tiistai 30. kesäkuuta 2015

Uuu-los!

Videoin nyt Projekti Vireeseen liittyneen muutoksen. Ennen Lykky odotti ulospääsyä käskyn alla istuen ja innosta vapisten. Kun lupa irtosi, karmit kolisivat. Minun jopa annettiin ymmärtää, että malinoisia ei muunlaiseksi saakaan. Sai sen. Joskus pitää yhä muistuttaa, kun Lykky on intoa piukassa. Jos rynnityttää, niin koira saa jäädä sisälle. 


Selälleni kuuluu huonoa. Jo torstaina alkoi juilia ja tilanne paheni vaan. Eilen en enää voinut olla oikein mitenkään päin. Heräsin viideltä, oli pakko ottaa särkylääkettä, asioida työterveydessä, mistä kirjoitettiin s-lomaa ja hoidella työhommat puhelimen päästä. Nyt jalat painavat kuin lyijy ja ristiselkään polttaa. Tuttaa.

maanantai 29. kesäkuuta 2015

Tikasjumppaa ja eläimiä

Eilisellä uimareissulla löytyi tieltä kyy. Se oli aika iso, yli 50-senttinen mielestäni. Joku oli ajanut pään ja niskan yli. Sääliksi kävi käärmeparka, vaikken puremaa haluakaan. Havainnon jälkeen tömistelin ja katselin ympärillemme tavallista tarkemmin. Pääsin silti rantaan saakka, Lysti heitti talviturkin ja nautti.


Tänään Lystiä silitellessä löytyi aika pieni punkki, joka oli vielä elossa. Vajaa viikko sitten laitoin punkkilitkun. Annostelin sitä vähän vähemmän kuin painoraja edellytti, joten ei ehkä siksi vaikuttanut? Annoksessa kitsastelin sivuvaikutusten pelossa. Lysti on joskus kuolannut punkkilitkun annon jälkeen ja tutkimusten perusteella annostelulla on iso merkitys sivuoireiden ilmaantumisessa. Lähetin punkin Turun yliopistoon tutkittavaksi. Toivon, ettei ole taigapunkki.

Annoin Lystille siedätyshoitopiikin. Tällä kertaa se piikin nähdessään jatkoi makoiluaan, joten pistin koiran lötkötellessä. Helpommin sujui kuin laitto istuvalle tai seisovalle koiralle. Olemme virallisesti ylläpitohoitovaiheessa.

Ostin tikapuut maalaushommia varten. Niille löytyi tärkeämpää käyttöä. Tässä niitä testaa Lykky ja tässä Lysti. Lysti oli ensin siedätettävä tikkaisiin ihan kunnolla, sen jälkeen se ravasi (paremmin kuin videolla) tikkaat läpi. Lykky teki saman tempun miltei heti, mutta se olikin tiiraillut olohuoneen ikkunasta, mitä haluan. Jatkamme harjoittelua. Temppuja on kaksi: tikkaiden läpi ravaaminen ja kiipeily. Tekee hyvää koirien tasapainolle ja lihaksille, myös niille tärkeille syville lihaksille.

sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Lykyn treeni

Kävin Lykyn kanssa hallilla. Siellä oli valmis rata. Lysti kalusi aamun isoa hirven luuta, joten jäi kotiin sulattelemaan syömistään.

Treenasin puomin ylösmenoja. Eivät nuo ihan putkeen menneet. Matalassa vireessä ylösmeno löytyy hyvin. Korkeammassa ei.

Rata oli varsin helppo. Radalla jaakotin kerran ja toisen kerran pyöräytin Lykyn siivekkeen ympäri merkkaamalla käännöksen etukäteen. Siitä ei arvaa lähteä liian aikaisin menemään, muuten on rima alhaalla. Vastakkaisen käden treenaus on ollut ohjelmassa, sitäkin pääsin soveltamaan. 

Sellaista keppikulmaa vielä treenasin, että olin avokulmassa ottamassa vastaan väärältä puolelta. Toisella kerralla onnistui.

Alla on veden roisketta eiliseltä. Minusta kuvissa on jotakin vinhaa. 

P.S. Siellä se Lykky on.




lauantai 27. kesäkuuta 2015

Kuvia

Tikkinen kiitää.
Tikkinen tulee luokse.
Lykky Vichy-vedessä

perjantai 26. kesäkuuta 2015

Lomapäivän treenit, virettä ja hallintaa

Pidän töistä pitkän viikonlopun. Sisäinen kelloni herätti klo 6. En ruokkinut koiria, vaan ajoin suoraan treenaamaan niiden kanssa. Kirjoitan alkuun varsinaisen treenin, sitten vähän virejuttuja.

Lystin kanssa mentiin eilinen rata heti ekalla nollalla maaliin. Mössykkä kulkee kuin ajatus! Sitten tein radan toista versiota, mihin tuli niisto-persjättö. Ihan hyvin Lysti kääntyi. Olin raahannut keinun radalle ja koska se karkasi keinulta, laitoin autoon jäähylle. Toisella otoksella keinun kontakti alkoi maistua. Kolmannella kierroksella otatin kepit tiukan takana leikkaamisen kanssa. Ekalla tuli pois, toisella annoin enemmän rauhaa ja hyvin meni. Treenasin välistävedot vetämällä, kyllä nekin onnistuvat.

Lykyn kanssa viskileikkaus sujui nyt paremmin, kun muistin oman liikkeeni tärkeyden. Samaan kohtaan kokeilin persjättöä, toimi sekin. Slalomille menossa harjoittelin rytmitystä, jotta sain tien pienemmäksi. Samaan sarjaan kokeilin välistävedot vetämällä, Lykky ohjautui hyvin. Niisto-persjättö ei käännä kunnolla, joten kokeilin etupuolelta merkkaamalla. Tämä oli tosi hyvä ratkaisu, jos vaan itse ehdin. Puomin ja keinun kontaktit onnistuivat hienosti. Lopuksi treenasin keppejä lähettämällä Lykyn hyppyjen takaa, jotka veivät väärään väliin. Lykky haki oikean välin 100 %:sti. 

***

Niitä vire- ja hallintahommia sitten. 

Eilisestä jäi tosi hyvä mieli. Vaikka radan vieressä oli kunnon häiriöt, Lykky keskittyi vain minuun. Toisen koiran haukkumisesta se kuitenkin kiihtyi vähän kuin kisatunnelmiin. Siksi ovatkin niin tärkeitä treenejä! Saan virheet näkyviin ja pääsen palkkaamaan onnistumisista.

Tänään jätin auton niin, että takakontista näki kentälle. Treenasin koiria vuorotellen, 3 x aika lyhyen setin. 

Lystillä oli autohäkissä vaikeaa, se vonkui ja haukahteli minua ja Lykkyä katsellessaan. Sillähän sainkin sen hyvin kiihtymään ja pääsin puuttumaan keinun kontaktiin.

Lykky aluksi autossa odottaessaan vongahti pari kertaa, mutta uskoi kieltoani. Lopulta jätin autohäkin oven auki. Lykky on opetettu niin, että autohäkistä ei luvatta tulla. Kun ovi oli auki, Lykky oli hipi hiljaa. Se pysyi häkissä, vaikka näki Lystin innosta haukkuen suorittavan rataa, syöksyilevän pallon perään ja leikkivän kanssani. Autolla juotin Lystin Lykyn edessä ja koiruus vain katseli. Luulen, että Lystin kanssa sama ei onnistuisi - en ole jaksanut sitä niin tarkasti opettaa, kun ei ole ollut pakko.

Ruokailutilanteet sitten. En ehkä ole laittanut aiemmin keittiövideota? Juttuhan menee sillä viisiin, että jos Lykky saa pörrätä keittiössä, kun laitetaan ihmisten tai koirien ruokia, niin silloin se mielestään omistaa koko keittiön, mikä tiesi kärhämää, jos Lysti erehtyi tulemaan saaliinjaolle. Kokeilin alkuun laittaa Lykyn paikkamakuuseen, kun olin keittiössä, mutta oli vaivalloista: aina, kun joku meni hakemaan jugurttia jääkaapista, piti koira käskyttää paikkamakuuseen, mistä se tuijotti kyynärpäät juuri ja juuri maata koskien. Kysyin apua taas Marialta. Hän käänsi systeemin niin päin, että koirilla ei ole asiaa keittiöön ilman lupaa. En ollut tullut ajatelleeksikaan sellaista vaihtoehtoa! Minusta ajatusmaailma on kiva, koska turhat käskytykset jäävät pois. Asiat kääntyvät niin päin, että etuisuuksia sallitaan, kuten esim. autohäkistä poistulo ja keittiöön pääsy. - Hiljaista hallintaa.

Niinpä samana iltana häädin koirani keittiöstä, jos yrittivät luvatta tulla. Sääntö on meillä voimassa silloin, kun keittiössä on ihmisiä. En salli silloin edes katsekontaktia. Molemmat uskovat hyvin, mutta testaavat ajoittain, vieläkö olen tiukkis. Keittiö on avonainen, sitä rajaa vain komerosaareke ja takka. Jos huomaan Lykyn katsovan vaivihkaa kulman takaa, riittää, että tuijotan takaisin. Tällöin Lykky luikkii kulman taakse odottamaan, yleensä huokaisee ja käy makuulle. Lysti usein odottaa makuuhuoneessa, kun alan laittaa ruokaa. Kun keittiössä ei ole ihmisiä, koirat saavat vapaasti siellä liikkua ja esim. juoda vettä siellä olevasta kupista. Tässä on video iltaruokailusta. 

torstai 25. kesäkuuta 2015

Ryhmätreeni

Tänään treenasin Lykkyä ryhmätreeneissä. Tärkeimmät jutut olivat vire, viskileikkaus, niisto-persjättö ja puomin ylösmenokontakti.

Vire: Katsoin Lykyn kanssa edeltävää koirakkoa. Lykky ei kiihtynyt kuten aiemmin. (Hyvä.) Radalla ollessamme aidan takana oli 1-2 koiraa, joista toinen haukkui lähes koko ajan. Tämä toi hyvää häiriötä, ehkä kisamaistakin tunnelmaa, koska puomin ylösmenokontakti oli hankala. Tätä otin uusiksi ja välillä palkkasin osumista. Huomio itselle: Muista ensi kerrallakin palkata osumista, jotta korkeassa vireessä puomin ylösmenolle osuminen olisi tavoiteltava juttu. Treenin jälkeen hengailtiin kentän reunalla. Lykky katsoi toisia koiria rauhallisesti. Se on edistynyt paljon!

Radalla treenattiin muutamaa kohtaa. Yhdessä paikassa oli hyppy kahden putken välissä. Ensimmäisillä viskileikkausyrityksillä Lykky jatkoi putkeen. Tässä minun oli muistettava oman liikkeeni suunnanvaihto ajoissa. 

Rengas oli vähän vinossa linjassa. Lykky hyppäsi kerran siitä ohi. Eipä ole ennen sellaista tehnytkään. Tarkkuutta näissä omaan ohjaukseeni!

Toisella kierroksella tein rataa toisella tavalla, jotta sain ujutettua sille puomin. Tässä tuli niisto-persjättö tutuksi. Jalkaterät piti asettaa oikein ja lähteä ajoissa edestä pois. Olisihan siinä voinut ohjata toisinkin, mutta halusin tuota harjoitella.

Puomista jo kerroinkin. Sen alastulonkin kanssa piti olla tarkka. 

Lisäksi rima lentää, jos yhtään kontaktini herpaantuu tai olen Lykyn mielestä edessä.

Hyvä mieli jäi treenistä. Erityisesti Lykyn vire ja yleisolemus oli kiva.


keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Punkkilitku ym.

Ei olla treenattu, mutta ulkoiltu ollaan kiitettävästi.

Tänä aamuna heräsin viiden jälkeen. Lähdin varmaan ensimmäistä kertaa elämässäni aamukuudelta koirien kanssa lenkille. Luulin, että kävelemme keskenämme kesäaamun rauhassa. Kaikkea muuta! 5 muutakin koirakkoa tuli vastaan. Eipä silti, kivaa oli. 

Lystille laitoin eilen punkkilitkun, Exspotia. Lykky on ollut ilman punkkiliemiä toistaiseksi, koska reagoi niihin niin vahvasti. Serestoa en laittanut (vielä) kummallekaan. Lystille sen ostin, mutta se kaulassa ei saa nukkua ihmisten sängyssä, mikä on Lystin lepopaikka päivisin.

Hain eläinlääkäriasemalta Lystille seuraavan siedätyshoitoampullan. Siinä pitäisi olla seuraavan vuoden tarpeet. 

Lykky pääsi tänään uimaan. Sitä ennen seuruutin sitä, teetin jäävät ja luoksetulon. Hyvin ovat muistissa. Rannalta viskasin sille Kongan, joka upposi saman tien. Harmittaa. Onneksi löytyi polttopuu, joka ajoi saman asian. Treenasin sillä luopumista vieheleikin periaatteilla. Aika pian Lykky hoksasi, mitä pitää tehdä.

sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Enimmäkseen keppejä

Aamulla treenasin koirat.

Lystin kanssa harjoittelin keppejä taas niin, että u-putki oli pyöräytetty keppien lopun ympäri. Se häiriintyi siitä kahdella ekalla kerralla, mutta sitten pujotteli loppuun toistetusti. Kehuin kovasti.

Toisena juttuna kokeilin, miten se kääntyy parhaiten yhden siivekkeen ympäri. Niistolla kaarrattaa pidemmästi. Kun olin siivekkeen edessä jaakottamassa ja kääntämässä, tuli pienin tie. Pyöritys jäi kokeilematta.

Lykyn kanssa oltiin ulkona. Seurakaverin kanssa laitettiin pystyyn häiriötreenit, jota ei ole ikinä meillä liikaa. Vuorotellen treenattiin, jotta toisen koira kuumui sopivasti toisen katsomisesta. Lykyn kanssa harjoittelin kepeille menoa niin, että hyppy syötti väärään väliin. Muutaman kerran se menikin väärään väliin, kunnes alkoi osumaan. Näitä lisää! 

Puomia harjoiteltiin myös. Ylösmenolla ei tullut yhtään virhettä, ei alasmenollakaan. Oikein keskityin siihen, että en hidastanut ja vasta käskystä laskin koiran liikkeelle. Joko valssasin tai tein persjätön edessä ja pistin sillä u-putken epäloogiseen päähän. Kaikki onnistuivat.

perjantai 19. kesäkuuta 2015

Aaton agilitya

Kävin päivällä hallilla. Ei ollut ketään muita (ihme...), joten oli kiva treenata rauhassa. Auton parkkeerasin hallin oven viereen. Kun tein lyhyitä treenejä, tuli kätevästi molemmille samalla viretreeni. 

Eilinen rata oli tallella. Siirsin u-putken keppien toiseen päähän houkuttimeksi.

Koska Lykky hinkui kovemmin hallille, se sai jäädä autoon odottamaan. Tein Lystin kanssa ensimmäistä rataa. Siinä oli sivuttaisirrotus, kaksi takaakiertoa, avokulman keppien haku ja keppien loppuun siirtämäni u-putki aika lähellä. Kepeiltä tuli kahden hypyn kulma ja maalihyppy. U-putki tuotti vaikeuksia. Joko se karkasi ennen loppua putkeen tai jätti viimeisimmän kepin pujottelematta. Ehkä viidennellä toistolla Lysti onnistui. Palkkasin hyvin ja vaihdoin koiraa.

Lykky teki ideaalisti eikä häiriintynyt u-putkesta lainkaan. Siirryin sen kanssa seuraavalle radalle. Siinä tuli vastakädellä veto, hyppyytys "kulman ympäri" ja kepeille meno. Keppien alkua ympäröi sama u-putki, jonka toinen pää kutsui keppien sisäänmenon vieressä. Lykky ei putkesta välittänyt. Kepeiltä tuli takaakiertohyppy, jonka jälkeen tein japanilaisen ja jaakotuksen. Putken jälkeen hoidimme kaksi takaakiertoa niistämällä. Nämä sujuivat ongelmitta. Jos teetin keppien jälkeen niiston, Lykky tiputti herkästi riman. Joko olin edessä tai niistin väärästä kohtaa - Lykky tulee rimasta yli tismalleen siitä kohtaa, missä kättä vilautan.

Vaihdoin takaisin Lystiin. Sille tämä rata oli helppo - voisin luottaa kisoissakin niistoihin - joten siirryin kolmanteen rataan. Siinä tuli sivuttaisirrotus hypyn kautta putkeen, vastakädellä ohjaus hypyn ohjaajan puolelle, valssi, hypyltä 180 asteen käännös, viskileikkaus, hyppy ja kepit. Tämä onnistui hienosti. Kokeilin vielä kepit hankalampaan suuntaan, jolloin Lysti jätti taas viimeisimmän välin tekemättä. Laitoin palkan houkuttimeksi ja nyt se oli varma. Palkkioksi jahtasin sitä. Lystistä näyttää olevan parasta, kun sillä on lelu suussa ja ajan sitä takaa. Lysti pysähtyy aina häntä pystyssä puolikuun muotoisena "ota kiinni, jos saat". Se on vähän jännittynyt, mutta samalla varma voitostaan. 

Lykyllä tein tämän kolmannen radan kerrasta valmiiksi. Teetin sillä vielä keinun ja ulkona puomin. Koska molemmat onnistuivat ekalla, päätin harjoituksen siihen. 

Tässä kohtaa aurinko näyttäytyi ja tuli hetkeksi lämmin. Kävelimme metsässä loppuveryttelyn. 

Lykky kommentoi kotikisoissa keppivirhettään: "No en ehtiny kääntymään!"
(c) Heikki Jalli

Uusi yritys

Maalihyppy

torstai 18. kesäkuuta 2015

Palautumista ja ryhmätreenit

Maanantaina olin reissun jäljiltä varsin puhki eikä agility napannut koko viikolla. Lykky on päässyt metsäkävelyille, uimaan ja tottistelemaan. Lysti on ollut kaverina pihahommissa.

Tänään ryhmätreenit veti Marja. Ulkona treenasin puomia niin, että toinen koira oli lämmittänyt radan ja Lykyn valmiiksi. ;) Lykky teki puomin hyvin. Vaadin sitä myös luopumaan lelusta ennen rataa, sekin toimi.

Radalla oli muutama hyppy, yksi putki ja kepit. Sillä kombinaatiolla tehtiin kolme eri rataa kokeillen eri ohjauskuvioita. Eka kerralla häiriönä oli toinen koira, joka haukkui lähes jatkuvasti. Rimat olivat 50-55 cm ja osa niistä tipahti. Joko ohjasin huonosti tai Lykky kävi kiihkeänä. Parhaiten jäi mieleeni se, että Lykky kääntyy oivasti takaaleikkauksellakin, jos rytmitän. Kääntyy se jaakotuksellakin. Jos en vilkaise ansaesteeseen ja pidän käteni reidessä kiinni, se tulee liki. Huomasin myös, että ehdin valssiin mahdottoman tuntuisessakin paikassa. Japanilainenkin pelaa. Vastakkaista kättä voisin opettaa! Viimeisin veto oli sellainen, että minulle tuli kylmät väreet - hyvässä mielessä. 

Tässä on sunnuntailta Lystistä kuvia:

Eka rima oli vinossa, se korjattiin. Odotan Lystin kanssa vuoroa. 
(c) Sara Nikula
Lysti pujottelee tarkasti. (c) Sara Nikula
Tästä kuvasta pidän erityisen paljon. Lystin ilme on ihana. Sen lisäksi 
olen muistanut antaa putkijarrun, johon Lysti reagoi juuri kuten kuuluu. 
(c) Sara Nikula
Lysti hyppää ison hypyn tarkasti. (c) Natalia Halme

tiistai 16. kesäkuuta 2015

Tilastoja SM-kisoista

SM-kisoissa oli maksiosallistujista bortsuja 100 kpl (42 %), kelpieitä 31 (13 %), belgejä 27 (11 %) (tervuja 13, gronttuja 9, maleja 5) ja australianpaimenkoiria 15 (6 %). Finaalissa oli bordercollieita 28 eli 56 %, kelpieitä 8 eli 16 %, belgejä 6 eli 12 % (tervuja 1, gronttuja 4, maleja 1) ja australianpaimenkoiria 3 eli 6 %. 10 parhaan joukossa oli 7 bortsua, 2 belgiä ja 1 kelpie. 

sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

SM-kisat

Lauantaiaamuna lähdin lämpimästä Mikkelistä kohti Oulua. 460 km on paljon, manipuloi itseään kuinka tahansa. Saman verran kertyi Jyväskylän ja Kuopion kautta. Valitsin Kuopion. Olen asunut siellä pitkään ja matkan varrella oli muitakin tuttuja paikkoja. Kuopion jälkeen lämpötila alkoi tippua ja satoi. Ouluun lopulta päästyäni aurinko paistoi, mittari näytti 16 astetta.

Kävin hotellilla. Huone ei ollut vielä vapaa, joten ajoin kisapaikalle näyttämään Lystille paikkoja ja katsomaan joukkueratoja. Kiva oli nähdä tuttuja ja oman seuran ihmisiä, seurata kisoja ja syödä viinirypäleitä. Kisafiilis tarttui.

Sieltä palasin parin tunnin päästä hotellille. Scandic ei ansaitse koiranomistajan pisteitä. He tiesivät, että lemmikki on mukana, mutta mitenkään sitä ei oltu hyvällä huomioitu. Ei ollut edes juomakippoa. Sen sijaan pöydällä oli tiedote, jossa toivottiin, että koirat eivät aiheuta häiriötä. Ne eivät myöskään saaneet nousta sohvalle, sängylle, jättää eritteitä jälkeensä (varsin ymmärrettävä kohta) eikä huoneessa saanut olla merkkejä koiran harjaamisesta. Perään oli listattu sakkomaksut tällaisten rikkomusten varalta. Innolla odotan sakkoa, jos housuistani on irronnut koirankarva sohvaan.

Lysti nautti vieraasta hotellihuoneesta kuten ennenkin. Se rapsutti mennä huoneessa ees taas, joten kaupungilla käydessäni vein sen autohäkkiin odottamaan. Takakontti oli ilmahaassa. Sinne koira asettui hyvin. 

Illemmalla kävimme rannassa kävelyllä. Oli kaunista. 



Sitten oli tapahtua kauheita. Olin nähnyt autolta ajaessani nämä suihkulähteet ja vein lenkkiä niitä kohti. 


Lysti alkoi yhtäkkiä pelätä siltaa aivan mahdottomasti. Se on joskus ollut silloilla ei_niin_kotonaan_olevan_oloinen, mutta nyt kammo räjähti. Sillalla kulki autoja neljää kaistaa pitkin, reunoilla jalankulkijat ja pyöräilijät. Lysti sinkosi ajotielle hihnan mitan päähän ja olisi jäänyt auton alle, ellei autoilija olisi pysähtynyt. Lopulta sillalla seisoi kaksi kaistallista autoja. Lysti vastusti tomerasti kaikkia yrityksiäni saada se hihnasta takaisin pyörätielle. Siinä hihnan päässä teutaroidessaan se sai tossunsakin kääntymään vinksin vonksin pohjat sivuille ja ylöspäin. Oli onni, ettei se saanut päätään irti kaulapannasta. Minusta tuntui, että ihmiset tuijottivat, kuinka rääkkään koiraparkaa, joka ei pysty kävelemään tossuilla, jotka sille on sidottu jalkoihin pohjat ylöspäin. Lopulta jouduin sen nostamaan jalkakäytävälle, missä se ei asettunut lainkaan. Syliin se onneksi rauhoittui, joten kannoin sen sillan loppuun. Maahan laskettuani sen riemulla ei ollut rajaa. Myöhemmin se sai siedättyä pikkupikkusiltaan, joka vei puron yli. Se ei ollut Lystinkään mielestä paha. Minulta jäi oman seuran porukan iltasyömiset väliin, koska en voinut jättää kisakaveriani hotellihuoneeseen läähättämään tai sulkea sitä taas autohäkkiin. Hotellissa se lopulta nukahti. 



Yöllä heräsin muutaman kerran Lystin tassutteluun, vaikka olin pitkästä aikaa ottanut väsyttäviä kipulääkkeitä. Aamulla heräsin suht pirteänä. Lysti pääsi ulos ja sai aamuruokansa. Sitten vein sen autoon odottamaan, jotta pääsin itse aamiaiselle.


Meillä oli startti vasta puolen päivän maissa, mutta koska hotellilla ei ollut mitään tekemistä, lähdimme kisapaikalle. 

Maksien radassa näytti olevan kaksi kohtaa, joiden ohjaamista mietin pitkään. Toinen paikka oli okserin jälkeen, jossa koira piti putken edessä pyöräyttää takaakiertoon ja siivekkeen ympäri. Mietin kaarrattamista toisen siivekkeen ympäri, mutta ihanneaika oli aika nopea 4.3 m/s enkä siksi voinut Lystin kanssa ekstraa kieputtaa. Valitsin lyhyemmän reitin, joka näytti aivan loogiselta, kun kisakaveria käänsi ennakkoon. Toinen oli paikka, missä piti tehdä samanlainen juttu renkaan houkutellessa. Siinäkin mietin kauemman siivekkeen kautta pyörittämistä. Kepit suunnittelin vieväni eri kautta kuin muut, jotten työntäisi Lystiä toiseen väliin.

Minua ei juuri jännittänyt. Totta kai toivoin saavamme puhtaan radan, mutta nuo kaksi kohtaa tiesin hankaliksi. Valitsin lyhyemmät reitit. Keskityin vain ohjaamiseen. Lysti vähän kauhisteli katekankaalla päällystettyjä lähtökarsinoita, mutta totesi pian materiaalin tutuksi ja rauhoittui. Katekangas ei kahise, se on siinä mielessä koiraystävällinen valinta. 

Niin meidän vuoro koitti. Juuri, kun olin istuttanut Lystin lähtöön, ratahenkilö huomasikin, että eka rima oli edellisen jäljiltä korjattu väärin. Pidin Lystistä kiinni ja silitin sitä korjausta odotellessa. Lysti pysyi tosi hienosti lähdössä. Radan alku tuntui hyvältä ja Lysti tuntui tutulta ohjattavalta. Okserilla myöhästyin, kun jäin kääntämään Lystiä liian pitkäksi aikaa. Olin yliarvionut putken houkutusvoiman ja sainkin Lystin vedettyä hypyn eli esteen nro 14 väärälle puolelle. Tässä kohtaa tuli hylkäys. Jatkoin rataa vähän häkeltyneenä ja tyrin vielä sen rengaskohdankin. Jatkoin maaliin kuin ei olisi mitään tapahtunut. Palkkasin iloisen Lystin maalin jälkeen. Se puri patukkaa koko matkan autolle. Se on aika harvinainen ilmiö Lystin kanssa. 



Tämän jälkeen tapasin vielä ystäviä. Oli kiva nähdä Sarakin livenä!

Sitten hyppäytin Lystin yhä tutummaksi käyvään häkkiinsä ja aloin polkea takaisin.



Kotimatkalla oli aikaa miettiä asioita. Tuttuja tuumauksia oli se, miten isoissa kisoissa yhtäkkiä täytyisi muistaa, lukeeko Lysti hyvin niistoa vai eikö lue ja tuleeko se pakkovalssiin hyvin vai eikö tule. Pitäisi tietää. Ehkä saan tehtyä noista joskus listan. Ehkä myös tuollaisessa tuhannen taalan paikassa pitäisi ottaa varmin ohjausvaihtoehto ja luukuttaa vasta sitten, kun on MM-finaalissa? Toisaalta nopeammalla koiralla voi valita pidemmän reitin, ei-tykkinopealla on ajateltava nopeampia linjoja. Toisaalta pitäisi olla se tuntumakin koiransa ohjaukseen ja sitä ei kahden viikon tauko suonut.

torstai 11. kesäkuuta 2015

Vähän virettä

Tänään oli ryhmätreenit, joissa olin Lykyn kanssa lyhyen aikaa. Eilen sain treeneihin ft:lta siunauksen, koska koirassa ei ollut mitään isompaa hoidettavaa. Usein ft:n jälkeen saa suosituksen terapian jälkeen vähän rauhallisempaan menoon 2-3 päiväksi.

Meidän teema oli kisavire. Siitähän meidän kisasuoritus mättää. Ensi kerralla paneudumme aiheeseen paremmin. Rimat oli 55:ssä. Menin Lykyn kanssa lyhyttä pätkää, missä oli 2 hyppyä, puomi, keinu ja 2 putkea. Jätin pois A:n, kepit ja ison osan radasta muutenkin. Edellä meni kuumentamassa mudi ja varsinkin iloisesti kiitoksesta kiljuva ohjaaja, kiitos hänelle! Sama koira jäi sovitusti haukkumaan aidan viereen Lykyn treenin ajaksi. Pidin huolta Lykyn vireestä ennen starttia, joko kielsin hinkumasta tai kokeilin, osaako rauhoittua vieheleikillä. Osasi molemmat. :) 

Hurtta ei tehnyt (uhallakaan...) yhtään puomin ylösmenon virhettä. Alastulojen jälkeen tein persjättöjä tai valsseja. Tässä on nyt itsetutkiskelun paikka. Koira lähtee liikkeestäni eikä käskystäni. Olen ollut epäselvä. Enkä osannut käskyttää oikein, vaikka oikein keskityin! Vaikka muka annoin vapautuksen eli seuraavan esteen käskyn ajoissa, en oikeasti tehnyt niin. Onkohan minulla joku diagnosoimaton kielellinen erityishäiriö? Joskus pohdin, voiko koiran vapauttaa pelkästään vartaloavulla, mikä sinänsä olisi järkevää, jos koira vartaloa enimmäkseen lukee - mutta persjätön tai valssin jälkeen ainakin minun yläraajani heiluvat niin holtittomasti, että niistä saa lähtömerkin mikä tahansa koira. 

Tiedänpä, mitä treenata kesälomalla. Lykky kyllä tajusi sukkelaan, mitä haettiin.


***

SM-kisakuume tuppaa nousemaan väkisinkin. Osallistumme Lystin kanssa kolmansiin SM-yksilökisoihin. Peruin hotellin pe-la:ksi, koska jättäydyimme pois lauantain joukkuekisasta. Lysti ei ole mikään hotelliyöpyjä enkä rehellisyyden nimissä minäkään. Lähden ajamaan lauantaiaamuna Ouluun. Pysähdyttävä on vähintään kahdesti selän takia. Katselen siellä illemmalla joukkuekilpailua. Sunnuntaina ehdin hyvin ennen kisaa syödä hotellin aamiaisen, mikä on hotelliyöpymisen tärkein pointti. Tikkisen (tämä kutsumanimi on lyhenne Lystikki Lystikkisestä) pesen huomenna, jotta siitepölyt eivät kutise turkissa ja koiruus näyttää edustavalta. Paineita ei ole. 2 viikon treenaamattomuus voi kostautua niin, että koira ei paljon ohjauksesta välitä, vaan on kuin irti päästetty ilmapallo. Radalla voi tietenkin sattua kaikkea muutakin, ei sillä. Joka tapauksessa hienoa on päästä osallistumaan! Elämässä voi sattua mitä tahansa milloin tahansa eikä osallistumisoikeus ole itsestäänselvyys. Nautitaan nyt.


keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Fysioterapiaa ja kuvia

Lykky sai tänään fysioterapiaa. Se oli hyvässä kunnossa. Lievää kiertojäykkyyttä oli lannerangan 3.-4. nikaman kohdalla, mikä aukeni kevyellä käsittelyllä. Aivan yläniskassa oli toisella puolella jäykkyyttä, joka aukeni. Koska mitään isompaa ei ollut, lepoa ei tartte pitää, mutta hyvää tekee kevyet ravilenkit tänään ja huomenna.

SM-kisojen aikataulut ja lähtölistat tulivat. Kivalta tuntuu. Yksilökisoissa kisaa makseja 239 kpl. Niistä bortsuja on 100 kpl (42 %), kelpieitä 31 (13 %), belgejä 27 (11 %) (tervuja 13, gronttuja 9, maleja 5) ja australianpaimenkoiria 15 (6 %). Nämä isoimmat osallistujarodut kattavat 72 % kilpailijoista. Viime vuonna kisasi 211 maksia, joista oli bortsuja 45 %, kelpieitä 12 %, belgejä 11 % ja australianpaimenkoiria 7 %. Viime vuonna osallistui 9 tervua, 8 gronttua ja 6 malia. 

Eilen meitä kuvattiin. Laitan tähän osan kuvista. Kiitos Heikki!

"Hähää, mulla onkin oma suunnitelma."

"Käännytään, käännytään."

"Kerrankin se näytti ajoissa, minne mennään."

"Nyt se huitoo tuolta sivusta."

Jalkajarrutus: check. Häntäjarrutus: check.

tiistai 9. kesäkuuta 2015

Vau, mitkä kisat.

Omissa kisoissa olin Lykyn kanssa. Radat olivat helppoja, ykkösen tasoista kovavauhtista luukutusta, joilla ei tiukempia käännöksiä ollut. Just niitä, mistä toivoin päässeeni eroon.

Eka radalta 15: keppien aloitusongelma, rima, puomin ylösmeno. Hidastuksessa näkyy, että Lykky kepeillä liukuu ekan välin ohi. Rima tippuu siinä kohtaa, missä rata teki lievän mutkan - ehkä olin edessä? 


Toiselta radalta 15: keppien aloitusongelma, rima, puomin ylösmeno. Sama juttu kepeillä - pitäisi ehkä treenata niitä enemmän ulkona? Alusta on erilainen kuin hallissa. Riman tiputukseen en keksi syytä. 


Kolmannelta radalta kaksinkertainen hylky, kun keinun jälkeen koira punki ohjauksen läpi väärään päähän putkea. Myöhemmin teki saman ihan mielivaltaisesti. Kontaktit se sentään otti ja loppusuoralla jätin puomin alastulolle odottamaan, että juoksin maaliin. Tältä radalta ei ole videota.

Tuntuu, että tuon kanssa menee kaikki treenaaminen hukkaan. Reagoi se sentään mielentilan laskulla, jos sen kanssa kulkee krpä otsassa. - Mikä harrastamisen ilo!

Pakko on varmaan kaivaa ne hyvät puolet: kontaktien alastulot ja olen näköjään oppinut rytmittämään.

sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Kisoissa Lykyn kanssa

3 x hyl oli saldo, mutta hyvä mieli jäi silti. Tuomarina oli Luomala, joka suht samaa ratapohjaa hyödyntäen loihti kolme erilaista agilityrataa. Olin etukäteen päättänyt, että otan kontaktit tarkasti ja jos koira ei ota ylösmenoa, päätän kisan jo siihen.
  1. agilityradalla tehtiin nollaa ihan loppuun saakka, kunnes puomin jälkeen vino takaakiertohyppy hypättiin edestä päin. 
  2. agilityradalla alussa muodosti 3 hyppyä loivan kaarroksen, jotka johdattivat suoraan u-putken väärään päähän. En saanut istumaan siihen valssia millään, joten päätin vekata, koska "kyllähän Lykky kääntyy". Lykky tosin oli lukinnut väärän pään ennen kuin ehdin vekata yhtään mitään ja sinne sujahti koira. Jatkettiin rataa normaalisti. A:lta piti kääntyä 180 astetta ja minun oli vaihdettava puoli seuraavalle hyppysuoralle. Lykky otti kontaktin hienosti - just eilenhän vastaavaa harjoiteltiin. Muu rata tehtiinkin nollaa.
  3. agilityradalla 3 hypyn vähän kiemura suora johdatti helposti pujottelun toiseen väliin, mutta jäin jarruksi, jolla ajattelin Lykyn kepeille ohjata, koska "kyllä se kepit hakee". Haki toisen välin. Myöhemmin keinun jälkeen takaakiertohyppy hypättiin jälleen väärin päin. 
Hyvää:
  • Kaikki ylösmeno- ja alastulokontaktit
  • Rimat ja palikat pysyivät
  • Tuntuma ohjauksessa
  • Oli kiva tehdä virheitä omien ohjausvalintojen vuoksi eikä siksi, että helpolla radalla joku perusjuttu meni pieleen. 
Treenilistalle: Takaakierrot kontaktin jälkeen! Lykky pysähtyy, mutta kun vapautan sen, se lähtee niin nopsaan, etten ehdi työntämään sitä hypyn taakse. Ilmeisesti rintamasuuntani ohjaa sen hyppäämään edestä päin. Toka radalle yhteen kohtaan vaihdoinkin puolta ja se oli oikea ratkaisu.

lauantai 6. kesäkuuta 2015

Metsälenkkiä ja agilitya

Olemme nauttineet kesäisestä luonnosta Lykyn kanssa metsäkävelyillä.

Lysti on nyt tossutettu aina ulkoillessaan. Minua käy se sääliksi, koska se ei pääse treenaamaan, joten otan sen usein pihahommiin kaveriksi tai kaupungille autoon mukaan. Mokoma kiitti kunniasta typistämällä uudet raparperin taimet! Tänään tehtiin ihan perhematka pojan ja Lystin kanssa ja käytiin vain kävelemässä meille uudehkolla alueella. Lysti nautti yksinoikeudestaan. 

Lykyn kanssa kävin treenaamassa hallilla. Alla on video, jolle on koostettu lähinnä onnistuneet palat. 

torstai 4. kesäkuuta 2015

Melkoista rataa

Ryhmätreenissä mentiin NiinuAgilitySportin arvokisojen viimeistelyrata.

Lykky oli hyvä. :) Rauhoitin sen ennen starttia lelulla. Radalla oli kaikenlaista tekemistä ja juoksurytmin kanssa sai olla tarkka. Tein japanilaisen, jonka ajoitus osui kohdalleen (vasta) kolmannella yrityksellä. Lisäksi tein pakkovalssin, väljän slalomin, ja lopuksi Lykky haki kepit mainiosti hankalasta kulmasta u-putken takaa. 

Kahdesti tippui rima/palikka, kun änkäsin eteen. Muuten hauvani piti rimat ylhäällä. Kontaktien alastulot oli hienot, mutta lyhyellä välillä puomin ylösmenolle osuminen oli hankalaa. 

Mutta hitto, mikä kepeille meno. Lykky haki ne sekä leijeröimällä putken että viemällä, jolloin tein persjätön 2:n jälkeen, jonne sai oikeasti kiiruhtaa, mutta ehdin hyvin. Lisäksi koiruus kestää kahdella kädellä tehdyn tuuletuksen, kokeilin kahdesti ihan vahingossa. Näen unta kepeistä ensi yönäkin. :D



Lystin tassu näyttää tältä. Nahka kuoriutui syvältä, mutta uusi on vihdoin aristamaton.


keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Jotakin rataa Osa 3

Lykyn kanssa kävin taas hallilla. Siellä oli tuttu rata edelleen. Lykky jo muisti, minne kuului mennä, joten ohjauksellisia haasteita ei ollut. 

Ylösmenokontakteja vahvistin ruualla. Sen jälkeen Lykky radalla loikkasi ylösmenon yli. Kajautin spontaanisti "...KELE!" Tämän jälkeen koira oikein asetteli tassunsa ylösmenolle. Eli kyllä se tietää, mitä vaaditaan, ei vaan aina kehtaa. Ehkä pitää jatkossa kantaa se radalta myös ylösmenovirheen jälkeen.

Lystin tassu alkaa olla kunnossa. Onneksi.

maanantai 1. kesäkuuta 2015

Jotakin rataa Osa 2

Viikonlopun juhlista on selvitty.

Lystin tassu toipuu hyvää vauhtia. Otin tossun jo pois, mutta sen verran uutterasti Lysti nuoli juuri umpeutumassa olevaa nahkaa, että joutuu pitämään tossua vielä huomiseen. SM-kisoihin valmistautumisemme tulee noudattamaan samaa kaavaa kuin vuosi sitten eli ei treenin treeniä, ellen sisähallissa riskeeraa. 

Lykyn kanssa kävin agilityssä. Ulkokentällä treenattiin keinu ja A. Sisähallissa oli sama rata kuin perjantaina. Mentiin sitä. Jäimme taas jankkaamaan A-esteen ylösmenoa. Se on Lykylle selvästi hankala, jos lähestytään mutkan kautta. En jatkanut rataa niin kauan, kun se ei täpännyt oikein. Toistojen kautta tassu alkoi osua.

Radalla oli tosi kivoja paikkoja, mistä Lykky ja minä selvisimme hienosti:
  • Alun tiukat käännökset ja linjaus putkeen
  • Haasteellinen, vähän takaperoinen kulma kepeille
  • Välistäveto
  • Linjaus muurilta puomin takana olleeseen putkeen
  • Muurilta puomille mutkan kautta: tässä muuten jaakotin, jonka vuoksi Lykky kääntyi ylihyvin. Sen kanssa pitää tosiaan erotella ohjaukset. Vekkaaminen ja vastakkaisen käden vilautus oli oikea ratkaisu tähän kohtaan.
  • Takaakierrot toimivat.
  • Lähetys kepeille suoraan avokulmaan onnistui.
  • Pituudelta 180 asteen käännös meni hienosti jaakotuksella.