Ei me olla ennenkään Liljegrenin radoilla loistettu, mutta ehkä nyt oli vielä kaoottisempaa menoa kuin ennen. Toista rataa minun piti oikeasti opetella. Ja samaa on näköjään ollut aiemminkin. Lisäksi opetuksen puute alkaa näkyä. En usko, että Gibli (vielä) kestää mitään valmennuksia, joten sieltäkään ei löydy ratkaisua. Ja toki, jos jatkossakaan Gibli ei sellaiseksi kuntoudu, täytyy miettiä, millä meiningillä jatketaan.
Eka hyppyradalla oli hankala hypyltä muurille vienti, josta mitenkään en saanut kunnon linjaa. Poispäinkäännöstä en halunnut harjoitella putken edessä. Koira piti puskea muurille väärästä laukasta. Gibli tiputti muurin kalikan ja seuraavan riman. Aivan lopussa Gibli jatkoi pituudelle. Katsoin samaa kohtaa rataantutustumisessa ja harkitsin tehokkaampaa käännöstä, mutta pelkäsin, että Gibli tulee välistä pois ennen seuraavaa hyppy. Olisi pitänyt luottaa omaan tunteeseen. Klippivideo.
Toisella radalla sai juosta ihan tosissaan. Unohdin jarruttaa itse kunnolla. Gibliltä tuli pituuden kalikat ja poispäinkäännös tehtiin väärälle hypylle. Putken jälkeinen takaakierto jäätiin tekemättä, ja tuli siellä kaikenlaista. Klippivideo 2.
Alkoi olla jo iltamyöhä. Jätimme kolmannen radan menemättä.
Hyvää: Vastakäännökset toimivat!



