Porukkavalmennusta

Tänään oli agilityn SM-joukkueen treeni, jota veti Kokkosen Sampo. Lystin tassupotemiset ovat taas alkaneet. Luulen, että joku kesäajan elävä tienvieruskasvi on pääsyyllinen. Edellisten kisojen jälkeen koiralla oli muutos, joka parani kahden päivän vauvojen sinkkisalvalla ja tossulla. Tänä aamuna huomasin sen takajalasta mielestäni uuden ihorikon, mutta onneksi se oli vain nuppineulan pään kokoinen ja sellaisessa kohtaa, ettei osunut maahan. Todennäköisesti se oli kuitenkin vanha, koska koira ei lainkaan sitä aristanut. Katsoin ennen treeniä, että koira varmasti liikkui puhtaasti ja valjastin muutkin tarkkailemaan sen liikettä. Ei se onneksi treenin jälkeenkään ontunut, joten en sitä rääkännyt. Sillä pelaa varmaan tassuissa iho samalla tavalla kuin ihmisilläkin: kun kantapäärakkulaan kasvaa uusi nahka, siitä tulee kivuton.

Itse treenissä oli takaakiertoa, 2 hypyn slalomia (?!), yhden siivekkeen ympäri pyöritystä, välistävetoja, 90 asteen sulkukulma kepeille, putki-puomi-erottelua ja vinksin-vonksin loppusuora. 

Eka yrittämällä asenteeni oli väärä. Olin vähän varovainen (ehkä keskityin katsomaan koiran tassua & liikkumista?) ja toisaalta liian rento. Joka tapauksessa minulta puuttui se rähinähenki ja -asenne, minkä tuo hurtta tarvitsee, että kisavireessä kuuntelee. Lysti ei varastanut lähdöstä, mutta irtosi kuuhun monessa eri välissä, jätti viimeisen kepinkin pujottelematta jne. Olisi saatu varmaan 4 hylkäystä tai jotakin sellaista.

Toiselle radalle tsemppasin itseni kisamoodiin, sellaiseen "mulle ei vi**uilla" ja "jos et tottele, kuolet". Jos joskus itse kuolen kesken kisaradan, viimeiset päässäni kulkevat sanat ovat varmaan kirosanoja. Tästä oli yhden kokeneen ohjaajan kanssa puhe, joka kisaa sekä belgillä että bc:llä. Sanoi, että bc:n kanssa mennään kivaa agilitya ja belgin kanssa ***keleen kivaa agilitya.

No. Lysti ei varastanut lähdöstä, tuli ohjaukseen kuuliaisesti ja jos en itse olisi tunkenut sitä väärään keppiväliin, olisi tehty nolla. 

Ohjauksellisesti eka radalla tein yhden siivekkeen pyörityksen takaakierto-niisto-persjättö-virityksellä, mutta ohjasin huonosti, jolloin Lysti hyppäsi riman kahdesti. Toisella yrityksellä ohjasin kunnolla ja Lysti tuli nätisti. Tässä ei ole kiire. Toisella kertaa kokeilin samaa kohtaa pyörittämällä, sekin meni ensin pieleen, toisella kertaa onnistui. Ekan ohjauksen valitsisin jatkossakin samaan kohtaan. Pyörittämällä hukkaan itse suunnat ja tuntuu, että rintamasuuntani osoittaa pyörityksessä kaikki lähitienoon esteet. Takaakierto-niisto-persjätössä rintamasuunnan saa aiemmin osoitettua oikeaan.

Kepit kokeilin myös kahdella tavalla. Ensin lähetin puolivalssilla oikaistuani, se ei tuntunut luonnikkaalta. Toisella radalla tein valssin vähän spontaanisti, ja koska en ollut niin harjoitellut etukäteen, työnsin liikaa käännyttyäni Lystin toiseen keppiväliin. Toistolla tämä jo onnistui ja kokeilin keppien loppuun päällejuoksun ja persjätön. Lysti teki niin kepit hyvin.

Välistävedot olen tykännyt tehdä työntämällä, mutta tällä radalla vetämällä tuli linjoista paremmat. Lysti tulee kyllä tähänkin ohjaukseen, kun maltan vähän rytmittää enkä peruuta yhtäjaksoisesti.

Joka tapauksessa jäi hyvä mieli. Sopivasti tuli taas muistutus siitä, millainen oman mielentilani pitää olla Lystiä ohjastaessa.

Lykky oli mukana varalla, lopulta vain treenituristina, mutta käyttäytyi hienosti.

P.S. Mainitsen vielä senkin, että tarkoitus oli käydä katsomassa FMBB-kisoja (Belgianpaimenkoirien MM-kisat, jotka järjestettiin Suomessa), mutta koska selkä vihloi jalkoihin, en uskaltanut altistaa itseäni istumiselle. Harmittaa vietävästi.