Ilmoittauduin aiemmin maajoukkuekarsintoihin. Tosin tuli sellainen olo, että me ei kuuluta porukkaan, koska ei ole oikein agility kulkenut. No kun tiistaina kulki, niin mietin, että mikä ettei. Flow jatkukoon maajoukkuekarsinnoissa.
Olin varannut ajan Giblille ihomuutoksen poistoon 28.4.:ksi. Giblillehän tulee paljon rasvapatteja. Jokaisesta patista otetaan aina ohutneulanäyte mastsolukasvaimen poissulkemiseksi. Oikeassa etujalassa on ollut ihomuutos, josta ei ole irronnut mastsoluja. Se on solukuvan perusteella ollut mahdollinen hyvänlaatuinen kasvuhäiriö tai muuta sellaista, mitä ei ole tarvinnut poistaa, mikäli ei muutu. Mitään halua ylimääräisiin leikkauksiin minulla ei ole ollut. 17 anestesiaa vuodessa on ollut jo riittämiin.
Mutta minusta se ihomuutos on viime aikoina kasvanut ja tummunut. Gibliä se ei ole häirinnyt, mutta minun hermoni eivät sitä enää kestäneet. Tosin, jos Gibli olisi ihminen, minun sormiini muutos olisi hyvänlaatuinen rasvasyylä.
Jälkiviisaana Gibli olisi ollut järkevä leikkuuttaa alkuvuodesta, mutta silloin siihen ei ollut vielä tarvetta. Nyt halusin leikkuun pois päiväjärjestyksestä. Tuli mahdollisuus aikaistaa leikkausaikaa tälle päivälle. Maajoukkuekarsinnat on kaksipäiväiset: tänään 3 starttia ja huomenna 1-2. Aika rankkaa - alan jo vältellä kisoja peräkkäisinä päivinä. Ja jos ja kun koiran etu edellä mennään, niin kyllä se koira siitä eniten hyötyy, että epäilyttävä patti poistetaan mahdollisimman aikaisin.
Niinpä sitten valitsin karsintojen sijaan leikkauksen. Eipä tarvitse ainakaan enempää jossitella, jos löytyykin jotakin ikävää. Yöllä heräsin pohtimaan vielä sitä, että Giblillä on vasemmalla ristiselässä ollut patti, jonka on kahdesti todettu sisältävän talia. Se siellä kuitenkin jököttää ja todennäköisesti kasvaa ja todennäköisesti tulehtuu ja puhkeaa jossakin vaiheessa. Ja aina, kun jonkin ihmisen sormi siihen osuu, aina selitän, että joo, se on tutkittu ja se on viaton talipatti. Ihan niin kuin Giblin mastsolusyöpä oli viaton faskiakysta.
Selitin eläinlääkäriasemalla kirurgille, että toki oli puhe vain siitä etujalan muutoksesta, mutta kun täällä ristiselässä on tällainen möykky, ja pitäisihän sen olla vain talia, mutta tällä koiran historialla ja kun se nyt kerran joka tapauksessa nukutetaan, niin... Hän sanoi ottavansa sen pois.
Minua ahdisti koko päivän ja ahdisti, kun Gibli nukutettiin. Mietin, miten kestin viime syksyä kaikkine nukutuksineen. Utrechtissa Gibli kuitenkin yleensä vietiin anestesiaosastolle, joten minun ei tarvinnut nähdä sitä nukahtamista - paitsi hoitojen loppuvaiheessa. Ahdisti odottaa kirurgin soittoa. Ajattelin, että jos soittavatkin, että Gibli kuoli komplikaatioon.
Kirurgi sitten soitti, että koiran saa hakea puolen tunnin päästä. Hain vähän hoipertelevan koiran. Tuli mieleeni viime heinäkuu, kun haettiin Gibli syöpäleikkauksesta. Etujalka oli ihan suora ja koira kipeä ja tiesin, että tämä on vasta alkua. Toivottavasti nyt selvitään vähemmällä. Patologin vastaukset tulee ensi tai seuraavalla viikolla.
 |
| Kotona. |
P.S. Otin eläinlääkäriasemalle mukaan Giblin oman kuonokopan, jotta heidän ei tarvitse pelätä, jos Gibli käyttäytyy epänormaalisti leikkauksen jälkeen. Pidän sitä varmaan kotona öisin, jotta koira ei napraa tikkejä.
