Keski-Euroopan matka, 2. osa

Tuollaista rinkulaa tehdessä on pakko jakaa ajamista. Pysähdyimme usein ja vaihdoimme kuskia pysähdyksillä. Välillä yövyimme samalla paikkakunnalla 2 yötä, välillä päiväsiirtymä oli vain 2 tuntia.

Lyypekistä jatkoimme Utrechtiin, samaan hotelliin, jossa majoituimme vuosi sitten. Osa henkilökunnasta oli tuttuja ja tuli kysymään, kuinka Gibli voi. 

Liikenne ja tiet olivat Alankomaissa (jälleen) parempia kuin Saksassa. Saksassa iso osa teistä tehdään joistakin betonielementeistä (?), jotka saavat ajamisen kuulostamaan sellaiselta läpätykseltä kuin olisi rengas puhki. Saksassa oli enemmän myös tietöitä, eli välillä ajettiin 30 km/h jonossa ja hyvin harvoin urku auki. Alankomaissa nopeus oli tasaisempaa. 

Siellä kiinnitetään hyvin paljon huomiota liikenneympyröiden ja pyöräteiden merkitsemiseen. Autoilijoita ohjataan passiivisesti ajamaan tietyssä kohtaa tekemällä esim. ajoradan keskiosa nupukivistä.

Kävimme tutulla rannalla. Menimme aamupäivällä, jotta välttäisimme mahdollisen ruuhkan eikä menisi koko päivä odotellessa. Tällä kertaa tuuli voimakkaasti. Emme laskeneet Gibliä uimaan emmekä uineet itsekään. Vesi olisi ollut noin 20-21-asteista.

(c) PM

Moottoritie vei Science Parkin ohi. Mietin, millaista oli vuosi sitten. Nyt ymmärrän hollannin alkeita, mikä helpotti monin tavoin jo ruokakaupassakin.

Illalla kävimme dyyneillä. Siellä saa koiria pitää vapaana. Koiria nähtiin yllättäen vain pari. 

Olimme varautuneet olemaan Utrechtissa 3 yötä. Rannalla ja dyyneillä käymisen jälkeen hotellin ympäristössä kävellessä vahvistui ajatus, että jonkinlainen pyhiinvaellus on saanut täyttymyksensä. Se jokin, että on pakko käydä vaan loppui tai jokin puuttuva osa astiasta täyttyi. Että eiköhän siirrytä eteenpäin.

Utrechtiin oli ennustettu alun perin sadetta, Saksaan poutaisempaa säätä. Pohjois-Saksassa lämpöäkin oli luvassa vain 21 astetta, joten kaupunkikävely olisi koiran kanssa mahdollista.

Olimme Utrechtissa siis vain 2 yötä ja lähdimme aamupalan jälkeen takaisin kohti Saksaa.

Keski-Euroopan matka, 1. osa

Talven aikana kypsyi ajatus, että jos olemme hengissä, matkustamme uudelleen Alankomaihin ja hiekkarannalle Pohjanmerelle. Tällä kertaa matkalla olisi lomatunnelma eikä olo, että ollaan menossa kohti hautajaisia. - Jonkin sortin korjaava tunnekokemus tai pyhiinvaellus siis. 

Matkustelu on ollut nyt vähissä. En ole pitänyt pidempää lomaa 2 vuoteen. Vuosi sitten peruin lomani Giblin sairastuttua. En ole halunnut jättää Gibliä hoitoon. Matkalla kuitenkin miettisin (jatkuvasti), miten koira jaksaa. Koska Gibli ei kestä punkkilitkuja en uskalla matkustaa kanssaan kovin etelään. Esim. leishmaniaa on jo Etelä-Saksassa ja etelämpänä kaiken maailman sydänmatoja. Pohjoiseenkaan en halua. 

Suunnitelmalle tuli takapakkia kesäkuussa, kun Gibliltä löytyi nisäkasvaimet. En tiennyt, mitä on luvassa. Kun vastaukset olivat hyvänlaatuisia ja Gibli näytti toipuvan, varasin menoliput. Oli vaan sellainen olo, että Alankomaissa on käytävä nyt, muuten kaduttaa sitten joskus. 

Matkasta tuli  noin 3 000 km rinkula: Helsinki - Tukholma - Malmö - Kööpenhamina - Rödbyhavn - Puttgarden - Lübeck - Utrecht ja takaisin sama Bremenin kautta. Ajoimme Ruotsin läpi, koska laiva on koiraystävällisempi Hki-Ruotsi -välillä.

Ennen matkaa kävin tehostamassa Giblin leptospiroosi-rokotteen. Varasin ajan eläinsairaalan lääkärille siltä varalta, että Gibli saa anafylaksian. Sellainenhan tuli perusrokotuksista aiemmin. 

Rokotustapahtuma oli poikkeava. Ruisku oli iso, sisältö oli puolet ilmaa ja puolet rokotetta. Eläinlääkäri tökkäsi neulan Giblin ihon alle. Ihmettelin, miksei hän ilmaa ruiskua. Hän yritti ruiskuttaa ainetta, mutta mitään ei tapahtunut. "Neulassa on vika", hän totesi ja vaihdatti neulan paksumpaan. En saanut sanottua mitään. 

Sitten hän hyvin nopeasti rokotti, ilmaa tuhahti neulan tyvestä ja se oli siinä. Katsoin, kuinka hän otti pois ruiskun, jonka mäntää ei oltu painettu pohjaan ja jossa oli yhä ilmaa ja rokotusainetta.

Gibli ei reagoinut mitenkään. Ei puistellut itseään tai alkanut raapia niskaansa, kuten yleensä rokotuksen jälkeen. 

Kysyin eläinlääkäriltä, että saiko Gibli muutakin kuin ilmaa ihon alle. "Ei ilmasta tarvitse olla huolissaan, kun tämä rokotus menee ihon alle eikä lihakseen."

Kävelin autolle Giblin kanssa miettien, että ei tämän nyt ihan näin pitänyt mennä. Palasin kysymään eläinlääkäriltä, että jäin miettimään, saiko Gibli itse rokotusainetta lainkaan. Hän taas toisti, että ei se ilma haittaa ihon alla. Sanoin, ettei se ilma minua vaivaa (sitä pitäisi käsittääkseni laittaa enemmän ja suoneen) vaan se, saiko koira rokoteainetta lainkaan. Hän sanoi hoitajan kanssa juttelleensa, että ehkä ruiskussa oli vika, koska se keräsi niin paljon ilmaa. (!!?) Sitten hän vastasi: "Katsoin jälkikäteen. Silmämääräisesti rokotetta meni ehkä noin puolet. Eikä sillä ole niin väliä, kun tämä oli tehoste."

Seuraavana päivänä menin toiseen paikkaan otattamaan toiset ekinokokkilääkkeet. Ekinokokki ehkäistään Giblin kohdalla 28 vrk säännöllä, jotta reissulta palatessa ei tarvitsisi etsiä eläinlääkäriä ulkomailta. 

Pyysin eläinlääkäriä laittamaan leptospiroosirokotteen uudelleen, koska minulla ei ollut aavistustakaan, saiko Gibli rokotetta lainkaan. Leptospiroosi on etelämpänä endeeminen ja onhan sitä ollut pääkaupunkiseudullakin, joten suoja saisi olla voimassa. Eläinlääkäri rokotti Giblin. Nyt ruisku oli normaalin kapea eikä siinä ollut ilmaa. Gibli ei saanut mitään rokotusreaktiota.

Reklamoin eläinsairaalaan, mistä ei ole kuulunut mitään. Jos sama eläinlääkäri on pistellyt koiria samalla ilmametodilla, pitäisikö hänen "rokottamansa" koirat kutsua takaisin?

***

Seuraavalla viikolla ajoimme Helsingin satamaan ja Serenaden kyytiin. Toisin kuin vuosi sitten, nyt Gibli pystyi kulkemaan laivan portaita, joten täysiin hisseihin ei tarvinnut jonottaa. Painoimme mieleen, millä autokannella auto oli, mikä vähentää huomattavasti paniikkia satamaan saapuessa. :) Ruotsiin olin tehnyt koiran maihintuloilmoituksen. 

Gibli asettui hyttiin hyvin, joten kävimme yhdessä syömässä laivan buffetissa. 

Kun entisaikaan illallisella oli yhdellä alueella oma tarjoilija, joka kysyi "valko- vai punaviiniä?" ja valkeat pöytäliinat, nykyään meno on todella erilaista. Mennessä annetaan lappu, mihin on merkitty oma pöytä. Pöytäliinoja ei ole. Alueella on töissä henkilö, joka vie käytetyt astiat pöydästä pois. Ihmiset etuilevat ruokajonoissa ja kulkevat linjastoja vääriin suuntiin. Kun olet ottamassa jotakin, joku kurottautuu kätesi yli ottamaan toiselta puoleltasi jotakin. No, ruoka oli hyvää. 

Huomioita Ruotsista: Kun Suomessa on tietolpissa sinivalkea raidoitus, Ruotsissa se on sinikeltainen. Bensa oli huomattavasti halvempaa kuin Suomessa.

Juutinrauman siltamaksu maksettiin etukäteen. Puomi nousi automaattisesti. Nautimme näkymistä.

Tanskan puolella ruotsalaiset keltasiniset tiepylväät vaihtuivat punavalkeiksi. Huoltoasemia oli harvassa. 

Meillä oli lauttaliput Tanskasta Saksaan tietylle autolautalle, mutta siellä saa mennä siihen lauttaan, mihin ehtii. Siellä olikin lautta juuri sopivasti lähdössä. Ensin jätin Giblin autoon, koska en ollut varma, saako koiraa ottaa mukaan ylös. Joillakin autolautoilla on sääntö, että koira pitää jättää autoon. Koska kannella oli muitakin koiria, kipaisin hakemaan Giblin vielä mukaan. Palatessa monen auton varashälyttimet soivat, joten Giblillä olisi ollut autossa olemista. En toki halunnut jättää Gibliä autoon muutenkaan.

Viimeksi palatessa Lübeck näytti hienolta kaupungilta. Siellä oli lämmintä, illalla vielä 25 astetta. 

Matkan aikana moni ihminen huudahti: "Onko tuo malinois?" Monelle oli yllätys, että Gibli on jo 9-vuotias.

Gibli käyttäytyy ihmisten ilmoilla upeasti, joten kanssaan on helppo liikkua laivalla, hotelleissa ja kaupungissa. 

Osa 2 tulee myöhemmin.

Fysioterapia ja leikkauksen vuosipäivä

Eilen oli Giblin fysioterapia ja mct-leikkauksen vuosipäivä.

Fysioterapiassa kyynärpäässä tricepsin jänteen seutu oli nyt rauhallinen. 2. varpaan tyvinivelen kohdalla oli jäykkyyttä ja koukistajajänteessä kireyttä. Tämä voi olla tricepsin leikkauksen jälkimaininkeja, kun eturaaja kääntyy enemmän. Kyynärvarren lihaksistossa oli kohtalaista jäykkyyttä. Kyynärpään koukistus oli nyt oikein hyvä, leikkauksen jälkeenhän se oli hyvin vajaa. Lapojen alueella oli kireyttä. Vasemmalla yläniskassa oli hieman kiristystä. Oikealla hauislihaksessa jännitettä. Takaosa ok. Vatsan arpien ja pallean alueella kohtalaista kireyttä, mikä reagoi hyvin käsittelyyn. 

Saimme kotijumppaohjeet. Kontrolli on kuukauden kuluttua.

Muistelin vähän vuoden takaista. Oli aikamoista odottaa kirurgin puhelua. Vielä toivoin hyviä uutisia, että kasvain olisi rajoittunut lihasfaskiaan, mutta ei se sitten ollut. Mietin Gibliä autoon kantaessani, että miten saan koko koiraa edes autohäkkiin. 

Eläinlääkintävahinkojen arviolautakunta ei vaikuta kovin neutraalilta. En toki sellaista odottanutkaan aiempien päätösten perusteella.

He olivat katsoneet "faskian nestepatin" ultraäänikuvat. Eläinlääkärihän oli kirjannut (toki 10 x kokoluokkavirheen kanssa) 22.3.2022 "pieni noin 0,5mm kokoinen muutos nahanalaiskudoksen alapuolella, ihonalaislihaksen ja tricepsin fascian välissä. Muutos on keskeltä vähäkaikuinen, nesteen merkiksi.” 

Eläinlääkintävahinkolautakunnan mukaan muutos oli "noin 3 x 5 mm kokoinen ovaali ympäristöön nähden hypokaikuinen muutosalue nahanalaiskudoksessa, joka ei ole täysin tarkkarajainen. Muutoksesta ei pysty ulkonäön perusteella päättelemään sen laatua, koska muutos ei ole tyypillinen puhtaalle nestekystalle. Kyseessä on voinut olla ohi menevä vaurion aiheuttama kudosnesteen kertyminen nahanalaiskudokseen tai pienikokoinen hyvän- tai pahanlaatuinen kasvain. Muutoksen laadun selvittäminen olisi edellyttänyt ohutneulanäytteenottoa...//... Olisi ollut suositeltavaa seurata muutosta ja ottaa myöhemmin ohutneulanäytteitä, mikäli muutos ei poistuisi ja/tai jos muutos kasvaisi."

Eläinlääkintävahinkolautakunta oli sitä mieltä, että hidas kasvu on mastsolukasvaimelle epätyypillistä. Sehän ei pidä paikkaansa low grade mastsolukasvainten kohdalla. 

