Vähän löyhässä hirressä

Olemme jumpanneet fysioterapeutin antamia jumppia ja agilityjumppia.

Kävimme viikonloppuna yrittämässä marjanpoimintaa. Ei siitä tule mitään. Jouduin koko ajan skannaamaan ympärilleni. Gibli hihnassakin halusi heittäytyä varpujen keskelle piehtaroimaan. Kyyt on niin hankalia huomata, kun odottavat äänettöminä. Että tuohon näreen kohdalle kun osut, niin... Eli jos jatkossa menen poimimaan marjoja, kumpparit jalkaan ja pitkävartinen poimuri matkaan.

Eilen kävimme yhdellä autiolla hiekkakentällä Giblin kanssa. Ohjelmaan kuului agilitylämmittelyliikkeet, erilaisia tanssiliikkeitä, tokoa ja pylvään kiertämistä. Uutena opetin sanallisena vihjeenä jalkojeni väliin tulemista: "Ratsu!", samaahan Gibli on tehnyt erityisesti kisoissa startin jälkeen tyytyväisenä. 

Pyrin vahvistamaan myös oikealla puolella liikkumista. Tämä on hyödyllistä etenkin kevyen liikenteen väylillä, jossa liikenne on usein oikeapuoleista. Gibli aika usein pyynnöstäni siirtyy reunaan, vaikka on edempänä hihnassa. Tätä yritän saada varmemmaksi.

Palkka vaihteli namista narupalloon. Gibli oli niin tohkeissaan ja ylpeänä kantoi narupalloa sarjan lopuksi!

Ja tänään käytiin taas Anu Saikku-Bäckströmillä. Aiheena oli:

• Oikean kyynärvarren tumma patti/ihomuutos. 
• Oikean korvan pieni patti (talia mielestäni, halusin varmistuksen)
• Kirsun vaaleanpunainen muutos: Giblillä on talvikirsu, mutta vaaleanpunaista pigmenttiä on sieraimen alla ollut kuvista päätellen v. 2021 alkaen. Kammottavaa, jos kirjaimellisesti nenän alla kasvaisi mastsolukasvain.
• Nisärivistössä oli yksi pinnallinen ihoon sopiva muutos ja lisäksi sterilointilangat tuntuvat vielä hyvin selvästi.
• Juuri ennen sisälle menoa Gibli alkoi rapsuttaa itseään. Kun siinä rapsutin avuksi, sormeen osui vasemmalta kaulalta ehkä n. 3 mm patti.

Eläinlääkäri ei huolestunut yhdestäkään patista eikä ohutneulanäytteitä otettu - noin pienissä osumatarkkuus on huono. Sieraimen alla oleva pigmenttimuutos on ihon tasolla ja ihon pintarakenne on pysynyt ennallaan - eli siihen ei ole kasvanut ylimääräisiä soluja. Sama periaate on näköjään niissä kuin tummissa ihomuutoksissa.

Mutta se viimeisin sattumalöydös, joka ei ollut edes listalla, oli vaalea ja se nyt on sellainen, jota kannattaa seurata. Että jos jostakin noista voisi jotakin tulla, niin se olisi se. Jos se kasvaa, muuttuu vaaleanpunaiseksi tai alkaa vaivata, otetaan sitten ohutneulanäyte. Nyt rauhoitettunakin osumatarkkuus olisi ollut liian pieni.

Eläinlääkäri sanoi sen, jonka olen jo todeksi elänyt: "Tämän koiran kanssa sinä et pääse seurannasta mihinkään."

Tässä on se nenä. Ja nyt kun sitä katson, muistan kuinka pitkään kirsun alla pentuna on ihan pehmeä iho, kun ei ole karvoja lainkaan.

Laitetaanpas tähän vielä yksi vanhan hyvän ajan kappale:

Haava yhä parempi ja pikkujumpat

Tässä on tämän aamun haavakuva. Pidin ulkona enää sukkaa. Huomenna varmaan jätän senkin pois. Peruin huomisen hiekkapohjan kisat, koska tuo haavan pohja on tosi ohutta ihoa ja reunatkin vielä vähän irrallaan.

Tottisteltiin nurmikolla! Oli kivaa. Illalla jumpattiin.

10 103 - 19 - 4 - 344 - Ja kevyttä treeniä

Maanantaina ja tiistaina taidettiin vain metsälenkkeillä. Keskiviikkona teetin Giblille helpotetut kepit x 4 ja tottistelin vähän, Lystin kanssa myös. Eilen kävin kentällä, missä harjoittelin putki-puomi-erottelua, eteenmenoa ja käännöstä kaukana lelun avulla. Sitä flippiä treenasin "omiin lihaksiini".  A mentiin kerran molempiin suuntiin. 

Selkä on inhottava, jo sunnuntaina kisoista kotiin ajellessa jalkoihin pakotti niin, etten tiennyt miten päin olla. Niskakin on "ennallaan".

Uusissa kisakirjeissä näyttää olevan maskisuosituksia, muuten sisäkisat alkaisivatkin tuntua turhan riskisiltä paikoilta. 

Ti vähän tokoa ja ke vähän aksaa

Ti tokoilin/tottistelin molempien kanssa. Lysti oli paikkamakuussa Giblin kaverina ja myös häiriönä. Käskin vuorotellen molempia makaamaan, kun leikin toisen kanssa jne. Oli kivaa sillä lailla.

Ke kävin lyhyesti ulkona agilityssa. Sateli. Teetin Giblillä puomin ja pujottelussa persjätön molempiin suuntiin. Lopuksi ärsyttävästi piti keppejä uusia 3 x, kun Gibli kauempaa meni avokulman toisesta välistä sisään. En voinut treenejä keskeyttääkään väärään suoritukseen. Niin, ja takanaleikkauksia ja pakkovalsseja teetin läheltä ja yritin muistaa katseeni merkityksen. Jos se oli sunnuntaisten pyörähtämisten syy?

7362 - 4 - 0 - 328 - Agilityvalmennuksessa

Timo Liuhdolla ei olla ennen valmennuksessa oltukaan, mutta nyt ollaan. Oli hyvä! Ennen koulutusta oli olo, että syksy on tullut, kesä loppuu ja suurin piirtein koko elämäkin. Valmennuksen jälkeen aurinko paistoi jälleen vertauskuvallisesti.

Gibli sai kehuja ohjauksessa olostaan. Se tekee juuri, kuten pitää. Meno oli minusta hyvinkin sujuvaa, joitakin tarkennuksia/apuneuvoja saatiin.

Huomiot:

• Voit kutsua lähdössä omasta liikkeestäsi.
• Persjättö toimii ansaputkenkin edessä, ja oli sujuva. Vastakkaisen käden vastaanotolla oli vaikea rytmittää oma liike.
• Gibli hakee hyvin takaakierrot.
• Se tulee hyvin matalan käden ohjaukseen putken edessä. 
• Se myös haki hyvin kepit, vaikka ohjasin "ulkopuolelta" noin 100 asteen sulkukulmaan.
• Persjätön tein radalla peräti neljästi, ja aina toimi.
• Päällejuoksu voi tarkoittaa myös koiran linjan "leikkausta" ja kämmenen kääntöä. Muista tämä esim. pitkittäisissä hypyissä! Oikeasta laukasta ja käsistä oli paljon puhe. 
• Viski sujui hyvin, kun vaan malttaa juosta.
• Putkijarrusta Gibli sai kehut. Se onnistui joka kerta hienosti.
• Ole tarkka oman liikkeen jatkumisesta, jos oikaiset ja lähetät koiran putkeen, jottet vahingossa anna putkijarrua, jota et tarkoita. LÄKSYKSI tämä!
• Muista takaakierto-päällejuoksuissa katse alastulopaikalle liikettä jatkaessasi. Kun katseeni oli väärin, Gibli kaatoi siivekkeen, koska haki, minne pitää mennä, vaihtoi laukkaa jne. Se on tarkka näissä! Tästä tulee selitys joillekin rimojen tiputuksille.
• Suotta kepeille 90 asteen avokulmaan viedessä vein sisäkädellä vääntäen, voin antaa merkin vastakkaisella kämmenellä. Niin tuli kaunis tie kepeille ja oikea laukka. Tämä oli tärkeä neuvo myös.
• Rytmitys esim. putki-putki-jutuissa, onnistui hyvin. 
• Takaakiertohyppy putkien välissä hieno.
• Muista juoksulinja, äläkä peitä esteitä. Tällaisesta meille tuli yksi virhe.

Eilen tottistelin Giblin kanssa. 

Lystillä taitaa olla taas tassu auki.

(c) Anne Barck

7295 - 8 - 1 - 329 - Ja Gilberton tottikset

Giblille pitäisi joskus tehdä BH ja harjoitella sitä silmällä pitäen. Kokeilin, missä mennään. 

Koiran mielentila oli aivan väärä ja silti lähdin seuruuttamaan, että jospa se tasaantuu. Ei tasaantunut. Gibli hinkui, vinkui ja kiljui, lopulta vähän poikittikin, mutta jaksoi kaavion kertaalleen - tosi pitkästi aiempiin pätkiin verrattuna. Toista kierrosta en seuruuttanut, koska en halunnut jatkaa kiljumisen ja poikituksen vahvistusta. Pysähtyessäni Gilbertto istui, kuten kuuluu. Rytminvaihdokset sujuivat hyvin. Käskystä meni maihin ja tuli luokse. Unohdin kokeilla istumisen. Henkilöryhmää tai paikallamakuuta ei tietenkään ollut. Lopuksi noudatin kapulan kahdesti, koiruus palasi banaanin mallista reittiä. 

Leikitin, ja sitten mielentila olikin hyvä. Yllättäen seuruu sujui hiljaa ja nätisti. Minun on keksittävä tähän joku systeemi, millä saan oikean mielentilan jo alusta alkaen.

Ei oltu kentällä pitkään, mutta Gibliin otti lämmin vahvasti. Suihkutin sen kotona ja annoin juotavaa. Sitten läähätys lakkasi. Sen kanssa saa olla oikeasti tarkkana.

Alla on kuva lauantailta. En tiennyt, että Gibli on salaa opetellut juoksuloikkapuomin:

(c) Essi Rahikainen

Lysti ontui aamulla vaikeasti. Ajattelin, että eilinen uiminen oli liikaa. Onneksi (?) löytyi tassurikko, jonka paketoin. Käytiin yhdessä poimimassa mustikoita. Koirat pysyivät vierellä ja poimivat herkut suoraan suihinsa.

7265 - 19 - 2 - 329 - Jälki ja tottista

Tein Giblille jäljen. Palkkasin narupallolla esineiden ilmaisuista, kun eilen koira olisi vain hömpötellyt niistä ohi pari kertaa nuuskaistuaan. Sitten tottisteltiin. Kapula jäi autoon. Vahvistin paikkamakuuta. Gibli skarppaa makaamisasennossa, jos yritän sitä huijata liikkumaan esim. lelua heittelemällä. Muuten kyynärät nousevat edelleen turhan herkästi.

Lysti linkuttaa tassurikon vuoksi, mutta on ehkä parempaan päin menossa. Käytän sitä vain lyhyesti asioillaan. Niin, ja illalla laitoin Lystille punkkilitkun niskaan. Mieluiten käyttäisin Serestoa, mutta en voi, koska Gibli ei sitä siedä.

7262 - 19 - 1 - 329 ja agilitya, tottista ja jälkeä

Todettakoon ensin koronasta, että tartunnat ovat lähteneet nousuun maailmalla maissa, missä rajoituksia on höllennetty. Yhdysvaltain tartunta-asiantuntija Faucin mukaan jenkit ovat vielä polviaan myöten ensimmäisessä aallossa, Miamissa ravintolat ja kuntosalit on suljettu uudelleen, Israelin johtava terveysviranomainen erosi, koska häntä ei kuunneltu ja rajoituksia avattiin liian aikaisin, Melbournessa 5 miljoonaa asukasta määrättiin ulkonaliikkumiskieltoon 6 viikoksi (!), pois lukien välttämättömät syyt, ja Hongkongissa pelätään uutta tartuntarypästä. Mm. Intiassa, Afrikassa ja Amerikan maissa ensimmäinen aalto on nousussa. Että valitettavasti meillä on yhä Iso Piru merrassa. 

Suomessa kahviloissa ja kaupoissa ihmiset ovat välinpitämättömiä, ikään kuin eivät olisi ikinä turvavälistä kuulleetkaan. Eniten inhoan tilanteita, jossa ihmiset huutavat "lävitseni" kaupan käytävällä. Tai kun jätän turvaväliä, joku tunkee väliin. Ehkä laitan maskin ja yskin, niin alkaa tilaa löytyä.

Tikkisen tassu aukesi ja on paketoitu.

Giblin kanssa kävin agilitytreenissä lyhyesti. Hyppyytin renkaan ja muurin, jotka menivät virheittä. Puomin alastulon yli Gibli loikkasi kahdesti, ikään kuin ei olisi ikinä pysäytyksestä kuullutkaan. Korjuutin. Vahvistin A:ta ja keinua. Kepeistä olin erityisen ylpeä. Gibli hakee oikean aloituksen, vaikka putki syöttäisi väärään aloitukseen. Vahvistin myös suoria hyppyjä takaakiertojen sijaan.

Illemmalla kävin jäljestämässä ja tottistelemassa. Piti muistuttaa Gibliä kahdesta esineestä - ensi kerralla palkkaan jokaisesta erikseen. Tottistellessa se nosti paikkamakuussa kyynärät ilmaan monta kertaa. Tätä pitää tehotreenata.

Lysti oli mukana, mutta linkuttaa pahasti, ja käytin siksi vain lyhyesti, että sai asiansa hoidettua. 

7253 - 20 - 0 - 329 - ja ensimmäiset kisat tauon jälkeen

Ilmoittauduin Kermisen radoille kahteen starttiin lauantaiksi. Vain kahteen helteen varalta ja siltä varalta, ettei kumpikaan meistä (Gibli tai minä) väsähdä. Kello oli soimassa klo 5.15. Heräsin itse jo klo 5 ja pelkäsin nukkuneeni pommiin, koska oli niin valoisaa. Kannoin nopeasti valmiiksi pakatut tavarat autoon. Koirat makoilivat ja katsoivat, että mitä tuo tähän aikaan hilluu. Hoksasivat sitten, että on parasta nousta, jos aikoo mukaan. 

Olen viimeksi kisannut 1.12. Iloisena tervehdin sitä tunnetta, mikä on tuttu vuosien ajalta kisa-aamuista: Ei väsytä. Mielessä kuplii jännitys ja iloinen odotus kisapäivästä ja mahdollisista onnistumisista. Kuuntelin Sealin Grazya.

Ei juuri jännittänyt. Halusin vain nähdä, missä mennään. Radat olivat kivoja, selkeitä, mutta joitakin kolmosten juttuja molemmilla. Olisivat kyllä olleet ihan tehtävissä.

Eka radalla tuli toiselle hypylle pakkovalssi, sitten hypyt 90 asteen kulmassa. Niitä seuranneella keinulla juoksin väärälle puolelle ja korjatessa tuli eka virhe. Puomi ok. Muurin kalikka tipahti. Sitten pari hyppyä, kepit ja takana leikkaaminen, sujui. Takaakierto putken edessä, onnistui, mutta jäin äimistelemään, jolloin Gibli jatkoi väärään päähän putkea. Loppusuora A:n ja renkaan kanssa virheittä.

Toisella radalla olin paremmin hereillä: alkusuoralla hyppy - rengas - A - putkeen, takaakiertohyppy, toinen, pituus, kepeille, joilla leikkasin takana, hypyt, joissa välistävedot, puomille - mistä alastulovirhe, putkeen. Keinulta hyppy, jolle tein viskin ja jatkona välistävedon, hyppy ja maalihyppy, jonne työnsin Giblin takaakiertoon. 

Terveiset kisatunnelmista:

• Huomasi, etten ole kisannut. Koira menee ihan eri vauhtia kisoissa kuin treeneissä. 
• HAU:n alusta on pehmeähköä karkeaa hiekkaa. Tykkään siitä, mutta oli sillä vähän raskaampi juosta. Gibli oli sinut sen kanssa sukkelaan, vaikka kisasi siellä eka kertaa.
• Pakkovalssi sujui hyvin toiselle hypylle, vaikka ensin meinasin kokeilla takaakiertoa ja jäädä jälkeen. Näitä siis voi käyttää kisoissakin.
• Välistävedot sujuivat myös hyvin, vaikka en ole niitä treenannut. Inhoan niitä itsen ja pyrin aina hoitamaan hypyt toisin päin. Nyt se ei ollut mahdollista. Gibli tulee ohjaukseen uskollisesti. Treenaa silti!
• Viskileikkauskin toimii.
• Kepeillä voin leikata takana.
• Puomin alastulon kanssa ole jatkossa tarkkana!
• Jatka suorien hyppyjen vahvistamista!
• Okseri oli molemmilla radoilla, samoin pituus ja rengas. Ne sujuivat hyvin. Muurin kalikka tipahti eka radalla. Pidä erikoishypyt treeneissä mukana!
• Ennen startteja tottistelu ja erityisesti rauhan "vaatiminen" lelua purressa voisi toimia jatkossakin Giblin hinkumiseen ja levottomuuteen.

Lysti oli mukana. Säälitti, kuinka se jäähdyttelylenkille mennessämme puri ja ravisteli talutushihnaa. Olen senkin kanssa kisannut usein tuolla ja rakas pitkäaikainen kisakumppanini oli myös virittäytynyt kisaamaan. Onneksi namit ja hajut veivät pian mukanaan.

Tänä aamuna tein Giblille neljän esineen jäljen ruohikolle. Sitten tottistelin. Nyt se oli ääneti. Tein tosi monimutkaisia seuruukuvioita, tiukkaa kiemuraa ja sen sellaista. Koira tuli upeasti rinnalla. 

Ja sitten siitä auto-ongelmasta. Minullahan on autossa sellainen "läppä" puskurin vieressä, lukitussoljen ympärillä, mikä antaa periksi, ja tekee 4 cm kolon, johon ei auta koiran tassun jäädä. Leikkasin kuramatosta palan, jonka ujutan sen peitoksi, kun koirat hyppäävät kyytiin tai kyydistä pois. (Muistelen, että Marika muinoin vinkkasi jotakin tämän tapaista. Kunnia hänelle, jos niin meni.)  Laitan maton noin päin, jotta se tarttuu paremmin aluskankaaseen muovikaukalon alle eikä luistaisi. Samasta kuramatosta leikkelin mattoveitsellä myös jälkiesineitä. 

7143 - 26 - 2 - 326 - Uimista, jälkeä, tottistelua, agilitya

Kuluneella viikolla olimme kaikki kipeitä: Lystiltä aukeni tassu. Minä sain nilkkoihini 50 mäkäränpuremaa, joiden kanssa oli olemista. Gibliä alkoi närästää, ja pian se jo ripuloi verta. Otin yhteyttä vakuutusyhtiön tarjoamaan ilmaiseen etäeläinlääkäriin. Maitohapolla tilanne korjaantui nopeasti. Tämä on nyt kolmas kerta. Ilmiö ei tietojeni mukaan ole infektiivistä, vaan joku stressimaha-tyyppinen ilmiö. Juuri juhannusaattona käytin maitohappoa viimeisimmät kapselit, joten haettiin sitä lisää aattoillan kunniaksi Yliopiston apteekista.

Toivuttuamme olemme uineet. Paitsi Lysti sen aikaa, mitä tassua piti paketoida. Gibli on järvessä treenannut pyörimisiä ja ihan kuin sen kylki alkaisi aktivoitua paremmin. 

Olen Giblin kanssa myös tottistellut - edelleen pyöritään seuraaminen - jäävät - luoksetulo -akselilla. Nouto sujui hyvin joku aika sitten, se pitää taas kokeilla ja sitähän voi hioa loputtomiin. BH:ta ym. ajatellen olisi tarpeen treenata paikkamakuuta koirahäiriössä.

Meidän piti olla agilitykisoissa viikko sitten, mutta juuri edellisenä yönä Giblin maha alkoi oireilla. Tajusin tässä, että kuuluu sen agilitykuntoakin pitää yllä eikä vaan yhtäkkiä viedä äkkinäisenä kisoihin. Kävin tänään treenaamassa: Radalla oli puomi ja keinu, A:n teetin muuten. Tärkein opeteltava oli kuvio, jossa kontaktin jälkeen piti mennä hyppy tuonne ja toinen takaisin ja jatkaa eteenpäin kepeille. Tähän testasin eri vaihtoehtoja. Tottistelin lopuksi.

Täällä oli torstaina kova ukkonen. Se kesti peräti kaksi tuntia aamukuudesta alkaen. Lysti pelkäsi kovasti ja sehän pelkää myös noita kierreportaita. Jostakin syystä se päätti kuitenkin, että turvallisinta (?) on portaiden puolivälissä, missä se läähätti ja vinkui. Tosin sisko totesi osuvasti: "Ei jytissyt maa eikä taivas." Pelastin Lystin sieltä monta kertaa (aamukuudesta alkaen...), ensin kantamalla, sitten tassu kerrallaan nostelemalla. Muistutin sitä liikuttamaan takajalkojaan, koska muuten se venyy 3-metriseksi ja lankuttaa itsensä maitohapoille. Voi rakas Tikkinen. Tämä ukkonen poiki yllättäen jotakin hyvää: Lysti uskaltaa nyt mennä portaat yksin. Se menee ne hyvin tarkasti, mutta joka kerta sujuvammin ja varmemmin. Se pääsee ne nyt myös alas. Tämä helpottaa elämää kummasti.

7073 - 23 - 3 - 325 - Ja kuvia

Ylle olen listannut taas totutusti Suomessa viralliset tartunnat - sairaalahoidossa olevat - tehohoidossa olevat ja tautiin menehtyneet. Koronarajoituksia on höllennetty ja toistaiseksi käyrät jatkavat laskuaan. Kunpa normaali elämä koittaisi. - Tai mitä normaalista omalla kohdallani puuttuu? Matkustaminen, joka ei nyt kovin runsasta ole, 2 x vuoteen ulkomaille. Käsidesin hölväämiseen ja etäisyyden ylläpitoon olen jo tottunut.

On kesäisen lämmintä, ihanan valoisia kesäöitä ja lintujen sirkutusta. Kävin eilen tottistelemassa ihan valokuvia varten. Kuvat by EJP ja SP.

Pidän Lystin ilmeestä tässä kuvassa. Mainittakoon

myös, että "trimmasin" sen rintapuuhkan pois

kesähelteiden ajaksi. Vertailukuva löytyy aiemmista

päivityksistä.

7040 - 28 - 4 - 324 - Ja jälkeä ja tottelevaisuutta

Sunnuntaina tein Giblille jäljen. Maa oli kuivuudesta pölisevä rikottu metsän pohja, jälki vanheni (ja haihtui) tunnin. Tuuli. Jälki kyllä hävisi Giblin nenästä, mutta esineet se löysi. 

Löysin täältä läheltä ihanan ison nurmikon. Tein sinne eilen Giblille jäljen, jonne laitoin 6 esinettä. Yhden ohi se olisi tohottanut. Palkkasin jokaisesta ilmaisusta lelulla. Pitää alkaa harventaa palkkaa.

Sitten tottistelin. Nurmikolle ilmaantui koiraharrastusporukka. Ei Gibli välittänyt heistä tai koiristansa, vilkaisi vain.

Tottistelin myös Lystikin kanssa.

Tänään kävin jumppaamassa Gibliä vedessä. Yritän sillä saada käännöksiin pyöreyttä. Lystiä olen hieronut ja venytellyt fysioterapeutin ohjeiden mukaisesti.

6964 - 39 - 7 - 322 - ja agilitya, tottelevaisuutta, uintia

Ollaan vähän polskittu. Vesi tuntuu vielä varsin viileältä.

Giblin kanssa olen vähän tottistellut, jatkanut seuraamisen vahvistamista. Ääntelyn kanssa saan yhä olla tarkka.

Lystin kanssa olen myös vähän tottistellut.

Tänään kävin treenaamassa Giblikin kanssa kentällä. Treenin teema oli leijeröinti. Gibli oli hämmästyttävän hyvä. En leikannut videolta pois kuin palkkaukset. Vahvistin lopuksi myös kontaktit. 

Voi, kuinka toivon, että korona hiipuisi eikä isompia toisia aaltoja tulisi ja normaali elämä palaisi. Toisaalta onneksi näihin erityisjuttuihinkin alkaa jo tottua (käsidesi ennen ja jälkeen kaupassa käymisen, etäisyyden pito toisiin). Olen tyytyväinen, että Suomi ehti sittenkin rajoittamaan epidemian leviämistä eikä ihan kamalia tartunta- ja kuolinlukuja päässyt syntymään.

6887 - 62 - 9 - 320 ja Giblin agilitya ja Lystin fysioterapia

Kävin sunnuntaina toiseen otteeseen agilityssa Giblin kanssa. Mentiin samoja kuvioita kuin perjantaina, mutta ei niin ajatuksen voimalla. Otin videota. Giblin vasemmalle kääntymisissä on yhä toivomisen varaa. Jatkamme jumppakurssia.

Lopuksi otin videolle myös seuraamista. Olisiko ollut kolmatta kertaa lelu piilossa. Gibli tarjosi aluksi vinkumista ja elämänsä ensimmäistä kertaa poikitusta. En hyväksynyt, oikeni ja hiljeni onneksi. 

Viikonloppuna muuten uitiin ja metsäiltiin. 

Tänään Lysti sai fysioterapiaa. Oltiin parvekkeella. Sen vasen hauis ja lavan seutu oli jumissa, kuten oletinkin. Oikea reisi oli myös hyvinkin juntturassa, mutta aukeni. Noin 3 viikon päähän otetaan uusinta ja Giblille silloin kanssa.

Lysti kerää punkkeja. Annan tänään Lystille punkkilitkun, en halunnut antaa ihan fysioterapian alla, ihan siis ajattelin fysioterapeuttia. Giblille en vieläkään uskalla laittaa mitään muinaisen punkkilitkureaktion säikäyttämänä.

Edistymistä

Olen Giblikin kanssa tottistellut tiheämmin. Jätin lelun takataskuun ja kas - Gibli seurasi hienosti! Ehkä se voisi olla vähän intensiivisempi. Etäisyys on reidestäni 5-10 cm, joten ei se paina tai poikita, mikä on hyvä. Tätä olen vahvistanut. Luoksetuloa, jääviä ja noutoa on myös treenattu. Esineilmaisut ja jäljestys sujuvat mallikkaasti. Videokamera on ykkösasunnolla, joten en saanut kuvaa.

Agilitya emme ole harrastaneet pariin viikkoon. Nyt kun agilitykisoja alkaa olla, ja ulkokisoja järjestetään, on motivaatio treeniinkin kasvanut.

6537 - 113 -21 - 306 - Ja treeniäkin

Yllä on listattuna taas Suomessa vahvistetut koronatartunnat, sairaalahoidossa olevat, teholla olevat ja menehtyneet. 

Alan tottua koronaan. Outoa ja hienoa, että voin kirjoittaa näin. Jokohan johonkin kirjoitukseeni laitoin, että tulee sellainen "äp-äp-äppp" -olo, kun joku televisiossa halaa tai kättelee toista? Sitten tajuan, että tuo on sitä aikaa ennen koronaa. Kaupassa sentään osaan olla jo normaalisti. Alun ahdistus ja "äkkiä täältä pois" -olo on poissa, tosin kierrän yhä yskivät ihmiset. Lutraan kädet romminhajuisella (yhdellä kauppaketjulla on sitä...) käsidesillä ennen ja jälkeen kaupassa käymisen. Olen muutaman kerran pitänyt maskia: kampaamossa ja atk-huollossa, kun tätä tietokonetta piti korjuuttaa kahteen otteeseen. Ulos tullessa on ihanan vapauttavaa ottaa maski pois. Tieto viruksen leviämistavoista on lisääntynyt, onneksi se ei ihan mahdoton ole. Tuttava odottaa koronavastausta, joten tautia ei pääse unohtamaan. Toivon, että ns. toinen tai kolmas aalto jäävät vaimeiksi. Ehkä etäisyyden pito ja käsidesillä hölvääminen auttaa?

Mitä kaipaan? Agilitykilpailuja ja -valmennuksia, ulkomaanmatkoja tai edes niiden odotusta. Jos joskus matkustaa jonnekin, pitääkö olla maski päässä ja saako perillä muuta kuin noutoruokaa?  Liekö se tulee jatkossakin kuplimaan tuolla tavoin? - Aika ajoin jossakin tulee rypäs sairastuneita, joiden lähikontaktit isketään karanteeniin?

Treenasin agilitya Giblin kanssa viime sunnuntaina. Puomin ylösmenot olivat unohtuneet, muuten olin kontakteihin tyytyväinen. Toistoilla puomitkin sujuivat. Monimuotoinen slalom ja "ulkokautta ohjatut" takaakierrot sujuivat hyvin. Ihmeen hyvin se koira muistaa vanhat opit!

Olen myös tottistellut Giblin kanssa. Nouto näyttää yhä paremmalta. Jäljen esineilmaisut saivat hyvän buustin, kun otin lelupalkan. Kiitos Piia, vanha kuoma, jos luet tätä! 

Yritin varata Lystille fysioterapia-aikaa, mutten vielä saanut vastausta. Kovin on triggerinen Lystin lapojen seutu ja varmasti hyötyisi käsittelystä. 

Olemme etsineet ja löytäneet uusia lenkkipolkuja.

Kaularangan patista neuvottelin neurokirurgin kanssa. Käyn sitä seuraavaksi näyttämässä livenä.

Voikaa hyvin!

Uudessa ympäristössä

Olen tällä viikolla asunut koirien kanssa kakkoskodissa. Töiden jälkeen ollaan ajettu jollekin uudelle ulkoilualueelle lenkille. Gibli oli portaiden kanssa pian sinut. Lysti ei, enkä ole sitä niihin pakottanut ensimmäisten ruokahoukutusyritysten jälkeen.

Lystiä närästi aluksi, ehkä stressistä, mutta myös haimatulehduksen jälkimaininkina. Heräsin useaan otteeseen ensimmäisenä yönä antamaan piimää ja ostin sitten Losecia, mikä auttoi. 

Giblin kanssa olen tottistellut. Vieressä on kivituhkakenttä. Seuraaminen ilman palkkaa on ehkä vihdoin nytkähtänyt eteenpäin. Jääviä on kerrattu myös, sekä luoksetuloa. Eilen kokeilin pitkästä aikaa noutoa ja sehän olikin hautunut kivasti paremmaksi. Tänään uusin noutotreenin, ja olen sen suhteen positiivisella mielellä.

Gibli edullisesta kuvakulmasta...

Lysti tutkii uutta uimarantaa:

1240

Nyt on 1240 vahvistettua tartuntaa. Sairaalahoidossa on 134 ihmistä, joista 41 teholla. Tauti on vienyt Suomessa 11 ihmisen hengen.

Tänään on mielessä ollut kaikkien juhlien perumiset ja niiden vaikutukset ihmisten toimeentuloon. Rippijuhlat, häät, syntymäpäivät. Kukkakaupat, pitopalvelut, juhlatilojen vuokraajat. Vaatekaupat, kenkäkaupat. Ja noin yleensä: kampaajat, fysioterapeutit, kosmetologit. On vaikea löytää alaa, johon korona ei ylety.

Tartuntaketjut pitää saada katkeamaan. Tänään lehdissä keskusteltiin tehohoidon priorisoinnista.

Lentoliput: 

Koirat:

Tottistelin tänään Giblin kanssa hiekkakentällä. Seuraamista, jääviä, luoksetuloa, lelusta luopumista.

Illalla jumppasin koirat. Tavoite on nyt jumppauttaa ne vähintään joka toinen ilta iltaruoka palkkanaan. Tänään teetin 1. etuosa alempana tyynyltä tyynylle, 2. kyykky tasapainotyynyltä jumppapallon päälle, 3. sivukyykyt, 4. etutassujen nostot takajalat tasapainotyynyllä, etujalat pallolla, 5. vatsalihakset tasolle vetäytymällä ja 6. lavan venytykset jumppapallon päällä. Lysti teki kevennetyn ohjelman.

Intiakin kiinni

Suomessa on nyt 1167 varmistettua korona-potilasta, joista sairaalahoidossa 112 ja joista tehohoidossa 31. Tauti on tappanut nyt 9 suomalaista. Italiassa on kuollut 51 lääkäriä. Otan osaa.

Italian ja Yhdysvaltojen sairastuneiden määrä on ylittänyt Kiinan sairastuneiden määrän. WHO ja vähillä selviytyneet maat suosivat taktiikkaa, jossa kaikki mahdolliset testataan. Positiiviset ja heidän kontaktinsa eristetään karanteeniin. Suomella on siinä tavoiteltavaa.

Löysin tammikuisen sähköpostini. 29.1.2020: "Nyt taitaa olla oikeasti piru merrassa." Kansainvälisten lähteiden perusteella Kiinasta lähteneellä viruksella oli liian monta sille edullista ominaisuutta. Se leviää pisaratartuntana 2 viikkoa ennen kuin ihminen sairastuu, elää pinnoilla vuorokausia, pitää osan kantajistaan oireettomina tai lieväoireisina, joiden matkassa leviää tehokkaasti. Ongelmallisinta: worldometers-sivuston mukaan aluksi 15 % sairasti vakavasti tai kriittisesti, nyt 5 %. Osa heistä kuolee. (Prosentit muuttuvat mm. vaihtelevien testikriteerien vuoksi.) Tautiin ei ole rokotetta eikä täsmälääkettä. Jos se olisi ollut jonkin uuden firman osake, olisi kannattanut laittaa kaikki rahat kiinni.

Viime viikolla Intia meni kiinni. Viime yönä meni Uusimaa kiinni, kuten uumoiltiin. Venäjä sulkee rajansa. Hesarin haastattelijalla on mikrofonissa jatkovarsi. Viljelijät ovat huolestuneita marjoista ja vihanneksista, jotka uhkaavat jäädä pellolle ensi kesänä. Vaihdoin kännykän kuoret (jo aiemmin) materiaaliin, jota on helppo pyyhkiä. Siirsin samalla kännykän kuoren sisäpuolelta pankki- ja etukortit muualle kontaminoimasta kännykän kosketusnäyttöä.

Lentoliput. Tuli muistutus, että huomenna olisi lento takaisin Veronasta.

Koirat: Kokeilin ensimmäisen kerran Giblillä maihin-käskyä, kun se oli juoksemassa käskystä luokseni. Maihin meni. Tätä uusin muutaman kerran. Lysti meni myös maihin, ja sai siitä aina palkan. Seuruutin Giblikkiä myös. Ja otatin jäävät.

Jotakin hyvää ja toiveikasta: Uskomaton määrä tutkijoita, kliinikoita ja yrityksiä tekee töitä löytääkseen helpotusta, hoitoa ja rokotusta koronaan.

Ainainen sunnuntai

Tätä kirjoittaessani Suomessa on tartuntoja 1038 testatuiksi valituilla. 108 on sairaalahoidossa, heistä 32 tehohoidossa. Kuolleita on 7 henkeä. 

Kaupungilla on hiljaista eikä ole paikkoja minne mennä. Ihan kuin olisi joku loppumaton sunnuntaipyhä, jolloin kaikki paikat ovat kiinni.

Uusimaa taidetaan sulkea tänään. Suomen huoltovarmuuskeskus on avattu ensimmäistä kertaa sitten sota-ajan. Suomeen ulkomailta palaavat yritetään saada jämäkämmin karanteeniin. Venäjällä kehotetaan ihmisiä pysymään kotosalla. USA:ssa on nyt yli 80 000 tartuntaa, enemmän kuin Kiinassa. Lehdessä on kuvia sikäläisistä terveydenhuollon työntekijöistä, joilla on suojanaan musta roskasäkki.

Tämä tuntuu yhä oudolta ja yhä surullisemmalta. Haaveilen ajasta, jolloin tämä on ohi. Ihan kuin elokuvan Tuntematon sotilas lopussa, jolloin sota on vihdoin ohi.

Päivän havainto: Televisiosarjaa katsoessani äimistyin, kun ihmiset kättelivät toisiaan. Sitten tajusin, että ohjelma on äänitetty aikana ennen koronaa.

Keveämpi osuus:

Lentoliput: Olin yhteydessä luottokorttifirmaani, jota kautta varasin lentoliput. Tein sinne ns. korttireklamaation. Voi olla, että lippurahat tulevatkin sieltä. En saanut tuotetta, jonka olin tilannut netistä.

Koirat: Gibli kykeni seuraamaan, vaikka minulla oli ruokaa oikeassa kädessäni. Lystille syötän siklosporiinia toista päivää. Tassut ovat perinteisesti auenneet huhtikuussa.