tiistai 30. lokakuuta 2018

Lisää agilitya

Olemme jatkaneet jumppaa ja ulkoilua. Viikonloppuna oli ihanan maaliskuinen sää.

Kävin Giblin kanssa agilityhallilla. Hyppytekniikkana harjoittelimme koottuna kääntymistä ja niitä typeriä siivekkeen ympäri pyörityksiä. Kepit koira meni muutamaan otteeseen, yhdistin siihen takana leikkaamisen ja seinää kohden menemisen. Gibli oppii nopsaan. Renkaan läpi hyppääminen ei ollut vaikeaa, vaikka takana oli putki. 

Lopulta kiipeilytin Giblikkiä puomilla ja A:lla. Se täppää kivasti ylösmenokontaktin paikan, vaikka en ole sitä merkannut kehikolla tai alustalla. Alastulolla se taiteili myös, ilmiselvästi sovelsi "takajalat jumppapallolla" -taktiikkaa. Jos tästä vaan nopeuttaisi, niin meillä olisi sitten kontaktit valmiit. :D

Niin, olen havahtunut vihdoin siihen, että Gibli ei osaa vieläkään seurata ilman tiuhaa namitusta, koska en ole opettanut kunnolla. Olen nyt skarpannut. Eilen treenin jälkeen tottistelimme. Lystin kanssa harjoittelin oikealla puolella seuraamista. 

torstai 25. lokakuuta 2018

Gibli agilityssa, jumppaa ja lunta

Kävin pyörittämässä Gibliä siivekkeen ympäri. Sitten teetin lyhyttä ratapätkää 3 hypyn ja putken kanssa. Rataan kuului takaakiertoja, esteen ohituksia ja lähetyksiä. Kepeille (4-8 keppiä) menoja lähetin eri kulmista. Huomasin, että olen itse toispuoleinen kepeille lähettäessäni. 

Kotona on jumppailtu. Molemmat koirat kehittyvät vauhdilla. On kiva seurata niiden edistymistä. 

Illalla satoi lunta ja se jäi maahan. Ehkä kohta pääsen vähentämään Lystin siklosporiinia. 

tiistai 23. lokakuuta 2018

Giblin aksat ja jumpat

Kävin Giblin kanssa kentällä. Tehtiin slalomia, takaakiertoja, käännöksiä ja eri keppikulmia. Otin videota pitkästä aikaa. Myöhemmin jumppasimme. 


Tässä pujottelut eri kulmista.

Lystin kanssa kävin päivemmällä lenkillä kahdestaan ja nautin sen taidosta lukea ajatuksiani. Sitä voisi pitää irti missä vaan, mutta pidin ystävääni hihnan päässä, jotta emme aiheuttaneet närkästystä.

Nordea palvelee

Yhtenä päivänä pankkikorttini kävi toimimattomaksi. Tilasin uuden. Sen luvattiin tulevan postissa viikossa. Tarvitsin rahaa sitä ennen. Käteistä oli jonkin verran jemmassa, mutta ei tarpeeksi esim. varattua eläinlääkäriä varten. Tilillä rahaa oli tarpeeksi.

Jonotin verkkopankissa Nordean Chat-palveluun kysyäkseni, saako täkäläisestä konttorista Visa Electron -korttia. Ennenhän ne sai tiskiltä. Jonotusaika oli aluksi 4 minuuttia, sitten se hiljalleen lisi 15 minuuttiin, minkä jälkeen yhteys katkaistiin.

"Kipaisin" pankin paikalliseen pääkonttoriin, ainut, joka on enää täällä olemassa. Paikalla oli kaksi virkailijaa, 2 ihmistä jonossa ennen minua. Jonotin 25 minuuttia. Virkailija kertoi, että voi tilata Visa Electronin, mutta se tulee postin mukana. Käteistä ei enää anneta. Hän kysyi, olisiko minulla joku kaveri, jolle voisin tehdä tilisiirron ja joka nostaisi rahaa puolestani. Tai - onko minulla tiliä toisessa pankissa, mistä voisin nostaa rahaa? Viimeisin kysymys oli hyvin valaiseva.

Onneksi eläinlääkäriasema on tuttu. Siellä tekivät laskun, jonka pystyin maksamaan verkkopankissa saman tien. Ruokaostokset hoituivat komerosta löytyneellä lahjakortilla ja bensan tankkaus jemmaseteleillä. (Ei ole muuten enää paljon bensa-asemiakaan, joissa bensansa voi maksaa käteisellä.)

Opit: 1. Pidä yhä käteistä jemmassa. 2. Pidä huoli, että sinulla on kaksi pankkikorttia, vaikka kuinka pankkivirkailija olisi suositellut sinulle vain yhtä korttia, jolloin maksua ei mene turhaan toisesta kortista. 3. Valitse pankki, josta voit nostaa käteistä.

sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Agilitya Giblin kanssa

Eilen kävimme pitkällä kävelyllä.

Tänään päätin treenata ennen aamiaista. Viimeksi rengastreenit menivät hyvin ja siitä rohkaistuneena oli pötkössä normikorkea hyppy, rengas ja normikorkea hyppy. Koira osui renkaaseen ja sen jälkeen hyppäsi renkaan ali kahdesti ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Mielessä häivähti jotakin muuta kuin mielihyvää koiran kouluttamisesta. Sain kuitenkin lempeysmoodin päälle, kaivoin taskusta naksuttimen ja ystävällisesti pyysin Gibliä hyppäämään pelkän renkaan. Se onnistui. Superkehut! Kohta koira tarjosi itse pelkkää rengasta ja taas ylistystä. Pian Gibli osasi hypätä hyppysuoran renkaan kanssa. Rengas pitää toistaiseksi muistutella ajatuksiin joka kerta ennen treeniä.

Sitten mentiin 8 keppiä. Loput 4 oli kaukana, en alkanut niitä raahata. Gibli haki niitä hyvin eri kulmista. Klo 8:sta se haki pari kertaa väärin, sitten oikein.

Kolmantena juttuna mentiin 3 hyppyä takaakiertoina molempiin suuntiin. Nyt meni hyvin. Sitten sujuvana slalomina samat kolme hyppyä. 

40 cm hypyllä treenasimme vielä käännöksiä. Toiseen suuntaan koira lataa hypyn suoraan ja kääntyy vasta sitten.

Kontakteja olisi vielä pitänyt treenata, mutta ei enää huvittanut. Ajoimme kotiin.

lauantai 20. lokakuuta 2018

Tikkinen eläinlääkärissä

Alkuviikosta hieroin Lystiä. Yhtäkkiä sormeni osuivat 3-senttiseen pattiin. Se on rintakehässä ihon alla, neljän nisän keskellä. Se tuntuu myötäävältä ja liikkuvalta. Kävin eilen sitä näyttämässä. Patti tuntui eläinlääkärinkin sormiin rasvapatilta. Ohutneulanäyte näytti samaa. 

Sovittiin kuitenkin patin poisto marraskuun alkuun vapaapäivälleni. Samalla tsekataan hampaat ja poistetaan hammaskiveä, tarvittaessa hampaitakin. Ulkoisesti ei näytä siltä, että poistettavia olisi. Asia varmistetaan rtg-kuvilla. - Joskus Lysti irrottaa yhtäkkiä otteen kepistä ihan kuin joku vihlaisisi, en tiedä onko joku hammas rikki vai osuuko joku terävä ikeneen. Lystiltä puuttuu yksi poskihammas synnynnäisenä vikana. Tai maitohammas oli, mutta pysyvää ei tullut. 

Siklosporiini lisää kaikenlaisten kasvainten riskiä, mutta se on ollut ehdottoman tarpeellinen. Se voi tehdä myös ienten liikakasvua, mutta Lystillä sitä ei näyttäisi tulleen.


keskiviikko 17. lokakuuta 2018

Kertausta

Jatkoin tänään Giblin kanssa rengastreenillä. 

Laitoin renkaan sekä hyppyteknillisen harjoituksen että rinkulan osaksi. Nyt koira hyppi hyvin keskittyen. Kerran kolautti, mutta eilisenkaltaista "hyppelen sieltä täältä" -sessiota en nähnyt. Se haki hyvin rinkulan muutkin hypyt. Oma mielentilani oli harkitusti "opetan kokemattoman koiraystäväni hyppäämään hyvillä mielin rengasta", koska eilinen tuskin oli Giblille kovin miellyttävää, kun epätietoisena hyppi miten sattuu välillä itsensä siihen kolauttaen. Nyt treeni onnistui hyvin.

Lopuksi teetin käännöksiä 40 cm rimalla. Toinen suunta on hyvä, toisessa Gibli ei käänny "ilmassa". Otin Lystin mukaan hallille, mutta kovasti mietin, onko se kivaa. Lysti taatusti ihmettelee, miksi se ei kelpaa treenikaveriksi. 

Saatiin uudet jumppaohjeet ja aloiteltiin jo niiden mukaisia treenejä. 

tiistai 16. lokakuuta 2018

Vapaapäivän treenit

Kävin Giblin kanssa ulkokentällä. Otin renkaan mukaan yksinkertaiseen hyppykuvioon. Testasin 180 asteen käännöstä kahdella hypyllä ja siitä renkaalle menoa. Kun rengas tuli yhtään hankalamman kuvion jälkeen (= käännöksen jälkeisen hypyn jälkeen), koira meni ali tai sivusta. Kun en hyväksynyt, Gibli jäi tarjoamaan eri variaatioita eli hyppäämään kahdeksikkoa renkaan ali ja vierestä jne. Meni hetki, että sain sen lopettamaan. 

Älysin, että ei se rengasta vielä osaa. Laitoin renkaan osaksi hyppytekniikkasuoraa ja olin eri paikoissa lähettämässä. Näin saatiin onnistuneita suorituksia. Muuta ei sitten tehtykään. Täytyy tuo rengas opettaa huolella ihan alusta saakka. 

Lystin jätin kotiin. Hieroin siltä tänään selästä kaksi triggeriä pois, joten jätin kotiin lepäämään.

Kävin itse omt-fysioterapiassa aamulla. Ei saisi nostella mitään eikä istuminenkaan tee hyvää. Plääh.

sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Ulkoilua ja pohdiskelua

Perjantaina käytiin pitkä lenkki, lauantaina kaksi. Viikolla en oikein ehtinyt. Selvästi kaikilla oli moiseen tarvetta. Ilmat olivat erinomaiset, tänään 20 astetta.

Olen alkanut treenata (vasta nyt) maihinmenoja yllättäen ihan lenkillä ollessa. Lysti menee nopeammin kuin Gibli, mutta Gibli kirii. Motivaattorina oli ruokanappulaa, mikä kelpasi mainiosti molemmille. Pyysin Giblin välillä myös sivulle tai eteen. 

Tänään taas jumpattiinkin: punnerruksia, tassujen nostoja, pyörimistä vadin päällä, vatiin menemistä (nyt mahtuu Gibli kokonaan), kurreja ja pallon päällä eri asentoja. 

A:n ja puomin kontaktit mietityttävät yhä. Pähkäilen juoksu- ja pysäytyskontaktien välillä. Ylösmenoja voi tietty treenata joka tapauksessa. 

torstai 11. lokakuuta 2018

Vähän agilitya

Kävin Giblin kanssa agilityssa.

Ensin menin kepit x 4 eri kulmista. Yhdestä kulmasta tuli pari väärää sisäänmenoa, muuten koira osasi oikein.

Sitten harjoittelimme käännöksiä 45 cm rimoilla. Tuli hyviä ja huonoja käännöksiä.

Seuraavaksi oli välistävetojen vuoro, joita jouduimme uusimaan muutamaan otteeseen. Taaksetyöntämällä ne onnistuivat paremmin.

Lopuksi koira kiipesi keinulle ja sai siitä kehut.

Ulkomaanmatka ei palauttanut alaraajaani tuntoa eikä lihasvoimakaan ole ihan priima. Nyt kokeillaan fysioterapiaa.

Koiria jumppasin tässä yhtenä iltana. Hyvin ne muistavat reilun viikon tauon jäljiltä, mitä kuuluikaan tehdä.

maanantai 8. lokakuuta 2018

Las Palmas syys-lokakuussa

Myönnän, että matkakohteen valinta herätti hilpeyttä ja häpeää. Syy valintaan oli uteliaisuus. Mikä saa jotkut ihmiset matkustamaan Las Palmasiin tai Gran Canarialle yhä uudestaan - ja kuinka paikka on onnistunut pysymään valikoimissa yli 40 vuotta?

Tavoitteena oli yhdistää kaupunki- ja rantaloma. En halua paahtaa itseäni auringossa, joten muutakin tekemistä on keksittävä. Toisaalta tykkään uimisesta ja aalloista niin paljon, että meriveden on oltava reilusti uimalämmintä.

Las Palmas on ihan oikea kaupunki. Kaupungissa asuu 380 000 ihmistä ja esikaupungit mukaan lukien 670 000 ihmistä. Se näkyy. Hotellimme sijaitsi ns. turistikaupunginosassa eli reilun 2 km mittaisen hienohiekkaisen rannan vieressä. Turistikaupunginosassakaan ei ollut pelkäämiäni Suomi-baareja ja juopporemmejä, vaan tavallisia kauppoja, ravintoloita, hienosti hoidettuja katuja. Turistit olivat lähinnä Espanjan mantereelta. Rantakatu oli leveä. Ihmiset kävelivät ja hölkkäsivät sitä tai rantaviivaa pitkin.


Las Palmasissa on useita kaupunginosia. Suosituimpiin osiin oli meiltä matkaa noin 4 km. Matka taittui julkisilla busseilla, 1,40 euroa per nuppi per sivu. Bussit kulkivat tiheästi ja täsmällisesti sekä olivat erittäin siistejä. Pysäkeillä on digitaalitaulut, jotka kertovat, montako minuuttia on seuraavan bussin tuloon. Vegueta on ns. vanha kaupunki, jossa on vanha katedraali ja kapeita kujia. Trianassa on pitkä ostoskatu. Sellainen oli myös meistä noin kilometrin päässä, Av. José Mesa y López. Kaupungissa tai sen liepeillä oli 3 todella suurta ostoskeskusta. Nämä kaikki kolusimme.

Pelkäsin, että kaupungin koko näkyy meriveden laadussa, mutta pelkoni oli turha. Vesi oli hyvänlaatuiseksi kehuttua ja todella kirkasta. Ympäristöasiat on huomioitu ja ranta ilmeisesti jotenkin rauhoitettu, koska esim. mitään moottorivene-uimaleluja ei ollut tarjolla. Siellä oli hiljaista, musiikkiakaan ei soitettu. Hiekka lanattiin (ja puhdistettiin?) joka aamu. Aaltoja oli tarjolla surffareille ja uimareille rannan eteläosassa. Siellä kävimme kesyttämässä tyrskyjä. Kahdesti menin aallon voimasta kunnolla ympäri, silloin aalto pyöräyttää kerran sukelluksiin ja toisen kerran vielä jossakin pinnan alla. Kun sieltä sai hengittimet pinnan yläpuolelle, tulikin jo seuraava aalto. Hauskempaa kuin ikinä! Varsinkin, kun jäi niin matalalle, että jalat yltivät pohjaan. Punaisia lippuja kannatti kunnioittaa, tällöin meren virtaus on niin vahva, että vetää sukelluksiin.


Auton vuokrasimme kahteen otteeseen. Suositelluimmalta firmalta vaikutti Cicar, jonka auton saattoi varata etukäteen internetissä. Toimisto oli meitä lähellä ja homma toimi luvatusti. Vakuutusten omavastuu on 0 euroa. Päivän vuokra oli 31,78 euroa kolmioviselle autolle, useamman päivän vuokraamalla hinta olisi halventunut. Toisaalta parkkeeraaminen maksoi, joten emme ottaneet autoa vaivoiksemme pidemmäksi aikaa.

Kävimme katsomassa etelän turistikohteita, minne oli noin 55 km enimmäkseen 3-kaistaista moottoritietä pitkin, joka kulkee rannikon viertä. Eniten keskustelua herätti Playa del Ingles, dyynit ja pitkä ranta, mistä pääsi kävelemään Faron majakalle. Paikalla on runsaasti nudisteja, mikä yllätti. Kun saaren pohjoisessa oli taivaalla kumpupilviä, etelässä oli "siveltimen vetoja". Kävimme myös isossa Jardin Canarion puutarhassa, missä näimme vihreän papukaijan.


Toisena päivänä ajoimme saaren korkeimmalle vuorelle 2 km korkeuteen, missä lämpötila laski maltillisesti 18:aan, ja laskeuduimme sieltä luoteisrannikon uinuvaan kalastaja- ja turistikylään Agaeteen, missä oli kirkas pyöreäkivinen ranta. Vuoristoteiden oli varoiteltu olevan tiukkamutkaisia, kapeita ja tarkasti ajettavia. Kreikkalaisiin teihin verrattuna nämä olivat huomattavasti leveämpiä, kaikki moitteettomasti päällystettyjä sekä niitä reunusti kunnon kaiteet.


Ruoka oli suht edullista, täyttävä leipä 2 euroa, 2 lajin lounas noin 8 euroa, pizzat 8-11 euroa. Supersuosikkia ei kanarialaisista ruuista löytynyt, mutta ei siellä nälkä tule -  ja pizzat olivat hyviä. Hintataso oli kaiken kaikkiaan edullisempi kuin Suomessa. Alkoholi olisi ollut halpaa. Viinipullo 1,40 euroa, mutta emme panostaneet juomiseen. Hiusteni leikkuu maksoi 10 euroa, se voi maksaa myös vain 5 euroa.

Espanjankielestä oli hyötyä. Mm. ruokalistat olivat monesti vain espanjaksi eikä englanti riittänyt läheskään kaikkialla. Kiva oli myös poimia sana sieltä ja toinen täältä. Jatkan opiskelua.


Varjossa oli lämpöä iltamyöhäänkin vielä 23 astetta eli t-paidassa ja hameessa pärjäsi, päivisin varjossa noin 26 astetta, auringossa enemmän. Enimmäkseen oli aurinkoista, vaikka taivaalla näkyikin koko ajan pilviä. Lyhyt varjoinen hetki helpotti. Perjantai oli pilvinen päivä ja illalla ripeksi jonkin aikaa. Las Canterasin rannalle tuulee koko ajan, mikä viilentää ihanasti. Toisaalta, jos viilennystä ei kaivannut, riitti, että siirtyi yhden talorivin taakse tyyneen paahteeseen. Merivesi oli 23-24-asteista. Se oli sopivan lämmintä uimiseen, mutta ihan loputtomasti siinä en tarkene lillua. Merivesi on viilenemään päin, joten talvella en sinne matkustaisi polskimaan.

Koirat olivat luottohoitolassa. Ne olivat viihtyneet hyvin. Kummankin mahat ja Lystin tassut pysyivät kunnossa. Ei tarvinnut varalla olleen isän hakea niitä luokseen kesken kaiken.