Kävin päivällä Lykyn kanssa hallilla. Ensin hypnotisoin koirani viehelelulla. Lykky osasi liikuttavan hyvin. Seuraavaksi teetin puomin ylösmenoja oikein hetsaten, mitkä se otti täsmällisesti. Toisena treenasin takaakiertoja. Kolmantena mentiin eilistä rataa. Eka kerralla tein parissa kohtaa virheet, toisella kerralla tehtiin 34 esteen rata nollalla maaliin. Tunsin ohjaamiseni rauhallisuuden ja Lykyn liikkumisen selkäytimessäni. Siihen oli hyvä lopettaa.
Sitten lähdin Lystin kanssa samalle lenkille, minne 14.11. eksyin. Ajatukseni on kasvattaa Lystin kuntoa tassupotemisten jäljiltä, kunnes aloitan agilityn sen kanssa. Lisäksi Lysti näyttää nauttivan kahdenkeskisistä reissuistamme, joten menimme kahden. Menin nyt lenkin toiseen suuntaan, jotta haasteita olisi tarpeeksi. Eikä mitä... Samassa kohtaa missä viimeksikin, missä useampi tie ja polku yhtyy, en taaskaan tiennyt, mikä olisi oikea. Hämärä oli jälleen tulossa, joten pysäytin Lystin. "Lysti, missä koti? Missä auto? Etsi?" Ja koira katsoi minua tietäväisesti, haisteli maata hetken (tätä minä en käsitä) ja lähti varmana jolkottamaan yhtä neljästä vaihtoehdosta varmistaen, että tulen perässä. Seurasin sitä, vaikka polku aluksi tuntui väärältä. Hetken päästä oltiin taas usean polun ja tien risteyksessä. Pyysin taas Lystiä auttamaan. Nyt oppaani kiersi minut pari kertaa haukkuen, rauhoittui ja haisteli tietäväisenä ilmaa useammassa kohtaa ja lähti ravaamaan yhtä tietä pitkin. Minusta se oli väärä reitti, joten käännyin toiselle tielle ja pyysin Lystin mukaani. Se jäi taakseni hidastelemaan. Jonkin aikaa käveltyäni tajusin, että olisi pitänyt uskoa Lystiä. Kun käännähdin, Lysti kirmaisi edeltäni oikeaan suuntaan selvästi helpottuneena. Turha lie sanoa, että kohta olimme tutulla tiellä ja pääsimme ilman isompia seikkailuja autolle.
Hajuerottelua kokeilin illalla uudelleen. Lykky löysi oikean purkin suuremmalla todennäköisyydellä. Näytti siltä, että se on hoksannut juonen.
Tein tänään fysioterapeutin neuvomia uusia liikkeitä: painoin päätäni keskiasennossa sivulle sormiani vasten 3 x 5 sekuntia. Seuraavaksi käänsin päätäni sormiani vasten 3 x 5 sekuntia. Niska meni ihan maitohapolle. Tästä voi vain parantaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti