin eläinlääkärissä päätynyt siihen, että syöpä on levinnyt pernaan, tulehdusarvo on koholla eikä koira enää syö, että lasketaan toinen pois kärsimästä. Sitten olisi tullut tuo puhelu.
Tiistaina on Utrechtin kontrolli. Ehkä se perna on parasta tutkia kuitenkin. Mietin miten paljon organisoidumpaa syöpään sairastuneilla ihmisillä on. Eläimen kanssa sitä jää yksin googlailemaan hoitopaikkoja ja lääkäreitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti