Oma treeni

Koska kiltistä Giblistä on kuoriutunut sekoitus röyhkeää Lystiä ja super-saalistaja Lykkyä, mietin, miten saisin kohonneen vireen aisoihin.

Aloitin treenin vieheleikillä. Gibli rauhoittui sillä hyvin. 

• Lähtötreeni. Koira ei inahtanutkaan, vaikka menin kauas.
• Keinu leijeröiden ja radalla, A x 1, puomi x 2 ja alastulo erikseen x 3. Treeneissähän Giblille ei tule pieneen mieleenkään tehdä näitä jotenkin väärin.
• Käteen tulemista, siivekkeen ympäri kiertämisein ja S-linjan erottelua
• Vastakäännöksen testaus hypyllä - Tee tämä ajoissa!
• Poispäinkäännökset
• Pitkät loppu-hölköttelyt. 

Varsin ihmeissäni katsoin itsetietoista agilityharrastajaa, joka tervehtimättä, katsekontaktia vältellen ja lupaa kysymättä tuli tutustumaan rataan ja mallaamaan koiran ohjausta kesken treenivuoroni. Sanoin hänelle olevani yllättynyt, että hän ei kysy edes lupaa. Meni hän sitten muka kellonajasta tietämättömänä hämmästyneenä aidan taakse.

Uusi halli

Maanantait kuluvat aina viikonlopusta toipuessa... Oikeasti töiden jälkeen on italiaa 2 h 45 min, mikä tarkoittaa Giblille lepopäivää.

Tänään kävin 4S-hallilla. Oli miellyttävä paikka. Raikas ilma, hyvä alusta, uudet esteet ja passeli ympäristö. Siellä oli valmis rata, jota en mennyt. Ohjelmaan kuului:

• Keinun, A:n ja puomin vahvistus sekä oikean laskeutumispaikan että itsenäisyyden osalta.
• Putken ja takaakiertohypyn erottelu. Erityisesti ensimmäisen putken jälkeen "tässä"-käsky kaikui kuuroille korville ja kuulo reistasi myös lelukättä heilutellessani. Tätä vahvistelin.
• Kepit puomin alta. Gibli haki hienosti. Otin uusinnankin, kun en ekalla uskonut. 
• Lelulla vieheleikin tapaista. Irti-käsky on alkanut menettää tehoaan. Ajattelin, että Giblille tekee hyvää lussuttaa lelua niin kauan kuin tekee mieli. Siihen se puolen tunnin toinen vartti menikin. Kun irrotti (käskyttä), sai palkaksi saalisleikitystä.

155 547 - 181 - 34 - 1150 - Ja Giblin treenit

Etsin pitkästä aikaa koronaluvut eli otsikossa on ensin varmistetut tapaukset, sairaalahoidossa olevat, teholla olevat ja tautiin kuolleet suomalaiset. 

Kisoissa olen yhä itse pitänyt maskia, paitsi kisasuorituksen aikana. Turvaväliä ei pidetä, vaan kanssakisaajat ahtavat surutta viereen. Tällä hetkellä suomalaisista 76 % on saanut yhden rokotuksen ja 69 % kaksi rokotusta eli 1/3-1/4:lla ei ole täyttä suojaa. Näinpä esim. 60 kisaajan joukossa voi laskea olevan 15-20 vaillinaisesti rokotettua.

Sitten Giblin treeniin:

• Hyppytekniikan alastuloharjoitus
• Lähdöissä tarkkuus
• Kepit putken jälkeen 90 asteen avokulmaan ja toiseen suuntaan seinää päin
• Loppusuora, jossa putki ja muuri
• Siivekkeen ympäri kierrättäminen tai takaakierto tai ulkopuolelta ohjaten ja oma irtoamiseni (näissä Gibli on nyt hyvä)
• Puomin ylösmeno x 3
• Keinu muutaman kerran takaakiertotreenin yhteydessä
• Leikitin vieheleikillä

Tämän jälkeen kävin juoksemassa ne inhottavat Malminkartanon portaat vailla minkäänlaista mielihyvää. Juoksin ne siis kertaalleen huipulle ja sitten tein 100 porrasta lihasvoimaa. Videolla on ylimmät 100 porrasta.

143 999 - 108 - 28 - 1062 - Ja Giblin treenit

Olen unohtanut merkata tänne ylös, että olen jumpannut Gibliä viime fysioterapian jälkeen ohjeiden mukaisesti. Jumppa näyttää purevan. Jännää, miten eri fysioterapeutit löytävät aina jotakin uutta.

Tänään hallilla minulla ei ollut mitään ratapätkää mukanani. 

1. Hyppytekniikan alastuloharjoitus muurilla, jota korotin joka kerta. 4 toistoa, joista 1 luvaton Giblin varastama.
2.  A, keinu, puomi. Yksi puomin ylösmeno meni pieleen.
3. "Mene-mene" x 2
4. Kepeille hankala avokulma, kiritin lelulla
5. Pientä inspiroitua ratapätkää teetin myös lelun avulla.
6. Ai niin, ja "muokattu in-in" toimi upeasti.

Testasin Giblillä vieheleikkiä. Edellisestä kerrasta on aikaa. Ongelmahan on se, että Giblissä riittää syttyjä kisojen starttiviivalla, jolloin kisakaverini näyttää siltä, että söisi minut (vaikka on oikeasti kiltti). Mutta radalla lössähtää. Ei Tomba mikään hidas ole, mutta näkee selvästi, että raketit puuttuvat hännän alta. Toisaalta malikan (kiitos rakas Danger zone -Lykky) kuuntelu katoaa herkästi rakettien huminan alle, joten olen priorisoinut kuuntelun. Toisaalta, jos meinaa bortsujen seassa pärjätä, pitäisi saada ne raketit syttymään. Niinpä tänään leikitin Gibliä narupallolla vieheleikkimäisesti spontaanisti. Sidoin pallon kisataluttimeen, jossa ei ole turhia metalliosia. Tulipa aika nopeat kepit. Ihan lopuksi leikitin perinteistä vieheleikkiä luopumisineen. Gibli vaikutti varsin tyytyväiseltä. Minä myös.

Kaljamien välttelyä ja treeniä

Täällä on ollut melkoiset kaljamat (= iljanteinen ja liukas keli). Ollaan käyty lenkillä umpimetsässä, missä sielläkin on jäisiä polkuja ja onneksi ihan isojakin sulia alueita. Tätä menoa hiihtäjille menetetyt lenkkipolut ovat kohta käytössä.

Tänään kävin Giblikin kanssa agilityhallilla. Oli vähän ideat loppu. On sen merkki, että pitäisi käydä kisoissa tai koulutuksissa.

• Lyhyttä rataa, missä takaakiertoja myös putken edessä
• Pakkovalssi putken jälkeen
• Puomin vahvistusta ja keinu radan osana
• Kepeillä vedätystä, oli tosi suora lähestyminen
• Siivekkeen ympäri -kierrätys molempiin suuntiin, lähdin itse ajoissa pois, palkkausta 

Sen jälkeen tokoilin saalispalkalla, otatin hiljentymisen ennen tekemistä. Gibli oli hyvä.

• Sivulletulot: Sain Giblin pään lähemmäs reittäni, yleensä kuikuilee sivulta.
• Seuraamista ihan vaan pari askelta
• Lelun irrotuksen jälkeen maihinmenoja tai seisahtumisia. Näissä pysähtymisissä Gibli on oikeasti edistynyt.
• Luoksetulon kesken maihinmeno - ei kovinkaan sukkela.

Sitten ollaan jumpattu: vatsalihaksia, etujalkojen sivuaskelia, kyykkyjä, tiukkoja käännöksiä ja takajalkojen hahmotusta. Lysti on jumpannut kevennettyä ohjelmaa, pitää iästä jotakin etua olla.

Tomba opettaa tottelevaisuuden opetusta

Tottelevaisuus Giblin kanssa. Huoh. Giblikki alias Tomba on nokkela ja oppii nopeasti. MUTTA ääntelee. Tokolaisilta opin tokolaisten tavan opettaa. Siihen kuuluu matalampi vietti ja ruokapalkka, missä on hyvät puolensa. Gibliin sillä oli omat hyvät vaikutuksensa, se rentoutui, mutta en pidä ilmiöstä, missä koira, varsinkaan malikka, seuratessaan pitenee, hyytyy ja katoaa takavasemmalle. Miksi en käyttäisi koiran potentiaalia hyväkseni?

Niinpä päätin kokeilla vieheleikkiä. Sitä samaa, millä Lykky opetti minulle, kuinka saalisviettiä käytetään hyväksi, luovutaan ja padotaan. Giblikille olen teettänyt leikkiä nuorempana. Se todella tykkää siitä. Miksi ei pitäisi? Nyt otin sovelletun vieheleikin tottelevaisuustreeniin mukaan. Alla on video. Olen tyytyväinen ja toiveikas. Ehkä tämä on se reitti, millä saadaan BH tehtyä niin, että pidän suorituksesta itsekin?

Niskani on oikeasti kipeä. Se näkyy videollakin. Vali-vali.

Ulkoilua, jumppaa, lepoa, agilitya - Lysky

Ulkoilusta mainittakoon sen verran, että hyytävä tuuli on ollut seuranaimm' useana päivänä. Aina on myös pimeää, paitsi tiistaisin, jolloin olen pitänyt vapaapäiviä.

Jumpat jatkuvat molemmilla 2-3 kertaa viikossa. Molempien into tarttuu!

Kävin tiistaina Giblin kanssa agilityssa. Teetin set pointia taipuneena ja siltä käännöksiä. Edelleen oli puolieroa, vasemmalle kääntyminen huonompaa. Illalla tunnustelin Giblin oikeaa kylkeä, minkä se ruhjoi oksaan kesällä. Kohdassa oli triggeri ja sormiin olin tuntevinani arpikudosta. Hellällä naplaamisella sain triggerin laukeamaan.

Torstaina oli ryhmätreeni. Gibli oppi uutena viskileikkauksen. Toisena kokeiltiin kauempaa lähettämistä takaakiertoon, se tarvitsee vielä vahvistusta. Rengas putken jälkeen oli hankala, sekin meni vahvistukseen.

Tänään kävin töiden jälkeen hallilla uudelleen. Otin pitkästä aikaa viehelelun mukaani. Taisin keväällä kokeilla viimeksi? Jatkoin luopumisen ja rauhoittumisen opettamista - se ei ole siinä vielä kovinkaan hyvä. Lelun irroitusta se tarjoaa mukavasti. Jätin viehelelun myös varsinaiseksi treenipalkaksi. Harjoittelimme eilisiä listalle lisättyjä kohteita eli viskileikkausta myös toiseen suuntaan, kauempaa takaakiertoon lähettämistä ja rengasta. Kontakteja vahvistelin myös. Gibli hyppäsi vasemman siivekkeen ympäri muutaman kerran spontaanisti ja minusta taipuminen oli vaivatonta. Varasin silti ajan ammattilaisenkin käsittelyyn.

Tänään kävin Lystin kanssa kävelyllä kaupungilla. Rakas ystäväni tepsutti siellä mallikansalaisen lailla.

Havahduin agilitytreeneissä, että kehuin Gibliä sanoilla "Miun Pössykkäin!" Autolla tuli radiosta Kenny Logginsin Danger Zone. Se oli Lykyn ja minun agilitykappale. Mietin, tulenko ikinä enää saamaan elämässäni samaa yhteyttä voimaan ja nopeuteen. Ehkä en. Mutta osasin siitä nauttiakin niin kauan kuin sitä kesti. Niin että Lykky, en minä sinua unohda. Ja ehkä sisääni nousevan tuskan ymmärtävät he (tai sinä, hyvä lukijani), jotka ovat vieneet pahaa aavistamattoman koiransa viimeiselle reissulle. Tarvitseeko siitä oikeasti toipua koskaan? Se toinen ei ainakaan toivu, koska on kuollut päätökseni vuoksi.

P.S. Ryhmätreeneissä treenikaveri sanoi, että Giblin ja minun meno näytti rauhallisen eleettömältä (tai niin hänen sanomisensa tulkitsin). Mistään sen suuntaisesta edistymisestä on kiittäminen Lykkyä.

Todisteita

Tässä on video Giblin elämän toisesta vieheleikistä. Eka kerralla se irrotti muutaman kerran. Nyt taas odotin, että se irrottaa itse. Sen jälkeen aloin pidentää aikaa vieheen aktivoimiseen ja odottaa luopumista.

Tämän jälkeen otettiin uusi satsi niin, että lisäsin leikkiin irrotuskäskyn, maihinmenon, paikoillaan pysymisen ja vapautuksen.

Pientä vastoinkäymistä

Kävin näyttämässä olkapäätä uudelleen. Nyt odottelen, kuinka SAGI:n lisenssivakuutusyhtiö Pohjola hoitelee hommansa. Ei olkapää täysin pois pelistä ole, mutta hankala. Luin, että ojennetun yläraajan varassa painojen nostelu on olkapäälle viheliäistä. Että yrittäkää edes te nostella putkipainoja ergonomisemmin.

En ole tällä viikolla treenannut koiria, koska tänään - kauan odottamanani lomapäivänäni, oli tarkoitus treenata Giblin kanssa rauhassa. Sehän ei nyt onnistu ilman autoa, mistä kohta lisää. Leikitin Giblin keskiviikkona toistamiseen vieheellä. Lisäsin leikkiin hallintaa: irrotusta, maihinmenoa ja paikoillaan pysymistä. Coming soon to a cinema near juu.

Sitten auto. Eilen kaupungissa kesken ajon syttyi akun ja ohjaustehostimen varoitusvalot palamaan. Hetken kuluttua hävisi ohjaus- ja jarrutehostin. Pysäytin kadun laitaan. Onneksi merkkikorjaamolle oli lyhyt matka. Hengähdystauon jälkeen auto käynnistyi, hetken toimi ohjaustehostinkin ja sain ajettua auton korjaamon pihalle. Autosta on mennyt ilmeisesti laturi. En odottanut, että sellaista tapahtuu 140 000 km kohdalla. Koiraharrastajan auton on oltava luotettava, auto vaan ei voi sipata aamuvarhain tai iltamyöhään viikonloppuna kisamatkalla jossakin. On alettava katsoa uutta autoa. 

Siinä on sellainen "onnekas" sattuma, että huomenna olisi (ollut) kisat toisella paikkakunnalla. Hirvittää ajatus, jossa autosta häviää ohjaus ja jarrut valtatiellä 90 km/h nopeudessa. Jos sen saa ehjänä tien laitaan, kahden koiran kanssa pakkasessa on mukava odotella, että saa jostakin apua ja auton, johon koko sakki saa tulla. Autoonkaan ei uskaltaisi koiria jättää, koska varoituskolmio on kahden koiran häkin alla, mitä ei nosta yksin edes ehjillä olkapäillä. Siinä sitä penkalla seuraisi, täräyttääkö joku farkun perään ja yrittäisi epätoivoisesti sellaista estää huitomalla heijastimella auton takana tai sytyttelemällä nenäliinoja varoitusmerkeiksi. 

Niin, ja jos olisi läsäyttänyt ohjaus- ja pysäytysominaisuuksiltaan huomattavasti heikentyneellä autolla päin vastaantulevaa rekkaa, jäljelle jääneestä 5 cm paksusta metalli-ihmis-koiralevystä ei olisi kukaan löytänyt alkuperäistä onnettomuuden syytä. Ikuisiksi ajoiksi olisi jäänyt jäljelle läheisten ihmettely, viha ja suru, ja koiraihmisten katkeruus, kuinka se otti mukaansa koiratkin - olisi edes ne jättänyt henkiin. Että miksi se niin teki ja oli sillä sitten yllättävän vaikeaa. Että miten ei huomattu, että ihan tuollaista se sitten hautoi ja valmisteli.

P.S. Kuinka auton kävi? Minulle soitettiin. Laturi oli mennyttä. Uuden alkuperäisosan toimitusaika oli kysymysmerkki. Autosähköliikkeestä sama osa oli loppu. Sovittiin korjuu maanantaiksi, jolloin osan piti olla saapunut. Kohta soitettiin uudelleen. Autosähköliikkeen jostakin hyllystä oli sittenkin löytynyt oikeanlainen laturi. Laittoivat sen paikoilleen ja sain autoni takaisin. Vein pullaa.

Pakkasta ja jumppaa osa 2

Alkaa olla keväistä: öisin 20 asteen pakkanen, mikä laskee päivisin auringon lämmöstä. Olemme ulkoilleet ja jumpanneet. 

Lystin kainalon seudun kireys hellittää edelleen. Se saa luvan olla tauolla agilitysta vielä viikon.

Olen punonut naruleluja, peräti kolme kappaletta. Niitä on kätevä pestä eikä harmita viskata roskiinkaan, kun tulevat aikansa päähän. 

Tänään leikitin vieheellä Giblin ensimmäistä kertaa. Alustana oli oman pihan hanki. Lumi mössääntyi nopeasti 10-senttiseksi pakkaspulverikerrokseksi kuin olisi ollut maneesissa. Lykky aikoinaan kiskoi lelua tunnin ennen kuin halusi irrottaa. Gibli teki saman noin vartin kohdalla. Sain pidennettyä luopumista pariin sekuntiin. Kovasti se tykkäsi. Koska se on keskenkasvuinen, en vielä leikitä vieheellä usein, mutta luopumiseen ja rauhoittumiseen korkeammassakin vireessä on todella paneuduttava tuon pienen kiljukin kanssa.

Lystin tilanne, uimista ja vieheleikkiä

Lysti voi hyvin. Sen maha on normalisoitunut. Tassut ovat ehjät, vaikka olemme liikkuneet ulkona ilman tossuja. Olen vähentänyt siklosporiinin määrää 25 ml:sta 15 ml:aan per päivä. Se ei ilmeisesti maistu kummalliselta, koska katoaa ruuan seassa nälkäiseen suuhun. Toivon, että tilanne jatkuu yhtä suotuisana. Virallisesti aineen vaikutuksen alkuun pitäisi mennä viikkoja, mutta nettikeskustelujen perusteella muillakin lääke on auttanut aiemmin. Taisin jo sanoakin, että siklosporiinilääkityksellä saa kisata erityisluvan kanssa. Sellaisen käsittelyaika on 2 viikkoa ja koira siirretään ej-rekisteriin. Laitan ensi viikolla paperit vetämään.

Uimassa on käyty päivittäin. Olen tottistellut molempien kanssa ennen uintia.

Vieheleikitin Lykyn tänään. Hyvin se muisti leikin salaisuudet ja lisäksi keskeytti saalistamisen sekä "irti"- että "ei"-käskyillä.

Agilitya

Kävin päivällä treenaamassa koirat ulkokentällä. Valmis rata oli simppeli, mutta sillä oli kaikki kontaktit. 

Lysti teki työtä käskettyä innolla ja kuuliaisesti. Palkkasin kontakteilta, tehtiin slalomia ja treenattiin kepit. 

Lykyn vieheleikitin ensin. Sitten treenattiin samoja agilityjuttuja kuin Lystin kanssa. Kahdesti tassu ei osunut kunnolla puomin ylösmenolle ja siitä toruin koiran. Sen jälkeen se taas katsoi jalkoihinsa. 

Punnitsin Lystin muutama päivä sitten. Nyt se painoi 25,0 kg. Käyn sen varmaan vielä punnitsemassa, mutta nyt se näyttää taas urheilukoiralta - vain kilon kevyempänä kuin maaliskuussa. 

Edelleen on harrastettu pitkiä kävelylenkkejä, 1,5-2 tuntia hurahtaa nopeasti. Eilen koirat jumppasivat pihalla tikkailla. 

Selkäni ja niskani ovat voineet paremmin. Fysioterapia lopetettiin. Luulen, että toipuminen on monen tekijän summa: Kuntosalia olen jatkanut 1-2 kertaa viikossa lokakuusta alkaen, aika auttaa protruusioihin, vaihtelen työasentoja ja osaan tarvittaessa levätä, kun selkä/niska väsyy. Teen pikkuharjoitteita niskalle, niiden poisjättö kostautuukin heti. Enää ei ole liukasta, mikä vähentää staattista jännitystä ja äkkiliikkeitä. Jatkuisipa näin.

Vieheleikkiä ja kontaktit

Tänään piti olla agilityvalmennus, mutta se peruuntui viime tipassa. Tyhjän päivän syndroomaa ehkäistäkseni kävin aamulla treenaamassa koirat lyhyesti. 

Lystillä teetin kontaktit ja palkkasin alastuloille. Lähetin sen kepeille tiukkaan sulkukulmaan ja leikkasin takana. Hyvin kesti.

Lykyn vieheleikitin ensin. Sillä tuntui olevan patoutunutta energiaa. Sitten tarkistin kontaktit, kerran meni puomin ylösmeno ihan hilkulle. Alastulolla se nakotti hievahtamatta.

Lopulta käveltiin. Hankeahan täällä riittää. Lykyn pitää treenin jälkeen maata hangessa lelu suussa. Lysti tiputtaa lelun hankeen ja piehtaroi sen päällä. 

Eilen Lykky hoksasi setelin pokaalin sisältä. Hienosti nuuskuteltu.

Pieni treeni

Päätin tarjota Lykylle vieheleikkiä niin pitkään, että se tarjoaa luovutusta itse. Ajoin hallille, koska en halunnut kovassa tuulessa juoksuttaa hangen keskellä. (Olisin jäätynyt itse.) Katsoin kellosta: Lykky tempoi 6 minuuttia, minkä jälkeen se irrotti. Palkkasin saalisleikin jatkamisella. Kohta se irrotti uudelleen. Siitä siirryttiinkin lyhyeen agilitytreeniin.

Kokeilin itseni takia saksalaista, koska rintamasuuntani on siinä monesti väärä. Haetutin kepit tiukasta sulkukulmasta hypyn kautta. Hienosti Lykky ne haki. Palkkasin kerran puomin ylösmenolta ja kerran keinun alastulolta. Siinäpä se sitten olikin. 

Pihalla Lykky jäähdytteli juoksemalla hangessa lelu suussa. 

Lystin hieroin eilen, joten se huilii tänään. = Avusti minua pihalla lumitöiden teossa ja puiden hakemisessa. = Kartoitti rusakoiden merkkaamat alueet. = Söi rusakoiden papanoita niin paljon kuin ehti.

Pakkanen jäädytti hienot kuviot rappusiin. Taidan kohta kiskaista päiväunet.

Treeniä minivelociraptorilla ja Lykkysauruksella

Nyt on täällä pääkallokelit. Huomaa autoillessa ja kävellessä.

Kokeilinpa taas parsonin ohjausta. Se pieni liukas luikku opettaa ohjaamaan. :) Kääntyy pienesti ja nopeasti ja mahtuu sujahtamaan pienistäkin väleistä. Lista:

1. Ohjaa kunnolla putkiin.
2. Saksalaisessa huolehdi, että ehdit alta pois. Mini tulee nopeammin kuin maksi. Muista kääntää katse oikealle puolelle, muuten kaveri on väärällä puolella.
3. Saata kunnolla pujotteluun. Pujottelun aikana kannattaa juosta maksivauhtia. 
4. Kontaktin ylösmenon lukitus kannattaa katsoa kunnolla. Alastulon ohjaus jämäkästi.
5. Ohjaa niisto huolella, varmista lukitus. Alta pois pienellä tiellä.
6. Pyöritys pelaa pienesti.
7. 5 kg kulkee kätevästi kainalossa. :)

Lykky odotti aidan toisella puolella vuoroaan, kun menin toisen koiran kanssa. Otettiin videolle, mimmoinen se on, kun laskin irti. Olin päättänyt palkita sen vieheleikillä nätistä odottamisesta.

Sitten mentiin rata kahdesti, minkä jälkeen keskityimme puomin ylösmenokontakteihin. Piti saada videolle, mikä saa Lykyn tekemään virheen. Alla on video, mikä kertoo ongelmasta omaa kieltään.

Unohdin mainita, että viime viikolla tuli Lystin virtsankarkailulääkkeen poikkeuslupa Kennelliitosta. Aloitin lääkityksen uudelleen.

Yhdet treenit

Viikon sisälle on mahtunut niskan potemista ja autoilun välttämistä. Ei minusta ollut vielä töihinkään. Viikonlopun valmennus jäi väliin. Kävin tutustumassa rataan, mutta jätin niskan rääkkäämisen siihen. Pitkillä koirakävelyillä on käyty, sää on ollut aurinkoinen. Kahtena iltana tottistelin Lykyn kanssa iltalenkillä.

Tänään otin Lykyn mukaani ryhmätreeniin. Ensin vieheleikitin sen pihalla ja vimmasta päätellen ratkaisu oli oikea. 

Mentiin koutsin tekemä versio radasta. Lykky tuli hyvin puolittaiseen pakkovalssiin ja totteli tavallisia valsseja mainiosti, varsinkin, kun näytin ne ajoissa. Niisto on hyvin toimiva, myös persjätön kera. A hyvä, takaakierrot mainioita. Toisenlaisella radalla kauempaa kääntäminen onnistui parhaiten rintamasuunnan käännöllä, pelkkä rytmitys ei riittänyt, kun linja vei väärään suuntaan. Tavallaan valssasin kaukana. Linjaaminen on edelleen tärkeää noin muutenkin. Koira jatkaa innolla suoraan, jos en käännä ajoissa.

Mutta sitten puomi. Eka ylösmeno oli huono, puolikkaalla etutassulla. Palkattiin pari kertaa oikeasta paikasta. Jonkinlainen käsitys tuli koutsin kanssa siitä, että jos pidän Lykyn katseellani kontrollissa, se osuu ylösmenolle. Vähän kuin pidättelisin hevosta ohjilla esteillä ennen hyppylupaa.

Väliajalla treenasin Lystiä ulkona. A:n ja keinun. Keinun paukkuarkuus on palannut. Ekalla kerralla Lysti hyppäsi keinulta pois. Sen jälkeen silkkikorvani sävähti keinun pamausta, vaikka alastulolla pysyikin. Nostin viettiä kunnon saalisleikillä ja ilmiö väheni. Ehkä reaktiota selittää se, että keinu oli vanha ja kolahti kovemmin kuin nykyisemmät kevytversiot. Toivottavasti.

Lykky kisoissa

Vesa Sivonen tuomaroi ja oli tehnyt kivoja ratoja. Ne vastasivat ihan kolmosruokan pyörityksiä. Meillehän ne passaa.

Eilen käytiin treenaamassa kontaktit, vieheleikitin Lykyn samalla.

Eka radalla oli toisena esteenä kepit sulkukulmaan. Pelkäsin vähän, toimiiko Lykyn jarrut ja ratti, mutta turhaan. Sitten oli slalomia, siivekkeen ympäri pyöritys (jos halusi pituudelle suoremman lähestymisen), viisto hyppy ja putkeen. Putkesta tuli muuri ja taas yhden siivekkeen ympäri pyöritys, jos halusi koiran suoraan A:lle. Sieltä hypättiin rengas, jolta kääntö putkeen. Ansaputki takana. Sitten 3 hypyn ei-ihan-slalom-systeemi ja puomille. Lykky oli tehnyt puhdasta rataa ja otti puominkin kontaktit upeasti. En ollut vaihtanut puomille puolta, kuten rataantutustumisessa kaavailin. Enää oli jäljellä viimeisin hyppy. Lykky kaartoi suuntaani ja poimi väärän hypyn. Hylkäys rapsahti ja hitto, että harmitti. Niin upea nollarata oli alla.

Toisella radalla oli toinen hyppy ihan pitkittäin. Lykky osui siivekkeeseen. Sen jälkeen tuli pituus ja takaakierto hypylle. Sinne kiirehdin ja siksi Lykky ahnehti perääni. Takaakierrosta kepeille, hyppy ja pyöritys. Renkaalta käännös toiselle hypylle ja putkeen. Sitten slalomin tapainen ja puomille, mistä tuli ylösmenovirhe. Puomin jälkeen Lykky haki taas puolelleni, mistä saatiin kielto. 15 vp siis siitä.