Ja: Näytteenoton puuttuessa ei ole jälkikäteen mahdollista arvioida alkuperäisen muutoksen laatua. On epätodennäköistä, että kyseessä olisi ollut samalla paikalla myöhemmin kasvava mastsolukasvain, koska mastsolukasvain todettiin vasta 3 vuotta myöhemmin. Päätöksessä sivuutettiin täysin se, että vastineessani oli mukana fysioterapeuttien käyntikopioit, joista kävi ilmi, että samassa paikassa oli patti joka kerran.

Kannattaa oikeasti tarkistaa, millä tavalla koulutetulla eläinlääkärillä käy, jotta hän oikeasti osaisi tulkita ultraäänilöydöksiä, osaisi harkita erotusdiagnostiikkaa ja saisi diagnoosin edes sinne päin.

Silloinen eläinlääkäri: Muutos ei vaadi jatkotoimenpiteitä. Mikäli patti ilmestyy treenin jälkeen, voi siihen laittaa jatkossa paikallisesti kylmää. Faskiakireyksiin suosittelen faskiahoitoa. Hyvää jatkoa Giblille ja tsemppiä Halli-SM:eihin!

Rannalla, puhelu

Sunnuntaina kävimme lyhyesti metsässä ja rannalla. Gibli sai lutrata järvessä, mutta en antanut vielä uida. Sen yhden tikin kohta oli vielä vähän "pehmeän" näköinen.

Tänään menimme rannalle taas. Nyt Gibli sai myös uida. Haavojen pinta näytti hyvältä. Oli viileämpää kuin oli ennustettu. Lyhythihaisessa paidassa ja capreissa palelin vähän. 

Katselin Gibliä, kun eläinlääkäri soitti. Hän kertoi heti alkuun, että hänellä on hyviä uutisia. Kaikki kasvaimet ja luomet olivat hyvänlaatuisia. Helpotuksen huokaus. 

Kerroin hänelle siitä yhdestä tikistä. Se oli todennäköisesti ihonalainen sulava ommel ja näin ajateltuna se käy järkeen. Ihon päällä ei näkynyt selvää lankalenkkiä. Ihonalaiset ompeleet ovat siimamaisia ja vähän vaaleampia ja se kyllä sopi ompeleen kuvaukseen. Parempi näin. En halua, että ihon sisällä on sulamatonta lankaa.

Nisärivistöä kannattaa tunnustella muutaman kuukauden välein.

Puhelun jälkeen lähdimme kotiin, jotta en vilustu. Eli saattoi jälleen ajatella normaaleja asioita.

Odottelua

Odottelin tänään eli kahden viikon kohdalla eläinlääkärin soittoa patologin vastauksista, mutta sitä ei tullut. Osasin varautua, viimeksikin meni lähes 3 viikkoa. 

Gibli on toipunut varsin hyvin. Alin leikkaushaava punoitti, rauhoittui lääkkeillä. Ehti käydä hyviä katastrofiajatuksia. Äsken poistin 34 tikkiä. 1 oli yhden haavan reunassa turvonneen ihon sisässä tosi hankalasti. Ensin koko tikki ei edes näkynyt, langanpää vaan törrötti. Sitä kiskoessa tuntui, että koko haava aukeaa. En ole varma, sainko sitä ihan kokonaan pois. Toivottavasti siitä ei nyt tule ongelmaa. Ei sitä voinut enempääkään nyhtää ja etsiä lenkin alkua.

Steriloinnin vaikutukset näkyvät. Giblistä lähtee karvaa ja hajut kiinnostavat todella paljon. Odotan, milloin koira nostaa jalkaa pissiessään. 

Nisäkasvainta olisi saanut estettyä, jos Giblin olisi leikannut ennen ensimmäisiä juoksuja. Giblillä se olisi tarkoittanut ennen puolen vuoden ikää. En usko, että yksikään eläinlääkäri Suomessa olisi siihen suostunut.

Kunpa nyt haavat paranisivat kunnolla eivätkä aukeaisi yöllä, ja se yksi hankalan tikin kohta ei verestäisi, niin Gibli pääsisi syömään mustikoita ja lutraamaan vedessä.

Viikon aikana on ollut rutkasti tekemistä. Muutimme. Giblillä on nyt kivat näkymät sekä olohuoneesta että parvekkeelta. Parvekkeella koira viihtyy erinomaisesti. Tänään piti jo aamupäivästä hakea koiruus sieltä pois, jotta ei läkähdy.

