tiistai 22. tammikuuta 2013

Vasan tsekkaus

Kävimme agilityssa ja fysioterapiassa.

Lysti sai edelleen tyytyä kevyempiin harjoituksiin. Katsoin lyhyen ratakuvion, jossa on yksi 270 asteen kulma. 6 keppiä pujottelutin seuraavaksi. Kolmantena kiipeilytin keinua kisamaisesti. Tasapainoilu babykeinulla on ehkä auttanut, koska koira ei enää näyttänyt säikyltä keinun päällä. Minun silmääni Lysti hyppää ja leikkii jo normaalisti, kuten viimeksikin.

Lykylle teetin 6 kepin pujottelua, lyhyttä ratakuviota ja hyppytekniikkaa. Keinulla treenasin alastulolla pysymistä vaikka häiriköin.

Tämän jälkeen matkasin Lykyn kera eläinfysioterapeutille. 23.11. on käyty viimeksi, joten 2 kk kontrolli oli aika tismalleen. 
  • Laatikkojumppa on tuottanut tulosta. Koira hahmottaa takapäänsä paremmin kuin marraskuussa. 
  • Pientä vinoa oli lantiossa, ehkä jonkin liukastumisen tai törmäämisen jäljiltä. En muista mitään isompaa käyneen, mutta uutena vuotena Lykky sinkoili ulkona vaikka minne. Lyhyellä hieronnalla jumi aukesi ja koira oikeni. Jotta hoito ei mene hukkaan, huilia kuuluu tämä ja huominen päivä.
  • Koira on honkkeli edelleen ja jumppaa saimme lisää: Tassujen nostelua ja edelleen hidasta kävelyä, hanki tai rytekkö olisi hyvä. Joku voisi kertoa, miten tuon innokkaan nuoren saa kävelemään hitaasti seuruuttamatta. Seuraamisessa koira jännittyy, joten se ei ole ratkaisu. 
  • Kontrolli 2 kk kuluttua
Sitten pohdintaa. Jos joku haluaa päänsä sekaisin, kyselkööt hyppyneuvoja muutamalta eri taholta. Juttu on siis se, että koira hyppää kuin kissa, mutta kovassa vietissä rimaa lentää. Hyppykouluttaja antaa erilaisia harjoitteita. Agilitykouluttajilta saa neuvoja vaihdellen täydestä huomaamattomuudesta omaan lamaantumiseen tai koiran huomauttamiseen. Ohjauksen kuuluu olla selkeää ja ajoissa. Koiran pitää tietää mitä tehdään (siksi ohjaamisen selkeyttämiseksi on talvella tehty perusjuttuja). Toisaalta koirallekin kuuluu tietty vastuu. Fysioterapeutti neuvoo jumppaa ja vartalonhallintaa. Lykky on aika iso (säkä 63-63.5 cm), vasta päättänyt kasvunsa. Ft suositteli, etten veisi vielä kisaamaan: kova vietti ja vauhti yhdistettynä keskeneräiseen vartalonhallintaan on huono yhdistelmä. Pakko uskoa. En ikinä antaisi itselleni anteeksi, jos se rikkoisi itsensä oman kiireeni vuoksi. 

Näin toissayönä painajaista, jonka jälkeen en enää nukkunut. Olin molempien koirien kanssa vieraalla peltotiellä, joka kulki valtatien läpi. Yhtäkkiä molemmat koirani lähtivät juoksemaan, ilmeisesti jäniksen perään. Huusin niitä luokseni, mutta korvat vain painuivat luimuun. Molemmat juoksivat tielle, missä autot ajoivat yli 80 km/h. Ehdin ajatella "nyt ne menee", mutta molemmat onnistuivat osumaan tien ylityksessä autottomaan väliin. Ryntäsin perään ja olin itse jäädä autojen alle. Siihen heräsin. Eilen pellolla kyttäsin molempia tarkemmin, ettei uni toteutuisi. - Lykkyhän pentuna hyppäsi takapihan aidan yli autotielle (sama aita on pitänyt Lystin kaikki nämä vuodet pihan puolella). Jonkin tuntemattoman autoilijan jarrutuksen ansiosta Lykky vältti törmäyksen. Edelleen ajattelen kuskia lämmöllä.

2 kommenttia:

Eeva kirjoitti...

Gimmalla on kanssa samaa ongelmaa. Pakka hajoaa (tai järki jäätyy, miten sen nyt haluaa sanoa..) kun vauhtia tulee lisää.

Minä en tiedä mikä rimojen tiputtamiseen auttaisi, mutta pyrin lopettamaan radan heti kun rima tippuu. Annan myös sanallisen palautteen.

Terveisin eeva the sunnuntaiagiharrastelija :D

Eeva/Kolmiokorvat kirjoitti...

Käytössä on tuo konsti, mutta teho on vähän heikko. Toisaalta mietin sitä, että jos/kun se (Lykky) ei vielä oikeasti pysty, niin negatiivinen palaute vain lisää painetta - ja saan kohta oikeasti rimaongelmaisen koiran. - Jatkamme harjoituksia ja käymme taas 2 kk päässä ft:lla näyttämässä kuinka ollaan edistytty.