perjantai 3. marraskuuta 2017

Friday - agiday!

Yllätin itsenikin ja otin vuosilomapäivän. Kävin Giblin kanssa agilityhallilla.

Yhteinen kiva hetkemme alkoi kiroilulla. Pentu pysyy autohäkissä, kun avaan oven. Kun sanon "ole hyvä", se hyppää syliini, koska en halua sen vielä hyppäävän maahan. Nyt se ponkaisi suoraan ylähuuleeni ja silmälaseihini. Spontaanisti karjaisin "s**tanan pentu, kallo halkee". Laitoin pennun takaisin häkkiinsä ja tunnustelin, onko nenämurtuma, huulimurtuma, silmälasimurtuma vai kallonmurtuma. Olin yllättävän ehjä. Kun mielentilani oli otollinen, annoin pennulle luvan uudestaan. Nyt se hyppäsi syliini varovaisesti. Pentu käveli hiljaa ja vetämättä halliin, vaikken muistuttanut kertaakaan hyvistä käytöstavoista.

Esittelin pennulle putken. Putki oli suorana, ehkä 3-4 metriä pitkänä. Ensin vein putken toiseen päähän nakin pakasterasiassa, mille näppärä pentu kipaisi putken ohi ja jatkoi nakin hotkaistuaan rallattelulla pakasterasia suussaan. Sitten heitin pallon putkeen, mistä pentu sen haki. Siitä etenimme muutamalla toistolla tilanteeseen, jossa saatoin lähettää pennun noin metrin päästä putkeen ja viskata pallon palkkioksi putkesta tulemisen kunniaksi. Leikimme kahden lelun leikkiä, jotta minäkin pääsin leikkiin osalliseksi.

Pidimme pienen tauon. Gibli kävi makuulle ja samalla rauhallisesti mussutti narupalloaan. Kehuin sitä ja silittelin kroppaa läpi. 

Tässä kohtaa pysähdyin. Olen miettinyt, jatkanko agilityn harrastamista ollenkaan ja mitä pennun kanssa alan oikeasti tehdä. Se jäljestää luonnostaan hyvin eikä ole millään lailla alusta-arka (sunnuntaina tästä mainittiin erikseen, pimeässä vieraat portaat menivät tuosta vaan). No nyt olin kyykyssä vieressäni makaavan nuoren koirani kanssa, joka lussutti palloaan tyytyväisenä. Silitin ja se nautti, venytti itsensä pitkäksi. Tuumin, että tällaista minä elämältäni haluan. Tämä pentu on taitava oppimaan ja minä nautin sen kanssa treenaamisesta.

Lepotauon jälkeen kokeilin siivekkeen kiertämistä. Edellisestä kokeilusta on aikaa. Pentu yllätti ja osasi molempiin suuntiin. Saatoin lähettää sen noin metrin päästä. Näitä tein 2-3 per suunta, koska en halua väännellä liikaa nuoren koiran kroppaa. Lopuksi tehtiin "ratapätkä". Pentu kiersi siivekkeen, pääsi palkaksi putkeen, minkä päässä pallo vieri karkuun. 

Olen miettinyt paljon Lykkyä, sen kohtalo on edelleen kova paikka. Lykky oli pentuna ulkona hyvin välinpitämätön vieraita ihmisiä ja koiria kohtaan. Gibli ei ole. Häntä vispaa ja pahimmillaan koira kiljuu, kun näkee potentiaalisen tervehdittävän. Kieltämällä pentuun saa tolkkua, mutta olen kaivanut esiin myös vanhan Look at that -gamen. Sillä opetin muinoin Lystin sietämään pahoja asioita, kuten sähkö- ja puhelinlinjoja, pressulla peitettyjä veneitä, peräkärryjä jne. Idea on siis se, että kun koira huomaa jotakin pelottavaa, naksautetaan ja annetaan palkka. Lystille ei voinut naksutella, koska se pelkäsi naksun ääntä. Sille sanoin "Jes!" ja palkkasin. Kun Gibli havaitsee ihmisen tai koiran (höristää korviaan), se saa naksun ja palkan. Tällä pyritään muokkaamaan mielikuvaa. Uusi asia ei olekaan "Hui kauhistus" (Lysti) tai "Jee, tervehtimään" (Gibli), vaan "bongasin uuden jutun, kantsii kääntyä emännän luo, jolla on jotakin kivaa". Treenin jälkeen kävelin Giblin kanssa tällä systeemillä. Tämä oli syy, miksen ottanut Lystiä hallille matkaan. Hyvin nopsaan Gibli on tajunnut idean. Sai kaivinkoneestakin naksun ja palkan.

Giblin säkä on noin 51-52 cm ja se näyttää sopusuhtaiselta. Jännä nähdä minkä kokoinen siitä tulee. En ole punninnut aikoihin, mutta se on suunnitelmissa.

Otsikkoon liittyvä lifestyle-blogi-osuus:
Vanhat Kuomat, yhä lämpimät, tosi kätevät riisua ja pukea, varsinkin
kun tarranauhojen kiinnityspinta on täynnä koirankarvoja eikä
nauha enää tartu mihinkään kiinni. Kengät ovat 1-2 numeroa liian isot, 
mikä helpottaa pukemista.

Jalassa on Nonamen suunnistushousut, joita ei juuri huomaa. 
Ne venyvät joka suuntaan, joten alle voi laittaa monta kerrosta 
pitkiä alushousuja. Suosikit, vaikka jo rähjääntyneet.

Lystin syyllistävä katse, koska en ottanut mukaan treeniin. Portaat
odottavat aamuharjausta.
Gibli. Harmittaa, etten saa kännykästä
kuvaa ulos tarkempana.

2 kommenttia:

Sarianne kirjoitti...

Tykkäsin erityisesti lifestyle-osuudesta :D Joka suuntaan venyvät housut ovat minunkin suosikkini! Ensimmäiset sellaiset venyivät lopulta yhdestä saumasta ratkeamispisteeseen. Nykyiset on palvelleet vuoden moitteetta. Tarvitsen useammat, koska käytän niitä ympärivuoden. ALle kun mahtuu hyvin kerrastoja tämän venymisominaisuuden myötä.

Eeva/Kolmiokorvat kirjoitti...

Minulla OLI kahdet samanlaiset, mutta toisista oli lopulta pakko luopua reikien vuoksi.