Agilitya en ole yllätyksekseni kaivannut lainkaan. Minua risoi jo pari (?) vuotta lajin tuloskeskeisyys ja se, mitä se teki omalle päälle. Ei se pentukaan järjestynyt, aina meni joku vikaan tai alkoi itseäni hirvittää, siis tuli sellainen olo, että en halua enää sellaista huolehdittavaa itselleni. Nyt kuplan ulkopuolelta katsottuna koko agilitya tarkastelen ihan eri tavalla. 

Jotakin omaa liikuntaa täytyy keksiä. Nyt ollaan eletty koira kainalossa. Gibli inhoaa tötteröä, joten on pidetty isoa vinttarikuonokoppaa. Jos Gibliä oksettaa, en halua, että Gibli on silloin yksin. Kun nyt päästäisiin metsälenkeille yhdessä.

Vuosi sitten odoteltiin levinneisyystutkimusten tuloksia - onko mastsolusyöpä leikattavissa vai ei.

Toipumista

Giblin kipulääkkeitä olen päässyt vähentämään. Taidan antaa yöksi vielä parasetamolin. Nyt Gibli nukkuu rauhallisesti.

Otin eilen pois haavasidokset, kuten oli ohjeistettu. Haavat sinänsä olivat varsin siistit, mutta en ollut varautunut siihen, että Giblin vatsa näytti siltä kuin koira olisi jäänyt leikkuupuimurin tai ruohonleikkurin alle. Tikkijonot kiemurtelevat. (Monesti isoista haavoista tehdään kiemurtelevia, jotta arpi joustaa paremmin.)

Oma järkytykseni alkaa jotenkin tasaantua. Edelleen, kuten vuosi sitten, tulee yhtäkkiä havahtumisia sairauteen - ihan kuin sen muka kunnolla olisi päässyt unohtamaankaan. 50 % nisäkasvaimista on pahanlaatuisia. 

Sitten vielä informaatiota narttukoirien omistajille. Luulin, että nisäkasvain tulee ihan nisän viereen tai nisän alle. Giblillä kasvaimet olivat 1-3 cm päässä nisistä, nisien välissä. Jos niissä kohtaa ihon alla tuntuu riisinjyviä tai isompia tai pienempiä pahkuroita, niin tervemenoa eläinlääkäriin. Giblin pienin jyvänen oli puolikkaan nuppineulanpään kokoinen.

Jos Giblillä ei olisi tikkejä, nyt olisi juuri oikeat ilmat olla veden äärellä.

Eka yö

Eläinlääkäri soitti leikkauksen jälkeen. Sterilisaatiossa ei tullut yllätyksiä, kohtu jäi paikoilleen. Hän poisti 4 nisäkasvainta ja luomet. Leikkaus meni hyvin. Vastaukset tulevat noin 2 viikon päästä. Hän sanoi jälleen, että on hyvä, että kasvaimet löydettiin niin pieninä. 

Sen unohdin kirjoittaa eilen, että kysyin onkologilta, että millä se estetään, että kasvaimia ei ilmaannu jäljellä oleviin nisiin. Sitä pyritään estämään sillä steriloinnilla. 

Gibli käveli omin jaloin leikkauksesta autolle. Koira oli ihan eri kunnossa kuin vajaa vuosi sitten mastsoluleikkauksen jäljiltä, jolloin 1 etujalka oli pois pelistä ja täysin varottava. 

Ilta meni Giblin hentoja lauluja kuunnellessa. Kuten aikoinaan Lystiä leikkauksesta hakiessa, jolloin poika totesi autossa: "Eipä tarvita radiota." Eläinlääkäri sanoi soittaessaan, että kivunhoitoon panostetaan niin vahvasti, että jos koira ääntelee, niin se johtuu lääkkeistä eikä kivusta.

Annoin yötä vasten tramadolia ja parasetamolia ohjeiden mukaan. Viime kesän veriripulin ja -oksentelun jäljiltä olen välttänyt varmuuden vuoksi tulehduskipulääkkeitä, vaikka ne oireet todennäköisesti liittyivät mastsolukasvaimeen.

Yö meni hyvin. Gibli nukkui olohuoneessa pedillään, minä makuuhuoneessa.

Heräsin ikävän tuttuun tunteeseen ja ajatukseen: "Mikäs se nyt olikaan pielessä tässä elämässä?" Sekunnissa sen sitten muistaa.

Maksoin viime viikolla parjaamani vakuutusmaksun. Ajattelin, että Giblin kohdalla se tulee täyteen kuitenkin. Vakuutuskausi alkoi 22. tai 23.6. Se tärähti nyt sitten kerralla täyteen, jos korvaavat.