Kisoissa

Melkorantaa ei tavoitettu, mutta kiitos Laura kuvaamisesta ja koirasta. ;) 

Ensin oli Lystin vuoro. Lähdössä se tulee perääni, mutta en jaksa asiasta liikuttua, kunhan ei hypyn yli tule tai käynnistä kelloa kuonollaan (mikä ei enää montaa senttiä vaadi). Valssini ovat kamalan myöhässä ja koiran reitit levahtavat sen vuoksi. Pujottelu ja kontaktit ok. Keinulla Lystille tulee turhan kiire. Ennen A:ta hylkäys, koska en ehtinyt tyrkätä koirulia takaakiertoon. Silti: In Finland we call this hyvä fiilinki. Kameran tarkennus oli jymähtänyt, mutta selvää saa tarpeeksi:

Sitten on Luksin vuoro. Sillä oli kovasti alkuun asiaa ja ohjaamisessa oli haasteensa. Yhteistyön rajoja hipoen pysyttiin reitillä, joten tuloksena 0! 

Rata vaihtui ja taas oli Lystin aika. Tällä videolla näkyy hyvin millainen koira on ennen lähtöä. Joku on taas myöhässä ohjauksessaan. Tuo muuri oli oikeasti hankala, ei edes rinnakkain edellisen hypyn kanssa. Lysti teki vähän säikähtäneen oloisen lentokeinun ja sen jälkeisen hypyn sohin koiran riman väärälle puolelle eli hylkäys. Lopun välistävedoissa sählinkiä myös. Iloisesti maaliin kuitenkin. Keinu kaipaa nyt toistoja, ei sitä olla noin kuukauteen tehtykään juoksutauon takia. Pöh minä.

Luksi oli seuraavana. Ensimmäisen radan kiihtymys lisi, vieraskoreus oli kadonnut, koira ponkaisi A:n alastulon yli omalle radalleen. Keskeytin. Luksi oli joka tapauksessa palkintomakkaransa ansainnut tältä päivältä. :)

Ensi yö on jännä. Lysti sai kisoissa broileria makupalana ja illalla kalkkunaa. Hirmu fiksua kokeilla kahta lintua kerrallaan, mutta kisoihin en vielä kalkkunaa taikonut ja en voinut sille taskusta lusikoida pelkkää riisiä. Broileriallergiateorian perusteella sille olisi pitänyt kokeilla ankkaa. Tähän väliin olen toivorikkaana kehitellyt kesäkurpitsa on syy -teorian, jonka mukaisesti broileri (ja kalkkuna) voisi käydä. Toistaiseksi koira on levollinen, mutta ei olisi ensimmäinen kerta, kun rapsuti-rapsuti-levottomat tassut alkavat käydä parketilla. MUTTA jos mitään oireita ei tule, iso huokaus pääsee ja ostan kokonaisen kiitoskalkkunan.

"Svengaa kuin hirvi"

Kyseinen lause on Viidakkokirjasta eli *täältä* kohdasta 2:10 alkaen. En löytänyt sellaista versiota mitä etsin, mutta onpa jotakin. 

Torstai-iltana oli pa*kafiilikset: en oo ikinä osannut aksaa enkä tuu osaamaan ja sitä paitsi oma koira kuolee nälkään, koska ei se voi vuputtaa pelkkää riisiä. Onneksi naisen mieli on muuttuvinen ja tänään on kaikki paremmin.

Palaan vielä perjantaihin ja tottisteluihin Lykyn kanssa. Se painaa seuruussa aluksi, mutta oikenee sitten oikein mukavaksi. Jäävät ovat hyvät, sen mitä itse näen ja tunnen, kestävät kävelyni ohi ja palaamiseni. Eteenmenossa oli katastrofin aineksia, koska koira oli juosta risaisen jalkapallomaalin verkkoon, mutta jarrutti viime tingassa. Toisella kerralla sain sen maihin vasta edessäni, sitä edelsi s-kiemuraura ravaten, koska Lykky ei tajunnut mitä tehdä. Harjoittelemme etämaihinmenoja jatkossa erikseen.

Tänään pääsin Misa Riialin oppiin. Olen kuullut hänestä ennakkoon hyvää enkä suotta. Miellyttävää, täsmällistä ja osaavaa ohjaamista. Lysti oli kaverinani. Sen pahimmat ärjyenergiat olivat ilmeisesti jääneet torstain ryhmätreeniin. Omassa päässäni oli selkeä olo ja se näkyi ohjauksessa, mikä harvinaista kyllä, sai positiivista palautetta: kiire oli poissa onnistuneiden ajoitusten ja lähetysten vuoksi. Lystistä tuli kommentti "ihanan kiihkeä". Valssia hiottiin taas ja nyt ehkä taas yksi ratas loksahti kohdalleen. Kepeillä Lysti kesti hyvin suoran putken minun ja sen välissä. A:n kontakti oli oikein hyvä. Vaihtoehtoista ohjausta, saksalaista, piti jälleen hioa. En tajua minne sen osaaminen tässä viikon aikana katosi, mutta oli nyt eri koirakin. Misan mukaan Lysti on hyvin herkkä ohjaukselle ja siksi sain sen riman väärälle puolelle. Joka tapauksessa rata sujui hyvin ja itsetunto pompsahti pykälän ylöspäin. Tekee gutaa, kun aksassa svengaa. :)

Paluumatkalla muistelin Lystin allergian pahenemisen alkutaivalta muutama viikko sitten. Laitoin sen uunissa haudutettuun broileririisipuuroon kesäkurpitsan, mitä se ei kerrassaan sulattanut. Syötin onneton sapuskaa vielä pari päivää, koska ajattelin Lystin tottuvan - miten ei todellakaan käynyt. Kokeillaan huomenna broileria, jos siinä ei vikaa olisi sittenkään.

Iltapäivällä ajoin hallille, mihin Laura oli tuonut Luksin, joka tervehti iloisesti. Luksin kanssa menin aamuisen radan alkua, yritin olla täsmällinen valsseissa ja testasin osaako se kepit leijeröiden. Ei tuottanut ongelmaa. Hyvä tietää jatkoa varten! Pari hankalaa keppikulmaa testasin ja koira oli niin varma kuin olla ja voi. Kontaktit vahvistelin.

Lykky pääsi samalle radalle. Jos hätiköin ohjauksessani yhtään, rimat lentää. Kun keskityin ohjaamaan oikein kunnolla, rimat pysyvät. Ei Lykkyäkään haitannut pujotellessa vaikka putki oli minun ja sen välissä. Kontakteilla se on ehdollistunut vahvasti kosketusalustaan. Ilman sitä ei kontakteja ota, alustan kanssa täppää varmasti. On alettava saksia alustaa. Aluksi mietin, olisiko pitänyt operaatio aloittaa aiemmin, mutta minusta vasta nyt on tarvittava varmuus kokonaisella alustalla.

Pidin Lykkyä paikkamakuussa korjatessani esteitä pois. Liikkuva putki oli liikaa, mistä tuli palautus. Sitten taas pysyi kuin tatti. 

Paluumatkalla koukkasin metsään jäähdyttämään koiraa ja erityisesti syömään puolukoita, mitkä maistuvat myös Lykylle erinomaisesti. Lykky sai etsiä esineruudusta hanskani. Löysihän se, mutta kesti peräti kolme yritystä saada hanska perille, koska koira sen aina tiputti kehuistani innostuneena - ja joutui etsimään uudelleen. Jos tässäkin aloittaisin ihan alkeista, esineen tuomisesta. Onhan se kapulan osannut tuoda eteeni, mutta noutoa ei olla tehty aikoihin eikä tämä nyt varsinainen nouto ole.

Joka tapauksessa hyvät fiilikset tästä päivästä ja huomenna onkin miellyttävä urakka. Sekä Lysti että Luksi kisoissa, yritän nollata pääni oikeita käskyjä varten.

Agilitya ja tottista

Tämä on ollut vähän nysvä viikko. Lystin ruokavalio on huolestuttanut. Nyt on vain proteiini hakusessa.

Maanantaina tottistelin iltamyöhään Lykyn kanssa. Paikkamakuu, seuruutus ja jäävät olivat ohjelmassa. Paikkamakuussa saatiin koira kestämään jopa läheltä juossut koira. Juhuu! Kiitos Maijalle ja belgialaiselle Reinolle. :)

Keskiviikkona oli Lykyn kanssa agilitya ryhmässä. Radalla oli hyppyjen ja putkien lisäksi keinu ja kepit.  Pimeän putkikulman se haki tosi hyvin. Nyt se irtosi ja alkoi lukea rataa omilla nuoteillaan. Missä lie vika, kun molemmat koirani tekevät samaa? Oli varsinainen nopsakinttu myös, hyvä niin. :)

Tänään aksasin Luksin ja Lystin kanssa peräkkäisissä ryhmätreenissä. Luksin kanssa takaakierrot menee hyvin, valsseissa venähti (peilin eteen, mars). Nyt koira kokeili onko pakko pysähtyä A:n alastulolle, kyllä oli. Kepeillä se kestää vedätystä ja viskileikkaus & sylkkäri kuuluvat myös sen taitovalikoimaan.

Lysti palasi tauoltaan myös ryhmään. Näkyi intona, millä koira röyhkeästi olisi varastanut lähdöstä. Ohjauksen läpi tuli monesta kohtaa ja meni ihan omaa rataansa. Tällä kertaa ei auttanut oma jämäköitymisenikään. Kontaktit ok, kun sanoin oikean käskyn. Luksilla on eri käsky ja menin käskyissä sekaisin. Poispäinkääntö kepeille toimi hyvin ja lopun rytmitys (hidastus) oli tehokas kääntäjä. Liikutti kyllä Lystin into. :)

Kisakuulumisia Melkorannalta

"Aurinkoiselta kentältä hyvää aamupäivää kaikille. Täällä vietetään suurta koiraurheilun juhlaa,  kolmosluokkalaiset kisaavat paremmuudestaan. Meitä tietenkin kiinnostaa Lystin ohjaajan kuulumiset. Ohjaajan oli tarkoitus kisata kahdella koiralla, mutta Lysti ei osallistu, jottei houkuttelisi kaikkia kisapaikan uroita luokseen. Luksi sen sijaan on kisakuntoinen ja pari starttaa neljäntenä. Ja siinä ensimmäinen koira starttaakin, kaksi on jäänyt pois, ja ohoh, Luksi onkin jo toisena koirakkona. Laura kiirehtii, ohjaaja juoksee lähtöön ja heti pilli soi."

"Luksi istuu lähdössä ja toisesta käskystä hyppää, siitä pakkovalssilla takaakiertoon, pyöräytys U-putkeen, hyppy ja kepeille. Mutta voi sentään, Luksi on päättänyt toisin, se hyppää ylimääräisen hypyn ja vasta nyt tulee kepeille. Se on hylkäys jo tässä vaiheessa. Luksi pujottelee nätisti loppuun ja siitä pituudelle, mistä heti takaisin puomille. Pitkä kaarros tulee pituuden jälkeen, puomin kontaktit nätit ja ohjaaja selvästi niihin koiran rauhoittaa. Siitä hyppy, päällejuoksu ja koira suoraan putkeen. Mutta putki onkin katveessa eikä Luksi siihen heti löydä. Toisella yrittämällä onnistuu, siitä hyppy, hyppy ja taas olisi päällejuoksu, mutta ohjaaja kiirehtii ja koiralta jää hyppy väliin. Siitä muurille, takanaleikkaus, ei kovin sujuva. A:lle kontakti ok, putkeen ja maaliin. Se oli tavallaan yksi kielto ja kaksi hylkäystä. Ensimmäinen yhteinen rata tälle parille, ei aivan katastrofi, mutta kysytään ohjaajan tunnelmat tuoreeltaan.

- "Miltä tuntuu?"

- "No moninkertainen hylkäyshän tuo oli. Olen kuitenkin tyytyväinen että suht koht radalla pysyttiin. Olin Lauran puheista osannut ennakoida, että koira on kovempi kisoissa, mutta pääsi se silti yllättämään. Kepeistä ja kontakteista olen iloinen, ne se teki hyvin. Pituudella en uskaltanut ennakkoon kovasti kääntää, jottei Luksi olisi hypännyt sivusta ulos. Putki kyllä yllätti. En rataantutustumisessa arvannut, että koirat eivät näe sitä ollenkaan. Välillä Luksi haukkui minua, mutta siihen olen Lystin kanssa tottunut. Pitää ohjata napakammin ja tarkemmin, loppuun asti. Olin nyt liian löperö, mutta en halunnut ekalla yhteisellä radalla heti alkuun olla Luksille liian kova, jotta sen olisi kiva tehdä kanssani töitä. "

"Tässä on minit ja medit välissä pyörähtäneet hyppyradan ja nyt on maksien vuoro. Laura on Luksin riehuttanut ja pikaiseen starttiin on selvästi valmistauduttu. Koira lähtöön, eka hyppy, takaakierto, takaakierto ja edestä hyppy, koira miltei menee ansaputkeen, mutta ottautuu ohjaukseen ja muurille. Siitä pimeään kulmaan suoraan putkeen ja nyt on rähinä päällä molemmilla. Koira otetaan kahden käden ohjaukseen, sillä rinkula, missä rengaskin, yksi hyppy vastakäännöksellä, jottei koira ole putkessa uudelleen. Niin se kääntyy nätisti, muurille valssi, ja siitä pituudelle. Pituudelle ohjaaja kiihdyttää, jotta ehtii valssilla kääntää koiran kepeille ja pääsee itse paremmalle puolelle. Koira vähän hakee aloitusta, mutta sinne sujahtaa. Keppien lopussa jälleen valssi, millä koira saadaan ohjattua putkeen eikä hypylle, mikä on tyrkyllä. Putkesta eka hyppy, toinen ja kolmas ja maalissa nnnäinnn! Nollarata! Iloinen ohjaaja ja iloinen koira ja iloinen koiran omistaja! Olipas huikeaa!"

- "Miltä nyt tuntuu?"

- "Super-Töpsö! Hehhee! Uskomatonta. Enpä olis uskonut. Tai siis kun treeneissä kokeilin, niin tämä tuntui niin kivan tuntuiselta. Ekalla radalla huomasin miten erilainen koira on kisoissa kuin treeneissä ja tajusin toiselle radalle kokeilla samaa, mitä on kokeiltu Lystin treeneissä. Ärisen takaisin. En silleen vihaisesti, että himputin koira, vaan ohjaan matalammalla äänellä "nyt rähinä päälle, nyt perskule mennään eikä meinata, mä määrään suunnan, sä vauhdin" -tyylisesti. Se tepsi ainakin nyt Luksiin. Lauran kanssa käytiin molemmat radat läpi ennen rataantutustumista, kyselin miten Luksi kannattaa ohjata, ei siitä muuten olisi tullut mitään. Rataantutustumisen jälkeen en ehtinytkään muuta kuin hakea koiran. Alun takaakierrot moni ohjasi toiselta puolelta, mutta itselleni oli luontevampi työntää koira taakse. Muurille tuli vähän tiukka paikka, mutta sain ohjattua sinne. Valssit muistin tehdä ajoissa. Ennen keppejä oli vähän hakemista, mutta oikeaan väliin se Luksi sujahti, malttoi pujotella loppuun. Kun olin saanut sen oikeaan putkenpäähän, tajusin että nyt tulee  nolla, että älä nyt ihmeessä mokaa tätä loppua. Siinä se sitten oli. Tekee kyllä hyvää."

- "Mitä jatkossa?"

- "Agi-treeniä ja kisoja on jo katsottu. Sovitellaan aikatauluja."

Ja agia ja tokoa

Eilen oli lepopäivä. Nämä kuvat ovat lenkiltä. Oli lämmin. :)

Tänään treffasin Lauraa koirineen hallilla, lämmin ja hautova ilma yllätti. Luksin kanssa vahvistelin kontaktit, kepit ja pimeän putkikulman. Hyvän mielen onnistunutta treeniä. :)

Lykyn kanssa harjoittelin keskiviikkoista sylkkäriä ja jotenkin sen nyt oivalsin, mikä näkyi heti Lykyn suorituksessa. Vielä pitäisi toinenkin puoli harjoitella. Kepit juoksutin kahdesti, sitten pimeä putkikulma ja keinu. Nämä menivät minusta siististi.

Seuraavaksi oli paikkamakuu Sienen kanssa, Lykyn kiinnitin A-esteeseen varmuuden vuoksi. Siinä se makasi reilun minuutin, kunnes aloin pölöttää Lauran kanssa ja koira nousi seisomaan minua tuijottaen. Käskin maihin ja kohta palkkasin. Sientä Lykky ei edes vilkaissut. Paikkamakuuta en ole alo-tyyliin tehnyt varsinkaan niin että olisin jutellut, kait se koiraa sotki. En viritellytkään mitenkään suoritukseen. 

Häiriöseuruussa Laura tokoili Sienen kanssa, mutta Lykky ei heistä välittänyt. Vinkuleluhäiriö otettiin erikseen. Aluksi se oli paha, mutta koira yritti ja sai lopulta kontaktin kestämään vaikka menin vain vajaan 10 m päästä vinkuja soittelevasta Laurasta. Tämä on iso edistysaskel! 

Vielä otettiin uusi paikkamakuu, Luksi oli nyt kaverina, Lykky edelleen A:ssa kiinni. Lykky ei taaskaan toisesta koirasta välittänyt, tuijotti minua koko ajan, nyt pysyimme sovitusti koemaisesti hiljaa. Vajaan minuutin kohdalla kehu & palkka ja siinä kaikki.

Viikonloppuna talkoilen agi-kisoissa ja kisaan Luksilla. Jännää.

Kesä palasi

Luksin ja Lauran kanssa oli sovittu tapaaminen. Testattavia juttuja on useita. Mentiin tällaista rataa, missä oli ansoja: 

Luksin sujautin eka kerralla 2. esteen jälkeen putkeen. Sitten se tuli 2. esteen ohi, kun lähdin liian aikaisin kolmosta kohti. A:lle ei ekalla osuttu, mutta valssaamalla sain sinne. Kolmannella kerralla päästiin 9:lle saakka, missä en käskyttänyt kepeillä kunnolla loppuun ja koira tuli välistä pois. Ne uusiksi, tässä pitää muistaa olla tarkkana! Hypylle 12 tuli kiire. A:n alla olevan putken unohdin kokonaan. :D Lopuksi kokeiltiin leijeröintiä putken takana olevalla hypyllä. Hyvin Luksi hoksasi mitä haetaan, ehkä hyvässä vauhdissa uskaltaisin kisoissa kokeillakin.

Minulla oli myös Lykky ja Lysti matkassa. Lysti sujahti myös putkeen ennen 3. estettä eikä malttanut pujotella loppuun, pyöri, haukkui ja räyhäsi. Ehkä sillä keitti yli tai sitten en vaan osannut. A:ta se ei hakenut millään putkensuiden välistä. Tähän oli keskityttävä ja melkein nostin sen A:n ylösmenolle. Tämän jälkeen osasi kauempaakin kiivetä, mistä superpalkka.

Lykkyä seuruutin häiriössä. Laura häiriköi Luksin kanssa. Eka oli levoton, Lykky nojasi ja itse kävelin levottomasti, hyvä huomio Lauralta. Kun kävelin tyynemmin, koirakin paransi. Muutaman kerran se siirsi katsekontaktin häiriöön, mutta lopulta kesti vilkuilematta. 

Koska rata oli vielä pystyssä, Lykynkin kanssa sitä menin. Taisin senkin saada ensin putkeen, en ohjannut kunnolla. Kun tämän korjasin, 1-7 ok, mutta ei se A:ta hakenut yhtään. A:ta ei olla kyllä tehtykään, ettei ihme. Keskityin treenaamaan pelkkää A:ta kosketusalusta ylösmenolla. Putki sai pysyä ympärillä, koska koira ei siitä enää välittänyt - tulipa hyvää erottelutreeniä ja lisäksi hyviä toistoja. A:lta lähetin vielä kepeille, ansaputki ei vetänytkään puoleensa ja tyytyväisenä palkkasin tyytyväisen oloisen koiran.

Lämmin tuli. Tummat pitkät ja paksut housut ja musta fleecetakki tekivät tehtävänsä. Ihanaa että kesä palasi!

Lystin kanssa olen tehnyt päätöksen, joka pysyy toistaiseksi. Siihen vaikuttaa sekä ajankäyttöni että koirasuojelulliset syyt. Lysti tänään agilityradalle mennessään pöhisi taas, kuten lauantainakin, muovituolille, joka oli eri paikassa kuin yleensä. Niitä tuoleja on ollut aidan vieressä aina. Eilen ja tänään se räjäytti haukut ulkona kuivumassa olleelle naapurin päiväpeitolle. Ääniherkkyyskään ei ole laimentunut yhtään. Yhden ukkosen aikaan olin kotona. Lysti oli levoton, kaivoi itselleen poteroa sänkyni alle. Kutsuin sen luokseni. Tuli se luimuna lopulta. Takajalkojen vapina oli jotenkin järkyttävää. Pahinta on se, etten pystynyt sitä auttamaan. Lisäksi Lykyn kanssa treenatessani huomaan joka kerta eron mitä on treenata koiraa, jonka kanssa harjoitellaan oikeita asioita verrattuna Lystiin, jonka kanssa treenaamisesta 95 % menee siedätykseen ja turvallisen mielentilan luomisen yrittämiseen, mikä on yhtä kuin pään hakkaamista seinään. En kiusaa sitä enää tottelevaisuuskokeilla. Pitkä treenitauko ja iän lisääntyminen ei ole sitä vahvistanut. Treeniä se saa jatkossakin, mutta kokeisiin ei tähdätä.

Trion agilityt

Mainitsen ensin, että tottistelin eilen Lykyn kanssa. Ohjelmassa oli seuraaminen, siitä pysähdykset, jäävät, eteenmeno ja paikkamakuu. Hankaluuksia tuli eteenmenon uusinnassa, koira oli niin palkkapatukkansa lumoissa, että joko edisti, jätätti tai tuli sivu-käskyllä istumaan oikealle puolelleni takapuoli eteenpäin. Vaatii jatkossa paneutumista. Paikkamakuussa oli patukka takapalkkana. Juoksin ympäri kenttää ja lopulta hölkkäsin pusikon taakse piiloon, pitää ihmisillä jotakin ihmeteltävää olla. Koira pysyi hyvin. 

Tänään harjoittelin agilitykentällä Lystin ja Lykyn kanssa ensin hyppytekniikkaa, sitten torstaista Harrin rataa kahdella eri tavalla. Alla on videot. Kamera olisi saanut olla lähempänä ja suorassa :D, mutta onpa jotakin todistetta. Takana on 3 hyppyä rinnakkain, niistä keskimmäinen ohitettiin ensin, palatessa hypättiin kaikki - molempiin suuntiin sama. Vaihtelin taas koiria keskenänsä.

Lystin kanssa keskityin uusintaradalla ohjaamaan ajoissa ja sain lenkit pienemmiksi. Lystin haukkumisesta huomaa, että neiti kiihtyi kuullessaan treenini Lykyn kanssa.

Lykky kääntyy pienemmässä tilassa, mutta kolisutteli rimoja aluksi. Jos ohjaan maltillisemmin, rimat pysyvät. Sattumalta alla oleva video on 3. otos, missä ne eivät saaneet osumia. ;) Rimakorkeus oli 50-55 cm.

  

Sitten tulivat Luksi ja Laura. Luksin kanssa suoritin saman radan. Tarkistin myös välistävedot vetämällä ja työntämällä molempiin suuntiin. Pujottelun avo- ja umpikulmat tsekattiin myös, Luksi osaa kyllä. Hallissa vielä vahvistin puomin kontaktia broilerilla, hyvin määrätietoisesti koira eteni lihapalalle ja sen jälkeen paikka oli taas varma myös ilman ruokaa. Näppärältä se tuntuu edelleen. :)

Kolmen Ällän agilityt

Eilen Lykky sai ryhmäoppia Harrin opettamana. Aluksi suoritimme 26 esteen jouhevan radan. Ideana oli, että koirat oppivat menemään muutakin kuin 5 esteen pätkää. Radalla oli muutama päällejuoksu, takaakiertoja, valsseja, niistonkin paikka. Varsinkin eka veto oli hyvä. :) Toisella herpaannuin vähän itse ja koira kolisutti esteitä, hivottelee aika tarkasti, koska rimat yleensä pysyvät ylhäällä. Viettikova kuulemma. Kolmas ja neljäs hallikerta otettiin hyppytekniikkaa etupalkalla ja sain sovelluksia mitä käyttää agilityn opetuksessa. Oikein hyvä tunti oli, ihanan yksilöllinen.

