Canicrossia ja vuoden vaihtumista

Lykyn kanssa on käyty canicrossaamassa noin joka 2.-3. päivä. On vedetty erilaisia treenejä. Maijan kanssa harjoiteltiin ohituksia. Lykylle on vaikeampaa, jos toinen menee ohi, joten siinä kannattaa käyttää "nätisti"-käskyä (seuraa väljästi). Toisen ohittaminen taasen sujuu hyvin. Sitä vahvistettiin lelulla ohitustreeneissä. Sittemmin ohitustreenejä on jatkettu lenkkipoluilla live-tilanteissa. Sielläkin on välillä ollut lelu vahvistamassa eteenmenoa. Vetoja on otettu. Ihmeen lujaa tuollainen 26-kiloinen vasa kiskoo. Ihan kuin juoksisin jousilla, liidän ilmassa Lykyn voimilla.

Lysti on puolestaan kärsinyt kosteista keleistä ja joutui huilaamaan muutaman päivän tossu jalassaan. Saisi pakkaset tulla. Sen kanssa on sisällä temppuiltu, käännöksiä, ryömimistä ym.

Molempien kanssa olen tokoillut/tottistellut lenkin lomassa. Hihnakäytökseen olen taas kiinnittänyt ekstrahuomiota.

Vuosi vaihdettiin ensimmäistä kertaa 3-4 vuoteen kotona. Tiiviimpi pauke alkoi klo 18 ja jatkui noin yhteen. Lysti meni aluksi kodinhoitohuoneeseen turvaan pyykkikoneen kaveriksi.

Pian paikka kävi turvattomaksi. Aikansa koira hösäsi ympäriinsä, kunnes löytyi makkarini kulmasta. Ei auttanut kapalointikaan. Koiraparka kävi kamalasti sääliksi. Ensi vuonna on pakko taas mennä jonnekin korpeen. Tuli jo yksi tarjouskin paikasta. :)

Pää rahin alla

Lykky otti lunkisti. Ekoista raketeista se vielä kiinnostui, sitten eli normaalisti:

Pallogrillin laatikko

Ihmisillä voi olla ihmeellisiä jumeja. Minulla on ainakin. Olen aina pitänyt grillatusta ruuasta, mutta oma grilli on jäänyt hankkimatta. Eilen sen kummempia miettimättä nappasin kaupasta mukaani pallogrillin. Eipä ainakaan harmita 2000 euron kaasugrillijärjestelmä, jos innostus lopahtaa. Mustalla ufollani ei saa naapuria kateelliseksi, mutta lapsuuskesät se tuo mieleeni: sytytysnesteeltä maistuvat toiselta laidalta mustat grillikyljet, joista itse sain syödä vain vaaleanpunaisen osan. Siihen aikaan alettiin puhua karsinogeeneistä. (Ja isä kehittyi nopeasti.)

Tämä juttu liittyy koiriin sillä tavalla, että pallogrilli tuli 40 x 40 cm kokoisessa pahvilaatikossa. Oiva naksuttelun kohde koirille. Sain jälleen havaita hurttieni erot. Tavoite oli saada koira kokonaan pahvilaatikkoon. En muista vastaavaa ennen teettäneeni. Muovilaatikon päälle molemmat ovat kavunneet.

Lykky

• Koira: Into piukassa oleva malinois, joka hämmästyttävän hyvin tarjoaa nopeasti juuri niitä asioita, mitä haluan.
• Laatikon sivun nuuhkaisu: 2 naksua (& makkaranpalaa)
• Laatikon sisäpuolen nuuhkaisu: 2 naksua
• Etutassu laatikkoon: 2 naksua 
• Myös takatassut laatikkoon: 2 naksua ja superkehut
• Saldo= 8 naksautusta ja hämmästynyt omistaja, joka harmittelee, ettei ottanut tapahtumaa videolle.

9.6.13 (c)juntunen.kuvat.fi

Lysti

• Koira: Makuuhuoneeseen paennut belgi, joka ei voi tulla edes olohuoneeseen, koska "se" on eteisessä.
• Vilkaisee laatikkoa: 3 naksua (& riisikeksiä)
• Haistelee kaukaa laatikkoa: 4 naksua
• Osuu kuonollaan laatikkoon: 4 naksua. Tässä vaiheessa huomaan, että Lysti säikkyy naksahdusta ja samalla muistan, että eihän sen kanssa voi naksutinta käyttää. Alan sanoa "jes". Laatikkoon osumiset ovat silti säikähtäneitä tökkäisyjä: 4 jessiä.
• Tauko
• Haistelee laatikkoa: 2 jessiä
• Haistelee laatikon sisäpuolta: 4 jessiä
• Koira käy makuulle, haukahtaa, alkaa tuijottaa laatikon ohi kaukaisuuteen. Ei sentään läähätä. Yksi laatikkoon vilkaisu: 1 jes. Tauko.
• Saldo tähän mennessä: 22 jessiä eikä koira etene eikä näytä iloiselta.
• Tässä kohtaa lopetan naksutteluosion. En halua Lystiä paineistaa sen takia, että haluan olla jonkin teorian orja. Tämän pitää olla iloista yhdessä tekemistä! Autan. Astun laatikkoon seisomaan "katso Lysti, tämä on vaaraton". Lysti kiertää laatikkoa ja minua ympäri. Sanon tule, jolloin Lysti laittaa etutassut laatikkoon. Superkehut, puolikas riisikeksi, jes x monta! Vapautan Lystin, mutta se ei halua vapautua. Se änkäytyy kokonaan kaverikseni laatikkoon ja alkaa kiertää ahtaassa tilassa paikkaa hakien, koska edelleen laatikko on vain 40 x 40 cm ja siellä on 27 cm pitkät jalkani. Lysti ei anna periksi, vaan käy viereeni laatikkoon istumaan. Superkehut, palkka, vapautus ja vapautusriekutus eteisen matolla.

P.S. Laitoin molemmille eilen punkkimönjät.

Tottiksia

Eilen piti olla kaverini kanssa treffit pk-kentällä. Otin Lystin mukaani häiriökoiraksi, en halunnut Lykkyä jäädyttää eikä pieni tottistelu Lystillekään pahaa tee. Tuuli kylmästi, kenttä oli auraamatta, auto piti jättää ajotielle ja jalkani kastuivat hangessa kahlatessa. Lysti oli innoissaan. Seuruutin, teetin liikkeestä maahanmenon ja luoksetulon pysäytyksineen voittajaluokan tyyliin. Kun Lykky palkan kanssa hyppää vasten, Lysti lähti häntä pystyssä lippahivoon ja nautti hippaleikistä. 

Viimeksi olen Lystin kanssa kahdestaan tokoillut ties milloin. Oli aika jännä fiilis. Yhdessä Pablo Nerudan runossa on yksi tähän sopiva kohta: "Me, silloiset, emme ole samat enää." Olen runoa joskus lukenut ihan muuhun tarkoitukseen, on oiva runo erotuskiin. En tiedä onko jopa jonkinlaista rienausta lainata sieltä säe koiratreeniä kuvaamaan.* Mutta tuo kursivoimani lause sopii Lystiin ja minuun monessa suhteessa.

Takaisin kentälle - märkine nilkkoineni ja kangistuneine sormineni toivoin, ettei kaverini ilmaannu myöhässä. Soitin hänelle autostani umpijäässä, yrittäen samalla grillata istuimen vastuksilla takapuoltani sulaksi. Hän oli unohtanut, mikä oli suuri pelastus. Ajoin kotiin.

Lykyn tottiksista on taas vierähtänyt aikaa, joten tänään tottistelin auratulla kevyen liikenteen väylällä. Ensin varmistelin nätisti-käskyä ja hihnakäytöstä. Sitten seuruutin hyödyntäen ohikulkijat häiriönä. Yksi kännykkään puhunut iso murrosikäinen poika ei ensin tajunnut mitä tapahtui, joten kääntyi ohituksen jälkeen meitä katsomaan. Olin huikata, että otetaanko uusiksi. :) Sitten testasin kaikki jäävät toko-tyyliin, Lykky teki ne erehtymättä. Lopuksi teetin paikkamakuun: koira makaamaan ja heittelin narupalloa takaa kuonon ohi. Hyvin pysyi. Sitten leikittiin pitkään.

*Löysin tuon Pablo Nerudan runon "Tänä yönä voin kirjoittaa surullisimmat säkeeni" Youtubesta. Se on lausuttuna tässä: *KLIK*.

