Metsäreissut ovat vähentyneet. Odotan, että kyyt lähtevät horrostamaan.
Olemme jumpanneet 3 x viikossa. Tottistelemme. Teemme erilaisia koreografioita. Vahvistan oikealla puolella kävelemistä ja jalkojen väliin tulemista. Kävin pyörälenkillä Giblin kanssa. Edellisestä on vuosia aikaa. Sujui yllättävän hyvin.
Kun asumme lähempänä palveluja, en tarvitse niin paljon autoa. Otan Giblin mukaan arkikävelyille. Käymme paljon kaupungilla, kauppakeskuksissa ja niissä liikkeissä, joihin koiran saa viedä. Gibli on vieraillut apteekeissa, kirjastossa, kahviloissa, kierrätyskeskuksessa (jonne vein tavaroita), kodinkoneliikkeissä ja rautakaupoissa.
Gibli nauttii saamastaan huomiosta katsomalla kauniisti ja heilauttamalla häntää tai sitten katsoo vain ylpeänä ohi ja on niin kuin ei huomaisikaan, kun ihmiset päivittelevät:
"Onpa se rauhallinen!"
"Onpa ihanan ystävälliset silmät!"
"Onko se malinois? Eikö se ole aika vaikea rotu?"
"Käyttäytyypä se hienosti."
"Pitääkö sitä paljon hyppyyttää?"
"Minulla on ollut joskus suursnautseri."
"Siellä menee kiltti hauva."
"Minkä ikäinen se on? Se on varmaan vasta nuori koira?"
Välillä kerron ihmisille, että tämä koira on käynyt vuosi sitten sädehoidon syövän vuoksi. Ja että tällä on hieno ura takanaan ja tämä on nelinkertainen valio, mutta nykyään eläkkeellä. Ja että tässä olkavarressa tämä musta kalju alue on hyperpigmentaatiota sädehoidon jäljiltä.
Koira tarjoaa nykyajan ihmiselle jotakin. En voi olla miettimättä, että sitten kun Gibliä ei enää ole, minustakin tulee taas vain pelkkä ihminen.
Olemme jumpanneet fysioterapeutin antamia jumppia ja agilityjumppia.
Kävimme viikonloppuna yrittämässä marjanpoimintaa. Ei siitä tule mitään. Jouduin koko ajan skannaamaan ympärilleni. Gibli hihnassakin halusi heittäytyä varpujen keskelle piehtaroimaan. Kyyt on niin hankalia huomata, kun odottavat äänettöminä. Että tuohon näreen kohdalle kun osut, niin... Eli jos jatkossa menen poimimaan marjoja, kumpparit jalkaan ja pitkävartinen poimuri matkaan.
Eilen kävimme yhdellä autiolla hiekkakentällä Giblin kanssa. Ohjelmaan kuului agilitylämmittelyliikkeet, erilaisia tanssiliikkeitä, tokoa ja pylvään kiertämistä. Uutena opetin sanallisena vihjeenä jalkojeni väliin tulemista: "Ratsu!", samaahan Gibli on tehnyt erityisesti kisoissa startin jälkeen tyytyväisenä.
Pyrin vahvistamaan myös oikealla puolella liikkumista. Tämä on hyödyllistä etenkin kevyen liikenteen väylillä, jossa liikenne on usein oikeapuoleista. Gibli aika usein pyynnöstäni siirtyy reunaan, vaikka on edempänä hihnassa. Tätä yritän saada varmemmaksi.
Palkka vaihteli namista narupalloon. Gibli oli niin tohkeissaan ja ylpeänä kantoi narupalloa sarjan lopuksi!
Ja tänään käytiin taas Anu Saikku-Bäckströmillä. Aiheena oli:
Oikean kyynärvarren tumma patti/ihomuutos.
Oikean korvan pieni patti (talia mielestäni, halusin varmistuksen)
Kirsun vaaleanpunainen muutos: Giblillä on talvikirsu, mutta vaaleanpunaista pigmenttiä on sieraimen alla ollut kuvista päätellen v. 2021 alkaen. Kammottavaa, jos kirjaimellisesti nenän alla kasvaisi mastsolukasvain.
Nisärivistössä oli yksi pinnallinen ihoon sopiva muutos ja lisäksi sterilointilangat tuntuvat vielä hyvin selvästi.
Juuri ennen sisälle menoa Gibli alkoi rapsuttaa itseään. Kun siinä rapsutin avuksi, sormeen osui vasemmalta kaulalta ehkä n. 3 mm patti.
Eläinlääkäri ei huolestunut yhdestäkään patista eikä ohutneulanäytteitä otettu - noin pienissä osumatarkkuus on huono. Sieraimen alla oleva pigmenttimuutos on ihon tasolla ja ihon pintarakenne on pysynyt ennallaan - eli siihen ei ole kasvanut ylimääräisiä soluja. Sama periaate on näköjään niissä kuin tummissa ihomuutoksissa.
Mutta se viimeisin sattumalöydös, joka ei ollut edes listalla, oli vaalea ja se nyt on sellainen, jota kannattaa seurata. Että jos jostakin noista voisi jotakin tulla, niin se olisi se. Jos se kasvaa, muuttuu vaaleanpunaiseksi tai alkaa vaivata, otetaan sitten ohutneulanäyte. Nyt rauhoitettunakin osumatarkkuus olisi ollut liian pieni.
Eläinlääkäri sanoi sen, jonka olen jo todeksi elänyt: "Tämän koiran kanssa sinä et pääse seurannasta mihinkään."
Tässä on se nenä. Ja nyt kun sitä katson, muistan kuinka pitkään kirsun alla pentuna on ihan pehmeä iho, kun ei ole karvoja lainkaan.
Laitetaanpas tähän vielä yksi vanhan hyvän ajan kappale:
Olemme jatkaneet vedessä lutraamista. Olen myös jumpannut Gibliä.
On outoa, kun ei ole agilitykisoja enkä tänään katso ensi viikonlopun kisoja. Sehän on ollut sellainen sunnuntai-illan rutiini. Vapaa viikonloppu on tuntunut oudon pitkältä. Vielä oudompaa on, että en tällä hetkellä edes kaipaa kisoihin.
Odotamme yhä patologin vastauksia. Näytteet lähtivät vasta maanantaina ja nyt on tynkä viikko vapun vuoksi. Kivahan ne tulokset olisi saada mahdollisimman pian.
Gibliä tikit eivät tunnu haittaavan. Pidän varmuuden vuoksi paitaa etujalan tikkien suojana. Ristiselässä on haavateippi haavan päällä. Olemme käyneet kahtena päivänä metsälenkillä. Olen myös jumpannut Gibliä. Öisin Giblillä on vinttarikoppa haavojen napraamisen varalta. Alkuviikosta tikit saa ottaa pois.
Eilen kallion päällä Gibli piti yhtäkkiä tassua ilmassa, nuolaisi sitä ja ontui sitten vaikeasti. Ajattelin, että jippii, tassuhaava. Varoen kurkistin tassun sisälle. Käpy oli anturoiden välissä. Helpotus.
Kävin sunnuntaina ja maanantaina metsässä Giblin kanssa rauhallisella kävelyllä. Muuten Gibli liikkui normaalisti, mutta välillä näytti siltä kuin alamäessä olisi herkemmin vaihtanut ravin laukalle. Ajattelin, että vatsalihaksiin ottaa jossakin liikkeessä iskun jäljiltä.
Tehtiin normaalia keveämmät jumpat.
Keskiviikkona fysioterapeutti tutki Giblin tarkasti. Ei löytänyt mitään vammautumiseen sopivaa, paitsi että pallean alueella oli kireyttä. Muuten Giblillä oli "normaalit" lihaskireydet ja -jäykkyydet. Vasemman lavan ja olkavarren lihaksisto on hieman niukempaa ja kyynärvarren koukistus hieman vajaa verrattuna oikeaan. Gibli käsiteltiin manuaalisesti. Saimme venytysohjeita. Seuraava aika voisi olla 4 viikon kuluttua.
Olen tainnut olla Giblin kanssa joka vuodenvaihde hotellissa viime vuotta lukuun ottamatta. Silloin Gibli sieti hyvin paukut, mutta klo 24 rytinä oli liikaa. Silloin menimme (kylmään) saunaan. Nukahdin lauteille Giblin kaveriksi.
