tiistai 4. joulukuuta 2012

Toipilaan kuulumisia

Viime yö lähentelee kaameudellaan elämäni huonoimpien öiden Top20-listaa. Iltamyöhään hiippailin kohti omaa sänkyäni ja toivoin Lystin nukkuvan sänkyni vieressä kuten yleensä. Ei mitään puhetta sellaisesta, Lysti halusi sänkyyn. En voinut antaa sen tulla, koska ei sellainen jumppa sopinut ja pelkäsin, että tokkurassa hyppää lattialle ja sitten on haava auki. Kannoin petarin olohuoneen matolle ja kävin siihen pitkäkseni. Lysti, joka ei normaalisti halua nukkuessaan kosketusta mihinkään elolliseen, halusi nukkua vähän päälläni. Edelleen se vonkui, älisi, läähätti ja oli levoton. 

Tämä kuvio toistui miljoona kertaa: koira könyää puoliksi päälleni, rapsutan sitä, läähätys rauhoittuu, koira torkahtaa, potkaisee toisen takajalkansa suoraksi (oli varmaan lääkesivuvaikutus tai tikkiärsytys, ei auttanut vaikka pidin tassusta kiinni), syöksähtää seisomaan ja samalla tönäisee minua pääsankolla, silmät avatessani tuijotan huojuvan koiran mahaan, kehotan maihin, jolloin koira taas kipuaa päälleni hakien sopivaa nukkuma-asentoa jne.

Aamulla Lysti kävi ulkona, söi ruuan ja kipulääkkeen, rauhoittui. Tuossa se on sittemmin vieressä pötköttänyt, ihan hiljaa. Eilen poika lohkaisi sitä kuunnellessaan: "No eipä tartte laittaa radiota päälle." Tänään on voinut. ;)

Tötterön kanssa Lysti on onneton. Se ei hahmota sen rajoja, säikähtää, kun osuu johonkin ja jähmettyy paikoilleen. Pennumpana sillä oli tötterö leukahaavan takia, silloin hökötys vaihdettiin isoon ja väljään verkkomaiseen kuonokoppaan. Kuonokoppa on nyt siitä huono, että sillä saa haavaa rapsutettua. Ostamani leikkuupaita on liian pieni, joten sen häntä- ja kaula-aukkoa piti vähän laajentaa. 



Keskustelin vielä leikanneen lääkärin kanssa puhelimessa, koska ihmettelin mikä siellä vuoti ja miksi kohtua ei viety. Kohtu oli kuulemma pieni, sileä, siinä ei ollut nestekertymää eikä paksuuntumia, joten ei ollut mitään syytä sitä poistaa. Joko Lystillä oli emätintulehdus tai kohdun poimuihin oli jäänyt edellisestä juoksusta verta, joka nyt valui pois.

Lykky käyttäytyy mallikelpoisesti. Haistelee välillä Lystiä varovaisesti ja kunnioittavasti, muuten antaa toipilaan olla.

10 kommenttia:

Satu kirjoitti...

Nopeaa toipumista Lystille! Ei ole kiva olla tötterö päässä, se kolaa joka paikkaan ja yölläkin on vaikea vaihtaa asentoa ja paikkaa.

Sarianne kirjoitti...

Voi Lystikkiä. Onneksi toipuminen on kuitenkin kohtalaisen nopeaa ja nousujohteista.

Eeva/Kolmiokorvat kirjoitti...

Minäkin inhoan tötteröä! Toivottavasti toipuminen etenee normaalikaavan mukaan eikä tule takapakkeja. Tänään on ollut jo ihan erilainen, siis parempi päivä kuin eilen.

Eeva kirjoitti...

Hyvä, että näkyy jo valoa tunnelin päässä. :)

Ehkä Lysti on sentyyppinen koira, että sille pitää antaa kunnolla kipulääkettä että kykenee rauhoittumaan?

Varmaan riippuu tapauksesta, mutta minä taas pyrin välttämään kipulääkkeen antoa kun muuten koirat luulee, ettei missään ole mitään vikaa (ja sittenhän voi mennä kuin päätön kana).

Unknown kirjoitti...

Voi surku! Paranemisia Lystille.

Eeva/Kolmiokorvat kirjoitti...

Kiitos myötätunnosta teille!

Lysti ei näytä kuuluvan siihen porukkaan, joka hyppii haavasta välittämättä. Se ei nyt uskalla liikkua keittiön laattalattialla. Ehkä pelkää liukastumista? Kipulääkitsen sitä 3 päivää (suositus 2-3). Sanoivat, että tulehduskipulääke vähentää kudosturvotusta ja sitä kautta nopeuttaa itse haavankin paranemista.

Eeva kirjoitti...

Kannattaa vielä lääkitä sen jälkeenkin (tietysti keskustella lääkärin kanssa asiasta), jos sinusta siltä tuntuu. Koska itse olen oppinut niin hyvin, että elukkalääkärit eivät ole parhaita kivuntuntijoita vaan omistajat.. Näin ainakin omasta kokemuksesta.

Eeva/Kolmiokorvat kirjoitti...

Joo, ajattelin etten sitä kivussa pidä tyyliin "mullapa olisi kipulääkettä, mutta en anna sitä". Antoivat mikstuuraa putelin mukaan, en tiedä miten pitkään siitä riittää. Ei kovin iso ole.

Eeva kirjoitti...

En missään nimessä tarkoittanutkaan, että teet niin. Elukkalääkärit on vaan välillä semmosia, että niiden on vaikea havaita kipua. Silloin kun Gimma iski polvensa ja vein sen lääkäriin niin lääkäri sanoi, ettei jalassa ole mitään vikaa. No en uskonut ja pyysin ottamaan kuvat. Polvesta oli lähtenyt pala irti.. Oli vähän yllättynyt näkemästään..

Eeva/Kolmiokorvat kirjoitti...

Enkä minä ajatellut sinun tarkoittavan, että pihtaisin kipulääkkeitä. :)

Eka yönä oikeasti harmitti, etten saanut sille mitään antaa. Koiraparka kiemurteli päälläni, kun etsi sopivaa asentoa. :(

Koirat näyttävät olevan kuin vauvoja. Omistaja/äiti tietää, että koira/vauva on nyt oikeasti kipeä.