Tänään tottistelin Lykyn kanssa päivällä. Seuraamisessa kävelin hitaasti pidemmän pätkän ja yritän keksiä tähän jotakin jippoa, jotta koira tietäisi milloin on pysähtyminen luvassa ja milloin on vain hidasta kävelyä. Nyt se niiaa joka askeleella. Juoksentelin myös. Täyskäännöksessä se yhtäkkiä päättikin pysyä sivullani eikä kiertänytkään takaani. Palkalla sain tämän entisenlaiseksi, mutta mietin tartteeko koiraa takaa kierrättää, jos se luontaisesti haluaisi pysyä sivullani. Seisahdutin koiran, ok. Otin eteenmenon palkalle. Paikkamakuutin tokon alokasluokan systeemillä 2 min. Patukka oli koiran takana. Pari kertaa vilkaisi onko se tallessa, ei muita huomioita. 

Sitten tulee yllätysmomentti. Lystin tassujen takia on peruttu miljoonat kisat tänä vuonna. Kisahinkua on minulla ollut, muttei koiraa. Tilanteen on pelastanut Laura ja Luksi. Luksi, siis Töppönen, on minulle tuttu koira kolmen vuoden takaa, jolloin näimme agilityn alkeistreeneissä. Sen jälkeen ollaan tavattu harvakseltaan.

Lykky, Luksi ja Sieni syykuussa 2011

Töppösen kanssa käytiin kerran heinäkuussa testaamassa yhteistyötä, tiistaina kokeiltiin myös pätkä ja tänään ohjasin Töpsöä heidän ryhmäpaikallaan. Miten voikaan koira olla niin hyvän tuntuinen kuin sopivan kokoinen nahkahanska! Se on kuuliainen, osaava, reagoi ohjaukseen nätisti ja on näppärä pyöriteltävä. :) Ryhmätreeni onnistui tänään hyvin, harvoin olen ryhmätreenissä nollia saanut, mutta tämän koiran kanssa sekin oli mahdollista. Laura oli radan laidalla, mutta ei se Luksiin vaikuttanut.  Käskyt ovat Lauralla aika samat kuin minulla, onneksi ei mitään ruotsalaisia erikoisuuksia. :D Pujottelussa on keskityttävä. Lystille se on pujo, Lykylle gou ja Luksille kepit. Reilun viikon päästä on kisat. Olen Lauraa varoitellut kokemattomuudestani, jottei liikoja odota. Jännittää se positiivinen kutka mikä kytee.

Luksi, Lykky ja Sieni syyskuussa 2011

Töppösen treenin jälkeen oli Lystin vuoro. Lysti oli kohottanut energiatasonsa korkealle käytyäni vieraissa - ohjaamassa toista koiraa. Omaa koutsia sijaistanut Harri (eri kuin edellinen) on pätevä tyyppi ja saatiin hyviä vinkkejä. Radalla oli esteen ohitusta (treeniin), pyöritystä jaakotuksen kera ja slalomia. Koira pysyi käsissä ensimmäistä yritystä lukuun ottamatta, jolloin se suurin piirtein juoksi itse suunnittelemansa radan. Kiva olo jäi näistäkin treeneistä. 

Etätyösysteemit ovat vihdoin toiminnassa ja olen erittäin tyytyväinen. Työpäivän jälkeen ei pakota jalkoja, kun voin valita työasentoni vapaasti. Alkaa sopivasti keulia koiraharrastukset. Tänään olin kentällä muutaman tunnin ja siinä tihkusateessa seisoessani mietin, että minä oikeasti nautin tällaisesta elämästä.

"But we're never gonna survive unless 

We get a little crazy

... 

In a world full of people only some want to fly

Isn't that crazy"

...

Seal: Crazy (*KLIK*)