Ikäviä uutisia

Tänään kävimme eläinlääkärissä. Gibli ei enää ontunut eilisiltana eikä eläinlääkärissä. Etsimällä löytyi lopulta aristusta yhden varpaan nuljuluun seudusta. Epäilin itse myös vanhaa olan seudun pattia, joka on vuosia sitten ultrattu kahteen otteeseen viattomaksi ja on hiljalleen kasvanut. Että olisiko se jotenkin revennyt A:n alastulossa. Se ultrattiin ja siellä olikin uutta massaa. Otettiin ohutneulanäytteitä. Sovittiin ensi keskiviikolle vatsan ultraääni aiemman verioksentelun ja -ripulin vuoksi. (Siitä tiistaisesta erikoiseläinlääkäristä ei ole kuulunut mitään.) Ja koska jatkossa todennäköisesti tulee gastroskopia, niin samalla rauhoituksella kuvataan luusto. En halua ylimääräisiä rauhoituksia. Tassu paketoitiin. Ohjeeksi 3 viikkoa 10 min pissakävelyt ja sitten paketti pois. 

Ajattelin kotimatkalla, että on siinä ja siinä, että ehditään kuntoutua agilityn SM-kisoihin elokuun lopulle. Vatsasta ajattelin, että eiköhän se ollut stressin ja heinän syömisen seurausta. Olan patin ajattelin vain suurentuneen iän myötä ja massan olevan hyytynyttä verta tai jotakin sidekudosreaktiota. Pohdin kesäloman siirtämistä elokuulle, koska heinäkuussa se menee hukkaan, kun emme pääse metsään ja uimaan. Peruin osallistumisemme huomisiin SM-kisoihin.

Illalla soitti eläinlääkäri. Ohutneulanäytteessä on mast-soluja. Jos kasvain on low grade, se on mahdollista leikata isolla marginaalilla. Jos on high grade, kasvain lähettää herkästi etäpesäkkeitä. Tyypitystä yritetään kiirehtiä ensi keskiviikoksi.

En voi uskoa tätä todeksi. Ensimmäiset itkut on itketty. Alkoi yhdessäolohetkien ahmiminen.

Illalla

Smoothie Jungle

- En ole ehtinyt syömään tänään töissä mitään. On hirveä nälkä. Ruokatauko meni puheluihin.

- En tajua, miten voit olla syömättä. Sinun pitäisi tehdä smoothie itsellesi, se olisi nopea juoda ja saisit energiaa.

- Ai joku broileri-cashewpähkinä-smoothie? Se olisi niin hirveän väristä, että pitäisi laittaa mustaan mukiin.

- Hirveän värisiä ne muutkin smoothiet ovat.

- Sehän on se Jungle Bar ollut menestys. Jos perustettaisiin sellainen firma, missä myytäisiin lounas-smoothieita. Nimetkin voisi olla sitä, miltä ne näyttävät. Jotakin hirveää.

- Ai vaikka ”sinilevä”?

- Ai kauhee! Hehhehheh! Mitä siihen tulisi, että saataisiin oikean väristä? Appelsiinimehua, pähkinöitä, broileria, pitaijaa, sitten jotakin tammenlehtisalaattia ja persiljaa.

- Ja mites olis vaan ”myrkky”?

- Myrkky on hyvä! Mitä siihen kuuluisi? Sinistä saisi olla. Mustikoita, seitä, riisiä ja lehtiselleriä? Entä sitten?

- No ”yrjö” olisi hyvä, sellainen perus.

- ”Rekkamiehen yrjö”?

- Siinä pitäisi olla nakkeja. Ranskalaisia perunoita ja kurkkusalaattia. Ja sitten vaan sur-rurr, mutta ei liikaa. Pitää jäädä kunnolla sattumia.

- Jossakin lounasravintolan naapurissa voisi olla ”left overit” tai tulisiko siitä vaan ”överit”?

- Joo! Siihen tulisi maissipaneroidut broilerileikkeet, uunisilakat, pastaa, tomaattia, jäävuorisalaattia, kurkkua ja kotikaljaa.

- Ja kokojyväleipää.

Meillä ei mene nyt kovin hyvin

Belgianpaimenkoirilla on mahalaukun syöpää. Verioksentelu yli 8-vuotiaalla ei ole oikein kivaa. Yleissuositus oli ensin mennä vatsan ultraääneen ja sen jälkeen mahalaukun tähystykseen. Vähän ihmettelin, miten sinne mahalaukkuun ultraäänellä näkee, mutta etenin ohjeiden mukaan. Syövän esiasteelle voi jotakin tehdäkin.

