Juhannus

Olemme jatkaneet vedessä lutraamista. Olen myös jumpannut Gibliä. 

On outoa, kun ei ole agilitykisoja enkä tänään katso ensi viikonlopun kisoja. Sehän on ollut sellainen sunnuntai-illan rutiini. Vapaa viikonloppu on tuntunut oudon pitkältä. Vielä oudompaa on, että en tällä hetkellä edes kaipaa kisoihin. 

Käpy tassun alla

Odotamme yhä patologin vastauksia. Näytteet lähtivät vasta maanantaina ja nyt on tynkä viikko vapun vuoksi. Kivahan ne tulokset olisi saada mahdollisimman pian.

Gibliä tikit eivät tunnu haittaavan. Pidän varmuuden vuoksi paitaa etujalan tikkien suojana. Ristiselässä on haavateippi haavan päällä. Olemme käyneet kahtena päivänä metsälenkillä. Olen myös jumpannut Gibliä. Öisin Giblillä on vinttarikoppa haavojen napraamisen varalta. Alkuviikosta tikit saa ottaa pois.

Eilen kallion päällä Gibli piti yhtäkkiä tassua ilmassa, nuolaisi sitä ja ontui sitten vaikeasti. Ajattelin, että jippii, tassuhaava. Varoen kurkistin tassun sisälle. Käpy oli anturoiden välissä. Helpotus.

Metsäkävelyitä, jumppia ja fysioterapia

Kävin sunnuntaina ja maanantaina metsässä Giblin kanssa rauhallisella kävelyllä. Muuten Gibli liikkui normaalisti, mutta välillä näytti siltä kuin alamäessä olisi herkemmin vaihtanut ravin laukalle. Ajattelin, että vatsalihaksiin ottaa jossakin liikkeessä iskun jäljiltä.

Tehtiin normaalia keveämmät jumpat.

Keskiviikkona fysioterapeutti tutki Giblin tarkasti. Ei löytänyt mitään vammautumiseen sopivaa, paitsi että pallean alueella oli kireyttä. Muuten Giblillä oli "normaalit" lihaskireydet ja -jäykkyydet. Vasemman lavan ja olkavarren lihaksisto on hieman niukempaa ja kyynärvarren koukistus hieman vajaa verrattuna oikeaan. Gibli käsiteltiin manuaalisesti. Saimme venytysohjeita. Seuraava aika voisi olla 4 viikon kuluttua. 

Pakkasta ja treeniä

Gibli on ollut evakossa, koska kylppäriremontti ei ole mennyt ihan putkeen. Emme ole käyneet metsässä, koska on niin kylmä.

Tänään kävimme treenaamassa lyhyesti. Alkuverryttelyn jälkeen:

• Kepit x 2: putkiansa ei Gibliä houkutellut.
• Takaakierrot x 3 niin, että ehdin alta pois kunnolla.
• Kerran A, keinu ja puomi

Loppuhölkyttelyä teimme rauhassa lämpimässä. Koira ei linkuttanut. Illalla jumppasin Giblin. 

Sain Diana Kortelahden ottamat kuvat Giblistä. Tässä on yksi. Alkuperäinen on kyllä tarkempi.

Vuodenvaihde

Olen tainnut olla Giblin kanssa joka vuodenvaihde hotellissa viime vuotta lukuun ottamatta. Silloin Gibli sieti hyvin paukut, mutta klo 24 rytinä oli liikaa. Silloin menimme (kylmään) saunaan. Nukahdin lauteille Giblin kaveriksi.

Tänä vuonna Gibli kesti hyvin paukut n. klo 19.30 saakka, mutta sitten tuli kovaa tulitusta ihan lähelle. Silloinkin Gibli makasi sohvalla, mutta valpastui ja alkoi vapista. Lähdimme suosiolla viettämään vuodenvaihdetta, kuten olin etukäteen ajatellut eli autoon, lämpimään autohalliin maan alle. En halua, että Gibli alkaa pelätä muitakin kovia ääniä, esim. ukkosta. Selasin kännykkää ja luin kirjaa penkki makuuasennossa. Gibli nukkui levollisesti. Klo 1.30 palasimme kotiin. Ei Gibli silloinkaan välittänyt kauempaa kuuluvista paukuista. Ehkä vietämme ensi vuoden taas hotellissa tai jollakin mökillä.

Tässä on videota alkuillasta. Jos laittaa äänet päälle, kuulee, kuinka lentokentänkin alueelle kuuluu jatkuva taustajytinä.

Tänne on tullut talvi. Vähän lunta ja pakkasta. Gibli on arempi kylmälle kuin ennen. Toisaalta Gibli on tiputtanut nyt karvansa ja vasen olka on aika paljas. Ja pakkasta täällä ei käytännössä ole vielä ollutkaan. Olemme saaneet hyvän syyn jatkaa metsälenkkejä. Metsässä ei niin herkästi palellu, kun saa liikkua reippaammin eikä tuuli tunnu metsän keskellä.

Olen jumpannut ja venytellyt Gibliä joka toinen päivä. 

Tämä viikko

Olen ollut vähän kipeänä (silmät), joten tapahtumia on vähemmän. En varannut treenivuoroa. Olemme käyneet metsässä kertaalleen. Gibli on myös jumpannut.

Keskiviikkona oli aika leikanneelle kirurgille. Gibliltä otettiin ohutneulanäyte pulleasta arvesta ja yhdestä uudesta patista, jonka löysin maanantaina. Se sijaitsi vasemmalla lavan edessä, leikatun karvan rajalla. Molemmat olivat hyvänlaatuisia mikroskoopilla tarkasteltuina: arven pullotus ihan normaalia reaktiota ja se uusi patti vasemman lavan päällä talia. Huokaus.

Metsää, jumppaa ja hallia

Olemme nauttineet metsäkävelyistä myös sateessa. Olemme jatkaneet jumppia. Kävimme eilen treenaamassa. Ohjelma:

• Hyppytekniikkana pidentyvä sarja. Tämä ei kyllä anna mitään uutta, jatkossa vaikka pelkkää set pointia.
• Vähän helpotetut kepit, siis niin, että keppijono oli vähän avoin. Siinä tekniikka pitää hyvin. Näitä 2 x 12 kepillä. Oikeilla kepeillä Giblin voima tai askellus ei riitä. Ne kokeiltiin kahdesti, jos koiruus pääsisi paremmin rytmiin kiinni. Sama pujotteluhaaste on ollut Giblin koko agilityuran ajan. Ehkä kepit ovat Giblille juuri vähän väärällä etäisyydellä?
• Lopuksi 30 cm rimalla takaakierrot ja siivekkeen ympäri kierrot. 
• Sitten humputtelua.
• Tässä on video.

Tänään kävimme pitkästä aikaa osteopaatilla. Hänestä Giblissä oli montakin leikkauksen, sädetyksen ja nukutusten jäljiltä ymmärrettävää jumia ja hellästi hän hoiti Gibliä kuntoon.

Entisaikaan

Gibli on juoksennellut ja kiipeillyt hyvin vaivattoman oloisesti. 2.7.2025 lähdimme agilityhallilta linkuttaen. Enpä silloin arvannut, mitä oli edessä. Palasimme hallille viime perjantaina. Tuntui oudolta etsiä komerosta treeniliivi, Giblin lelut ja agilitykengät. Saimme takaisin jotakin sitä vanhaa, minkä luulin menettäneemme kokonaan. En muistanut enää, kummassa etutaskussa olen pitänyt lelupalkkaa ja kummassa namipalkkaa. 

Ohjelma: 

• 3 x ravikavaletit, tosin Gibli tuli ne eestaas. Halusin nähdä, miten Gibli varaa vasemmalle etujalalle ja miten jalka liikkuu. Luonnossa ei oikeasti näe, koska koira kompensoi liikkumistaan.
• 5 x set point, rima max 35 cm. Tässä oli palkka liian lähellä. Toisaalta en halunnut Giblin kiihdyttävän palkalle.
• 5 x hoopers-tynnyrin kierto: Ensimmäistä kertaa näin nämä itsekin. Gibli tiesi heti, mitä tehdä. 
• 2 x hoopers-kaaren läpi juokseminen. 

Muuten olemme jatkaneet metsälenkkejä ja jumppia. 

Yritin löytää vertailukuvia ennen ja jälkeen leikkauksen ja sädehoidon, miten lihaskunto on muuttunut. 29.9.2025 käytiin ensimmäisen kerran metsässä leikkauksen ja sädehoidon jälkeen. Silloin pernasta oli löytynyt patti ja halusin tarjota Giblille metsässä käymistä vielä kerran.

5.7.2025 "Ei voi olla totta" -metsäkävelyllä.
Diagnoosi soitettiin 4.7.2025.

9.7.2025 illalla pernan ja maksan ultraäänen
ja ohutneulanäytteiden jälkeen

Pikku Ruipelo 30.9.2025

Sama 30.9.2025

30.9.2025

18.10.2025 Pakkasaamun jälkeen

18.10.2025

Lisää ulkolenkkejä ja jumppaa

Olemme jatkaneet ulkolenkkejä ja jumppaa. Tekee niin hyvää itsellenikin päästä liikkumaan. Giblin varpaiden koukistus näyttää aktivoituneen. Giblin arpea kuuluu silitellä kiinnikkeiden vähentämiseksi. Olkapään arvessa tuntuu ihon alla edelleen tikit. 

Giblin iltapuruluut loppuivat. Hain edelliset, kun Giblillä oli todettu pernapatti, oli tulossa ultraääni ja ohutneulanäyte. Silloin pohdin, jääkö puruluita yli. Huojentuneena hain niitä eilen lisää. Sama oli koiranruokasäkin kanssa, että meneeköhän nämä kaikki?

Olen muutenkin miettinyt koiran ikää, sairastamista ja kuolemaa. Olen ajatellut niin, että kun koira täyttää 8, sen jälkeen voi tulla mitä vaan. Siis yhtenä päivänä koira uuvahtaa kalpeine ikenineen tai ilmaantuu patti, mikä osoittautuu loppuvaiheen syöväksi ja sen pituinen se. Mutta niin kauan kuin mitään sellaista ei tapahdu, sellaiset ajatukset voi ohittaa kepein mielin. 

Nyt kun koiralla on syöpädiagnoosi, kuoleman mahdollisuus on liian läsnä ja todellinen. Koiran pitämisen kepeys ja tulevaisuuden suunnittelu ovat muuttuneet hetkessä elämiseksi. Vaikka kuinka toitottaisin itselleni, että voihan sitä kuka tahansa kuolla mihin tahansa yhtäkkiä ja joka tapauksessa kuuluu nauttia tästä hetkestä. Samaan aikaan olen kiitollinen, että meillä oli mahdollisuus (yrittää) ostaa lisäaikaa. 

Aluksi Giblin syövän toteamisen jälkeen otin paljon valokuvia ja videoita. Oli tärkeää saada ikuistettua kaikki, jos ne olisivatkin viimeinen kerta jotakin. Otin tassun jäljetkin pahville. Eilen metsälenkillä tajusin, että jatkuva kuvaaminen on vähentynyt. Otin silti pari videota.

Giblille on varattu huomiseksi yllätys. Toivottavasti se toteutuu.

Ulkolenkkejä ja jumppaa

Gibli näyttää jo odottaneen normaalia jumppaa.

Pentua varten ostin terassimattoja, jotta jalat eivät luista liikaa. Gibliä ne hyödyttivät leikkauksen jälkeen. Matot saavat olla vielä vähän aikaa paikoillaan. Sopivat myös jumppa-alustoiksi.

Pikku-Tomppa jatkaa toipumistaan

Kyllä tuollainen keuhkotulehdus vaatii veronsa. Edelleen joudutaan välttämään pidempiä lenkkejä. Ulkoilu on rauhallista haistelua hihnassa vartin verran kerrallaan. Gibli on onneksi noin muuten energinen. Olen alkanut teettää pikkujumppia, jotta lihaskunto ei aivan romahda. Ne eivät sillä tavalla hengästytä ja on Giblille jotakin tekemistä ja vaihtelua. Muutenhan Pieni Ystäväni lötköttelee sängyn tai sohvan päällä.

Keskiviikkona käytiin kontrollissa eläinlääkärissä. CRP on tippunut 80:stä 12,5:een, yläraja on 10. Keuhkot kuulostivat nyt puhtailta. Sanoin eläinlääkärille, että ei minun koirilla ennen ole kennelyskä tällaista tehnyt. Hän sanoi, että meillä on ollut hyvä tuuri. Oli puhe kennelyskän KC-rokotteesta. Nythän Giblillä on vasta-aineita ainakin johonkin flunssaan. Otetaan se syksyllä. Aiempi anafylaksia ei ole houkutellut yhteenkään ekstrarokotukseen.

Tuollainen pulleampi kone tällä kertaa.

Treenit ja ft

Sunnuntaina käytiin metsässä. Ma pitkä hihnalenkki. Ti lyhyemmät lenkit ja jumppaa. Ke oli treenit:

• Hyppytekniikkana set point
• Kontaktit n. x 1 radan osana
• Kepeiltä poispäinkäännös
• Käännökset hypyiltä, sanallisesti auttaminen
• Radalla poispäinkäännöksiä
• Vieheleikkiä narupallolla ja rauhoittuminen lopuksi

Tänään oli fysioterapia ja hyvä, kun olikin sen lauantaisen putken seinään osumisen jäljiltä:

Vasemmalla puolen yläniskassa, ohimon alueella, vasemman alaleukanivelen ja poskiluun alueella sekä alakaulalla kireyttä. Ensimmäisen kylkiluun liike vasemmalla jäykkä. Lavan takana hieman enemmän kiristystä. Muualtakin löytyi kireyttä. Kaikki kuitenkin sulivat hyvin käsittelyssä. Normaali parin päivän hissuttelu ja sitten voimme jatkaa normaalisti.

Testausta

Lauantaina ja sunnuntaina teetin Giblille pikkujumpat.

Maanantaina sain vapautuksen liikuntaan, kunhan en tee maastavetoja tai benjihyppyjä. Edelleen, mikäli tulee hälytysoireita (1. salamat lisääntyvät tai jäävät värisemään, 2. nokisade tai 3. esirippu, jonka läpi ei näe), pitää olla yhteydessä silmälääkäriin päivystyksellisesti. Salamointi tulee jatkumaan aikansa ja näköä häiritsevät haituvat tulevat jatkamaan elämäänsä, mutta ne vähenevät ja niihin jotenkin tottuu jossakin vaiheessa. "Onneksi" riittää muitakin vaivoja. Selässä on tikit, oikean häijyn olkapään takia kävin maanantaina fysioterapiassa ja vasemman lonkan vuoksi nukun sohvalla. Gibli kiittää ja on vallannut sängyn. 

Niinpä maanantaina ja eilen hölkkäsin iltalenkin yhteydessä muutaman sata metriä. Salamointi ei lisääntynyt.

Tänään oli treenivuoro. Gibli oli aika innoissaan. Teetin kontaktit noin kerran, lähdön poispäin (tämä olikin nyt vähän vaikeampi) ja takaakiertoja kauempaa ohjaten. Nyt takaakierrot sujuivat paremmin. Radalla oli myös putkelta eteneminen keinulle. Putki-pujottelu-erottelu toimi hyvin ja Gibli pujotteli sukkelasti. Aluksi liikuin varovaisesti, sitten rohkeammin. Ei salamoinut. Kotimatkallakaan. 

Gibli tuli takaisin

Gibli tuli torstaina takaisin. Näytti siltä, että koira oli eniten huolissaan, ettei SuperSuosikki-hoitajansa vaan lähde pois. Gibli vilkuili autohallista asunnolle kävellessämme koko ajan, että tuleehan Hän varmasti mukana. No hoitajansa lähti vasta tänään ja hyvästeli Giblin niin, ettei Giblin tarvinnut ravata asunnossani ees taas etsien SuperSuosikkiaan. 

Kävimme perjantaina metsäkävelyllä. Varoin liukastelemasta. Mennen ja tullen autossa silmä iski salamaa. Istuin pelkääjän paikalla ja pyrin olemaan liikuttelematta silmiäni sivuille, koska ei ollut pakko. Välillä näen huonosti vasemmalla silmällä, kun lasiaissamentumia on näkökentässä. Ihan kuin olisi silmä täynnä rähmää. Otin välillä silmälasit pois testaten, onko niissä vika, mutta salamointi jatkui siitä huolimatta. Mietin, missä se raja menee, että pitää kaahata silmäpäivystykseen. Ei kaahattu. Mutta pari tuntia myöhemmin kaahasin eri syystä.

Auton sisätilalämmitin Defa laukaisi vikavirtasuojan 2. asennossa pari viikkoa sitten. Soitin korjaamolle, jossa epäiltiin vikaa virtajohdossa. Epäilin sitä, koska vikavirtasuoja ei lauennut, jos sisätilalämmitin oli pois päältä. Sisätilalämmitin on kytketty autoon jollakin haaroittimella eikä normaalipistokkeella, joten lämmitintä ei voinut testata kotona. Giblin Supersuosikki otti mukaansa toisen lämmityspiuhan testausta varten. Vähimmällä sitä selviäisi, jos vika olisi vain johdossa. Ennen talojen alla olevaan autotalliin menoa vitsailin, otanko mukaani vesisangon, jolloin muistelimme, että sähköpaloissa ei vettä suositella. Tokaisin jossakin monitoimilaatikon pohjalla olevan olemassa sammutuspeitteen, mutta tokaisu jäi vitsiksi. Autolle saavuttuamme napsautin sisätilalämmittimen ykköselle, jos vika olisikin vain asento kakkosessa. Varoitin, että vikavirtasuoja räpsähtää ja sitä säikähtää. Piuha pistokkeeseen. Ei tapahtunut mitään. Vikavirtasuoja ei lauennut. Sisätilalämmitin ei hyrähtänyt käyntiin. Mielessäni käväisi, onko sähköpistokkeen ajastus väärässä. Ei ollut. Istuin kuskin paikalle katsastamaan tilannetta ja haistoin sähkölaitteen palamisen käryn. Saamarin sisätilalämmitin oli ihan kuuma ja punoitti sisältä. Abiturienttiaikoina hiustenkuivain syttyi tuleen ja tämä näyttää nyt ihan samalta, mutta on ruuvattu kiinni autoon. Olin etukäteen miettinyt, ihan vain lyhyenä vilahduksena, että jos tilanne eskaloituu, auto on ajettava pois autotallista, jottei koko maanalainen autotalli pala mukanaan noin 100 autoa. 

Huudahdan Giblin SuperSuosikille: "Ota johto irti, nopeasti! Ajan tämän ulos!" Hän tempaisee johdon irti. Minä käynnistän auton, avaan samalla ikkunat, jotten saa jotakin sähkölaitepalomyrkytystä ja tuuperru. Ajan turhia jarruttelematta pois autotallista. Kadulle menevässä luiskassa valmistaudun soittamaan 112:een, jotta palokunta tulee sammuttamaan koko helkutin vehkeen ja auton. Miten kauan kestää, että palokunta saapuu? Pysäköin auton kadun laitaan. Lieskoja ei vielä näy. Giblin SuperSuosikki syöksyy autotallista autolleni irrottamaan lämppäriä. Näytän kännykälläni valoa. Hän irrottaa ripeästi auton verhousta lämmittimen johtoa seuraten. Näen liittimen, mistä lämmittimen johdon saa irti. Johto irtoaa parilla tempaisulla. Muutamalla oikean suuntaisella riuhtaisulla irtoaa myös tulikuuma lämmitin telineestään. Se heivataan asfaltille jäähtymään. En soita palokuntaa. Huokaisemme. Kertaamme vähän, mitä tapahtui ja mitä olisi voinut tapahtua. Lähtiessäni rivakasti kylmällä autolla pakoputkesta oli tullut vähän savua. Giblin Supersuosikki oli ehtinyt miettiä tulipalon jo alkaneen. Entä jos Gibli olisi joskus ollut autossa, kun sisätilmalämmitin on päällä? Entä, jos oikosulku olisi tullut huomaamatta? Jos vikavirtasuoja ei olisi lauennut silläkään kertaa?

...

Yritin ottaa iltapäiväunia, mutten onnistunut. Keski-ikäisenä monivaivaisena ei aina nuku öisin hyvin. Gibli makasi pedillään siinä sohvan päädyn takana. Sain ongittua itseni jonkinlaisesta alhosta ylös. Elämä on silloin aika mallillaan, kun yksi suurimmista huolista on, milloin pääsee harrastamaan agilitya. Kömmin sohvalta ylös. Teetin Giblille jumpat ja kävimme iltakävelyllä. Pimeässä silmän salamoinnin huomaa parhaiten. Silmä ei salamoinut kertaakaan.

Ehkä tämä taas tästä lähtee. 

Tämä kappale ei sovi kovin hyvin teemaan, mutta kiehtoo kovin.

Ke-treenit

Keskiviikkona olimme hallilla. Tuli juuri ennen treeniä ikävä uutinen, mihin ajatukseni jäivät. Teetin kuitenkin kauempaa takaakiertoja. Pakkovalssi kauempaa ei nyt onnistunut toiseen suuntaan, Gibli ei löytänyt hyppyä. Keinu kerran ja puomi kerran. Loppuveryttelyssä vahvistin alastulokontakteja. Muuten olemme käyneet metsässä. 

Olemme jumpanneet 2 x tällä viikolla. Olen vähentänyt "ylimääräisiä" jumppia tietoisesti, niitä tulee kuitenkin tehtyä kisojen ja treenien alkulämmittelynä. Minusta Gibli menee niistä jumiin, vaikka venyttelisin kuinka. Tässä on kuva, jolloin jumpassa on ollut taukoa. Näen myös niin, että Giblin ruumiinrakenteella keskikehon on oltava hyvässä lihaskunnossa, jotta pitkät raajat pystyy ojentamaan ja kannattelemaan kunnolla ojentuneina. Kait sen tasapainon löytää vain yrittämällä ja erehtymällä. Alla olevalla hypyllä olen antanut käännöskäskyn myöhässä, näkyy Giblin korvasta ja takaosan kallistumisesta, voisin sanoa, että myös koirani tyytymättömästä ilmeestä. Tuli rima alas. Anteeksi Gibli.

Treeni ja jumppa

Hallilla treenissä. Takaakiertoja ja etenemistä lelulle. Giblin ajatus unohtuu pujotellessa ja takaakierrossa, jos lelu on valmiina maassa. Jälkikäteen vasta välähti, että olisin takaakierrossa voinut lelun paikalla auttaa suoritusta. 

Jumppasimme kotona, siitä on ollut vähän taukoa. 

Oma lonkka ja oikea olkapää ovat häijyinä. Lonkka herättelee öisin ja paita ja takki pitää pukea "väärä" käsi edellä päälle. On vissiin itsekin käytävä fysioterapiassa, jotta en väärillä jumpilla pahenna tilannetta.

Lentsu

Reissusta tuli flunssa. Nuha, kurkkukipu, lievä lämpö. Tein kaksi koronatestiä, molemmat negatiivisia. Vaikea uskoa, koska maksalaatikko, omenamehu ja kauraleipä maistuivat oudoilta ja hirveiltä. Toisaalta voi sen maku- ja hajuaistin viedä muutkin virukset.

Giblin olen jumpannut 3 x. Lisäksi olen jatkanut venyttelyjä. Keskiviikkona kävin treenaamassa, kun kurkkukipu oli kääntynyt lieväksi nuhaksi ja ajattelin, että tämä kreikkalainen versio onkin joku pikatauti ja "kevyt liikunta voi nopeuttaa paranemista". 

• Hyppytekniikkana set point
• Kerran puomi, A ja keinu
• Rataa mentiin esteelle 15 saakka. Putki-keppi-erottelu sujui hienosti. Vaikea oli irrotus 11 m päässä olevalle hypylle eikä se ihan tavoite normaalisti olekaan. Gibli tuntui nopealta.
• Lopuksi yksi loppusuora.
• Sitten hölkkää ja venyttelyt.

Kotona nousikin lämpö, joten en niin terve ollutkaan. Keskiviikkoilta ja torstai meni aika lailla sairastaessa. Tänään tuntuu paremmalta. Käytiin metsässä. Nessuja menee kymmenesosa siitä mitä eilen.

Reissussa

Alkuviikosta venyttelin Gibliä ohjeiden mukaisesti.

Olin klikannut matkan Kreikkaan 12.-15.9. jo toukokuun lopussa. Odotimme viime hetkeen saakka, voimmeko lähteä vai emme. Olin maksanut reissun luottokortilla, koska sillä saa varsin hyvän peruutusturvan. Toisaalta tuumasimme, että maksupalautus on toissijainen juttu, jos olisi pitänyt jäädä kotiin. Läheiseni vointi petraantui niin nopeasti, että uskalsimme lähteä. 

Gibliä hoiti tutuksi käynyt hoitaja. Kiva oli katsoa, miten iloisesti Gibli tervehti kaitsijaansa. Lento lähti torstaipäivänä. Perillä olimme illalla. Perjantaina ja lauantaina kävelimme kaupungilla sekä lutrasimme lämpimässä (28,5 astetta) meressä ja hypimme uimatornista, minä korkeanpaikankammoani uhmaten. Söimme hyvin. Iltamyöhäänkin lämmintä oli vielä 27 astetta ja sunnuntaiaamuna lentokentälle lähtiessä 26 astetta. 

Eilen jumppasin ja venyttelin Giblin. Tänään kävimme metsässä. Auton mittari näytti 15, oli sumua ja satoi kevyesti. En ole ikinä pitänyt syksystä.

Vuoristorataa

Mitenkä se nyt menikään. Maanantaina tai tiistaina käytiin metsäkävelyllä. Toisena päivänä oltiin enemmän kotosalla.

Keskiviikkona kesken työpäivän sain viestin, että läheiseni vointi oli yhtäkkiä romahtanut. Minun oli lähdettävä pikaisesti Kuopioon. Peruin Giblin kontrolli-fysioterapian. Varattiin se perjantaiaamuksi ajatuksella toteutuu, jos toteutuu. Peruin torstain työt. Pakkasin auton nopeasti ja lähdin ajamaan. Matkalta soitin sairaalaan ja ymmärsin, että parasta on mennä katsomaan vasta torstaina. Jäimme puoliväliin Mikkeliin tuttuun paikkaan yöksi. 

Torstaiaamuna jatkoin matkaa Kuopioon. Gibli jäi hoitoon. En tiennyt, milloin tulen takaisin. Perillä kävin kävelyllä lapsuuden maisemissa ja mietin, minne nämä vuodet ovat vierineet.

Sairaalassa ei voi olla kuin lyhyen aikaa. Palasin illaksi Giblin luokse majapaikkaan. Koska pahin kriisi oli siltä erää selätetty, jatkoin torstai-iltana takaisin Helsinkiin. 

