Uimista ja agilitya

Eilen käytin koirat taas uimassa. Gibli ui pystyssä ja pomppi takajaloillaan pohjaa pitkin hyvin urheana. Lysti uiskenteli kuin vanha konkari ja ui usein maihin kaksi lelua suussaan.

Tänään kävin agilitytreeneissä. Menin Lystin kanssa Riinan valkun radan 20 ensimmäistä estettä. Lysti teki sen pari kertaa nollalla ja tuntuu niin upealta ohjattavalta kuin ikinä saattaa. Testasin kepeillä eri puolelta ohjausta ja takana leikkaamisen. Onnistui. Sain myös "vedettyä" Lystin hyppäämään hypyn itseni puolelta. En ole ennen sitä kokeillutkaan. Putkijarru toimi. Persjättö toimi. Kontaktit toimivat.

Giblin kanssa menin 30 cm rimoilla kahden vähän vinottaisen hypyn kautta putkeen, sieltä takaakiertohyppy ja putkeen. Toisena harjoiteltiin pakkovalssia. Se toimi parhaiten pakkovalssi-persjättönä, muuten jäi hyppy välistä. Siinä sitä olikin. :) Toisena asiana hengailin sen kanssa muita koiria katsellen. Ei se niistä juuri välittänyt, kun katseli radalle tai halliin. Yhden sheltin nähdessään se riemastui, tarjosi heti leikkiasentoa. Kivaa sellainen.

Pujottelussa etenimme 2 keppiparilla 1-7-asemiin. Sulkukulma oli hankala. Jäi hautumaan.

Sitten vein Giblin uimaan. Lelulle mennessään se ui pystyssä, mutta lelun kanssa selkä nousi vaaka-asentoon ja häntä kiemurtelemaan pintaan. Olin varautunut kannattelemaan sitä vyötärön alta, mutta jätin kannattelut. On ihana katsoa sen edistymistä.

Olkapäässäni on edelleen mahdollisesti leikattavaa, mutta koska se on vähän parempi, kuntoutusta jatketaan elokuulle. En leikkuuseen ehdoin tahdoin halua. Jos se ei ole elokuussa tarpeeksi paljon parempi, arvioidaan tilanne uudelleen.

Uintia, kynsi ja olkapään varjoainekuvaus

Lämmintä on edelleen, lukemat helteisiä. Yhden illan vietimme veden äärellä. Ihan ihmisen uitavalta vesi ei vielä tuntunut, mutta saattoi siinä kahlata ilman, että kävi luihin ja ytimiin. Lysti ui paljon ja mielellään. Lopuksi huomasin verta sen tassussa. Syyksi palastui liian lyhyeksi nyrhiintynyt kynsi. Ehkä se sama, jonka taannoin leikkasin lyhyeksi? Kalliolta hyppiminen ja sille kipuaminen oli lyhentänyt muitakin kynsiä. Verenvuoto oli lakannut kotiin mennessä eikä koira sitä arkonut. Pitää nyt kuitenkin olla varovainen kynnen kanssa.

Giblistä ei tullut  vielä uimaria. Kyllä se kiljui kovasti ja mieli lelun perään. Vahingossa kastelikin itseään, mutta kipusi heti maalle. Uimansa 2 metriä raasu veti pystyssä. Ehkä hommaan sille uimaliivit. Luulen tosin, että vähän lämpimämmässä vedessä ja paremmalla lelulla Gibli vielä suorastaan ihastuu uuteen elementtiin. Noin se Lystinkin uimarin ura muinoin alkoi *KLIK*. Lykky taasen oli jo pienenä pentuna vedessä kuin kotonaan.

***

Sitten se olkapään varjoainekuvaus, artrografia. Varjoaine antaa luotettavammat tulokset kuin kuvat ilman sitä. Googlasin kuvauksesta ennakkoon ja laitan kokemuksen tännekin, jos löytyisi jollekin yhtä uteliaalle.

Lisenssivakuutusyhtiö ohjaa Pohjolasairaaloihin. Lähimmät ovat täältä katsottuna Kuopiossa ja Helsingissä. Valitsin Helsingin ja otin kuljettajan mukaan varmuuden vuoksi.

Magneettikuvissa otatetaan kaikki metallit pois. Hipsin pöydälle firman tarjoamassa aamutakissa. Rillit sain pitää kuvaushuoneeseen asti.

Sitten selälleen. Ensin olkapäätä katsottiin ultraäänellä, sitten pestiin huolella. Radiologi laittoi steriilit systeemit leikkausliinoineen. Hän sanoi, että pistos tuntuu, muttei ole hirveää. Olin lukenut, että joillekin laitetaan puudutusainetta, mutta minulle ei. Jossakin luki, että käsi laitetaan outoon asentoon, mutta ei nyt ainakaan. Yläraaja tuli suoraksi vartalon viereen, kämmen ylöspäin. Sitten radiologi etsi pistospaikan ultralla uudelleen ja sanoi, kun alkoi pistää. Lupausten mukaisesti itse pistos tuntui vähän ja tunsin neulan nivelessä, mutten pahasti. Varjoaineen ruiskutus täytti niveltä, mutta ei sekään varsinaisesti koskenut, vaikka varpaita kipristelinkin varmuuden vuoksi. Neula oli nivelessä ehkä 10 sek. Pistoskohta peitettiin. Lapun pitää olla seuraavaan päivään. Vuorokauteen olkapäätä ei saa kastella eikä rasittaa liikaa. Jos olka kipeytyy, tulehduskipulääke. Olin ottanut sellaisen kotoa lähtiessäni. Jos olkapää kipeytyy ja alkaa sykkiä, on olkapäähän onnistunut saamaan bakteerin, mikä ei hymyilytä ketään.

Muutama minuutti pistoksen jälkeen pääsin kuviin. Kuvasarjojen ottoon meni 20 min. Kuuntelin kuulokkeista Radio Cityä, kun kerran valita sai ja stadissa oltiin. Kone pitää kovaa meteliä, joten kuulokkeet ovat pakolliset. Vaikeinta  oli hengittää normaalisti ja olla rento. Olkapää on niin lähellä keuhkoja, että heiluu helposti.

Sitten se oli ohi. Vaatteet päälle, tablettiin palaute palvelusta ja autolle. Privaattikuljettajani palveluihin kuului Giblin ulkoilutus ja niin hän oli tehnytkin. Gibliä en tohtinut jättää kotiin, jos kuvaus olisikin venynyt. Olkapää tuntui sen verran "täydeltä" ja sormetkin vähän turposivat, että kuljettaja tuntui järkevältä ratkaisulta. 2,5 tuntia ajoa on kohtalaisen paljon. 

Kotona Lysti venytteli vastaan. Klo oli 22. Nukuin kivuitta aamuun.

Agilitya vapaapäivänä

Vietän vapaapäivää helteen helliessä. Kävin siksi jo aamulla klo 8 Giblin kanssa treenaamassa. Lysti parantelee kotona tassuaan, mutta onneksi pystyy jo liikkumaan linkuttamatta.

Nostin Giblille rimat 25 cm:sta 30 cm:iin. Jos niitä nostaa 5 cm/kk, niin tällä tahdilla rimat on marraskuussa 60 cm. Ensin Gibli hyppäsi pituuden pariin otteeseen. Sitten tehtiin rinkulaa ja lopuksi takaakiertoja ja käännöksiä. Renkaan hyppyytin kahdesti. Treeni lopetettiin luopumisharjoitukseen.

Tässä on käännöksiä ja luopumista. Tassut kestivät hyvin koko treenin.

Huomenna on olkapääni magneettikuvaus. Niveleen truutataan varjoainetta. Lyhyellä googlaamisella toimenpide ei ole herättänyt ihastusta. 

Katselin tulevia kisoja ja tajusin, että joillekin paikkakunnille tuskin enää Lystin kanssa tullaan menemään, jos sen kanssa kisaan nyt viimeisintä kesää. Kisastartteja on kertynyt kunnioitettavat 385. Satuin kuulemaan Terhi Kokkosen version "Me vain" -kappaleesta, missä lausutaan Junnu Vainion sanoittamana: Aurinkoon mä matkan kanssas tehnyt oon... Sopii hyvin Lystiin ja minuun.

Loma

Jos olisin ollut Lystin kanssa FMBB:ssa Sloveniassa, olisimme olleet siellä tällä viikolla. Niinpä minulla oli lomaviikko, jolloin saatoin kaivella veistä haavoissani. Tilalle kaavailin Giblin tehotreeniä, kun pääsisin hallille päivisin ja saisin tehdä rauhassa. Ei sujunut sekään.

Gibli on aiemminkin kakonut, oksentanut ja kakkinut kumirouhetta ja niin teki nytkin treenien jälkeen. Nyt vaan maha ärtyi tosissaan. Maanantaina vein sen siksi eläinlääkärille ja siunailin, ettei minun tarvinnut viedä sitä viikoksi koirahoitolaan (kuten olisi käynyt, jos... (kts. ed. kappale.)). Mahaa rauhoittavien lääkkeiden avulla tilanne korjaantui. En halua vaivan toistuvan tuoreeltaan, joten jäädään odottamaan, että ulkokenttä avautuu. Viikonloppuna on kotikisat, joiden jälkeen oletan sen olevan käytössä. 

Googlailin kumirouheesta. Se on herättänyt huolta mahdollisella syöpävaarallisuudellaan. Mm. hollantilaisten mukaan sellaista vaaraa ei pitäisi olla. Toisaalta ihmisjalkapalloilijat eivät vedä kumirouhetta henkeensä ja niele sitä sellaisia määriä kuin koirat. Pikaisen nettiselailun jälkeen löysin monta kertomusta kumirouhetta yrjönneistä koirista. Se selvästi ärsyttää monien koirien mahaa, varmaan jo sulamattomuuden vuoksi. Sitä tuskin tietää kukaan, mitä siitä vapautuu mahalaukun happamassa ympäristössä. Joku saisi tutkia.

Olen aiemmin pitänyt treeneissä mahdollisimman sileää lelua, jonka voi pyyhkiä kuolasta kuivaksi ennen uutta heittoa, muuten se on päällystetty "kuminonparelleilla". Nyt leluna oli narulelu, joka on varmasti huonoin mahdollinen. Ajoittain olen laittanut lelun alustalle. Onko kellään ideoita, kuinka lelujen kanssa olisi parasta pelata tässä mielessä? Ehkä otan jatkossa pienen mikrokuituliinan mukaani, jolla voin pyyhkiä lelun.

No sitten oma olkapääni. Viime viikolla toinen radiologi katsoi magneettikuvat ja katsoi, että siellä voisi olla pieni repeämä. Hoitava lekuri oli silti sitä mieltä, että seuraillaan. Koska en kärsi kivutta harjata edes hampaitani, päätin lähteä spesialistin juttusille. On tässä parannuttu jo 3 kk. Koska SAGI:n lisenssivakuutus ohjaa vahvasti käyttämään Pohjola-sairaaloita, varasin sinne ajan. Otin Helsingin matkalle mukaan Giblin. Silmissäni siinsi "Gibli Esplanadilla" -valokuva. Lystin jätin kotiin nauttimaan rauhasta ja leveistä nukkumapaikoista. Lisäksi halusin Giblin kokevan yksin ison kaupungin elämää. Se ei sitä hetkauttanut puoleen eikä toiseen.

Pohjola-sairaalasta tulee mieleen ruotsinlaiva tai 4 tähden hotelli. Aulassa oli pari aulaemäntää vastassa, joista toiselle esittelin asiani. Itse vastaanottokerroksessa oli vakuutusyhtiön virkailijoita. Huonekäytävät ja vessat olivat kuin hotellista. Lääkäri oli ajallaan, asiantunteva ja ystävällinen. Hän oli tämän "kakkosradiologin" kanssa samaa mieltä. Seuraavaksi kuvataan olkapää uudestaan magneetilla, nyt varjoaineen kanssa ja sitten mietitään jatkot. Vastaanoton jälkeen kävin vakuutusyhtiön virkailijan juttusilla, joka antoi saman tien maksusitoumuspäätökset. Pohjola maksaa lääkärikäynnin, uuden magneettikuvan (satoja euroja) ja kotoa lähetin sinne vielä matkalaskun. Vakuutuksen kattomaksu on 15 000 euroa. Vakuutuksen osuus lisenssistä on 16,50 euroa. Se on kyllä yksi parhaista sijoituksista, mitä ihminen voi itselleen tehdä ja taitaa olla suht pakollistakin nykyään. Nyt harmittaa, etten ajoissa hakeutunut asiantuntijalle. 

Kuvittelin, että olkapään varjoaine laitetaan tipan kautta, mutta se laitetaankin olkaniveleen. Kokemukset sen laitosta eivät ole rohkaisevia. Laski "intoani" uusista kuvista.

Gibli Esplanadilla -valokuvaa ei ikinä otettu. Lekurikäynnin jälkeen alkoi kaatosade. Lisäksi halusin vain kotiin. Mielessä pyöri "arvasin, että näin käy", "miksei tämä mennyt helpomman kautta" ja helpotus siitä, etten ole luulosairas.

Tänään kävin Lystin kanssa treenaamassa hallilla. Tsekattiin kepit ja muutama takaakierto. Ai niin, ja siklosporiinia olen antanut 15 kg:n mukaan ja pitänyt 2 välipäivää/viikko.

Giblille olen esitellyt pihalla kaksi keppiä keppiopetuksen alkajaisiksi. En pidä vielä kiirettä itse pujottelulla. Eläinlääkärissä se painoi 18 kg, joten se todellakin on aika pieni.

Olen tottistellut enemmän sekä sisällä että pihalla. Uutena on aloitettu jalkojen välistä pujottelu. Olen lisännyt käskyn jalkojen välissä kävelyyn. Se on "ratsu". Kohtalaisen villi tammani hompsii hampaillaan yläviistoon, muttei pure.