Tänä vuonna Gibli kesti hyvin paukut n. klo 19.30 saakka, mutta sitten tuli kovaa tulitusta ihan lähelle. Silloinkin Gibli makasi sohvalla, mutta valpastui ja alkoi vapista. Lähdimme suosiolla viettämään vuodenvaihdetta, kuten olin etukäteen ajatellut eli autoon, lämpimään autohalliin maan alle. En halua, että Gibli alkaa pelätä muitakin kovia ääniä, esim. ukkosta. Selasin kännykkää ja luin kirjaa penkki makuuasennossa. Gibli nukkui levollisesti. Klo 1.30 palasimme kotiin. Ei Gibli silloinkaan välittänyt kauempaa kuuluvista paukuista. Ehkä vietämme ensi vuoden taas hotellissa tai jollakin mökillä.
Tässä on videota alkuillasta. Jos laittaa äänet päälle, kuulee, kuinka lentokentänkin alueelle kuuluu jatkuva taustajytinä.
Tänne on tullut talvi. Vähän lunta ja pakkasta. Gibli on arempi kylmälle kuin ennen. Toisaalta Gibli on tiputtanut nyt karvansa ja vasen olka on aika paljas. Ja pakkasta täällä ei käytännössä ole vielä ollutkaan. Olemme saaneet hyvän syyn jatkaa metsälenkkejä. Metsässä ei niin herkästi palellu, kun saa liikkua reippaammin eikä tuuli tunnu metsän keskellä.
Olen jumpannut ja venytellyt Gibliä joka toinen päivä.
Olen ollut vähän kipeänä (silmät), joten tapahtumia on vähemmän. En varannut treenivuoroa. Olemme käyneet metsässä kertaalleen. Gibli on myös jumpannut.
Keskiviikkona oli aika leikanneelle kirurgille. Gibliltä otettiin ohutneulanäyte pulleasta arvesta ja yhdestä uudesta patista, jonka löysin maanantaina. Se sijaitsi vasemmalla lavan edessä, leikatun karvan rajalla. Molemmat olivat hyvänlaatuisia mikroskoopilla tarkasteltuina: arven pullotus ihan normaalia reaktiota ja se uusi patti vasemman lavan päällä talia. Huokaus.
Hyppytekniikkana pidentyvä sarja. Tämä ei kyllä anna mitään uutta, jatkossa vaikka pelkkää set pointia.
Vähän helpotetut kepit, siis niin, että keppijono oli vähän avoin. Siinä tekniikka pitää hyvin. Näitä 2 x 12 kepillä. Oikeilla kepeillä Giblin voima tai askellus ei riitä. Ne kokeiltiin kahdesti, jos koiruus pääsisi paremmin rytmiin kiinni. Sama pujotteluhaaste on ollut Giblin koko agilityuran ajan. Ehkä kepit ovat Giblille juuri vähän väärällä etäisyydellä?
Lopuksi 30 cm rimalla takaakierrot ja siivekkeen ympäri kierrot.
Tänään kävimme pitkästä aikaa osteopaatilla. Hänestä Giblissä oli montakin leikkauksen, sädetyksen ja nukutusten jäljiltä ymmärrettävää jumia ja hellästi hän hoiti Gibliä kuntoon.
Gibli on juoksennellut ja kiipeillyt hyvin vaivattoman oloisesti. 2.7.2025 lähdimme agilityhallilta linkuttaen. Enpä silloin arvannut, mitä oli edessä. Palasimme hallille viime perjantaina. Tuntui oudolta etsiä komerosta treeniliivi, Giblin lelut ja agilitykengät. Saimme takaisin jotakin sitä vanhaa, minkä luulin menettäneemme kokonaan. En muistanut enää, kummassa etutaskussa olen pitänyt lelupalkkaa ja kummassa namipalkkaa.
Ohjelma:
3 x ravikavaletit, tosin Gibli tuli ne eestaas. Halusin nähdä, miten Gibli varaa vasemmalle etujalalle ja miten jalka liikkuu. Luonnossa ei oikeasti näe, koska koira kompensoi liikkumistaan.
5 x set point, rima max 35 cm. Tässä oli palkka liian lähellä. Toisaalta en halunnut Giblin kiihdyttävän palkalle.
5 x hoopers-tynnyrin kierto: Ensimmäistä kertaa näin nämä itsekin. Gibli tiesi heti, mitä tehdä.
2 x hoopers-kaaren läpi juokseminen.
Muuten olemme jatkaneet metsälenkkejä ja jumppia.
Yritin löytää vertailukuvia ennen ja jälkeen leikkauksen ja sädehoidon, miten lihaskunto on muuttunut. 29.9.2025 käytiin ensimmäisen kerran metsässä leikkauksen ja sädehoidon jälkeen. Silloin pernasta oli löytynyt patti ja halusin tarjota Giblille metsässä käymistä vielä kerran.
5.7.2025 "Ei voi olla totta" -metsäkävelyllä. Diagnoosi soitettiin 4.7.2025.
9.7.2025 illalla pernan ja maksan ultraäänen ja ohutneulanäytteiden jälkeen
Olemme jatkaneet ulkolenkkejä ja jumppaa. Tekee niin hyvää itsellenikin päästä liikkumaan. Giblin varpaiden koukistus näyttää aktivoituneen. Giblin arpea kuuluu silitellä kiinnikkeiden vähentämiseksi. Olkapään arvessa tuntuu ihon alla edelleen tikit.
Giblin iltapuruluut loppuivat. Hain edelliset, kun Giblillä oli todettu pernapatti, oli tulossa ultraääni ja ohutneulanäyte. Silloin pohdin, jääkö puruluita yli. Huojentuneena hain niitä eilen lisää. Sama oli koiranruokasäkin kanssa, että meneeköhän nämä kaikki?
Olen muutenkin miettinyt koiran ikää, sairastamista ja kuolemaa. Olen ajatellut niin, että kun koira täyttää 8, sen jälkeen voi tulla mitä vaan. Siis yhtenä päivänä koira uuvahtaa kalpeine ikenineen tai ilmaantuu patti, mikä osoittautuu loppuvaiheen syöväksi ja sen pituinen se. Mutta niin kauan kuin mitään sellaista ei tapahdu, sellaiset ajatukset voi ohittaa kepein mielin.
Nyt kun koiralla on syöpädiagnoosi, kuoleman mahdollisuus on liian läsnä ja todellinen. Koiran pitämisen kepeys ja tulevaisuuden suunnittelu ovat muuttuneet hetkessä elämiseksi. Vaikka kuinka toitottaisin itselleni, että voihan sitä kuka tahansa kuolla mihin tahansa yhtäkkiä ja joka tapauksessa kuuluu nauttia tästä hetkestä. Samaan aikaan olen kiitollinen, että meillä oli mahdollisuus (yrittää) ostaa lisäaikaa.
Aluksi Giblin syövän toteamisen jälkeen otin paljon valokuvia ja videoita. Oli tärkeää saada ikuistettua kaikki, jos ne olisivatkin viimeinen kerta jotakin. Otin tassun jäljetkin pahville. Eilen metsälenkillä tajusin, että jatkuva kuvaaminen on vähentynyt. Otin silti pari videota.
Giblille on varattu huomiseksi yllätys. Toivottavasti se toteutuu.
Pentua varten ostin terassimattoja, jotta jalat eivät luista liikaa. Gibliä ne hyödyttivät leikkauksen jälkeen. Matot saavat olla vielä vähän aikaa paikoillaan. Sopivat myös jumppa-alustoiksi.
Kyllä tuollainen keuhkotulehdus vaatii veronsa. Edelleen joudutaan välttämään pidempiä lenkkejä. Ulkoilu on rauhallista haistelua hihnassa vartin verran kerrallaan. Gibli on onneksi noin muuten energinen. Olen alkanut teettää pikkujumppia, jotta lihaskunto ei aivan romahda. Ne eivät sillä tavalla hengästytä ja on Giblille jotakin tekemistä ja vaihtelua. Muutenhan Pieni Ystäväni lötköttelee sängyn tai sohvan päällä.
Keskiviikkona käytiin kontrollissa eläinlääkärissä. CRP on tippunut 80:stä 12,5:een, yläraja on 10. Keuhkot kuulostivat nyt puhtailta. Sanoin eläinlääkärille, että ei minun koirilla ennen ole kennelyskä tällaista tehnyt. Hän sanoi, että meillä on ollut hyvä tuuri. Oli puhe kennelyskän KC-rokotteesta. Nythän Giblillä on vasta-aineita ainakin johonkin flunssaan. Otetaan se syksyllä. Aiempi anafylaksia ei ole houkutellut yhteenkään ekstrarokotukseen.
