Tomban kanssa treenissä

Hallilla treenasin:

• Keinua
• Kerran puomi
• Kerran A
• Kepeille meno muurilta, muista, että Gibli lukee hyvin vastakkaisen käden!
• Välistävetoja - etäpalkalla tämä oli huono idea, koska koiruus tuijotti vain palkkaa. Sain onneksi onnistuneenkin suorituksen
• Mene-mene muurin kanssa. Palikat tippuivat noin 3 x, en niitä kelpuuttanut. 
• Lopuksi vähän temputin koiratanssiin sopivaa liikettä. :)

Valmennuksessa

Tuulia Liuhdon opissa. 

Läksyt:

• Kepeille menemisen harjoittelua
• Keinun paikan vahvistus
• Muista käyttää mene-käskyä jo ennen putkea.

Itse radalla Gibli pysyi lähdössä, haki niitä keppejä. Otti kontaktit hyvin, tosin se keinun alastulo vaati vahvistusta. Poispäinkäännös oli hyvä. Putkiansalta toimi tässä-käsky (toisella kerralla).

Lämmitellessäni opetin yläraajojeni muodostaman renkaan läpi hyppäämistä. Joka kisoissa ei ole lämppähyppyjä. Tuolla saan vähän hyppyvalikoimaa lisää jalkojen yli hyppäämisen lisäksi.

19 419 - 80 - 13 - 371 - Ja Giblille agilitya ja temppuja, Lystille myös

Giblin kanssa treenasin puomin ylösmenoja vaihtelevalla menestyksellä. Sitten teetin rataa, ja kepeillä vaativampia takana leikkaamisia, mitkä sujuivat hyvin. 6 kepillä putkihäiriö olikin liian hankala. Videolla ei ole kaikkia toistoja. Vuosi sitten Gibli osasi tuommoiset enkä tajunnut, että ei ne yhtäkkiä mieleen palaudukaan. Harmittaa, että jätin tuon lopuksi, just kun on ollut tarkoitus lisätä Giblin itseluottamusta helpoilla harjoitteilla - mutta kun luulin, että nuo sujuu ja koira tuntee itsensä voittajaksi.

Ulkokentällä tottistelin sen kanssa ja opettelin pujottelemaan jalkojeni ympäri, nyt se tuntui hoksaavan jutun.

Lystillä teetin erilaisia temppuja, asennonvaihtoja, ryömimistä, ft-juttuja ja jumppaa. Hienosti se osaa ja tykkää. 

Esineilmaisua, jumppaa ja agilitya

Jumppaosioon kuuluu molempien koirien taiteilu tasapainotyynyllä. Lysti taiteilee siinä hyvin monipuolisesti. Gibli osaa asettaa sille etutassunsa, pyörähtää enemmän ja vähemmän sattumalta etuosallaan. Eilen alkoi jo takajalatkin osua tyynylle. Naksuttelen asioista, jotka vievät oikeaan suuntaan.

Esineilmaisua käytiin treenaamassa kylmällä nurmikolla. 3 kertaa ilmaisu sujui hyvin, neljännellä kerralla pentu nuuskutteli palikkaa ja olisi jättänyt sen siihen. Kehuin lopulta ilmaisusta.

Tänään käväistiin agilityhallilla. Harjoittelin suoraan putkeen ja u-putkeen lähettämisiä. Siivekkeen kierrätin 2 x per puoli. Lopuksi Gibli paukutteli keinun päätyä maahan.

Luopumista on harjoiteltu myös. Minulla on kädessäni nakkeja ja vieressäni molemmat koirat. Se koira saa, joka ei nakkeja huomaa. Molemmat ovat keksineet omat juttunsa: Gibli menee maihin, katsoo rahin alle ja saa sillä nakkinsa. Lysti saa ne peruutuksesta ja muualle vilkaisusta.

Toissailtana käytiin metsäkävelyllä. Onneksi oli vähän lunta, jotta jotakin näkikin. 

Pimeää on, päivisin pitää pitää valoja päällä, jotta näkee sisällä. Niskaan pakottaa ja vasempaan takareiteen & pohkeeseen vihloo. Ei ole kovin kukkeat tunnelmat.

Hyl - 10 - hyl

Julistin Lystin tassun terveeksi lauantaiaamuna. Tämän päivän kisat eivät menneet kisat ihan putkeen.

Eka radalla Lysti varasti pahasti lähdöstä ja hyppäsi toisen hypyn väärään suuntaan. Vein sen pois radalta.

Toinen rata oli hyppäri. Siinä oli heti alkuun välistävedot, jotka tein pitkästä aikaa vetämällä, sujuivat. Sitten tein valssin ohjatakseni Lystin kepeille hankalaan aloitukseen. Lysti tiputti riman, säikähti, aloitti kepit oikein, mutta säikkynä pyörivää rimaa katsoen, keskeytti pujottelun ja kävi haistelemassa tuomarin. Jatkettiin rataa. Putkijarru pelasi. Radalla oli kohta, missä oli monta suoraa putkea peräkkäin. Yhdeltä sellaiselta piti kääntyä sivuun hypylle. Lysti tuli ohjaukseen hienosti. Tältä radalta kymppi.

Kolmas rata oli agilityrata. Siinä olisi ollut siivekkeen ympäri pyörittämisiä ennen kontakteja. Jos koira hyppäsi ristiin, oli edessä kammottava kulma sekä A:lle että puomille. Juuri näin kävi Lystille ja oikaisin sitä sen, mitä ehdin. Putki-puomi-erottelu pelasi. Puomin alastulon koira loikkasi. Olin keskeyttää, mutta jostakin syystä jatkoin rataa. Ihan lopussa sain koiran pakkovalssissa vastakkaiselle hypylle, joten se oli hylkäys.

Tuloksilla ei juhlinut kukaan, mikä tietysti vähän lohdutti.

Gibli oli turistina matkassa. Look at that -game on tehnyt hyvin tehtävänsä. Koiruus käännähtää hyvinkin pienestä hamuamaan vasenta kättäni ja loikkii innoissaan.

Lykkyä on kova ikävä. Sellaisen ahdistuksen sävyttämän ikävän tilalle on laskeutunut syvempi suru ja kaipaus. Pössykkä eli vielä vuosi sitten. - Giblissä on jotakin samaa. Ehkä se on perusmalinoisia, mutta toivon, että jotakin enemmän.

Ai niin. Tein vanhasta fleecestäni Giblille nutun. Tämä kuva on otettu ennen ompelua. 

Pentuagilitya

Lystin tassu toipuu edelleen.

Otin Giblin mukaani hallille ja Lystin autoon seuramieheksi, jotta ei raplaa tassuaan yksin kotona ollessaan. Tehtiin ensin luoksetuloja, kaveri piti kiinni ja minulla oli ruokapalkka. Seuraavaksi tehtiin alustalle menoa. Sitten vaihdettiin ruokapalkka saalispalkkaan, sujuivat heti. Lopuksi teetin namilla kaksi sylikäännöstä per puoli. Siinä sitä sitten olikin. :)

Tuli motivaatiota opettaa paikallaan pysyminen. 

Pääsin kokeilemaan eilistä koulutusrataa nopealla bc:lla, jota ohjataan ääneti. Pääsin siksi vähän Lykky-tunnelmiin. Bc itse oli tosi makea menemään. Kuin olisin ohjannut pumpulia.

Illalla Gibli sai matolääkkeen 12-viikkoisrokotusta silmällä pitäen. Lisäksi se sai taiteilla tasapainolaudan ja pesuvadin päällä. Harjoittelimme myös paikoillaan pysymistä. Se onnistuu paremmin istuen. Lysti oli kaverina, näytti maahanmenoa ja lassieta (= nostaa tassunsa nätisti). 

Videoita ym.

Olemme käyneet metsäkävelyillä, syöneet mustikoita ja metsämansikoita, joita pentukin ahmii. Eilen retkemme päätteeksi pentu livahti kahdesti auton alle ja katseli sieltä voitonriemuisena. Pesin sen shampoolla seikkailujensa päätteeksi, heihei punkkilitku sitten vaan. Valkuaisten vilahduksista päätellen auton alle meneminen jäi sen mieleen ja mietin, olisiko punkkipanta paras ratkaisu.

Eilen Gibli pääsi leikkimään pentujen kanssa tosi taitavan bortsun kanssa. Oli ilo nähdä, kuinka bc piti ystävällisesti huolta siitä, että pysyi ylempänä.

Tänään otin videota pitkästä aikaa. Tuli hirveä olo ja ikävä, kun kameran viimeisin video oli Lykyn maaliskuisista agilitytreeneistä. Rinnassa ahdistaa vielä tätäkin kirjoittaessani.

Gibli näki tikkaat sunnuntaina. Lysti näytti, kuinka ne mennään. Pentu seurasi. Otin nyt videolle. Pentu on uusissa asioissa tuolla tavalla harkitseva ja oppii sukkelaan. Sisällä leikittiin pesuvadilla. Otin siitäkin videot, kuten myös "tottistelusta". Jälkimmäiseen voisin alkaa panostaa. Luoksetulo ja paikoillaan oleminen olisivat tärkeimpiä. Pentu tarjoaa mielellään istumista ja maihinmenoa, joten kivoja hetkiä on luvassa lisää.

Lykky kierähtää

Sukkelasti se Lykkykin oppii. Tämä on toinen treeni.

Peruutus

Eipä niska ole toipunut, joten peruin osallistumisen Lystin kanssa EO-karsintoihin. Niska vaan ei kestä autoilua nyt. Eihän meillä oikeasti mitään saumaan joukkueeseen ole, mutta olisi ollut hienoa osallistua, kun kerran selkeästi kriteerit täytettiin. Peruin hotellin. Helppoja on nämä nykyiset nettivaraukset: peru ilmaiseksi klikkaamalla. ...tuttaa silti. Lystin kanssa viime kisoissa oli niin upeaa mennä.

Niskan takia ei ole treenattukaan. Töissä olen käynyt, mutta kitkuttelua on.

Tänään käytiin korvausreissu jäällä. Lykky sai jäisestä pinnasta ihorikon vasemman etuvarpaan päälle. Nyt se makaa tossu koivessa, jottei luputa sitä vielä "terveemmäksi".

Opetin Lykkyä kierähtämään selän kautta ympäri. Muutamalla treenillä siitä tuli aika hyvä. Kunhan huvittaa, siirrän kännykkävideon kaikelle kansalle nähtäväksi. Lysti jymähteli eri kylkiasentoihin esittämään epäuskottavan virkeää kuollutta.

Ai niin. Lystin pissa kontrolloidaan 3 kk kuluttua. Vähennän piimää ja korvaan sitä lantratulla lihaliemellä. Ostin apteekista pH-liuskoja, jotta voin itse seurata arvoja.

Eri juttuja

Tokoilin molempien kanssa pihatiellä. Hyvin on opit molemmilla muistissa. Lysti muisti myös, kuinka hypätään käsieni muodostaman renkaan läpi. 

Eilen lumikenkäilin pellolla. Tulipa käytettyä kauan himoitsemiani ja viime talvena ostamiani lumikenkiä edes kerran tänä talvena. Lunta on virallisesti 45 cm, mikä tarkoittaa kunnon hankea paikoissa, minne tuuli lunta kuljettaa. Lysti tuli perässä tai polkuja pitkin, Lykky liikkui enemmän Camel Boots -hengessä.

Tänään kävimme tarpomassa jäällä. Siellä oli vettä. Hetken pilkahtanut aurinko hävisi pilvien taakse, mikä sinetöi kivan keväisen retken lopun. Kotona on jumpattu. Huomenna varmaan levätään ihan kokonaan.

She's got the look.

Keskiasentoa ja agilitya

Otsikko ei tarkoita K18-juttuja. Kävin maanantaina omt-fysioterapeutilla, jolle näytin magneettikuvan. Päätä ei saa taivuttaa enää alaspäin (koko loppuelämäni aikana), koska asento voi saada pullistuman suurenemaan. Autolla ajaessa pään kuuluu nojata niskatukeen. Sain jumppaohjeita, kuinka vahvistaa kaulaa/niskaa. Ne myös muistuttavat, missä keskiasento on. Olen pitänyt nyt uskollisemmin kauluria, koska sekin muistuttaa oikeasta asennosta. Olen löytänyt miljoona arkitekemistä, missä päätä taivutetaan alaspäin. Syöminen noin esimerkiksi. Metsäpolulla kävelykin vaatisi sellaista, ellei halua nostaa polvia korviin kompastelun välttämiseksi.

Jos joku ei tiennyt (esimerkiksi  minä en), kerron nyt, että pään venyttely eteenpäin taivuttaen erityisesti niin, että painaa käsillä niskan takaa, on kaikille potentiaalisesti vahingoittavaa. Lopettakaa siis semmoiset venyttelyt!

Agilityssa suurin riski on tilanteissa, joissa huonoryhtisen työpäivän jälkeen kääntää päätä etukumarasta sivulle. En enää muista mikä oli tarkka mekanismi, mutta sellaisen työpäivän jälkeen syvätuki on jotenkin kadonnut tai jotakin sellaista ja tällöin pullistuman purskahdus olisi mahdollista. Jos haluan tehdä jotakin etukumarassa, taitoksen pitää tapahtua lantion tasolla.

Päivät ovat edelleen t y l s i ä. 

Tänään syötin Lykylle aamuruuan temputtamalla sitä tasapainotyynyn päällä ja ryömityttämällä. 

Otin molemmat illalla agilitytreeniin, tosin treenasin vain Lykyn. Mentiin samaa rataa, mitä sunnuntaina seurakaverini ohjastamana. Unohdin radan pari kertaa. Keskityin ohjaamaan vähin askelin kauempaa ja pitämään pääni vartalon jatkona. Lykky oli mainio. Putkiin lähetykset onnistuvat kaukaa, samoin esim. kahdella hypyllä 180 asteen käännös. Takana leikkaaminen onnistuu, kun näytän käännöksen ajoissa. Kauempaa ohjatuissa välistävedoissa koira pitää ottaa jämäkästi haltuun, muuten tulee slalomia. Puomilla ottaisin mieluusti etumatkaa, mutta tällöin ylösmenokontakti hajoaa. Siinä on treenaamista edelleen.

Treenattiin erityisesti takaakiertoa kauempaa. Aluksi Lykky ei hoksannut millään, vaikka lelulla autettiin. Sitten asiat jotenkin loksahtivat ja tauon jälkeen se haki takaakierron kaukaa, oikein korjasi linjansa.

Mitään kiireisempiä juoksurevityksiä en tehnyt ja sujuihan tuo noinkin. Hyvää teki kaiken kaikkiaan päästä ihmisten ilmoille jotenkin normaaleihin systeemeihin. 

Loppuun laitan vielä tämän päivän kännykkäräpsyn. Lykky on käynyt salaa tuulitunnelissa ja muokannut sivuprofiiliaan virtaviivaisemmaksi.

Taas käärmehiä ja agilitya

Tiellä oli taas kyy, elävä. Ja hetken päässä aurinkoisessa rinteessä kahahti kahteen kertaan siihen malliin, että tarkkasilmäisempi ja rohkeampi olisi havainnut sahalaitoja. Onneksi en minä. Vähän hyytää, miten kauan tuuri kestää. Lystiä on pentuna purrut kyy, joten en sille uusintaiskua halua. En halua osumaa itsekään. Mikäs siinä, jos vähän kihelmöi, mutta jos tulee yleisreaktio ja taju lähtee, niin on siinä autolle könyämistä.

Uimassa on käyty molempien kanssa. Voi sitä riemua!

Temppuna opetin Lystin hyppäämään käsieni muodostaman renkaan läpi. Olen sitä joskus ennenkin yrittänyt, mutta nyt koira ponkaisi korkealta läpi monta kertaa. Jännältä tuntuu, kun turkki hipoo käsiä. :)

Otin Lykyn mukaani ryhmätreeniin. Tällä kertaa mentiin rataa, missä oli heti aluksi välistäveto. Lykky tuli parhaiten pakkovalssiin. Myöhästyneellä japanilaisella se ponnisti viime tingassa ja osui siivekkeeseen. Uih. Ajoissa olevalla japanilaisella onnistuttiin hyvin.

Sitten oli putkirallatusta ja erityisesti putkijarruja, joihin Lykky reagoi hyvin. Välillä oli vedätyksen paikkoja, koska piti ehtiä suoran putken jälkeen ohjaamaan koira takaakiertoon. Ekalla vedätyksellä Lysky tiputti riman, mutta paremmalla kontaktilla rimat pysyivät jatkossa. Sen kanssa sain painella hyvää haipakkaa. Rytmityksiin Lysky reagoi hyvin ja lopun välistävedossa se oli taas mainiosti kuulolla.

Yhdessä välissä otin puomin x 4 ja keinun. Se täsmäsi upeasti ylösmenokontaktit, vaikka vedätin kunnolla. Upea Pössykkä.

Lystin kisaviikonlopun toinen päivä

Ilmoitin Lystin kisoihin viikonlopun kahtena päivänä. Halusin testata, mikä on turnauskestävyytemme. Teki mielikin kisata 3 viikon tauon jälkeen.

Radat olivat Johanna Nybergin. 

Ensimmäinen oli agilityrata. Tutustuin aika hällä väliä -tunnelmilla rataan, koska olin päättänyt ottaa Lystin jo startista pois, jos röyhkeästi varastaa. (Näin sitä ollaan loogisia.) Lysti kestikin paikallaan, koirilla on aika hyvät aistit näissä asioissa. Lähtöhypyn jälkeen sukellettiin u-putkeen, miltä hypylle, jolle oli järkevin tehdä inhoamani yhden siivekkeen ympäri kierrätys. Tein sen pyörittämällä ja lähetin Lystin A:lle. Sillä piti ottaa reilusti sivuttaisetäisyyttä, koska A:n alla oleva putki oli edessä. Lysti otti A:n alastulonkin opetetusti, vaikka paikka oli haastava. Ohjasin hypyn kautta putkeen. Putkesta tultua piti losottaa aika vauhtia, jotta ehdin ohjata 2 hypyn suoran päähän kolmannen hypyn takaakiertoon. Ehdin. Siitä muuri ja u-putkeen, jolta hyppy ja kepeille sulkukulmaan tosi nurjasta kulmasta. Olin suunnitellut pakkovalssin. Ehdin. Samantapainen kulma oli muuten eilen Jyväskylässä. Ohjaus toimi taas. :) Sitten takaakiertohyppy, vähän vekkasin ennen seuraavaa, jottei Lysti sujahtanut ansaputkeen ja taas muutama hyppy, joista viimeisimmän jälkeen 180 asteen käännös takana leikaten ja rytmittäen (!) ja puomi. Lysti teki puomin virheettömästi. Vielä viskileikkauksella hyppy ja maaliin. Radalta 0, sijoitus 4. noin 44 koirakosta. 

Toka agilityradalla törkkäsin Lystin väärään putkeen kolmannen hypyn jälkeen, muuten tehtiin suunnitelmien mukaan. Tälläkin radalla se otti kontaktit hyvin. 

Kolmas oli hyppäri. Siinä käänsin Lystin kuonon jo ekan hypyn jälkeen kohti toista hyppyä ja varsinkin u-putken oikeaa päätä. Lysti luukutti putkeen. Sieltä pari hyppyä ja kolmas takaakiertona, pimeään u-putkeen. Sieltä 3 hypyn slalom, kepeille. Keppien jälkeen valssasin, jotta sain puolen vaihdettua. Hyppy ja u-putkeen. Juoksin putken "nurjaa" puolta. Lysti tuli hyvin ulos, siitä rengas (?), pussi ja vähän kiemurainen loppusuora diagonaalisesti läpi kentän. Nollalla maaliin, taas sijoitus 4. 44 koirakosta, hyppyserti meni kolmannelle 0.10 sekuntia nopeammalla ajalla. Olisi vaan pitänyt olla nopeampi.

Olen Lystiin tyytyväinen, se kiittää luottamuksesta ja vedätyksestä. Olen jopa omaan ohjaukseenikin tyytyväinen, erityisesti eka radan rytmitykseen ennen puomia. Rytmitykset kun tuppaa aina unohtumaan.

***

Aamulla jumpattiin Lykyn kanssa: kavaletteja ja ristikkäisten jalkojen nostoa. Jalat alkoivat painaa 36. noston kohdalla, lopetin siihen. Temppuna opetin jalkojeni pujottelua. 

Eilen vieheleikitin sitä vähän aikaa. Lisäsin leikkiin aika lailla hallintaa. Huudahdin yhtäkkiä "irti", jolloin Lykky irrotti otteensa. Huusin "irti" myös kesken saalistuksen. Tällöin Lykky luopui. Samaahan teen agilityssa, jos se tekee virheen etäpalkan kanssa. Etäpalkka vaan ei liiku yhtä houkuttelevasti. Pohdin oliko vieheleikitys liian aikaista vai ei, mutta koiran pää vaati sitä selvästi. En usko, että kamalasti liian aikaista, koska se olisi saanut juosta irti jo 2 viikkoa sitten.

Myö ollaan jumpattu ja tottisteltu ja agiloitu

Kattila on vaihdettu pienemmäksi, 4-litraiseksi. Lykylle vaihto ei aiheuttanut ongelmia, mutta Lystin pitää vielä treenata. En ole aikeissa laittaa koiriani tulille (...), vaan seisovat pohjan päällä. Lykyn vartalonhallinta on kehittynyt kovasti sitten teiniaikojen.

Lykyn kanssa tottistelin pihakadulla. Tämä pitäisi ottaa vakio-ohjelmistoon, vaikkei tällä saralla kisatavoitteita olekaan. Häiriönä toimivat naapurin lapset, joista 3 pelasi sählyä ja kaksi miekkaili lumilinnan ja -tunnelin luona. Seuruutin, peruutin, tein jäävät, vaadin sivulla kontaktia. Palkkasin patukalla. Lumilinnalapsia nauratti ja he katsoivat uteliaina. Lykky loi heihin pitkiä ja innokkaita silmäyksiä, joista ei valitettavasti saanut palkkaa (koska halusin sen pysyvän kontaktissa).

Sittemmin kävin Lykyn kanssa kävelemässä meditatiivisesti. Kävelin puolet normaalia hitaammin. Hihnan kuului pysyä löysällä. Välillä käskin Lykyn kulkemaan takanani. Koiralle kasvoi entistä isommat korvat päähän ja lenkki tuntui hyvältä (ainakin minusta).

Tässä välissä piipahdin Lystin kanssa agilityhallilla. Ratana oli sama, mikä torstain treenissä. Eka yrityksellä tuli harmittava kielto piiloputkelle, toisella yrityksellä tehtiin nolla. Kontaktit olivat oikein hyvät. Harjoiteltiin hankalampia keppikulmia ja tiukempia käännöksiä. Huomasin taas, että Lysti ei ilmassa käänny. Se on käännettävä ennakkoon ja se systeemi pelaa. On se ihme, että pitää sama pyörä keksiä uudelleen kerta toisensa jälkeen.

Treenin jälkeen Lysti piehtaroi lumivallien seinämiä vasten. Kätevää, ei tartte mennä kyljelleen. Riittää, että kallistuu 20 astetta.

Kuminauha-flow + iltalisäys

Lykyn kanssa kertyi 1,5 viikon mittainen tauko agilitysta. Tänään valjastin sen kaverikseni ryhmätreeniin, jonka veti Marja, jonka valmennusryhmässä treenaamme myös.

Ensin lämmiteltiin ja harjoiteltiin ketteryyttä maatikapuilla. Se tuntui herättävän sopivasti.

Rata pyöri hauskasti. Piirsin luonnoksen. Saattaa olla, että 17-21-23 tilalla oli 2 hyppyä ja mittasuhteet heittävät myös. :D No, 2:lle jaakotuksen tapainen, neloselle sopiva vekkaus renkaalle. 7:lle vastakäännös. 11-kepit Lykky pujotteli itsenäisesti loppuun, jotta ehdin ajoissa kääntämään sitä ennen 13. hyppyä enkä ottanut päin polvia putken jälkeen. Hypnotisoin taas Lykyn ennen ratoja. Tavoite oli selvä: nolla.

Eka yrityksellä mentiin muurille saakka nollalla. Sitten kalikka tipahti: aavistuksen hidastin juoksuani ennen puomia. Kun jatkossa sanoin puomikäskyn ajoissa ennen muuria ja juoksin samaa vauhtia, ongelmia ei ollut ja Lykky täsmäsi hienosti tassunsa ylösmenolle. Muista tämä! Eka yrityksellä toinen rima tippui hypyllä 18, tällöin katseeni haki jo putkensuuta. Älä unohda katsetta! Hain myös oikeaa kääntökulmaa 22:lta 23:lle. Liian tiukalla käännöllä Lykky ajautui ohi, liian löysällä se oli 9:llä.

Toisella kierroksella mentiin nollalla 22:lle saakka. Sitten käänsin liian löysästi ja Lykky oli 9:llä. Toinen yritys tuntui tosi hyvältä: Lykky kulki kuin kuminauhassa. Mielestäni rytmitin ja pidin ohjauksen rauhallisena. Olin jostakin syystä varma, että se osaa ja me osaamme. Pujottelu ja kontaktit sujuivat justiinsa. Muistin korjata kaikki paikkauskohdat ja niin tuuletin maalissa nollaa. Upea Lykky, upea flow ja niin herkkää. Rata ja onnistuminen tuntui koko kropassa, uskomatonta.

Kattilatemppumme alkaa olla valmis. Molemmat koirat ovat taas katsoneet toisiltaan mallia ja kilvan taiteilevat kattilan pohjan päällä neljällä tassullaan. Videota on joskus luvassa.

Iltalisäys: Lykyn kanssa Se Kuminauha on seitinohutta materiaalia, mutta ei seitinkestävää. Yksi sadasosasekunnin vilkaisu ja *raks*. Taika on hävinnyt kuten Tuhkimon puku keskiyön kellonlyöntien jälkeen.

Lenkkiä ja koirien huoltoa

Lauantaina kävin Lykyn kanssa irtokoiralenkillä Projekti Vireeseen liittyen. Olipas taas opettavaista ja sain taas tatsia koiraan. Muutenkin oli kiva jutella koirajutuista.

Eilen viimeistelin Lystin kanssa pullotempun (kaataa peräkkäin 3 pulloa) ja gimme fiven. Lykyn itsetunto kohoaa liikaa temppujen naksuttelusta, joten se sai tehdä raakaa työtä: seurata minua, vaikka kävelin ihan kyykyssä yms. Siitä sai palkaksi purra lelua, mihin sen rauhoitin. 

Tänään oli vuosilomapäivä. Molemmille koirille tuli fysioterapeutti. 

Lykyllä oli vähentynyt liikkuvuus rinta-lannerangan liitoskohdassa ja noin 3. lannenikaman kohdalla. Hyvin reagoi hoidolle. Muutaman päivän pidän sitä vähäisemmällä liikunnalla. Käsittely uusitaan 4 viikon kuluttua.

Lystillä oli kuin olikin edelleen lievää turvotusta vasemmassa kainalossa, tämä on siis olan alueen lihaksen venähdyksen jälkiseuraamuksia. Turvotus oli selvästi laskenut, mutta tunsin sen nyt taas itsekin. Tähän Lysti sai laseria. Selkä on toipunut hyvin. Taukoa pidetään treeneistä ja riekkumisesta, kunnes turvotus on hävinnyt. Triggereitä Lystillä on aika paljon ja sain kädestä pitäen oppia, kuinka sen selkälihaksia voin hieroa kahdella tavalla. Lysti ei nyt tarvitse kaatumisepisodin vuoksi uusintakäsittelyä, mutta jollakin rytmillä sitä terapoidaan jatkossakin, kun kerta kisakoira on. 

Kättelijät

Koirani eivät ole osanneet antaa tassua. Temppu, minkä jokainen koira ennen osasi! Puutetta on korjattu tänä päivänä. Videoimme 2. ja 4. treenikerran. Lysti matki Lykyltä alun "ahaa, täpätään tassulla" ja Lykky oppi Lystiä katsemalla, kuinka tempun voi suorittaa istuen. 

Temppuja ja pari hyppyä

Oli pakko laskeutua tähän näppäimistölle upeissa fiiliksissä. Kokeilin opettaa koirilleni anna vitska -temppua. Vastoin tavallista käytäntöäni en sulkenut toista temputuksen ajaksi makuuhuoneeseeni. Päätin, että toinen saa katsella lähietäisyydeltä ja oppia olemaan häiritsemättä. Se ei ollutkaan ongelma. Kun sanoin "Lysti/Lykky pois", kyseinen koira odotti nätisti ja hiiskahtamatta vuoroaan.

