Epiksissä

Omat koirat olivat huilivuorossa, joten treenasin kisoissa Lorulla. 

Radalla jouduin tekemään jo kolmannella esteellä takaakierto-niiston, jota vältän aina mahdollisuuksien mukaan. En siitä sujuvaa saanutkaan. Puomin jälkeen oli kaksi rinnakkaishyppyä, valitsin valssin persjätön sijaan. Keinun jälkeen vaihdoin puolta myös valssilla. Ennen keppejä tein takaakierto-päällejuoksun. Kepeillä leikkasin takana ja vedätin. Loru kestää sellaiset hyvin. Putkelta tultiin okserille ja pitkittäishypylle. Eka kerralla tein väliin persjätön, koska siihen oli hyvin tilaa ja aikaa. Loru osui okseriin. Uusintaradalla askelsin väliin valssin ja sitten sujui. Kontaktit koiruli otti hyvin. 

Ekalle radalle lähtiessä Loru äkkäsi omistajansa vierestä toimitsijoiden joukosta, joten lähtöön asettuminen vaati vähän säätöä. Uusintaradalle asettuminen sujuikin normaalisti.

Eilen sain fysioterapiaa, akupunktiota ja kinesioteipit. Niska oli pääkohde, koska työpäivinä siihen polttaa. Teipit tukevat onneksi hyvin. 

Lepoa, ulkoilua ja ryhmätreenit

Maanantai taidettiin maata reporankoina. Mietin sunnuntain kisoja ja kuinka niiden jälkeen ajattelin, että Lykystä ei ikinä tule tasaisesti suorittavaa kisa-agilitykoiraa. Ajatus tuntui tutulta. Samaa olen sanonut monta kertaa Lystistäkin! Valitettavasti se edelleen pitää aika hyvin paikkansa. Ei päivää tiedä, ei hetkeä kukaan, milloin on (belgin) mentävä viettinsä mukaan...

Tiistaina käytiin ilvespellolla. Meiltä 200 m päässä on todellakin tehty ilveshavaintoja ihan kameran kanssa, täällä liikkuu emo ja kaksi poikasta. Toivon, että tulisivat lähemmäs ja tekisivät alkutalvesta ihannoimilleni ahmattirusakoille sen, mitä ilvesten kuuluukin tehdä. (Tähän riemullinen tai vihainen hymiö.)

On jumpattu. Lykky on etsinyt seteliä ja paikansi sen jalkalampun päältäkin. Työskentely ja tarkentaminen oli upeaa seurattavaa. 

Vaivapuolelta mainittakoon, että tällä viikolla niska on ollut kipeämpi kuin selkä ja olen jatkanut sen miettimistä, että täysipäiväisessä työssä ei ole mitään järkeä tämmöisellä ruodolla. Olen nyt maannut selälläni jäiden kanssa joka välissä.

Tänään oli taas vuosilomapäivä. Ulkoilin päivällä tunnin koirien kanssa metsässä. 

Illalla oli ryhmätreenit. Ennen niitä treenasin omat koirani. Lystille muistutin kontaktit ja kokeilin kepeillä tiukan takana leikkaamisen - sen olisin voinut tehdä kisoissakin. Lykylle muistutin myös kontakteja, saman keppijutun (ei ole enää mitään tekosyytä olla kokeilematta samaa kisoissa) ja lopuksi saksalaisia hyvin edeten. 

Sitten nappasin kainalooni projektiparson Lorun. On se vaan oikeasti kätevää, kun koiraa voi kuljettaa sylissään. :D Mentiin rata nollatreeninä onnistuneesti läpi. Toisella kerralla myös, korjaten vähän ohjauksia. Toisella harjoituskierroksella vahvistettiin kontakteja. Ohjaaminen tuntui yhä tutummalta. Muista: Luota, että Loru hakee esteet kauempaakin, yllättävän maksisti. Puomin voit juosta ihan täysiä. Valsseihin koiruus tulee nätisti. Japanilaiset vaativat treeniä. Tässä *KLIK* on videota. 

Illalla hain koirille kalkkunaa ja heppaa 25 kg. Pärjätään taas vähän aikaa.

Agilitya ja töitä

Hallissa oli Riinan rata.

Ensinnä treenasin Lystin. Heti toisen hypyn hyppäsi Lysti väärään suuntaan, koska en ohjannut tarpeeksi napakasti. Seuraavalla yrittämällä en saattanut tarpeeksi pitkälle yhdelle hypylle. Minulta puuttui kuminauhayhteys Lystiin. Muutettiin pari ohjauskohtaa Lystille sopivammiksi. Kolmannella yrityksellä tehtiin muistaakseni nolla, tuli Se Tunne, mitä olin kaivannutkin. Japanilaiset olivat sujuvia alussa ja lopussa. Niistotkin sain onnistumaan, poispäinkäännöksen myös. Lystiä pitää muistaa hakea ja tsempata ja ohjata jämäkämmin kuin Lykkyä!

Sitten vaihdoin Loruun. Lorun kanssa pukkaa pientä projektia, josta myöhemmin lisää, jos se toteutuu. :) Loru reagoi ohjaajan liikkeeseen herkästi, mikä kannattaa mm. niistoissa ottaa huomioon - ohjata ne sujuvasti. Ja radalla muutenkin pyrkiä yhdessä liikkumiseen, vähän kuin Lystinkin kanssa. Takaakierrot Loru hakee varmasti, voin niistä siirtyä päällejuoksuihin ja japseihin sukkelammin pois koiran alta. Muista näissä katse! Poispäinkäännössä ota toinenkin käsi mukaan! Lorunkin sain myöhäisellä valssilla ohi pituuden, kuten omatkin koirani. Kaiken kaikkiaan Lorppa on joissakin kohdissa vikkelämpi kuin maksi ja tavallaan tarkemmin ohjattava. Parasta on, että se syttyy tekemään ja muistuttaa haukkumisella, jos jään eteen. Tässä on elävää kuvaa. 

Otin vielä Lykyn. Yritin rataa nollalla, mutta virhe tuli 21. putkella, kuten viimeksikin, muuten sujui. Poispäinkääntö oli sujuvampi ja lopun niistossa muistin asetella jalkaterät oikein. Kokeilin vielä vastakäännöksen ja Kabai-sokkarin ja se kyllä toimi, paitsi vastakäännöksen ajoitus pitää olla just oikea, muuten rima kilahtaa. Lopuksi testasin kepeillä tiukan takana leikkaamisen, sekin pelasi. Voisin luottaa kisoissakin enkä turhaan vääntää jotakin kökkövalssia. Videota löytyy tästä. Kiitos Marja kuvaamisesta!

***

Selälle ja niskalle ei kuulu kovinkaan hyvää, mikä ehkä kuulostaa kummalta alun lukemisen jälkeen. En nyt tiedä, mikä oli pahinta - lauantainen lumikenkäily, sunnuntainen kävely lumpsahtelevalla vetisellä jäällä vai sunnuntainen kuntosali, mutta maanantaina töiden jälkeen selkä vei jaloista voimat niin, etten jaksanut illalla niillä kävellä. Olisin toki voinut, jos olisi tullut sota ja olisi ollut pakko kävellä evakkoon pommikoneiden lähestyessä, kun bensa olisi maasta loppu ja kaikki tiet pommitetty rikki. Makoilin selälläni ja laskin koirat takapihalle pissille. Tiistai oli ensimmäinen täysiaikainen työpäivä sitten elokuun. Niska väsyi hapoille ja jalkoihin säkenöi. Onneksi oli fysioterapia, missä sain akupunktiota ja teipit selkääni. Illemmalla kävelin mäntykankaalla koirien kanssa hiljaisen maantien laitaa, mikä oli uusi ja virkistävä reitti, ei vähintään kuulaan sään ansiosta. Sen jälkeen selkä sähkötti taas jalkoihin ja makoilin loppuillan. Keskiviikko oli yhtä **lvettiä. Rönötin jotenkin töissä ja joka välissä kävin makaamassa selälläni. Töiden jälkeen jatkoin selinmakuuta ja aloin miettiä, minne tungen koirat, kun selkä leikataan. Ja tänä aamuna, kas! Vointi oli parempi ja jalkojen väsymys poissa. Aksa ei ainakaan vielä kostautunut. Mutta se uho, että teen täyttä työpäivää, vaikka "vähän tuntuu", karisi. Ei vaan pysty. Koko elämästä menee maku, jos koko ajan koskee eikä jaksa jalkoja liikuttaa. Ei tee mieli vetää lääkkeitäkään niin, ettei silmät ja ajatus liikahda. Positiivista ajattelua ehdottelevat saavat surutta suksia suohon. Eli teen nyt viikoittain 60 % työaikaa vanhojen vuosilomapäivien turvin. Ensi viikollakin olen kaksi päivää lomalla. Jos palautuspäivät eivät kropalle riitä, täytyy uskoa ja jäädä s-lomalle. Sitähän se Kevan tätikin ehdotti.

Koirien alkuviikosta vielä. Jumppasin molempia ohjeiden mukaan. Lisäksi seteli katosi muutamia kertoja. Eka kerran Lykky ei löytänyt seteliä, joka oli piilotettu palkintopokaalin sisälle. Se sai pari kertaa vainun, muttei saanut tarkennettua. En auttanut, jottei opi kysymään minulta neuvoa, vaan lopulta otin setelin sormiini neutraalisti: "Täällä se Lykky oli!" ja se oli sen treenin loppu. En tiedä, teinkö oikein vai väärin, mutta eipä tuota työksi tehdäkään.

Lykky sammakkoperspektiivistä

Treeniä minivelociraptorilla ja Lykkysauruksella

Nyt on täällä pääkallokelit. Huomaa autoillessa ja kävellessä.

Kokeilinpa taas parsonin ohjausta. Se pieni liukas luikku opettaa ohjaamaan. :) Kääntyy pienesti ja nopeasti ja mahtuu sujahtamaan pienistäkin väleistä. Lista:

1. Ohjaa kunnolla putkiin.
2. Saksalaisessa huolehdi, että ehdit alta pois. Mini tulee nopeammin kuin maksi. Muista kääntää katse oikealle puolelle, muuten kaveri on väärällä puolella.
3. Saata kunnolla pujotteluun. Pujottelun aikana kannattaa juosta maksivauhtia. 
4. Kontaktin ylösmenon lukitus kannattaa katsoa kunnolla. Alastulon ohjaus jämäkästi.
5. Ohjaa niisto huolella, varmista lukitus. Alta pois pienellä tiellä.
6. Pyöritys pelaa pienesti.
7. 5 kg kulkee kätevästi kainalossa. :)

Lykky odotti aidan toisella puolella vuoroaan, kun menin toisen koiran kanssa. Otettiin videolle, mimmoinen se on, kun laskin irti. Olin päättänyt palkita sen vieheleikillä nätistä odottamisesta.

Sitten mentiin rata kahdesti, minkä jälkeen keskityimme puomin ylösmenokontakteihin. Piti saada videolle, mikä saa Lykyn tekemään virheen. Alla on video, mikä kertoo ongelmasta omaa kieltään.

Unohdin mainita, että viime viikolla tuli Lystin virtsankarkailulääkkeen poikkeuslupa Kennelliitosta. Aloitin lääkityksen uudelleen.