Tottista ja yhteiskävelyä

En ehkä tänne ole kirjoittanut, että Lykyn hihnakävelyharjoitusten aikana olen ulkoiluttanut koirani erikseen. Lysti nimittäin ottaa Lykyn komentamisesta niin itseensä, että liimaantuu vasempaan reiteeni seuraamaan, mistä pitää erikseen kehuen vapauttaa, jolloin vasta ilme kirkastuu ja häntä heilahtaa. Olen siksi Lystiä säästänyt.

Mutta koska haluan tehdä elämässäni muutakin kuin ulkoiluttaa koiria vuorotellen, astuin toissapäivänä ison askeleen kohti tuntematonta. Lähdin molempien kanssa pitkälle kävelylle. Joku on viisaasti todennut, että kahden koiran kanssa opetat ensin molemmat erikseen ja sitten vielä yhdessä - ja on  oikeassa. Lykky oli sitä mieltä, että saa olla oma villi itsensä, kun Lysti tuli seuraksi, joten jouduin puhuttelemaan nuorikkoani vakavasti muutamaan otteeseen. Olin vähällä jo luovuttaa, mutta koska kyseessä on koko perheemme, lähiympäristömme ja perhosensiipiteorian perusteella koko maailman tulevaisuuden hyvinvointi, en hellittänyt. 200 metrin jälkeen sitkeyteni palkittiin. 

Olen nyt 3 päivänä ulkoiluttanut koiria yhdessä ja nauttinut. Koirat saavat tuplamäärän liikuntaa samalla vaivalla. Yksi tähtihetki oli toissapäivänä. Vastaan tuli räyhähengen valtaan joutunut koira. Sanoin molemmille vuffeilleni "nätisti" ja seurasin iloisena, kuinka ne ryhmittyivät vasemmalle puolelleni vierekkäin eikä kumpikaan provosoitunut tai jälkikuikuillut. Tilanteen todistajaksi sattui samaan suuntaan kulkenut sauvakävelijämummo, joka kommentoi meitä positiiviseen sävyyn. Kun saisin saman pidettyä.

Olen tottistellut myös. Hiljaisella ja leveällä polulla Lykky seurasi, harjoittelimme 180 asteen käännöksiä, muut käännökset eivät mahdollisia olleetkaan. Jäävät teetin kävelystä ja juoksusta, normaalisti ja BH-tyyliin. Luoksetuloja otin kaksi. Oikein hyvä oli Lykky. 

Lystin kanssa tokoilin pitkästä aikaa. Tehtäväksi valikoitui luoksetulo pysähdyksen ja maihinmenon kera. Lysti on aina ollut juuri tässä liikkeessä hyvä. Ekalla tarvitsi kahdet käskyt, mutta toisella leiskautti upeasti. Se leikki innolla fleecenarulelulla ja kantoi lelun lopulta kotiin saakka. Jäi niin hyvä mieli. 

Sitä paitsi nyt paistaa aurinko ja päivä piteni tunnilla taas viikonloppuna. Kohta lähtee jäät järvistä! 

Kaapungilla

Ajoin Lykyn kanssa kaupunkiin kävelylle. Testasin vetämättömyyttä ja nätisti-käskyä, mikä oli haasteellista, sillä Lykyllä oli kiire tutustua kaikkeen. Se olisi halunnut tutkia jokaisen liikkeen ja syvennyksen. 

Liikennevaloissa Lykyn viereen pysähtyi polkupyöräilijä. Lykky vilkaisi tarakalla ollutta laukkua. Mies tästä innostuneena läpsäytti reittään "tseh, tuletule". Koirani vilkaisi miestä ja kääntyi katsomaan eteenpäin. Lohdutin miestä: "Ei sen kuulukaan välittää, koska kaikki ihmiset eivät tykkäisi." Ylpeänä katsoin ylvästä koiraani tapahtuman jälkeen. 

Puhekielelläni: "Myö ajettiin Lykyn kanssa kaapungille. Testasin vettääkö koera ja ossaako se kävellä nätisti. Se oli vaekeempoo ku luulin, koska koeroo kiinnosti kaekki muu paetsi minä. Se ois männy jokkaeseen liikkeeseen. Liikennevaloessa meijjän viereen pysähty polokupyöräilijä. Lykky vilikas tarakalla ollutta laakkua, koska se melekein osu sen takaraevoon. Laakun omistaja tulukihti, että Lykky tykkäis siitä ja yritti suaha sen hyppeemään reittään vaste. Lykky sitä vuan vilikas ja jatko etteenpäen tuijjottamista. Minä sanoin ukkelille, että ei sen kuulukkaa sinnuu huomata. Olin kauheen ylypee koerastani sen jäläkeen."

On hypättävä, jotta voisi lentää.

Keskiviikon agilitykoulutus peruttiin. En jaksanut keksiä mitään koulutusjuttuja tilalle. Olen panostanut hihnakävelyyn ja tavalliseen ulkoiluun. 

Kuten jo viimeksi mainitsin, Lystille on ollut helppo muistuttaa, kuinka kävellään kauniisti. Lykyn kanssa olen tehnyt töitä vähän enemmän. Alla on video tältä päivältä. Olisi pitänyt iletä ottaa ennen asiaan huolella paneutumista -video, olisitte nähneet kuinka koira ryntäilee kinokselta toiselle hajujen perässä. Nyt hihna ei kiristy missään vaiheessa. :) Käänsin videon mustavalkoiseksi, koska hämärä kuvausajankohta hävitti lumen luonnollisen valkoisuuden. En laittanut musiikkiakaan, ihana kahina kuuluu säärystimistä. Ne taas ostin kaivettuani kengistäni pois lunta kourakaupalla.

Alakuloa

Maanantaina kävin Lykyn kanssa pitkällä hihnakävelyllä. Jos alusta saakka otan ehdottoman linjan vetämisen kanssa, saan sitä muistuttaa usein, mutta palkinnoksi loppulenkki on ihan kaunista katseltavaa. Räksyttävien koirien ohi ravataan ylpeinä. :) Takaviistoon se voi jo vilkaista. Laitoin Lykylle talvimanttelin päälle, koska se tiputti kaikki karvansa ja viime viikolla näytti viluiselta.

Eilen leikin Lykyn kanssa, sai vähän tottistella ja palkaksi hillua noin 30-senttisessä hangessa, pomppi siellä kuin vasa. Matolla on kääntyilty perusasennosta vasemmalle ja peruutettu noin 10 cm:n pätkiä. Ennen ruokailua harjoitellessa vire nousee älyttömäksi, sormetkin häviävät ahnaaseen kitaan. ;) Paikkamakuuta ja paikoillaan istumisia harjoitan tuplakoirakolla ennen makupaloja. Hyvin kestävät.

Tänään ajoin pk-kentälle. Lykky olisi edistänyt ja poikittanut seuraamisessa, sain asennon korjattua. Palkka lensi kaulasta vasemmalle takaviistoon. Vire oli ideaali. Luoksetuloon kutsuin noin 15 metristä, koira saapui ihan suoraan, palkka tipahti leukani alta. Noutokapulalla hiottiin iskunoutoja ja pitoa erikseen. Ote oli hyvä.

Lystin ohjelmaan kuului luoksetulon pysäytykset ensin takapalkalla, sitten etupalkalla. Siinä vaiheessa hanskat olivat märät ja näpit jäässä, joten heittelin lelupatukkaa ja Lysti juoksenteli.

Selkä (olen varoittanut): Ei tartte olla hirmuinen ennustaja povatakseen, että maanantainen työpäivä jäi lyhyeksi. Sillä lääkemäärällä ei todellakaan ajatus kulje eikä seisota pitkää aikaa enkä voi koko ajan töissä kävelläkään, ja istumaanhan en pysty. Soitin fysiatrian poliklinikalle lääkärille, jota tavoittelin jo perjantaina. Hän on tämän viikon lomalla. Työterveyslääkäri on 2 viikkoa poissa. Tässä kohtaa mietin, että mitä ihmettä teen. Onneksi fys.pkl:lta toinen lääkäri kirjoitti tämän viikon s-lomaa, ensi maanantaiksi palaa oma lääkäri.

Lääkemääriä olen vähentänyt, pahimmillaan meni 18 tabua päivässä, nyt vain 6. Tuntuu siltä, että joulun alusviikolta lähtien olen rämpinyt sumussa, en muista mitä olen tehnyt, sanonut tai jättänyt sanomatta. Kertomani auton avaimen klikkaus kassalla on surkuhupaisa kulminaatiopiste. Yöt nukun niin ja näin, heräilen särkyyn ajoittain. Päivällä välillä polttaa jalkoja, siihen auttaa kipulääkitys vajaassa tunnissa.