Perjantaiaamuna sain viestin, että on tullut takapakkia, joten tein uuden suunnitelman Kuopioon paluusta. Katsoin lentoja, mutta just oli ne 2 tunnin lähtöselvitysruuhkat, joten lentämisen ajan säästö sulaa niihin eikä Gibliä voi oikein ottaa koneeseen mukaan, pitäisi löytää sukkelaan hoitopaikka jne. Tein aamulla työt, mukaan lukien keskiviikkona kesken jääneet työt. Päivän olin jättänyt aiemmin täyttämättä. Kävin Giblin kanssa fysioterapiassa, onneksi aika oli varattu aamuksi. 

Gibli oli toipunut mainiosti, mm. lanneselkä oli pehmeä ja elastinen. Vasemmalla rangan vieressä oli faskiakireyttä, oikealla lavan takana trigger. Niskassa oli lievää kireyttä vasenvoittoisesti. Gibli reagoi hyvin hoitoon ja saatiin lupa palata normaaliin liikuntaan.

Sitten pakkasin taas kimpsut ja kampsut, missä oli harvinaisen vähän hommaa, koska en niitä edellisenä iltana ollut juuri purkanutkaan. Lähinnä laitoin takaisin hammastahnan, uutena Giblin kilpailukirjan, ja taas lähdettiin puolivälin krouviin. Siitä sitten lauantaina ajoin taas KYS:iin ja vierailuajan jälkeen takaisin Mikkeliin. 

Peruin Sipoon sunnuntain ensimmäisen startin, jotta ei tarvitsisi herätä niin aikaisin, ja mentiin Giblin kanssa vain 2. ja 3. startti. Ne olivat myös Belgianpaimenkoirien mestaruuskisat. Yritin koota ajatuksiani.

Eka rata menikin hienosti, ohjauskin juuri kuten olin ajatellut. Tehtiin 0, sijoitus 3./37, 5,61 m/s, kärkeen 1,5 sek. Siitä olikin hyvä lähteä puolustamaan rotumestaruutta belgien kärkipaikalta. Rotumestaruus kun ratkeaa kahden radan yhteistuloksella. Toisella radalla Gibli osui pituuden eka kalikkaan ja teki pujotteluvirheen, lopussa vedin renkaan ohi ja kun kisakaverini ehti vielä hypätä seuraavan hypyn, se oli hylkäys sitten. Tämän jälkimmäisen radan epäonnistuminen leimasi minut mielessäni epäonnistujaksi, vaikka ihme oli se, että sain koottua itseäni ekalle radallekaan, ja se on rytmillisesti yksi parhaita ratojamme.

Tässä on linkki Jau:n streamiin: rata 1 ja rata 2.

Ja tässä on tällä kertaa vähän erilainen kappale. Sain eilisellä vierailulla luvan soittaa kännykästäni potilaan mielikappaleita. Erityisesti tästä tuli hyvä mieli kaikille meille. Ihan kuin vanha hyvä aika olisi taas palannut.

Lepoa, jumppaa, treeni

Maanantaina lepäsimme.

Tiistaina ja keskiviikkona teetin pikkujumpat.

Tänään kävimme kentällä lyhyesti. Kaikki muut tehtävät menivät kerralla oikein, paitsi itsenäinen eteneminen, jolloin rima tippui.

• Set point muurilla
• Vastakäännökset tavallisella hypyllä ja pituudella (aina kisoissa alan miettiä, osaanko näitä ja tiputtaako Gibli riman)
• Saksalainen molemmin puolin
• Tiukat takana leikkaamiset kepeillä molemmilta puolilta (kisoissa aina mietityttää, osaako Gibli pujotella, jos leikkaan takana)
• Kerran puomi
• Kerran keinu
• Loppusuora

Tämä SM-kisojen alusaika on aina vähän tämmöistä. Vähän kisat mietityttävät ja jotenkin ahdistavat, sitten muistutan jälleen itselleni, kuinka hienoa onkaan, että päästään starttaamaan.

Harjasin eilen Giblistä yhden chihuhuallisen karvaa. Viikko sitten otetussa kuvassa näkyy pörröinen Gibli. Näkyy myös, että jumpattu on. 

(c) Tiia Tahvanainen