Koiralla oli vire hyvä ja se oli kuulolla. Eka rata oli täydellinen - paitsi... Jatkamme ilman nollia kakkosissa.

Takakesän agilityt

Lykyn treenasin eilen. Ensin vieheleikitin sen huolella. Sitten harjoittelminne puomin ylösmenoja. Kyllä niissä vaan hajontaa löytyy. Seuraavaksi treenasimme pituudella tiukkoja käännöksiä ja keppejä hankalista kulmista. Lopuksi koiruus sai etsiä lelupatukkaa agilityesteiden seasta. Hienosti nuuskutteli ja löysi.

Lystin kanssa kisasin tänään. Eka agilityradalla ohjasin sitä kuin Lykkyä. Jo toiselta hypyltä ohjasin sen ohi ja toisessa kohtaa ohjasin väärälle hypylle. Nämä virheet menivät ihan minun piikkiini. Muuten olisi ollut hyvä rata.

Toisella radalla Lysti oli tuhma. Hyppäsi A:n alastulolta luvatta ja keskeytin radan.

Kolmannella, hyppärillä, tehtiin sitten nolla. Video on alla. Niin vaan näkyy, kuinka röyhkimys hiipii perään, kun katseensa kääntää, vaikka kuinka olisin katsonut sitä aiemmin pahalla silmällä. :)

Ryhmäreeni

Olemme jatkaneet ulkoilupainotteista elämää. Erityisesti Lykyn kanssa ollaan lenkkeilty Projekti Vireen ajatuksin. Koiruus on ollut upeassa mielentilassa. 

Ryhmätreeniin otin molemmat mukaan. Lykyllä menin ohjattua treeniä, Lystillä hallissa omia kuvioita. 

Lykky: Radalla oli laajojen valssien paikkoja (onnistuivat kaikki), kirmaisu putkesta puomille (jos sanon puomi-käskyn uudelleen putken jälkeen, koira täsmää tassunsa), takaakierto-persjättö (Lykky piti riman), viskileikkaus, hankala kepeille vienti putken jälkeen (piti kääntää koiran linja aika jämäkästi), pituudelta putkeen (no problemos) ja okserilta putkeen kääntö (Super-Lykky piti rimat ja minä onnistuin valssissa ja käännössä). Startissa hypnotisoin Lykyn vieheellä, mikä tapahtui nopeasti.

Sisällä Lystin kanssa otin kepeillä takana leikkaamisen, tiukkoja käännöksiä ja kontaktit. Lysti oli into piukassa, koska oli kerännyt kateellisuusviettiä autossa Lykyn harjoitellessa. Lystikki olisi komentanut ja varastanut kontaktilta, mutta olin tyly ja treeni sujui lopulta suunnitelmieni mukaan. Eipä silti, ilo oli katsoa innosta ratkeamaisillaan olevaa koiraa.

Lepoa ja treeniä

Lystin tassu toipui. Säästän sitä huomisiin kisoihin, minne mennään liikoja treenaamatta. Kotona on jumpattu tasapainotyynyllä, molempien kanssa.

Selkäni oli vielä eilen aika paha, joten jätin ryhmätreenit väliin.

Tänään kävin Lykyn kanssa hallilla. Ensin vieheleikitin ja testasin saalisviettisen elikkoni hallintaa.

Siellä oli meille uusi rata, joka parin kohdan tarkistuksen jälkeen sujui nollalla. Tiukassa paikassa takana leikkaamista parempi oli sylkkäri. Lisäksi paljastui sama ongelma kuin aiemminkin: takaakierto-päällejuoksu ei onnistu tietystä kulmasta. Kun paransin ohjaustani, Lykky tuli riman yli. Noin muuten se irtosi hienosti leijeröidenkin hypylle ja otti kontaktit mainiosti. Lopuksi otatin puomin ylösmenoja lelulla palkaten. Videolla on nollarata ja töistä tyytyväisen koiran loppuläähätykset.