Asettelin eilen vuoden 2011 kuitteja kansioon. Sairauspäivärahapäätöksiä kertyi paksu pino. Luin lausuntoja itsestäni, varsinkin viimeisimmät ovat aika karua tekstiä: "hoitoon reagoimaton kiputila", "vaikea-asteinen spinaalistenoosi" jne. Olen kulkenut mietteliäänä syvissä vesissä: Leikkaukseen joutunen joka tapauksessa ennen pitkää (aika ortopedille 1.2.), siinä voi moni asia mennä pieleen. Ja sellainenkin pikkujuttu, että tulenko enää ikinä tekemään töitä täysipäiväisesti? Koirat? Koiraharrastukset? Toimeentulo? Perhe-elämä? Terv. 41-vuotias selkäkroonikko

Samat kujeet

Kotona on jatkettu Lykyn perusasentoa ja seuraamista. Se sittenkin tarkistaa vasemman käden sormiani josko sinne olisi jäänyt ruokaa. Kait se joskus sen lopettaa? Metallista noutokapulaa olen tsapitellut sisällä ja tänään otin ulkona vauhtihakuja. Pentu edistyi siihen saakka, että kantoi sitä 20 cm. Lämmittelin kapulaa välillä ettei olisi kylmä, ehkä ulkotreenit sillä riittävät tältä syksyltä. Jäävissä on nyt seisominen ja maahanmeno vahvimmat. Istumisia tehostetaan seuraavaksi, niissä pentu tarvitsee yllättävän usein käsimerkin.

Kävelin pitkään molempien kanssa. Lykyssä on joku huskyvaljakko menettänyt hyvän vetokoiran. Lystissä oli myös viime talveen saakka samaa vikaa. Silloin selkäni oli niin kipeä, että vetämiselle tuli käytännössä ehdoton stoppi ja Lystin hihnakäytös muuttui merkittävästi parempaan, koska en voinut tinkiä yhtään. Nyt olen asettanut saman rajan myös Lykylle. Selkä ei ole priima edelleenkään eikä siitä tule kerta kaikkiaan mitään, että kävelen jännittyneenä takakenossa hihnat sinkeällä. Näyttääkin kamalalta! ;) Ikuisesti en voi molempia erikseen kuljettaa.

Eli joko käyttäydytään kunnolla tai sitten ollaan ulkoilematta. (?) Sihisin senkin tänään Lykylle, selitys tulee myöhemmin. Arvatkaa huviksenne, onko Lykkyyn uponnut lihapulla poikineen, suullisia kehuja ja vaikka sun mitä lirkutusta? Tai pysähtymistä tai suunnan vaihtamista aina kun hihna kiristyy? On. Ei auta. Vetämisen kitkeminen tarkoittaa ***keleitä ja sihistyjä uhkauksia. Ja likka vaan kiskoisi. Ei auta "tsap" tai "Lykky". - Huomaan että Lykky ei kunnioita minua tippaakaan. Mutta jos en anna periksi, niin se näyttää taipuvan: parina päivänä etenkin paluumatkalla se on kulkenut nätisti.

Koirat saivat jälleen leikkiä keskenään sekä pihalla että metsässä. Otin kuvia, alla osa. Ne suurenevat klikkaamalla.

Haituvakaulainen Lysti

Lysti vitsailee

Lysti dramaattisena näyttelee haavoittunutta,
Lykky pitää kiinni ja huutaa: "Älä luovuta, Lysti!"

Nilkka etenee johdonmukaisesti. Hölkkäsin tänään muutaman 100 metriä, ei tuntunut missään. Tasapainolauta alkaa olla helppo. Nilkan koukistus on normaali, ojennus kireämpi kuin terveellä puolella. Selkä on huono, nytkin koskee jalkoihin.

Pimeän sunnuntain touhuja

Puoli kahdelta katselin kelloa, joko on ilta. Ei ollut. Virallisesti aurinko on noussut klo 7.53 ja laskenut 15.55, mutta ei siitä täällä mitään havaintoja ollut.

Tänään olen jatkanut perusasentoja Lykyn kanssa. Maksamakkaraa oli pöydällä ja tsapin jälkeen irtosi nokare palkaksi. Tässä metodissa on se hyvä puoli, että koira ottaa kontaktin silmiini eikä käteeni. Jatkan näin.

Ulkona eteentuloja alkaen parista metristä. Noin 8 metristä Lykky arvioi jarrutusmatkan väärin ja liukui takalistollaan jalkoihini kiinni. Ohhoh ja uusi yritys, koira korjasi itse, jarrutus oli ennakoivampi ja asento edessä napsahti justiinsa, kuten lyhyemmistäkin matkoista. Tämä on nyt kivaa ja helppoa.

Pysähtymisiä teetin toisena. Yritän hävittää kaikki vartaloavut. Vielä mennään nenä ja kuono vastakkain, mutta hyviä osumia tuli jo tässäkin. Tehdään nyt näitä, kunnes ollaan samalla tasolla maahanmenojen ja istumisten kanssa.

Hihnakäytöksestä voisin kirjoittaa sivun. Vetäminen ja koirien ohitukset teettää töitä. Tänään sattui huono säkä, kun tuli monta remmirähjää heti aluksi vastaan, jolloin Lykkykin oikein vonkui kohti. En tiedä mikä on hormonien osuus. Pyörät ja autot sujuu. Ihmiset ohitellaan lihapullan avulla, muuten olisi kaikki tervehdittävä.

Lystin kanssa kävin metsälenkillä, helppo ja innokas koira. :) Se sai hepulit hepulipaikassaan. En voinut olla nauramatta ja miettimättä, miten nuori Lystikin vielä on.

Aamuun pimeään

Pienehkö tokotauko jatkuu. Olen keskittynyt remmikävelyn opettamiseen. Erityisesti paluumatkan pentu kulkee jo ihan mukavasti, vaikka olisi kuinka lyhyt lenkki. Lystikin on keksinyt paluumatkoiksi itselleen ohjelmaa: alkaa seurata katsekontaktissa hymyillen. Tarjoan sille palkinnoksi haastetta tekemällä kiemuroita. "Siellä se naapuri taas hoipertelee, eihän tuo käy töissäkään."

Murruin yhtenä päivänä: Ajoin auton oven eteen ja tarkoitus oli lähteä vain Lykyn kanssa, joka hyppäsi kyytiin. Lysti karkasi sisältä autolle. Huusin sille vihaisena, että "takaisin sisälle!" Lysti nosti etutassunsa takakontin reunalle, työnsi kuononsa oman häkkipuoliskonsa kaltereiden sisäpuolelle, heilutti häntäänsä korvat luimussa eikä tehnyt elettäkään lähteäkseen sisälle. Ei saisi moisesta palkata, mutta ei ollut muita vaihtoehtoja kuin ottaa sekin matkaan.

Ehkä pentu-termistä pitäisi hiljalleen luopua. Katsoin eilen kuinka leikkisä se oli naapurin vehnis-uroksen kanssa. Pentu oli ylhäältä katsottuna J-kirjaimen muotoinen, kun asetteli itseään uroksen eteen. Illalla tajusin, että hormonithan Lykkysauruksella hyrrää, mutta on yllättävän siisti tyttö. Irti ei auta nyt laskea, ties mitä siitä seuraisi.

Aamulla oli järkyttävää herätä pimeään. Töissä olikin kivaa. Teen taas vähän lyhennettyä työaikaa. Jouduin istumaan melkein koko päivän, koska nilkan kanssa en voinut seisoa jatkuvasti. Tulos: takareisiä polttaa ja kihelmöi ja tätä kirjoittaessani (mahallani olohuoneen matolla) pitäisi hieroa ja vatkata kinttujani, koska en voi olla paikoillani. Minä kun luulin, että selkäongelma oli jo vanhentunut. Tervetuloa unettomat yöt, Neurontinien lappaminen, lääketokkuraiset aamut ja tuntematon tulevaisuus.

Tietääpä tehneensä

Eilen tai tänään ei olla tokoiltu yhtään. Minua ei huvittanut ja ajattelin, että pennullekin tekee tauko hyvää. Lyhyellä hihnakävelyllä sain tsapattua pennulta muutaman kerran hyvän paikan ja palkattua siitä. Autot eivät kiinnostaneet, pyöriä tai koiria ei tullut vastaan. Kolmen ihmisen ryhmä ohitettiin nätisti veriletun avulla.

