Jos olisin ollut Lystin kanssa FMBB:ssa Sloveniassa, olisimme olleet siellä tällä viikolla. Niinpä minulla oli lomaviikko, jolloin saatoin kaivella veistä haavoissani. Tilalle kaavailin Giblin tehotreeniä, kun pääsisin hallille päivisin ja saisin tehdä rauhassa. Ei sujunut sekään.
Gibli on aiemminkin kakonut, oksentanut ja kakkinut kumirouhetta ja niin teki nytkin treenien jälkeen. Nyt vaan maha ärtyi tosissaan. Maanantaina vein sen siksi eläinlääkärille ja siunailin, ettei minun tarvinnut viedä sitä viikoksi koirahoitolaan (kuten olisi käynyt, jos... (kts. ed. kappale.)). Mahaa rauhoittavien lääkkeiden avulla tilanne korjaantui. En halua vaivan toistuvan tuoreeltaan, joten jäädään odottamaan, että ulkokenttä avautuu. Viikonloppuna on kotikisat, joiden jälkeen oletan sen olevan käytössä.
Googlailin kumirouheesta. Se on herättänyt huolta mahdollisella syöpävaarallisuudellaan. Mm. hollantilaisten mukaan sellaista vaaraa ei pitäisi olla. Toisaalta ihmisjalkapalloilijat eivät vedä kumirouhetta henkeensä ja niele sitä sellaisia määriä kuin koirat. Pikaisen nettiselailun jälkeen löysin monta kertomusta kumirouhetta yrjönneistä koirista. Se selvästi ärsyttää monien koirien mahaa, varmaan jo sulamattomuuden vuoksi. Sitä tuskin tietää kukaan, mitä siitä vapautuu mahalaukun happamassa ympäristössä. Joku saisi tutkia.
Olen aiemmin pitänyt treeneissä mahdollisimman sileää lelua, jonka voi pyyhkiä kuolasta kuivaksi ennen uutta heittoa, muuten se on päällystetty "kuminonparelleilla". Nyt leluna oli narulelu, joka on varmasti huonoin mahdollinen. Ajoittain olen laittanut lelun alustalle. Onko kellään ideoita, kuinka lelujen kanssa olisi parasta pelata tässä mielessä? Ehkä otan jatkossa pienen mikrokuituliinan mukaani, jolla voin pyyhkiä lelun.
No sitten oma olkapääni. Viime viikolla toinen radiologi katsoi magneettikuvat ja katsoi, että siellä voisi olla pieni repeämä. Hoitava lekuri oli silti sitä mieltä, että seuraillaan. Koska en kärsi kivutta harjata edes hampaitani, päätin lähteä spesialistin juttusille. On tässä parannuttu jo 3 kk. Koska SAGI:n lisenssivakuutus ohjaa vahvasti käyttämään Pohjola-sairaaloita, varasin sinne ajan. Otin Helsingin matkalle mukaan Giblin. Silmissäni siinsi "Gibli Esplanadilla" -valokuva. Lystin jätin kotiin nauttimaan rauhasta ja leveistä nukkumapaikoista. Lisäksi halusin Giblin kokevan yksin ison kaupungin elämää. Se ei sitä hetkauttanut puoleen eikä toiseen.
Pohjola-sairaalasta tulee mieleen ruotsinlaiva tai 4 tähden hotelli. Aulassa oli pari aulaemäntää vastassa, joista toiselle esittelin asiani. Itse vastaanottokerroksessa oli vakuutusyhtiön virkailijoita. Huonekäytävät ja vessat olivat kuin hotellista. Lääkäri oli ajallaan, asiantunteva ja ystävällinen. Hän oli tämän "kakkosradiologin" kanssa samaa mieltä. Seuraavaksi kuvataan olkapää uudestaan magneetilla, nyt varjoaineen kanssa ja sitten mietitään jatkot. Vastaanoton jälkeen kävin vakuutusyhtiön virkailijan juttusilla, joka antoi saman tien maksusitoumuspäätökset. Pohjola maksaa lääkärikäynnin, uuden magneettikuvan (satoja euroja) ja kotoa lähetin sinne vielä matkalaskun. Vakuutuksen kattomaksu on 15 000 euroa. Vakuutuksen osuus lisenssistä on 16,50 euroa. Se on kyllä yksi parhaista sijoituksista, mitä ihminen voi itselleen tehdä ja taitaa olla suht pakollistakin nykyään. Nyt harmittaa, etten ajoissa hakeutunut asiantuntijalle.
Kuvittelin, että olkapään varjoaine laitetaan tipan kautta, mutta se laitetaankin olkaniveleen. Kokemukset sen laitosta eivät ole rohkaisevia. Laski "intoani" uusista kuvista.
Gibli Esplanadilla -valokuvaa ei ikinä otettu. Lekurikäynnin jälkeen alkoi kaatosade. Lisäksi halusin vain kotiin. Mielessä pyöri "arvasin, että näin käy", "miksei tämä mennyt helpomman kautta" ja helpotus siitä, etten ole luulosairas.
Tänään kävin Lystin kanssa treenaamassa hallilla. Tsekattiin kepit ja muutama takaakierto. Ai niin, ja siklosporiinia olen antanut 15 kg:n mukaan ja pitänyt 2 välipäivää/viikko.
Giblille olen esitellyt pihalla kaksi keppiä keppiopetuksen alkajaisiksi. En pidä vielä kiirettä itse pujottelulla. Eläinlääkärissä se painoi 18 kg, joten se todellakin on aika pieni.
Olen tottistellut enemmän sekä sisällä että pihalla. Uutena on aloitettu jalkojen välistä pujottelu. Olen lisännyt käskyn jalkojen välissä kävelyyn. Se on "ratsu". Kohtalaisen villi tammani hompsii hampaillaan yläviistoon, muttei pure.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti