sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Tupla-Tikkinen ja etiikkaa

Eilen ajoimme kisoihin. Hallikautena tämä kisaaminen on ongelmallista, koska vältän alustoja, jolla koirani ovat liukastelleet tai joiden alusta on osoittautunut liian pitäväksi. Kisoja plaratessani houkuttelisi poimia lähikisat. Tällöin ajattelen, että eihän Lysti aiemminkaan ole loukkaantunut, vaikka on liukastunut tai tassut ovat tarranneet kiinni alustaan. Sitten ajattelen kertoja, jolloin on kuukausi paranneltu venähtänyttä olkavartta tai Lykyn loukkaantumista. Sen jälkeen mietin koiraharrastusta ja sen tarkoitusta, koirien omistamista, pitämistä perheenjäseninä ja vastuuta hyvinvoinnista. Katson Lystiä, joka ei ole enää nuori tyttönen. Kuvittelen meidät lähtöviivalle ja Lystin katsomaan minuun innokkaana ja luottavaisena. "Haluan pisteitä belgikisoihin ja siksi laitan sinut radalle. Tee nolla. Jos loukkaannut, en ylläty, koska tämä alusta nyt on vähän semmoinen. Loukkaantuminen voi tarkoittaa sinulle harrastuksen lopettamista tai loppuelämän vaivoja ja kipua. Mutta pisteiden jahtaaminen on sen arvoista." Ei. Minusta ei ole siihen. Tiedän, että mitä tahansa voi sattua radalla, mutta minusta ei ole ottamaan riskiä, joka on etukäteen tiedossa. Sen verran olen Mössykälle velkaa.

(c) Pauliina Havo
Niinpä sitten matkustelemme. Kisoissa oli 46 koiraa ja tuttuun tapaan tunsin itseni nukkavieruksi maalaiseksi, vaikka se ei ollut muiden kisaajien tai kisapaikan vika. Ne on nuo housut (joissa on helppo juosta kuin ei olisi housuja ollenkaan) ja pipo. :D Anders Virtanen tuomaroi. Pidän hänen radoistaan yhä. 

Eka rata oli agilityrata. Tehtiin nolla ja sijoituimme viidensiksi. Tässä on rata.  Kiitos Piia kuvaamisista! P.S. Tarkistin hätäisen näköisen keinulta lähdön hidastuskuvista. Lysti ponnistaa keinulta, kun keinu osuu maahan. Tarkka tyttö ja tarkka tuomari. :D

Kuvakaappaus videolta
Toinen rata oli hyppäri. Tehtiin silläkin nolla ja oltiin viidensiä. Etukäteen pähkäilin ensimmäisen putken jälkeisten hyppyjen ohjaamista, noin esteitä 6-8, mitä sinne ehtii tekemään. Valssi? Persjättö? Pakkovalssi? Viski? Valssilla lähdin liikenteeseen. Radalla huomasin tekeväni persjätön. Olin tyytyväinen, että joitakin ohjauksia tulee spontaanisti. Tässä on se rata. 

Kolmas oli jälleen agilityrata. En ollut tarpeeksi tarkka A:n alastulolla, vaan kiirehdin jo seuraavaan takaakiertoon. Tikkinen otti siitä vitosen. Oltaisiinko oltu kahdeksansia tai jotakin, nollalla viidensiä. Tässä on kolmas rata. 

Kotimatkalla mietin, miten tarkemmalla ja aikaisemmalla ohjaamisella voisi saada sekunnin pois. Videoita katsellessani löydän monta paikkaa, jossa olisin voinut näyttää tarkemmin jatkon suunnan. Ehkä edistyn vielä? Vedättämisellä voisi myös saada enemmän vauhtia. Toisaalta, kuten jo totesin, Lysti ei ole enää mikään nuori tyttö, joten en halua vedättää sitä liikaa. Korkeassa vireessä se menisi nopeammin, mutta myös lenkittäisi enemmän. Se on tarkka jaloistaan ja nykyisin tarkka ohjaamiselle, mikä palkitsee jatkuvasti. Alastulokontakteista joudutaan vähän joskus keskustelemaan. Mutta aina alkutilannetta ajatellessani muistan, että en olisi ikinä uskonut, että se paineistumatta selviää tuollaisessa hallissa ja työskentelee noin varmasti.

Gibli oli turistina ja sai tottua hengailemaan vailla huomiota. On se sen verran kasvanut, ettei enää saa ihastelevia pentukommentteja, mikä on hyvä.

Torstaina varasin ajan renkaiden vaihtoon. Se meni maanantaille. Lauantaiaamuna maa oli valkea. Tie suli päivän lähtöön mennessä. Puin molemmille manttelit. Kisat venyivät tunnilla, joten pääsimme lähtemään vasta iltaseitsemän jälkeen. Autojen ikkunat olivat jäätyneet. Paluumatkalla lämpötila laski auton mittarin mukaan yhteen plusasteeseen. Yhdessä välissä satoi sakeasti lunta, joka ei jäänyt tien pintaan. Liukkaus olisi silti voinut yllättää millä hetkellä tahansa. Pääsin kuitenkin kotiin normaalisti. - Tarkistin blogista. Viime vuonna vaihdoin renkaat "ensi viikolla". Seuraavana viikonloppuna oli kisat, jonne ajaessa tiellä oli reilusti lunta ja loskaa. Näillä korkeuksilla renkaat on näköjään vaihdettava syyslomaviikolla.

Otin molemmilta punkkipannat pois ja toivon, ettei mönkiäisiä enää liiku.

Ei kommentteja: