perjantai 29. huhtikuuta 2011

Ei ihmeitä

Elämä jatkaa tasoittumistaan.

Lysti

Tällä viikolla piti jättää agilityn ryhmätreenit väliin. Pihalla olen Lystin kanssa ottanut 6-8 kepin sarjaa muutamana päivänä, erityisesti lähetyksiä, keppien ollessa myös kapeana kujana. Tokoiltu on välikössä. Metsässä ja lenkeillä on käyty kahdestaan. On se vaan helppo ja viisas koira, Lystikki Lystikkinen.

Lykky

Painoa on tänään 5.8 kg eli sitä tulee noin 1 kg viikossa. Muistaakseni Lystin tahti oli aikoinaan sama ja ihan suositusten mukaista tuo nousu. Tottis-rintamalla on jatkettu samaa: imuttamalla perusasentoa ja seuraamista. Luoksetuloa olen edelleen vahvistanut. Narupalloa olen vaihtanut ruokaan. Toisaalta myös puremisen rauha-vaihetta olen aloitellut.

Metsässä on käyskennelty kahdestaan, siltaa ja vuolaasti virtaavaa jokea pentu katsoi hetken ja sitten veikin jo sillalle. Näinhän totuttelun kuuluu mennäkin. Mikään jaloissa kiehnääjä Lykky ei ole. Jos se jää polulle jotakin haistelemaan, saan jonkin aikaa olla piilossani ennen kuin pentu alkaa miettiä oliko seurassaan muitakin. Tänään se juoksi paluumatkalla joelle lujaa korvat luimussa. Sain juosta tosissani sen kiinni. Joku yläkoululainen nuori oli keskellä metsää suunnistuskartan kanssa - tuskin huomasi, kun pentu edellä ja minä perässä pyörimme hänen ympärillään ja viimein poistuin hänen jaloistaan pentu kainalossani. Vieraiden ihmisten perään pentu on muutenkin. 10 metrin liina on otettava käyttöön, kunnes alkaa luoksetulo oikeasti toimia.

Yksin jättäessäni kuuluu pari laulun luikautusta ensimmäisen 5 min aikana, sitten on hiljaista. Alun laulutkin jäivät pois, kun hieroin baby-kongan sisälle maksapasteijaa. :) Jos pentu saisi valita, niin se nukkuisi kaikki unensa selän päällä tai polvitaipeissa. Iltaiilakassa ja puremisessa pääsee vääntämään tosissaan. Sen jälkeen, kun pentu jo muka uskoo, kokeilee vielä kerran. 

Autojen saalistamisen kitkeminen ei ole ihan helppo juttu enkä siksi sitä uumoillutkaan. Ensin houkutteli ongelman käsittelyn lykkääminen. Sitten poika keroi, että pentu kyttää ja hyökkii tuosta pihalta autojen perään, joten pääni oli nostettava pensaasta. Tunsin itseni eilen idiootiksi: Tuosta vierestä menee ajotie, jota reunustaa kevyen liikenteen väylät molemmin puolin, ruohikkokaistaa on välissä reilu metri. Autoja liikkuu 1-2 per minuutti. Päätin, että autojen jahtaus loppuu nyt. Mukana oli ruokaa, lelu ja pentu valjaissa. Aluksi yritin saada sen huomion pysymään minussa (= ruuassa) nähdessäni auton kaukaa. Ei auttanut. Sitten menin auton ja koiran väliin, jolloin pentu yritti nähdä auton minusta huolimatta. Kielto ei juuri auttanut, ei myöskään syliin nosto, jolloin pikkujalat vispasivat auton perään. Lisäsin kieltoon äänen möreyttä ja tehostukseksi iskin jalkani asfalttiin koiran ja auton väliin. Tällä tamppausmetodilla pentu alkoi uskoa, että olen tosissani. Kehuin aina, kun huomio palasi minuun, joten ulkopuolisten silmiin karjahtelu ja lirkuttelu vaihtui aika tiuhaan. Öhgrhm. Lopulta pentu vain vilkaisi autoja, mutta palautti heti kontaktin minuun. Pääsin leikkimään sen kanssa, narupallo vei voiton autoista. Harjoitukset jatkuvat ja pojan kanssa on sovittu, että asiassa on täysi nollatoleranssi. Nimim. Sumutuspullo valmiina

Lysti ja Lykky

Yhteiselo on yhä rennompaa. Leikissä on sama teema: Pennun rooli on hyökkäillä kohti Lystiä ja purra sen kaulakarvoja. Lystin osa on taklailla pentua lantiollaan tai otsallaan sekä pysyä tarpeeksi matalana, jotta pennulta pureminen onnistuu, juu ja "purra" pentua. Jos pentu on selvästi rähjä ja riekkuu ympäriinsä, Lysti kävelee sen luo jäykähkösti ja haistaa hännän alta tai murahtaa matalasti. Muuta ei tarvita, pentu rauhoittuu ja Lysti kävelee pois ystävällisenä häntä matalalla heiluen.


Pentuasiainjulistaja


2 kommenttia:

sarianne kirjoitti...

Näyttää tuo kuva siltä, kuin Lykky kaivelisi Lystin kidasta tassullaan jotain :D Ihana.

Lysti kirjoitti...

Niinpä muuten näyttääkin. Lystillä oikein silmät muljahtaa, kun tassu on niin syvällä. :D