Sunnuntaina käytiin metsässä. Ma pitkä hihnalenkki. Ti lyhyemmät lenkit ja jumppaa. Ke oli treenit:
Hyppytekniikkana set point
Kontaktit n. x 1 radan osana
Kepeiltä poispäinkäännös
Käännökset hypyiltä, sanallisesti auttaminen
Radalla poispäinkäännöksiä
Vieheleikkiä narupallolla ja rauhoittuminen lopuksi
Tänään oli fysioterapia ja hyvä, kun olikin sen lauantaisen putken seinään osumisen jäljiltä:
Vasemmalla puolen yläniskassa, ohimon alueella, vasemman alaleukanivelen ja poskiluun alueella sekä alakaulalla kireyttä. Ensimmäisen
kylkiluun liike vasemmalla jäykkä. Lavan takana hieman enemmän kiristystä. Muualtakin löytyi kireyttä. Kaikki kuitenkin sulivat hyvin käsittelyssä. Normaali parin päivän hissuttelu ja sitten voimme jatkaa normaalisti.
Lauantaina ja sunnuntaina teetin Giblille pikkujumpat.
Maanantaina sain vapautuksen liikuntaan, kunhan en tee maastavetoja tai benjihyppyjä. Edelleen, mikäli tulee hälytysoireita (1. salamat lisääntyvät tai jäävät värisemään, 2. nokisade tai 3. esirippu, jonka läpi ei näe), pitää olla yhteydessä silmälääkäriin päivystyksellisesti. Salamointi tulee jatkumaan aikansa ja näköä häiritsevät haituvat tulevat jatkamaan elämäänsä, mutta ne vähenevät ja niihin jotenkin tottuu jossakin vaiheessa. "Onneksi" riittää muitakin vaivoja. Selässä on tikit, oikean häijyn olkapään takia kävin maanantaina fysioterapiassa ja vasemman lonkan vuoksi nukun sohvalla. Gibli kiittää ja on vallannut sängyn.
Niinpä maanantaina ja eilen hölkkäsin iltalenkin yhteydessä muutaman sata metriä. Salamointi ei lisääntynyt.
Tänään oli treenivuoro. Gibli oli aika innoissaan. Teetin kontaktit noin kerran, lähdön poispäin (tämä olikin nyt vähän vaikeampi) ja takaakiertoja kauempaa ohjaten. Nyt takaakierrot sujuivat paremmin. Radalla oli myös putkelta eteneminen keinulle. Putki-pujottelu-erottelu toimi hyvin ja Gibli pujotteli sukkelasti. Aluksi liikuin varovaisesti, sitten rohkeammin. Ei salamoinut. Kotimatkallakaan.
Gibli tuli torstaina takaisin. Näytti siltä, että koira oli eniten huolissaan, ettei SuperSuosikki-hoitajansa vaan lähde pois. Gibli vilkuili autohallista asunnolle kävellessämme koko ajan, että tuleehan Hän varmasti mukana. No hoitajansa lähti vasta tänään ja hyvästeli Giblin niin, ettei Giblin tarvinnut ravata asunnossani ees taas etsien SuperSuosikkiaan.
Kävimme perjantaina metsäkävelyllä. Varoin liukastelemasta. Mennen ja tullen autossa silmä iski salamaa. Istuin pelkääjän paikalla ja pyrin olemaan liikuttelematta silmiäni sivuille, koska ei ollut pakko. Välillä näen huonosti vasemmalla silmällä, kun lasiaissamentumia on näkökentässä. Ihan kuin olisi silmä täynnä rähmää. Otin välillä silmälasit pois testaten, onko niissä vika, mutta salamointi jatkui siitä huolimatta. Mietin, missä se raja menee, että pitää kaahata silmäpäivystykseen. Ei kaahattu. Mutta pari tuntia myöhemmin kaahasin eri syystä.
Auton sisätilalämmitin Defa laukaisi vikavirtasuojan 2. asennossa pari viikkoa sitten. Soitin korjaamolle, jossa epäiltiin vikaa virtajohdossa. Epäilin sitä, koska vikavirtasuoja ei lauennut, jos sisätilalämmitin oli pois päältä. Sisätilalämmitin on kytketty autoon jollakin haaroittimella eikä normaalipistokkeella, joten lämmitintä ei voinut testata kotona. Giblin Supersuosikki otti mukaansa toisen lämmityspiuhan testausta varten. Vähimmällä sitä selviäisi, jos vika olisi vain johdossa. Ennen talojen alla olevaan autotalliin menoa vitsailin, otanko mukaani vesisangon, jolloin muistelimme, että sähköpaloissa ei vettä suositella. Tokaisin jossakin monitoimilaatikon pohjalla olevan olemassa sammutuspeitteen, mutta tokaisu jäi vitsiksi. Autolle saavuttuamme napsautin sisätilalämmittimen ykköselle, jos vika olisikin vain asento kakkosessa. Varoitin, että vikavirtasuoja räpsähtää ja sitä säikähtää. Piuha pistokkeeseen. Ei tapahtunut mitään. Vikavirtasuoja ei lauennut. Sisätilalämmitin ei hyrähtänyt käyntiin. Mielessäni käväisi, onko sähköpistokkeen ajastus väärässä. Ei ollut. Istuin kuskin paikalle katsastamaan tilannetta ja haistoin sähkölaitteen palamisen käryn. Saamarin sisätilalämmitin oli ihan kuuma ja punoitti sisältä. Abiturienttiaikoina hiustenkuivain syttyi tuleen ja tämä näyttää nyt ihan samalta, mutta on ruuvattu kiinni autoon. Olin etukäteen miettinyt, ihan vain lyhyenä vilahduksena, että jos tilanne eskaloituu, auto on ajettava pois autotallista, jottei koko maanalainen autotalli pala mukanaan noin 100 autoa.
Huudahdan Giblin SuperSuosikille: "Ota johto irti, nopeasti! Ajan tämän ulos!" Hän tempaisee johdon irti. Minä käynnistän auton, avaan samalla ikkunat, jotten saa jotakin sähkölaitepalomyrkytystä ja tuuperru. Ajan turhia jarruttelematta pois autotallista. Kadulle menevässä luiskassa valmistaudun soittamaan 112:een, jotta palokunta tulee sammuttamaan koko helkutin vehkeen ja auton. Miten kauan kestää, että palokunta saapuu? Pysäköin auton kadun laitaan. Lieskoja ei vielä näy. Giblin SuperSuosikki syöksyy autotallista autolleni irrottamaan lämppäriä. Näytän kännykälläni valoa. Hän irrottaa ripeästi auton verhousta lämmittimen johtoa seuraten. Näen liittimen, mistä lämmittimen johdon saa irti. Johto irtoaa parilla tempaisulla. Muutamalla oikean suuntaisella riuhtaisulla irtoaa myös tulikuuma lämmitin telineestään. Se heivataan asfaltille jäähtymään. En soita palokuntaa. Huokaisemme. Kertaamme vähän, mitä tapahtui ja mitä olisi voinut tapahtua. Lähtiessäni rivakasti kylmällä autolla pakoputkesta oli tullut vähän savua. Giblin Supersuosikki oli ehtinyt miettiä tulipalon jo alkaneen. Entä jos Gibli olisi joskus ollut autossa, kun sisätilmalämmitin on päällä? Entä, jos oikosulku olisi tullut huomaamatta? Jos vikavirtasuoja ei olisi lauennut silläkään kertaa?
...
Yritin ottaa iltapäiväunia, mutten onnistunut. Keski-ikäisenä monivaivaisena ei aina nuku öisin hyvin. Gibli makasi pedillään siinä sohvan päädyn takana. Sain ongittua itseni jonkinlaisesta alhosta ylös. Elämä on silloin aika mallillaan, kun yksi suurimmista huolista on, milloin pääsee harrastamaan agilitya. Kömmin sohvalta ylös. Teetin Giblille jumpat ja kävimme iltakävelyllä. Pimeässä silmän salamoinnin huomaa parhaiten. Silmä ei salamoinut kertaakaan.
Ehkä tämä taas tästä lähtee.
Tämä kappale ei sovi kovin hyvin teemaan, mutta kiehtoo kovin.
Keskiviikkona olimme hallilla. Tuli juuri ennen treeniä ikävä uutinen, mihin ajatukseni jäivät. Teetin kuitenkin kauempaa takaakiertoja. Pakkovalssi kauempaa ei nyt onnistunut toiseen suuntaan, Gibli ei löytänyt hyppyä. Keinu kerran ja puomi kerran. Loppuveryttelyssä vahvistin alastulokontakteja. Muuten olemme käyneet metsässä.
