Talven aikana kypsyi ajatus, että jos olemme hengissä, matkustamme uudelleen Alankomaihin ja hiekkarannalle Pohjanmerelle. Tällä kertaa matkalla olisi lomatunnelma eikä olo, että ollaan menossa kohti hautajaisia. - Jonkin sortin korjaava tunnekokemus tai pyhiinvaellus siis.
Matkustelu on ollut nyt vähissä. En ole pitänyt pidempää lomaa 2 vuoteen. Vuosi sitten peruin lomani Giblin sairastuttua. En ole halunnut jättää Gibliä hoitoon. Matkalla kuitenkin miettisin (jatkuvasti), miten koira jaksaa. Koska Gibli ei kestä punkkilitkuja en uskalla matkustaa kanssaan kovin etelään. Esim. leishmaniaa on jo Etelä-Saksassa ja etelämpänä kaiken maailman sydänmatoja. Pohjoiseenkaan en halua.
Suunnitelmalle tuli takapakkia kesäkuussa, kun Gibliltä löytyi nisäkasvaimet. En tiennyt, mitä on luvassa. Kun vastaukset olivat hyvänlaatuisia ja Gibli näytti toipuvan, varasin menoliput. Oli vaan sellainen olo, että Alankomaissa on käytävä nyt, muuten kaduttaa sitten joskus.
Matkasta tuli noin 3 000 km rinkula: Helsinki - Tukholma - Malmö - Kööpenhamina - Rödbyhavn - Puttgarden - Lübeck - Utrecht ja takaisin sama Bremenin kautta. Ajoimme Ruotsin läpi, koska laiva on koiraystävällisempi Hki-Ruotsi -välillä.
Ennen matkaa kävin tehostamassa Giblin leptospiroosi-rokotteen. Varasin ajan eläinsairaalan lääkärille siltä varalta, että Gibli saa anafylaksian. Sellainenhan tuli perusrokotuksista aiemmin.
Rokotustapahtuma oli poikkeava. Ruisku oli iso, sisältö oli puolet ilmaa ja puolet rokotetta. Eläinlääkäri tökkäsi neulan Giblin ihon alle. Ihmettelin, miksei hän ilmaa ruiskua. Hän yritti ruiskuttaa ainetta, mutta mitään ei tapahtunut. "Neulassa on vika", hän totesi ja vaihdatti neulan paksumpaan. En saanut sanottua mitään.
Sitten hän hyvin nopeasti rokotti, ilmaa tuhahti neulan tyvestä ja se oli siinä. Katsoin, kuinka hän otti pois ruiskun, jonka mäntää ei oltu painettu pohjaan ja jossa oli yhä ilmaa ja rokotusainetta.
Gibli ei reagoinut mitenkään. Ei puistellut itseään tai alkanut raapia niskaansa, kuten yleensä rokotuksen jälkeen.
Kysyin eläinlääkäriltä, että saiko Gibli muutakin kuin ilmaa ihon alle. "Ei ilmasta tarvitse olla huolissaan, kun tämä rokotus menee ihon alle eikä lihakseen."
Kävelin autolle Giblin kanssa miettien, että ei tämän nyt ihan näin pitänyt mennä. Palasin kysymään eläinlääkäriltä, että jäin miettimään, saiko Gibli itse rokotusainetta lainkaan. Hän taas toisti, että ei se ilma haittaa ihon alla. Sanoin, ettei se ilma minua vaivaa (sitä pitäisi käsittääkseni laittaa enemmän ja suoneen) vaan se, saiko koira rokoteainetta lainkaan. Hän sanoi hoitajan kanssa juttelleensa, että ehkä ruiskussa oli vika, koska se keräsi niin paljon ilmaa. (!!?) Sitten hän vastasi: "Katsoin jälkikäteen. Silmämääräisesti rokotetta meni ehkä noin puolet. Eikä sillä ole niin väliä, kun tämä oli tehoste."
Seuraavana päivänä menin toiseen paikkaan otattamaan toiset ekinokokkilääkkeet. Ekinokokki ehkäistään Giblin kohdalla 28 vrk säännöllä, jotta reissulta palatessa ei tarvitsisi etsiä eläinlääkäriä ulkomailta.
Pyysin eläinlääkäriä laittamaan leptospiroosirokotteen uudelleen, koska minulla ei ollut aavistustakaan, saiko Gibli rokotetta lainkaan. Leptospiroosi on etelämpänä endeeminen ja onhan sitä ollut pääkaupunkiseudullakin, joten suoja saisi olla voimassa. Eläinlääkäri rokotti Giblin. Nyt ruisku oli normaalin kapea eikä siinä ollut ilmaa. Gibli ei saanut mitään rokotusreaktiota.
Reklamoin eläinsairaalaan, mistä ei ole kuulunut mitään. Jos sama eläinlääkäri on pistellyt koiria samalla ilmametodilla, pitäisikö hänen "rokottamansa" koirat kutsua takaisin?
***
Sitten sitä taas ajettiin Helsingin satamaan ja Serenaden kyytiin. Nyt Gibli pystyi kulkemaan laivan portaita, joten täysiin hisseihin ei tarvinnut jonottaa. Painoimme mieleen, millä autokannella auto oli, mikä vähentää huomattavasti paniikkia satamaan saapuessa. :) Ruotsiin olin tehnyt koiran maihintuloilmoituksen.
Gibli asettui hyttiin hyvin, joten kävimme yhdessä syömässä laivan buffetissa.
Kun entisaikaan illallisella oli yhdellä alueella oma tarjoilija, joka kysyi "valko- vai punaviiniä?" ja valkeat pöytäliinat, nykyään meno on todella erilaista. Mennessä annetaan lappu, mihin on merkitty oma pöytä. Pöytäliinoja ei ole. Alueella on töissä henkilö, joka vie käytetyt astiat pöydästä pois. Ihmiset etuilevat ruokajonoissa ja kulkevat linjastoja vääriin suuntiin. Kun olet ottamassa jotakin, joku kurottautuu kätesi yli ottamaan toiselta puoleltasi jotakin. No, ruoka oli hyvää.
Huomioita Ruotsista: Kun Suomessa on tietolpissa sinivalkea raidoitus, Ruotsissa se on sinikeltainen. Bensa oli huomattavasti halvempaa kuin Suomessa.
Juutinrauman siltamaksu maksettiin etukäteen. Puomi nousi automaattisesti. Nautimme näkymistä.
Tanskan puolella ruotsalaiset keltasiniset tiepylväät vaihtuivat punavalkeiksi. Huoltoasemia oli harvassa.
Meillä oli lauttaliput Tanskasta Saksaan tietylle autolautalle, mutta siellä saa mennä siihen lauttaan, mihin ehtii. Siellä olikin lautta juuri sopivasti lähdössä. Ensin jätin Giblin autoon, koska en ollut varma, saako koiraa ottaa mukaan ylös. Joillakin autolautoilla on sääntö, että koira pitää jättää autoon. Koska kannella oli muitakin koiria, kipaisin hakemaan Giblin vielä mukaan. Palatessa monen auton varashälyttimet soivat, joten Giblillä olisi ollut autossa olemista. En toki halunnut jättää Gibliä autoon muutenkaan.
Viimeksi palatessa Lübeck näytti hienolta kaupungilta. Siellä oli lämmintä, illalla vielä 25 astetta.
Gibli käyttäytyy kaupungilla upeasti, joten kanssaan on helppo liikkua. Matkan aikana moni ihminen huudahti: "Onko tuo malinois?" Monelle oli yllätys, että Gibli on jo 9-vuotias.









.jpg?img=medium)