torstai 30. lokakuuta 2014

Atopia vaatii elämäntapoja

Olen itse atoopikko, joten siinä mielessä atopia ja allergiat ovat tuttuja. Ehkä samasta syystä tein aikoinaan syventävät opinnot siedätyshoidosta. Lystin atopian ja allergioiden vuoksi olen perehtynyt aiheeseen syvällisemmin. Olen tajunnut, että atooppisen koiran kanssa eläminen on elämäntapa. Mutta silti se, että koiran vuoksi pitää olla tarkka, on vaatinut asennemuutosta. Olin kirjoittaa vain koiran vuoksi, mutten kirjoittanut, koska Lysti on kaverini ja perheenjäsen, jonka apu on ollut korvaamatonta, kun itse olen ollut surkeassa jamassa selkäni takia. Olen kerännyt tietoa suomalaisista ja ulkomaisista lähteistä, lisäksi hyvää tietoa saa mm. westiefoorumilta. Länsiylämaanterriereillä allergia on yleistä.

Löysin ELK Mihalitsa Margaritiksen eläinlääketieteen lisensiaatin tutkielman *KLIK* vuodelta 2013, jonka aihe on sopivasti: "Atooppisen dermatiitin hoito koirilla - onko pitkäaikainen glukokortikoidien käyttö turvallista?" Atooppinen dermatiitti on suomeksi atooppinen ihottuma ja glukokortikoidi on kansan suussa kortisoni. Tutkielmassa kerrotaan kortisonin lisäksi varsin kattavasti atopiasta ja allergiasta yleisesti sekä hoidon pääperiaatteet: allergeenien välttäminen, siedätyshoito, eri lääkkeistä (antihistamiini, kortisoni, takrolimusiini, siklosporiini, antibiootit), ruokavalio, ravintolisät (mm. rasvahapot) ja ihon ja turkin tukihoidosta. 

Sen jo olen oppinut, että koiraa kannattaa pestä, mutta sitä en tiennyt, että allerginen koira hyötyy harjaamisesta. 

Samaisen tutkielman mukaan siedätyshoidon alussa "oireet saattavat voimistua noin 5–20 %:lla hoidetuista koirista. Koirilla voi ilmetä yleistynyttä kutinaa, joka useimmiten kestää muutaman vuorokauden". Lystillähän oli juuri tuollainen reaktio. Ei ole myöskään näyttöä siitä, että kortisonihoito vaikuttaisi siedätyshoidon tehoon, mikä on helpottava tieto.

Muutenkin koira hyötyy siitä, että sen nukkuma-alusta on puhdas (sen voi pestä 60 asteessa säännöllisesti), kotona imuroidaan ja siivotaan säännöllisesti ts. vähennetään allergeenikuormaa. Jos muuten tekisi mieli luistaa siivoamisesta, niin koiran takia ei voi.

Ruokaa Lystille tehdään uunissa noin joka 2. tai 3. ilta ja se välttämätön rasvahappolisä lorautetaan ruokaan säännöllisesti kaikkien muiden lisäkkeiden kruunuksi. Sulan maan aikaan Lystille puetaan kengät ulos muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Jos tassut ovat rikki, koira tassuttelee kengillään myös sisällä.

Pääasia on se, että Lystin kutinareaktio tosiaan väheni tiistaina. Satunnaisia rapsutuksia (muutama kerta vuorokaudessa) lukuun ottamatta koira ei enää itseään kuopsuta. Tassut on tällä hetkellä ehjät ja silmän ympäryksen iho on rauhoittumassa. Tänään annoin 0.4 ml siedätyshoitoainetta. Jonkinlainen rutiini on jo muodostunut pisto-operaatioon. Ruokapalat on tiskipöydällä ja koira seisoo niitä tuijottaen, kun tuikkaan sen niskanahan alle liemet.

***

Illalla oli agilityn ryhmätreenit, mitkä veti Maarit. Ratana oli Harrin muutaman viikon takainen treenirata eli minulle ja Lykylle tuttu. Nyt sujui heti ekalla takaakierto-persjättö, putkeen ohjaus persjätöllä ja puomin ja keinun kontaktit oli hienot. Takaakiertovalsseissa vähän haparoin ja A:n ylösmeno oli Lykylle nyt vaikea, kun yritin vedättää. Japanilainenkaan ei onnistunut ekalla. 

Radalla oli muuri, jonka kalikan Lykky tiputti, kun kuulemma käskytin muurin päällä. Kun olin rauhallinen, kalikka pysyi.

Maarit kehotti tekemään kokeen. En sanonutkaan keinulle "osu"-käskyä. Ei Lykky sitä tarvinnutkaan, vaikka juoksin edeltä seuraavana esteenä häämöttäneen putken vierelle. Se pysähtyi oikein kauniisti keinun alastulolle ja oli reippaampi kuin silloin, kun häiritsin sitä käskylläni. :) Pistää keinun käskytyksen uuteen mietintään. Voisin myös muistaa rauhoittaa alastulot kunnolla.

***

Päätän tällä kertaa kirjoitukseni rauhalliseen rouskutukseen. Luut ovat pakkasesta, joten ilmeisesti siksi(?) koirat eivät niistä pidä vielä tassuillaan kiinni. 


tiistai 28. lokakuuta 2014

Kutittaa!!!

Lysti alkoi rapsutella itseään lauantaina. Se lisi ja lisi. Viime yönä heräsin useita kertoja kovaan kuminaan, mikä lähti Lystin voimallisesta itsensä raapimisesta. Kylkiä, kainaloita, kaulaa. Kutina on normaali siedätyshoidon sivuvaikutus, mutta otin yhteyttä eläinlääkäriin. Miten paljon koira saa kutista? Arvelin, että noin ei voi jatkua. Eläinlääkäri oli samaa mieltä. Kutina on tuollaisena aivan liian kovaa. 

Siedätyshoidon annostelu meni uusiksi. Palataan siihen annostukseen, joka ei vielä aiheuttanut oireita eli 0.2 ml:aan, joka oli toisen pistoksen annos. Setiritsiini (antihistamiini, tuttu Zyrtec) menee kaverina. Jos se ei auta, siirrytään kortisoniin. Kortisoni ja siedätyshoito taasen ei ole oppieni perusteella ideaali yhdistelmä, koska kortisoni vaimentaa immunologista reaktiota, mitä siedätyshoidolla tavoitellaan. Voi Lystikki. 

Jostakin syystä Lystin iho kuitenkin rauhoittui jo ennen setiritsiiniä ja se on päivän aikana rapsutellut itseään vähemmän. Saa antihistamiininsa silti. - Ainakin siedätyshoitoampulleissa on oikeita allergeeneja, jos tästä nyt jotakin hyvää pitäisi ajatella.

Sydän sykkyrällä keksin itselleni muuta tekemistä. Lähdin Lykyn kanssa agilityhallille. Sunnuntain kaatumisten jäljiltä hieroin sen eilen, en löytänyt mistään kipeitä paikkoja. Sen liikkuminenkin on ollut normaalia. 

Harjoittelimme muuria. Eipä tarttenut paljon provosoida virhettä, 3 eka kerralla muurin palikat lensivät. Sitten ne alkoivat kestää paikoillaan, vaikka häiritsin koiraa, juoksin vierellä ja huusin jo ennen muuria "Putkeenputkeen!" Näitä treenejä on jatkettava. Ehkä olisi pitänyt tehdä ajat sitten? Montako tällaista treenaamatonta mustaa aukkoa vielä löytyy? 

Toisena teemana oli ylösmenokontaktit, toistot 510-525. A:lla tuli yksi virhe ts. olisi tassu ollut kontaktialueella, mutta ei opetetulla paikalla. Muuten pääsin Lykkyä vedättämään edestä päin. Samoin jätin sen alastulolle, vaikka jatkoin itse matkaa. 

Sitten kävelimme metsässä. Oli +10, aika lämmintä vaihteeksi. Nastat ropisten ajoin kotiin. Lähden kohta Lystin kanssa viettämään laatuaikaa, tavalliselle kävelylle.

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Kisaviikonlopun jatko

Tänään testasin Lykyn kanssa Arto Laitisen radat ja nehän olivat kivan mallisia.

Eka radalla Lykky tiputti muurin kalikan ja puomin jälkeen lähti kohti rintamasuuntani mukaista putkea, palasi kuitenkin. Siksi saatiin pituudelta kielto. Ennen A:ta koira kävi mutkassa kyljellään. 10 vp. 

Toisella radalla Lykky tiputti muurin kalikan. Toisen hypyn jälkeen kynti kuonollaan tekonurmea. 5 vp. 

Aina tulee jotakin virhettä. Joka tapauksessa muuri lähtee tehokuuriin. Tuolle alustalle en taida enää uskaltaa. :( Muuten oli kiva ilmapiiri kisata. Joku henkilökunnasta tuli kehumaan Lykyn ratoja ja olisi meille suonut nollat. Kivalta tuntui.

Ihana Virpi oli ottanut hyppärin videolle. Se on tässä:


Hei, ja meidän loppusuora onnistui!

Lystille pistän kohta siedätyshoitopiikin.

lauantai 25. lokakuuta 2014

Hyvä kenraali tietää huonoa

Ja se pitää paikkansa Lykyn kanssa.

Jalosen radat olivat mutkikkaita, lukuun ottamatta loppusuoraa, joka jokaisella radalla koostui 1-2 suorasta putkesta ja hypyistä. Keppikulmissa oli haastetta. Yhdellä radalla meni putki puomin ali ja piti kiirettä, että ehti ohjaamaan seuraavalle hypylle jne. Olen mennyt helpompia ratoja kolmosissa. Mutta olin tyytyväinen ratoihin, kerrankin kaipaamaani kiemuraa ja haastetta eikä M:n mallista luukutusta radan päästä toiseen!

Eka agilityradalla Lykyllä tipahti rima ja puomin ylösmenokontakti kusi. Se otti päähän, niin kun niitä ***tana on hinkattu. Maalissa otin remmisangolla takataskusta Lykylle kaulapannan. Kuuluttaja kuulutti kympin radan ja ajan, heti perään, "ei kun hylätty". Pitkään mietin, mistä hylkäys tuli. Totuus selvisi tuomarinsihteerin lapusta: lelu otettu esiin kisa-alueella. Onneksi ei ollut nolla alla. Eka kerran sain tuosta syystä hylkäyksen.

Hyppyrataa ennen Lykyn vire oli sopivan kuuliainen, kunnes olimme lähtöalueella. Siinä alkoi tuttu väninä. Jätin koiran lähtöön. Ollessani toisen hypyn kohdalla, koira sujahti ohitseni. Ääneen toruin ilman kirosanoja, kytkin koiran kaulapantaan, huikkasin tuomarille, että "tämä loppui tähän". Hän nyökkäsi ja toinen rata oli siinä. 

Väliajalla mietin, miksi harrastan agilitya ja miksi rotuvalinta kannattaa olla joku muu kuin belgi. Kävin treenaamassa halliin ja starttiin menoa vaatien koiralta rauhallisemman mielentilan.

Kolmas rata oli taas agilityrata. Lähdössä päästin Lykyn vapaaksi ja seuruutin starttiin. Nyt se pysyi lähdössä hyvin. Ekat 4 hyppyä muodostivat kiemuran. Tein 3. ja 4. hypyn väliin laakean valssin. Sitten oli A, minkä Lykky otti hyvin. Sen jälkeen puolenvaihto ja koira putkeen, joka vei puomin ali. Hirveällä juoksulla ohjaamaan koira seuraavalle hypylle ja siitä kepeille. Kepeillä oli takana leikattava. Lykky osui 4. keppiin otsallaan ja rytmi sekosi. Ihmettelin moista. Onneksi Satu oli yleisössä ja sanoi virheen ajoittuneen takana leikkaamiseen. Kepeillä ei olekaan aikoihin tullut virheitä. Toisella otolla koira meni hyvin, taas mutkaa, pussi ja muurilla miltei 180 asteen käännös. Valssini ilmeisesti levahti taasen, koska koira jatkoi suoraan kohti keppejä. Toisaalta tietoisesti ohjasin muurin maltillisesti, koska muurin palikat lentävät niin herkästi. Kepeillä koira vilahti sen verran, että otti hylyn. Siitä keinu, taas 3 hypyn kiemura, puomille. Puomilla kontaktit oli hyvät, vaikka jäin tahallani taakse. Maalisuoralle käännyttiin nimittäin puomilta takaisin päin, siinä oli suora putki, rengas ja hyppy. Lykky pyörähti taas ennen maalihyppyä katsomaan, että minne sitten juostaan. Kotihallissa se osaa maalisuoran, mutta kisoissa ei ikinä.

Paria juttua toisten huomioimisesta jäin miettimään:

1. Koira saapuu maaliin ja saa vinkulelun, jota jää vinguttamaan pitkäksi aikaa. Ohjaajallaan ei ole mikään kiire. Lähdössä oleva koira kiinnostuu vingusta, kääntyy katsomaan sitä eikä startti onnistu millään. Lelu vaan vinkuu ja vinkuu. Lopulta tuomari huutaa (täysin aiheesta), että nyt jo ulos vinguttamaan sitä lelua.

2. Parkkipaikalle on muodostunut pitkä rivi autoja. Yksi nainen ajaa autonsa yhden rivissä olevan auton taakse, jolloin hänelle toinen kanssakisaaja (en minä) huomauttaa, että älä jätä autoasi siihen, koska rivissä oleva auto ei pääse pois. Parkkitilasta muualla ei ole pulaa. Mitä sanoo tämä parkkeeraaja: "Eiköhän sieltä ehkä kohta joku ykkösen kisaaja lähde pois?" Eikä hän siirrä autoaan, vaan kävelee agilityhalliin.

Kerääntyykö just agilityn pariin tietynlainen porukka?

P.S. Väkersin vielä "paperille" näkemykseni toisesta agilityradasta:




perjantai 24. lokakuuta 2014

Kontakteja

Tämän päivän treenin jälkeen taitaa olla noin 510 uuden systeemin ylösmenokontaktia täynnä. 

Muistutin Lykylle oikeaa paikkaa ruokapalkalla. Sen jälkeen onnistui kontaktit niin, että seisoin edempänä vastaanottamassa. En vielä liikkunut. Vahvistin myös alastuloja. Puomin sain sujumaan, sitten myös A:n ja lopulta keinun. 

Kokeilin vähän matkaa eilistä rataa, jotta sain päällejuoksukohdan testattua. Samanlaista flowta ei tullut kuin eilen. 

Testasin persjättöjä hypyillä. Oli ajoitus turhan tarkkaa välillä. 

Enempää ei tehtykään.

Lysti sai tänään kolmannen siedätyshoitopiikin eläinlääkäriasemalla. Seuraavat pistän kotona. Seuraava on jo ylihuomenna, niitä pistetään joka toinen päivä aika pitkään.

torstai 23. lokakuuta 2014

Ryhmätreenit

Olin Lykyn kanssa ryhmätreeneissä.

Janne veti ihmisten alkulämmittelyn. Olikin kivaa tepsuttaa maassa makaavia tikapuita eri askelluksin. 

Mentiin Mustosen Saijan viikonlopun treenirataa. Siinä oli slalomia, 180 asteen käännöksiä hypyllä, pyörityksiä saman siivekkeen ympäri, pimeitä putkikulmia ja muutama valssin paikka. Se sopi Lykylle hirmu hyvin ja jo ekalla yrittämällä Lykky kulki kuin ajatus. Ekan kerran tuntui tosi helpolta. Palkkasin jossakin puolivälin paikkeilla. Seuraavalla otoksella tehtiin rata loppuun. 

Paria kohtaa kokeiltiin eri lailla: pyöritystä yhdessä kohtaa vastakäännöksen sijaan ja lisäksi hiottiin takaakierto-päällejuoksuani. Pyöritykseen Lykky tulee hyvin, mutta itselläni tahtoo olla suunnat hukassa pyörityksen loputtua. Takaakierto-päällejuoksu on edelleen vaikea, jos hyppyä lähestytään suoraan edestä. Jos tullaan hypylle riman suuntaisesti, silloin ohjaus sujuu paremmin. Saatiin se kuitenkin onnistumaan. 

Silloin kun putkesta tullaan ulos niin, ettei koira näe, voisin kutsua nimeltä aiemmin. Se unohtui.

Puomia otin myös. Ei olla tehty kunnolla aikoihin ja se näkyi. :( Kokeilin aluksi turhan rohkeasti liikkua edempänä, mikä ei oikein onnistunut. Sitten olin paikoillani edempänä, sekin oli Lykylle vaikeaa. Lykyllä oli hakusessa oikea täppäyskohta. Rutkasti helpotetuilla toistoilla se muisti, mitä haluan. Pitää rakentaa tätä maltilla edelleen.

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Tossujen tilausta ym.

Tilaan Lystin tossut Torontosta, Kanadasta. Suomalainen maahantuoja lopetti vuosi, pari, sitten. Siksi etsin alkuperäisen firman käsiini. Kanadalaisilla on uskomattoman hyvä palvelu.

Eka kerralla kysyivät rodun ja pyysivät tassujen mitat, koska eivät olleet uskoa, että Lystille käy just kyseinen koko. Sitten kysyivät käyttötarkoitusta ja suosittelivat erilaisia malleja.

Eilen lähetin taas uuden tossutilauksen. Lysti on yleensä käyttänyt M-koon kenkiä, mutta ne ovat vähän isot takatassuihin. Seuraava S-koko on 0,5 cm pienempi, joten tilasin sellaiset kesä/sisä- ja talvitossut takajalkoihin. Äsken tuli sähköpostia, että olenko aivan varma, että S-koko sopii paimenkoiralleni, koska ennen on toimitettu isommat kengät. Vastasin, että M-koko on takajalkoihin ehkä vähän liian iso. Jonka jälkeen he kysyivät, sopisiko M minus -koko. Sopi. Lupasivat laittaa tänään postiin.

***

Tänään kävin hakemassa Lystille toisen siedätyspiikin. Saimme käyskennellä seurantavartin ulkona, kun pysyttelimme eläinlääkäriaseman lähistöllä. Lysti tirskahti pari kertaa, mutta muuta reaktiota ei tullut. Nyt on kotona pussillinen neuloja ja ruiskuja. Perjantaina on piikki vielä eläinlääkärissä. Tänään tuli myös foolihappo- ja B12-vitamiinipitoisuudet. Ne ovat Lystillä (vihdoin) viiteväleissä!


Annoin äsken molemmille koirille pakkasesta hirven nivelet. Haluavat syödä samalla matolla. Matto on kesän jäljiltä likainen, joten päätyy joka tapauksessa pesulan tädille aika pian. Hän tekee varmaan meistä rikosilmoituksen jälkien perusteella.

Lystin aloitusasento

Lykyn tyylinäyte

maanantai 20. lokakuuta 2014

Lystin siedätyshoito

Tänään aloitettiin Lystille siedätyshoito. Allergeeneiksi on valittu mm. siitepölyt, maaperähomeet, ruohot ja himputin tuoksukki. Kolme ensimmäistä piikkiä annetaan eläinlääkärissä eli tällä viikolla käydään siellä ma, ke ja pe.

Nyt ensin annettiin siedätyspiikki, jotta vastaanoton kuluessa voitiin tarkkailla koiraa. Lähinnä pelätään anafylaksiaa, joka on hengenvaarallinen ilman hoitoa. Yleensä reaktio tulee heti. Sitten otettiin verinäyte foolihapon pitoisuuden määrittämiseksi. Seuraavaksi Lysti sai boosterin B12-vitamiinia, joka sille imeytyy huonosti. Vielä tsekattiin tassut tossujen alta. Miltei parantuneista ihottumaisista kohdista otettiin teippinäyte, kuten myös silmän sisänurkan iholta, joka on miltei karvaton ja turvoksissa. Hiivaa Lystikillä ei ollut, mutta muutama bakteeri, joten saatiin antibiootti-kortisonivoide mukaan niihin tilanteisiin, jolloin sinkkivoide ei auta, kuten nyt.

Lysti näytti anafylaksian suhteen oireettomalta, joten vein sen autoon. Lääkäri selitti tämän jälkeen, kuinka pistokset annetaan kotona. Sain mukaani kassillisen neuloja ja ruiskuja. Maksoin koko lystin. (Ensimmäistä kertaa pieni sanaleikki.) Eläinlääkäri huikkasi lähtiessäni, että tsekkaa vielä koira, ennen kuin lähdet ajamaan. Pienen jännityksen vallassa avasin takakontin. Siellähän Lystikki istui pontevana. Kotimatkalla itketti. Poika ihmetteli oven avattuaan, miksi olin sen näköinen kuin olin. Sanoin tuovani sisään ensin salvan ja ruiskut ja hakevani heti perään Lystin. Totesin: "Joskus palaan yksin takaisin." Väkisin näitä asioita pyörittää mielessään, kun koira oireilee jatkuvasti ja oireiden aiheuttaja on tavallinen ulkoelämä. :(

***

Koirateema jatkui. Kaveri ilmoitti saaneensa hirven jalkojen luita, joita sopi käydä hakemassa. Otin 4. Ne oli nyljetty valmiiksi. Koska niitä ei voi kerralla syöttää, poikkesin hakemaan rautakaupasta rautasahan. Kotona sahasin luut 3 osaan. Koirat saivat yhdet kaluttavakseen. Loput pistin pakkaseen.

Joskus mietin, miten päiväni täyttyisivät ilman koiria.


sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Paikkailua

Viikkokoulutuksista ja valmennuksista jää aina to do -listaa. Koska teen nykyään täyttä työpäivää, en pääse (vapaaseen) halliin päivisin. Iltaisin klo 21 jälkeen tuntuu tosi myöhäiseltä, jos ei ole valoisaa, joten on hyödynnettävä vapaat viikonloput.

Lystin tassut alkavat olla taas ehjät, mutten ottanut sitä vesisateeseen uimaan tiesuolavedessä tai kastelemaan kenkiään, joten se jäi kotiin. Olen sen kanssa kotona harjoitellut vähän rallytokoa eli sivulta eteen siirtymistä ja temppuna valokatkaisimen painamista. Jälkimmäisen se osaa jo. Painaa vielä sen verran hennosti, ettei valot mene päälle tai pois. 

Hallille ajoin Lykyn kanssa. Siellä oli rata vaihtunut jo Mustosen Saijan radaksi. Tein alkuun rästihommia:
  • Kontakteja puomilla, A:lla ja keinulla. Vahvistin nyt alastulokontaktia palkkaamalla Lykkyä siinä. Ylösmenoja tehtiin myös.
  • Tiukkojen käännösten palkkaus. Nämä ovat vähän päässeet venymään. Lelun kanssa Lykky otti tosi tarkasti. 
  • Takaakierto-päällejuoksua harjoittelin aluksi ilman koiraa. Kiinnitin huomiota, että jalat ja liikkeeni oli oikeaan suuntaan. 
Sitten mentiin Mustosen rataa. Siinä oli paljon pimeitä putkikulmia, jotka on Lykylle helppoja. Pääsin myös siinä treenaamaan tiukkoja käännöksiä. Hyvin meni. 

Tuli tosi onnellinen olo, että saan Lykyn kanssa treenata. Se on niin innokas treenin aikana. Treenin jälkeen tyytyväisyys oikein huokuu, se hakee kontaktia ja läähättää onnellisena.

lauantai 18. lokakuuta 2014

Pysäytettyä ja elävää kuvaa

Harrilla on luksusluokan palvelu. Saatiin eilisissä treeneistä otetut videot, joita käytettiin koulutuksessa apuna. Tein niistä koosteen. Viimeisimpiä ratoja ei videoitu.


Lystin kanssa olin tänään pihalla. Se pääsi kasvimaan vartijaksi, mikä oli sille yllättävän mieluisa homma. En meinannut ensin tajuta, mitä se puuhaa. Piti oikein katsoa. Se ensin siirsi uloimmat (paleltuneet) lehdet syrjään hampaillaan tai tossuillaan. Sitten söi sisuksen. 

"Tämän sisus ei ole vielä paleltunut."

"Eikä tämän."

"Katsokaa vaikka. Tosin tämän viimeistely on
vielä kesken."

"Kohta nämä onkin syöty." (Huom. Kaikkien noiden
levahtaneiden salaattien sisukset on nyt syöty. Hyvä, että
menivät hyötykäyttöön.)

perjantai 17. lokakuuta 2014

Harrin valmennuksessa

Kataisen Harri tuli meitä valmentamaan. Osallistuin Lykyllä ja säälin kotiin jäävää Lenkkarijalka-Lystiä. Mentiin jälleen tutulla konseptilla: käytännön agiharjoitusta ja koirankoulutusluento. 

Radalla oli etukäteistoivomusten mukaisesti tiukempaa settiä ja irrotusta, takaakierto-persjättöä, pyöritystä, pelkkää persjättöä, takana leikkaamista, pystyhyppyjä, valsseja ja itsenäiset kontaktit.

Eka otoksella Lykky irtosi kauemmas kuin kuvittelin ja teki ekstrahyppyjä. Harri videoi ja näytti erheeni paikat. Toisella ja kolmannella kerralla opeteltiin tarkemmin ja lopulta mentiin rata esteelle 23 saakka. Siinä tuli ihan flow-tuntemus. :)

Muistiin:
  • Tee takaakierto-persjättö sujuvasti.
  • Ohjaa pehmeästi ilman äkkijarrutuksia ennen hyppyjä.
  • Persjättöön ehtii mahdottomaltakin tuntuvassa kohdassa, kun irtoaa ajoissa.
  • Lykylle on kontakti tärkeää. Jos käännän päätäni, kun se on hypyn päällä, rima tipahtaa. (Hidastetusta videosta todistettu.) Tämä oli oikeasti tärkeä huomio. 
  • Keinulta ryökäle varasti. Toisella kerralla pysyi siellä ja sai palkaksi lelun. Siihen loppui tämän kerran ratatreeni.
Teoriaosiossa käytiin koiran kouluttamista läpi. Yhdessä kohtaa olin koira, jota seurakaveri naksutteli haluamaansa toimintoon, jota en tiennyt. Oli 2 minuuttia pitkä aika. Erittäin hyödyllinen kokemus.

torstai 16. lokakuuta 2014

Yksikavioinen koira ym.

Ei nuo Lystin tassut toivomalla parane. Toissailtana se liikkui lenkille lähtiessä epäpuhtaasti. Eikä ihme, kolmessa tassussa oli rakkula. Kaivoin eteisen korista (nii-in, meillä on eteisessä kori Lystin kengille) kengät kolmeen sinkillä voidellun tassun päälle. Jätämme nyt kunnonkohotukset ja lihaskunnon vahvistukset taas vähäksi aikaa.

Onneksi siedätyshoitoampullit ovat saapuneet. Hoito aloitetaan ensi maanantaina. Koira saa ensimmäiset kolme pistosta eläinlääkäriasemalla, jossa sitä voidaan seurata anafylaksian varalta. Hommaa jatketaan kotona. Maanantaina tsekataan myös foolihappopitoisuus ja annetaan booster B-vitamiinia.

Eilen kävin itse elämäni ensimmäistä kertaa pilateksessa ja varmaan ensimmäistä kertaa missään jumpassa sen jälkeen, kun koira on tullut taloon. Aika hidastempoista hommaa pilates on, mutta en tullut kipeäksi. Vältin tosin selän koukistamista ja ojentamista, koska se tekee hermosärkyä. Käyn kokeilemassa hommaa vielä lisää. Pienten ja syvemmällä sijaitsevien lihasten vahvistus ei tekisi lainkaan huonoa.

Tänään oli Lykyn ryhmätreenit. Hallissa oli TopTeamin 2 rataa. 

Toisella radalla oli erilaisia kulmia kepeille. Keppien sisäänmenon vieressä oli putki. Ensin koira lähetettiin suoraan avokulmaan ja takana leikattiin, se sujui nopeasti hyvin. Keppien lopuksi tehtiin päällejuoksu, sujui myös. Sitten koira lähetettiin kahden hypyn kautta noin klo 8:sta kepeille ja kepeille niistettiin koiran puoleiselta puolelta. Lykylle tämä oli vaikea. En sitä tällaisesta kulmasta ole niistänytkään. Lisäksi jos merkkasin sille tehostetusti oikeaa keppiväliä, se tiputti jälkimmäisen riman. Vedin sen kerran keppien toiselta puolelta keppiväliin ja sen jälkeen ei haitannut, vaikka olin taas keppien edessä.

Toisella radalla tehtiin pituudelle päällejuoksu, u-putken edessä takaakierto, u-putken edessä pakkovalssi x 2, lähetettiin kepeille, minkä jälkeen pari takaakiertoa. Ensin treenattiin rataa. Lykky ei taipunut keppien tokaan väliin, jos lähdin edistämään. Jos annoin sen rauhassa upota pujottelemaan, se pujotteli hyvin. 

Toisella kierroksella ohjattiin ensin virtuaalikoiraa kuvitellulla oikealla nopeudella. Tein siinä pienen ohjausmokan (kiersin vähän liikaa), jolloin ajaksi tuli 25.43 tms. Lykyn kanssa aika oli 24.51 tai jotakin vastaavaa. Ilman virtuaalikoiran kanssa tehtyä pientä ohjausmokaa ajat olisivat olleet aika lähekkäin. Alan tuntea jaloissani tuon koiran liikkumisen nopeuden!

maanantai 13. lokakuuta 2014

Agilityton viikonloppu

Eipä tehty mitään agilityyn liittyvää pe-su. Sen sijaan ulkoilimme. Lysti on mennyt taas ilman tossuja enkä ole herännyt öisiin narskutuksiin. Jospa tossukausi vihdoin olisi ohi! 

Kävin vetämässä molempien koirien kanssa ylämäkivetoja lauantaina. Teki kaikille osapuolille hyvää.

Lystin kunto ja lihaskunto on mietityttänyt, onhan se ollut pitkään miltei levossa. Tänään jatkoin ylämäkitreeniä sen kanssa. Illalla kävimme kahdestaan pidemmällä lenkillä.

Tänään kävin Lykyn kanssa treenaamassa agilitya. Ulkona harjoiteltiin välistävetoja eri tekniikoilla 3 hypyllä. Lykky oli varma. Keinu oli ainut paikalla ollut kontakti, joten sillä harjoiteltiin ylösmenoja ja alastuloja. Muurilla harjoiteltiin eri hyppykulmia.

Sisähalli vapautui lopuksi. Siellä oli TopTeamin treenien jäljiltä rataa. Rata meni hyvin. Onneksi pituus oli valmiina. Sillä harjoittelin eri ohjauksia. Kerran Lykky sujahti välistä. Pituutta on selvästi treenattu aivan liian vähän. 

torstai 9. lokakuuta 2014

... wants to rule the world

Tulin äsken treeneistä. Radiosta kuului sopivasti yksi 80-luvun suosikkini: Everybody wants to rule the world. Se sopii vähän teemaan, kun Lykyn kanssa puuhailee.


Viikkotreenissä mentiin maanantaista rataa vähän eri lailla numeroituna. Siinä oli tiukahko käännös putkeen, pakkovalssi, slalomia, leijeröinti kepeillä + hypyltä niisto, välistävedot. Lykky tiputti kerran riman, kun liian läheltä ohjasin sen pakkovalssiin. Muuten meni radan hienosti. Välistävetoja treenattiin. Työntämällä on yhteentörmäyksen riski hirmuinen. Vetämällä tuntui nyt aika sujuvalta. Rytmittäminen taas on liian tarkkaa hommaa ja mulla jotenkin vaikeaa. Jos meinaan välistävetoja jatkaa työntämällä, koira pitää opettaa niihin erikseen.

Treenasimme puomin ylömenoja (noin nro 475:een saakka) niin, että käskytin Lykkyä jo ennen 65-senttistä hyppyä. Koska täppäsi upeasti eikä rima heilahtanut, haettiin vähän vauhtia ja kiihkoa putken kautta. Ei auttanut, taaskin rima pysyi ja ylösmenokontakti oli hyvä. Eihän siinä mitään. :)

Ulkona harjoittelimme pituutta. Otan siihen nyt oman käskyn "pitkä". Kerran Lykky osui viimeiseen kalikkaan, sitten otti tarkasti ja osasi tehdä myös tiukkoja käännöksiä. Pituutta täytyy treenata vielä muutenkin, mm. ennen seinää ja putkea. 

Ulkona harjoittelimme myös keinun kontaktia. Otatin sitä niin, että muuri oli ensin ja käskytin jo ennen sitä. Ekalla koira ei täpännyt ideaalisti, mutta toistoilla sitten kyllä.

***
Alun kappalevalinnasta sitten. Projekti Vire jatkuu koko ajan. Minulle kirkastuu koko ajan lisää, miten mustavalkea Lykyn kanssa täytyy olla. Se jaksaa testata, voisinko edes vähän lipsua ja antaa sen ihan pikkuisen vetää lenkillä tai työntää kuonoa ihan vähän reiden viereen, jos on käskytetty taakse tai vähän työntää kuonoa autohäkistä rajan ulkopuolelle. Jos näitä katsoo läpi sormien, koiruus kulkee pian häntä pystyssä ja on kuin vuorenvalloittaja. Rajojen pitäminen ei tarkoita hirveää räiskettä. Parhaimmillaan siihen riittää vähän kovempi katse, pieni "öp" tms. Viestin on kuitenkin mentävä perille. Välillä koira saa palata autoon miettimään, mitäs oltiinkaan sovittu tms. Mukavimpia on saumattoman yhteistyön hetket. Koira humputtaa mennä remmi löysällä ja tyytyväisenä vilkuilee minua aika ajoin ja minä vastaan tyytyväisellä katseella hipaisten. - Maanantaina ja tiistaina ei tehty mitään ihmeellistä, lähiölenkkejä vain, mutta niillä keskityin tällaiseen perustason koiranhallintaan, mikä koko ajan kiehtoo enemmän ja enemmän.

Lisäys: Vieheleikissä satunnaisesti kesken saalistuksen kiellän Lykyltä saalistamisen. Ei:llä tai irti:llä se luovuttaa. Palkaksi saa jatkaa saalistusta. 

maanantai 6. lokakuuta 2014

Valmennusryhmän eka kerta

Tänään oli eka kerta valmennusryhmää, jota vetää SAGI:n agilityvalmentajakurssilla oleva Marja. Ratatreenissä oli mukana Lykky. Kellotettiin eri ohjausvaihtoehtoja mm. takaakierroissa, muissa mutkitteluissa ja välistävedoissa. Varsinkin välistävedoissa saan itse olla enemmän edellä ja ne jäivätkin kotiläksyiksi. Lykkyä ei myöskään tarvitse saatella niin paljon kuin nyt tein - vähempi liike tuo rauhallisuutta ohjaukseeni. 

Lykyn kanssa keskityin taas oikeaan mielentilaan jo ennen halliin menoa. Se olikin minusta hyvän tuntuinen. Treenissä se oli oma innokas itsensä, vaikka agilitya tuli nyt kolmatta päivää putkeen. Treeniryhmässä oli kivaa muutenkin, oli kerrankin riittävästi aikaa ja mukava yhteisfiilis.

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Melkoranta, hyvää iltaa.

"Hyvää iltaa täältä Killeriltä kaikki koiraurheilun ystävät! Keskitymme jälleen Lykkyyn. Hyppyrata on jo kilpailtu. Siitä pari sai 15 vp. Lykky vaikutti turhan innokkaalta. Se tiputti yhden riman ja harjoitteli pujottelua kahteen otteeseen. Minulla on tässä nyt ohjaaja. Missä tunnelmissa lähdet agilityradalle?"
- "*Piip*. Lykky hiipi perääni, kun olin siirtymässä ensimmäisen hypyn sivulle. Palasin sen luo ja vaadin peruuttamaan alkuperäiseen lähtöpaikkaan. Palautuksesta huolimatta se oli ylivireä, mikä näkyi radalla. Jälkiviisaana olisi pitänyt keskeyttää koko rata. Jos se on samanlainen agilityradalle mennessä, vien sen lähdöstä pois. Tässä välissä katson, että se uskoo "taakse"-käskyä, mitä kotihallillakin käytetään halliin siirtyessä."

- "Nyt pari saapuu halliin muiden kisaajien välistä. Lykky kävelee ohjaajansa takana ja ohjaaja käskee sen maihin odottamaan. Pian he siirtyvätkin starttiin. Lykky istuu nätisti lähdössä lupaa odottaen. Vähän se vinisee intoaan. Ensimmäinen hyppy selvitetään puhtaasti ja heti perään keinu. Lykky jarruttaa, minkä tassuista lähtee ja saa pysähdyttyä. Ohjaaja valssaa, koira hyppää tavallisen hypyn ja muurin ja sukeltaa u-putkeen. Seuraavaksi ohjaaja käskyttää A:lle, Lykky täppää kauniisti ylösmenokontaktin ja jää odottamaan alastulolle. Siitä käy käsky kepeille. Lykky hakee ne hienosti. Tämän jälkeen ohjaaja valssaa rauhallisesti ja kääntää Lykyn tällä ohjauksella keppien jälkeiseltä hypyltä u-putkeen. Hän nappaa koiran putken toiselta suulta renkaalle ja hypylle, missä 90-asteen käännös oikein rytmityksen kanssa. Lykky on nyt tarkka tassuistaan ja seuraa ohjausta hyvin. Ohjaaja vaikuttaa tietävän, mitä tekee. Seuraavana puomi, minkä ylös- ja alasmenon koira ottaa tarkasti, kuten kaikki kontaktit tänä viikonloppuna. Vielä pituus, missä pientä haparointia, u-putki, viimeisin hyppy. Pidä nyt se rima ylhäällä! Ja Lykkyhän pitää!!! Ohjaaja on iloinen, palkkaa koiransa. Juoksen autolle hänet kiinni. Miltä nyt tuntuu?"
- "Hyvältä tuntuu. Eikös se ollut nolla? Pituudella Lykky haparoi, mutta ei siinä ainakaan mitään kaatunut. Eipä ajettu turhaan kisaamaan. Nyt enää yksi agilityradan nolla! Sain Lykyn kivasti kontrolliin väliajalla ja se oli ihan eri koira kuin ensimmäisellä radalla. Sen kanssa oma tunnetila on hirmuisen tärkeä."
- "Onnea!"
- "Kiitos!"

- "Nyt tässä ollaan tuloslistan äärellä. Lykylle on sittenkin tullut 5 vp. Pari on kisan toinen, nopeimmalla ajalla. Palkintopallilla ohjaaja kysyy tuomarilta, mistä virhe tuli. Tuomari muistaa koirakon, kehuu radan upeaksi ja sanoo, että hänen oli annettava pituuden kosketuksesta virhe. Ohjaaja nyökkää, ottaa palkinnon vastaan ja kättelee tuomarin lisäksi muut kilpailijat. Pysäytän hänet vielä. Mitkä on tunnelmat?"
- "Minkäs tälle mahtaa. Harjoitellaan seuraavaksi pituutta lisää. Sainpahan hetken fiilistellä nollaradan tunnelmaa Lykyn kanssa. Ei nollat meille tosiaan tule ilmaiseksi. Aika lähellä nolla tänä viikonloppuna käväisi kuitenkin. Eilen eka agiradalta tuli rimasta 5 vp, toisella tehtiin loppuun saakka nollaa, kunnes koira käväisi kepeillä ja nyt tämä. Tärkeimmäksi nostan ehkä tuon virejutun. Siihen kaikki tämän koiran kanssa perustuu ja tänään toiselle radalle onnistuttiin. Hmmh. Pitäisiköhän Lykyn kutsumanimi vaihtaa? Jos Lykky onkin epäonninen nimi? Siitä tulee mieleeni joku epäliikunnallinen lapsi, jonka vanhemmat ovat hyvää tarkoittaen ja urheilijauraa toivoen ristineet Elmoksi, mutta Elmo-parka valitaan liikuntatunnilla aina viimeisenä joukkueeseen ja mieluiten lahjoitetaan vastapuolelle. Lykyn voisi vaihtaa vaikka Lyskyksi? Tai Epä-Lykyksi? Käyttäisin käänteismagiaa. Dorffiakin käytetään paljon. Dorffi tulee lyhenteenä Lykyn "sukunimestä" Lykky Lykkensdorf. Se olisi kauniimpi kuin Lysky-Jysky-Lykkysaurus. Toisaalta mistäs sitä tietää, vaikka..."
- "Anteeksi, täytyy nyt tähän väliin lisätä, että lämpötila on nollassa ja hanskat ovat autossa. Täytyy tämä haastattelu päättää. Hyvää kotimatkaa ja tsemppiä jatkoon."
- "Juuh. Sitä tarvitaan."

(c) Päivi Parkkinen

lauantai 4. lokakuuta 2014

57. ja 58. startti

Lykyn kanssa täyttyy kohta 60. startti ykkösissä. Tänä vuonna on kisattu vähän, 11 starttia. Saldo: 6 x hyl (1 x ei pysähtynyt kontaktille, 1 x varasti lähdöstä, käskin maihin, 4 x väärä rata, yleensä putki), 3 x 5 vp (2 x puomin ylösmeno, 1 x rima), 1 x 10 (keinun ylösmeno ja rima), 1 x 15 vp (puomin ylösmeno, rima ja muurinpalikka).

Tältä päivältä ei ole videoita. Tuomarina toimi Mikkilä ja oli tehnyt kivat radat taas. Sopivan mutkallista menoa.

Ekalla agiradalla lähdöstä pyöräytettiin koira muurin kautta u-putkeen, mistä hypyn kautta puomille. Lykky tiputti riman ennen puomia. En tiedä käskytinkö puomille väärään aikaan ja miettikö koira ylösmenokontaktia, mutta joka tapauksessa rima kolisi. Puomin kontaktit hyvät, sitten mutkassa pituus, hyppy ja keinu. Keinun kontaktit hyvät. Putkeen ja kepeille, mistä kahdelle hypylle laaja valssi. Rimat pysyivät. En tehnyt äkkinäisiä liikkeitäkään (kuten pari viikkoa sitten). A, taas hyvät kontaktit. Hyppy, putkeen ja loppusuora. Tulos: 5 vp, mutta olin iloinen kontakteista ja radasta muutenkin, jolla ei juuri ylimääräistä tehty.

Toka agilityrata alkoi suoralla: hyppy, A, pituus, putkeen, tämä virheetöntä. Jo etukäteen katsoin, että tämän jälkeen tulee kiire, koska koira piti käydä saattamassa kauimmaiselle hypylle, mitä seurasi S:n muotoinen hyppyosuus. En ehtinytkään kunnolla, vaan etänä sain koiran improvisoitua oikeille hypylle. Sieltä putkeen ja takanaleikkaus hypyltä kepeille. Tässä päästiin yhteiseen rytmiin. Kepeiltä putkeen, keinu, 2 hyppyä ja puomille. Taas hyvät kontaktit. Hyppy ja putkeen. Putkelta käännyttiin muurille, olin vähän myöhässä, joten Lykky pongasi suoraan edessä olleet kepit ja kävi siellä tekemässä yhden kepin. Kaksi viimeistä hyppyä virheittä maaliin. Tuomari risti keppiharhalenkistä kätensä, sen jälkeen peitti silmänsä, käväisi kumarassa ja huusi: "Miksi sen kepeille laskit?" -"Ei olisi pitänyt", huusin takaisin ja symbolisin elein ammuin itseäni ohimoon. 

100 % onnistuminen hakee yhä itseään.

perjantai 3. lokakuuta 2014

Vähän erilaisia treenejä

Viikkoryhmän jäsenet vaihtuivat suureksi osaksi ja koutsikin oli tällä kertaa uusi. Aluksi ohjaajat lämmittelivät (!). Sitten mentiin Teemu Linnan siksak-rataa. Ensin tein Lykyllä isomman siksakin, sitten pienemmän. Niissä ei uutta tullut. Pienemmässä siksakissa ajoitus on kamalan tärkeä yhä enkä "täydellistä onnistumista" onnistunut saamaan.

Rataa mentiin myös ja siinä rytmitykset ja käännökset onnistuivat hyvin. Hyvältä tuntui.

Kolmannessa sessiossa harjoiteltiin toiveestani puomia. Ensin koira kaipasi muistutuksen, missä oikea kohta olikaan. Sitten se keskittyi kerrassaan mainiosti. Maarit keksi uusia harjoitteita Lykylle. Jätettiin liikettäni pois ja lähetetin Lykkyä kontaktille takaa tai edestä. Lopuksi hän piti Lykkyä lantiosta kiinni ja minä hetsasin "Missä KII?!" Koira lämpesi ja rytmitti askeleensa upeasti ylösmenolle. (Samallal tuli noin nro 470 korkattua.) Nämä olivat kivoja!

Kisoissa syyskuussa (c) Päivi Parkkinen
Pääsin meidän seurassa SAGI:n agilityvalmennuksessa olevan Marjan kurssille. Tänään oli pelkästään ohjaajille piip-kestävyystesti. Sitten kerrottiin toiveita ja kehityskohteita. Listasin kehittämiskohteiksi minulle oikean mielentilan (on vaikea löytää kisoihin jämäkkä, rauhallinen, rento ja nopealiikkeinen tila samaan aikaan), Lykylle ideaalien linjausten löytämisen, ylösmenokontaktit ja joka suuntaan leviävät valssini.

(c) Päivi Parkkinen
Lystiltä riisuin tossut eilisiltana. Yöllä heräsin, koska koira järsi ranteitaan. Sinkkivoidetta ja tossut jalkaan. Joku sitä nyt ärsyttää, kun silmänympäryskin on reagoinut. Tuosta kohdasta rapsuttamista se ei voi vastustaa. Rakas Tikki Tikkinen.

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Tassukuva

Laitan vielä tännekin muistiin Lystin tassut. Ne ovat nyt kuivat ja kivuttomat. Kuvat on otettu aamulla:

Oikea
Vasen tassu. Tuo pumpulipöppö on ruvessa kiinni.
Saa irrota itsestään.
Lysti pääsi tänään jo pidemmälle tossukävelylle ja pihalla tokoilimme. Hyvässä muistissa oli seuraaminen, käännökset, maahanmeno ja seisahtuminen. Lysti seuraa niin kevyesti. Kuin vierellä kulkisi 22 kiloa pumpulia.

Lykyn kanssa kävelimme korpilammen ympärillä pitkospuita pitkin. Nautimme hiljaisuudesta, auringonlaskun värjäämistä männyistä ja kuulaasta syysillasta. Lykky käveli kauniisti edelläni, piti kivasti ja yllättävän syvällisesti kontaktia, kuin olisi rekisteröinyt hetken kauneuden. Tunsin pakkasyön lähestyvän. Autolla lämpötila olikin laskenut jo kolmeen. Kotona laitoin takkaan tulet. Kosteita puita sytytellessäni, tovin jos toisenkin, mystisen rauhallinen illan tunnelma sai pian toisen sävyn. Mutta se onkin jo toinen tarina.