Elämä on jatkunut metsälenkkien ja jumppailujen kanssa. Viikonloppuna olin ilmoittautunut kisoihin, mutta puuttui motivaatio, joten peruin osallistumiseni.
Eilen olin Giblin kanssa iltakisoissa. Jari Suomalainen tuomaroi. Voitimme hyppyradat nollatuloksilla. Hyvin olisi käteen sopinut myös keskimmäinen agilityrata, mutta Gibli hyppäsi radan kunnostamisen aikana yhden hypyn, joten se oli hylätty sitten se rata. Katsoinkin, että siinä on niitä hyppyjä lähellä, kun Gibli odotti vuoroaan irti. Videolla näkyy, kuinka käännähdän ikään kuin merkiksi Giblille.
Olemme viimeksi käyneet Giblin kanssa ohjatuissa treeneissä viime kesäkuussa. Nyt kävimme Leinosen Janitalla. Teki hyvää. Tuli etuoikeutettu olo, että pääsimme sinne treenaamaan. Luulin, että ne päivät ovat Gibliltä ohi.
Puomin kontaktin kanssa on käynyt, kuten käy, jos löysää kriteeristä. Gibli teki treeneissä hienot kontaktit.
Muista kepeille tarvittaessa hyvä vienti, jos laukka taittaisi liian aikaiseen väliin.
Muista katsekontakti!
Hyödynnä pakkovalssia! Tuli oikein kylmät väreet hyvästä fiiliksestä.
Myös rytmityksellä voi tehdä esteen erottelua.
Gibli liikkui hyvin treenin jälkeen, niin myös illalla kotona. Venyttelin hänet ennen iltapalaa.
Kävin metsässä aamulla Giblin kanssa. Katselin maisemia siihen malliin, että täällä täytyy olla kyitä. Kallioilla ei näkynyt, mutta sitten yllättäen vähän varjoisammassa paikassa olikin.
Tältä se näytti ensi silmäyksellä.
Gibli hyppäsi sen yli mennessään. Kun olin huomannut kyyn, kutsuin Giblin takaisin, jotta ei syöksy kyyn kavereiden sekaan. Vaikka kuinka yritin ohjata Giblin ohi kyyn, silti se tuli samaa reittiä takaisin ja laukka sattui juuri kyyn yli. Käärme ei ojentunut eikä Gibli reagoinut, joten en olettanut käärmeen purreen.
Laitoin Giblin istumaan varmistettuani ensin, ettei vieressä ole lisää kyitä. Otin sitten nämä 2 videota.
Harmittelen, ettei ollut oikeaa kameraa mukana. Olin ottaa sen lähtiessäni, mutta päätin jättää kotiin, jotta lenkistä ei tulisi kuvausreissua.
Kyy oli aivan musta, punaista oli huulissa ja leuan alla. Lajinmääritys tehtiin siskon kanssa pään suomujen, pään ja vartalon muodon sekä huulien värityksen perusteella. Rantakäärmeen häntä on laihempi, kyy on pullukampi pidemmälle. Kuvissa ei näy punainen silmä, jonka paikalla havaitsin.
Tämä oli hyvin rauhallinen kaveri. Ei sihissyt eikä hyökkäillyt. Hän oli jo kokeneempaa sorttia, veikkaan pituudeksi n. 60 senttiä. En toki mittaillut tarkemmin. Sen verran pää kääntyi minua kohti koko ajan, joten en uskaltanut ottaa parempia kuvia. Nytkin pelotti. Pelkäsin, että paikalla on muitakin kyitä. Olisin hypännyt kuuhun, jos kyy olisi tehnyt puolustautuakseen edes valehyökkäyksen.
Pää kääntyi aina minua kohti.
Suurennos ensimmäisestä kuvasta. Näkyy punainen leuka.
Gibli käyttäytyi normaalisti koko ajan. Tarkistin vielä autolla, että Giblissä ei näkynyt mitään puremajälkiä missään. Ei näkynyt.
Taitaa mennä tuo lenkkipaikka boikottiin vähäksi aikaa. Koiran kantaminen tai itselle avun hommaaminen ei houkuttele, hoidot tai pureman seuraukset senkään vertaa. En tuolla millään kumisaappailla kulje, joten hyvin pystyy nilkkaan tikkaamaan.
