Hurja Tikkinen!

Kyttäsin Lystin tassua. Ihorikko kuivui umpeen sinkkisalvalla. Tänään koiruus ei arkonut soralla tai kivituhkalla, ja ihorikon tilalla oli kova iho, joten julistin sen terveeksi ja päätin lähteä kisoihin. Startit olivat iltapäivällä. Koska oli luvattu sadetta, leikkelin nurmikkoa ennen lähtöäni. Sisään tultuani huomasin kellon karanneen ja tuli kiire.

Ilmoittauduin just puoli tuntia ennen starttia. Jätin auton parkkipaikalle. Koska starttasimme toisina, tiesin kiireen tulevan. En silti siirtänyt autoa lähemmäs "kielletyille" paikoille. 

Eka rata, hyppäri, näytti varsin hankalalle eikä minit tai medit olleet juhlineet tuloksilla. Heti alkuun oli ansaputki, myöhemmin ikävä kepeille syöttäminen nurjaan avokulmaan suoran putken jälkeen seuraavan putken houkutellessa jne. Olin varma, että Lystin kanssa tulee virhe kepeillä. Mutta eipä tullut! Sain irrotettua Lystin hyvin ennen suoraa putkea olleelle okserille ja siksi olin miltei ottamassa Lystiä vastaan suoran putken jälkeen ja ohjaamassa kepeille. Lysti pujotteli virheettömästi. Koko rata meni muutenkin sujuvasti. Tehtiin nolla.

Toista radanrakennusta katsellessani kuulin, että oltiin voitettu eka rata. Siitä sai Lysti hyppysertinkin. Tämä toinen rata oli simppelimpi. Taas juoksin rataantutustumisen jälkeen autolle ja takaisin, nyt vesisateessa. Läähätin lähdössä ja taas mentiin. Ja taas tehtiin nolla. 

Kolmannella radalla otettiin vitonen. Luulen, että keinun alastulolta. Sitä ennen hetkeksi unohdin radan ja tiukan valssin sijaan tein takaaleikkauksen, minkä vuoksi olin keinulla väärällä puolella ja jouduin kiirehtimään.

Näiden tsembaloiden jälkeen minulle sanottiin, että voitettiin myös seuranmestaruus. Olin tyystin unohtanut, että seuranmestikset käytiin kahdella ensimmäisellä radalla. Kahta palkintokassia, pokaalia ja hyppysertiä rikkaampina ajelimme kotiin.

Kuva (c) Mari K.

Jätin Giblin kotiin, koska oli hyvin hautova (ja myöhemmin sateinen) ilma. Kotiin tullessani pentu oli hiljaa. Se ilahtui saapumisestamme. Päivällä tein sille mutkittelevan jäljen, mikä ei ollut ongelma. Pentu tarjoaa varsin aktiivisesti maahanmenoa.

P.S. En ole tänään siivonnut yhtään pissaa. :)

Leikkiä, metsässä olemista ja treeniä

Olemme käyneet taas metsässä samoilemassa. Siellä nauttii itse kunkin sielu ja ruumis.

Gibli sai kolmen päivän Axilur-kuurin, koska reilun viikon päästä on rokotukset. Maha ei mennyt ripulille, kuten viimeksi.

Lystillä aukesi eilen taas tassu. Just, kun olisi kotikisat tulossa. Onneksi tassun rikkoutuma ei eilen yltänyt anturan alle. Siinä on nyt sinkkisalvaa ja paketti. Pieni toivo elää vielä.

Pennun kanssa olen tehnyt lyhyen jäljen per päivä. Tänään kaarratinkin jo lievästi. Tottistelussa se istuu kohtalaisen hyvin paikallaan ja tänään ensimmäisen kerran reagoi maahanmenokäskyyn ilman käsiapua. Ihanaa on katsoa sen oivaltamista!

Gibli leikki parina päivänä 2 viikkoa itseään vanhemman suomenajokoiran nartun kanssa. Leikit kävivät heti yksiin. Leikki oli vastavuoroista. Välillä pennut huilasivat, sitten taas jatkoivat painia. Oli kiva katsoa niiden touhuja.

Tavallista

Kisoissa en ole käynyt Lystin kanssa. Virheettömät radat ovat antaneet odottaa itseään, mikä ei motivoi ajamaan kauemmas. Koira olisi kunnossa, mutta itse mokaan aina jotakin. Lisäksi osa "lähihalleista" on boikotissa alustansa takia.

Pennun kanssa kävin toistamiseen hallilla treenaamassa. Laitoin hanskat käteeni, koska pentu välillä saalisvietissään haukkaa lelun ohi. Pentu nappasi toisen hanskan  lelukseen kentälle mennessämme ja leikki sillä aikansa. Hanska oli yhtä ihana kädessäni, mikä aiheutti pientä konfliktia. Palkkausruokaa sisältänyt onneton pakasterasia kaatui taas ja pentu ahmi ruokaa kentältä. Pari kertaa se kiersi siivekkeen itse, naksauttelin niistä. Koska treeneissä meni muuten kaikki pieleen, lopetin ne lyhyeen.

Noin muuten olen opettanut pennulle perusasioita: hihnassa kävelemistä, autohäkissä odottamista, ruuan odottamista ja rauhoittumista. Se nostelee jalkansa taitavasti, jos hihna menee jalkojen väliin. Painoa oli viime viikolla 9,5 kg. Olemme käyneet lähiseudun luontopoluilla. Molemmat koirat syövät niillä reissuilla paljon marjoja. 

Tottistelua on jatkettu pienissä pätkissä. Pentu ei kyllä varsinaisesti mitään vielä osaa. Istuminen taitaa mennä pelkällä sanallisella käskyllä, mutta maihinmeno vaatii käsiavun. Seisahtuminen on ihan alkeissa vielä. Luoksetulo vaatii ruokaa. Seuraamista opetan imuttamalla. Niin Lykystäkin aikanaan tuli hyvä.

Pentu on tehnyt pihalla neljä muutaman metrin mittaista jälkeä viime viikolla. Se jäljestää maltillisesti syvällä nenällä. 

Sisäsiisteys etenee. Pentu pyytää itse ulos kakkoselle. Pissiä se voi yhä sisällekin. Nykyisin se välttelee sanomalehtiä. Laitan niitä sinne, minne en halua sen pissivän. Muutamana yönä se on ollut kuiva. Näinä aamuina olen puoliksi vainoharhaisesti etsinyt lätäkköä. SEN täytyy olla jossakin.

Terveysjuttuja, painoa, agilitya ym.

En truutannut pennun niskaan ostamaani Bayvanticia, koska jotenkin säälitti tunkea siihen (hyönteisiin vaikuttavaa) keskushermostomyrkkyä. Sääli kostautui ja kyljestä löytyi punkki maanantaina. Illalla pentu sai Bayvanticinsa eikä reagoinut siihen mitenkään. Toivon, että punkki ei kantanut borreliaa.

Tänään punnitsin pennun Musti & Mirrin vaa'alla. Painoa on nyt 6,1 kg.  (Lykyllä 9,5-viikkoisena 6,4 kg). Hain myös matolääkettä, jonka annoin saman tien. Tajusin nimittäin, että Suomeenkin on rantautuneet varhaiset rokotukset, joita maailmalla on annettu pidempään. Pennun voi rokottaa jo ennen 12 viikkoa, vaikkakin uudet satsit on annettava 12- ja 16-viikkoisena. Koska olen vähän neuroottinen, varasin el-ajan ja Gibli saa huomenna varhaisrokotuksensa. Mielestäni pentu liikkuu enemmän koirien seassa kuin keskiverto koiranpentu ja siksi näin. Toisaalta liikutaan rokotettujen (agility)koirien läheisyydessä. Madotusohjeita lukiessani huomasin myös, että sitä olisi pitänyt madottaa myös 8-viikkoisena, mutta väliin on jäänyt. Ennen luovutustaan pentu sai Axilurin eikä matoja luikertele sen kakassa, joten en usko sen olevan täynnä matoja. 

Pentu ei enää suinkaan nuku kaikkea hereilläoloaikaani eikä myöskään nukkuma-aikaani. Se herättää klo 5, jolloin sillä on pissahätä. Se on hienoa, ettei se halua lirauttaa makkariini. Toissayönä kaikki sujui oppikirjan mukaan. Pentu pissi sukkelasti takapihalle ja jatkoi uniaan. Minä en jostakin syystä jatkanut, joten paikkasin univajettani päiväunilla. Viime yönä pentu ei suinkaan pissinyt takapihalle, vaan aamun valoisina tunteina virkistyi haistelemaan ja kirmailemaan ympäri terassia. Kun vein sen sisälle ja aloin pukea viedäkseni sen etupihalle, pentu kusi keittiön matolle. Myöhäistä sitä sitten enää oli viedä etupihalle. Typeryyteni risoi minua sen verran, etten saanut kunnolla nukuttua ennen töiden aloitusta. 

Kävin tänään vetämässä treenejä, koska viime viikolla esteet olivat jo Agirodussa. Nyt tehtiin muunnos italialaistuomari Papaveron perjantain radasta. Lysti teki sen nollalla, kun muistin radan. Kepeillä niisto toimi taas. Pentu sai tutustua hallin ympäristöön ja treenikaverin lempeään uroskoiraan. Uros murahti, kun pentu olisi maistellut naskalihampaillaan sen miehisyyden pääkeskusta, mutta reagoi murahdukseen kuten kuuluukin ja siinäkin mielessä tapaaminen täytti tarkoituksensa.

Tottelevaisuus- ja temppuosiosta todettakoon, että tänään edistyttiin tasapainolaudalla leikkimisessä ja agilitykentällä pentu kiipeili A:n alaosassa.

Gibli kyläilee ynnä muuta

Sunnuntaina heräsin 5.20 ja palasin kotiin 14 tunnin kuluttua. Välissä vein Giblin Jyväskylään luottohoitajan hoiviin (koska kaikki paikalliset koiratutut olivat talkoilemassa Agirodussa) ja vietin aikaani Pirkanmaalla kummipoikani konfirmaatiossa. Lysti jäi kotimieheksi ja ystäväni ulkoilutettavaksi. Nukuin 11 tuntia ja hain tänä aamuna Giblin hoidosta. Se oli ollut oma rauhallinen ja kiltti itsensä hoitopaikassa. Pentu oli syönyt ja nukkunut hyvin. Sanomalehtien päälle se ei vieläkään oikein ymmärrä, mutta enimmäkseen tekeekin kaikki ulos.

"Treenasimme" tänään istumista ja maahanmenoa, sujuu jo takapihan terassilla. Ruoka motivoi tosi hyvin. "Ei":tä pentu uskoo hyvin ja uskoi hoitopaikassakin. Autohäkissä se odottaa lupaani häkin puolella oven avaamisen jälkeen. Tosin luvankaan jälkeen ei ihmeitä tapahdu - otan sen syliini.

Tänään kävimme luontoretkellä. Välillä pentu matkasi sylissä, välillä kirmasi Lystin kanssa. Lysti ui, pentu ei. En halunnut pentua houkutella kylmähköön veteen nahkamahansa kanssa. Makkaranpaistopaikalla molemmat koirat tekivät tuttavuutta sinne saapuneiden vieraiden kanssa (heidän pyynnöstään). 

Hilkku-nolla

Olin eilen Lystin kanssa kisoissa. Ilma oli aurinkoinen, asteita alle 20, alla hyvin hoidettu jalkapallokentän nurmi. Ensimmäinen rata oli hyppäri. Koiria 86. Rata oli italialaisen Papaveron käsialaa, vauhdikas rata, jolla sai ohjata koko ajan. Keksin kyllä passelit ratkaisut joka kohtaan. Ja minä onneton vedin pakkovalssilta kiirehtiessäni Lystin toisen hypyn ohi. Siitä eteenpäin kaikki sujuikin kuin tanssi. Rentoahan sitä oli vetää. Takaakierrot, ansaputkien ohitukset, Lystille hankala keppikulma (niistin eka kertaa kisoissa, onnistui), jaakotukset, persjätöt, esteiden toiselle puolelle vetämiset jne. Nollia tuli 2. Vieläkin harmittaa. Toisaalta, siellä oli 84 muutakin, joilla joku kohta meni pieleen.

Toisella radalla Lysti varasti lähdöstä, tiputti ensimmäisen riman - ja minä jatkoin rataa... Kepeille se teki virheen myös. Kontaktit koira otti hyvin, mikä oli pieni yllätys alun jälkeen. Rata oli Herralan suunnittelema, pidän edelleen hänen käsialastaan.

Kisojen välissä tuli tieto kaverin koiran äkillisestä kuolemasta, mikä suretti kovin.

Gibli oli mukana. En tosin vienyt sitä kisa-alueelle, koska eihän sillä ole rokotuksia, vaan ulkoilutin parkkialueelta metsään ja kaduille päin. Kahdesti se protestoi yksin autoon jäädessään, muuten ei. Viereisen auton tutun mukaan autossa oli hiljaista, kun olin poissa. Kotiin tultua pentu veti kahdet eri naapurit lapsineen puoleensa. Tuli siinä juteltua sitten pidemmätkin pätkät ihmisten kanssa, joita olen lähinnä vain tervehtinyt 4 vuoden ajan.

Pidin eiliseltä päiväkirjaa. Luin jostakin, että koiranpentu voi pissiä kerran tunnissa. Niin voi.

• To-pe yöunet klo 23.30-6.00, pentu ei ollut pissinyt
• Klo 6.00 herätys, pihalle ja pissa
• Saimme jatkettua unia, uusi herätys klo 8.00, pihalle ja pissa
• 8.30 ruoka, 3 min "tottista"
• 8.45-9.15 ulkona, ei pissaa
• 9.15-9.45 pentu touhuaa kotona, puree piimäpurkkia jne.
• 9.45-11 pentu nukkuu
• 11-11.30 ulkona, pissa
• 11.30-12.15 pentu nukkuu
• 12.15 ehtii pissiä sisälle, jatkaa uniaan
• 13.00 kaupungille autoon mukaan, ennen sitä pissa pihalle
• 14-20 agilitykisoissa, ruoka n. 14.30, pissat kisapaikalle tultua, ennen ja jälkeen Lystin ratojen, yhteensä noin 5 x
• Kotona klo 20, pissa pihalle
• Ruoka klo 21, vähän "tottista", pissa pihalle sen jälkeen
• Klo 22 pissatus ennen nukkumaanmenoa
• Aamulla herätys klo 6.30, yöllä pentu oli pissinyt, lisäksi aamupissa nurmikolle

Kuulumisia

Lystin laboratoriokokeiden tulokset tulivat jo viime viikolla. Maksa, haima ja munuaiset voivat hyvin eikä muistakaan verikokeista löytynyt poikkeavuuksia. Sen tassu korjaantui maanantaina ja nyt toivon tassujen kestävän. Siklosporiinia menee päivittäin 22 kg:n mukaan. Koira painoi eläinlääkärillä 24,8 kg.

Giblin kanssa olen harjoitellut edelleen istumista ja maahanmenoa. Giblikki meni parhaiten maahan polvitaipeeni alla ja oppi yhdistämään maahanmenon polven alle menemiseen eikä makuuasentoon. :) Irrottamista ja luopumista on myös treenattu. Nimeensä pentu alkaa reagoida. Ajoittain puhun siitä vahingossa Lykkynä. Olemme ulkoilleet vapaasti maastossa ja kävimme taas rannallakin. Gibli käväisi itse vedessä, mutta ei jäänyt läträämään eikä ollut myöskään kauhistunut. En houkutellut sitä järveen, jottei se palellu. Silti se kohta nosteli takajalkojaan kylmissään, joten hieroin ja kuivasin sen lämpimäksi.

Lysti on liiankin maltillinen Giblin kanssa. Joko se tietää, ettei sille tartte räsähtää kovemmin tai sitten se muistaa millainen vastus Lykky oli. Ulkona Lysti on jopa rähähtänyt pari kertaa, mistä olen sitä kehunut. Jos näyttää siltä, että Lysti kaipaa rauhaa tai apua, olen auttanut.

Eilen Gibli tapasi ystävällisen labradorinnoutajan ja parsonin sekä pari uutta ihmistä. Hyvin sujui koirien kanssa ja ihmisten syliinhän pentu kiipeää häntä heiluen.

Lisäys: Tänään paino M&M:n vaa'alla 5,2 kg.

Viikko tutustumista takana ja Lystin tassu

Viikko sitten haettiin Gibli. Se on ollut yllättävän mukava pentu. Edelleen nukun lattialla patjalla, mutta pentu ei ole enää koko ajan vieressäni. Kohta pääsen sänkyyni takaisin. Saalisleikki ja ruoka maistuvat. On vähän harjoiteltu istumista ja maahanmenoa. Ei:lle on käyttöä myös. Hihnassa pentu kulkee mukavasti. Vielä ei ole mikään pelottanut. Testattu on mm. aaltopeltiseinäinen alikulkutunneli, harvempi lautasilta ja pitkospuut. Veteen pentu olisi myös mennyt, mutta ei ollut pyyhettä mukana, joten lykkäsin vielä kastautumista. Oi, että olen iloinen sen matkustusominaisuuksista. Takakontti on hiljainen. Tänään autoiltiin pariinkin otteeseen. Yhden kerran piti perillä "kaapia" rento pentu syliin häkin perältä makaamasta.

Lystin tassu on kuivumaan päin. Se on päässyt jo "lenkeille" mukaan ja näyttää oivaa esimerkkiä Giblille, kuinka ihmisten ilmoilla liikutaan. Lystin ei-niin-iloksi sillä on uskollinen ravaava ja pomppiva varjo. 

Surettaa, ettei päästy Lystin kanssa kokeilemaan MM-karsintaratoja. Tässä ehti käydä vähän surullisempiakin mietteitä. Jos siklosporiini ei riitä pitämään Lystin tassuja kunnossa, viimeinen vaihtoehto on takrolimusiini, tassuihin laitettava voide. 

Kuvia sitten: 

Pentu nukkuu.

Tassu ja pentu

Kotoa poissa ollessani Lysti oli askarrellut tossun pois jalastaan ja näpertänyt anturansa kunnolla rikki. Anturan musta pinta on irti alustastaan ja varpaan reuna vereslihalla. Koira ei kärsi seisoa edes laatalla. Peruin MM-karsinnat. Ottaa päähän.

Pentu on itsenäistynyt huimasti. Tänään otin sen kolmesti mukaan automatkalle eikä takakontista kuulunut pihahdustakaan. Eka kerralla käytiin metsässä. Lysti oli tällöin kaverina, tosin väliseinän toisella puolella, ja näytti esimerkkiä rauhallisesta matkustamisesta. Toisella ja kolmannella kerralla käytiin kaupungilla. Luukun avatessani pentu joko istui tai makasi. Tänään jätin sen kotiin Lystin isoon lentoboksiin, kun kävin kaupungilla x 2. Lähtiessä se protestoi vähän aikaa, sitten hiljeni. Kotiin palatessani oli täysin hiljaista ja pentu makasi rauhallisena. Nyt se nukkuu keittiön matolla. Vieraassa huushollissa käydessämme se tutki muita huoneita ja lopulta leikki olohuoneessa, vaikka olin keittiössä.

