Ekalla agilityradalla oli kinkkinen kohta A:n jälkeen. Pohdin rataantutustumisessa, teenkö siihen takaakiertovalssin, takaakierto-persjätön, pelkän päällejuoksun vai menenkö valssilla tai persjätöllä hypyn toiselle puolelle estämään putkeen menemistä. Päädyin takaakiertovalssiin, jolla ajattelin pitää riman paremmin. Ehdinkin Giblin edelle ja kuningasajatus: *menenpä sittenkin hypyn toiselle puolelle* ja muljahdus, Gibli hyppäsi väärältä puolelta. Ohjaus hajosi sitten muutenkin.
Tämän jälkeen mietin jälleen sitä, että tällä "valmentautumisella" ei ole mitään asiaa tälle tasolle.
Toinen rata, hyppyrata oli hankala. Minun oli hankala sitä opetellakaan. Tässäkin näkyy, ettei ole joutunut opettelemaan hankalia ratoja aikoihin. Rataantutustumisen jälkeen minun piti koko ajan miettiä, kummalle hypylle tullaan eka kerralla numero 4 putken jälkeen.
Itse kisasuorituksessa 5. esteen jälkeen en ollut varma, olinko ottanut Giblin oikealta hypylta vai ei. Hetkeksi tuli black out - minne ollaan menossa. Joku ystävällinen sielu huusi yleisöstä jatkamaan, ja sainkin kiinni, että kepeille seuraavaksi. Kepeillä jo nauratti. En tiennyt, millä tuloksella mentiin. Toiseksi viimeisellä hypyllä Gibli ajautui hypyn ohi - vähän saman oloisesti kuin viikko sitten. Kieputin Giblin hypylle oikein päin. 5 vp:llä maaliin.
Pitkään oltiin sijalla 7./77 (osa finaaliin päässeistä jätti hyppärin väliin), kun 12 parasta pääsi varmasti finaaliin ja sen jälkeisiltä sijoilta riippuen siitä, moniko oli päässyt 2 radalta finaaliin. Siinä on tietyt sääntönsä. Oltiin Giblin kanssa lopulta sijalla 15. Hyppyradalta vain sijalta 12 päästiin finaaliin. Agilityradalta noustiin vielä sijalta 17 finaaliin.
Kannattaisi tehdä se nolla. On tämä kummallista. Toisaalta on iloinen, että koira ei linkuta. Toisaalta oli niin lähellä parempikin onnistuminen, joten se jäi vähän kismittämään. Vähän kuin hopeamitali.
Ajelin kotiin.
Kiitos Marika videosta.