Kävimme tiistaina ison eläinlääkäriketjun erikoiseläinlääkärillä. Giblihän on ollut nyt hyvävointinen, ei ole oksentanut eikä ripuloinut ja ruoka maistuu. Aiemmalle oireilulle oli monta laukaisevaa tekijää. Lekuri oli sitä mieltä, että ultraääni ei tilanteessa anna uutta eikä sitä siksi tehnyt, mutta aikoo konsultoida tähystysten tekijää ja ilmoittaa loppuviikosta, mikä oli keskustelun lopputulos. En nyt ole hyppien keikkuen viemässä Gibliä nukutusta vaativaan gastroskopiaan, jos oireilu oli tuossa. Pyydettiin B-12-vitamiinipitoisuus ja perusverenkuva, jälkimmäisen vastauksista eläinlääkäri lupasi ilmoittaa illalla. (Ei ole ilmoittanut torstai-iltaan mennessä.) Verinäytteen ottaja sai Giblistä verta kolmannella yrityksellä. Minua säälitti Gibli, joka kiljui sylissäni, kun neulalla kaiveltiin nahan alla. Gibli siis tulee syliin, kun otetaan verikokeita. Gibli on tätä ennen ollut eläinlääkärissä luottavainen. 

Eilen tuli puhelu yksityisestä numerosta. En ihan ehtinyt vastaamaan. Oletin, että eläinlääkäri soittaa. Tuli tekstiviesti, että Giblin B-12-verinäyte on kadonnut ja pitäisi soittaa numeroon (maksullinen) ja varata uusi verikoeaika. En ole vielä varannut sitä aikaa, koska sapetti koko juttu. Lisäksi tuli muuta.

Kävin eilen pitkän tauon jälkeen treenaamassa Giblin lyhyesti, että saan vähän tuntumaa ennen lauantain SM-kisoja. Kunnossa ei pitäisi olla isompaa vikaa, koska olemme tehneet pitkiä metsälenkkejä ja jumppia. Gibli oli todella innoissaan. Tehtiin kepit 2 kertaa, keinu kerran, puomi molempiin suuntiin ja A 3 kertaa, koska ekalla kerralla tassut eivät osuneet hyvin. Kerran tassut luistivat keinonurmella. Lopetin treenin lyhyeen, ennen kuin sattuu mitään. Gibli hölkkäsi lelu suussa ja katsoin, että vähän koira alkaa kulkea epätasaisesti. Lyhensin narupallon narua tekemällä siihen solmun, jotta se ei osu etujalkoihin. Koiran ontuminen vaan paheni ja sitten Gibli jäi seisomaan etutassu ilmassa. En vielä tästä hätkähtänyt, koska tuolla on tassuun tullut ihorikko ennenkin ihan vastaavin oirein. 

Kotona tassusta ei löytynyt vikaa. Koira linkutti lievästi vielä illallakin. Tänään Gibli on aivan hivenen epäpuhdas ajoittain, mutta ilman eilistä en sitä huomaisi. Huomenna on sitten aika tarkempiin tutkimuksiin. Vähän hirvittää, oliko agilitykin nyt tässä sitten. On aika epätodellinen olo.

Vakuutusyhtiö Jos sentään korvasi 2 eläinsairaalareissua. No ei hätää Jos, lisää laskuja on tulossa.

Täällä ei ole mitään nähtävää

Gibli näyttää toipuneen. Koirani on doping-koira vielä ensi viikon alkuun saakka lääkkeiden vuoksi. Olemme käyneet lomaviikolla lomahuoneistossa (olimme 1 yön vähemmän, mitä olimme maksaneet), käyneet pitkillä metsälenkeillä ja olen jumpannut Gibliä.

Pentuasiat mietityttävät kovasti.

Hei, hei, pieni

Pieni Boi palasi tänään kasvattajalleen. 

On ollut vaikea päivä ja ahdistavat 2 viikkoa. Olen käynyt pitkiä keskusteluja koira- ja bc-ihmisten sekä ei-koiraihmisten kanssa. Ensimmäistä kertaa elämässäni kävi niin, että pentu ei ollut meille oikea, vaikka kovasti yritimme. Giblin voimakas ahdistus vaikutti myös, vaikka se lieventyikin paljon. Luulin ottaneeni Giblille kaverin, mutta Gibli oli aivan liian kiltti. Tämän lisäksi pennussa ilmeni monia muitakin yllättäviä haasteita ja ongelmia, joita en tässä erittele enempää. Kiinnyimme pentuun silti. Pennussa oli todella paljon hyvää ja nautimme yhdessäolosta. Oli aivan ihana opettaa temppuja pienelle ja nopeasti oppivalle pennulle! Mutta aina kun olin päättänyt, että pentu jää, tuli taas jotakin. 