Pentujuttuja ja Lystin tassu MM-karsintojen alla

No ensinnäkin Lystin kanssa olisi tai olisi ollut MM-karsinnat ensi viikonloppuna. Katsoin jo eilen, että se ei astunut toisella takatassulla maahan, mutta luulin sen osuneen ohdakkeeseen. Ihminen on hyvä huijaamaan itseään. Tänään huomasin, että yhdestä varvasanturasta puuttuu puolet ja sivukin kuplii. Siinä on nyt sinkkivoidetta ja tossu. Eipä tarvitse viimeistellä ja on hyvinkin siinä ja sinä, tarvitseeko lähteä kisoihin lainkaan. Realistina tiedän, että ei me maajoukkueen ovea kolkutella, mutta olisimme saaneet yrittää nollaa isoissa kisoissa. SM-kisoissa se epäonnistui ohjausmokani takia. Eikä tuollaisia tilaisuuksia välttämättä enää tässä elämässäni tule. 

Eilen käytiin Lystin kanssa myös siklosporiini- ja Propalin-kontrolleissa. Kennelliiton erityisluvan jälkeen koira täytyy käyttää kontrollissa siklosporiinin vuoksi puolivuosittain ja Propalinin vuoksi vuosittain. Propalinia en tosin ole antanut. Lystiltä tsekattiin myös maksa-arvot, joiden vastauksia odottelen.

Giblikki painaa nyt 4,4 kg. (Lykky painoi 7,5-viikkoisena 4,7 kg. Luulin, että Lykky oli paljon isompi.) Giblillä on edelleen uskomattomat unenlahjat. Se on aika lunki tyyppi. "Lenkillä" (ei muuten ole hätäisen hommaa) se lompsuttaa perässä penturavia, välillä istahtaa ja katselee maailmaa. Välillä se käy kenkien päälle istumaan tai makaamaan, tai muuten vaan käy tankkaamassa läheisyyttä. 

En ole opettanut sille vieläkään mitään. Se tuntuu niin pikkupennulta, että vasta treenaa portaiden kävelyä ja tätä elämää ilman emää ja sisaruksiaan. Yritän saada sen omaksumaan Lystin jättilentoboksin pesäkseen. Eka kerralla se karjui ja ryntäili ympäri koppia oven suljettuani, tänään meni sinne nukkumaan ihan itsekseen. Jonkin sortin turvana oli käytetty toppini. Autohäkissä pentu protestoi eilen, tänään oli hiljaa. Huomaan koko ajan pelkääväni, että saan siitä eroahdistuneen. Samalla tajuan, että se on ollut meillä vasta 3 vrk ja sillä on valtava elämänmuutos takanaan. Mitään se ei ole vielä pelännyt. Jotakin saattaa havahtua katsomaan ja ottaa tuumaustauon, mutta sitten jatkaa neutraalisti olemistaan. Kännykän laturi on nyt kolmessa osassa eikä sitä saa enää ennalleen. Myöskin kuntosalikengät ovat saaneet kyytiä. Hymyilyttää katsoa, kun se juoksee kenkä suussaan.

Lisäys: Sain Gibliäisen nukahtamaan syliini, kun leikkasin sen kynnet. :)

2 dl kermapurkki ja pentu

Yhden hetken korvamuoti

Pentu

Kävimme juhannuspäivänä hakemassa sydänkuvioisen tytön. Lykyn - ja malinoisin ikävä ei vaan hellittänyt ja siksi pennun ottamiseen sisältyy myös paljon haikeutta. 

Nimi löytyy yhdestä lempielokuvastani *KLIK* . 

Vuorokauden tutustumisen perusteella sanoisin, että Gibli on yllättävän rauhallinen. Pitkät unet ovat maistuneet moneen otteeseen, myös tänään sohvalla vieressämme ukkosen jylistessä. Pentu on sileäturkkinen ja kaunis. Mikä tärkeintä, se tuntuu jo nyt omalta, rakkaalta ja arvokkaalta. Ihmiset ovat pennulle tärkeitä ja häntä vipattaa herkästi. Motoriikka kehittyy vauhdilla. Eilen pentu joutui pinnistelemään päästäkseen ensimmäiselle portaalle, tänään se nousi sinne pienten ponnistelujen jälkeen. Ruoka maistuu hyvin ja saalistaminen kiinnostaa.

Lysti tarjosi ensimmäiset leikit jo eilisiltana ja varoo pentua leikissään kauniisti. Toisaalta se osaa myös dominoida pentua sopivissa määrin. Luotto-Lystikki.

Nyhverrystä

Lykkyä oli vaivannut tassu sen verran, että oli napertanut anturan välistä ihoa. Toinenkin takatassu punersi, joten ostin lopulta pihkavoidetta apteekista ja laitoin vauvasukat sille jalkaan. Nyt on siis tuplavaiva, vanhan liukastelupalovamman ohentama antura pintarikon kera ja märkien kelien tms. ärsyttämä tassunahka. Katsoin yhtenä päivänä tämän kadun sulamisvesiä, jotka heijastavat sateenkaaren värejä. Uudehkosta asfaltista vapautuu jotakin öljypitoista tai sitten täällä on joku auto, joka fuskaa öljyä tai bensaa. Ei tee tassuille hyvää, joten on tehostettu molempien koirien tassuhuoltoa eli hyvä huuhtelu ja kuivaus sisääntulon jälkeen. En tiedä onko lisäksi broileripullissa joku mauste, joka ärsyttää. Paistoin tänään maustamattomia fileesuikaleita, eipä ole ainakaan lisäaineista oireilu kiinni. 

Lykyn kanssa ei siis käyty ryhmätokoilemassa vaan ollaan nyhjätty sisällä. Se on taiteillut 15 cm leveällä laudalla 2on2offia. "Kiipee" on etutassut ja "osu" takatassut laudalla. Hyvin sujuu, jos on vasemmalla puolellani. Nyt treenataan myös toista puolta. Kaukot ovat olleet toinen ohjelmanumero, ihan uusi juttu. Maa-seiso-maa on hyvällä mallilla, samoin maa-istu-maa. Seiso-istu on myös ok, mutta istu-seiso on hakusessa. Siinä olisi hyvä, jos saisi takajalat heilahtamaan taaksepäin - muinaisesta tokokoulutuksesta vinkki, millä paikataan eteenpäin liikkumista. Mutta se tuntuu niin akrobaattiselta tempulta, että opetan nyt kuitenkin niin, että takajalat pysyvät siinäkin paikoillaan. Viralliset kaukothan nämä eivät vielä ole. Olen ihan koiran vieressä.

Lysti hankkii kohta elantonsa siivoojana. Se on haka poimimaan roskia olohuoneen matolta saadakseen kongaan täydennystä. Lisäksi se on päässyt kaukoja treenaamaan. Olen tässä tuumaillut sen ilmoittamista mölli-tokokokeeseen tai ihan oikeaan tokokokeeseen kesälle. Käytäisi korkkaamassa voittajaluokka ihan huumorimielellä. 

Lyksti ja Lysky

Menee välillä nimet sekaisin, samaan soppaan tosin uppoaa pojankin nimi. Koirat kuuntelevat jälkimmäisiä tavuja. Heh, jos loppu hyvin, kaikki hyvin.

Eipä olla juuri treenitty. Eilen satoi koko päivän, piilotin koirille ruokaa ympäri asuntoa. Lykkykin on oppinut etsimisen taidon. Tänään harjoittelin Lykyn kanssa sivulla olemista ja katsekontaktia siinä. Se ei osaa pysähtyä oikealle paikalle, mikäli ruokaa ei ole vasemmassa kädessäni. Laitoin sen sitten istumaan ja menin viereen. Katsekontaktista tuli palkkaa. Yritin olla suora ja katsoa vain silmäkulmastani. Pentu tuijotti niin tomerana. :)

Tänään Lykky pääsi tapaamaan koiria, kavereina olivat Luksi, Sieni ja Tytti. Tytti ja se ärisivät pariin otteeseen toisilleen, mutta sitten taas tulivat toimeen. Luoksetulokäsky on menettänyt tehonsa ainakin koiraporukassa, pitää vahvistaa sitä piakkoin pitkän liinan kanssa.

Hollantilainen, saksalainen, belgialainen ja unkarilainen

Otetaanko erä?

Kinttu on parempi, mutta ei vielä kestä täyttä varaamista ja kävelyssä kiristää peroneus brevistä (siinä oiva nimiehdotus jollekin ravurille). Jalka turpoaa, jos on alaspäin pidempään kuin tunnin. Sairauslomaa jatkettiin viikolla. Selkäosio: Kelan tuoma hylky elokuun alun osasairauspäivärahasta ei hymyilytä. Päätöksen mukaan sinne ei ole toimitettu lääkärintodistusta ja työnantajan kanssa tehtyä sopimusta. Molemmista paikoista sellainen on kuulemma lähetetty. Posti saa uuden yrityksen ja minä nuolen näppejäni syyttävien silmieni katsoessa neljään eri tahoon.

Dancing in the Dark

Eilen Lysti ja Lykky saivat pitkästä aikaa juosta isommalla alueella keskenään. Lysti oli kiltimpi kuin aiemmin, kovisteli Lykylle vain kerran. Näyttää siltä, että Lystillä on omat Tiukat Leikkisäännöt, joita ei saa ylittää (ja joita kukaan ei tiedä). Pennun kellauttamisen jälkeen leikki jatkui, Lysti vakuutti pennulle hyviä aikeitaan pylly pystyssä.

Tänään pentu sai uutta seuraa. Tavattiin Luksi-mudi ja Sieni-hollantilainen. Lykky sai päästellä ensin Luksin kanssa pahimmat höyryt, sitten otettiin Sieni kaveriksi. Sieni on kerrassaan mainio 16-viikkoinen tyttönen. Ennakkoon pelkäsin, että Lykky pennun jyrää, mutta vielä mitä! Otetaan uusiksi. :)

Lykky hyppi päin Lauraa, tapa on raivostuttava, mutta pomppu niin yllättävä ettei sitä ehdi estämään. Tätä nykyä en voi Lykkyä pitää edes talutushihnassa keppien takia. Luoksetulokin kaipaa hiomista, nyt pentu hakeutui kutsustani kahdesti Lauran autolle. :o

Illemmalla Lykky sai kokeilla kahdelle kujakeppiparille lähetykset molemmilla käsillä ja loivasta avokulmasta. Hyvin ja kivalla vireellä löytyi kuja. Lysti pujotteli 6 keppiä, keppien päässä oli palkka valmiina tai sen heitin. Lähetin Lystin erittäin avoimeen avokulmaan ja niinkin, että se sai pujotella vaikka jäin lähtöön. Ei ongelmia

Kinttu on varovaisesti arveltuna parempi, erityisesti himputin peroneus brevis on tänään ollut myötäävämpi.

Otsikko tulee Bruce Springsteenin kappaleesta monen merkityksen kautta. Ensinnäkin illat alkavat pimentyä. Lykyllä pukkaa mörköikää, koska olohuoneen ikkunasta heijastuva kuvajainen malinoisista oli murinan arvoinen ja haukkuun päästiin kun vieraan koiran viereen ilmestyi ihmishahmo. Toinen syy: tämä elämäni on tällaista pimeässä kulkemista tällä hetkellä (pimeä tunneli, jossa ainut kajastava valo tulee lähestyvästä junasta). Vanha vitsi, tiedetään. Kolmas: pikkusiskoni perheenlisäys syntyy minä päivänä vaan ja juuri siskoni kanssa olen livenä tämän kappaleen kuunnellut Tampereen Ratinalla. Neljäs: hyvä fiilis, mitä ei himmennä edes se, että olen tainnut linkittää saman kappaleen ennenkin.



Pientä päivitystä

Lämmintä on piisannut, tuskin keltään se on mennyt ohi. Tottistelu kentällä on ollut vähäisempää, koska sinne paistuu. Tilalla on ollut uimista ja sisällä lekottelua. Autossa oleva lämpömittari on kätevä, toinen anturi on koirahäkissä takakontissa ja toinen takapenkillä. Lämpötila nousee edelleen molemmissa nopeasti (5 min?) 39 asteeseen ja jäähtyy aika nopeasti noin 23 asteeseen myös takakontissa (Jes!), kun ilmastoinnin säätää 21 asteeseen.  

Lystin juoksuaika on menemässä ohi. Sehän on aina ollut kärtty silloin muille koirille, mikä on näkynyt lenkeillä. Nyt kun on toinen koira kotona, sen huomaa selvemmin. Lystikki pursuaa ärjyenergiaa eikä leikit pennun kanssa maistu. Se haluaa olla yksin ja vetäytyy, ihan pyytää päästä huoneeseeni rauhaan. Sen olen sille suonut. Tänä aamuna alkoi tuttu tassujen tepsutus eli leikkimieli alkaa palata Lystiin. Onneksi. Sterilointi olisi järkevä, mutta pelkään virtsankarkailua, jota tulee pahimmillaan jopa 20 %:lle leikatuista nartuista. Siihen tai siis lääkkeisiin loppuisi Lystikin agilityura, mitä en halua.

Lystistä löytyi eilisaamuna punkki. Illalla laitoin sille punkkiliemet niskaan. Rajasin sen sohvan ja aidan taakse. Hetken päästä kuuntelin sängystäni tassujen rapinaa. Koira oli jotenkin keplotellut itsensä tilapäisaitauksestaan. Laitoin sen sinne takaisin havahtuakseni kohta siihen, että se tuijotti minua huoneeni ovelta. Keksin, että se hyppäsi sohvan kautta pois vankilastaan. Pehmeästi teki operaation, kun mitään ääntä ei kuulunut. Tein vähän lisähökötystä ja ainakin aamulla koira oli siellä missä oli tarkoitus. Lysti on nyt sitten 2 päivää uimatta. Pennulle laitan liemet, kunhan poika tulee avuksi rippileiriltään (huomenna). Onpa yksi koira, jonka kanssa käydä uimassa!

Lykky on ollut vihdoin vähän pehmeämpi ja vastaanottavaisempi. Ei tarvitse kiroilla ja vääntää joka päivä. Kengät jättää rauhaan kiellosta, ei rynni perässä huoneeseen, jos kiellän jne. Nyt se makaa vieressäni ja jäytää purulelua. Hitaasti edistytään, olen kasvattanut edelleen malttia. Otetaan videota, kunhan poika tulee. Lykky jaksaa odottaa ruokakupilla istuen vapautusta noin 5 sek. Makuulla se kestää myös. Seisomiseenkin on tullut kestoa lisää (kesto noin 3 sek?). Odotan kontaktin ennen vapautusta. Jos pentu ei sitä muista, sanon hiljaa ksss, mikä auttaa. Saan siitä samalla kontaktisanan tokoon siltä varalta, että joskus tulevaisuudessa katsekontakti hetkeksi herpaantuu. ;)

Alla on uimakuva, taaskin vähän ylivalottunut ja käsitelty suhero, mutta pointtina on nuo korvien kärjet. Kääntyvät tuossa vauhdissa. :) Sitä paitsi koirani geeneissä on pakko olla vähän rusakkoa.

Rallatus-tottista ja rokotukset

Eilisiltana tokoilin Lystikin kanssa: seuraamista sisältäen kiemuroita, sivuttaisaskelia, peruutuksia, pysähdyksiä juoksusta ym., jäävät ja luoksetulo pysäytyksineen. Lysti teki ihan täpönä ja hyvin muisti jutut vaikka edellisestä kerrasta on aikaa. Tänään kävin sen kanssa aamulla metsälenkillä.

Lykyn kanssa kävin tänään kentällä tottistelemassa riekkuen, teemana siis hyvä vire ja tekemisen into. Istumiset x 3 olivat nopeita, seisomisessa x 3 se kestää jo 2 sek paikoillaan, maahanmenot x 3 sujuvat vähemmällä käsiohjauksella. Seuruussa juostiin ja kiemurreltiin. Tottistelun jälkeen juoksenneltiin yhdessä metsässä, ei repinyt minua saalinaan. ;) Kiva oli. Patukanpitoharjoituksista ei sisällä tullut yhtään mitään. Lykky tarjosi vaihtoehtona joko vimmattua repimistä ja riepottelua tai sitten rauhavaiheessa lupsautti lelun pois suustaan. Jatketaan treeniä.

Rokotusreissulle vein autosta yhden koiran kerrallaan. Lysti sai kennelyskää vastaan tehosteen. Se painoi 23 kg, varmaan on nyt aika lähelle ihannepainoaan. Vyötärö erottuu ja mahalinja nousee, mutta lantioluut eivät tunnu liian luisevina. Aiempi 21 kg on sille liian vähän. Jauhetut broilerinsiivet ovat salaisuus, realistisesti ajateltuna myös vähentynyt liikunta pennun tulon myötä. Lykky sai viimeisimmän penturokotuksen, painoa on nyt 16 kg. Se oli taas villin innokas vastaanotolla. Nuo koirat ovat kuin yö ja päivä.  

Aamulla fysioterapeutti avasi nikamalukkoani varoen visusti repimästä alempana rangassani olevia arpeutuvia pullistumiani. Vähän helpotti, mutta jkv jäi kireyttä vielä. Hermotesteissä on edelleen positiiviset löydökset, pullistumat eivät ole vielä täysin vetäytyneet ja tämähän on näkynyt istumatyön hankaluutena ja ajoittaisena vihlontana. Suuntaus on sentään oikea.

Polskis

Ensin superärsytyksen purkaus: Täällä hävitetään koko kaupungin (!) kiveysten (mm. liikenteenjakajissa, bussipysäkkien vieressä) rikkaruohot ajamalla myrkkyä traktorilla keskikesäisin iltayöstä. Eilisiltana ajoi traktori myrkkypöntön ja ruiskuttimien kera muutaman metrin päästä takapihastamme. Eikä se sellaisella hehtaaripyssyllä mitään täsmäruiskutusta ole vaan ainetta suihkutetaan reilu metri kohteen ulkopuolellekin. Suihkutetusta glyfosaatista on ristiriitaisia tutkimustuloksia ja varoaika esim. rypsiviljelmillä 10 vrk eikä ruiskutettuja korsia saa käyttään eläinten rehuna. Täällä sitä kuitenkin lapsiperhealueilla ruiskutetaan eikä varoituskylttejä missään. Vuorokauteen ei saisi alueella kulkea, jottei aine kulkeudu muualle. No mistäs ihmiset tietäisivät varoa? Kiihkeä kansanliikkeen perustaja nostaa minussa päätään. Ei huvittanut tänään pennun kanssa kävellä kadulla, pestä tassuja ja varoa ettei naukkaile ruohoa tai lahmoa pidemmässä heinässä. :( Myönnän, olen neuroottinen ja vaikka mitä, mutta ärsyttää tällainen joukkojen altistaminen.

Palopuheen jälkeen iloisempaa juttua. Tänään alkoi kesäloma ja ajoimme uiskentelemaan. (Koska ei huvittanut täällä katsoa kuinka kasvit ruskistuvat myrkyn voimasta.) Poika kuvasi, kiitos! Lystikki polski entiseen malliin innoissaan. Lykky katsoi hetken ja hyvin kevyellä houkuttelulla loikkasi hirmuhypyn järveen.



Ja nousi onneksi pintaan



Tässä osasuurennos



Aluksi kokeilussa oli tällainen korkeampi prinsessatyyli



Sitten uima-asento laskeutui



Lystiä sieppasi ehkä myös hormonihuurujen vuoksi pennun tulo uimapaikalle. Lystille olisi sen omasta mielestä kuulunut kaikki kepit ja poika hyräilikin tappajahain tunnaria, kun Lysti tuimailmeisenä uiden saavutti keppiä hakemassa ollutta pentua. Kepit vaihdettiin sandaaleihin, koska en kestänyt katsoa (eikä siinä olisi mitään järkeä ollutkaan) pennun säntäilyä juurakkoisessa maassa kepin toinen pää syvällä suussa. Kahdesti sandaali pääsi karkaamaan, kun kumpikaan koira ei sitä hakenut. Poikani uhrautui ja teki pitkät uimareissut. Pidin kiinni rannalla kiljuvaa Lykkyä, jottei se olisi itseään uuvuttanut hukuksiin. Lysti vahti pojan uintia kiertämällä häntä ympäri.

Huomenna pääsen ystäväni mökille. Kyllä sitä veden ääressä on tällaisilla ilmoilla oltava. Niin, ja ostin lämpömittarin, jossa on kaksi anturia. Laitoin sen autoon, toisen pään autohäkkiin. Uimareissulta palatessani ihmettelin miten takakontissa voi ilmastoinnista huolimatta olla 37 astetta lämmintä. Lystihän sitä vasten loikoili. :) Nostin anturin ylemmäs, jotta saan jatkossa varmemmat lukemat.

Muutama ajatus

pissaamisesta:

1. Kun pieni koiranpentu tulee kotiin, ihminen on kotona ja laskee pennun ulos aina syömisen, nukkumisen ja leikkimisen jälkeen eli 2 x tunnissa. Pentua kehutaan aina kun se tekee asiansa ulos.
2. Sisällä on sanomalehtiä yhdessä kohtaa, minne tekemisestä pentua kehutaan.
3. Pentu alkaa pissiä minne sattuu. Keittiön matto on paras, mutta myös muut matot käyvät eikä parkettikaan ole huono vaihtoehto. Sanomalehdet lisätään toiseksi suosituimman paikan päälle.
4. Ihmiset eivät näitä vahinkoja noteeraa, koska niin on neuvottu. Pyyhkivät jäljet pois huomaamattomasti ja jatkavat kehumista, kun pentu toimittaa asiansa sinne minne kuuluu.
5. Keittiön matto alkaa haista, joten se viedään pesulaan. Pesulasta tultua pentu tervehtii siniraitaista ystäväänsä pissimällä.
6. Mattojen poistamista harkitaan, mutta ei toteuteta, jotta pennun nivelet eivät kärsisi liukkaalla lattialla.
7. Pennun kasvaessa sisälle pissimiset lisivät ja ulos pissimiset vähenevät. Teoria: Pentu luulee, että itse pissimisestä kehutaan. Se ei ole yhdistänyt kehua paikkaan.
8. Kuluu pari viikkoa ja keittiön matto alkaa taas haista. Se viedään uudelleen pesulaan. Pesulan omistaja sanoo hymyillen: "Onko koira tehnyt taas tepposet?"
9. Poika hakee maton pesulasta, pesulan omistaja puhuu kännykkään koko noutoprosessin ajan, nimeä kysymättä ojentaa oikean maton. Koiranpentu tervehtii sen jo tutuksi käyneellä tavallaan.
10. Ihmisiltä alkaa savu nousta korvista ja pentua ei enää katsota hyvällä sen kakkiessa tai valuttaessa puolen desin lätäkköjä vääriin paikkoihin. Aktiivisin aika on klo 17-21 välillä.
11. Eläinlääkäriin viedään kahdesti pissaa, jossa ei kasva yhtään bakteeria. Siinä on kaikki muutkin arvot kohdallaan eli elimistö toimii normaalisti. Pentu pidättää työpäivän ajan eli 5 tuntia ja lenkkeilee lähes pissimättä - odottaen kotiin pääsemistä ja liruhetkeään. Sillä siis on myös pidätyskykyä.
12. Pentu ei ole kuullut sääntöä, että omaan petiin ei pissata eikä syödä pissaiselta alustalta: Yhtenä aamuna omistaja herää sen raapiessa ja repiessä nukkumapaikkansa vierestä kuivaa ja puhdasta sanomalehteä. Itse se loikoilee makuupaikkansa pississä. Ihminen nostaa pissiä valuvan pennun suihkuun kantaen sitä mahdollisimman kaukana yöpaidastaan.
13. Ihminen miettii mikä menee pieleen ja miten ei osaa yhtä pentua opastaa sisäsiistiksi. Hän murehtii myös kaikkia muita asioita mitkä ovat ikinä menneet tai menevät nyt tai tulevaisuudessa pieleen.
14. Ihminen alkaa miettiä vaihtoehtoja ja kysyy neuvoja. Hän harkitsee pennulle housuja siihen ilta-aikaan, jolloin sitä pissittää eniten. Hän myös rajoittaa veden juomista, jossa selvästi on saalistava ja huvitteleva komponentti tassulla läiskyttelyineen. Pennun rajaamista johonkin tilaan iltaisin ehdotetaan parilta taholta.
15. Pentua torutaan sen lirittäessä väärään paikkaan ja siirretään jatkamaan toimitustaan takapihalle. Pelkkä positiivinen vahvistaminen ei ole mennyt perille.
16. Omistaja ostaa kloriittia, jotta sisällä leijuva pissin ja kakan haju saataisiin vaihdettua toisenlaiseksi.
17. Omistaja toivoo ihmettä tai pennun kypsymistä ymmärtäen samalla että se on pentu. Hän tuumailee miten paljon koiranpennun pitäminen voikaan kertoa ihmisen omasta hermorakenteesta. Ja yrittää ajatella positiivisesti, samalla pyrkii liittämään mukavia mielikuvia pentuunsa.
18. Tehdään neljä muutosta: 1. Pennun öistä tilaa rajataan lisää ja ihminen herää laskemaan levottoman pennun pihalle. 2. Ulkoilun jälkeen pentu viedään takapihalle pissille. 3. Levottomimpaan ilta-aikaan tehdään lenkki, jossa pennulla on aktiviteettia ja miettimistä. 4. Pentu rauhoitetaan levottoman höseltämisen sijaan välillä unille. 
19. Tulos: Kolmena päivänä vain 1 siivottava jälki per päivä. Viime yönä sattui vahinko ihmisten vuoksi. Pentu heräsi tepastelemaan, aikuinen havahtui ja nousi laskemaan sitä pihalle. Pojan kanssa oli sovittu, että hän on sen kanssa takapihalla, koska nukahtaa paremmin uudelleen ja nukkuu aamulla pidempään. Aikuinen herätti pojan, että nyt olisi h-hetki. Poika tulee huoneestaan täkin kanssa ja haluaa tunkea sen pennun nukkumapaikkaan. Aikuinen sanoo pojalle, että älä sitä täkkiäsi sinne tunge. Poika on sitkeä. Lopulta aikuinen tajuaa, että poika on ihan unessa. Tämän "taistelun" tuoksinassa pentu on ehtinyt laskea matolle. Aamulla poika nauraa täkkiajatuksilleen ja harmittelee ettei muista mikä oli pointti.
20. Perhe toivoo, että sisäsiisteyden kehitys jatkuu.

P.S. Tämä teksti on kirjoitettu olohuoneen televion toimiessa näyttönä. Tietokoneen näyttö hävisi taistelun pienen malinoisin kanssa.

Tottis lyhykäisyydessään ja pyöräilyä

Lykyn kanssa lyhyt tottistuokio kentällä:

• Lelua (solmittu, venyvä fleece, ehkä hampaita vaihtavalle mukavampi) vilautettuani kirmasin pennun kanssa kentälle
• Istumaanmenoja noin 3, vapautus lelulle, sain syynätä että koiruus istui eikä vain kyykännyt
• Maahanmenoja lelu kourassa noin 4 - helposti Lykky alkaa mennäkin takapää edellä. Näiden hiomista myös matalammassa vietissä vielä, jotta oikea tekniikka pysyy.
• Seisahtumisia nakkipalkalla, kyllä se ehkä sen 0.5 sek kestää paikoillaan. Sitä pidennellään hiljalleen.
• 2 luoksetuloa eteen, pidin jopa jalat yhdessä
• Sen jälkeen lelupalkka ja yhdessä laukkaaminen autolle, pentu näytti iloiselta

Sisälle kuseminen alkaa viedä hermot. Koska positiivinen vahvistaminen ei tuota tulosta, on aloitettu kieltää ja kiikuttaa hurtta takapihalle. Saas nähdä miten tämä alkaa purra.

Lystin kanssa kävin tänään pyöräilemässä. Se meni kuin unelma, ravasi vierellä tyytyväisen näköisenä ja vilkaisi välillä, että "onko tässä hyvä?" - kaikki ohituksetkin tosi nätisti. Jänis oli paluumatkalla tien varressa. Siksi aikaa hyppäsin polkimilta pois, että metsään loikkinut jänö ohitettiin. Otin pojan polkupyörän, jotten joutunut ajamaan kovin etukumarassa, silti tuli hermosärky jalkoihin. Plääh.

Kuulumattomissa

Perjantaina nirskahti kaapelista virtaava nettiyhteys, joten tipahdimme "kaiken" ulkopuolelle. Enpä luurannut feisbuukissa, blogannut, ajanut juutuubiin videoita tai katsonut pojalle juna-aikatauluja. Äsken yhteys palasi.

Helle jatkui eilisiltapäivään saakka.  Auton mittari näytti 32, ilmatieteen laitoksen sivuilta en päässyt katsomaan virallisia lukemia.

Perjantaina matkattiin Lykyn kanssa ystäväni mökille, se oli Lykylle uusi paikka. Ajettaessa myhkyräistä hiekkatietä pakettiauton takaosa rämisi, mitä Lykky aluksi kuulosteli, sitten jatkoi loikoiluaan. Mökin oven hyttysverkkoa se tutki hetken, ei ehkä ollut varma pääseekö siitä läpi. Sitten kulku oli tottunutta. Sellaista houkuttelua ei tarvittu, mitä Lystin kanssa on harrastettu. Uimaan pentu ei oma-aloitteisesti suostunut, vaan haukkui pallon ja minun perääni rannalta. Kannoin sen sitten syvälle, mistä ui rantaan. Luontaiselta näytti uimatyyli, selkä oli veden tasalla, ei mitään paniikkia tai päälleni kipuamista. Muutama tällainen uimapätkä otettiin. Koska pentu ei sittenkään halunnut oma-aloitteisesti järveen, jätin projektin hautumaan. Luulen, että leikkitäti Lysti on hauskuuden valottamisessa oiva apu, kunhan pentu vielä vähän kasvaa.

Perjantaina saatiin kokoerosta taas hyvä näyttö. Lähdin pennun kanssa ulos ja Lysti karkasi peräämme. Se ei jarruttanut yhtään leikkimielellä kirmatessaan - hivotellessaan miltei pennun päältä ja hyppiessään ympäriinsä. Nappasin pennun syliini turvaan. Takapihalla leikki pysyy pienellä alalla maltillisena nujuamisena. (Video tulee perässä, kunhan saan ladattua.) Eli ei näitä molempia voi vieläkään laskea irti isommalle alueelle yhtä aikaa.

Lauantaina tallasin makkararuudun tuohon välikköön. Ei olisi pitänyt, autot kiinnostaa pentua, siis suomeksi ovat aivan liian suuri häiriö ja homma keskeytyi. Kun pentu kaiken kukkuraksi pissi ruutuun, kannoin sen sisälle. Siinä mielentilassa ei minusta ole pennun kouluttajaksi.

Tänään käytiin kentällä tokoilemassa. Kuumuus oli kohtalainen ja Lykkyä kiinnosti enemmän hajut kuin nakkimakkarani. Helkutti. Itseni tsemppaamalla, lirkuttamalla ja heiluteltuani saalismaista liikettä nakkeihin sain pennun aktiiviseksi ja teetettyä istumisia x 3 (käsky + namikäsi ylempänä koira istuu), maahanmenoja x 3 (namikäsi maassa + käsky, menee) ja pysähtymisiä x 3 (pysähtyy vain siksi, että namikäsi pysähtyy), samoin luoksetuloja eteen x 3. Seuraamista tepsuteltiin kaksi lyhyttä (4 m) pätkää. Sessio kesti 2 min, mihin oli järkevintä lopettaa. Olisi pitänyt olla lelu mukana, mutta lyhyihin sortseihin en sellaista tunge. Ehkä ei olisi pitänyt tehdä mitään, mutten viitsinyt jättää väliinkään, kun kerta kentällä oltiin. Sisällä tai etupihalla ollaan harjoiteltu jääviä tyyliin 2 x 5 namia. Irrotusta ja rauhaa on treenitty myös.

Lysti on päässyt uimaan päivittäin. Kelluva pallo on oiva lelu ja Lystin uimishimo kyltymätön. 

Eilisiltapäivänä oli kunnon ukkonen, sähkötkin poissa melkein puoli tuntia. Lysti läähätti ja tepsutti pojan tai minun huoneessa, haki turvaa rahin ja pöydän alta. Lykky oli tarkoituksella minun kanssani olohuoneessa, jottei Lystistä ota mallia reagointiin. Lykky söi, leikki, harjoitteli maahanmenoja ja nukkui. Yritin olla normaali ja samalla katsoin pentua sivusilmällä "eikö se todellakaan reagoi?"

Mitäs vielä. Molemmat on madotettu ennen seuraavia rokotuksia. Lisäksi saivat punkkilitkut niskaansa eilisiltana. Inhoan sitä puuhaa, hanskat kädessä välttelen altistumistani ja yritän pitää jakauksia lapaluiden välissä. Pennulla karvat ovat tuollaiset sentin mittaiset, ei pysy ihan paikoillaankaan, joten vaikeaksi menee. Mutta onpa taas operaatio suoritettu.