Kermisen radoilla. Kaukana on ne ajat, jolloin saatiin merkitseviä tuloksia.
Eka, agilityradalta hyl.
2. hyppäriltä, hyl: irtoaminen väärälle hypylle. Rata olisi ollut helppo. Pituuden jälkeen oli inhottava putkeen meno 90 asteen kulmaan. Keskityin rataan tutustumisessa Giblin kääntämiseen sitä varten. Linkki videoon.
3. agilityradalta 5 vp puomin alastulolta. Tätä ennen keskityin Giblin oikaisuun ennen puomia. Aika olisi ollut hyvä, etenemä 5,57 m/s. Linkki videoon.
Jos kaikki muu onnistuu, niin sitten tulee se puomivitonen, jota ei ole tullut aikoihin.
Utrechtin sädehoidon jälkeen Gibli sairastui vakavasti. Tulehdusarvot olivat korkeat, koira vaisu, pernasta löytyi muutos ja aloitettiin antibiootti.
Siitä viikon päästä 3.10. pernasta otettiin koepala rauhoituksessa. Samassa yhteydessä sappirakosta löytyi huonosti liikkuvaa sakkaa. Eläinlääkäri pahoitteli mukoseelelöydöstä ja aloitti ursodeoksikoolihapon. Kontrolli sovittiin 3 kk päähän.
Tämän jälkeen luin mukoseelestä. Vaikutti siltä, että Giblin sappirakko suorastaan pitäisi leikata puolen vuoden sisällä tai muuten lähtee henki. Aloin ymmärtää, miksi eläinlääkäri pahoitteli löydöstä. Koirilla sappirakon poisto ei ole mikään pikku nipsaisu, kuten ihmisillä. Ymmärsin, että virhediagnooseja tulee herkästi. Sappirakon löydöksiin voi vaikuttaa myös eri lääkitykset ja niitähän Giblillä oli riittänyt: 16 x nukutus, antihistamiinit, vatsansuojalääkkeet, tratsodoni (rauhoittamaan ennen sädetyksiä) ja viikon antibiootit ennen tätä sappirakkolöydöstä. Lisäksi oli se tulehdusreaktio. Malinois ei ole tyyppirotukaan.
Varasin kontrolliajan joulun alle mukoseeleen perehtyneelle erikoislääkärille Tervakoskelle. Ultraäänessä ei todettu mitään mukoseeleen viittaavaa, mutta olihan Gibli syönyt ursodeoksikoolihappoa. Gibli oli oireeton. Päätettiin jättää lääke pois ja kontrolloida tilanne 3 kk kuluttua. Lääke on dopingvalmiste, joten siihen olisi tyssännyt Giblin kisaaminen.
Tänään oli Giblin kontrolli. Pelkäsin etukäteen, onko sappirakko sakkainen, vaikka Gibli on ollut oireeton. Kippasin Giblin kouruun. Eläinlääkäri oli tosi empaattinen ja mukava. Gibli oli nätisti ultratessa. Sappirakko oli moitteeton: seinämä oli ohut eikä siellä ollut epäilyttävää sakkaa.
Se siitä sitten. Huokaus.
Illalla käytiin metsäkävelyllä ja kotiin tultua jumpattiin.
Eka, hyppyrata oli Muotkan käsialaa ja meille liian vaikea tätä nykyä.
Toinen, Liukan agilityrata, meni hienosti muuten, mutta keppien jälkeen Gibli tiputti riman. Ohjasin käännöksen myöhässä. Tässä on se rata. Puomille Gibli meni edelläni ja luki kepit jo kaukaa. Rakas koirani päätti myös tehdä juoksukontaktin, joka oli täydellinen ja saa jatkaakin yhä niin, jos sellaisena pysyy. Jotenkin vaimeasti sanoin pujottelukäskyn siinä kohtaa, kun koira jo pujotteli.
Kolmannelle radalle en jäänyt, ei huvittanut. Autossa katsoin, että sijoituimme kolmansiksi, vajaa sekunti kärjestä. Nopeus oli 5,33 m/s.