Päätöksen jälkeen ahmimme yhteistä aikaa, mitä ilman kohta olisimme. Haikein mielin kävimme paikoissa, mitkä olin jo keväällä ajatellut näyttää pennulle. 

Kotona tuntuu nyt kovin tyhjältä, vaikka täällä on Gibli. Nyt pääsemme ehkä kuitenkin vähimmillä itkuilla. Jää silti kova ikävä. En tule ikinä unohtamaan Pientä prinssiäni. Rakas Karvapunkero, be brave and be strong.

Kerää koko sarja

En nyt kuvailisi tätä viikkoa helpoksi. Sunnuntaina tehtiin päätös pennun palauttamisesta. Palautuspäiväksi tuli keskiviikko. Olin ostanut pennulle kalkkunatreenimakkaraa. Annoin sitä viikonlopun kisoissa Giblille normaalin pentunappulan sijaan. En muistanut, että aiemmin Gibli on saanut veriripulin hevosmakkarasta ja tarkemmin muistellessa myös jostakin toisesta yhden proteiinin treenimakkarasta. 

Sunnuntai-iltana Gibli alkoi ahmia ruohoa. Maanantaina koira oksensi. Oksennuksessa oli yksi veriviiru. Illalla toinen oksennus oli limaista verta. Eläinlääkärin etäkonsultaation jälkeen vein iltamyöhällä pennun miesystävälle ja ajoin Giblin kanssa Aistiin. Päädyimme oireenmukaiseen hoitoon. Hoito oli ystävällistä ja asiallista. Gibli sai suoneen erilaisia mahalääkkeitä ja nesteytettiin ihon alle. Tiistaina Gibli oli hyvin vaisu ja veriset gi-oireet jatkuivat. Koira ei reagoinut edes juustopaketin aukaisuun. Soitin sen seitsemän eläinlääkäriasemaa läpi. Lopulta Tammiston eläinsairaalaan mahtui ja ajoin sinne. Jälleen saimme hyvää kohtelua. Gibli jäi nyt tippaan 4 tunniksi ja sai erilaisia vatsalääkkeitä. Sinä aikana ajoin takaisin miesystäväni ja pennun luokse viettämään viimeisimpiä yhteisiä hetkiä. Giblin tulehdusarvot olivat matalat ja kaikki veriarvot muutenkin kunnossa. Eläinlääkäri piti oireiden todennäköisenä aiheuttajana ruuan ja stressin yhdistelmää. Gibli sai kiitosta kauniista käytöksestään. Verikokeiden ja tipan laiton ajan se oli molemmissa paikoissa sylissäni, kun istuin tuolilla.

Jatkamme toipumista tästä kaikesta.

Mainittakoon vielä, että Vakuutusyhtiö Jos ei ole maksanut vielä kumpaakaan käyntiä ja pyysi lisäselvityksiä. En odota korvauksia kieli pitkällä. Aiemmin rokotuksen aiheuttaman anafylaksian hoito ei kuulunut maksettavaksi, koska on ennaltaehkäisevän hoidon komplikaatio. Myöskään ikenen kasvain ei kuulunut korvattavaksi. 8-vuotiaan koiran vakuutusta ei noin vaan vaihdeta toiseen vakuutusyhtiöön.

JSP-kisat

Seniorien SM-kisoissa olimme hyppyradan jälkeen Giblin kanssa sijalla 9 nollaradalla. Finaaliradalla Gibli hyppäsi puomin alastulon ja meni ansaputkeen eli hylkäys.

Tänään olimme Para-SM-kisoissa. Rimoja säädettiin, kun menin Giblin kanssa radalle. Laskin Giblin liian aikaisin irti. Koira ehti hypätä ekan hypyn ja kun yritin siitä kiireellä lähteä jatkamaan, Gibli hyppäsi ekan hypyn uudelleen. Sen jälkeen teimmekin nollaa loppuun saakka. Hylätty suoritus se oli silti. Lähdimme kotiin. Oli 26 astetta lämmintä. Vaikka kisat olivatkin sisähallissa, ei siellä voinut olla koko ajan ja sielläkin oli lämmin. Aikataulu oli hyvin hankala, eka rataantutustuminen klo 9.15 ja toinen klo 14.45. Pentu oli hyvässä huomassa kisojen ajan.