keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Enimmäkseen pentujuttuja

On tosiaan elämä muuttunut, kun on pentu talossa. Lykyn kanssa ei mitään ihmeitä olla tehty. Yritän ehtiä laskea sen pihalle heräämisen ja syömisen jälkeen, sinne se kiitettävästi vessa-asiansa tekeekin, jos olen tarpeeksi ripeä. Luoksetuloa ja nimeen reagoimista olen vahvistanut broilerin avulla. Yksinoloa on myös treenattu, lähtiessä pentu protestoi, jos ei satu nukkumaan. Palatessa on hiljaista kunnes avaan ulko-oven, jolloin alkaa sinnikäs: "Täällä ollaan, tule äkkiä hakemaan!"

Utelias ja rohkea Lykky on, kova kiipeilemään. Sinnikkyyttä riittää, minun huoneessani on jotakin kiinnostavaa ja hyvä ettei mene oven läpi. Ruoka maistuu: kuppi oli tiskipöydän päällä, pentu yritti kiivetä komeron ovea (pystysuora) pitkin tasolle.

Bongattu on lapsia, traktori, katujen putsausauto, rullaluistelija, räjäytyksiä (lähellä rakennetaan), mattojen tamppausta jne. Pentu katsoo, että ai on tuollaistakin ja jatkaa sitä mitä oli tekemässä. Aika helpottava piirre. Lystin kanssa oli sellaista "tule tänne, tämä ei ole vaarallista". Tämän pennun kanssa motto on "Miten se tuonne pääsi?"

Motoriikka kehittyy vauhdilla. Pallolla se leikkii kuin kissa, antaa tassulla vauhtia. Välillä se heittää pallon suustaan uudelleen jahdattavaksi. Takapihalle on kaksi porrasta, ne sujuvat jo hyvin. Turvelaatikosta Lykky vaimentaa alastuloa hyppäämällä pallotuijan päälle, kasvista tulee littana soikio tuota menoa. Painoa Lykyllä oli tänään 4.7 kg. Sellainen tirppa.

Lysti haistelee Lykkyä edelleen paljon, välillä mallaa leikkiä, välillä väistelee, pihalla on enimmäksen välinpitämätön. Leporauhastaan Lysti on tarkka, metrin säteelle jos pentu eksyy, alkaa kunnon murina, mitä pentu sillä hetkellä kunnioittaa. Välillä hirvittää katsoa, kun pentu testaa häntä pystyssä, vieläkö raja on sama. Lysti on toistaiseksi mitoittanut reaktionsa oikein, reikiä ei pennusta ole löytynyt. Valehtelisin jos väittäisin ettei hirvitä katsoa.

Lystin kanssa tottistelin tuossa päädyssä. Tehtiin kaukot, jääviä ja luoksetulo. Ei ollut niissä mitään huomautettavaa. Tokoryhmän olen näköjään jättänyt, en hakenut toukokuussa alkaviin kesän ryhmiin ja eilenkin jäi menemättä.

Selkävaivani alkaa luovuttaa. Lauantain kisoista ei tullut kiristystä. Eilen ja tänään hölkkäsin Lystin kanssa monta sataa metriä. Ei ongelmaa.

Otin eilen valokuvia. Olen päivittänyt niitä kuvagalleriaan *klik*. Alla on kaksi kuvaa, toisessa näkyy Ritarikunnan rintamerkki ja toisessa lentokoneen siivet eli korvat:


9 kommenttia:

Eeva kirjoitti...

Voi ei miten suloinen! <3 Pentujen vatsat on niin ihania. <3 Ja ihanat korvat. <3 *nyt tämä sekoilija jatkaa luennolla kuuntelua*

sarianne kirjoitti...

Vau, rohkea pentu! Varmasti luksusta toisenlaisen pennun jälkeen. Ahneudesta on aina hyötyä koulutuksessa ;) Hieno tuo valkoinen merkki!

Lysti kirjoitti...

Joo Eeva, nahkamahaa valloittavampaa otusta on vaikea löytää. :)

Sarianne, tyytyväinen olen ahneuteen ja arvostan uteliasta elämänasennetta, kuten voit vain kuvitella.

Eeva kirjoitti...

Minusta Lykyn käytös vaikuttaa ihan normaalilta pennun käytökseltä. Tuollainen pennun tuleekin olla. :)

Lysti kirjoitti...

Arvaa, helpottaako?

sarianne kirjoitti...

"Tuollainen pennun tuleekin olla. :) "

Ja juuri se normaali käytös onkin sitä huikeeta luksusta nösön jälkeen. T: pelkurikoiran omistaja ;)

Eeva kirjoitti...

Arvaan, helpottaa ja varmasti kovasti. :) Eikä ollut tarkoitus piikitellä. Tarkoitus oli vaan tuoda ilmi, miten normaalia tuo käytös on. Itse en ehkä osaa laittaa älytöntä painoarvoa ja hehkutusta asialle jos koira esim. ei juokse mattopiiskaa karkuun, koska ei meillä ole yksikään tehnyt niin. Tosin on niistä jokainen pelästynyt elämänsä aikana, mutta ihan normaaleista asioista eikä niistä ole tarvinnut koskaan tehdä numeroa.

Tosin Toukkis on perheen poikkeus, se on epävarma, mutta ei sekään ole laonnut kertaakaan vielä.. *kop kop* Eikä Toukkiskaan nyt mikään "älyttömän paha tapaus ole", mutta sellaista kisakoiraa en itselleni toivoisi. Puuhasteluun ihan sopiva peli. :)

Lysti kirjoitti...

En ajatellutkaan että piikittelet. :) Tuumin niin päin, että itse olen aika herkillä Lystin vuoksi ja kiinnitän siksi huomiota asioihin, joita normi-koiran omistaja ei ole edes tajunnut huomioida. Lykyn kanssa on jonkinlainen haaste, että se ei oppisi Lystin esimerkkiä seuraten reagoimaan väärin asioihin. Siksi kuljetan niitä paljon erikseen ja kotona saavat olla eri huoneissa kun ollaan yksin, jottei pentu oppisi pelkäämään esim. ukkosta.

Toivottavasti Toukkiskin varmistuu ja vahvistuu vielä. :)

Sarianne kirjoitti...

Minulla on kolme koiraa. Kaksi ensimmäistä ei lukeudu pelkääjäkoiriin, mutta nuorin lukeutuu ja vasta tämän nuorimman jälkeen osaan oikeasti samaistua siihen ilon tunteeseen, minkä voi kokea, kun pennun ensimmäinen reaktio kaikkeen ei olekaan pelko, vaan terve uteliaisuus :)

Herkiskoiran jälkeen sitä oppii noteeraamaan asioita ja iloitsemaan sellaisistakin piirteistä, jotka normikoirien omistajille on ihan, noh, normaalia. ;)