Otin naksuttimen, istuin lattialle ja pyysin Lystiä istumaan. (Tämän seurauksena Lykky istahti 2 metrin päässä selkäni takana.) Lysti tarjosi kyljelleen menemistä ja kyljen vaihtamista, jotka olen opettanut sille fysioterapioita varten. Sitten se tuli istumaan jalkojeni väliin ja seuraavaksi tarjosi taas kyljellään olemista. Sain sen pari kertaa haistamaan kättäni, mistä palkkasin, mutta kaukana oli, että olisi tassulla täpännyt. 

Vaihdoin koiraa. En istuttanut Lykkyä, kun ei se Lystiäkään auttanut. Lykky kävi maate eli tarjosi viimeisintä temppua, missä olen sitä opettanut käymään pedilleen. Pian se haistoi kättäni ja heti perään kokeili sitä tassullaan. Pääsin palkkaamaan ja pian tempusta tuli automaatio. Lykky makasi ja säännölliseen tahtiin läpsi kättäni, vaikka nostin sen 20 cm:n korkeudelle. Lysti pysyi kahden metrin päässä ja tuijotti, mitä teemme.

Vaihdoin takaisin Lystiin. Lystipä olikin katsonut tarkkaavaisena ja alkoi suoriltaan läpsiä kättäni! Olen kuullut mallioppimisesta, mutta näin selvästi en ole sitä ikinä ennen todistanut. Pääsin palkkaamaan Lystiä tiheästi ja lopulta Lystin tassu ei enää käteni päältä lähtenyt mihinkään. Tämä onkin hyvä temppu tassuaralle Lystille.

Eilen opeteltiin pullon kaatamista. Sekin onnistui molemmilta kahden session jälkeen. Aion nyt jatkaa gimme fivea.

***

Tänään olisi ollut Lykyllä epäviralliset kilpailut omassa seurassa. Koska oli 20 astetta pakkasta, en lähtenyt. Halli itse on lämmin, mutta en ratkaissut, kuinka olisin lämmittänyt Lykyn ja pitänyt sen lämpimänä pari tuntia kylmässä autossa. En halunnut riskeerata sen lihaksia, se olisi revitellyt kuitenkin täysiä oli kylmä tai ei.

***

Analysoin vielä sunnuntaista rimojen tippumista. Hidastuksesta näkee, kuinka tarkka Lykky on kontaktistani. Niin - ja onko sitä opetettu erilaisiin häiriöihin? ON. Se ei vaan kisavireessä siedä katsekontaktin menetystä. Se alkaa ohjauksesta tarkkana koirana silloin seurata, minne oikein katselen, jolloin takajalat tippuvat. Minun pitää oppia pysymään tarkkaavaisena ja jollakin ihme konstilla hahmottaa juostessani rataa, jota en saa vilkuilla hyppyjen aikana.

Ryhmätreenit

Lumi on miltei sulanut ja joka paikka on loskassa. En ottanut Lystin parantuneita tassuja sohjoon hautumaan, joten lähdin Lykyn kanssa ryhmätreeniin. Rata oli Harrin tuttu rata. 

Eka kierroksella menin puomia yhden hypyn takaa naksun kanssa nakkipalkalla. Ensin vedättämättä, sitten edellä juosten. Hyvin Lykky osuu.

Sitten tein radan alkua ja harjoittelin tiukkaa poispäinkääntöä. Siinä kannattaa lähteä juoksemaan heti, kun koira lukitsee hypyn. Pystyhyppyjä treenasin myös. Näissä kannattaa rytmittää/odottaa sen verran, että Lykky reagoi. 

Toisella kierroksella harjoiteltiin merkkausta ja viskileikkausta/backlappia. Se alkoi sujua. Kepit mentiin kahdesti. Palkkailin hyppyjen jälkeen. Olen palkannut aivan liikaa putkien jälkeen. Palkka on liian helppo kaivaa esiin silloin, kun koira on putkessa.

Lopuksi teetin muurilla hyppytekniikkaa, noin 8 toistoa. Ekalla Lykky hipaisi muuria, sitten loikki puhtaasti, vaikka häiriköin kuinka paljon. 

Hiljaisuussysteemi jatkuu. Siitä oli sattumalta tuoreessa Cleanrunissa juttua, joten minussa on vähän ennustajan vikaa tai tällä blogilla on korkea-arvoisia kansainvälisiä lukijoita. ;) Lykky näyttää hyötyvän, jos sanon ääneen putket, kontaktit ja pujottelun. Muuten vilkaisee, minne pitäisi mennä. Hypyt ei käskyjä tartte. Minusta on hauskaa se hiljainen ähinä, millä mennään. Aiemmin en ole sitä kuullut.

Temppulinjaa on jatkettu. Lysti muistaa vaivatta, miten jalkojeni välistä pujotellaan. Lykky lakoaa pedilleen käskyllä "peti".

Lopuksi vielä oksennustarinoita vol. 108. Eilen olin lähdössä pilatekseen (ensimmäinen harrastus kuuteen vuoteen, mihin ei oteta koiraa, jos tanssia ei lasketa). Juuri, kun olin astumassa ovesta, alkoi Lysti kurnuttaa (jokainen koiranomistaja tunnistaa äänen) maha pesurumpuna pumpaten ja pian oksensikin sängylleni (tämä on aina yhtä ihanaa) narulelun palan. Saman palasen, minkä nielaisi ryhmätreenissä kaksi viikkoa sitten. Olin jo unohtanut koko episodin. Ihmettelinkin, kun sitä yhtenä yönä närästi. Oksennettu narulelu oli 8 cm pitkä ja 3 cm halkaisijaltaan. Kun ihailin oksennusta helpotuksen huokauksesta hengittäen, vältettyä suolitukosleikkausta huojentuneena miettien, Lysti rouskaisi lelua kahdesti ja nielaisi sen uudelleen. En voinut jättää siihen. Ajattelin, että nyt lelupala mahtuu suoleen, kun on kahdella puraisulla pienennetty. Nieletin Lystillä pari teelusikkaa suolaa ja kohta se oksensi narulelun uudelleen. Nyt olin tarkkana ja sain muikean hajuisen lelun vietyä roskikseen. Sitten vauhdilla juoksin autoon ja kurvailin pilatekseen, jonne ehdin just tunnin alettua. Olin niin tohkeissani, että kajautin koko ryhmälle: "Anteeksi, että myöhästyin. Koirani oksensi matolle (tajusin livauttaa valkean valheen ja vaihtaa sängyn vähemmän iljetystä herättävään mattoon) juuri lähtiessä." Puolet porukasta naurahti (selvästi koiraihmisiä), puolet katsoi vaivautuneena. Yksi vaivautuneen näköinen ihminen, joka valitettavasti oli vieressäni, siirsi jumppa-alustaa puoli metriä kauemmas. Meinasin kailottaa, että "pesin kyllä käteni", mutta muistin (mikä aiemmin unohtui), että vaikeneminen on kultaa.

Kotinyhjäystä

Lysti sai tänään taas siedätysainetta. Seuraava piikki on 6 vrk:n päästä. Sen tassut ovat edelleen lievästi ärtyneet. Sai siksi sinkkivoidetta ja tossut. Koska ulkona on liukasta, tossuilla vielä liukkaampaa, ulkoilut ovat olleet lyhyitä. En halua uittaa sen paljaitakaan tassuja sulavassa lumessa. Jos se olisi kunnossa, olisin kisannut ensi lauantaina. Nyt se(kin) jää. :(

Korvaukseksi treenattiin kotitemppuja: valokatkaisimen painamista, peruutusta, kurreasentoa, käännöksiä, ratsastusta (=koiruus tulee jalkojeni väliin ja pysyy siinä, vaikka liikun) ja jalkojeni välistä pujottelua. Lysti on näissä valtavan innokas. 

Lykyn kanssa tottistelin iltalenkin yhteydessä. Siitä onkin aikaa. Hyvässä muistissa oli koiralla jäävät: seisominen, istuminen ja maahanmeno. Juoksusta se oikein plätsähti maihin. Seuraamisessa kävelin erilaisia kiemuroita, otin sivuaskelia, peruutin jne. Ei ongelmaa. 

Lelun irrotuksen jälkeen se jäi lussuttamaan ilmaa, kuten joskus ennenkin tottistellessa. Aiemmin tämä purettiin haukuttamalla. En nyt haukuttanut/nostanut sitä, vaan silitin sitä päästä ja sanoin lempeästi "rauhoittuu". Hampaiden klakse lakkasi siihen.

Kotona naksuttelin Lykylle uutena temppuna pedilleen menoa. Ostin lattialle sen lempimakuupaikalle pehmustetun alustan, jonka se heti otti käyttöön. Naksuttelin sitä nyt. Lykky yhdisti naksuttelun nopeasti kosketusalustaan ja alkoi täpätä petiään kuin se olisi ollut kosketusalusta. Noin 20 naksuttelulla mulla oli koira, joka kävi pedilleen maate. :) Yhdistän ensi kerralla käskysanan. Saa olla "peti". Suurena tavoitteena on saada Lykky jatkossa odottamaan pedillään, kun vieraita tulee.

Ai niin. Semmoinen uusi juttu me ollaan keksitty, että koirien puuro valmistetaan nykyään takassa. Kun takkaa on illalla lämmitettu ja hiillos hiipunut, laitetaan ritilälle 3 litran uunivuoka. Aamulla sieltä voi nostaa lämpimän ja valmiin puuron. Ehkä saan tehtyä joskus ihmisillekin uunipuuroa. Vaikka ohrasuurimoista?