Olemme jumpanneet 2 x tällä viikolla. Olen vähentänyt "ylimääräisiä" jumppia tietoisesti, niitä tulee kuitenkin tehtyä kisojen ja treenien alkulämmittelynä. Minusta Gibli menee niistä jumiin, vaikka venyttelisin kuinka. Tässä on kuva, jolloin jumpassa on ollut taukoa. Näen myös niin, että Giblin ruumiinrakenteella keskikehon on oltava hyvässä lihaskunnossa, jotta pitkät raajat pystyy ojentamaan ja kannattelemaan kunnolla ojentuneina. Kait sen tasapainon löytää vain yrittämällä ja erehtymällä. Alla olevalla hypyllä olen antanut käännöskäskyn myöhässä, näkyy Giblin korvasta ja takaosan kallistumisesta, voisin sanoa, että myös koirani tyytymättömästä ilmeestä. Tuli rima alas. Anteeksi Gibli.
Hallilla treenissä. Takaakiertoja ja etenemistä lelulle. Giblin ajatus unohtuu pujotellessa ja takaakierrossa, jos lelu on valmiina maassa. Jälkikäteen vasta välähti, että olisin takaakierrossa voinut lelun paikalla auttaa suoritusta.
Jumppasimme kotona, siitä on ollut vähän taukoa.
Oma lonkka ja oikea olkapää ovat häijyinä. Lonkka herättelee öisin ja paita ja takki pitää pukea "väärä" käsi edellä päälle. On vissiin itsekin käytävä fysioterapiassa, jotta en väärillä jumpilla pahenna tilannetta.
Reissusta tuli flunssa. Nuha, kurkkukipu, lievä lämpö. Tein kaksi koronatestiä, molemmat negatiivisia. Vaikea uskoa, koska maksalaatikko, omenamehu ja kauraleipä maistuivat oudoilta ja hirveiltä. Toisaalta voi sen maku- ja hajuaistin viedä muutkin virukset.
Giblin olen jumpannut 3 x. Lisäksi olen jatkanut venyttelyjä. Keskiviikkona kävin treenaamassa, kun kurkkukipu oli kääntynyt lieväksi nuhaksi ja ajattelin, että tämä kreikkalainen versio onkin joku pikatauti ja "kevyt liikunta voi nopeuttaa paranemista".
Hyppytekniikkana set point
Kerran puomi, A ja keinu
Rataa mentiin esteelle 15 saakka. Putki-keppi-erottelu sujui hienosti. Vaikea oli irrotus 11 m päässä olevalle hypylle eikä se ihan tavoite normaalisti olekaan. Gibli tuntui nopealta.
Lopuksi yksi loppusuora.
Sitten hölkkää ja venyttelyt.
Kotona nousikin lämpö, joten en niin terve ollutkaan. Keskiviikkoilta ja torstai meni aika lailla sairastaessa. Tänään tuntuu paremmalta. Käytiin metsässä. Nessuja menee kymmenesosa siitä mitä eilen.
Alkuviikosta venyttelin Gibliä ohjeiden mukaisesti.
Olin klikannut matkan Kreikkaan 12.-15.9. jo toukokuun lopussa. Odotimme viime hetkeen saakka, voimmeko lähteä vai emme. Olin maksanut reissun luottokortilla, koska sillä saa varsin hyvän peruutusturvan. Toisaalta tuumasimme, että maksupalautus on toissijainen juttu, jos olisi pitänyt jäädä kotiin. Läheiseni vointi petraantui niin nopeasti, että uskalsimme lähteä.
Gibliä hoiti tutuksi käynyt hoitaja. Kiva oli katsoa, miten iloisesti Gibli tervehti kaitsijaansa. Lento lähti torstaipäivänä. Perillä olimme illalla. Perjantaina ja lauantaina kävelimme kaupungilla sekä lutrasimme lämpimässä (28,5 astetta) meressä ja hypimme uimatornista, minä korkeanpaikankammoani uhmaten. Söimme hyvin. Iltamyöhäänkin lämmintä oli vielä 27 astetta ja sunnuntaiaamuna lentokentälle lähtiessä 26 astetta.
Eilen jumppasin ja venyttelin Giblin. Tänään kävimme metsässä. Auton mittari näytti 15, oli sumua ja satoi kevyesti. En ole ikinä pitänyt syksystä.