Koirat saivat juosta keskenään lelut suussa. Se menee tutulla kaavalla, ja jos Lystiltä tipahtaa lelu kesken leikin, pentu odottaa, että Lysti saa sen uudelleen suuhunsa. :D Aika usein pentu tulee luokseni leikkimään ja taistelemaan lelustaan. Taistelun ohessa otatin noudon loppuasennon muutamaan kertaan, istuminenkin sujui jo vähemmällä vaivalla, välillä irrotutin lelusta ja sitten leikki jatkui. 

Oli käydä hassusti. Kesken Lykyn juoksun kuului tömps, sen rintakehä tai maha osui ohuen puun kantoon, jonka yli se laukkasi. Koira ei näyttänyt kipuaan, kantoon jäi karvatuppo. Tutkittiin tämän jälkeen Lykyn maha ja rintakehä, yksi jakaus sieltä löytyi. Poika potki ja rusensi osin lahonneen 30 cm korkean teräväpäisen kannon maan tasalle. Äsken katsastin tilanteen oireettomalta koiralta uudelleen, kosketellen tai painellen ei ole mitään kipua, ei tunnu turvotuksia eikä mustelmia tai reikiä näy. Olisi ollut aineksia kaikenlaiseen. 

Nilkka: Otsikko tulee siitä, että tänään nilkka tiesi eilen olleensa metsässä tai vähän pidemmällä kävelyllä. Jäitä olen pitänyt tiuhempaan ja jättänyt tänään pidemmät kävelyt sikseen. Ostin jumppakuminauhan, pääsee nilkka tutuksi senkin kanssa, kunhan nyt rauhoittuu. Hassua - katsoin mitä kaikkea nilkan pitäisi osata ennen urheiluun paluuta: mm. varpailla ja kantapäillä kävelemisen, kahdeksikon juoksun ja sivuttaisaskeleita. Nyt tuntuu ihan mahdottomalta moiset. Ja agi-kentille halajaa mieli. Vajaan kuukauden päästä sen pitäisi olla mahdollista. Eletään sillä.

Pientä projektia pukkaa

Sanon nilkasta heti alkuun, koska se vaikuttaa kaikkeen. Paraneminen jatkuu. Kävin tänään ensimmäisen kerran metsäkävelyllä ilman keppejä, tosin leveitä polkuja ja teitä pitkin. Ei sattunut ja kävelin aika normaalisti. Nilkkaa avustivat teipit ja tuki, ja jäät olivat vuorossa kävelyn jälkeen. Mutta silti, jippii! Toipuva puoli on pohkeesta ja reidestä huomattavasti kapeampi kuin terve, mutta siitäpä voimistuu. Muistaakseni sääntö menee niin, että viikko immobilisaatiota tarkoittaa yhtä monta kuukautta kuntoutusta eli minulla pitäisi olla symmetriset lihasvoimat alaraajoissa 7-8 kk kuluttua = ensi kesänä (!). Ehkä sauvakävelyn jäljiltä itäsaksalaisittain pullottavat hartia- ja yläraajalihakseni valuvat hiljalleen alakroppaan. :)

Projektia pukkaa Lykyn hihnakäyttäytymisen suhteen. 2 kk tauko normaaleista hihnalenkeistä ei ole tehnyt hyvää. Se vetää, saalistaa pyöräilijöitä, hinkuu ihmisten ja muiden koirien perään. Eilen tuli pyöräilijä vastaan, Lykky oli valjaissa, osasin varautua koska sen korvat olivat Sen Näköiset. Pyöräilijän kohdalla se sinkosi, teki voltin ilmassa, koska pidin jämäkästi kiinni, tassut vaan heilahtivat silmieni korkeudella. Säikähdin, kaikki kävi nopeasti. Kipeätä se ei rajusta voimisteluhetkestään näyttänyt saaneen, mutta puhuttelun sai jälleen. (Pyöräilijälle ei käynyt kuinkaan, koska osasin siis varautua, otin välimatkaa ja pidin hihnan lyhyellä.) Koirien ohituksissa saadaan olla aika kaukana, jotta saan huomion itseeni.

Pitää alkaa ajaa sisään "nätisti"-käskyä, kuten Lystinkin kanssa. Se on siis käsky, jolla kävellään vierellä löyhemmin kuin seuraamisessa: ilman katsekontaktia ja väljemmin. Lystillä nappasin sen lennosta, kokeilen samaa Lykylle. Joskus BH:ssa sille on käyttöä. Tätä menoa joskus on kaukana tulevaisuudessa.